Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. Edelleen tekee mieli vielä jatkaa...tässä kun näitä teemoja mietin niin tuli mieleen sellainenkin ajatus, että tosiaan minäkin nuorena ajattelin, että minusta tulee kirjailija...

    Tänä päivänä ajattelen tuota asiaa niin, että "viastani, vammmastani" johtuen en varmaan koskaan saisi kirjaa valmiiksi, koska se ei mielestäni olisi koskaan tarpeeksi hyvä/julkaisukelpoinen...

    Mikä liittyy hyvinkin tuohon ohutnahkaisen piirteisiin...jonka itseen ja omaa tekemiseen kohdistetut vaatimukset ovat useinkin niin kohtuuttomia, että sitä mieluusti sitten luopuu koko aikeesta...

    vrt.

    "Hän ei salli itselleen pienintäkään virheen mahdollisuutta. Hänen sisäisessä maailmassaan vaikuttaa pahan objektin lisäksi idealisoitu, täydellistä hyvyyttä edustava objekti. Hän uskoo tämän objektin hyväksyvän itsensä vain virheettömänä"

    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

    Mikä ei suinkaan tarkoita että hän kokisi olisi hyvä ja täydellinen vaan enemmänkin juuri tuota itseltään vaatimista...

    "Hänessä oleva ”hyvyys” suuntautuu ulospäin. Hän on inhimillinen ja ymmärtäväinen muita kohtaan, eikä hän vaadi heiltä ollenkaan samanlaista täydellisyyttä kuin itseltään. Hän toteaakin usein, että hänellä on erilaiset säännöt itseään varten, ne eivät päde muihin ihmisiin"

    Josta taas tulee mieleen kirja
    http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522400939

    Jonka nimikin jo mielestäni kuvaa hyvinkin ohutnahkaista narsistia jollaisia useimmat ns. paksunarsistin uhrit ovat...

    Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä

    Josta taas päästään siihen ajatuskuvioon, että uskoisin että useimmat tyttäret valitsevat selvitymiskeinokseen tuon roolin, kun taas poikalapset valitsevat useinkin sen paksunahkaisen selvitymiskeinon...

    Mistä syystä varsinaista nph:ta pidetään enemmänkin miesten ongelmana...mutta tiedän kyllä että on olemassa ns. paksunahkaisia naisnaristejakin...

    Mitä tulee tuohon kirjaansa esittelevän henkilön esittämään lauseeseen...

    "Ja etkö ole koskaan lukenut, että ainoastaan narsisti tulee narsistin kanssa toimeen pidemmän päälle?
    Ajatusmaailma kun on aivan sama."

    Niin pitäisin tuota lausetta virheellisenä jos hän tarkoittaa sillä että ohut/paksunahkaisen ajatusmaailma on sama..

    "Narsistiseksi kehittyvä lapsi on pettynyt varhaisessa vuorovaikutuksessa äitinsä kanssa, koska ei syystä tai toisesta ole löytänyt äidistä persoonansa kasvua tukevaa kannattelua. Siksi hän suojautuu vetäytymällä omaan maailmaansa.
    Ohutnahkaisella narsistilla on erilainen sisäinen maailma kuin paksunahkaisella.
    On hyvin mahdollista, että heillä on ollut jo syntymästä lähtien toisistaan poikkeavat geneettiset lähtökohdat. Sen lisäksi vanhempien heistä luoma mielikuva on vaikuttanut vanhempien suhtautumistapaan heihin.
    Ohut- ja paksunahkaisten narsistien sisäiset objektit ovat siksi muotoutuneet erilaisiksi ja ne vaikuttavat heidän käsitykseensä itsestään sekä antavat leimansa heidän ihmissuhteilleen."

    Noh, minä taas näköjään innostuin...

    Mutta itsekukin ny saa ajatella näistäkin asioista miten tahtoo, mutta voisin ajatella että aiheesta lukeminen avartaa niitä omiakin näkemyksiä ja lisää itsetuntemusta/ymmärrystä ja sitä kautta vaikuttaa elämään ja eteen tuleviin valintoihin
  2. "On toki totta että jokaisessa ihmisessä on molemmat puolet, mutta epävakaata pitäisin enemmän "paksuna", jo tuon oireluettelon perusteella ja tämä ny vaan ihan tämmösen maallikon mielipide josta ei tarvi kenenkään hernettä nenään vetää..."

    Palaan vielä tähän kohtaan, kun muistui mieleen että aiheesta on keskusteltu täällä jo aiemminkin kirjasi yhteydessä...

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/12129203#comment-66821544

    Ja muistuipa mieleen, että minullekkin on aikoinaan monesti tyrkytetty tuota epävakaan diagnoosia täällä palstalla, johon oireluotteloon/piirteisiin tutuessani en tosiaan itse tunnista itseäni tuosta,

    Vaikka ns. ohutnahkaiseksi narsistiksi olen tunnustatunutkin ja uskoisin, että se vika/vamma mikä ny onkin välittyykin jollain tasolla minusta jopa täälläkin...

    http://narsismia.wordpress.com/

    Tuossa kun tuosta ohutnahkaisestakin luin niin eteen tuli tämä kohta...

    "Monet ohutnahkaiset narsistit pystyvät kuitenkin viimeistään murrosiän jälkeen peittämään huonon itsetuntonsa lahjakkuutensa ansiosta. Koska he ovat mukautuvia, he onnistuvat elämässä yleensä kohtalaisen hyvin. Heidän itsetuntonsa pysyy tasapainossa, mikäli he pystyvät noudattamaan itselleen asettamiaan varsin tiukkoja vaatimuksia. Kun he onnistuvat esim. työssään, parisuhteessaan tai lastenkasvatuksessa, he ovat elämäänsä tyytyväisiä (Rosenfeld 1987)."

    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

    Joka voisi kuvata minun elämäntilannettani tällä hetkellä...
  3. "Minä olen enemmän ohutnahkainen narsisti kuin paksunahkainen, mutta todella vahvoin narsistisin piirtein."

    Niin kerroit että sinulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka liitetään osaksi narsistista persoonallissuushäiriötä, mutta mielestäni epävakaassa on paljon sellaista jonka perusteella en miellä häntä ohutnahkaiseksi narsistiksi...

    "Esim. impulsiivisuus, lyhytjännitteisyys, vaikeus hallita negatiivisia tunteita/raivonpuuskat, musta/valko ajattelu jne...​Käytännössä nämä taipumukset johtavat siihen, että elämä usein tuntuu olevan kaaoksessa ja on erilaisia ihmissuhdeongelmia. Hoitokontaktissa esiintyy vaikeutta sitoutua pitkäjänteisiin suunnitelmiin ja sietää rajoituksia ja sääntöjä."

    https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F603.aspx

    Kun taas ohunahkaista kuvataan erityisen kärsivälliseksi ja joka sietää esim. huonoa kohtelua varsin pitkään, vuosikausia...

    "Hänellä on ollut todennäköisesti joku hyvin kärsivällinen henkilö läheisyydessään ja hän on sisäistänyt tämän ominaisuuden itseensä. Ohutnahkainen sietääkin poikkeuksellisen hyvin huonoa kohtelua, vaikka se tuottaa hänelle kärsimystä. Hän ei välttämättä suutu ihmissuhteissaan, vaan elää siinä toivossa, että ne muuttuisivat jonain päivänä paremmiksi."

    On toki totta että jokaisessa ihmisessä on molemmat puolet, mutta epävakaata pitäisin enemmän "paksuna", jo tuon oireluettelon perusteella ja tämä ny vaan ihan tämmösen maallikon mielipide josta ei tarvi kenenkään hernettä nenään vetää...

    "Brittonin (1998) mielestä jokaisen paksunahkaisen narsistin sisällä on ohutnahkainen narsisti ja päinvastoin jokaisessa ohutnahkaisessa potilaassa paksunahkainen puoli. Mielestäni on niitä potilaita, joissa edellä mainitut puolet vaihtelevat, mutta olen havainnut myös potilaita, joissa korostuvat pääasiassa paksunahkaiset tai ohutnahkaiset piirteet. Ohutnahkainen narsistinen henkilö pystyy harvoin käyttämään paksunahkaiselle ominaisia suojakeinoja. Kuitenkin jokaisen paksunahkaisen sisällä elää hyvin hauras ja suojautumista edellyttävä haavoittuva puoli. "

    http://narsismia.wordpress.com/

    Niin aihe, narismi, ihminen, ihmisen mieli, psykologia ovat kiehtovia pohtia, kerrot saaneesi kirjasi valmiiksi, minäkin paheksun tapaasi markkinoida sitä täälllä, että kärsivällisyyttä, mielenkiinnolla varmaan useiden muiden tapaan luen sen sitten kun se tulee julki...

    Mitä muuten tulee ns. ohut vs. paksunahkaisten parisuhteisiin niin kannattaa katsoa sillä silmällä tämä...

    "Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin teos Huojuva talo."
  4. "Palstojen keskusteluhenki pysyisi parempana ilman "sisäpiirejä", sitä mieltä olen"

    No itse olen sitä mieltä, että palstojen keskusteluhenki pysyisi parempana jos ihmiset yrittäisivät keskustella/esittää mielipiteensä enemmän asioista/aiheesta eivätkä kulloisen kirjoittajan persoonasta...

    Mielestäni netissä ei niinkään kannattaisi keskittyä kirjoittajaan persoonana tai siihen onko tarina totta vaiko ei, vaan yrittää pysyä siinä asiassa, kommentoida/ottaa kantaa toisen esittämää asiaan ja esittämään mielipiteitään asiasta ei ihmisestä...

    kun käsitääkseni atänä päivänä ikuinen ihminen ny ymmärtää, että netissä kuka tahansa voi esiintyä millaisena tahansa...

    Tästä on esimerkkejä ihan todellisuudessakin, aikuiset miehet esiintyvät nuorina poikina, miehet tulevat naisen kaipuussaan huijatuksi/menettävät rahansa jne.

    Että jos päästäisiin pois noista kirjoittajiin/henkilöihin kohdistuvista epämääräistä vihjailuista jollainen tämäkin ketju tuntuu aloitusta myöden olevan niin ehkä se keskusteluhenki pysyisi parempana...

    Näillä tämmösillä, myös sisäpiirivihjailuilla yms. luodaan vaan lisää niitä luuloja ja kaunaisuutta toisia kirjoittajia kohtaan...

    Toki patologisesta valehtelustakin voidaan puhua nimenomaan nph:n ominaisuutena, mutta en usko, että ihan palstakirjoittelun perusteella voi ketään tiettyä kirjoittajaa sellaiseksikaan väittää jos ei nimenomaan ko. kirjoittajaa jahänen elämäänsä tunne...

    Ymmärrän kyllä että täällä viriäää helposti kaikenlaisia luulemisia yms. itsellenikin toisinaan, mutta tarviiko sitä kaikki mölyjä suustaan päästään tänne palstalle jolloin taas joku luulee, että muako se ny tarkoitti ja vastaa vihjailuun vihjailulla ja asia vaan laajenee ikäänkuin kiven veteen heittäessä ja yhä useampi ihminen osallistuu ja alkaa luulemaan ja kukaan ei edes tiedä mistä alunperin oli kysymyskään...

    Ymmärrän kyllä, että ehkä joku voi halutakkin niin että ihmisten ns. perusluottamus ja itsetunto toisiin liittyen järkkyisi ja he alkaisivat epäilemään/pitämään vihollisinaan kaikkia ihmisiä...

    "Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys?"

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
  5. "Siinäkö ihmiskunnan tulevaisuus? "

    Niin, Hitler ja Stalin kaiketi olivat psykopaatteja, mutta millä he onnistuivat "saamaan aikaan kaiken sen" mikä tapahtui...

    "Sotien oikeuttamiseksi käytetyn propagandan välityskananavat ovat muuttuneet sitten toisen maailmansodan. Lentolehtisistä ja julisteista on siirrytty sosiaaliseen mediaan, mutta valitettavasti sisällöt pysyvät pelottavan samanlaisina. Ilman kiivassanaista hurmosta, propagandaa ja kansan tukea, poliitikkojen olisi vaikea oikeuttaa hyök-käyksiään."

    http://m.iltalehti.fi/paakirjoitus/2014071318487278_pk.shtml

    Yhtäkisti ajateltuna oli yhteiskuntajärjestelmä tai aatesuuntaa mikä tahansa niin kyse lienee viholliskuvien luomisesta tyyliin jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan...

    Jos ny jonkin verran seuraa maailmanpolitiikkaa ja käytyjä/käynnissä olevia sotia, niin periatteessa mikään ei ole kovinkaan paljon muuttunut/historia toistaa itseään...

    Siitä vihollisesta, olihan hän nyt erinäköinen, eri uskontoinen, eri politiista kantaa edustava yms. yritetään tehdä "ei ihminen" tai vihollinen, joka sitten mahdollistaa "kaiken"...

    Muttta näihin koto Suomen asioihin ja tuohon erilaisuuteen ja suvaitsemattomuuteen ja viholliskuvien luomiseen tulee...niin edes jonkinlainen edistysaskel saatiin, kun kirkko arkkipiispan suulla tunnusti ja esitti anteeksipyynnön miten julmasti kirkko ja yhteiskunta on kohdellut mm. seksualivähemmistöjä...

    http://www.hs.fi/kotimaa/a1405302780524
  6. "Esimerkki on vain niin klassinen. Se tyypillinen. "

    Niin ihan mielenkiintoista pohdintaa sinulla, pikkusen käsitin väärin tuon, "vain vanha mies tekee noin", ihailee nuoria naisia...

    Kuten jo kerroinkin, että itsekin ihailen, mutta niissä hetkissä enemmänkin ajattelen uusia alkuja, elämän jatkumista ja sen sellaista, omakin nuoruus ja siihen liittyvät unelmat, toiveet tulevat mielee, ehkä siihen sekoittuu myös ajatusta siitä, että maailma on nyt heidän ja "vanhempien" on viisasta siirtyä taka alalle...

    Mutta joo, en ole itsekään havainnut että vanhemmat naiset nimenomaan kadehtisivat nuoria naisia , vaikka esim. työelämässäkin toki joskus sukupolvien välissä törmäyksiäkin sattuu, mutta net liittyvät enemmänkin asioihin/tapoihin tehdä työtä, eikä mihinkään ulkonäkökysymyksiin...

    Mutta on varmasti ryhmä naisia jotka kadehtivat jos eivät suorastaan vihaa muita naisia, kuten tiedetään myös naispuolinen narsisti halveksii/mitätöi naisia... etten olisi ollenkaan yllättynyt vaikka joidenkin "katkerat ämmät" kommenttien taustalla olisi joskus joku nainenkin tai joku nainen tahallisesti tekisi tarinansa naisesta vaikka "sellaisen" tai muuten onnettoman joka ei mitään osaa/elää miehensä kustannuksella jne...

    Kateuden vastakohtana olen aina pitänyt kiitollisuutta jos ajatellaan kateutta tunteena mitä minulta puuttuu mitä toisella on...ja kiitollisuutta taas tunteena joka iloitsee/on kiitollinen siitä mitä itsellä on...

    Jollain tasolla voin ymmärtää tuon sinun ihailu vs. kateus kolikkojuttusi , mutta että vastinparit, ettäkö jos ei voi ihailla niin sittenkö on kade, no tuskin noin tarkoititkaan, useimmitenhan me ihmiset suhtadumme kuitenkin kanssaihmisiimme suht neutraalisti tai tilannekohtaisesti...

    Noh, tosiaan ny nostit tuon naiskohdan käsittelyyn, mutta katues tunteena toki sisältää paljon muutakin pohdittavaa, uskoisin, että kaikki joskus elämässään ovat tunteneet kateutta, se on inhimillistä, mutta kuten tiedetään kateus voi näyttäytyä myös itsekorostuksena ja luulona että "kaikki kadehtivat minua"...
  7. "Että älkää uskoko, älkää uskoko mihinkään mitä narsisti puhuu. Narsisti on patologinen valehtelija ja seikkailullisen kuvan antaminen itsestään on yksi hänen oireistaan."

    Niin asia joka tulee esiin jo oireluettelon alussa

    1 suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
    2 keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;

    ja jonka Vakninkin mainitsee monesti mm. tähän tapaan otsikolla "kuinka tunnistaa narsisti"

    "Kerskaileva ja valheellinen elämäntarina - Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana.

    Narsistin elämäntarina kuulostaa tavattoman rikkaalta ja monimutkaiselta. Ja hänen saavutuksensa - yhteismitattomia hänen ikänsä, kasvatuksensa ja maineensa kanssa. Silti hänen todellinen olemuksensa on ilmeisesti ja todistettavasti ristiriidassa hänen väitteidensä kanssa. Narsisti valehtelee hyvin usein ja hänen fantasiansa ovat helposti havaittavia. Hän tipauttelee aina sopivia nimiä ja tarkoitukseen sopivia muiden ihmisten kokemuksia ja saavutuksia."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

    Mutta joo, tuokin on loppujen lopuksi hyvin kummallinen asia ymmärettäväksi täysin, kun itse ajattelen, että ns. suht tavallinenkin ihminen/elämä on jo itsessään niin monimuotoista, että oudoksuttaa, että jonkun pitää ikäänkuin keksiä elämäänsä...

    Jollain tavalla ehkä asia tulee ymmärettäväksi sillä tavalla, että ilmeisesti narsisti ei voi hyväksyä kuulumista tavallisten ihmisten kastiin sen paremmin kuin sitäkään ettei hän tai hänen elämänsä ole ihmisen elämää kummempaa...

    Mutta kerta kaikkiaan kummallista tuo kuitenkin on, mutta kun sen tiedostaa niin toki varmaan osaa suodattaa ne jutut ja nettiin liittyen kannattaa aina muistaa, että täällä ny kuka tahansa voi esittää olevansa mitä tahansa...
  8. "Kaunista ja mukavaa nuorta naista voisi ihailla, kuinka Eros on hänelle lahjojaan antanutkaan. On hienoa kohdata jotain noin kadehdittavan kaunista ja mukavaa."

    Vain vanheneva mies voi ajatella noin... Minusta esimerkki on lähinnä koominen"

    Jaa noh, minä taidan sitte olla koominen, kun esim. "vanhojentanssi" esityksissä ihailen nuoria naisia, niitä samoja tyttöjä jotka olen tuntenut lapsesta asti, on hienoa nähdä nähdä miten kauniita nuoria naisia heistä on tullut...ettei hetikohta meinaa tunteakkaan...

    Samoilla ihailevilla silmillä katson niin omiani, kuin heidän ystäviään, kuin vieraampiakin nuoria naisia että hyvinkin ymmärrän tuon esimerkin...

    Mitä muuten linkkivalintaani tulee niin aloittaja toivoi, että "Osaisiko joku syventyä aiheeseen ja kasvattaa tietouttani?", että mielestäni tuossa linkissä käsiteltiin kateuden teemaa ja sitä miten se ilmenee aika kattavasti...

    Jonkinlaisesta kateudesta varmaan oli kyse siinäkin tilanteessa muinoin tällä palstalla, kun joku täällä palstalla yritti esiintyä minuna , yrittäen tehdä minusta jopa työpaikkakiusaajan...

    Muuta selitystä siihen en keksi kun tilanne syntyi siitä kun joku pikkusen kehui minun kirjoituksiani ja halusi pohtia jotain asiaa kanssani ja ilmoitin ko. henkilölle lähteväni töihin ja vastaavani hänelle myöhemmin, niin sillä aikaa jo minun töissä ollessani tuo ilmeisen kateellinen henkilö vastasi nimissäni ja tosiaan antoi minusta hyvin kyseenalaisen kuvan...

    Noh vanha juttu mutta oiva esimerkki siitä miten se kateus syntyy suht vähäpätöisestä asiasta ja ilmenee juurkin tuollaisena yrityksenä mustamaalata toista ihmistä...

    Näin jälkeenpäin ajateltua tuo juttu tuntuu koomiselta, ihan oikeastiko tuo henkilö luuli, että hänen ilkeämielisen kirjoituksensa perusteella hän voisi esiintyä minuna...

    Mutta joo, tähän kohtaan/aiheeseen liittyen sinäkin löysit hyvän linkin, toivottavasti ei sen hengellinen sävy ei liikaa häiritse muita lukijoita, kun hengellisyys/uskontokin tuntuu joskus joillekkin olevan ikäänkuin punainen vaate ja sen vuoksi hyväkin asia jätetään lukematta...