- "Foliohattuteoriani siis on, että kirjautuneet käyttäjät poistelevat viestejä ja muokkaavat keskusteluja. "
No onneksi vaan foliohattuteoria, koska tuota ilmianna "painiketta" voi käyttää kuka vaan, eikä yhteystietoja tarvitse laittaa, mutta joutuu toki jonkin verran askartelemaan kuvien kanssa. Niillä kuulemma varmistetaan ettei ilmiantaja ole robotti.
Mitä tulee keskustelujen muokkaamiseen, niin eihän niitä omiakaan saa muokattua enää sen jälkeen kun ovat palstalle ilmestyneet. Mikä joskus harmittaa, kun tulee niitä kirotusvirheitä tai puuttuu sanoja tai muuten oma ilmaisu vaikuttaa töksähtelevätä.
Itse ny tosiaan olen poistanut ennen muinoin joitain minuun liittyviä ilkeitä kommentteja, josta esimerkkikin ylempänä. Nykyään tulee ilmiannettua niitä ns. massapostituksia joissa on useinkin linkki epämääräisille seksi/deitti yms. sivustoille ja tosiaan ilmianto onnistuu rekkaamattomanakin, kun ei ny sellasten takia viitsi kirjautua.
Että siittä vaan,ota foliohattu pois päästä ja kokeilemaan. ei siinä kuinkaan käy, eikä tietojasi kysellä - No kopio on suora lainaus silloisesta kommentista jonka ko. ihminen on minun nimissäni palstalle suoltanut aikoinaan.
Olen sen silloin poistanut, kohta sen jälkeen kun kopion sen itselleni talteen. Mutta tiedän että myös poistetut viestit säilyvät arkistoissa
Että minulla on syyni epäillä ko. henkilöä.
Mielestäni en ole tässä muita kohtaan "hyökkäillyt" , olen vain kritisoinut aloitukseen/aloittajan kertomaan liittyviä asioita
Kirjoittamaani saa kyllä ihan vapaasti kritisoida, minuakin, mutta lapsillani ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa.
Sekin muuten on jännä juttu, että kun kritisoin jotain, kuten ny tähän aloituseen liittyviä niin siittä nousee kauhea haloo, kun taas jos joku muu kritisoi niin se ei vaikuta mitenkään. - "Paheksuit myös minun kirjoittajapersoonaani massiivisesti siitä että tulin palstalle kirjoittamaan pahasti miehestä jonka kanssa kuitenkin olin ollut/olin."
Kuule kun se tilanne oli silloin sellainen, kun kirjoitit sen typerän viestisi minun nimissäni, että keskustelin jonkun tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan kanssa, joka kommentoi että minulla on hyvää pohdintaa, mikä ei liittynyt siinä kohtaa mitenkään sen kummmemmin sinuun kuin narsistipsykopaattisikaan.
Keskustelu hänen kanssaan sitten päättyi siihen, että hän ehdotti pohdittavaksi vielä jonkun asian, johon vastasin, että mun täytyy lähteä töihin iltavuoroon, että palaan myöhemmin illalla.
No kohta pian lähtöni jälkeen olitkin sitten vastannut hänelle esiintyen minuna, tähän tapaan
"että Ja sen verran ehdin ny vielä kirjoitaa....että mä oon jääny niin heikoksi et tarviin kokoajan ihmisiä, ihan keitä vaan...et ne tukis mua...onneks niitä löytyy pilvin pimein...jotka alkaa kavereiksi parin kirjoituksen perusteella....
pääasia kuitenkin on.....että haukutaan yhdessä ihan ketä vaan...ja mollataan...Sit mua harmittaa...kun joku on fiksumpi kun me, vaikka kaiken kaikesta tiedämmekin...kun kerran rajattomia olemme...
mut pääasia et pohditaan....oli ne asiat ny niin tai näin...ja suu käy. Meillä on siellä työpaikallakin yksi kiusaamisjuttu meneillä...siks sinne kiirehdin, etten vaan mistään jää paitsi...hihi. kaikessa kiusaamisessa oon mukana ja mukaan tuun... Että kertokaa mulle vaan... itse olen mukana kaikessa missä haukutaan ja ilkeillään. Oli tuttuja tai tuntemattomia."
