Vapaa kuvaus

Aloituksia

133

Kommenttia

4798

  1. Voisiko yhteiskunta olla eräs ihmisen kehittämä uskonnollinen ilmiö?

    Jollain tavalla ajateltuna jopa ihminen voisi olla eräs uskonnon kehittämä yhteiskunnallinen ilmiö.

    Ryhmät muodostavat yhteisöjä ja yhteisöt yhteiskunnan. Yksilöt muodostavat ryhmän väkisinkin jo biologisista syistä. Ryhmät puolestaan selviävät hengissä paremmin yhteisöissä. Ihmispopulaation kasvaessa yhteiskuntien muodostuminen on vääjäämätöntä, tavalla tai toisella.

    Yhteisö ja varsinkin yhteiskunta tarvitsee auktoriteettia. Lapsi katsoo alkuvuosina ylös isäänsä. Tämän kaikkivoipaisuuden illuusion kadotessa lapsi kokee kriisin. Isä ei olekaan maailman vahvin ja kaikkitietävin. Isä on ollut lapsen ainoa todellinen auktoriteetti, jopa äiti on totellut isää, ja äiti sentään tekee ja tarjoaa kaiken tarvittavan.

    Maailma vaikuttaa äkisti olevan täynnä kaaosta ja ilman järjestystä. Maailmankatsomus avartuu vähitellen ja turvallisia auktoriteetteja alkaa löytyä. Yhteiskunnallinen esivalta aina kuninkaaseen asti on kertomassa kullekin paikan kuten uskontokin. Esivalta alkaa vähitellen muodostua ihmisistä ja kuninkaitakin kuolee ja uusia tulee. Onko oikeata auktoriteettia missään, mikä on muuttumatonta? Perinteet. Mikä pitäisi paremmin vuotuisia perinteitä yllä kuin uskonto?

    Yksilöt kaipaavat niin turvaa tuovaa auktoriteettia kuin sukupolvien yli ulottuvaa jatkumoakin. Ajatellaan, että moderni yhteiskunta voisi toimia ilman uskontoa.

    Yksilötasolla uskonnottomuus voi tuntua toimivan hyvinkin. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin jäseniltään myötävaikutusta. Jos kaikki jäsenet alkavat toimia oman etunsa maksimoimiseksi, varastaa, huijata, pettää, salata ja epäillä, yhteiskunta ei toimi.

    Koko yhteiskunnan toiminta perustuu eräänlaiseen uskontoon. Menen aamulla töihin ja teen osani, saan palkkaa ja elätän perheeni, turvaan jälkikasvuni eloonjäämiseen.

    Oikeasti meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että saamme palkkamme kuun lopussa. Meillä ei ole mitään varmuutta siitä, että pankkitilillä olevat numerot oikeasti tarkoittavat elintarvikkeiden saamisen kannalta jotain. Olemme tottuneet tiettyyn elämänjärjestykseen. Uskomme sen jatkuvan.

    Joku varmasti ajattelee, että uskonto ei perustu mihinkään todelliseen kun taas pankkitilin numerot tai tietyn näköiset paperin palaset oikeasti saavat aikaan asioita. Paperit ja tilillä olevat numerot saavat asioita aikaan vain niin kauan kuin ihmiset uskovat niihin. Loppujen lopuksi ne ovat vain paperia ja digitaalisia välähdyksiä. Paperia voi sentään käyttää sytykkeenä.

    Nykyinen yhteiskuntamme elää illuusiossa, että kansanedustajamme oikeasti edustavat meitä kansalaisia. Saattavat he edustaakin, mutta virkakoneisto toimii kuitenkin ihan omilla ehdoillaan. Vaalimme sisimmissämme edelleen ajatusta ja tunnetta oikeasta ja väärästä ja oletamme yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen lähtökohtaisesti toimivan niiden perustalta.

    Yhteiskunta ja sen toiminta on uskonto, jonka pitkälle jatkuvan luonnemuokkauksen tuloksena on syntynyt moderni ihminen, joka paradoksaalisesti kuvittelee olevansa uskonnoista ja niiden määräysvallasta vapaa yksilö.
  2. Flegmaattisuuden juuret ovat muinaisessa Kreikassa ja ihmiskehon nesteissä. Niitä tutkimalla Hippokrates ja Galen kehittivät tempperamenttien neljä perustyyppiä, sangviinikko (veri), koleerikko (keltainen sappi), melankoolinen (musta sappi) ja flegmaattinen (lima).

