yhteenlaskutoimitus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

21

Kommenttia

4456

  1. "Mitenkähän tämän nyt selittäisin..
    Kun olen suhteessa narsistiin, minä en ole se, joka aiheuttaa draamaa, luoja tietää sitä riittää. Adrenaliini on enemmänkin vakio kuin satunnainen tapahtuma.
    ja kun sitten tehdään taas sitä sovintoa, saan heijasteeni.. saan olla se hyvä, kaunis, menestyvä, tärkeä, korvaamaton ja rakastettu.
    Näitä tunteita en saa tavallisesta suhteesta vaikka toinen kuinka hokisi sitä minulle, niin en vasin saa sitä irti. En usko/näe/kykene luottamaan. "

    Niin tuohon liittyen kerroit aiemmin näin..."Hyökkään voimalla ja surutta.
    horjutan ja revin riekaleiksi päänarsistin illuusion itsestään, sen jonka minä tiedän illuusioksi, revin sen maahan ja poltan ja peilaan häneen kuvan hänen todellisesti itsestään", joka minun mielestäni viittaa siihen, että itsekin luot sitä draamaa...josta sitten sitten seuraa sitä narsistin hyvittelyä ja saat tuntea itsesi "hyväksi" ihmiseksi...

    Kuvion loppu tuntemuksineen on tuttu minullekkin avioliittoni ajoilta, mutta silloin se draaman aiheuttaja oli kyllä yksinomaan alkoholisoitunut puolisoni, ja minä usein pakenin noita tilanteita...

    mutta sitten taas kun juominen loppui niin kyllähän minä sitten taas ikäänkuin "nostin" häntä, en arvostellut/moittinut, annoin anteeksi, huijasin itseäni että nyt on ns. kaikki "hyvin" ja tarjosin hänelle rakkautta/sovinnon suloisuutta...ja kyllä olin salaa itseeni tyytyväinen kun olin niin "hyvä" ihminen...oli se minun palkintoni...kunnes taas viikon päästä kuvio alkoi alusta...ja loppuvaiheissa puolisoni kyllä pilkkasi tekopyhyyttäni...ja aloin itsekin ymmärtää, että sitähän se oli yritystä olla "hyvä" jopa suostumalla kaltoinkohteluun...josta tämä minun itseeni tutustuminen sai alkunsa...

    Mitä taas tuohon tulee...

    "Ehkä eniten, jos mitään muuta, se liittyy pelkoon. Kohtaamiseen. Siihen että ei kykene kohtaamaan itseään sellaisena kuin on ja siksi hakee sitä minuuttaan muiden kautta. "

    Niin tuotahan se on...minunkin roolini, mutta uskoisin, että aikas hyvin olen kyennyt kohtaamaan itseni/omat ongelmani aikoinaan avioeroni jälkimainingeissa...

    Mutta kompastuskivekseni koitui se, etten oikeastaan koskaan ollut kokenut elämässäni sellaista kehumista/imartelua, sellaista "nostamista" mitä liittyi Ännä suhteeni alkuaikoihin...josta syystä erehdyin luulemaan että hän aidosti piti minusta...ja halusin uskoa tuohon vielä sittenkin, vaikka sitä mitätöimistä yms alkoi tulla...

    Mitä taas tuohon tulee...

    "Näitä tunteita en saa tavallisesta suhteesta vaikka toinen kuinka hokisi sitä minulle, niin en vasin saa sitä irti. En usko/näe/kykene luottamaan. "

    Niin jotain tuollaista minullakin on...mutta ainakaan en tällä hetkellä en silti koe kaipaavani mitään suuren luokan "nostatusta"...yritän opetella elämään sellaista tasaisempaa elämää, jonkinlaista levollista olemista niin itseeni kuin toisiin liittyen...jonkinlaista läsnäolon taitoa...ilman että pitäisi tavoitella mitään sen kummempaa..
  2. Niin vastauksena otsikkoon , niin tänne tulemien on itsekunkin hallussa tuleeko vaiko eikö, pysyykö pois vaiko ei...kukin lukija kantaa vastuun siitä itse...

    kun tuossa selailin tähän aiheesen/yleensäkin keskustelupalstoihin liittyen...törmäsin tällaisenkin mielipiteeseen

    "Aloittelevalle kirjoittajalle voi kyllä suosittaa suomi24:n foorumia lähinnä sen vuoksi, että osioita on niin paljon, että jokaiselle varmasti löytyy oma tai omat osionsa. Lisäksi huulenheitto tai joskus suorastaan paskanheitto on monesti niin vahvaa, että suomi24 kouliinnuttaa kestämään myös kritiikkiä nettiviestinnässä"

    http://hermiitti.blogspot.fi/search/label/Foorumiarviot

    Tottahan kaikenlainen loanheittäminen välillä harmittaa...kun varsinainen asia ikäänkuin unohtuu...ja kirjoitukset ikäänkuin henkilöityy...itsekin joskus jämähdän sellaiseen...

    mutta jotenkin tuntuu sekin oudolta jos kokee jonkun/täysin itselleen tuntemattoman henkilön netin keskustelupalstalla syyttävän itseään...

    Mitä tulee tuohon, kuka on terve tai sairas, sairaampi tai sairain...niin uskoisin että tälläiselle palstalle ei ihan "täysin terve" ihminen eksy...

    tuolla täysin terveellä tarkoitan hyvä itsetuntoista ihmistä, jolla ei ole kokemusta ns. ilkeästä narsisimista...joko itseen tai toiseen liittyen...ja samaa vikaa(terveen narsismin puutetta) lienee niin uhrissa kuin narsistissakin...

    Mitä taas tulee ns. normaaliuteen niin minusta normaalius ei sulje pois sitä ettei olisi psyykkisiä ongelmia...suurimalla osalla ihmisistä on jonkin asteisia...liittyen tähän narsismiin...joko se on vääränlaista...tai se ns. terve narsismi ei ole riittävää...

    ei sairauskaan pois sulje ihmisen normaaliutta...koska minusta myös sairaudet/elämän vastoinkäymiset kuuluu osana täysin normaalinkin ihmisen elämään...kukin elää itselleen normaalia elämää niillä resurseilla/niissä puitteissa mitä hänellä itsellään on...

    Enkä usko että täällä on pelkästään tunnekylmiä ihmisiä...vaan juurkin tämä palsta ilmentää hyvinkin monenlaisia tunteita...

    Mutta ne ovat itsekunkin omia/itsessä viriäviä tunteita, reagointina lukemaansa ...sekin jos kokee joutuneensa syytetyksi...on sen ihmisen oma tunne...ei kukaan sitä tunnetta häneen ole laittanut...
  3. "Niin, mullakin on ihan normaaleita suhteita takana, mutta olen huomannut että minusta ei niihin ole."

    Palaan vielä tähän kohtaan, kun jäin miettimään, että mikä on se mekanismi, joka saa ihmisen kerta toisensa jälkeen toistamaan sitä itsekin itselleen haitallista käyttäytymiskuviota...

    Erityisesti juurkin silloin kun sen tiedostaa itsekin...

    Voisin ajatella, että se liityy siihen ajatukseen, ettei itsekään koe ansaitsevansa parempaa...
  4. "Mutta toivotan suuresti onnea sinulle ja toivon että sinä opit elämään normaalissa suhteessa normaalien ihmisten kanssa. "

    Niin tällainen mahdollisuus on minulle suotu ensimmäistä kertaa elämässäni ja tiedän että monet ihmiset ovat onnellisia puolestani...

    Itsekin olen onnellinen siitä, että sain tällaisen mahdollisuuden...mutta siitä huolimatta vaikka uskon, ns. hyvään...niin paha/pahuus jotenkin kiehtoo minua...liekö se sitten jotain sellaista ikuista uusinnan tarvetta lapsuuteeni liittyen...

    Tässä jokin aika sitten minua kysyttiin ns. auttavan puhelimeen vapaaehtoiseksi...kun minulla ny on kokemusta ja tietoa "kaikenlaisesta".
    Noh, ensin innostuin ajatuksesta itsekin...

    Mutta onneksi nykyään tuo järki kulta pelaa paremmin, tajusin, että miten minä voisin auttaa ketään kun en ole vielä kyennyt ns. parantamaan itseänikään...että jonkin verran tästä omasta "hulluudestani" olen sentäs enemmän tullut tietoiseksi...

    Kuten näyttää sinun kohdallasikin tapahtuneen...tulee mieleen laulun sanat...kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän...
  5. "Narsistisuhdetta kuvailisin adjektiiveilla sumuinen, epämääräinen, epätodellinen illuusionomainen -> tunne, ettei koskaan tiedä mikä on todellista ja mikä kuviteltua."

    Hyvin kuvattu, tuollaistahan se oli...lopuksi ei uskonut siihenkään mikä ilmeisimmin sitten olikin totta ainakin joiltain osin...

    Mitä tuohon tulee...

    "Soimasin itseäni pitkään juuri siitä syystä, kuinka voin erehtyä tulkitsemaan selvinä pitämiäni signaaleja niin virheellisesti; "

    Voisin kirjoittaa tuon muotoon...miksen kuunnellut intuitiotani, joka kyllä ikäänkuin varotti minua alusta asti, että siinä ihmisessä on jotain muutakin vikaa kuin pelkkä ns. vieraissa käyminen...

    mutta joko en uskonut/luottanut siihen tai jostain syystä halusin sivuuttaa sen...en tiedä, kun tavallaan uskon siihenkin, että tietynlaiset asiat ja ihmiset tulevat elämäämme jostain syystä, että meidän on tarpeen oppia niiden kautta jotain itsestämme...Hellsteniä lainatakseni...

    "Juuri tänään asiasi ovat hyvin. Sinulla on nimittäin juuri oikeat vaikeudet ja vastoinkäymiset. Joku on ne sinulle rakkaudella räätälöinyt."

    Tuolla joku "rakkaudella räätälöinyt" en suinkaan tarkoita narsistia vaan jotain abstraktia, nimitettäköön sitä ny sitten korkeammaksi voimaksi, elämäksi tai kohtaloksi...
  6. "Minun on pakko. Jos en tee sitä, minä en hyödy.. minä en saa täytetyksi omaa tarvettani ihannoida ja palvoa ja palvella. Minä en saa rangaistuksta enkä sitä hekumaa kun hän jälleen hyväksyuy minut, kun hän jälleen sulkee minut syliinsä ja saan tuntea olevani erityuinen, tärkeä ja kallis - juuri hänelle, mahtavalle ja voimakkaalle, komealle ja menestyneelle - Ja hän on minun. MINUN ! ei kenekään muun."

    Niin tässä tapauksessa kyse lienee ns. sadomasokistisesta suhteesta, jossa osat ns. rankaisijan ja rangaistavan osat vuorottelevat jos oikein ymmärsin...

    Muuta en sitten ymmärräkkään ...en tiedä, aihe kauhistuttaakin minua...vaikka jollain tasolla saatan ymmärtääkkin...tulee mieleen tällä ollut muinoinen keskustelu...introjektiosta/sisäistäminen ja samaistuminen hyökkääjään...

    Toki joskus olen miettinyt itseänikin ajatellen, että olenko minä masokisti, kun olen sietänyt niin "hyvin" huonoa kohtelua, mutta periaatteessa olen kärsinyt ja hävennyt itseäni tuosta ominaisuudesta...ja tunnen syyllisyyttä jos loukkaan tietoisesti toista ihmistä...
  7. "Kykenee suhteeseen normaalinkin kanssa mutta ilman draamaa ei tunne itseään tarvituksi, merkitykselliseksi tai rakastetuksi."

    Niin edelleen hyvä kun joku nostaa tätä kääneisnarsisti aihetta välillä ylemmäs...näyn itsekin osallistuneeni tähän keskusteluun heinäkuun lopulla...

    Noh, nyt eletään kohta syyskuun puoliväliä ja jonkin verran painotukset liittyen itseeni ovat muuttuneet...josta esimerkkinä tuo ylläoleva lainaus...

    Että joo, tuotakin se tavallaan on...kun on lähestulkoon koko aiemman elämänsä elänyt jonkinlaisessa draamassa...lapsuus/avioliitto alkoholistin kanssa...että olihan se Ännä suhteeni tietynlainen tuttu jatkumo...

    vaikka tuon suhteen ja avioliiton väliin mahtuu lähes 10 vuotta ilman minkäänlaista suhdetta...jona aikana jollain tasolla pääsinkin ns. normaaliin elämään, ei ollut ketään kenen tekemisiä/käyttäytymistä/mitään erityistä draamaa mitä olisi pitänyt jatkuvasti pohtia...mitä ny normaali arki, kahden tyttären kanssa ja arkeen/toimeentuloon liittyvät huolet...elin suht tyytyväisenä sitä elämää...

