Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Teet töitä, se on esimerkillistä ja kausiluonteinen työ on vähintäänkin yhtä arvokasta kuin muukin työ.

    Kausiluonteisen työn tekijät ansaitsevat erityisen maininnan hankalista olosuhteista, sillä kausiluonteista työtä on nimensä mukaisesti tarjolla vain osaksi vuotta. Tämä aikaansaa luonnollisesti sen, ettei työntekijällä ole vakituista työsuhdetta, tai ainakaan hänelle ei makseta palkkaa koko vuoden ajalta.
    Vaihtoehtona on siis joko kärvistellä puolen vuoden palkalla koko vuosi, tai hakea toinen työ toiselle vuosipuoliskolle.

    On vaikea perustella vaihtoehtoa, jossa yhteiskunta rahoittaa kausityöntekijän ansiosidonnaisen työttömyysturvan joka vuosi puoleksi vuodeksi vain siksi, että hän sattuu työskentelemään alalla, jolla on tarjota töitä vain puoleksi vuodeksi vuosittain.
  2. Jostain syystä prostituoitu, huora, ilotyttö, maksullinen nainen eivät ole unelma-ammattien joukossa. Ja harvassapa taitavat olla nuoret ihmiset, jotka haluavat edes ajatella sellaiselle alalle alkavansa. Rehellisyyden nimissä harva peruskoulun lopettava nuori näkee itsensä siivoojana taikka lakaisukoneen kuljettajana, kun pohtii pian alkavia opintojaan joko ammattikoulussa taikka lukiossa.

    En ole asiantuntija, mutta jos tienaa elantonsa tyydyttämällä perverssien asiakkaiden seksuaalisia fantasioita/toiveita, liikutaan silloin hyvin alhaisissa mielen viemäreissä. Harva seksityöläinen toteuttaa omia fantasioitaan, mikä onkin se ongelma. Siinä työssä toteutetaan muiden fantasioita, jotka ovat sille toteuttajalle vähintäänkin alistavia ja nöyryyttäviä. Näihin toisen ihmisen seksuaalisten fantasioiden toteuttamiseen ei myöskään liity mitään romanttista taikka sillä saralla rakentavaa, ainoastaan rahalla maksettu palkka ja kenties lisäksi vielä julkisuus, mikä suinkaan ei useimmille ole toivottua.

    Varmasti jokainen keskimääräistä paremman näköinen nuori nainen ajattelee alalle ryhtyessään, että paljastaa itsestään ja kehostaan vain sen verran kuin kokee kussakin tilanteessa turvalliseksi ja "hyvän maun mukaiseksi". Malleilla se saattaa toimiakin, mutta kuka viitsii kovinkaan kauaa maksaa naiselle, joka ei edes riisuudu, taikka kun hän on alkanut riisuuntumaan, pelkästään siitä. Markkinoilla riittää tarpeiden tyydyttäjiä muutoinkin.

    On tietysti olemassa exhibitionistit ja voueyristit joista ensiksi mainitut nauttivat saadessaan asettaa itsensä seksuaalisesti esille, ja jälkimmäiset, jotka nauttivat seksuaalisten aktien ja tilanteiden katsomisesta. Epäilemättä tietoverkon välityksellä tapahtuva aikuisviihde vaatii molempia ja molemmat siitä tavallaan nauttivat, mutta ainoastaan tiettyyn rajaan asti. Kuten jo tuli sanottua, teollisuudessa ei toteuteta työntekijöiden toiveita vaan kuluttajien.
  3. On yleinen opinkappale, että Suomessa on huutava työvoimapula.

    Työmarkkinat toimivat siten, että on olemassa työvoiman tarve ja sen tarjonta. Työvoiman tarpeessa ovat niin yksityinen kuin julkinenkin sektori. Työvoimaa puolestaan tarjoavat työntekijät ja erityisesti työttömät työnhakijat.

    Jostain syystä työvoiman tarjonnan ja sen kysynnän markkinat eivät kohtaa.

    Joko tarjolla on sellaista työvoimaa, joka ei joko taitojensa/koulutuksen, kuntonsa taikka asenteensa puolesta ole kysyttyä taikka sitten sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ei ole varsinaista kysyntää työvoimalle.

    Velvoittamalla työttömät lähettämään tietty määrä työhakemuksia kuukausittain lähennetään työvoiman kysynnän ja tarjonnan markkinoita toisiinsa nähden. Sekä yksityinen että julkinen sektorihan julkaisevat työpaikkailmoituksia säännöllisesti.

    Toiveena on, että kun markkinat saadaan näin kohtaamaan, markkinat toimivat paremmin.

    Ongelma on tietysti siinä, että yksityisellä sektorilla kysyntää on erityisesti työntekijöistä, jotka aikaansaavat yrityksen kasvua ja myyntiä, mutta sille kasvulle ja myynnille pitäisi myöskin olla markkinat.

    Julkisella sektorilla on kysyntää niin pitkän koulutuksen läpikäyneille ja kokeneille asiantuntijoille kuin myös suorittavan työn tekijöille, joille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin yksityinen sektori heille maksaisi.

    Koulutusmarkkinat liittyvät oleellisesti työmarkkinoihin, sillä koulutusmarkkinoilla opiskelupaikoille pitäisi olla kysyntää erityisesti niillä aloilla, joilla työmarkkinoillakin on kysyntää työvoimalle.

    Koulutusmarkkinoiden alapuolella ovat kasvatusmarkkinat, joille jokainen nuori osallistuu oppivelvollisuuden myötä. On selvää, että vinoutuneet käsitykset ja opetukset kasvatusmarkkinoilla vinouttavat muutaman vuoden viiveellä niin koulutusmarkkinoita kuin työvoimamarkkinoitakin. Kaikista ei yksinkertaisesti voi tulla prinsessoja, rokkitähtiä taikka tupettajia.

    Olisi myös syytä huomata, että jos yrityksellä on ongelma tarpeellisien taitojen omaavasta työntekijästä, on yrityksellä myös mahdollisuus yhteiskunnan tuella kouluttaa sellainen.

    Kaikkien osapuolien pitäisi ymmärtää, että kaikki eivät voi saada sitä parasta mahdollista työpaikkaa taikka työntekijää. Joskus pitää tyytyä siihen, mitä on tarjolla.
  4. Jonkun haisemisesta jollekin on vaikea kiistellä, koska ihmiset haistavat asioita eri herkkyydellä. On monia ihmisiä, jotka eivät haistaisi edes hajupommia.

    Mutta koska asiasta keskustellaan aina, voitaisiin ensiksi määritellä jollain tavalla, että mitä haju ylipäätään on. Yleensä haju tulee siitä, että jostakin aineesta erittyy ilmaan molekyylejä, joihin ihmisen hajureseptorit nenässä reagoivat, ja joka saa aivot mieltämään reaktion tuoksuksi.

    Kuten jo tuli sanottua, kaikki ihmiset eivät haista asioita yhtä herkästi kuin jotkut, aivan samoin kuten kaikki eivät maista asioita yhtä herkästi.

    On olemassa erilaisia "tekoneniä", jotka mittaavat molekyylejä ilmasta, jolloin ne voivat kertoa, mikäli jokin "haju" on ilmassa. Tekonenätkään eivät kykene kertomaan, onko joku haju paha vaiko hyvä. Toki yleisiä rajoja voidaan vetää, kuten vaikkapa mädäntynyt liha tuskin tuoksuu yhdenkään haistamaan kykenevän ihmisen mielestä hyvälle. Rikki ja rikkiyhdisteet eivät nekään yleisesti ottaen tuoksu hyvälle, muistuttavat mätää kananmunaa, eivätkä myöskään ammoniakkia sisältävät yhdisteet, joille on ilmeistä voimakas virtsan tuoksu.

    Mitä tulee sperman taikka siemennesteen tuoksuun, on sillä epäilemättä sellainen. Sitä eivät kaikki tietysti kykene haistamaan, ja kaiken lisäksi oikeastaan jokaisen miehen siemennesteen tuoksu on yksilöllinen. Aivan samalla tavalla jokaisen ihmisen hien haju on yksilöllinen ja siihen hajuun vaikuttavat niin hygienia, syöty ravinto kuin terveydentilakin, mutta näiden lisäksi myös yksilölliset tekijät.

    Jopa äkkisältään niinkin tuttu tuoksu kuin ulosteen haju on jokseenkin joka ihmisellä yksilöllinen. Koira pystyisi erottamaan isäntänsä ulosteen tuhansien saman näköisten pökäleiden joukosta vaivattomasti.

    Siemenneste siis haisee, joskaan sitä hajua ei jokainen aina havaitse. Ja jos havaitsee, omat mieltymykset ratkaisevat, onko se tuoksua vaiko lemua.
  5. Yrityksellä/yrittäjällä ei varmastikaan ole mitään syytä olla palkkaamatta yli 50-vuotiasta, jos yrittäjä saa hänet palkkaamalla jotain sellaista lisäarvoa yritykselle, mitä ei muualta saada.

    Yli 50-vuotias tuo lisäarvoa, siis parantaa yrityksen kilpailukykyä ja tulosta, esimerkiksi kokemuksellaan ja tietotaidollaan. Viisikymppinen saattaa siis olla paras mahdollinen hakija, ja juuri sitä, mitä yritys on etsinytkin.

    Ongelma on tietysti siinä, että monella alalla viisikymppisen kokemus ei juuri vaakakupissa paina, jos toisessa vaakakupissa on fyysinen kestävyys, uusimman tiedon hallinta ja uuden nopea oppiminen yhdistettynä maltilliseen palkkatoivomukseen.

    Kokeneille ja kaikennähneille johtajille/päälliköille on kysyntää 50 ikävuoden jälkeenkin, mutta pohjalta aloittaville vasta-alkajille ei niinkään.

    Työpaikkoja on yleensä tarjolla vain yksi, joten jokaisen työnhakijan tulisi miettiä jo ennen työhakemuksen lähettämistä, että miksi juuri hän olisi paras valinta hakemaansa työpaikkaan.

    Vastauksen tulisi pitää sisällään muutakin kuin, että "tästä maksetaan palkkaa tai että työ kuulostaa mielenkiintoiselta ja kyllähän minä tällaiset hommat osaan".

    Työ ja yritys ei ole koskaan paikalleen jämähtänyt laitos, vaikka siellä tehtäisiinkin töitä liukuhihnalla. Yrittäjän on työntekijöitä palkatessaan mietittävä kunkin työntekijän kehittymismahdollisuuksia, sillä uutta oppiva ja joustavasti mukautuva työntekijä on edullisempi kuin jatkuva irtisanominen ja uuden etsiminen.

    Parikymppinen ammattikoulusta vastavalmistunut ei ole kokenut kuin ehkä muutaman kuukauden työharjoittelun, mutta hänellä on koulusta saatu viimeisin tieto alan kehityksestä. Parikymppinen aloittelija on kohtuullinen palkkaodotuksissaan, ja hän on lisäksi mitä luultavammin terveydeltään kohtuullisen hyvässä kunnossa.

    Siis, miksi juuri sinä olisit paras valinta työpaikkaan?