Tosiaan palasin sitten palstalle töiden jälkeen ja moni olikin jo ehtinyt kommentoida, ettei tää ny taida olla yhteenlaskutoimitus
Tämä ny vaan tähän, että tuota taustaasi vastaan, sinun pitäisi ymmärtää miksi minä epäilen sinua/pidän sinua ns. "moninikkinä", kirjoittajana joka esiintyy milloin minkäkinlaisena
Lisättynä vielä sillä tiedolla, että itse kerroit kirjoittelevasi muillakin palstoilla mm. nimimerkeillä mikä ilmiö, outo ilmiö yms.
No tää on tämmöstä, kukin tyylillään.
Kommentoin tosiaan tässä aloitusta, en sinua, enkä narsistipsykopaattiasikaan, mutta jostain syystä ny sitte syntyi tämmönen jupakka.
Mitä tulee live näkemiseen, niin olisihan se tosiaan kiinnostaavaa nähdä ihminen joka moisen typerän viestin kirjoitti nimissäni.
Syy varmaan oli se, kun joku kommentoi minun kanssasi , jotain samaa kuin tässäkin ketjussa, joku kommentoi aloitusta vähän samoin ajatuksin kuin minä - "Sinulle tullut jo ihan tavaksi vastata ikäänkuin minulle vaikka joku toinen tehnyt kommentin ja sitä sitten kuvittelet minun kirjoittamakseni."
Niin mene ja tiedä kuka milloinkin vastailee, mutta sen tiedän, että ko "päiväkirjan kirjoittaja" on yrittänyt esiintyä täällä jopa minuna ja samaan jupakkaan loi vielä jonkun palstatutkija hahmonkin.
Tutkija sitten toki puolusti häntä ja kun oli tehnyt tutkimuksensa tästä palstasta ja päätynyt "tietämään" että olen työpaikkakiusaaja. Mikä toki aiheutti huvitustakin, et tais ny innostuksis tulla väärä arvio, oliskohan kuitenkin pitäny olla palstakiusaaja
No silloin olin aika vihreä näis asiois, et säikähdin pahasti, että joku ikäänkuin yrittää varastaa minun identiteettini ja keskustelin aiheesta niin suomi24 ylläpidon kanssa kuin myös nettipoliisin kanssa, millaisia mahdollisuuksia minulla olisi selvittää, ko. henkilön tiedot.
No silloinen poliisisetä sanoi, että tietysti voisi yrittää ensin selvittää miltä alueelta ko. viesti on tullut, mutta pitäisi sitten tehdä rikosilmoitus. No se nyt tuntui tuon yhden kerran osalta hieman liialliselta ja juttu jäi silleen.
Mutta sen vuoksi aikoinaan rekisteröin nimmarini, ettei toiste voisi yrittää esiintyä minuna. Kaiketi sekin varmaan on murrettavissa, mutta jonkinlainen vastuu kaiketi on palveluntarjoajallakin
Mutta tosiaan tutkijakin häipyi samantien ja silloinen "jotain ymmärtämättä" päätti lopettaa palstalla kirjoittelun, mutta palasikin samantien, nimmari vain vaihtui.
Että tätä taustaa vasten ko. ihmisen pitäisi ymmärtää, että joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.
No tää on tämmöstä, jatkunut jo vuosia, että aina välis sitä ajattelee, et olis oikeasti kiinnostavaa nähdä ko. ihminen ihan livenäkin. - "Pitääkö kirjoittaa kirja missä joka riemu on tuotu esiin, ettei ole sinulle liian vähän."
Ei tarvitse, kun aloituksesta jo käy ilmi, että tuskin sitä on, kun kumppanin empaattisuus ärsyttää, aloittajalla on turvaton olo kumppaninsa seurassa ja kertoo voivansa huonosti suhteessa.
Sitä en tiedä näytteleekö hän kumppanilleen iloista naamaa, että kaikki on hyvin että suhde kuitenkin jatkuisi
Mutta outoa tosiaan on, kun suhde on tapailuasteella.
