Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Voisi.
  2. Ikävä asia kaikinpuolin, ettet ole vielä saanut koulutustasi vastaavaa työtä.

    Tilastoissa yleensä mainitaan, että korkeakoulutetuista on työttöminä hyvin vähän, kun verrataan alemman koulutusasteen suorittaneisiin. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka korkeakoulutetuista onkin vähän varsinaisesti työttöminä, ei heistä läheskään kaikki ole koulutustaan vastaavassa työssä.

    Aikoinaan, kun yliopistoon mentiin lähinnä pääsykokeella, vaati pääsykokeen läpäiseminen yleensä vähintään pari epäonnistumista. Koska pääsykokeita oli/on vain kerran vuodessa, tuli yliopistoon pääsemisen kylkiäisenä vähintään pari vuotta työssä olemista jollakin alalla, joka ei vaatinut kummoista koulutusta. Harva siis vietti aikaansa työttömänä pääsykokeisiin lukien. Yliopistotutkinnon saaminen ei kuitenkaan ollut mikään tae koulutusta vastaavasta työpaikasta, varsinkaan jos ei jo opiskeluaikana ollut päässyt alan työharjoitteluihin.

    Kun työpaikkaa ei yliopistosta valmistumisen jälkeen läheskään aina löytynyt, palasi moni sille alalle ja siihen työpaikkaan, jossa oli ollut ennen yliopistoon pääsemistään. Toki mahdollisuudet kehittyä uralla olivat paremmat yliopistotutkinnon jälkeen kuin ennen sitä, mutta kaikki eivät silti päässeet "hanttihommista" eteenpäin, edes teknisillä aloilla.

    Nykyään yliopistoon pääsee "paperivalinnoilla" eikä pääseminen ole niin pääsykoekeskeinen. Tämä on helpottanut yliopistoon pääsemistä suoraan lukiosta, ilman että on tarvinnut tuskailla "hanttihommissa" pääsykokeisiin lukien.

    Ongelma tässä suoraan yliopistoon pääsemisessä on tietysti se, ettei valmistuneella ole aikaisempaa "hanttihommahistoriaa". Valmistunut saattaa siis olla hyvinkin kokematon työelämässä, ellei ole opiskeluaikanakaan päässyt taikka halunnut mennä alansa töihin taikka työharjoitteluun.

    Yliopistosta valmistuneen oman alan koulutusta vastaavat työt ovat yleensä jollain tavalla esimiestehtäviä taikka asiantuntijatehtäviä, jollaisiin ei mielellään palkata ketään kokematonta. Tästä syystä monikaan yliopistosta valmistunut ei välttämättä saa koulutustaan vastaavaa työtä vuosiin valmistumisen jälkeen. Alakohtaisia eroja tietysti on, joihin olisi tutustuttava ennen kuin opiskelun jollekin alalle aloittaa.
  3. Uudet asuinkerrostalot rakennetaan yleensä vasta sitten, kun tietty määrä asuntoja (osakkeita) on myyty. Jos valmistuneessa asuinkerrostalossa on vielä myymättömiä osakkeita, pyrkii yhtiö yleensä myymään asunnot, mutta vuokraaminenkin on mahdollista. Vuokraamiseen ei kuitenkaan helposti lähdetä, sillä vuokrattu asunto ei enää ole uusi asunto. Lisäksi vuokrattuna myydyn asunnon mukana tulee tietysti vuokralainen, josta syystä asunto ei ole heti ostajan käytettävissä. Asunnon vuokraaminen tuo luonnollisesti myös riskin, että vuokralainen vahingoittaa asuntoa tavalla, joka vaatii mittavan remontin, eikä vuokralaiselta saada jostain syystä perittyä vahingonkorvausta.

    Mitä tulee käytettyihin asuntoihin, on niidenkin kohdalla kyse omaisuuden hallinnoimisesta sekä taloudellisten intressien ja riskien hallinnasta. Asuntoa ei kannata vuokrata jos siihen on suunnittelemassa tasoa nostavaa remonttia. Parempitasoisen asunnon saa vuokrattua kannattavammalla vuokralla, eikä tarvitse vuokralaisen kanssa kiistellä vuokrankorotuksen kohtuullisuudesta. Asuntoa ei myöskään välttämättä kannata vuokrata, jos siitä saatava vuokratulo ei kata asunnosta koituvia kustannuksia. Tällöin asunto kannattaa yrittää myydä pois, taikka purkaa koko rakennus.