    Sangviinikot ovat huolettomia, sosiaalisia ja puheliaita.

    Koleerikot puolestaan ovat itsekeskeisiä, impulsiivisia ja agressiivisia.

    Melankooliset ovat vakavia, sisäänpäinkääntyneitä ja varovaisia.

    Flegmaattisten osana on olla kohtuullisia, suvaitsevaisia, rauhaa ja hiljaisuutta etsiviä, välittäviä ja ajatuksiiinsa uppoavia.

    Ennen sotia psykologiassa rakastettiin ihmisten jaottelua ja luokittelua. Nämä temperamentit olivat yleisessä käytössä kuten myös ruumiinrakenteen mukaan jaottelu.

    Kehon rakenteen perusteella voitiin ihmiskunta jakaa leptosomeihin, pyknikoihin ja atleetteihin. Psykologian oppikirjassa 1920-luvulta joukossa oli vielä normaalikin ruumiinrakenne. Alunperin ruumiinrakenteeseen liittyvän luonteiden erottelun teki Ernst Kretschmer 1900-luvun alkupuolella.

    Leptosomit ovat laihoja, kapearakenteisia ja luonteeltaan sulkeutuneita sekä asioihin syventyviä.

    Pyknikot ovat lihavuuteen taipuvia keskivartalopulskia, joilla on lyhyet raajat. Luonteeltaan pyknikot ovat seurallisia ja käytännöllisiä.

    Atleetit puolestaan ovat nimensä mukaisesti voimakasrakenteisia ja lihaksikkaita, luonteeltaan hitaasti reagoivia, kestäviä ja joustavia.

    Normaalilla rakenteella varustettu omasi ilmeisesti luonteen joka tasapainotteli kaikilla mainituilla ominaisuuksilla.

    Näistä erotettiin aikoinaan vielä dysplastinen, joka oli rakenteeltaan selkeästi poikkeava yksilö. Mikä kyseisten luonteeksi oli ajateltu, lienee tapauskohtaista.

    Onneksi voimme vähitellen löytää suomalaisia vastineita näille kovin vierasperäisille sanoille ja jaotteluille. Jos totta puhutaan niin minun korvissani vullake kuulostaa ihan yhtä vierasperäiseltä kuin Hippokrateen suustaan suoltamat keikkalaiset viisaudet.

    Löytyisiköhän sieltä itämurteista vastineita leptosomille ja pyknikolle? Vai lopetettiinko siellä ihmisten nimittely niiltä osin sotien jälkeen?
  3. Dänikenin ensimmäinen kirja; Vieraita avaruudesta: Menneisyyden ratkaisemattomia arvoituksia, esittää joukon kysymyksiä muinaiseen maailmaan liittyen. Itse asiassa nyt kun tuota kirjaa selailen, huomaan kysymysmerkin esiintyvän tekstissä hämmästyttävän usein. Itse asiassa myöhemmissä kirjoissaan hän kertoo ensimmäisessä kirjassa halunneensa esittää vain perusteltuja kysymyksiä. Ilmeisesti kukaan ei vastannut Erikille ja hän keksi kysymyksiinsä vastaukset itse.

    Erich käy kirjassa läpi sekä muinoin kuolleiden että edelleen elossa olevien alkukantaisten kulttuurien mytologioita ja kysyy: voisivatko muista maailmoista tulleet vierailijat selittää kaiken? Rivien välistä voidaan lisäksi lukea kysymykset: Eivätkö ufot ja alienit selitäkin tämän kaiken? Onko selitykseni muka huonompi kuin muiden? Eikö selitykseni oikeastaan ole paras ja osuvin?

    Seuraavaksi Däniken kysyy: Voisivatko ulkoavaruudesta tulleet vierailijat selittää mittavat muinaiset rakennushankkeet joiden jäänteitä on nähtävissä vielä nykyäänkin, kuten pyramidit, jne? Rivien välistä voidaan jälleen lukea kysymykset: Eivätkö ufot ja alienit selitäkin tämän kaiken? Onko selitykseni muka huonompi kuin muiden? Eikö selitykseni oikeastaan ole paras ja osuvin?

    En ole koko Dänikenin tuotantoa selannut läpi, mutta kaikki teokset mitkä olen lukenut käsittelevät juuri ja vain yllä esitettyjä kysymyksiä. Ilokseni huomasin, että Ancient Aliens-televisiosarjakin käsittelee juuri näitä samoja kysymyksiä ja aivan samassa hengessä.

    Dänikenin kotisivuilta http://www.daniken.com/e/ voimme lukea hänen nykyisistä toimistaan. Tuottelias mies kaiken kaikkiaan, arvostan siinä missä Tolkienia ja Topeliustakin.
  4. Itse uskon jollain tavalla kummittelun mahdollisuuteen tai ainakin haluan uskoa sellaiseen. Omat kokemukseni haluan tietenkin järkeillä luonnollisiksi kokemuksiksi ja olen aina onnistunut vakuuttamaan itseni. Kummittelu tai mitä se sitten onkin, on pelottava, tuntematon ilmiö ja vaikka haluankin tietää sen syyt ja seuraukset perimmäisintä myöten, en voi olla tuntematta pelkoa sen äärellä.

    Voinen mainita pari mieleeni jäänyttä kokemusta, jotka toki onnistuin järkeilemään, mutta jäivät kuitenkin mieleen tunnelman poikkeuksellisuuden vuoksi. Olen kertonut näistä aiemminkin samalla nimimerkillä, joten jotkut ovat nämä saattaneet lukeakin.

    Ensimmäinen poikkeuksellisen outo kokemus oli Suomussalmella. Olin eräänä syksynä reissaamassa Suomen läpi ja halusin käydä katsomassa Talvisodan muistomerkkiä kaikkine kivineen. Löysin syrjäisen muistomerkin, vietin siellä aikani ja ilta alkoi hämärtää. Päätin viettää yöni Suomussalmella ja pienen matkabudjetin vuoksi autossani. En koskaan halua nukkua metsässä tai muussa syrjäisessä paikassa vaan aina jossain ihmisasutuksen lähellä, niinpä ajoin Suomussalmen keskustaan ja vanhastaan etsin tien hautausmaan parkkipaikalle. Ne ovat kaikkein rauhallisimpia paikkoja kaupungeissa, mikäli yöpyy henkilöautossa ja haluaa nukkua. Toki voisi yöpyä jossain korvessakin, mutta siellä ei ole katuvaloja, joiden kajossa suorittaa iltatoimet ja lukea hetki jotain rauhoittavaa ennen nukkumaan menoa.

    Olin nukkunut hyvän aikaa ja avasin silmäni. Olin autossani ja katselin ikkunasta kahta hahmoa, jotka liikkuivat autoni ympärillä. Äiti ja tytär, siltä he ainakin vaikuttivat. Pidin jokseenkin outona, että keskellä yötä parivaljakko kiertää autoani ympäri. Olen kuitenkin reissannut jonkin verran ja öisin on monenlaista liikkeellä, tosin ei hautausmaalla.

    He kiersivät autoani ja tuntuivat katselevan minua. He liikkuivat oudosti, en havainnut askelia tai jalkojen liikettä. He vain liikkuivat tasaisesti eteenpäin. Nukuin silloisen Kadettini etupenkillä ja olin kääntänyt sen taaksepäin ääriasentoon, en siten voinutkaan nähdä kulkijoiden jalkoja. Liikkeen tasaisuus oli kuitenkin outoa, kuten heistä heijastuva valo. Katuvalo heijastuu ihmisestä ja mistä tahansa tietyssä kulmassa ja tietyllä tavalla. Heissä oli outoa, että valo oli tasaista koko ajan. Ei varjoja vaikka liikkuivat, Ikään kuin he olisivat tuottaneet oman valonsa.

    Katselin heidän kierrostaan aikani ja kun he alkoivat lähestyä lähintä sivuikkunaani, toisen hahmon kasvot alkoivat vääristyä. Käsitin tämän hahmon äidiksi, joka katseli minua eikä pitänyt näkemästään. Yht'äkkiä tämä samainen hahmo vääristyi raivoisaksi eikä muistuttanut ihmistä enää. Hän vain syöksyi kauhistuttava ilme ja katse edellä autoani päin.

    Heräsin kovaan tömähdykseen ja havaitsin autoni heiluvan huomattavasti, ikäänkuin joku olisi potkaissut voimakkaasti sen kylkeen. Ulkona ja luonnollisesti autossani oli pilkkopimeää. Ilmeisesti katuvalot oli sammutettu keskiyöllä ja kello oli jotain paljon yli sen.

    Mietin tapahtunutta hetken aikaa. Ruuvasin selkänojan ajoasentoon ja päätin jatkaa uniani lähimmän koulun parkkipaikalla. Järkeilin tapahtuman että jotain, käpy ehkä, oli pudonnut autoni katolle ja heräsin siihen. Heräsin kenties hätkähtämällä ja autoni on saattanut alkaa heilua sen vuoksi. Mitään yliluonnollista ei siis välttämättä ollut tapahtunut. Kaikki johtui vain ympäristön häiriöistä ja nukkujan yliherkästä mielikuvituksesta.

    Olen tosin jälkeenpäin miettinyt kumpi tuli ensin, käpy katolle vaiko uni kiertäjistä?

    tämä tarina venähti, joten kerron lisää toisissa yhteyksissä.
  5. Jostain syystä nykyään ei puhuta niinkään ilmaston lämpenemisestä vaan sen muutoksesta. Kenties katastrofin nimeä piti muuttaa kun reaalimaailmassa mikään ei oikein vastannut hätäisesti ja tarkoitushakuisesti väsättyjä lämpenemismalleja. Ilmastonmuutoskin taitaa pitkälti olla vain poliittisen ilmaston muutosta.

    Mitä poliittiseen ilmastoon tulee, sen perusteella on ennenkin jaettu Nobelin rauhanpalkintoja. Al Gore ei suinkaan ollut ensimmäinen.

    Kaikkein varttuneimmat palstan seuraajat saattavat muistaa Yhdysvaltain ulkoministerin Henry Kissingerin saaneen rauhanpalkinnon myös. Hän kun teki kaikkensa saadakseen rauhan Vietnamiin ja jatkoi siksi pommitusten toimittamisia sinne vielä pari vuotta rauhanpalkinnon saamisen jälkeenkin. Perusteellisen rauhan aikaansaamiseksi hän pommitti varmuuden vuoksi myös naapurivaltiota Kambodzaakin. Tietenkään Kissinger ei tehnyt rauhaa vain kauko-idässä vaan hän teki sitä myös lähempänä kotiaan. Parhaiten hän osoitti rauhantekokykynsä ja -tahtonsa tukemalla viimeiseen asti Etelä-Amerikan sotilasjunttia niin Chilessa kuin muuallakin.

    Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) toimintaa on alusta alkaen seurannut salakähmäisyys ja skandaalit. Kaiken kaikkiaan kyseisellä suhteettoman suureksi kasvaneella poliittisella elimellä on vain yksi tarkoitus, ylläpitää olemassaoloaan ja hyvinvointiaan. Tässä se on onnistunut tarkoitushakuisilla julkaisuilla, jotka ovat erittäin valikoivia niin tieteen kuin tieteellisyytensäkin suhteen.

    Varmasti ilmastonmuutosaktivistit haluavat parantaa ympäristön tilaa ja varmistaa elinkelpoisen ympäristön myös tuleville sukupolville. Kukaan ei tarkoituksellisesti halua pilata ainoan elinympäristömme elatuskykyä. Väittäminen, että ilmastonmuutos johtuu ihmisen aiheuttamista hiilidioksipäästöistä ja vaatiminen, että näitä päästöjä rajoitetaan, on yksi tapa toimia. Perusteet tälle väitteelle ovat kuitenkin hatarat. Tässä tapauksessa ei voida edetä edes hautajaiset kerrallaan, koska teoriaan kriittisesti ja kielteisesti suhtautuvien tiedemiesten määrä on nousussa.

    Ympäristöasioihin intohimoisesti suhtautuvilla on eräänlainen uskonnollinen ja aatteellinen harha, että heidän tapansa on ainoa oikea ja maailma täytyy muokata heidän katsomuksensa mukaiseksi. Viime kädessä taustalla ei taida olla niinkään huoli ympäristöstä vaan vallankäytöstä. Kun onnistuu ensin vakuuttamaan kaikki uhasta, voi myydä heille keinon vapautua siitä.

    Politiikassa tarvitaan äänestäjiä ja tukijoita. Helpoiten niiden saaminen onnistuu tunteisiin vetoamalla. Kun ilmastonmuutos hyväksytään osaksi yhteiskunnallisia instituutioita ja uskontoja, eivät mitkään järkisyyt taikka tieteelliset todistelut voi käännyttää osaa äänestäjistä olemaan uskomasta siihen. Tähän IPCC pyrkii ja on onnistunutkin varsin hyvin. Ympäristöasiat tarjoavat erinomaisen poliittisen kasvualustan poliitikoille, joilla ei ole mitään ennestään merkityksellisenä pidettävää tarjottavanaan, kuten kansantalouden ja sen toiminnan ymmärtämistä.

    Ilmastonmuutos on poliittisten ympäristönsuojeluliikkeiden opinkappale, jonka varassa he herättävät uhkakuvia ja ratkaisuja, joiden toteuttamiseen vain heillä on yhteiskunnallisesti toimivat keinot. Tieteellisen todistelun osuus vähenee koko ajan, koska opinkappale alkaa vähitellen läpäistä yhteiskunnallisten toimintojen kerroksia. Pian se on arkipäivää kaikessa päätöksenteossa, ellei jo ole.

    Onneksi olkoon yhteiskunta, olemme palaamassa keskiajalle. Pian meillä on uskomukseen perustuva opinkappale joka läpäisee kaikki yhteiskunnan kerrokset ja on otettava huomioon niissä kaikissa ylimpänä määrääjänä.

    Kukaan ei tosin ole väittänyt ettei ihmiskunta muutamaa piruparkaa lukuunottamatta ollut keskiajalla onnellinen.
  6. Aika yksipuolinen näkemys maailman pahuudesta. Tarkoitatko, että Euroopan ja maailman historia olisi ollut jotenkin vähemmän verinen ilman kristinuskoa? Kristinusko kehittyi pitkälti Rooman valtakunnan rakenteisiin. Kenties roomalaiset tavat orjien pitämisineen, areenoineen, julkisine teloituksineen, jatkuvine sotineen ja väestöjen alistamisineen oli sinusta inhimillisempää.

    Ennen roomalaisia Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla asusteli kelttejä, joiden tapoihin kuului orjien ottamisen lisäksi ihmisuhrit uskonnollisten menojen osana kuten myös goottien ja viikinkienkin.

    Eurooppalaiset veivät Amerikkaan oman uskontonsa samalla kun ottivat mantereen haltuunsa sen silloisilta haltijoilta. Samoin tekivät kansat ja heimot, jotka täyttivät Euroopan 500-luvulla. Jostain syystä Eurooppaan tulijat kokivat kristinuskon paremmaksi kuin omansa ja vaihtoivat uskontoaan.

    Jos ajatellaan moderneja yhteiskuntia, joissa on yhteiskunnallisesti irtisanouduttu kristillisyydestä kuten Stalinin Neuvostoliittoa ja Hitlerin Saksaa, on todettava, ettei yhteiskunnasta välttämättä tule hyvää pelkästään uskonnot hylkäämällä. Muutkin seikat motivoivat ihmistä kuin uskonto. Voisin sanoa, että halu valloittaa maailma väkivaltaisesti ja terrorisoida väestöä kumpuaa ihan jostain muualta kuin uskonnollisista motiiveista. Toki uskontoa, mitä tahansa niistä, voi käyttää niin valloittamisen ja alistamisen kuin terrorinkin välineenä. Samoin voi tehdä myös ateismin tai tieteen varjolla.

    Yhteiskuntien, maailmankatsomuksien ja oppien hyvyys on tietysti kunkin henkilökohtaisen näkemyksen varassa kuten niiden pahuuskin. Historiasta voi kuitenkin saada enemmän irti, kun sitä ei lue kuin piru raamattua.
  7. Tässä ketjussa on esitetty hieno ylistys äitiydelle ja sen haasteille että odotuksille.

    Ketjun aloittajan mielestä kehitys on kaikkineen edennyt aivan väärään suuntaan ja ihmisten tulisi rakastaa toisiaan vain pienissä yksiköissä ilman yhteiskuntaa ja mitään sen myötä ilmaantunutta kehitystä. Olisi kuitenkin suotavaa, että huomattaisiin kehityksen myötä niin äideille kuin kaikille muillekin yksilöille siunaantuneet edut.

    Aikoinaan kehitysvammaisilla ja muilla heikommilla yksilöillä ei juuri ollut mahdollisuuksia elää. Nykyään yhteiskunta ideologiansa mukaisesti huolehtii kaikista, niistä heikoimmista ja elinkyvyttömömistäkin. Yhteiskunta ei kuitenkaan ole pelkkiä äitejä ja lapsia varten. Juuri yhteiskuntaa varten äidit niitä lapsia synnyttävät, kasvattavat, kouluun laittavat ja menestystä toivovat.

    Lapsissa on tulevaisuus, mutta menneisyydessä on heillekin nykyisyyden pöytä katettu. Kaikki eivät ole yhtäläisessä asemassa kun pöydän antimia jaetaan, mutta yhteiskunta on tässäkin asiassa tehnyt paljon vuosisatojen varrella. Kaikilla on mahdollisuus koulutukseen ja toimeentuloon. Tämä on luonnollisesti paljon enemmän kuin monessa muussa yhteiskunnassa tällä hetkellä maailman historiassa.

    Äidit ja varsinkin tuoreet äidit tapaavat suhtautua kovinkin tunneperäisesti ympäristöönsä. He kokevat jälkikasvunsa olevan kaikkeuden keskipiste ja odottavat samaa asennoitumista niin läheisiltään, ympäristöltään kuin koko yhteiskunnaltakin. Päättäjät, virkakoneisto ja kansalaiset eivät voi ohjata kaikkea toimintatarmoaan tähän äidin ja lapsen vahvan tunnesiteen huomioimiseen, saati sitten ohjata kaikkia yhteiskunnan voimavaroja sen vahvistamiseen.

    Yhteiskunta on meitä kaikkia varten, jopa äidit lapsineen ovat vain yksi osa sitä. Samalla me kaikki olemme osa yhteiskuntaa ja toimimme sen tarpeita varten. Toki perheiden ylläpitäminen on osa tätä suurta tehtävää, mutta se on kuitenkin vain osa sitä.

    Maailmassa ja sen järjestyksissä äidit eivät, luojalle kiitos, päätä vielä ihan kaikista asioista omien eläimellisten tunteiden ja mielleyhtymiensä varassa.
  8. Alexia voitaisiin verrata länsimaalaisen historiamme kuuluisimpaan pääministeriin Winston Churchilliin.

    Winston nousi kansakuntansa johtoon suuren kriisin myötä. Hänen kaudellaan pommit putoilivat lontoon yössä.

    Alexin tapauksessa putoilevat juustot ylitäysiltä kaupan hyllyiltä.

    Winston piti puheita, jotka aluksi herättivät kuulijan, vetosivat häneen ja saivat tämän lopulta tuntemaan ylpeyttä itsestään.

    Jostain syystä Alexin puheet saavat kuulijansa aluksi myötähäpeään jota seuraa itseinho joka loppuu vasta kuulijan nukahtaessa niille sijoilleen.

    Winston pukeutui aina moitteettomasti kuten hänen tasoisensa valtiomiehen tulikin tehdä.

    Alex voisi aloittaa vaikka sukista, niiden laittaminen jalkaan voisi toimia.

    Winston muistutti olemukseltaan bulldogia. Hän myös käyttäytyi sen mukaisesti, vahti kansakuntansa etuja, vaati niiden puolustamista ja innosti yksilöitä tekemään sen viimeiseen veritippaan asti.

    Alex puolestaan muistuttaa olemukseltaan ja käytökseltään säikähtänyttä fasaania. Hän on odotetusti käyttäytynyt sen mukaisesti ja odottaa meidän toimivan esimerkin mukaisesti.

    Tarvitaanko nykyään Winstonin kaltaista jyrkkää mielipidejohtajaa?

    Eikö kaikki olisi helpompaa kun kaikki vain uskoisivat, mitä tiedotusvälineet sanovat. Nykyään jokainen voi valita todellisuutensa, missä elää ja toimia.

    Maailma ei halua internetiä ja vahtimatonta tiedonsiirtoa valtiosta toiseeen, ainoastaan kansalaiset haluavat sitä. Jos sotaan ollaan lähdössä, ensimmäinen uhri on totuus, kuten on ollut aina.

    Mikä on tämä totuus?

    Jokainen muodostaa totuutensa ihan omista lähtökohdistaan.

    Onko olemassa valtion edun mukaisia totuuksia? On toki ja niitähän ne yleensä ovat. Individualisesti ei ole totuutta, muuta kuin omassa vaikutuspiirissä olevissa asioissa.

    Olemme aina jonkun ryhmän osana. Ryhmä määrää mielipiteemme ja totuutemme. Joissain tapauksissa ryhmä kattaa vain yhden yksilön.

    Tästä tulikin mieleeni Alex, joka kysyi neuvoa Jyrkiltä farkkukaupassa.

    Alex: "Näyttääks mun peffa isolta näissä? Jykä sano nyt jotain herra jumaleisön."

    Jyrki: "Olet ihan oma itsesi",

    "pyörähtäisitkö kuitenkin vielä kerran?"
  9. Hmm.

    Epäilemättä uskonnollisilla yhteisöllä esiintyy luottamusta omiinsa siinä missä muillakin yhteisöillä.

    Olisi erikoista jos suuri osa helluntailaisista, jollain alueella olisi menettänyt rahansa tämän pyramidin rakentamisen myötä. Varmasti joukossa on heitäkin.

    Kenties tämän uutisen myötä voidaan mitata uskontokuntiin kuuluvien typeryyttä. Budhalaisia ja hinduja ei ole onnistuttu saada wincapitaan, mahtaa tehdä kyseisten uskonten harjoittajista jotenkin idioottivarmoja huijareiden suhteen.

    Jos lähdetään liikkeelle ryhmän ennakkoluulottomuudesta ja varauksettomuudesta uusia jäseniä kohtaan. Huijauksen uhriksi joutuminen instituutiona kertoo mielestäni jotain tällaisesta asenteesta. Tai sitten eräiden jäsentensä suunnattomasta ahneudesta ja puolustettamattomasta kritiikittömyydestä tavoitteensa saavuttamista. Parilla sanalla sanoen tyhmyydestä ja siitä sakotetaan.

    Kuuluisitko mieluummin järjestöön, joka lähtökohtaisesti epäilee sinua kaikesta laittomasta toiminnasta ja varautuu siihen koko toiminnassaan ja joka hetki.

    Olen ollut valtiolla töissä ja tiedän tämän sääntöjen rikkomisesta epäiltynä olemisen tunteen. Se ei ole mukavaa, varsinkaa jokapäiväisenä. Kaikella sillä raporttien tekemisellä yrität vakuuttaa vain itsesi, työyhteisön ja valtion omasta rehellisyydestäsi.

    Kuka haluaa hengen ja sielun tuskassaan liittyä yhteisöön, joka vainoharhaisesti tutkii jäseniään ja heidän oikeaoppisuuttaan alituiseen ja taukoa pitämättä.

    Minä arvostan vapautta ja vain vapautta. En pelkästään vapauden tunnetta.

    Olen pahoillani jos jokin yhteisö on pakotettu huijauksen uhriksi. En vain voi uskoa, että kukaan lankeaisi tällaiseen. En myöskään usko tässä tapauksessa yhteisön pakottaneen kenenkään sijoittamaan rahojaan mihinkään.
  10. Yhdysvalloissa ja maailmalla syntyi valtava kohu Clintonin avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta alaiseensa naiseen.

    Suomessa se ei olisi onnistunut Kataisen aikana.

    Jyrki ei yksinkertaisesti olisi kyennyt.