Miksi tapailla ihmistä joka ei tunnu turvalliselta, jonka käytös ärsyttää ja jonka seurassa voi huonosti. Eikö se oma huono olo suhteessa ole se mittari, että kannattaako tuota suhdetta jatkaa
Oli ny se pointti tässä - "Kuten jos kuvauksesi itsestäsi pitää paikkansa niin sinutkin voisi hyvässä lykyssä joku tunnistaa."
Kyllä joo toki tuokin on mahdollista, mutta entä sitten. En ny pyri täälläkään olemaan sen kummempi kuin reality elämässä. Olen mikä olen, ihan tuiki tavallinen ihminen. ei minulla ole luurankoja kaapissa.
Toki onhan siinä riskinsäkin, joku sairas voi alkaa vainoamaan, mutta jos niin käy, niin pitänee sitte ottaa viranomaisiin yhteyttä ja selvittää asiat, niin kuin ne on.
Mitä tulee siihen suhteeseeni, niin ko. tapahtumasta on jo useita vuosia aikaa, ollutta ja mennyttä. Hyvinkin vastaavalaisia tarinoita on maailma pullollaan, jotkut käyttää ihmisiä vaan seksuaalisestikin hyväkseen, ilman että edes pitäisivät ihmisestä sinällään.
Jälkeenpäin kun se asia tehtiin hyvinkin selväksi, niin tottakai se teki kipeää, mutta selvitty on vuosien saatossa ja käsittääkseni sen suhteen toinenkin osapuoli voi hyvin uudessa suhteessaan. - Niin kerroin aikoinaan aikuiselle tyttärelleni, hänen kysyessään että onko mulla joku mies, että kyllä joo, mutta ei siittä sen enempää, kunhan tapaillaan, en aio esitellä häntä.
Jolloin hän kysyi, että onko hän varattu, jolloin vastasin, että kyllä joo tavallaan, mutta ei ole naimisissa eikä asu naisystävänsä kanssa.
Sen enempää ei olla tyttären kanssa asiasta keskusteltu, kun eihän ny nuoria edes sillain kiinnosta, kun niillä on omat jutut ja menot.
Iloisia toki olivat kun äitikin alkoi liikkua enemmän, kävi tanssimassa yms.
Mitä tulee siihen täällä tahkoamiseen niin tosiaan olen tullut tänne joitain kuukausia suhteen päättymisen jälkeen. Yleisesti ottaenhan täällä on oltu aikoinaan sitä mieltä ettei ko. tyyppi ollut narsisti.
Että noi sun juttus siittä, että olisin pohtinut niitä asioita odottaessani sitä tyyppiä tulevaksi ei ny vaan pidä paikkaansa. Joko haluat tahallasi vääristellä tai sotket omaa suhdettasi samaan. Mietin tässä vaan teetkö sen tahallasi vai etkö osaa erottaa rajaa toisen ihmisen asioiden välillä.
Laitan ny tämän sun tänne kirjoittamasi päiväkirjasi muistisi virkistämiseksi, mistä käy ilmi että sinä jatkoit suhdettasi vielä vuosia todetessasi kumppanisi narsistiksi.
Niin se ei tarkoita että minä olisin tehnyt niin, minä päätin suhteen, emmekä ole enää sen jälkeen tavanneet. Että kyllä noi paidan silittämiset ,sukkulat ja melat ny on ollu enempi sun heiniä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/11374468/narsistista-eroon - "Minua hiukan ulostuttaa...öh, eikun miten sen sanoisin, oudoksuttaa"
Niin sinua ilmeisesti ulostuttaa ja ouduksuttaa ns. normaalit ihmisuhteet. Sellaiset joissa ei ole sitä Narsistia.
Mitä tulee tuohon
"Aikuisten oikeasti kukaan ei ole tuonut ketään tänne pastalle ruodittavaksi, korkeintaan sinun mielikuvissasi"
Niin otan toki huomioon, että aloitus voi olla ihan mielikuvituksen tuotettakin. Voi olla myös sinun keksimäsi juttu. Olet itse kertonut tekeväsi aloituksia tänne.