    Asunto taikka rakennus ei siis ole hyllyyn ostettu tuote, joka vain odottaa ostajaa taikka vuokralaista. Asunnot ja rakennukset vaativat jatkuvaa huolenpitoa, joista on jatkuvia kustannuksia. Ylläpitokustannuksesta johtuvaa taloudellista tappiota ei kuitenkaan kannata vähentää vuokraamalla asuntoa taikka rakennusta eteenpäin, jos odotettavissa ei missään vaiheessa ole kustannukset täysin kattavaa käyttäjää.

    On myös huomioitava asuntoon taikka rakennukseen sijoitettu pääoma. Jos pääomalle ei ole saatavissa tuottoa, ei rakennusta kannata rakentaa ollenkaan, vaan rahat kannattaa mieluummin laittaa pankkiin, jossa niille maksetaan lähes riskitön korko.
  4. Lähdet varmaankin määrittelemään vapautta individualistisesta lähtökohdasta. Valinta on vapaa, kunhan ei aiheuta haittaa kenellekään.

    Yksilön vapaus ja yksilön välitön etu ei välttämättä ole yhteisön etu, olipa yhteisö minkä kokoinen tahansa.

    Toiminta, joka "ei aiheuta haittaa kenellekään" on huomattavasti hankalammin määriteltävää kun "kenellekään" laajennetaan koskemaan yhteisöä.

    Yksilöiden välinen toiminta ei välttämättä sellaisenaan aiheuta haittaa kahdelle, jotka ovat välittömän toiminnan osapuolia, mutta toiminta saattaa yleistyessään olla yhteisön kannalta haitallista ja johtaa vaikkapa yhteisön hajoamiseen ja sitä kautta olla haitaksi kaikille yhteisön jäsenille.

    Suuret yhteisöt tietysti kestävät jakaantumisen pienemmiksi, mutta monesti yhteisön jakaantuminen ei kuitenkaan tapahdu ilman vastakkainasettelua taikka suoranaista väkivaltaa. Kun pienellä yksilönvapauden ottamisella aiheutetaan tulevaisuudessa sota tulevien sukupolvien välillä, on harmiton teko silloin ollutkin harmillinen hyvin monelle.

    Yksilön vapauksien omavaltainen toteuttaminen ei välttämättä tietenkään aiheuta sotaa tulevaisuudessa, mutta vapauksien toteuttamisen yleistyminen saattaa muulla tavalla heikentää yhteisöä, jolloin se saattaa joutua toisen, vahvemman yhteisön määräysvallan alle. Tällöinkään yksilön vapauksien toteuttaminen ei ole aiheuttanut suoranaista haittaa kenellekään, vaikka juuri ne heikensivät yhteisön ja aikaansaivat yhteisön jäsenien joutumisen tulevaisuudessa toisen yhteisön orjiksi.

    Kukaan ei tietysti voi ennustaa tulevaisuutta ja sen tapahtumia. Kukaan ei myöskään voi pysäyttää kulttuurin ainaista joskin hidasta muuttumista. On siitä huolimatta väärin oikeuttaa omista yksilöllisistä tarpeista johtuva yhteisön tapojen vastainen käyttäytyminen perusteella, "ettei se aiheuta haittaa kenellekään". Muutoksen voi oikeuttaa esimerkiksi rationaalisella perusteella, jolla tapojen muutos tuo todennäköisesti hyötyä koko yhteisölle jollakin mitalla mitattuna tietyllä aikavälillä. Vapaus on kannatettavaa ja toivottavaa, mutta vapauden on oltava koko yhteisöä ajatellen rakentavaa.

    Vetoaminen siihen, ettei laiskuuttaan viitsi tehdä jotakin pitkällä aikavälillä hyödylliseksi ja tarpeelliseksi koettua, ei ole rakentavaa vapautta. Rakentavaa vapautta ei myöskään ole sukupuolimoraalin rapauttaminen oman hedonistisen tarpeen vuoksi, ja sitä kautta avioliitto- ja perhekäsityksen rapauttaminen koko yhteiskunnassa.
  5. Rikoksesta epäilty on yhtä syytön rikokseen kuin kuka tahansa muukin kaduntallaaja. Sehän se olisikin vasureiden unelma, ettei enää tarvitse kuin epäillä rikoksesta ja vankileiri kutsuu.