yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Et kai nyt ole sitä mieltä, että vaikka aikuisilta ihmisiltä voikin vaatia aikuisen ihmisen käytöstä ja vastuuta, että siltikin narsismi on persoonallisuushäriö, jossa voi tehdä valinnan, että joko alkaa paksunahkaiseksi tai ohutnahkaiseksi...???"

    Noh, ymmärtääkseni olet tutustunut persoonallisuushäiriön syntyteoriohin ja tiedät että häiriö syntyy jo varhain, että se ns. valinta tehdään jo pikkulapsena, jo silloin kun varsinainen persoona ei ole kunnolla kehittynytkään, eikä varsinaisesti ole mikään tiedostettu valinta, käytin sanaa valinta tässä käytetään sanaa ratkaisu, mikä tuskin sekään on mikään "järjellä" tehty ratkaisu...

    "Varhaisessa vuorovaikutussuhteessa pettyneet lapset voivat siis päätyä erilaisiin ratkaisuyrityksiin.

    Fairbairn (1941) on sitä mieltä, että perintötekijöillä on ilmeinen vaikutus siihen, onko lapsi taipuvaisempi imemään vai puremaan. Paksunahkaiseksi kehittyvä lapsi tulee vihaiseksi ja suuntaa aggressionsa ulospäin. Hän rupeaa pitämään äitiä pahana objektina, koska kokee, ettei tämä rakasta häntä. Hän suojautuu kipua aiheuttavalta pettymykseltä menemällä vielä pidemmälle. Koska hän ei saa rakkautta, hän kieltää sen merkityksen ja päättää sen sijaan ottaa vihasta irti kaiken sen antaman tyydytyksen. Hän alkaa pitää vihaa elämän keskeisenä voimana. Koska hänen yrityksensä rakastaa torjuvaa tai kiihottavaa objektia on ollut tuhoon tuomittua, hän päättelee, että on parempi tuhota vihalla kuin rakkaudella. Siksi hän kätkee rakkaudentunteet syvälle sisimpäänsä monen kuoren alle.

    Ohutnahkaiseksi kehittyvä lapsi puolestaan kääntää vihansa itseensä ja rupeaa häpeämään oman rakkautensa ilmauksia. Hän kuvittelee tuhonneensa äidin kiintymyksen ilmaisemalla vääränlaisia tunteita. Vähän pitemmälle kehityksessään päässyt ohutnahkainen pystyy tuntemaan äitiä kohtaan sekä vihaa että rakkautta. Tällainen henkilö uskoo, että nimenomaan hänen vihansa on etäännyttänyt hänet äidistä. Siksi hänen vihastaan tulee hänen mielessään hyvin pelottava tunne. Rakkaus säilyy silloin hänen silmissään hyvänä. Hänestä on kuitenkin tuntunut, ettei edes hänen rakkautensa kelpaa äidille, siksi hän vaalii sitä sisimmässään kätkössä kuin aarretta. (Fairbairn 1940.)"

    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

    Mainitsemasi Dr Philin tutkimuksiin en ole tutustunut, yhtäkisti ajattelisin, että noilla täysin empatiakyvyttömillä lapsilla sitten ehkä on jonkinlainen aivopoikkeama, joka aiheuttaa sen empatian puuttumisen...

    Ettei heitä ehkä voi täysin rinnastaa näihin kotoisiin narsisteihin, joista useimmat täällä tarkoittavat puhuessaan narsisteista...
  2. "En oikein edelleenkään näe mitään syytä jakaa kirjoittelijoita naisiin ja miehiin sen kummemmin. Käsittääkseni narsismin syntyvaiheet ja aiheuttaja on sellainen ilmiö, että en usko sukupuolen siihen vaikuttavan"

    No käsittääkseni ny tässä ei ole tarkoitus puhua kirjoittajista ja heidän sukupuolestaan aiheeseen liittyen, vaan ihan tätä narsismi asiaa liittyen sukupuoleen...

    Ainakin tutkimusten perusteella ilkeä narsismi/nph olisi enemmänkin miesten vaiva, mutta kuten itsekin mainitset että vaiva liittyy sen syntyvaiheisiin, niin ainakin ennen tuossa (vauva/pikkulapsi) iässä se suurin lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttava oli useimmiten äiti...

    Jokainen joka narsismista on lukenut tietää, että sillä onko lapsi kokenut itsensä pienenä vanhempiensä rakastamaksi on suuri merkitys hänen myöhemmälle rakkaussuhteilleen...