Ainakin vaikutti jotenkin väksisin väännetyltä, kiltistä ihmisestä leivotaan narsistia, koska toista ärsyttää ja hän voi huonosti suhteesa. Monen vuoden terapiankin on menny hukkaan, jos ny sitä olikaan ollut
Mitä tulee tuohon
"unohduksen tultua toisia voi vaikka paheksua siitä"
Niin se ero siinä on, että tulin tänne vasta joitain kuukausia suhteen päättymisen jälkeen. En suhteessa ollessani.
Silmiinpistävää on myös, että ketjussa näyttää olevan muutama muukin "negatiivissävyinen"kommentti, mitkä ei näytä saavan sen kummempaa reaktiota aikaan
Mutta huomattu on, että joku näkee aina punaista minun tullessani kommentoimaan.
Mutta joo, eiks sun ny kannttais kuitenkin keskittyä tuohon aloittajan tapaukseen ja jättää mun kommentit huomiotta, ettei mee koko keskustelu pilalle. - Niin, jotenkin tuntuu, et ihmiset näis narsistiasioissaan ovat ihan vieraantuneet todellisuudesta tai ns. normaalista elämästä
Aattele ny itsekin tapailet jotakuta ja tuot sitten "hänet" tänne palstalle hetikohtapian ruodittavaksi kun se on sellainen ja kun se on tällainen, narsisti vai ei. Mutta ei ainakaan sellainen kuin ihminen, johon on ihastunut, rakastunut ja jonka kanssa on hyvä olla
En näe tuossa mitään normaalia parisuhdetta. Narsisti tai ei, niin mun mielestä aloittajalla itsellään on ongelma.
Miksi hän tapailee ihmistä, jonka kanssa voi huonosti ja jota kohtaan tuntee ärsytystä. Ei jatkoon minun mielestäni - Hienosti tiivistetty.
Paljon on tullut luettua hänen kirjojaan.
Elämän lapsi moneenkin kertaan, kertaus on opintojen äiti näissäkin asioissa. Helposti saattaa luisua entisiin toimintamalleihin jos ei pidä varaansa.
https://kirja.elisa.fi/ekirja/elaman-lapsi-vastuulliseen-aikuisuuteen - "Ei tässä ole alusta asti mitään narsismia epäilty,"
No otsikossa oli siihen viittava kysymys, että sitä neulaa ny ainakin ollaan hakemassa siittä heinäsuovasta.
Jotain häikkää ny asiassa kuitenkin on, kun aloittaja kertoo, että " jälleen kerran olen kuitenkin löytänyt kumppanikseni narsistin, jonka kanssa voin huonosti."
Jotenkin ny vaan ajattelisin, että olis viisainta päättää suhde jos tilanne on tuo (voi huonosti) jo tapailuvaiheessa ja kumppanissa on piirteitä jotka huolettavat
Eri asia sitten on, kummassako se ongelma on.
Mutta tervettä ei ole sekään, että etsii narsimin tunnusmerkkejä jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä.
Vastaan vielä tässä samalla tuohon toisen kysymykseenkin tapailusuhteesta. Mikä ny tuli esiin aloituksessasikin, hän kertoi tapailevansa, joka mun käsityskyvyn mukaan tarkoittaa että asutaan eri osoitteissa - En tiedä miten paljon meidän kiinnostuksen kohteita ja nettikäyttäytymistä seurataan, mutta äsken paukahti tonne facebookin puolelle tämmönenkin. Jossa sivutaan tätäkin asiaa, että se ongelma saattaakin olla itsessä
"Yksin ollessa voi olla helppoa rakastaa itseään. Tasapaino järkkyy viimeistään silloin, kun elämään tuleekin toinen ihminen, joka laukaisee kaikki vanhat pelot ja traumat (ja silloin ei auta, vaikka maljakossa olisi tulppaaneja). Itse asiassa juuri toisen ihmisen kautta pääsemme todella peilaamaan, miten paljon rakastamme ja arvostamme itseämme."
https://hidastaelamaa.fi/2019/01/deittaillessa-itsensa-rakastaminen-nakyy-standardeissa-miten-annat-itseasi-kohdeltavan/?utm_content=buffer5bd64&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer&fbclid=IwAR0i9Wme35CyC2zct8og31PEoaLB4R-i0m12ywILVQySjt24Ui-1kDLTWyc#615f5149 - Niin, ehkä joillekkin jää nää asiat päälle ja kaikkia ihmisiä tarkastelee ns. narsistilasien lävitse.
Mutta toisaalta taas kuullostaa hivenen oudoltakin, ku kyseessä on ns. tapailusuhde, että missä se on se ihastuminen, ilo toisen tapaamisesta ja yhdessä vietetystä ajasta.
Ajattelisin, että jos jo heti alkuun epäilee narsismia, niin kannattais ehkä päättää suhde alkuunsa molempien parhaaksi. Hän ei ole se "oikea" jos tämmöselle palstalle pitää suhdettaan/kumppaniaan tulla puimaan.
Ns. "oikeassa suhteessa" ei het alkuun puida moisia vaan mielen täyttää ilo kumppanin löytymisestä, ts. ihastutaan , rakastutaan ja jos suhde vakiintuu niin tahdotaan rakastaa vaikka kumppani ajan kanssa osoittaituukin tavalliseksi ihmiseksi vikoineen päivineen. - No ainakin kommenttisi
"Nytkö mieheni ei ollutkaan väkivaltainen heittäessään minut betoniseinään?"
Haiskahti minun mielestäni yritykseltä uhriutua, ja oli typerä ja lapsellinen.
Mutta joo
- pidän vain sun kommentteja enimmäkseen tyhmänä jee*usteluna.
Niin halusit kertoa mielipiteesesi kommenteistani ja olen sen lukenut.
Se on sinun mielipiteesi, mutta ei ny aiheuta minussa mitään sen kummempia muutospaineita.
Kommentoin, mitä kommentoin, siihen sun on tyytyminen tai sitten sun täytyy ryhtyä toimenpiteisiin. Voit joko sivuuttaa kommenttini tai pyytää poistettavaksi. - "Mitä teit tällä tiedolla?"
En varsinaisesti mitään, en edes odottanut sinun vastaavan, kunhan ny vaan muistelin, miten takavuosina polven tähystysleikauksissa poisteltiin milloin minkäkinlaisia "hiekanjyviä". Kun taas nykyään pitäydytään enempi ns. konservatiivisessa hoidossa, eikä enää tehdä ns. turhia toimenpiteitä jos ei kerran haittoja ole.
Sen kummemmin en ole betoniseinään heittämistäsi kommentoinut. Sinä ny vaan väkisin yrität uhriutua ja vääntää asiat joksikin muuksi.
Mitä tulee siihen että oletan että osoitat kommenttisi minulle johtuu siittä, että vastailet nimenomaan minun esille ottamiin asioihin, esim. nyt tähän polvijuttuun liittyen.
Mitä tulee avunhakemiseen liittyen näihin perheväkivalta juttuihin, niin suurin syy, on se , että häpeän, syyllisyyden, riittämättömyyden ja pelon tunteiden takia avun hakeminen ja ulkopuolisille väkivallasta kertominen on vaikeaa.
Mitä tulee kommenttiisi
"Sinunkaltaistesi vähättelijöiden ja viisastelijoiden vuoksi se apu jää hakematta ja saamatta."
No itse en usko kommenttieni vaikuttavan kehenkään sen kummemmin. Vaikka jostain syystä ne tekevät sinuun suuren vaikutuksen. - "En muuten saanut, toinen lääkäri katsoi kuvat ja sanoi, että asialle ei voi tehdä mitään, toivoa vain että paranee hyvin."
No tuos yhdellä kaverilla hiljattain polvilumpio halkesi ja kipsiä joutuu pitämään useita viikkoja. Sen perusteella ajattelin, et jotain sellaista sullakin, kun ny kerran polvilumpiosta pala lähti.
Ny jäin sitte miettiin, et jäikö se pala sit elämään omaa elämäänsä sinne polven, ku joku ajatus siittäkin, et jotain luunsiruja on polvesta poistettu tähystysleikkauksellakin.
