rytmimunat

Vapaa kuvaus

Aloituksia

135

Kommenttia

5197

  1. Aloittaja on varmasti myös sitä mieltä, että ulkomaalaistaustaisten asiakaspalvelijoiden on ulosannissaan suoriuduttava suomen kirjakielestä moitteettomasti?
  2. Kysymyksen asettelusi on väärä. Kommentoijat eivät ole täällä pahoittamassa mieltään, ainakaan kaikki. Sen sijaan ketjun aloittajan uhriutumisesta ei tule loppua. Se ei harmita minua, eikä voisikaan, koska en aio lukea hänen vuodatuksiaan sanaakaan.
  3. Voiko typerämpää mainosta enää olla.
  4. Töitä.
  5. Olen kirjoittanut aiheesta muihinkin ketjuihin, mutta tuskin tästä haittaakaan on.

    Noin 25 vuotta sitten ammattikouluissa annettiin numero jokseenkin jokaisesta kurssista ja kurssit olivat pienehköjä kokonaisuuksia. Arvostelu oli asteikolla 0-5, ja nollan saanut joutui suorittamaan kokeen uudelleen. Jos nollia jäi roikkumaan, meni uusintaan koko lukuvuosi. Joillekin suositeltiin lopettamista ja eräät jouduttiin jopa moninaisista syistä johtuen erottamaan.

    Opetussuunnitelma, jolla opetusta ohjattiin ylemmältä taholta, antoi jokseenkin selkeät osaamis/arvostelukriteerit, joilla oppilaiden suoritusta arvioitiin, kuten tietysti myös sen mitä heille opetettiin.

    Koska opetus oli jaettu jokseenkin pieniin kurssikokonaisuuksin, kertoi kurssista ja opintokokonaisuudesta saatu numero hyvin oppilaan osaamistason myös ulkopuoliselle, joka todistusta katsoi.

    Ammattikouluun oli myös valintakriteerejä. Kaikkia ei suinkaan otettu oppilaiksi, vaan hakijoista otettiin sopivimmat. Tietysti, jos hakijoita jollekin alalle oli vähän, kaikki pääsivät mukaan.

    Jossain vaiheessa 2000-luvun tällä puolella yhteiskunnan päättäjät huolestuivat koulupudokkaista ja syrjäytyneistä nuorista. Ajateltiin aivan oikein, että koulutus on keino vähentää syrjäytymistä. Ikävä vain, että syrjäytymistä vähentävät keinot repivät samalla ammattikoulutuksen merkityksen.

    Ensin luokkiin täytyi ottaa "henkilökohtaisen opintosuunnitelman" nimellä oppilaita, joilla oli hyvin vähäiset lähtökohdat omaksua ammatillista koulutusta. Tuskin olivat peruskoulussa juuri mitään oppineet, mutta olivat silti "oppimassa" ammattimatikkaa taikka muuta teoriaa, vaikka tuskin osasivat yhteenlaskua.

    Tämän myötä koulusta ei erotettu, ei suositeltu lopettamaan, eikä oikeastaan edes jätetty luokallekaan enää. Arvostelu muutettiin siten, että asteikko karsittiin välille 0-3, eikä numeroita annettu joka kurssista enää. Useimmiten tuli vain merkintä "Hyväksytty". Todistukseen tuli sitten numero hyvin laajoista opintokokonaisuuksista, joita oli suoritettu kenties koko ammattikoulun ajan eli kolme vuotta.

    Koska arvostelukriteerit olivat muuttuneet myös, ei arvosana kertonut loppujen lopuksi mitään oppilaan osaamisesta. Ykkösen tai kakkosen saivat jokseenkin kaikki. Kolmoseen oli vaikeampi päästä, mutta niin moni kokonaisuuskin suoritettiin vain merkinnällä "hyväksytty", että korkeammat arvosanat menettivät merkityksensä arvosanattomien suoritusten joukossa.

