Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Mitä mieltä olette viimeisestä lauseesta: onko tervettä narsismia kertoa kumppanille esim. parin vuoden seurustelusuhteen päättymisen syyksi, että hänessä on liikaa epäterveitä narsistisia piirteitä? Saako narsistia nimittää ”narsistiksi” vai tulisiko mieluummin käyttää jotakin kaunopuheista eufemismia (”originelli”, ”erikoinen” tms.)? "

    Noh, minä olen sitä mieltä, että jos ihminen haluaa erota niin kertoo syyksi nimenomaan omat syynsä/tunteensa mistä syystä haluaa erota, koska en rakasta sinua enää/en halua enää tavata sinua/seurustella kanssasi koska juot liikaa, käyttäydyt väkivaltaisesti/kohtelet huonosti/en hyväksy pettämistä jne...

    Kauheasti en lähtisi ketään diagnosoimaan...avioeroni johtui aikoinaan puolisoni alkoholismista, joka oli niin selvää ettei hänkään sitä tosissaan lähtenyt kiistämään koska oli joutunut ko. syyn takia turvautumaan jo useasti hoitoon ja ko. diagnoosi on hänen terveystiedoissaan...

    Mitä taas täällä ännäksi nimeämääni henkilöön tulee...niin suhteen laadusta johtuen suhteen päättämiseen riitti ilmoitus etten halua enää tapailla/minulta ei saa enää seksiä...johon hän vastasi omasta puolestaan, että "ku mä oon mikä oon niin ei mulla ole aikaa eikä kiinnostusta ihmisiin joista ei ole mitään hyötyä"...

    Siinä vaiheessa en vielä ollut edes edennyt pohdinnoissani siitä "mitäsekaikki/mikä hän oli" tähän narsismi aiheeseen saakka...

    että jos tuo minun ännäksi nimeämäni henkilö on tietoinen, että luulen/ounastelen/koen että minulla on hyvä syy tiettyjen asioiden perusteella epäillä häntä narsistiksi...

    Niin hänen on täytynyt lukea se tältä palstalta...missään muualla en ole häntä narsistiksi nimennyt, koska ymmärrän että minulla ei ole riittävää osaamista kenenkään diagnosoimiseen...
  2. "hän vain oppii että se toinen ei pysty eroamaan ja juo siis entistä iloisemmin"

    Tuo sinun viimeinen sanasi "iloisemmin" aiheutti kyllä melkoisen tirskahduksen vaikka vakavasta asiasta onkin kyse...

    Ihan en usko, että alkoholistit juovat iloisemmin, alkoholismi on riippuvuussairaus ja juominen on pakonomaista...

    Sen mikä kokemus minulla on niin yksityishenkilönä kuin työnikin puolesta ja joistain kontakteista päihdetyöntekijöihin alkoholismiin/alkoholisteihin liittyen niin tuskin kukaan on tavannut iloisesti juovaa alkoholistia...

    Mutta joo, noissa eroon liittyvissä tilanteissa tosiaan juodaan kyllä usein rankasti niin kauan kun rahat/kunto kestää, ettei tarvitse kohdata todellisuutta, mutta noh, tavis ihmisen tili tuskin kestää viikkoa kahta kauempaa, että sitte hakeudutaan katkolle ja tulee ne katteettomat lupaukset raitistumisesta...toki yritetäänkin hetki ns. tosissaankin, minunkin eksäni laitatti ihon antabus kapselinkin, jonka sitten toki poisti kun viinahimo kävi ylitsepääsemättömäksi...


    Siinä olet oikeassa, että hän tavallaan oppii ettei toinen pysty eroamaan ihan kuin tuon aloittajankin kumppani on varmaan tietoinen, ettei erolla uhkaava välttämättä toteuta uhkaustaan...

    että tiedän kyllä, että minun olisi jo ensimmäisellä lähtökerralla pitänyt pysyä poissa niinkauan, että raittius olisi ollut pitävämällä pohjalla, mutta sitä sitten uskoi vaan pelkkiin sanoihin, vielä toisenkin kerran...

    Mutta noh, tämä ny tästä, ihan yks yhteen ei voi alkoholisteja ja narsisteja niputtaa, aloittajan tarinaan liittyen hän ei ehkä ole vielä sisäistänyt kaikkea narsistiin liittyvää mm.

    "On mahdotonta olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se olisi merkityksellinen narsistille

    On tietenkin mahdollista olla narsistin kanssa sellaisessa suhteessa, että se on merkityksellinen sinulle."

    "Älä koskaan unohda että (täysiveriset) narsistit ovat mukavia ja ystävällisiä vain, kun:

    He haluavat sinulta jotakin – Narsistista Lähdettä, apua, tukea, ääniä, rahaa… He muokkaavat maaperän, manipuloivat sinua, ja esittävät sitten pyyntönsä tarvitsemastaan "pienestä palveluksesta" tai pyytävät sinulta joko räikeästi tai salakähmäisesti Narsistista Lähdettä ("Mitä ajattelit esiintymisestäni…", "Uskotko minun todella ansaitsevan Nobelin…").

    He kokevat olevansa uhattuja ja haluavat neutraloida uhkan hellyttelemällä tai vuotamalla miellyttävyyksiä.

    He ovat juuri saaneet yliannoksen Narsistista Lähdettä ja kokevat olevansa jalomielisiä ja suurenmoisia ja ihanteellisia ja täydellisiä. Jalomielisyyden näyttäminen on keikarointia hänen moitteettomilla jumalisilla ansioillaan. Se on mahtavuuden osoitus. Sinä olet tässä näytelmässä merkityksetön lavaste, pelkkä vastaanottaja, kun narsisti on ihastunut Väärään Itseensä ylitsevuotavasti ja itsetietoisesti."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
  3. "Kai sitä siinä tilassa ajattelee että kaikki muuttuu. Vähäksi aikaa on muuttunutkin mutta sitten ollaan taas oltu samassa tilanteessa. "

    Niin tiedän tunteen, niinhän sitä itsekin aikoinaan, mutta tiedä sitten jos tuo lupaus "kaikki muuttuu" annetaan pelkästään vain ikäänkuin pakon edessä niin tuskin tuo lupaajakaan oikeasti on asiaa pohtinut, kuhan sanoo sanat joita toinen haluaa kuulla...

    Se vaan oon sellasta, jos luit tuon linkin ja googlaat muutenkin tuosta "erolla uhkailu" asiasta niin ehkä tulet itsekin miettineeksi, että onko sekään niin fiksua ja löydät toisen keinon keskustella siitä mikä sinun mielestäsi on parsisuhteessasi mättää ilman uhkailuja erosta...

    Tosiaan itsekin lähdin aikoinaan avioliitostani kahdesti ja vasta kolmannella kerralla päätös piti, ymmärsin että toinen vain hätäpäissäään antoi katteettomia lupauksia ns. uhan edessä...

    Kolmannella kerralla en enää siten uhannut erolla, periaatteessa vain lähdin ja asiasta "keskusteltiin" vasta jälkeenpäin...

    Että toistuvaa "erolla uhkailua" kannattaisi tosiaan pohtia siltäkin kannalta, että se ei ole oikea keino yrittää muuttaa suhdetta parempaan päin, kuten jo totesin tuo ollaan/ei olla suhteilu kuuluu käsittääkseni juurkin narsistin keinovalikoimiin yrityksenä saada toinen toimimaan haluamallaan tavalla, anelemaan, lupailemaan, mielistelemään tyyliin olen kanssasi jos olet/käyttäydyt niin kuin minä haluan/teet minut onnelliseksi/täytät tarpeeni...

    Mutta joo, kuten totesin itsekin tuohon aikoinaan sortunut, ettei sitä aina itsekään ole niin fiksu...mutta siltikään en usko että kukaan jää suhteeseen ilman omaa halua, että se jääminenkin on aina oma valinta, eikä sitä narsistia voi siitä syyttää...
  4. "Miksi sitten menen aina vain lankaan.. "

    Noh, se, että ilahdumme kun joku on meistä ja elämästämme kiinnostunut on mielestäni perin inhimillistä...

    Mutta tässä joitain ajatuksia joiden sisästämisestä voisi olla apua...

    "Luonnehäiriöisellä ihmisellä on käsittämättömän herkkä vainu ja näkökyky. Aivan kuten korppikotka, tällainen ihminen vaistoaa rikkinäisen ihmisen, ehkä jo pitkällekin toipuneen. Saalistaja iskee odottamatta, juuri sillä hetkellä kun kaipaus on suurin. Sinä ansaitset jotakin paljon, paljon enemmän! Jos elämääsi on tarkoitettu joku ihminen, vaatii jo oikeudenmukaisuus jotakin aivan muuta kuin uuden ahdistajan. Elämääsi tarkoitettu ihminen ei tee itseänsä tykö, ei lähesty Sinua… niin, niin, emmekö jo ole oppineet miten narsistinen persoonallisuushäiriöinen eli psykopaatti lähestyy uhriaan?"

    Että tietyllä lailla voisi noissa tilanteissa itseäänkin toppuutella jos ja kun uusi ihminen on kovin kiinnostunut tietämään meistä ja elämästämme kaiken, että kun yleensä ns. normaaleilla ihmisillä on taas omassa elämässäänkin kaikenlaista, etteivät he uuden tuttavuuden kohdatessaan ole niin kiinnostuneita tietämään kaikkea. Eri asia on sitten jos ja kun kunnolla ystävystytään...

    "Mistä tunnistaa psykopaatti? Uhrina oleminen ei automaattisesti merkitse sitä, että heti tunnistaisi kohtaamansa psykopaatit. Yksi merkittävistä tunnusmerkeistä, jos vain jaksaa tarkata, on se että hän saa sinut kertomaan itsestäsi oikeastaan kaiken mahdollisen, ja kuvittelet koko ajan hänenkin paljastavan sisintään ja ajatuksiaan. Eräässä vaiheessa joudut kuitenkin toteamaan, että sinä olet paljastanut hänelle suuren määrän sellaisiakin asioita, joita ei oikeastaan kenellekään kannattaisi kertoa, mutta tarkemmin ajatellen et tiedä hänestä yhtään mitään. Hän on kertonut Sinulle vain ympäripyöreitä asioita, jotka hän toivoo Sinun yhdistävän häneen, vaikka hänellä ei todellisuudessa olisi mitään tekemistä niiden kanssa. Hän saa Sinut uskomaan, että hän puhuu itsestään, ja jos mahdollisesti onkin puhunut itsestään, kieltää hän tämän osuuden myöhemmin, osoittaen Sinut melko huonomuistiseksi, koska eihän hän missään tapauksessa juuri sitä tarkoittanut"

    Itsekin noita asioita pohtinut kun olen aikas avoin ihminen, mutta tullut loppupeleissä kuitenkin siihen tulokseen ettei ne "minun hävettävätkään asiani" ny kuitenkaan yleisessä mittakaavassa mitään kummallisia ole, sitä vain luulee, ettei kellekkään ole käynyt niin/kukaan muu ollut sellaisessa tilanteessa yms., mutta kannattaa muistaa tämä neuvo silloin kun tuttavuus on vasta uusi, etkä itsekään tiedä hänen elämästään juuri mitään...

    "Jos joku siis haluaa tietää Sinusta hiukan liian paljon ja utelee kaikenlaista, ole varovainen!"

    http://www.ihminentavattavissa.net/html/eheytyminen2.html
  5. "Olen tehnyt mielessäni jättämispäätöksen jo kolme kertaa ja ottanut asian puheeksi miesystävälleni yhtä monta kertaa."

    Ottamatta sen kummemmin kantaa muuhun tarinaasi, kiinnitin huomioni tuohon lauseeseesi, jonka voi toki tulkita myös sellaiseksi, että uhkaisilisit itse erolla...

    Noh, omasta kokemuksestani tiedän, että noinkin tulee tehtyä, itsekin avioliittoni aikoina tuli noin toimittua, mutta siinä van tuppaa käymään niin kuin entisen pojan susitarinassa, että jos sitä usein toistaa ilman että asia konkretisoituu millään lailla todeksi niin toinen osapuoli ei enää ota asiaa todesta...

    Erolla uhkailun voi myös tulkita henkiseksi väkivallaksi, että ajattelisin, että se pitäisi ottaa puheeksi vasta silloin kun itse on oikeasti valmis lopettamaan suhteen, kuten tiedetään narsistien suhteet useinkin ovat sitä on/off tyyppiä ja se narsisti "uhkailee" erolla saadakseen toisen toimimaan halutulla tavalla, mielistelemään/lepyttelemään, kuten itsekin kerrot narsisti kumppanisi tekevän
    "Aina on käynyt samalla tavalla. Kauniita sanoja alkaa löytyä ja hän saa aina puhuttua minut ympäri jatkamaan suhdetta."

    Ihan samoin aikoinaan minun aviopuolisoni lupasi että elämä muuttuu hyväksi/hän lopettaa juomisen noissa tilanteissa...ilman todellista tarkoitusta vain saadakseen minut jäämään ja sitä minä kaiketi tahdoinkin vielä siinä vaiheessa, kuulla niitä sanoja/lupauksia, enkä itsekään ollut eroa vielä loppuun asti miettinyt...

    Että joo, jälkeenpäin sitä huomaa ettei sitä aina itsekään ole ollut niin fiksu, käsittääkseni erolla uhkailua monikin käyttää pelkästään kiristyskeinona, että ero pitäisi ottaa puheeksi vasta sitten kun se on omassa mielessä kypsynyt aikeesta toteuttamisen asteelle, ettei itsekin toimi kuten narsisti...

    "Uhkaileminen ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Ei kannata toitottaa eroa, toisen vanhemmille kertomista, lähtemistä tai muita uhkavaatimuksia. Uhkailu on usein merkkinä epätoivoisuudesta ja siitä, että asiat ovat luisuneet pois omasta kontrollista. Uhkailu on kuin viimeinen yritys saada toinen toimimaan sillä tavalla, kuten itse haluaisimme. Uhkailu ei kuitenkaan vie parisuhdetta eteenpäin, vaan sen sijaan pahoittaa yleensä molempien mielen"

    http://www.terve.fi/parisuhde-ja-seksi/8-tapaa-pilata-parisuhde
  6. "Miksi kaksi narsistia aina löytää toisensa? Aina narsistin puoliso on narsisti väistämättä, vaikka länkyttää mitä vaan. Kun löydät yhden narsistin (esim. puolisosi), olet itsekin sitä sata varmasti. "

    Niin tiedä sitten mihin perustat tuon väitteesi, kun jos ajatellaan niin useinkin sen narsistin nimeää vain se toinen osapuoli, mutta on toki mahdollista että kumpikin osapuoli nimittelee toista narsistiksi, mutta kumpaakin henk- koht. tuntematta on vaikea tietää kumpiko on vai onko kumpikaan...

    Kuten olen monesti maininnut, esim. tällä palstalla kun lukee näitä tarinoita niin välillä on vaikea mieltää kuka onkaan tarinan konna...

    Mutta joo, siltä osin komppaan ajatustasi, että sama "vaiva" vaivaa niin narsistia kuin "uhriakin" ja se on terveen narsismin/itsetunnon puute...toisaalta tiedetään, että hyvin usein uhri on läheisriippuvainen/ohutnahkainen/käänteis narsisti jollei peräti masokistinen...

    Lisäksi mm. Vaknin mainitsee, että uhrista saattaa tulla ikäänkuin narsistin kaltainen silloin kun hän jää loppuelämäkseen katkeruuteen ja kaunaan, eikä näe narsistin tavoin millään tavalla omaa osuuttaan asiaan/kanna vastuuta omasta valinnastaan olla suhteessa jossa voi itse huonosti/saa osakseen huonoa kohtelua...

    "Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen."

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html

    Mutta että ihan kaksi nphoota yhdessä, käsittääkseni narsisti itse ei tunnista toista narsistia, mutta kovasti tällä palstalla tunnutaan joskus ikäänkuin ihannoitavan narsisteja/psykopaatteja...

    "Samasta syystä en pysty myöskään tunnistamaan muita jotka käyttäytyvät samoin kuin minä. Itse asiassa he joskus värväävät minut ihailijakerhoihinsa"

    http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Alkusana.html

    Mutta että suhteessa, yhdessä eläen, vaikea kuvitella, kumpikin kadehtisi, mollaisi mitätöisi toista, ajattelisin, että kahden ilkeän/paksunahkaisen narsistin suhde kaatuisi aika äkkiä omaan mahdottomuutensa...
  7. "Täysin yhtä vakavaa on määritellä narsistiksi edesmennyt salasuhteensa, jonkun toisen ihmisen mies tai vaimo. Kuvitella kirjoittavansa niin anonyyminä, näin ei valitettavasti aina ole asian laita."

    Niin, pakkohan mun on tähän ottaa kantaa, koska taidan olla täällä lähestulkoon ainut, joka on reilusti kertonut suhteensa olleen salasuhde...

    Kerros minulle, miksi erityisesti paheksut juurkin tuota, että salasuhteen toinen osapuoli tulee tänne kirjoittelemaan, nimeten sen toisen osapuolen narsistiksi...

    Jäin vaan miettimään, että onko jotenkin hyväksytympää sitte nimetä puolisonsa, työtoverinsa, naapurinsa, jne. narsisteiksi...hekin saattavat olla jonkun puolisoita isiä, äitejä jne...

    Ajattelisin, että yhtä tuon paheksuttavuuden periaatteesi mukaan pitäisi olla yhtä paheksuttavaa sitte määrittää ketään täällä narsistiksi...

    Miksi erityisesti otit/paheksuit nimenomaan narsistiksi "määrittelyä" liittyen salasuhteisiin, mitä vahinkoa/haittaa siitä mielestäsi koituu ja erityisesti kenelle...

    Asia kiinnostaa minua juurkin syystä, koska minulla on tämä oma kokemus asiasta...että mieluuusti tosiaan kuulisin perustelusi, miksi nimenomaan paheksut määrittelyä narsistiksi jos sen tekee ns. salasuhteen toinen osapuoli...silloin kun suhde on päättynyt...

    Itse olen täällä useinkin paheksunut/kritisoinut taas sitä, että vuosikausia käydään täällä mollaamassa sitä aviopuolisoa/ihmistä jonka kanssa jakaa elämänsä...

    Mitä muuten tulee näihin luulemisiin/tähän palstailuun, niin olen toki saanut muinoin spostiakin "joltain naiselta" joku on luullut, että puhun täällä hänen miehestään...

    Samassa yhtydessä palstalle ilmestyi oitis joku komppaamaan, miten mukavaa kun yhteenlaskutoimitus saa tilaisuuden tutustua vielä ännänsä nyksäänkin tällä palstalla...

    Että luuloja on kaikenlaisia ja joku mieluusti vielä niitä ruokkii, että omissa asioissaan kannattaa pitäytyä vain tosi asioissa mitä oikeasti tietää, ettei ne luulot muutu ihan harhoiksi...
  8. "Hän muuttaa uhrinsa sellaiseksi joka sopii hänen maailmankuvaansa, hänen tarpeisiinsa. Sinun tarpeilla ja tunteilla ei ole mitään väliä. Sinä olet vain olemassa, häntä varten. Tyhjä kuori, sekin tuunattuna hänelle mieluiseksi. "

    Niin jotain sellaista tässä aloituksessa/jatkokeskustelussa on mitä itsekin joskus ajatellut, mutta ihan en tiedä tuosta auraan tunketumisesta ja korjaisin tuon lainaamani lauseen aloituksen muotoon "hän yrittää muuttaa"...

    Monestihan olen jo aiemmin tuonut omasta suhteestani esiin sen, että minusta tuntui että minua yritettiin "muuttaa" tietynlaiseksi...

    Aluksi annettiin ymmärtää, että kaikki naiset on "sellaisia", jossain vaiheessa kerrottiin jostakin naisesta jolla oli kuulemma oli suhde kolmeenkin mieheen yhtäaikaa ja sillä kuulemma meni hyvin, sitten alkoi tapaamisten jälkeen tulla niitä ilkeitä "joku pääsee liukkaille" kommentteja ja vielä suhteen päättymisen jälkeenkin tuli seksitarjouksia tyyliin ei sen väliä kenen kanssa, vaikka hän tiesi että minulla oli uusi suhde...

    Hänellä itsellään oli useita suhteita samanaikaisesti ja käsittääkseni saattoi samankin päivän aikana tavata kahtakin naista, että itse teki/käyttätyi niin mistä minua ikäänkuin "syytti"...tai ikäänkuin yritti että hyväksyisin itselleni joko saman toimintamallin...tai muuttuisin hänen kaltaisekseen, keskittyisin pelkän seksin hakemiseen/saamiseen...muuttuisin "sellaiseksi" naiseksi...

    Mutta tähän aiheeseen liittyen itse aikoinaan "sitä kaikkea" pähkäillessäni olen ennemminkin päätynyt pohdinnoissani tähän juttuun...

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Projektiivinen_identifikaatio

    Mutta kuten alussa korjasin..."hän yrittää.." niin ajattelisin että minun kohdallani hän sillä tavoin laski väärin, että minä uskalsin katsoa myös itseäni, minua hävetti oma valintani olla semmosessa suhteessa...ja suhteen päättymisen jälkeen ajattelin ettei ikinä enää sellaista suhdetta...
  9. "Monikin asia miehessä ihmetyttää/herättää epäilyksiä mutta sitten ne ihanat hetket on tosi ihania ja olen kiintynyt häneen ja rakastan häntä....." joku mättää mielestäni mutta rakastuneena ei ole helppoa uskoa toisesta ennekuin on ihan varma.. "

    Niin mielestäsi joku mättää ja herättää epäilyjä, kuitenin puhut rakkaudesta...mielestäni rakkauteen kuuluu myös luottamus, joka tarkoittaa että toiseen voi luottaa, eikä luottamuksen kohde aiheuta pettymystä...

    Mitä sitten on rakkaus, voiko rakkautta olla jos ei luota...

    "Kaiken ytimenä on rakkaus, johon tarvitaan suhteeseen sitoutumista, luottamusta, tahtoa, uskoa ja toivoa. Sillä onkin syvempi, pysyvämpi rakastamisen merkitys kuin ”vain” ihastuminen, hullaantuminen tai rakastuminen. Rakkaus toteutuu todellisessa läsnäolossa, jossa aidosti kuunnellaan ja ilmaistaan syvemmällä olevia tärkeitä perustunteita; esimerkiksi toisesta välittämistä, loukkaantumista ja surua. Aidossa kohtaamisessa opitaan todella tuntemaan toinen. Olemalla läsnä jaetaan molempien ”sisäistä maailmaa”; ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä."

    http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kehra
    /rakkaus/

    Mitä tulee kihloihin menoon niin tuo sinun, "siinä vaiheessa vasta kun asumisasiat on kunnossa", haiskahtaa minusta hieman kiristykseltäkin/yritykseltä sitouttaa toinen yhteenmuuttoon. Minun mielestäni kihloihin meno on asia erikseen ja yhteenmuutto sitten taas eri asia.

    Mitä ns. salakihloista tulee, ihan en ymmärrä ajatusta, kuullostaa kummalliselta kahden aikuisen vapaan ihmisen välillä,jotka haluavat kihloihin, mutta voisin ajatella, että voittehan ns. leikisti kihloissa jo nytkin, mutta yhteen muuttoa en suosittelisi koska kumppanisi ei halua oikeasti kihloihin, enkä sinun itsesi takiakaan , koska olet noin epävarma, etkä luota kumppaniisi...

    kerroit olevasi vahvempi kuin ennen, en kyllä näe tässä sellaista vaan tunnut hyvinkin epävarmalta, niin itsesi kuin kumppanisi suhteen ja yrität sitouttaa itseesi miestä johon et edes luota jonka suhteen olet epäileväinen ja tunnet että jokin mättää...

    Kuullostaa pikkusen "hullun hommalta" täältä sivusta kuultuna, mietis ny itsekin, koet noin ja haluat yhteenasumaan...Miksikö, siksikö että kuhan on edes joku mies, vaikka ei häneen voikkaan luottaa...

    Ymmärsin myös, että sinulla on lapsia, mietis asiaa myös heidän kannaltaan, voivatko he luottaa "uuteen perheenjäseneen", kun et itsekään luota..

    Että sinuna vaan jatkaisin sitä seurustelua/tapailemista jos kerran hyvältä tuntuu...haluamatta enempää ennenkuin luottamus ja aito rakkaus syntyy...jos epäilet kumppanisia narstiksi, en ymmärrä miksi edes suunittelet yhteenmuuttoa...luulisi että tiedät ettei narsisti kykene rakastamaan sinua...jos sinulla jo aiempi kokemus asiasta on...

    Mitä kihlaukseen ja yhteiselämän suunitteluun tulee niin sen pitäisi olla iloista/onnellista aikaa josta molemmat ovat innoissaan...ilmeisesti teistä kumpikaan ei sitä tällä hetkellä ole...että jos on noin vaikeaa jo nyt niin tuskin se yhteenmuuton/arjen paineiden keskellä ainakaan paremmaksi muuttuu...et voi pitää miestä "lieassa" 24/7, että voisit olla varma ettei hän petä sinua...

    Jotenkin kirjoituksestasi paistaa, että kumppanisi on jo ns. tuottanut pettymyksen sinulle, mutta kuitenkin suunittelet sitoutumista hänen kanssaan.. Miksi?