"Mihin sinä oikein pyrit näillä kommenteillasi? "
No esim. tästä aiheesta perheväkivallasta /turvakodista yms. minulla on omaa kokemusta jota ny jaan, koska monella ei välttämättä ole tietoa näistä ja kuten yleisesti tiedetään niin sitä omaa tilannetta hävetään ja salaillaan ja sen vuoksi arkaillaan avun hakemista.
Kukin kirjoittaa tänne ny niistä asioista mitkä kokee itselleen tärkeäksi jakaa. Minulle on sama lukeeko joku vaiko ei, kuhan ny kirjoitan mitä kirjoitan. Niinhän kaikki muutkin täällä tekee
Mutta näköjään sinä, kuka lienetkin jostain syystä ilmeisesti ärsyynnyt minun kirjoituksistani ja tosiaan omalla ulostulollasi halusit jopa mitätöidä toisen kokemuksia.
No ei tämä ny mitään uutta ole, monesti jo tuonut esiin, että olen hyvinkin näkyvä täällä punaisena pallukkana, että hyvinkin voit minun kirjoitukseni ohittaa.
Ootkos muuten huomannut, et täällä on joitakuita muitakin kirjoittajia, josko vaikka heidän kanssaan sujuisi keskustelu paremmin/ilman ärsyyntymistä. - Niin vastasin, siltä pohjalta, että olisit halunnut lääkärin auttavan sinua ja viittasit myös että lapsia oli paikalla.
Mitä tulee lääkärin ilmoitusvelvollisuuteen niin kyllä joo, hän tutkii vammat ja tekee niistä arvioinsa ja ainakin lasten kohdalla pitäisi ilmoittaa lastensuojeluun jos on syytä epäillä että lasta on pahoinpidelty.
Mutta lääkäri ei ole oikea henkilö tutkimaan mitä on tapahtunut ja kenen toimesta. Ne taas on poliisiasioita.
Tässä ny kuitenkin noita milloin terveydenhuollon ammattihenkilön pitää tehdä ilmoitus ja erinäisiä säädöksiä.
https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/terveydenhuollon-ammattihenkilon-ilmoitusvelvollisuuksia
Sait kuitenkin avun sitten joltain toiselta lääkäriltä, kun vammasi/ polvilumpion murtuma oli varmaan sen laatuinen, että tarvitsi toimenpiteitä.
Mitä tulee tuohon
"Tapahtuman syyksi kirjasi "kaatunut"."
Niin sinun olisi pitänyt tehdä niinikään valitus ko. lääkärin toimista - "Sellainen käsitys mulle on tullut, että näillä ei ole yhtään mitään omakohtaista kokemusta asioista, kunhan ovat googlailleet ja haluavat päteä"
No ainakin minuun liittyen, käsityksesi on väärä. Olen tosiaan tuos 90- luvun lopulla ollut jonkin aikaa turvakodissa.
Pari eka päivää sai rauhassa purkaa asioitaan, väsymystään ja itkeskellä, lapsista pidettiin huolta. Veivät minut lääkäriin ja sain parisen viikkoa sairaslomaa.
Sen jälkeen sitten alkoi pohdinta miten siittä eteenpäin. Puolisokin oli tervetullut keskustelemaan, mutta ei siittä juuri mitään irti saanut. Lapset tapasivat psykologin. Asunnonhaussa tosiaan avustettiin ja kun muutin käytiin katsomassa, että kaikki tarpeellinen on , että pärjätään. Puhelinkontakti oli viikottain.
No muutaman kuukauden tosiaan siellä asuin, mut sitten kävi taas niin, että uskoin lupauksiin, antabuskuurikin oli aloitettu jne. Muutin kotiin, kunnes sitten reilun kolmen kuukauden päästä lähdin lopullisesti.
Mitä tulee sinun kokemuksiisi, niin on totta ettei turvakotien resurssit riitä ja etusijalla ovat ne joilla on lapsia mukanaan. Sitä sitten joutuu tukeutumaan sukulaisten , ystävien tai naapuriapuun.
Naapurissa minäkin aikoinaan monta yötä vietin, tiesin, missä pitivät vara avainta, että oli lupa mennä silloinkin kun eivät olleet kotona.
Mitä tulee mainitsemaasi lyömättömät linjaan, niin olet soittanut väärään paikkaan. Se on tarkoitettu lähinnä heille, jotka ovat itse väkivaltaisia.
"Asiakkaaksi voivat hakeutua kaikki henkistä tai fyysistä väkivaltaa seurustelukumppaniaan, puolisoaan, lastaan tai muuta läheistään kohtaan käyttäneet miehet, sekä myös miehet, jotka pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa tai haluavat arvioida omaa ja perheensä avun tarvetta."
https://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja
Mitä tulee terveyskeskuslääkäriin, niin hän hoitaa oman alansa työt, sairaudet ja vammat, ns. sosiaalityö ei ole hänen alaansa. Toki hän olisi voinut ohjeistaa sinut soittamaan sosiaalipäivystykseen.
Ainkin isommissa kaupungissa siellä on ymärivuorokautinen päivystys ja sieltä saa kriisiapua, kun kyseessä esim. läheisen äkillinen kuolema, väkivaltatilanteet, vakava vammautuminen tai sairastuminen ja tulipalo
Katoin että kerroit asuvasi pääkaupunkiseudulla, että kannattaa vaikka tästä laittaa numero muistiin puhelimeen jos tulee sitä avutarvetta.
https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/terveyspalvelut/paivystys/sokri-paivystys/ - "Miksi ihmettelen tavan takaa hakkaavaa narsistia?"
No minä en ihmettele, olen monesti lukenut näitä juttuja, että kyllä niinkin on. Muistaakseni mm. Minna Rissasenkin tarinaan liittyi niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa, jonka vuoksi hän uskaltautui kertomaankin vasta puolison kuoltua.
Ongelmana tosiaan on, ettei uhrit kerro, eivätkä hae apua, pyrkivät salamaan asian ja keksivät selityksiä omalle kömpelyydelleen.
Siihenkin on toki monia syitä, väkivaltaa seuraa usein "kuherruskuukausi", toisaalta joku voi olla taloudellisesti riippuvainen väkivaltaisesta kumppanistaan tai väkivaltainen kumppani pelottelee että jos lähdet niin pääset hengestäsi tai uhkaa lapsen turvallisuutta, yms.
Toisaalta myös asiaan tottuu, tunteet turrutetaan, saatetaan jopa luulla, että tämmöstä se on muillakin jos jo aiemmassa suhteessakin on ollut väkivaltaa. Koetaan ettei ansaitse parempaa.
"Mikäli väkivallan kokemukset jatkuvat voi usein käydä niin, että ajan kuluessa emme enää tunnista väkivaltaa elämässämme ja väkivallan teot normalisoituvat arkeen. Väkivallan kokemusten myötä joudumme usein käymään läpi paljon erilaisia vahvoja ja hankalia tunteita. Usein kerrotaan, että häpeän, syyllisyyden, riittämättömyyden ja pelon tunteiden takia avun hakeminen ja ulkopuolisille väkivallasta kertominen on vaikeaa.
https://www.riku.fi/fi/erilaisia rikoksia/lahisuhdevakivalta/ - No puhutaan pikkusen eri asiaa, toinen käsittelee asiaa narsistin näkökulmasta, juusto on vääränlaista, josta narsisti hermostuu jne.
Minä taas ajattelen enemmänkin sitä uhria siltä osin, että hän jää väkivaltaiseen suhteeseen.
Että kyllä siinä sitten on uhrissakin ns. "vikaa", vialla en tarkoita olla ilkeä ja vaan peräänkuulutan sitä, että uhri pohtisi mitkä syyt hänessä itsessään on ettei kykene lähtemään väkivaltaisesta suhteesta.
Eihän nää mitään helppoja asioita ole, se lähteminenkään. Itselläkin on kokemusta, lähdin aikoinaan kolmesti ja kahdesti palasin, kun uskoin katteettomiin lupauksiin ja vasta kolmas kerta toden sanoi.
Mikä kuulemma onkin ammatti ihmisten mielestä hyvinkin tyypillistä näissä asioissa.