    Siihenkin miten lapsi reagoi/minkä selvitymiskeinon valitsee pettyessään elämänsä ensimmäisessä rakkaussuhteessa saattaa myös jonkin verran sukupuoli vaikuttaa,

    Uskoisin, että juurkin pojat valitsevat sen rakkauden kieltämisen/sellaista ei ole, eikä tarvita ja sen kohdetta halveksitaan, kun taas tyttölapset valitsevat sen ns. rakkauden kerjäämisen jopa mahdottomilta ihmisiltä, uskoen että kun vaan tarpeeksi yrittää niin se toinen alkaa rakastamaan...

    Mutta ilmeisesti tuossakin on poikkeuksensa ja on tyttölapsia jotka myös valitsevat tuon paksunahkaisen selvitymiskeinot, joista sitten kasvaa niitä naisia joista puhutaan narsisteina täälläkin, jotka halveksivat naista siinä kuin miesnarsistikin...

    Mutta joo hyvin paljonhan keskustelu pyörii täällä aiheeseen liittyen parisuhdeasioissa ja unohdetaan, että se narsisti on myös vanhempi, joko äiti tai isä...

    Tässä kohtaa viittaan esim. tuohon "ei ollut normaali tyyppiin", joka tuntuu tuon asian/lapset unohtavan täysin "rakkaudenkaipuussaan", vaikka käsittääkseni kummallakin niitä on, en tiedä voisin ajatella että lastaan rakastava vanhempi joka on tutustunut nph:n. tietää ettei toinen kykene rakastamaan voisi miettiä myös asiaa lasten kannalta...

    Hänen alkutarinassaankin oli viitteitä siitä, että hän koki miehen pitävän hänen lapsiaan huonompina kuin omiaan, sellaiseen perhe elämäänkö hän haluaa omat lapsensa viedä...

    No joo tämmöstä taas tuli tähän kohtaan, vielä tekee mieli lisätä, että vaikka olen naisten ja lasten puolesta puhuja niin tervehdin ilolla nykysuuntausta jossa miehetkin hoitavat tasaveroisesti lapsiaan ja monessakin perheessä roolit ovat tasoittuneet jolloin vanhempia on kaksi ja rakkautta/huolenpitoa/hoivaa on kaksiverroin...
  3. "Tervejärkinen päihdevapaa ihminen ei tahdo riippua hirveissä tilanteissa. "

    Noh, tuon logiikan mukaan sitte narsistien uhrit eivät ole tervejärkisiä ja päihdevapaita jos jäävät sen narsistin kanssa oleilemaan vuosikausiksi vielä senkin jälkeen kun tajuavat tilanteen...

    Mutta joo, saivartelu sikseen, en ny tarkoita mitään pelkästään ulospäin näkyvää huono osaisuutta vaan enemmänkin sellaista "uhritumista", että vaikka itsellä on elämässään päällisinpuolin kaikki ns. hyvin, niin siltikin ollaan perustyytymättömiä ja valitetaan kaikesta/ollaan kateellisia/ilkeitä heille, jotka vaikeuksistaan ja puutteistaankin huolimatta ovat iloisia jopa onnellisiakin...

    Mikä jälkimmäinen voisi kuvata juurkin narsistia, jota hyvällä syyllä voi nimitää itsensä ja oman elämänsä uhriksi...mikä ei ny välttämättä tarkoita että se näkyy ulospäin muuten kuin puheessa/käyttätymisessä...
  4. Niin itselle tuli tästä aiheesta mieleen, että ehkä joissain tapauksissa tuo asia/naisen ilkeä narsismi on saattanut olla taustavaikuttamassa miehen ennenaikaiseen kuolemaan/syynä sydäninfarkti tms.

    Ihan en osaa ajatella nykymiehistä, jäävätkö vaiko lähtevät, ennemmänkin ajattelen tuon olleen mahdollista entisinä aikoina, jolloin ei muutenkaan erottu niin "helposti"...

    Lisäksi voisin ajatella, että seksi voisi olla se yksi syy, miksi mies jää/ei eroa, uskoisin narsistinaisen hyvinkin koukuttavan miestä sillä/ pystyvän olemaan hyvinkin viettelevä niin halutessaan...