    Mutta tuohon lainaukseesi liittyen, Ännä suhteeni on fyysisellä tasolla päättynyt parisen vuotta sitten...ja minulla on nyt tuollainen ns. normaalin kanssa oleva suhde, että tavallaan kaiken pitäisi olla itselläni/elämässäni hyvin, mutta siitä huolimatta minä edelleen elän liian paljon menneisyydessä juurkin tuosta syystä, että ns. draama puuttuu...jota kaiketi sitten haen täältä...

    Noh...tuo asia on oma ongelmani/tiedostan sen ja elän kuitenkin toivossa että onnistun sen selättämään siten, että toivon mukaan jonain päivänä en enää tarvitse sitä draamaa sillä tavoin...vaan voisin kokea itseni tarpeelliseksi, merkitykselliseksi/rakastetuksi ilman sitäkin...

    kun tämä nykyinen suhde ei enää tarjoa mahdollisuutta tuohon "uudentamiseen" liittyen lapsuuteeni...

    Että joutuu ikäänkuin opettelemaan vasta tällä iällä, että oikeesti maailmassa on ns. normaalejakin ihmisiä, tavallista elämää ilman suuria draamoja...

    Että itselleni merkityksellisin kysymys lienee että
    kykenenkö minä elämään siinä...
  8. "Minä en häpeää tunne sellaisesta sotkusta minkä selvästi näen narsistin aiheuttamaksi."

    Niin itse noita asioita olen käynyt läpi jo reilu 10 vuotta sitten avioeroni jälkeen...pikkusen ny on pitänyt uudelleen palata niihin tuon menneen Ännä suhteen myötä...koska ajattelen että jotain tais jäädä kuitenkin kesken edellisessä prosessissa...kun ny tuollaiseen suhteeseen haksahdin...

    Mutta jotain hyvääkin sentäs...en minkään tässä tapauksessa ole niin häpeään sidottu, että uskallan myös puhua, myös siitä omasta osuudestani...

    Että kannustan uhreja puhumaan myös niistä omista hävettävistäkin kokemuksista jollekkin luotettavalle henkilölle...

    sillä tavalla se häpeä poistuu, kun huomaa etteivät ihmiset hylkää sittenkään, vaikka kertookin , suhtautumistapa ei muutu...

    voi ja saa olla kuitenkin ihminen, joka on kaiken kokemansa jälkeen muutakin kuin pelkästään häpeään sidottu narsistin uhri...
  9. "Edelliseen lisäten...narsisti ikäänkuin sysää oman häpeänsä uhrin kannettavaksi.."

    Lisäyksen lisäyksenä vielä...

    laitan linkin vanhaan keskusteluun ja edelleen linkki jossa käsitellään häpeäaltista narsistista potilasta...ns. ohutnahkaista narsistia, jollaisia monet narsistien uhreista ovat...

    http://keskustelu.suomi24.fi/node/10264657

    http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
  10. "TUNteeko narsisti häpeää?"

    Edelliseen lisäten...narsisti ikäänkuin sysää oman häpeänsä uhrin kannettavaksi...hän luulee että muut ihmiset ovat samanlaisia kuin hän, eivät häpeän vuoksi kanna vastuuta omista teoistaan/käyttätymisestään...

    Hän luottaa siihen, ettei uhri koskaan kehtaa kertoa kenellekkään mihin kaikkeen sitä suostui/oli osallisena/mitä kaikkea sitä tuli sietäneeksi suhteessaan...

    kuin myös luottaa siihen ettei kukaan usko uhrin kertomuksia, syystä että kertoessaan myös uhri antaa tavallaan itsestään hyvin kyseenalaisen kuvan...
  11. "TUNteeko narsisti häpeää?"

    Tuota asiaa voi itsekukin miettiä mm. tämän linkin pohjalta...

    http://narsismia.wordpress.com/2007/05/08/narsismin-seitseman-syntia/
  12. "Minun exäni lähetti kuvia naisista, joita hän tapaili"

    Niin kuten olen kertonut, Ännänikin kysyi minulta haluaisinko kuvan hänen nuoruuden ihastuksestaan...johon vastasin etten tarvitse itselleni tuntemattomien naisten kuvia...

    Tuossa vaiheessa en edes uskonut koko naisen olemassaoloon sellaisena kuin hän kertoi, että nainen, joka kaiken lisäksi oli narsistin uhri olisi palavasti rakastunut heti seksiä saatuaan vaikka tiesi Ännäni seurustelevan ja tiesi minusta plus muista naisista...

    Että periaatteessa tuossa oli Ännäni naiskuva..."kaikki naiset vaan sitä munaa" ja tosiaan lisättynä vielä tuolla narsistin uhrit...jollaisia kertomansa mukaan oli ollut useat muutkin panot...

    Että tavallaan näin jälkeenpäin ajattelen, että samalla kun hän alensi naiset "sellaisiksi" niin hän liitti naisiin myös tuon narsistin uhrina olemisen (typerät uhrit rakastuvat narsistiin kerta toisensa jälkeen)

    Harmi vaan kun en vielä tuolloin tiennyt näistä narsistiin liittyvistä asioista sitä mitä nyt tiedän...

    Noh nykyään tiedän että nainen on olemassa, mutta en siltikään usko tuohon Ännäni minulle antamaan hyvin kyseenalaiseen "kuvaan" tuosta naisesta...vaan uskon että nainen ei oikeasti tiedä millaisen miehen kanssa seurustelee...
  13. "Toisen onnellinen lapsuus muuttuukin hänen omakseen samoin kuin kokemuksetkin ja saavutukset"

    Tuohon vastaan, että valitettavasti niin ei tule käymään minun kohdallani , minulla ei ole mitään keinoa muuttaa edes ajatuksissani lapsuuttani onnelliseksi...

    Jos nyt jostain voin olla kiitollinen lapsuuteeni liittyen niin kiitos kuuluu lastensuojeluviranomaisille...heidän ansiostaan minulla oli mahdollisuus välillä tutustua ns. normaalinkiin elämään...

    Kirjoituksesi alusta päätellen, osoitit viestisi minulle, mutta tässä tapauksessa se nyt tuli väärään osoitteeseen...en ole sinun narsistisi...minulla on oma tarinani täällä liittyen Ännä suhteeseeni...
  14. Noh näköjään unohdin kirjautua, pikkusen uusi asia tämä rekattu nikki, jonka vasta tänään hankin...
  15. "joka ei kaiva vanhoista teksteistäsi kirjoitusvirhetä todistusaineistoksi sinua vastaan... : )."

    Jaa noh, kirjoitusvirheistä en piittaa ja saattaapi sieltä jokunen sammakkokin löytyä, kuin myös jotain sellaista, mitä en ihan tänä päivänä sellaisenaan allekirjoittaisi...mutta saatan toki itse hyödyntää noita vanhoja kirjoituksianikin täällä jossain toisessa yhteydessä...
  16. "En voi vaatia ketään poistumaan kirjoittelemasta täällä, enkä ole moista edes ajatellut."

    Noh, kuten totesin en voi edes luvata poistuvani täältä, en itselleni enkä sinullekkaan...

    Mitä tuohon tulee...

    "Kärjistin vain tuohon itsarikirjoitukseen sen, että ei ole vain yhdenlaista uhriainesta. Uhreja on taatusti monenlaisia"

    niin pitäisikö minun ny tulkita että olen sinun mielestäsi sellainen uhri/ihminen...jonka kuvittelet ajattelevan näin..."sinun mielestäsi liian vähän (kun vasta ensimmäisen kerran ja vain kävi mielessä). Huhhuh"

    mutta huomaa kuitenkin, että ajatus oli pelkästään sinun, mitä keksit minun mielipiteekseni väittää...ei minun...

    Mutta itseeni ja omiin mielipiteisiini liittyen haluan omalta osalta turvatakseni niin itselleni, sinulle kuin kaikille muillekkin mahdollisuuden keskustella kenen tahansa kirjoittajan kanssa/mistä tahansa aiheesta tällä palstalla ajattelin hieman muuttaa omia tapojani ja käytäntöjäni...

    Tämä nimimerkkini rekisteröiminen olkoon yksi esimerkki siitä, että tällä ny mennään täällä suomi kaksnelosen keskustelupalstalla tästälähin...
    17. 223 / 223
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt