- Niin, minä ny vaan en pidä mistään sellaisesta ajatuksesta, joka yrittää ylentää esim. narsisteja/psykopaatteja yms. että olisivat jotenkin menestyneempiä kuin tavan ihmiset.
Kyllähän heitä varmaan on työelämässä johtavillakin paikoilla, mutta työ on vaan yksi osa ihmisen elämää.
Menestys (esimiesasema, palkka yms.) työelämässä ei tarkoita että elämä muutenkin olisi kaikin puolin menestystarina. Siellä kotona esim. saattaa tapahtua kaikenlaisia asioita, jotka eivät kuuluu elämässä menestyneiden toimintatapoihin.
Oli ny se mun pointti, lisättynä sillä että "tunteettomuus" voi johtua muistakin syistä ja hyvin usein esim. aleksityymiset pakenevat työntekoon ja kaikenlaiseen puuhasteluun. Saattavat olla hyvinkin tekeviä, vaikka sosiaaliset suhteet ei onnistu. Ettei menestystarinaa silläkään suunnalla. - Niin edelleen, nää eläinten oikeus kysymykset on juurkin niitä arvo- ja vakaumuskysymyksiä ja useinkin sitten tunteet on hyvinkin pinnassa.
Ei eläimiltä kysytä, niitä vaan käytetään esim. testataan uusia lääkkeitä yms.
Nykyään ihmisiltä kysytään, mutta toki äkillisissä tapauksissa vaan toimitaan, kun ei tiedetä, eikä ehditä kysymään haluaako ihminen, että esim. defbrillaattoria käytetään.
Toisen arvomaailmaa pitää myös kunnioittaa, että hän on sitä mieltä ja joku toinen toista mieltä, eikä se erimielisyys/erilainen arvomaailma tarkoita, että toinen sitte on tunteeton tappaja
Uskoisin, että noissa laboratorioissa työskentelevät ihmiset ovat enimmäkseen ihan tavallisia ihmisiä, eivätkä mitään tunteettomia tappajia.
Kautta aikain ihmiset ovat myös käyttäneet eläimiä hyödykseen, ravinnokseen ja niiden nahkoja suojakseen. En tiedä sitten onko Luoja sen niin tarkoittanut, vai johtuuko sekin ihmisen pahuudesta.
Toisaalta taas eläimet ovat joissain tapauksissa olleet uhka ihmiselle ja ihminen on joutunut eläimen tappamaan puolustaakseen itseään. Niin tapahtuu myös ihmisten keskuudessa.
Näistäkin asioista voidaan saivarrella loputtomiin ja ääripäiden väliin mahtuu montaa mielipidettä.
Luonto on tärkeä ja tosiaan kyllä näyttää siltä, että ihminen ahneuksissaan saattaa pilata koko maapallon jossa elämme. Minäkin vanha täti yritän kantaa korteni kekoon luonnon puolesta opettelemalla uusia tapoja pienentääkseni omaa hiilijalanjälkeäni. - Niin eläinkokeisiin liittyen, mun täytyy pysytellä julkisessa tiedossa, kun ei sitä omakohtaista tutkintaa ja kokemusta ole. Ihmiskokeitakin toki tehdään, esim. lääkkeillä, ihan lehdissäkin ajoittain pyydetään ihmisiä osallistumaan. Julmiakin ihmiskokeita on tehty, mieleen muistuu muuan Mengele tästä aiheesta.
Tosiaan kyseessä on arvovalinta, kuten itsekin toit esiin "Vaikka sitten kyseessä olisi että ihminen elää pidempään tai lapsia pelastuu." sinä olet sitä mieltä että ne eläinkokeita ei pitäisi tehdä, mutta toiset taas ovat toisella linjalla.
Oma kantani tähän aiheeseen on jotain siltä väliltä, en kannata turkiseläinten pitoa, ja kosmetiikan ja hygieniatuotteiden suhteenkin olen jo vuosia sitten pyrkinyt siihen ettei olisi eläintestattua. Ymmärtääkseni se nykyään on kiellettykin.
Terrostien tappamisia en ny yhdistäisi tähän koe aiheseen. Sota on sotaa ja ihmisiä jopa lapsiakin tapetaan syystä tai toisesta. Usein siellä taustalla on kyllä vakaumus tai arvovalinta, esim, politiikka, rotu, vääräuskoisuus.
Väitteesi siitä, et pystyisin lyömään joltain pään poikki jos siittä maksetaan, on lapsellinen heitto, mutta hiiren loukkuja on kyllä viritellyt ja yhden kerran yhteistyössä kissan kanssa rotankin tappanut.
Pelastustehtävä kohta taas liittyi ihan vaan siihen, että tavallaan siinä joutuu olemaan hetken "tunteeton" että pystyy auttamaan. Kokonaisuudessaan "tunteettomuuskin" on monimuotoinen asia, ei liity pelkästään tappamiseen.
Vihreä maili on fiktiivinen tarina, mutta ajatuksiakin herättävä, karuissa olosuhteissakin voi olla ripaus hyvyyttäkin mukana. - "Tunteettomuus on eduksi monessa asiassa. "
Nin tuo eläinkoe juttu on hivenen kinkkinen, enkä ihan osaa ajatella että he jotka tekevät kokeita esim. lääketieteen nimissä olisivat välttämättä tunteettomia.
Enemmänkin on kyse arvovalinnoista ja vakaumuksesta.
"Toisten ihmisten mielestä eläimet ovat yhtä arvokkaita kuin ihmiset, ja siksi niitä ei pitäisi käyttää ihmisten hyväksi. Tämä on henkilökohtaisiin näkemyksiin perustuva arvotuskysymys ja vakaumus, jota ei voi millään tieteellisellä todistelulla kumota"
Eläinkokeita on tehty ja tehdään ns. "hyvässä tarkoituksessa" ja tarkoitus on vähentää ihmisten kärsimystä. Yleensä niihin käytetää hiiriä, rottia ja muita jyrsijöitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eläinkoe
Mitä tulee pyöveliin, niin nykyään joissakin maissa on vielä kuolemantuomio voimassa, että joku sitäkin virkaa hoitaa ja saa palkkaa/elantonsa siittä. Missä määrin sitte on kyse tunteettomuudesta on taas toinen juttu. Sivullinen tuskin sitä tietää jos ei henk. ihmistä tunne.
Kattelin eilen leffaa Vihreä Maili jossa entinen vanginvartija vanhainkodissa näki painajaisia menneisyyteen liittyen ja oli epävarma kuolemaan tuomitun syyllisyydestä. Katoin eileen puoleen väliin, etten tiedä ihan lopusta, kun oli kolmen tunnin leffa ja nukkumaankin piti ehtiä. Pitänee tänään katsoa loppuun. Paljon tunteita oli niin kuolemaantuomituilla kuin vartijoillakin, olosuhteista huolimatta.
Mutta joo, tunteiden hallinta kyllä on tärkeä taito sekin, esim. pelastustehtävissä. Ei voi auttaa jos pää ei pysy "kylmänä". Tunteet tulee sitte jälkijunassa. - Niin, minä vaan ny hain jotain sellaista ettei ny välttämättä kylmät tunne elämältään vauroituneet ny sen paremmin elämässä menesty, kuin muutkaan
Asia joka tuotiin esiin aloituksessa "Kylmät tunne-elämältään vaurioituneet menestyvät nykyään paremmin elämässä kuin sellaiset joita perinteisesti on luokiteltu terveiksi tunne-elämältään ja joilla järkevät rajalliset tavoittee."
En ny oikein ymmärrä mihin tuollainen arvio perustuu.
Mutta tosiaan tunnekylmyyttä on montaa lajia. Arviolta joka kymmenes suomalainen on aleksityyminen.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/aleksitymia_vie_sanat_ja_tunteet
Lisäksi autismin kirjolaisiakin nykyään diagnosoidaan huomattavan paljon. Kumpaankin ryhmiin kuuluvia saatetaan nimittää narsisteiksi. Toki tunne elämältään kylmien ihmisten joukossa on psykopaattejakin, ihan en tiedä missä määrin he ovat menestyneitä ja millä saralla. Ainakin vankiloissa heitä on paljon.
Onhan noita oman edun tavoittelijoita/kyynärpää ihmisiä/toisten tallojia paljon ihan tavallisissakin ihmisissäkin, mutta ei heidänkään menestyksensä välttämättä mitenkään mittavaa ole jos ajatellaan laajemmin.
Voi olla aika yksinäistäkin kun kukaan ei kehu, eikä kiitä, pidä heistä, joutuu sitten itse patsastelemaan kuin narsisti ikään. - Niin mene ja tiedä ovatko he kaikki niin menestyneitä elämässään, tunnekylmiä ihmisiä on montaa tyyppiä ja varsinkin tää some aiheuttaa tunnekylmyyttä.
Huudellaan toiselle mitä sattuu, ilman et hetkeäkään mietitään et miltä se mahdollisesti toisesta ihmisestä tuntuu. Vaikea uskoa et siinäkään joukossa kovin menestyneitä on.
https://www.is.fi/terveys/art-2000005531324.html
Kyllä joo artikkeli on iltapäivälehdestä, mutta kelvannee tähän kohtaan. Parempia sivustoja sit löytyy jos haluaa enemmän tietoa esim. aleksitymiasta tai autismin kirjon häiriöistä yms. aiheeseen, tunnekylmyys liittyen
Mutta kuten tuossa artikkelissakin todetaan niin valoakin on näkyvissä, tunnetaidoista puhutaan paljon enemmän kuin entisisnä aikoina. - " yritin kääntää häntä rakentavaan,
annoin muutamia neuvoja asenteen muutoksesta omaksi hyvinvoinnikseen, mutta
nyt olen kääntynyt "herjaajaksi", "
Niinhän siinä tuppaa käymään, minkäkin alkuun yritin ohjata mm. vammaispalveluiden piiriin, kun valitti huonoa liikuntakykyään ettei pääse esim. taidenäyttelyihin yms. Sähkömopoakin yritin ehdottaa, että pääsee kauemmaksi, mutta jotenkin vaikutti siltä että hänen asenteeseensa oli enemmänkin halveksiva niin apua hakevia kuin vammaispalveluiden käyttäjiä kohtaan.
Mutta joo, eihän ketään voi pakottaa mitään apua hakemaan. Jotkut tykkää lillua omassa haisevassa liemessään. Puhutaan itsemääräämisoikeudesta.
Vielä tulee mieleen tuosta ohjaavasta tyylistä, niin kyllä se lienee mulla tavallaan verissä. Nuorena haaveiln opettajan urasta, mutta kotioloista johtuen ei sellaiseen ollut mahdollisuutta. Töihin piti mennä että sai itsensä elätetttyä.
Nuorena äitinä kävin mannhermeimin lastensuojeliiton ohjaavan kasvatuksen kurssin, kun koin tarvetta saada selville, että millaista kasvatus se voisi olla ns. normiperheissä. Samaa konseptia/ohjaavasta kasvatusta käytetään nykyäänkin mm. päivähoidossa.
No en minä mikään täydellinen äiti ole ollut, mutta kyllä jotain evästä kuitenkin kurssista jäi, että olen ollut vanhempana enempi ohjaava kuin määrääjä, eteenpäin kannustava kuin lannistava.
Hieman samaa konseptia tulee käytettyä työelämässäkin. Ohjaan, kehun, kiitän ja kannustan hyvin pikkiriikkisestäkin asiasta , että asukkaalle tulisi tunne että hän kaikesta huolimatta osaa jotain tehdä oikeinkin. Toki on tilanteita missä mikään puhe ei mene perille, asukas on hädissään, taistelee vastaan, kun ei ymmärrä miksi tehdään niinkuin tehdään, esim. hygieniasta huolehtiminen.
No tämmösillä palstoilla ny saa tottua kaikenlaiseen, kuten jo aiemminkin oli puhetta niin tyylini ärsyttää. Toisaalta liittyy se liiallinen ärsytys narsismiinkin, hehän eivät ny tunnusta olevansa minkäänlaisen avun tarpeessa, sellainen vihjauskin on kolaus heidän kaikkivoipaisuuttaan kohtaan. Niin jos joku sellaista ehdottaa, että voisit hakea jotain apua, niin saa kyllä kuulla kunniansa/ansaitsee jatkuvaa häirintää, kehtaakin vihjata että hänen tavassaan toimia olisi jotain korjattavaa. - Ahas muutit tyyliäsi, mistäs ny kenkä alkoi puristaa, siitäkö etten ny kuitenkaan jäänyt pidempään jankaamaan kanssasi. Riitaakaan en sen kummemmin tullut haastamaan, kunhan kommentoin toisen kommenttiin tähän tapaan.
"No minäkin kävin "kyläilemässä", ei voi kuin ihmetellä, näyttää palsta olevan enimmäkseen pelkkää Poiua ja Mikkeä ja satoja viestejä pelkkää soopaa. Siis oikeestiko joku jopa tosissaan penää kuvaa jonkun kuvitteellisen Miken sarvista.
No ei voi ku ihmetellä, kun ei tiedä mitä nää poiu ja mikke jutut edes on. Tahallistako vaiko sairaan pään tuottamaa. Katoin et joku aina välillä komppaa näitä(he itsekö) , ikäänkuin jollein olisi fyysisesti ja psyykkisesti hyväksi yötä päivää hölöttää netissä olemattomia. "
Missä ny käyttämäni ilmaisu "sairas pää" kolahti sen verran, että siittä ny sit sai aihetta yhteenlaskutoimitus sitä ja yhteenlaskutoimitus tätä.
Onhan tääkin juttu tavallaan mielenkiintoista, poiua nimitellään täällä milloin miksikin, mutta siihen ei puutu kukaan, mut jos minä ilmaisen asiaani jotenkin vähemmän fiksuilla sanoilla niin johan syntyy hulabaloo
Joskus ajatellut, et kun poiu keskustelee paljon itsensä kanssa, vastailee itselleen, niin kirjoittaako poiu välillä myös itse itselleen niitä herjaavia viestejä, siinä kuin kehuja ja kannustuksia jatkamisesta.
Tuohon aprikointiini liittyen, täytyy ny kuitenkin tähdentää, et net on vaan mun ajatuksia, ei yhtä kuin totuus. En tiedä kuka millainen ihminen minkäkin nimmarin tai nykyään anonyymin taustalla lymyää.
Mut oli ny kuin oli, niin en näe mitää viisautta saati järkeä tuossa "hölötyksessä" Minun mielestäni se vaan ei ole normaalin ihmisen toimintaa
Katoin tosiaan joku päivä että tota Mikke juttuakin oli käyty samaan sävyyn/samassa määrin jo huumeet palstalla kymmenisen vuotta sitten. Tiedä sitte miks sekin tälle palstallekkin piti tuoda. Liekö sekin sit poiun heiniä - Nou hätä, kävin tosiaan vaan "kylässä" ja kommentoin jonkun toisen kylässä käyneen kommenttiin.
Ny meen saunaan, laita säkin tietokone kiinni ja tee jotain muuta - Älystäsi en oo sanonu yhtään mitään.
- No ainakin olet itse kertonut, että sulla on aivovaurio ja siihen liittyviä oireita/ongelmia, sitä sunrankkaa todellisuutta, niin eikö silloin ole kyse sairaasta päästä.
En ny ymmärrä kun päivästä toiseen puhut aivoistasi ja niiden vaurioista, mut sitkun joku muu sanoo saman asian, käyttää sanoja "sairas pää", niin suutut ja loukaannut.
Oli ny mitä oli niin normaalin ihmisen toimintaa toi ei ole, eikä hyväksi kenellekkään. - No minäkin kävin "kyläilemässä", ei voi kuin ihmetellä, näyttää palsta olevan enimmäkseen pelkkää Poiua ja Mikkeä ja satoja viestejä pelkkää soopaa. Siis oikeestiko joku jopa tosissaan penää kuvaa jonkun kuvitteellisen Miken sarvista.
No ei voi ku ihmetellä, kun ei tiedä mitä nää poiu ja mikke jutut edes on. Tahallistako vaiko sairaan pään tuottamaa. Katoin et joku aina välillä komppaa näitä(he itsekö) , ikäänkuin jollein olisi fyysisesti ja psyykkisesti hyväksi yötä päivää hölöttää netissä olemattomia.
Surullistahan se on - Huomasin tämän ja ettei kukaan ollut vastannut.
Itsellä ei sillain ole kokemusta, mutta netistä löytyy paljon aihetta sivuavaa kun googlettelee, narsisti vanhempana, narsisti ja lapset , narsisti ja huoltajuuskiistat jne...
Laitan ny tähän yhden linkin pariin kirjaan, jossa näitä asioita myös käsitellään.
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/kirjallisuutta/salo-markku/ - No en minäkään ole sen kummemmin mikään vihkiytynyt pelastusarmeijalainen, mutta lapsuudessa kävin paljon niissä tilaisuuksissa, kunnes tätini joka oli siinä aktiivi kuoli.
Jäljelle on jäänyt arvostus heidän tekemäänsä työtä kohtaan ja lahjoitan sille joka joulu vähän rahaa. Nykyään nettipataan, kun paikkakunnallani ei ole ko. järjestön toimintaa. Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa, nimenomaan tässä järjestyksessä.
Niin kuullostat aktiiviselta toiminnan ihmiseltä ja jonkin sortin auttamishaluakin sinulla tuntuu olevan. Yleensähän eläkeläiset ovat ahkerimpia vapaaehtoistyöntekijöitä.
En tiedä asuinpaikkasi mahdollisuuksia, mutta oletan ettei ihan syrjäseutua kuitenkaan, kun on terveyskeskus ja noita maahanmuuttajiakin.
Monilla järjestöillä on kaikenlaista toimintaa, yhteisiä harrastepiirejä, joissa voi tavata ihmisiä ja löytää ehkä ystävänkin, jonka kanssa kahvitella silloin tällöin. On paikkoja johon voi vaan mennä sellaisena kuin olet. Kahvittelemaan tai syömään yhdessä ja samalla tavata ihmisiä, jotka useammin käydessä sitte tulevat tutuiksi.
Jos kokee haluavansa olla avuksi niin esim. ruuan jakeluun ja kirppareille tarvitaan vapaaehtoisia. Myös laitosvapaaehtoisia tarvitaan, ulkoiluseuraksi, syöttämään tai vaikkapa vaan lukemaan päivänlehtiä.
Mutta no itsehän sinä päätät ja elät niinkuin haluat.
Minä olen vielä työelämässä, mutta jonkin verran olen ottanut jo jalansijaa lähistöllä olevan järjestötalon toimintaan. Käyn silloin tällöin siellä syömässä omakustanne hintaan ja aina löytyy juttuseuraa. Joihinkin tapahtumiinkin osallistun ja olen ajatellut, että kun eläkepäivät koittaa niin alan tehdä jonkinlaista vapaaehtoistyötä jos terveys vaan sallii.
Tämä netti sitten, netissä on kyllä paljon hyvääkin, mutta on paljon pahaakin. Eikä minun mielestäni netti kuitenkaan voi korvata aitoja ihmissuhteita.
Liian usein ihmiset jäävät yksin ja hyvin helposti sitten joku ikäänkuin lyöttäytyy seuraan vähemmän hyvin aikein kun huomaa, että ihmisellä on jotain hyödynnettävää. Enenevissä määrinhän näistäkin on uutisia.
Mitä tulee tähän palstaan, niin useinhan täällä nykyään keskustellaan vallan muusta kuin varsinaisesta aiheesta, ettei tässä ny mitään "pilalle" ole mennyt. - Kyllä rehellinen ihminen katsoo silmiin, mutta niin ei ole tarpeen tehdä jokaisen tuntemattomankin kohdalla, jos haluaa elää rauhassa eikä halua itselleen vaikeuksia.
Yhden ihmisen on mahdotonta auttaa kaikkia ja tosiaan yksinäistä ihmistä saatetaan yrittää helpommin käyttää hyväkseen. Että mieluusti noin kuin teitkin, ohjasit hakemaan apua oikeasta paikasta ja ohjasit hakemaan asuntoa netin kautta.
Mitä tulee kansainvaelluksiin, niin nekin liian isoja asioita yhden naisihmisen käsiteltäväksi, siinä kuin muukin maailmantilanne. Sitä vaan joutuu elämään elämänsä miten parhaiten taitaa ja toivoa parasta.
Raamattuakin on tullut luettua ja olen ollut lapsena ahkera pyhäkoululainen, käynyt niin ev.lut kuin pelastusarmeijankin pyhäkoulua, myös uskonnollispohjaisissa tyttökerhoissa yms.
Että Sana on kyllä tutuksi, pidän hengellisyydestä vaikka en ihan perinteisen uskovan kaapuun sovikkaan, mutta raamattu on hyvin käytännönläheinen elämänopas, vaikka sen kieli hieman vanhahtavaa onkin. Ainut mistä en siinä pidä liittyy naisen asemaan, en usko, että Jumala loi ihmiset eriarvoisiksi.
Tässä kun luin vastaustasi, jäin vielä miettimään, onko sinulla ketään joka kaipaisi sinua ja huolestuisi jos sinusta ei pitkään aikaan kuuluisi mitään. Edelleen käytkö sinä harrastustesi tiimoilta missään yhteisissä jutuissa. Onko sinulla sukulaisia/ystäviä, ns. tavallisia , rehellisiä ihmisiä, joita tapaat säännöllisesti, jotka tuntevat sinut ja sinä heidät pidemmältä aikaa.
Sinun ei tarvitse vastata, minä vaan sen takia, kun lukemani perusteella pääsin käsitykseen, että jotkut saattavat havitella asuntoasi. Olisi hyvä että sinulla olisi tuttuja, läheisiä ihmisiä tukenasi joiden kanssa voisit jutella näistä tämän kaltaista asioista. - No jos puhutaan meistä tavallisista ihmisistä joilla ei ei ny sen kummempaa koulutusta ole psyykepuolen sairauksista, niin se voimaannuttaminen nyt ei tarkoita mitään muuta kuin, olemista ihminen ihmiselle.
Kohtelee toista niinkuin toivoisi itseään kohdeltavan vastaavanlaisessa tilanteessa. Jutellaan tavallisista asioista, kysellään kuulumisia, vointeja jne. Ei se sen kummempaa ole.
Varsinaiset terapiat , parantamisyritykset ja lääkitykset on sitte on ammattilaisen heiniä. - Kyllä joo, on ihan normaalia, että "sairastuu" vaikeissa olosuhteissa tavalla tai toisella, jos ei ole poispääsyä. Se on terveen merkki reagoida.
Kuten aiemmin kerroin, minua autettiin lapsena ja pääsin välillä pois, kun koulusta oli lomaa. Toisaalta taas koulu omalta osaltaan piti ruodussa, oli paikka mihin mennä. Myös itse pyrin olemaan kotona mahdollisimman vähän, kun siellä oli asiat huonosti.
Mitä tulee Viktor Franklinin kirjoihin, niin olen ne lukenut, osaa varmaan kahteenkin kertaan ja sieltä on jäänyt perinnöksi ajatus, että jos ei voi vaikuttaa sen hetkiseen tilanteeseensa niin voi kuitenkin valita miten siihen asennoituu.
Mitä tulee nimimerkkini kuvaan.
Niin se on yhden kirjan kansikuva ja tosiaan kirjan nimi on hiirestä puumaksi.
Se ei tässä tapauksessa tarkoita mitään miehen metsästystä, vaikka keski-ikäistä naista joka havittelee kumppanikseen nuoria miehiä nimitetäänkin puumaksi. Kevyestä kerronnasta huolimatta kirjassa on paljon hyvää ihmisille, jotka elävät elämäänsä hiirenä, eivät ole tyytyväisiä itseensä ja omaan elämäntilanteeseensa.
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hiiresta-puumaksi/
Minäkin olen ollut sellainen, tutkaillut toisten tunteita ja yrittänyt olla kaikin tavoin sellainen ettei vaan kenellekkään tulisi paha olo. Omat oloni ja tunteeni sivuutin täysin, jos joku kysyi minulta mitä minulle kuuluu tai mitä minä haluan, en osannut useinkaan vastata, mutta osasin hyvinkin kertoa mitä toiset minun mielestäni tarvitsisivat.
Noihin ulkomaalaisiin ja heidän käytökseensä liittyen en kovin osaa ottaa kantaa. Nyt kun paikkakuntani vastaanottokeskuskin on lakkautettu niin heitä on kovin vähän. Olen kyllä tietoinen muualla tapahtuneista raiskauksista yms. ja toki ne kauhistuttaa. Toivottavasti tuohon ikävään asiaan löytyy joku ratkaisu.
Lähistölläni elää kyllä pakolaisleireiltä tulleita kongolaisia ja myanmarilaisia kiintiöpakolaisia, mutta he elävät enimmäksen perhekunnittain ja heistä ei ole kellään paha sanottavaa. Lisäksi on aika paljon venäläisiä ja niitä thaimaasta haettuja vaimoja yms.
Pikkuhiljaa tosiaan Suomikin kansainvälistyy ja se näkyy työpaikoillakin. Ihan kaikki eivät minunkaan työpaikassani ole täysin suomalaisia.
Mutta näyttää, että sinun kohdallasi nuo maahanmuuttajat tuntuvat olevan ongelma. En osaa sanoa, mutta itse ehkä sinun tapauksessasi välttelisin sillä tavoin, ettei ottaisi katsekontaktia ja sitä myöden lähtisi juttelemaan tuntemattomien kanssa.
Eihän Suomessa muutenkaan hevin lähestytä tuntemattomia ihmisiä. Jos et tunne noita ulkomaalaisia, eivätkä ole ystäviäsi, niin mielestäni voit vaan kävellä ohitse, ilman että sen kummemmin kiinnittäisit heihin huomiota. - "Vakaviakin psyykkisiä ongelmia voidaan tutkia ja ymmärtää aivan toisenlaisista lähtökohdista paljon pätevämmin, tavalla joka voimaannuttaa niitä kokevia."
Niin inhimmillisempiä näkökohtia toki tarvitaan ja siihen suuntaan ollaan teoreettisesti jo menossakin, mutta resesurssit eivät riitä jolloin moni apua tarvitseva jää yksin oireineen.
Tähän kohtaan sitten taas tekee mieli tuoda sille, että meistä jokainen voi tehdä jotain myös näiden asioiden suhteen. Olla se voimaannuttaja. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa, kuin että on ihminen ihmiselle niissä kohtaamisissa, oli ny kyse lyhyemmästä tai pidemmästä kontaktista.
Olen itsekin esim. suht lääkekrittiikinen, mutta kun on itse nähnyt esim. skitsofreenikon kohdalla mihin se johtaa, kun lääkkeet jäävät ottamatta. Ei nää asiat niinkään mene, että oireiset ihmiset ahdistuksessaan vaan jätettäisiin pärjäämään pelkän puheen avulla.
Toisaalta taas minusta on hyvä, että asialle/oireille löytyy joku nimitys. Kaikkia mielenterveydenhäriöistä kärsiviä ei voi niputtaa samaan nippuun ja he tarvitsevat yksilöllistä apua nimenomaan omaan ongelmaansa.
Edelleen myös sitä lääketiedettäkin tarvitaan varsinkin akuuteissa tilanteissa, ettei sairas vahingoita joko itseään tai sivullisia, kun niissä tilanteissa puhe ei useinkaan mene perille. - Niin tämähän se se ydinkohta, mikä johtaa persoonallisuushäiriöön
"Siellä on yleensä ainakin ihmisen kokemus erittäin vaikeista ja haastavista kasvuolosuhteista, joissa luottamus muihin ja sen myötä itseluottamus ja itsetuntemus eivät pääse riittävästi kehittymään. Siellä on epätoivoinen tilanne, jossa henkilö yrittää luoda tasapainoista suhdetta itseen ja muihin, suhdetta, jonka varassa voisi rakentaa perusturvallisuutta."
Mutta joo, onhan se totta, että narsisti sana on kärsinyt inflaation, sanaa käytetään hyvin heppoisin perustein ihmisistä joista ei pidä tai jotka ovat aiheuttaneet pettymyksen.
Toki niinkin voi olla että narsisti itse käyttää leimakirvestä jos kokee jäävänsä jotenkin alakynteen jonkin asian suhteen, kun se itsetunto on hauras ja perustuu enimmäkseen kuvitelmiin omasta suuruudestaan.
Hivenen oudolta kuullostaa sekin jos ny esim. joku täällä nimittää narsitiksi niin siittä loukkaannutaan verisesti. Mun mielestä ne kommentit ny voi jättää omaan arvoonsa, kun diagnoosin heittänyt henkilö ei edes tunne asianosaista.
Mutta tosiaan olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa hakea tietoa muualtakin kuin aikakaus/iltapäivälehdistä tai keskustelupalstoilta. Toki lehden artikkelinkin perusteella voi tietämystään laajentaa jos siellä lopussa on lähdeluettelo, viitteet siihen kenen tutkimaa tietoa on käytetty artikkelin pohjana.
Pohjimmaltaanhan kyse on kuitenkin vakavasta asiasta ja ihmisten lisääntynyt vallanhalu, narsistisuus/itsekkyys/empatian puute saattaa johtaa ihmiskunnan tuhoon. - "Miksi kysyn? Koska halusin tietää mikä sinussa ärsyttää!"
No jonkun verran olen tietoinen tuosta ärsytyksestä.
Sitä esiintyy ihan reality elämässäkin usein alkuun ihmisillä ensireaktoina, ennenkuin paremmin tutustutaan. Mutta aikas pian ihmiset sitte ikäänkuin tottuvat minuun, et ai, se on aidosti tollanen, eikä yritä esittää mitään, olla olevinaan jotain. Yhtä avoimesti se puhuu heikkouksistaan kuin latelee noita "viisauksistaan", joita kaikkia ny toki ei aina jaksa ees kukaan kuunnella.
Mutta joo, sinun tarinaasi liittyen, niin kyllähän sitä jos on perhe ja useita lapsia niin se on useinkin se äiti joka jää viimesijalle ja on toki äitejä jotka kokevat uhrautuvansa lastensa vuoksi.
Mikä sitten pitkässä juoksussa johtaa katkeuuteen, että ikäänkuin lapset olivat olleet este elämälle, syyllisiä siihen ettei elämä ollutkaan sitä mistä nuorena haaveili.
Äidin statukseenhan liittyy valtavasti odotuksia ja hyvän ihmisen määreitä ja jos jokin menee lapsen elämässä pieleen niin syyttävä sormi osoittaa useinkin juuri äitiä.
Tavallaan se huolehtiminen voi toki olla joku sisään rakennettu mekanismikin, "en tarvitse mitään" muut ensin. Mikä sitten kielii jostain sellaisesta ettei koe ansaitsevansa "mitään" ja kaikella huolehtimisella ja suorittamisella yrittää ikäänkuin ansaita paikkansa tässä maailmassa.
Tuohoon ei sinällään liity katkeruutta, mutta raskasta toki sekin on, kun tuntuu ettei koskaan ole tehnyt tarpeeksi hyvin. Sitten kun ne huolehdittavat itsenäistyvät niin sitä sitten joutuu ajattelemaan oman elämänsä ikäänkuin uusiksi. Minäkin ihan olen ihan tietoisesti joutunut opettelemaan antamaan myös itselleni.
Mutta ihan fiksusti sinä olet valinnut, jos ja kun olet vapaaehtoisesti valinnut lapsettomuuden , ettet ole jäänyt toistamaan samaa traumaa, että naisen pitää tulla äidiksi ja lapsia pitää hankkia, kun muillakin on vaikka ei oikeasti haluaisikaan.
Meitä ihmisiä on täällä monenlaisia ja on monenlaista elämää. Parasta kai se on silloin jos kokee suurinpiirtein olevansa tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.