    Ammattikoulutus ei voi korjata peruskoulussa oppimatta jääneitä asioita, ainakaan jos oppimisvaje on ilmeinen. Peruskoulutuksen ongelmat eivät korjaannu ammattikoulussa ainakaan arvostelukriteereitä laskemalla. Sillä vain pilataan ammattikoulutus. Tämä oli nähtävissä jo 20 vuotta sitten. Nyt siihen aletaan vähitellen herätä muuallakin. Mitä järkeä on kouluttaa sellaisia "ammattilaisia", jotka osaavat tuskin nimeään työsopimukseen kirjoittaa?
  6. Olen jostain kuullut, että kokkelia myymällä tienaa.
  7. Antaisitko muutamia esimerkkejä kokemastasi epätasa-arvosta, huonosta kohtelusta ja ala-arvoisesta palkasta. Muutoin ne jäävät kovin mielikuvituksenvaraisiksi.
  8. Uhriutuja päästänyt sormensa tanssimaan näppiksellä. En yhtään ihmettele, että opinnot vähän viivästyivät.
  9. Lieköhän tämä lapsiraasu vieläkään löytänyt töitä itselleen? Hakemus kun on ollut täällä jo 13 vuotta.
  10. Samalla nämä "kasvavat aavikot" vihertyvät koko ajan.

    Kyllä minä mieluummin jätän lapsenlapsilleni planeetan, millä kasvaa kasveja, kuin planeetan, missä tärkeintä oli pitää erään kaasun määrä minimissä, vaikka kyseinen kaasu on jokseenkin kaiken elämän perusta.
  11. Tuskinpa kukaan opettaja taikka rehtori joutuu korvausvastuuseen oppilaan menettämistä työtuloista luokalle jäämisen vuoksi.

    Ensinnäkin Suomessa on oppivelvollisuus tiettyyn ikävuoteen asti. Jokaisella on siis velvollisuus oppia tietyt asiat, ja mikäli jollekulle peruskoulun tavanomainen vuosimäärä ei riitä tavoitteeseen pääsemiseen, pitää hänen silloin opiskella lisää, kunnes joko saavuttaa minimioppimistavoitteen taikka että hän ylittää oppivelvollisuusiän tavoitetta saavuttamatta. Mikäli oppimistavoite jää saavuttamatta oppivelvollisuusiän päättymisen jälkeen, ei oppilaalle anneta peruskoulun päästötodistusta.

    Toki ilman päästötodistusta voi työllistyä, mutta ammattikouluun ei pääse, lukiosta puhumattakaan. Työllistyminen on Suomessa vaikeaa ammattikoulutetullekin, joten ei ole mitään syytä kannustaa ketään päättämään peruskouluaan ilman päästötodistusta.

    Näin ollen on täysin mahdotonta, että rehtori joutuisi korvausvastuuseen siitä, että oppilas jätetään luokalle, ja että tämä korvaus määritettäisiin menetettynä palkkatulona. Tämä voisi toimia, jos oppilas mielivaltaisesta tai muusta syystä jätetään luokalle siitä huolimatta, että oppilas on osoittanut omaavansa riittävän ja opetussuunnitelman mukaisen oppimäärän luokalta pääsemiseksi taikka päästötodistuksen saamiseksi.

    Jos oppivelvollisuusikä jätetään huomiotta, pitäisi tietysti osoittaa, että oppilaalla olisi realistinen mahdollisuus työllistyä heti peruskoulusta päästyään. Pelkkä teoreettinen mahdollisuus ei riitä, vaan työllistymismahdollisuuden pitää olla todennäköinen. Korvata voitaisiin ehkä työttömyyskorvauksen määrä, mutta sellaista ei kotona asuvalle ammattikouluttamattomalle alle 21-vuotiaalle makseta.

    Koko korvausvaade on siis täyttä potaskaa, ellei kyse ole siitä, että opetuksen taso ei ole ollut riittävää. Sekin olisi epäilyttävää, koska varmaankaan kaikki opettajan saati sitten rehtorin oppilaat eivät ole jäämässä luokalle.

    Herää myös kysymys, että mikä on vanhemman/huoltajan vastuu ja velvollisuus kun lapsi/huollettava ei pärjää koulussa? Pitäisikö kenties joskus osallistua jollain tavalla? Vaikka neuvoa läksyissä tai käskeä lukemaan kokeisiin?
  12. Julkisen sektorin töitä voi hakea esim https://valtiolle.fi/fi/tyopaikat/ taikka https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikat/

    Avoimia paikkoja on runsaasti, reippaasti hakemaan.
  13. Eivätköhän ne karenssit ja sanktiot tule ihan yksilöidyistä syistä niille, joille ne ovat tullakseen.
  14. Arabian hiekka-aavikolla kuuma kesällä!!! Painokoneet seis.
  15. Pyydä isääsi menemään töihin ja pummaa häneltä bensarahat.
  16. On olemassa sellainenkin kuin työsopimus, ja työsopimusta koskeva laki. Jos Suomessa tosiaan on työvoimapula, silloin työnantajien pitäisi kilpailla työvoimasta tarjoamalla yhä parempia etuja ja palkkaa.
  17. Yritysten aikaansaama talouskasvu riippuu niiden tuottamien tuotteiden ja palvelujen kysynnästä. Jos markkinoilla ei ole tuotteelle kysyntää, ei silloin ole tuotteelle tarvettakaan. Jos jollekin palvelulle taikka tuotteelle on tarvetta ja kysyntää, voidaan silloin markkinoille tuoda tuote taikka palvelu kysyntää tyydyttämään. Markkkinat ovat pitkälti avoimet, jolloin kysyntää voi tyydyttää kuka tahansa, joka siihen pystyy.

    Markkinoilla siis kilpaillaan ja se kilpailu toteutuu joko tarjoamalla laadultaan selkeästi parempaa taikka hinnaltaan selkeästi edullisempaa tuotetta taikka palvelua kuin muut tarjoavat. Jos hinta- taikka laatueroa ei juuri ole, kilpaillaan silloin markkinoinnilla eli mainostamalla.

    Mitä tulee Suomen yritysten tarjoamiin "korkean osaamisen" tuotteisiin, eivät ne idänkaupan romahtamisen jälkeen pärjänneet laadussa saksalaisille, eivätkä länsimaalaisille muutoinkaan, paperiteollisuutta lukuunottamatta. Idänkaupan aikana Suomi pystyi myymään itään sekundaarista laatua primehinnoin, mikä luonnollisesti vääristi koko suomalaisen teollisuuden tuotannon.

    Kun vienti ei vetänyt mitenkään laadun perusteella, voitiin kilpailla ainoastaan hinnalla, ja siinä käytettiin vanhaa kunnon devalvaatiokanuunaa. Kun valuuttaa devalvoidaan, sen arvo putoaa muihin valuuttoihin nähden. Suomalaiset markoilla myytävät tuotteet olivat maailmalla jokaisen devalvaation jälkeen edullisia eli yhdellä dollarilla sai ehkä 30 prosenttia enemmän markkoja kuin ennen devalvaatiota. Vastapainona jokainen tuontituote maksoi 30 prosenttia enemmän. Suurempi ongelma tuli kuitenkin siinä, että Suomessa oli merkittävässä määrin alettu antaa yrityksille ns. valuuttalainoja. Devalvaation jälkeen valuuttakurssiriski oli riskillä ruma ja lopulta koko Suomi oli pankkikriisissä ja lamassa.

    Toki Suomessa oli/on Nokia, joka pärjäsi aikansa, ja jonka myötä suomessa aloimme mieltää itsemme innovaatioyhteiskunnaksi. Tässä merkityksessä painotettiin korkeaa koulutusta ja "tuettiin innovointia ja innovaatiota", missä ei tietenkään ole mitään väärää. On kuitenkin mahdotonta, että muutoin tuotantokilpailusta syrjässä pysyttelevä valtio pystyisi jatkuvasti kasvattamaan talouttaan keksimällä uutta. Tämä johtuu ihan siitä luonnon lainalaisuudesta, että mullistavat ja kasvua luovat modernit innovaatiot ovat jokseenkin sattumaa. Korkea koulutustaso, innovatiivisuuteen kannustaminen ja kilpailu edesauttavat tietysti edesauttavat niiden syntymistä. Silti lottovoitto ei välttämättä osu kohdalle, vaikka kuinka paljon tutkisit loton teoriaa ja täyttelisit kuponkeja. Toisaalta, jos et lottoa, et voi myöskään voittaa.

    Kun siis teknologiateollisuus alkoi tuottaa verovaroja, ja tavoitteeksi asetettiin maisterikoulutus vähintään puolelle kustakin ikäluokasta, unohdettiin joko vahingossa taikka tietoisesti muu teollisuus paperiteollisuutta lukuunottamatta. Globalistuminen tuli muotiin ja suomalaisetkin tuotteet piti voida saada tuottaa jossakin Kravun kääntöpiirillä sijaitsevassa hikipajassa.

    Enemmän taikka vähemmän pikaisesti teollisuustuotanto useilla aloilla kuivahti Suomessa jokseenkin kokonaan. Sillä ei ollut väliä, koska tekstiiliteollisuus ja metallipajat olivat entistä aikaa ja kuuluivat nyt jonnekin alikehittyneiden maiden orjaosastolle. Sen sijaan niiden aikaansaamat tuotteet piti voida myydä Suomessa ilman tulleja, joten se tappoi loputkin näiden alojen yritykset.

    Mikä se talouskasvun aikaansaamisen ongelma sitten on?

    Lähtökohtaisesti talouskasvua tuo kansan kasvaminen, koska jälkeläiset haluavat ostaa vähintään kaiken sen mitä lapsuuden kodissa oli, ja vielä paljon siihen päälle. Ostaminen on mahdollista työtä tekemällä ja juuri niitä tuotteita tuottamalla, joita kaikki haluavat elintasonsa/mukavuutensa kohottamiseen. Ongelman ratkaisua ei auta, että nämä tuotteet tuodaan ulkomailta.

    Talouskasvua voitaisiin saada aikaiseksi "innovoimalla", mutta jostain syystä keksijä ei keksi käskemällä.

    Kolmanneksi talouskasvun ongelma on kulutusvarojen puute. Suomessa (ja monessa muussakin valtiossa) verotus on jokseenkin mielettömän korkealla tasolla. Enkä tarkoita pelkästään tuloverotusta, mikä sekin on ongelma vaikka sitä vähän kevennettäisiinkin. Verotusta on alkaen alvista, yritysverotukseen sekä valmiste- ja tuotantoveroihin. Hyvin suuri osa kaikesta rahankierrosta on veroja, jotka puolestaan käytetään terveys- ja hyvinvointipalveluihin sekä muihin tukiin.

    Toisin sanoen raha ei kierrä yhteiskunnassa niin kuin se vapaasti kiertäisi, mikä on ongelma kasvulle, samoin kuin on muukin byrokraattinen sääntely

    Ajattelepa, että laittaisit vaikkapa limukojun kadun varteen, jolla tienaisit hieman taskurahoja itse kasvattamillasi hedelmillä. No, tuskin laitat kun selvität ensin kaikki vaadittavat luvat ja muut säännökset asiaan liittyen. Puhumattakaan limukojun tuoton verotuksesta ja muista maksuista.

    Yksinkertaisesti, Suomessa ei ole oikein mitään syytä, miksi talous ylipäätään kasvaisi.
  18. Ketjun aloittaja nimenomaan haluaisi päästä työharjoitteluun (työvoimaviranomaisen tuella) pariksi kuukaudeksi, että saisi kokemusta sen alan työstä, johon hänet on joskus koulutettu. Ilman työkokemusta tutkinnoista ei ole juuri hyötyä.
  19. Jos jonkun mielestä kunnollinen työhakemus on yhden euron arvoinen, ei hän ole ikinä kunnollista työhakemusta tehnyt tai edes nähnyt.
  20. Selkeintä on, että tehdään uusi työsopimus, jos kyse on uudesta tehtävästä. Sinänsä siinä ei ole mitään erikoista, että yksi työsopimus lakkaa ja toinen alkaa seuraavana päivänä
    21. 2 / 260
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt