Vapaa kuvaus

Aloituksia

138

Kommenttia

5426

  1. Opettajan suhde oppilaaseen on julkisen vallan käyttöä. Opettaja alkaa helposti asettamaan opiskelijoita eriarvoiseen asemaan jos ei kykene hillitsemään ihastumistaan. Opettajan ja oppilaan suhde on tuomittavaa nimenomaan muiden opiskelijoiden kannalta.

    En myöskään näe ongelmattomana, että opettaja antaa arvosanat omalle lapselleen taikka muille lähisukulaisilleen. Kouluarvosanoilla on merkitystä ja opettajienkin tulee ymmärtää oma jääviytensä kun sellainen tilanne tulee kohdalle.

    Se, että oppilas ihastuu opettajaansa on ihan normaalia kallepäätalolaista psykologiaa. Opettajan velvollisuus on suhtautua asiaan sen vaatimalla hienotunteisuudella ja arvokkuudella, tällöin kumpikin osapuoli säilyttää kasvonsa. Mikään ei estä osapuolia syventämästä suhdettaan sen jälkeen kun opettajan objektiivisuus ei ole enää vaarassa.
  2. Näin pitkään ketjuun kirjoittaminen on yleensä turhaa, mutta mahtuuhan sitä maailmaan.

    Henkilölle, joka oikeasti miettii ammatti- taikka lukio-opintojen välillä ja on päässyt ketjun lukemisessa näinkin pitkälle suosittelen molempia.

    Olen itse käynyt ammattikoulun ja sen ohessa lukio-opintoja+yo-kirjoitukset. Kirjoituksien jälkeen pääsin nykyiseen Aalto-yliopistoon, josta olen sittemmin muuttanut muualle.

    Olen työskennellyt paljon ammattikoulussa vuosien varrella ja seurannut kymmenien ellen satojen oppilaiden suoriutumista ammattikoulukoneistossa.

    Jos haluaa itselleen ammatin ja työpaikan on ammattikoulu luultavasti nopein ja helpoin tapa saada se aikaiseksi. Palkka ei yleensä ole paljon, mutta ei se välttämättä ole sitä akateemisillakaan. Ammattikoulu tarjoaa osaamista tietyn alan työtehtäviin ja väylän jatko-opintoihin.

    Jatko-opinnoissa raha on tärkeä asia. Opintotuella ei pärjää ja lainaa ei välttämättä halua. Ammattilaisen on huomattavasti helpompi löytää opiskelijallekin sopivia töitä kuin lukion käyneen. Ammattiopiskelun aikana solmitaan näet monia kontakteja työpaikkoihin.

    Amis ja pitkä matikka ovat lyömätön yhdistelmä ammattikorkeaopinnoissa, jos valitsee saman (teknisen) alan.

    On olemassa henkilöryhmä, jolle akateemisuus on elämisen jopa selviytymisen ehto. Nämä ns. elämälle vieraat ja kädettömät teoreetikot ovat jo luonteeltaan kyvyttömiä ammattitöihin. Heille lukio+yliopisto on ainut mahdollisuus. Kukkaron nyörejä hellittävät vanhemmat mahdollistavat heille ajattelun vapauden myös lukukausien välissä.

    Käsitys, että on arvokkaampaa tehdä töitä aivoillaan kuin käsillään pitää varmasti paikkansa.

    En ole vielä tähän päivään mennessä huomannut ammattikoulussa opetettavaa alaa, jossa opiskelijan ei tarvitsisi ajatella opiskellessaan saati sitten työskennellessään. Amis saattaa jopa joku päivä päästä töihin missä oikeasti tuottaa jotain.