    Toinen syy jäämiseen toki voi olla myös lapset, vielä nykyäänkin usein ajatellaan, että se äiti on ns. kaikissa tapauksissa parempi vanhempi ja puolisonsa tuntien moni mies varmaan tajuaa että huoltajuus/tapaamiskiistat tulevat olemaan repiviä, että kestävät puolisonsa kiusaamista ja jäävät halusta suojella/tukea lapsiaan...
  5. "Aika kummallisen tuleman sait aikaan... : }."

    Jaa no ei ny niin kummallisen,

    onhan noita ihmisiä, jotka etsivät syitä/vikoja aina kaikista ja kaikesta sille ettei oma elämä ole sellaista kuin itse haluaisi sen olevan, ilman sen kummempaa tarvetta/halua tehdä itse asioille mitään...

    "Uhriutuminen on psykologinen tila, jossa kuvitellaan, että ollaan muiden ihmisten, elämän tai olosuhteiden uhreja. Vastuu omasta elämästä sysätään muille ihmisille tai yhteiskunnalle.

    On erittäin tärkeä elementti ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kokeeko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä vai tunteeko olevansa pahan olonsa, menneisyyden tai muiden käytöksen uhri", valottaa psykologi Kati Raikamo."

    http://www.city.fi/yhteiskunta/oman+elamansa+uhrit/4623
  6. Aloittajalle, otsikkosi liittyen...

    Niin uskoisin parasta verteistukea saatavan osoitteesta...

    http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/vertaistukiryhmat/

    Sivulla on paikkakuntakohtaiset vertaistukiryhmät, joista osa on kesätauolla, oman paikkakuntasi tilanteen näet sieltä...

    Sivustolta löytyy myös yhdistyksen vertaistukipuhelinen numero..

    .http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/vertaistukipuhelin/

    Niinikään heidän palveluihinsa kuuluu

    http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/tukipuhelin-ja-tukisahkoposti/

    Joka nyt on niinikään kesätauolla.

    Niinikään siellä on keskustelufoorumi, jossa "Viestejä voi selailla rekisteröitymättä, mutta jos haluat lisätä oman kirjoituksesi tai vastata johonkin viestiin, vaatii se rekisteröitymisen. Rekisteröityä voit foorumissa."

    http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/keskustelufoorumi/
  7. "Voi minua sentään, en kosta usko enää mihinkään kun alan näitä kirjoittaa. Aloin juuri itkeä.."

    "Me ihmiset olemme peilejä toisillemme ja meillä on suuri tarve lukea toistemme kasvoilta hyväksyntää, rohkaisua ja rakkautta. Kun peilinä on narsisti, peilissä näkyy outo irvikuva. Alamme vähitellen uskoa siihen, ja menetämme uskon itseemme."

    "Narsistin mahdollisuudet ja halu parantua ovat erittäin vähäiset. Siksi ero on uhrille usein ainut tapa pelastaa itsensä.

    http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/6457

    – Siinä vaiheessa, kun narsistin kanssa elävä tai elänyt tulee terapiaan, hän on usein hyvin väsynyt ja solmussa itsensä kanssa. Hän on kadottanut kosketuksen siihen, kuka on ja mitä haluaa elämältä. Terapiassa lähdetään etsimään hänen minuuttaan ja itsetuntoaan, Myllärniemi toteaa.

    Narsisti on saattanut määrätä kaikesta, jolloin uhrin kyky ja mahdollisuudet päättää omista asioistaan ovat kadonneet. Toipumiseen kuuluu kaiken tämän miettiminen uusiksi: miten haluan elää ja asua, ja miltä kaikki minusta tuntuu, nyt kun taas on lupa omiin tunteisiin.

    Pitkässä suhteessa narsistin kanssa eläneen on hyvä pohtia sitäkin, mikä on saanut hänet elämään tällaisessa suhteessa. Mikä on saanut hänet suostumaan manipuloitavaksi ja miksi hän on ollut niin kauan sokea kumppaninsa suhteen?

    "Narsistista eroavan ei kannata jäädä analysoimaan entistä puolisoaan tai perustelemaan eroa muille. Narsistinen tunnekoukku on lujassa: uhrin on hyvä varautua vaikeaan eroon eikä ”ystävyydestä” eron jälkeen voi haaveilla. Sen sijaan kannattaa keskittää voimat oman hyvän elämän rakentamiseen, kasvamaan uhrista oman elämänsä sankariksi."

    Niin tiedon puuttesta tuskin on kysymys tämän kirjoittajan, mutta tuohon on pakko yhtyä...

    "Mutta joo, omapa on asiasi ja elämäsi, kuluuhan se elämä noinkin...
  8. "Hellstenin kieli yleensäkin on niin krouvia äijän kieltä, että se ei oikein itsekunnioitusta etsivälle naiselle sovi, ei ollenkaan. Se on niin järkyttävän rumaa ja likaista."

    Noh, tuo on sinun mielipiteesi, mutta muunkinlaisia mielipiteitä löytyyy, on paljon ihmisiä jotka ovat kokeneet saaneensa apua hänen kirjoituksistaan...

    Samaan aiheeseen liittyen, mieleen muistuu muinoinen jostain lukemani sosiaalityöntekijän kommenttikin, että joskus joutuu näyttämään asiakkaalle rumia kuvia hänestä itsestään, vaikka se on hänelle tuskallista...

    Narsistihan ei uskalla katsoa itseään ja varmasti toivoo ettei uhrikaan siihen kykenisi, koska se itseen katsominen/omien valintojen pohtiminen on se avain uhrin roolista irtautumiseen ja sitä kautta irti pääsemiseen siitä narsistista...

    Mutta joo, muistan kyllä, että aikoinaan kerroit että haluat taata uhreille kirjoitusrauhan...tuohon liittyen todettiin/ohjeistettiin myös ettei narsistia kiinnosta mitkään uhrin itsetilitykset sun muut...

    Mikä on ymmärrettävää, narsistin kannaltahan se olisi huono juttu jos uhrit selviäisivät ja narsistit jäisivät uhrin elämässä ns. sivurooliin...josku tuntuu myös siltä, että jotkut uhritkaan eivät pidä siitä ajatuksesta, että niin siittä uhrin roolista kuin siitä narsististakin voi myös päästä eroon, niin halutessaan...
  9. "Ilmeisesti pidät tuosta lauseesta itse. Et koe sitä pahaksi ja rumaksi. Ehkä olet omasta mielestäsi itse ansainnut tuollaisen lauseen."

    Juu kyllä pidän lauseesta, se ja muutama muu minulle aikoinaan esitetty kysymys sai minut ymmärtämään, että helkkari soikoon, olen aikuinen ihminen ja voin myös itse vaikuttaa elämääni omilla valinnoillani...

    Mitä tulee tuohon ko. kirjoittajaan jonka asiat ny sai minut kommentoimaan ja sinut sitten tapasi mukaan kiistelemään minun kanssasi ja sinut kysymään minulta...

    "Miksi et kysy mitä hänelle oikeasti kuuluu?"

    Niin eiköhän hänen kuulumisensa jo tullut selväksi...

    nimimerkikseen hän oli valinnut uhri1, joka kertoo että hän tuntee itsensä uhriksi, lisäksi hän kertoo, että häneen kohdistuu hirvittävää henkistä väkivalta ja antaa ymmärtää olevansa menettämässä terveytensä...

    Että näen tuossa jo tarpeeksi syitä nousta, ottaa se vuode ja lähteä kävelemään...

    "Jotta yksilö voisi säilyttää mielenterveytensä - hänen on jätettävä narsisti. Hänen on mentävä eteenpäin."

    Noh, ymmärsin, että sinun mielestäsi hänen pitäisi ajatella/pohtia sitä narsistia, mikä varmaan narsistinkin mielestä on ok, että keskitytään/kiinnitetään huomio siihen narsistiin/puhutaan hänestä ja hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään...

    Voisin ajatella, että jos ihminen kokee itsensä narsistin uhriksi ja on menettämässä terveytensä niin eiköhän ne viimeiset voimavarat ole viisainta kohdistaa itseensä/ pyrkimään rakentamaan sitä itelleen hyvää elämää ja sitä kautta kasvamaan uhrista oman elämänsä sankariksi...

    Minun mielestäni ne, että kurkistelee narsisti kaappeihin, tai jutteleeko eksänsä kanssa tai miksi hän haluaa koko ajan tehdä jotain, ovat vähemmän tärkeitä asioita pohtia silloin kun kokee että oma terveys on vaarassa...

    Eikös sodassakin ohjeisteta ettei saa jäädä tuleen makaamaan...

    Mutta joo, kuten jo totesin, itsekukin valitsee itse, mitä elämälleen tekee, haluaako elää uhrin roolissa vaiko muuttaa elämänsä..
  10. "Onko oikeus potkia jo maassa makaavaa lisää?"

    Jaa noh, oikeudesta en tiedä, mutta joskus potku perseellikin voi saada ihmisen tekemään asioille jotain...

    Noh, saivartelu sikseen, joskus puhuttu sympatian ja empatian eroista...

    Niin sympaattinen ihminen lähtee tunnetasolla mukaan voivottelemaan voi voi kun se miehes on kauhea ja voi voi kun sinä et voi/jaksa/osaakykene tekemään asioille jotain...

    Käsittääkseni narsistikin hokee tuota mantraa, sinusta ei ole mihinkään, ilman minua et ole mitään jne...ja ns. uhri samaistuu/uskoo siihen narsistin antamaan rooliin, ilman sitä narsistia ei pärjää/ole elämää/minä en kykene/jaksa jne...

    Mitä tulee tuohon paheksumaasi lauseeseen...niin se on suora lainaus Hellsteniltä ja kannustaa niinikään vastuulliseen aikuisuuteen...

    "Elämän lapsi on kirja jokaiselle, joka tunnistaa itsessään sisäisen pahoinvoinnin.

    Tärkeintä on vastuun ottaminen omasta elämästä. Jollet pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla? Kirja jokaiselle, joka tunnistaa itsessään uhrin tuntomerkit. "

    http://www.nettikirjakauppa.com/fin/tuotekategoriat/?id=33&selProduct=1734&selGroup=27&selPage=4

    Oiva esimerkki vastaavasta löytyy myös siitä ikiaikaisesta "psykan " kirjasta...Tarina miehestä jolta Jeesus kysyi Betesdan lammikolla tahdotko tulla terveeksi johon mies vastasi...

    "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".

    Jeesuskaan ei kantanut miestä lammikkoon, vaan kehoitti miestä nousemaan, ottamaan vuoteensa ja käymään...

    http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Joh.5.html

    No nää on näitä, kukin valitsee itse mitä elämälleen tekee, haluaako elää uhrin roolissa vaiko muuttaa elämänsä...
  11. "minulla alkaa terveys menemään mutta valitettavasti läheisriippuvuus taitaa tulla kalliiksi...ihan hirveää henkistä väkivaltaa on taas."

    Uhri ykköselle klassinen kysymys...
    "jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla"...

    Sinuun kuvaamaasi omaan tilanteesi liittyen, jos et halua menettää terveyttäsi tai et pidä/nauti itseesi kohdistuvasta hirveästä henkisestä väkivallasta...

    Niin miksi olet suhteessa ko. henkilön kanssa...
  12. "Oletko tuntenut mielestäsi joko varhais- tai puberteetti-iässä turvattomuuden tunnetta."

    Suoraan kysymykseen, suora vastaus, kyllä, mutta en ny tässä lähde asiaa nyt sen enempää kertoilemaan koska olen monesti sitäkin asiaa jo täällä puinut, että löytynee vanhemmista teksteistäni...

    Mutta tiedän surullistahan se on, että lapset useimmiten kärsivät vanhempiensa vajavuudesta tavalla tai toisella...

    Joskus ne/asiat kertatuuu jopa sukupolvesta toiseen, ehkä muuttaen jonkin muotoaan, jos asioita ei tunnisteta, niihin ei puututa/niistä ei puhuta, mutta noihin asioihin löytyy apua/keinoja...

    "Mutta keinoja on olemassa. Ihmisen, jonka sisin on saanut lapsuudessa kolhuja, voidaan korjata. Pelkkä mekaaninen tilityö ei riitä, vaan tarvitaan asioiden tunnetasoista työstämistä. Psyykkisen työn myötä ihmisen itsetuntemus lisääntyy eli itsetunto kohoaa ja hän kykenee elämään tasapainoista onnellista elämää ilman riippuvuuksia tai ponnistelujen tarpeita."

    http://maanhalla.wordpress.com/2012/01/09/rikottu-lapsi/

    Edellisen linkin lisäksi tulee mieleen vielä kirjavinkki...

    http://www.reteaming.com/kauppa/product_details.php?p=33
  13. "En pidä H Harmasta ihmisenä. Ilkka Lipsanen parempi ehkä mut Pauli Hanhiniemi on symppis. Tämä jätkistä. Mehän ollaan sissejä kaikki."

    No minä ns. valitsen biisit tänne ennemmänkin sanoituksen yms. perusteella kuin esittäjän, mutta Hanhiniemestä persoonana tykkään minäkin...

    Mutta tuohon loppulauseesi "Mehän ollaan sissejä kaikki" liittyen niin mieleen juolahti tämä biisi...

    http://www.youtube.com/watch?v=FzAGZzkr_ds

    ja ennenku joku ehtii vetää hernettä nenään typeristä juutuubbilinkeistä, niin musiikkillakin voi monesti ilmaista asioita tai jopa vaikuttaa omaan tunnetilaansa...
  14. "Näen wanhan gubben, jonka juna on mennyt jo aikoja sitten. Kysyn siltä miks täällä vielä kuikuilet. Ei se vastaa, se on myöntymisen merkki. "

    Ihan en ny tiedä mitä erkki tuolla tarkoitat, mutta jostain syystä tekee mieli laittaa vastaukseksi tämä biisi...

    http://www.youtube.com/watch?v=kb_BwOMxWzY

    "kuunnellaan vaan taivasta vaikkei vastaakkaan..."
  15. "Ilman kateuden häivääkään olen itse sitä mieltä, että ihailulle pitää olla aika ja paikka. Potilaan taustoilla kun ei ole merkitystä ("mitä sitä menneitä märehtimään") voi käydä niin, että ihailun kohde voimakkaasti traumatisoituu (uudelleen). Epäammatillista ja törkeää."

    Niin, ihan en ny saa kiinni puhutko kuvitteelisesta tilanteesta vaiko todellisesta, että todellisuudessa pysykiatri on kehunut jonkun ulkonäköä ja hän on tramatisoitunut siitä...vaiko että psykiatri on tosissaan ihastunut/alkanut ihailemaan potilastaan...vaiko tarkoitushakuisesti kehunut potilastaa esim. saadakseen seksiä...

    Yhtäkisti ajattelisin että psykiatrikin voi sanoa kohteliaisuuden esim. potilaan ulkoisesta olemuksesta, mutta se taas on eri asia minkä merkityksen kohteliaisuuden vastaanottaja antaa sille, alkaako luulla sen merkitsevän jotain enemmän...ja traumatisoituu sitä kautta kun tuleekin ilmi että kohteliaisuus ei tarkoittanutkaan mitään sen enempää...

    Olen ymmärtänyt että noinkin voi käydä potilas rakastuu psykiatriinsa ja uskoisin että monetkin psykiatrit ovat tietoisia tuosta ja sen vuoksi varmaan varovat sanojaan...

    Itse tunnen yhden skitsofreniaa sairastavan nuoren naisihmisen, joka jo pelkästä toisen katseesta alkaa kuvittelemaan että toinen on rakastunut häneen ja elää mielikuvituksessa noita rakkaustarinoita, mutta hänen onnekseen tulee aina uusia ja uusia poikia jotka katsovat häneen, ettei hän ehdi suremaan "päättyneitä" suhteitaan...

    Jos ajatuskuviosi liittyy tuohon Kemppisen esimerkkiin katudesta niin siinä lukee että "Kaunista ja mukavaa nuorta naista voisi ihailla," siinä lulee sana VOISI ja käsittääkseni esimerkki tarkoittaa kateuteen liitettynä, että kateellinen ihminen ei voi ihailla kaunista ja mukava nuorta naista...
  16. "ihmisten täytyi huomata, mutta vain ihmisen kuori kiinnosti. "

    Niin tarkoitus ei ny ollu viedä keskustelua pelkästään noihin ulkoisen olemuksen kysymyksiin vaikka itsekin sillä aloitin kommentoimalla fyysistä kokoani, mutta itselleni tosiaan kun näin oman pienuuteni ensin kuvassa...

    Niin se johti enemmänkin sellaiseen kokonaisvaltaiseen ihmisen pienuuden kokemukseen...vaikea omin sanoin selittää tuntemuksiaan , mutta jos ajatukseni paremmin tulee ymmärretyksi niin lainaan Jenni Haukion runokirjan teemaa...

    "Ihminen on pieni ”havunneulanen maailmassa”. Pienuus tekee kipeää, mutta silti havunneulasella ja hiekansirullakin on merkitystä ainakin sille itselleen."

    http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kulttuuri/jenni_haukio_runoilee_ihmisen_pienuudesta
  17. "Onko elämäsi jotenkin erityisen helppoa ja tapahtumaköyhää?"

    Niin mene ja tiedä, voihan tuollaisessa "jauhamisessa" olla kyse tavallaan myös kyse jonkinlaisesta itsesuojelustakin, kun miettii toisten ihmisten suhteita/ongelmia ja etsii ratkaisuja niihin...

    Niin ei tarvitse kohdata/katsoa itseään/omia ongelmiaan...

    Tuonkaltaisessa tilanteessa olin minäkin aikoinaan avioliittoni loppuvaiheissa, että olin vuosia sivuuttanut/unohtanut sen oman elämäni kannalta tärkeimmän ihmisen eli itseni, jolla on eniten vaikutusvaltaa siihen, millaista se oma elämä on...

    Tässä tarinassa kirjoittajan kannalta tuntuu suurin ongelma ei niinkään se millainen mies on vaan hänen suhteensa eksään...jostain olin lukevani että kirjoittaja haluaa, ettei mies puhu eksänsä kanssa muusta kuin lasten asioista..

    Samoin olen ollut huomaavinani, ettei kirjoittajalla ole kovin läheistä suhdetta miehen lapsiin/tuntuu että mustasukkaisuus kohdistuu heihinkin, kun paheksuu miehen huolehtimista ja sitä millaisia vaatteita isä lapsilleen ostaa yms. ja kertomansa mukaan mies suhtautuu nuivasti hänen lapsiinsa...

    Noh, ihmiset ja tarinat ovat erilaisia, mutta nykyään olen pannut merkille, että hyvin usein ne eksät ja nyksät elelevät sulassa sovussa ja mahtuvat kaikki jopa samaan penkkiin uusio perheidensä kanssa koulun joulujuhlissa...



    Tästä tarinastasi olen ollut myös huomaavinani, ettei kirjoittajalla ole kovin läheistä suhdetta miehen lapsiin/tuntuu että mustasukkaisuus kohdistuu heihinkin, kun paheksuu miehen huolehtimista ja sitä millaisia vaatteita isä lapsilleen ostaa yms. ja kertomansa mukaan mies suhtautuu nuivasti hänen lapsiinsa...
  18. Tässä kun tähän koneelle vielä istahdin illan myöhäistunteina niitä näitä miettien ja lueskelin noita sitä silmällä pitäen että löytyisikö jotain joka antaisi aihetta vastata niin mieleeni muistui tämä aloitus...

    "Kun katsot peiliin, mitä siellä näet? "

    niin, tässä päivänä muutamana kun töissä otettiin valokuvia henkilöstökorttia varten ja kuvan nähdessäni hämmästelin, että miten pieni ihminen minä olenkaan...

    Sen jälkeen katsellut peilistäkin itseäni sillä silmällä ja huomannut saman asian...en ole koskaan asiaa/itseäni siltä kantilta ajatellutkaan...

    Enkä ny tarkoita pelkästään fyysistä olemustani vaan jotain sellaista tuntemusta omasta pienuudestani...minä kun aina olen kuvitellut fyysisestä pienuudestani huolimatta olevani "suuri ja vahva" ihminen, joka kestää mitä vaan...

    Tää ny vaan tällaista ajatuksen virtaa, koska asialla on itselleni merkitystä, se oma pienuuden tunne sai minut ajattelemaan, että minun pitäisi olla tuolle peilistä katsovalle ihmiselle paljon armollisempi...

    No joku voi ajatella että liittykö tämä höpinä ny narsismiin mitenkään, mutta jostain syystä ny teki mieli laittaa tämä kokemus vastaukseksi tähän...
  19. "Nyt sain sellaista keskustelua ja mielipiteitä mitä kaipasinkin,
    Kiitos yhteenlaskutoimitukselle siitä."

    Niin jos tuohon komenttisi liittää jatkoksi vielä tämän "Lähinnä manipuloin ja hyväksikäytän ihmisiä, valehtelen yms."

    Niin pikkusen olen huvittunutkin, mutta ei siinä mitään voin minä sinun kanssasi ajatuksia/mielipiteitä vaihtaa, että eikun asiaan...

    Että tuohon liittyen...

    "Elän muiden tunteista. Kyttään ja kyylään, ilmeet, eleet ja olemuksen. "

    Niin tuollainenhan minä olin avioliitossani alkoholistin kanssa, mutta en ny sanoisi että toisen tunteet huono olo sellaisenaan olisi siirtynyt minuun...

    Enempi pähkäilin mielessäni, mitä voisin tehdä toisen olon parantamiseksi tai oikeammin sanottuna mitä voisin tehdä ettei hän ainakaan lähtisi juomaan...tuossa tarinassa myös erityinen iloisuus antoi aihetta epäilyyn ja sai usein huolestuneeksi vaikka keinotekoisesti siihen toisen iloon yritin samaistuakkin...

    Mitä taas tuohon tulee...

    "silloin oma ahdistukseni kasvaa niin suureksi että tilanne yleensä räjähtää käsiin eli alan syytellä tätä toista ihmistä, nooo milloin mistäkin.."

    Niin en usko tuon olevan kovin yleistä ns. ohutnahkaisilla naristeilla, kuten luit he ovat hyvin kärsivällisiä ihmisiä ja suuttumuksen, vihan, karkeakielisen kritikiin yms. ilmaiseminen on hyvin vaikeaa...

    Kuten myös nuo syyllisyys kysymykset, ohutnahkaiset syyllistyvät helposti ja kantavat lähestulkoon "koko maailman" murheita niskassaan...

    "että kuitenkin alan epäillä syyn olevan minussa, eli epävarmuus itsestä ajaa sitten loukkaamaan toista, tässä mennään jo kahden eri ´vaivan´ rajamaastossa."

    Tuohon liittyen pitäisin tuota enemmänkin sen paksun toimintamallina, että syyllisyys ajaa loukkaamaan toista, kuten ilmeisesti itsekin ounastelit...ja ylempänähän jo annoin ymmärtää, että mielestäni ns. epävakaa ja siihen liittyvä impulsiivisuus liitetään ns. paksuihin narsisteihin jos ny sallitaan hieman humoristiselta kuulostava nimityslyhennelmä...

    "En ole sen kummemmin pystynyt muuttua, mutta tiedostan asian."

    Niin ei voi muuttua jos ei tiedosta, jonkinlainen alku sekin, itseeni liittyen, minä olen muuttunut, en ota elämää ja itseäni niin vakavasti, enkä syyllistykkään niin helposti, mutta tietyllä lailla tiedostan myös , ettei koko persoonaa tarvitse muuttaa, yrittää olla ihmisenä jotain muuta kuin on, että tietyllä lailla sisin pysyy samana, mutta asenne on muuttunut...

    Noh, elämä ja kokemukset muovaa meitä ja saattaapi minun kohdallani jo ikäkin auttaa asiaa, että hyväksyy itsensä paremmin sellaisena kuin on ja sitä kautta antaa muidenkin olla omanlaisiaan...
  20. "Monta uhria taas jättänyt itsemurha-aikeensa toteuttamatta, vaikka narsisti niin olisi sitä halunnut."

    Niin päivän polttava aihe tämäkin, siihen liittyvä tieto iskukin usein näkyy kun etusivun avaa...

    Vaike aihe ja vaikea tietää kumpiko oli ensin, itsemurhalla uhkailukin liitetään persoonallisuushäiriöön, se on henkistä väkivaltaa/äärimmäinen keino saada toinen tekemään haluamansa...

    "Itsemurhalla tai itsensä vahingoittamisella uhkaaminen on sinänsä huolestuttava merkki potilaan mielenterveydestä, ja edellyttää potilaan psykiatrisen tilan riittävää arviointia. Uhkailu ja painostaminen saattavat liittyä persoonallisuushäiriöihin; itsemurhalla uhkailu erityisesti impulsiivisiin häiriöihin.

    http://www.duodecim.fi/kotisivut/kotisivut.sivut.nayta?p_sivu=69175

    Että joo, jonkin verran aina paheksun täälläkin jos ja kun heti tarinan alussa tuo itsemurha vedetään kehiin...

    Monelle lienee tuttuja itsemurhat liittyen nuorten seurustelusuhteisiin, kun toinen pettää/jättää niin keinoksi valitaan hetken mielijohteesta(impusiivisuus) itsemurha...

    Toisaalta sitten ns. perhesurmat ovat ikäänkuin laajennettuja itsemurhia, minusta tuntuu etten voi elää, päätän sinunkin puolestasi että elämäsi päättyy/et voi/saa elää ilman minua...

    Voisin pitää tuotakin osin narsistisena ratkaisuna, mutta

    Huoh, aihe on arka ja puhuessaan aiheesta saattaa tahattomasti tulla loukanneeksi asian kokeneita läheisiä, että siltä osin kaikki myötätuntoni heille jotka asian ovat todellisuudessa läheisensä taholta joutuneet kohtaamaan...
    21. 178 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt