natanael

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

265

  1. Kysymyksesi lienee retorinen - joten vastauksen tiedät: ei ole sopivaa. Myöskään ei olisi sopivaa nuhdella ketään viimeviikkoisista synneistä tai eilisistä synneistä. Vain niistä synneistä, joita ihminen ei tunnusta synneiksi, joita hän ehdoin tahdoin suosii ja joissa hän elää tekemättä parannusta, on lupa nuhdella.

    Kaikki oikea nuhtelu perustuu rakkauteen, siihen, että nuhtelijalla murhe lähimmäisen vaarasta joutua kaidalta tieltä lavealle tielle. Nuhteleminen on äärimmäisen vaikea asia, kukaan uskova ei haluaisi niin tehdä - joudumme joskus nuhtelemaan jotakin heikkoutta tuntien Jumalan Sanan totuuden tähden. Meidän on ensin nähtävä tukki omassa silmässä, jotta näemme ottaa roskan myös veljemme silmästiä. Ennen nuhtelua on hyvä tunnustaa omat syntinsä Jeesukselle ja lukea Raamatusta korinttolaiskirjeen rakkauden määritelmä: "...vaikka minä puhuisin enkeltein kieltä, eikä minulla olisi rakkautta, ei se mitään hyödyttäisi".

    Kuvaamasi tilanne on hieman outo. Kuinka kyseinen nuhtelu edes tuli mahdolliseksi, menikö sotaveteraani itse kertomaan sota-ajan elämästään keventääkseen omantuntonsa taakka. Jos asia oli painanut miestä kaikki nämä vuodet, hänelle on julistettava kaikki hänen menneet ja nykyisetkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jos asia vain nimettiin synniksi, tunnustettiin ja saatiin anteeksi, kaikki on hyvin. Tuntuu lähes tulkoon mahdottomalta, että saarnaaja oma-aloitteisesti ottaisi jonkin vanhan synnin esille ilman, että henkilö itse sielunhoitotilanteessa niin tahtoo tehdä.

    On aina mahdollista, että kyseinen saarnaaja on kovasydäminen, jonka on itse vaikea elää armon varassa. Kaikki syntimme, niin vanhat, nykyiset, kuin tulevatkin - ne, jotka osaamme tunnustaa ja nekin, joita emme edes tiedosta - synnit, joista pääsemme eroon ja ne synnit, joista emme tässä ajassa pääse näkyvästi voitolle - kaikki syntimme Jeesus antaa ristin sovitustyönsä vuoksi anteeksi. Hän antaa anteeksi myös kovasydämisyytemme toisiamme kohtaan, lakihenkisyytemme ja lain alla rämpimisemme. Jeesus ei tullut parantamaan terveitä, vaan sairaita.
  2. Jokaiseen teesiin voin vastata kyllä. Rea Aalto huomauttaa aivan oikein, että uskosta voi myös luopua, joten ”kerran pelastunut, aina pelastunut” –ajatusmalli ei ole raamatullinen. Sen sijaan voimme sanoa, että Jeesus pelastaa meidät armossaan tässä ajassa ja pelastus jatkuu ikuisesti Taivaassa; pelastus on siis tässä mielessä ikuinen.

    Helluntailaisuudessa esitetyistä teeseistä kiistellään. On vaikea sanoa, kuinka laajalti helluntailaisuudessa vastataan jo ensimmäiseen teesiin kieltävästi perustellen sitä sillä, että Raamatussa ei ole sanaa ”kolminaisuus”. Helluntailaisuus-palstalla on jatkuvasti jossakin ketjussa kädenvääntöä siitä, onko Jeesus Jumala; tällä hetkelläkin avaussivun pisin ketju on ”Tämä on Raamatun totuus ja se ei pala tulessakaan!” Nimim. Il-Mari toteaa: ”varoituksen sana nyt niille kaikille, jotka julistavat vastoin Totuutta sitä, että Jeesus ei muka ole Jumala!” Kiistely lähestyy jo 400 viestin rajapyykkiä.
    Myös toinen kohta torjutaan laajalti helluntailaisuudessa. Lapsen katsotaan syntyvän synnittömänä ja puhtaana ja vasta omantunnon herättyä lapsi voi tehdä tietoista syntiä ja tulla synnillisyydestä osalliseksi. Perusteluksi mainitaan se, ettei Raamatussa ole sanaa ”perisynti”, johon lause ”jokainen syntynyt ihminen on syntinen” viittaa. Perusteluna todetaan myös, että kuinka kukaan voi sanoa pientä, ihanaa vauvaa syntiseksi.
    Myös kolmas kohta on helluntailaisuudessa kiistanalainen. Monet katsovat, että ihmisellä on syntisyydessäänkin vapaa tahto, jonka perusteella hän voi valita Jeesuksen ja maailman välillä. Painotetaan uskonratkaisua, joka on jokaisen ihmisen vapaan tahdon varassa. Ihminen on siis aloitteentekijä ja pelastuksestaan päättävä. Jos taas katsotaan annetun teesin mukaisesti, että ”ihminen ei pysty valitsemaan uskoa Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön ilman Pyhän Hengen työtä syntisen sydämessä”, niin syntisen ihmisen tahto ei ole vapaa. Jumala on tällöin aloitteentekijä kutsumalla ja vetämällä ihmistä parannukseen Pyhällä Hengellä. Raamatun mukaan ihminen on ”kuollut synteihinsä”, ”hänen ymmärryksensä on pimentynyt” – voiko kuollut tehdä ratkaisun tai pimeydessä elävä saada itsestään valoa vapaan tahtonsa voimalla? Vasta sitten, kun Pyhä Henki tuo Sanasta valoa pimeään ymmärrykseemme, voimme kääntyä Jeesuksen puoleen.

    Toistuvia ketjuja helluntailaisuudessa nousee myös kohdasta kahdeksan. Raamatun joillakin jakeilla todistellaan tämän tästä, että uskova ei ole enää syntinen eikä tee syntiä. Ketjut ovat pitkiä ja sananvaihto kiivasta. On muistettava, että meissä kaikissa on lakihenkisyyttä, ajatusta, että Pyhä Henki auttaa meitä elämään Sanan mukaan oikein ja Jumala mielistyy meidän vaellukseemme. Tulos on kaksinainen: osa alkaa pitää itseään muita parempina, mutta osa kokee masennusta huomatessaan, ettei pysty siihen elämäntasoon, jota lakihenkinen yhteisö vaatii. Kun sydämen, ajatusten, motiivien ja laiminlyöntien syntejä ei haluta nähdä, näkyvien syntien paljastumisesta tehdään suurta numeroa. Elän hyvää elämää ja olen hurskas – alkoholiin retkahtanut veli on syntinen.

    Helluntailaisten on nähtävästi vaikea hyväksyä myöskään sitä, että ”Seurakunta koostuu uudestisyntyneistä kristityistä, jotka Jeesus on ottanut omakseen” (kohta 9). Erityisesti luterilaiseen kirkkoon kuuluvat tuomitaan hornankattilaan vain siksi, että he ovat vielä kansankirkon jäseniä. Ei nähdä sitä, että uskovaiset luterilaiset toimivat ja saavat hengen ravintonsa laajalti monista herätysliikkeistä, joissa tukeudutaan vielä Raamattuun. Vaarana on lahkolaisuus, jossa uskovat eivät ole veljiämme ja sisariamme, vaan ainoastaan ne, jotka kuuluvat meidän yhteisöömme tai meidän tavallamme ajatteleviin uskoviin.

    Juttututtu: "Uskaltaisin kuitenkin väittää, että Jumala ei vaadi mitään parannuksen tekoa ehtona Jeesuksen sovitustyön voimaan tulemisesta. Siis pitäsikö ihmisen parannella ensin itseänsä (mistä) ja sitten vasta anoa sisäänpääsyä ?"
    Ei pidä parannella. Parannuksen tekee se ihminen, jonka omaantuntoon Pyhä Henki Sanallaan vaikuttaa ja vetää luoksensa. Syntejään tunnustava tahtoo samalla irtautua vanhasta syntejä suosivasta elämästään ja elää Jeesuksen lähellä vapaana ilman synnin orjuutta. Armolle ei ole mitään ehtoa, mutta syntien anteeksiantoakaan ei ole irrallaan ilman syntien tunnustamista ja parannusta.
  3. Voimme vain arvailla, mitä Mika Yrjölä tarkkaan ottaen on tarkoittanut, huolissaan helluntailiikkeen tilanteesta hän näyttää joka tapauksessa olevan. Jos hän ajattelee, että Pyhän Hengen merkitys on liikkeessä väljähtynyt, niin silloin helluntailaisuus ei ole hänen mielestään enää Kristus-keskeinen. Ei ole olemassa mitään irrallista Pyhää Henkeä ilman Jeesuksen läheisyyttä. Jokaisessa uskovassa on Pyhä Henki, joka on sama asia kuin käsite ”Kristus meissä”. Room 8:9: ”Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.”

    Nimim. Raamattu esiin tuo esille tärkeän asian kirjoittaessaan: ”Minusta tämä helluntailiikkeen yritys tehdä Jumalan Hengestä jokin leijaileva voima tai energiapläjäys on kauhistuttavaa.” Hän jatkaa myös: ”Sen sijaan Raamatun KÄSKY on täyttyä Pyhällä Hengellä jatkuvasti!”

    Paavali kuvaa monin tavoin, kuinka Pyhä Henki toimii hänen heikkoudessaan; Pyhä Henki toimii voimallisesti, mutta Paavali itse kokee heikkoutta eikä Henki ole mitään energiajuomaa, jota Paavali nauttisi ja käyttäisi oman mielensä mukaan. Me emme voi itse täyttää itseämme Pyhällä Hengelle, vaan kaiken tekee Herra. Kehotus ”täyttykää Hengellä” on käskymuodossa, mutta kreikankielinen pleroo-verbi on passiivin preesensin imperatiivissa. Kehotuksessa on kaksi tärkeää puolta: me olemme vain vastaanottajia emmekä aktiivisia täyttäjiä (Pyhä Henki täyttää meitä) ja toisaalta preesens viittaa jatkuvaan, jokahetkiseen tapahtumaan. Ajatus on: ”Antakaa Hengen jatkuvasti täyttää…”

    Ei ole väärin janota Pyhän Hengen täyteyttä ja läsnäoloa, sehän on samaa kuin halua elää aina Jeesuksen lähellä ja Hänen johdatuksessaan. Meidän ylistyksemme kohde on kuitenkin ristillä syntiemme vuoksi kuollut ja ylösnoussut Kristus, jota Pyhä Henki aina kirkastaa. Jos Pyhä Henki nousee seurakunnassa sille palvonnan paikalle, joka kuuluu Jeesukselle, asiat ovat sekaisin.
    Emme voi itseämme Hengellä täyttää, mutta me voimme estää Hengen vaikutusta. Pyhä Henki on elävä persoona, joka ansaitsee kaiken kunnioituksemme.

    Efesolaiskirje huomauttaa mahdollisuudesta tehdä Pyhä Henki murheelliseksi: ”Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Paavali kuvaa samassa yhteydessä laajasti, miten Pyhä Henki voidaan tehdä murheelliseksi. Entäpä, jos Mika Yrjölä on huolissaan siitä, että laittomuus on saanut valtaa ja kristityt eivät tee parannusta synneistään vaan suosivat monin tavoin syntejä ja ovat mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? Ajatteleeko Mika Yrjölä, että Pyhä Henki on monin tavoin tehty murheelliseksi?
  4. Näyttää siltä, että lankeemusta edeltänyt vihollisen kysymys ”Onko Jumala todella sanonut?” kaikuu korvissamme yhä uudelleen. Kuten paratiisissa, meidän on tänäänkin vaikea uskoa Jumalaa silloin, kun Hänen puheensa on vastoin meidän omia toiveitamme ja halujamme. Tuntuu oudolta, jos uskovat aivan oikeasta arvelevat alamaisuuden tarkoittavan jotain orjuuttamista, alas painamista tai mielivaltaiseen tyranniaan suostumista. Jumala ei ole sanonut niin. On hyvä muistaa, että jokainen uskova on toiselle alamainen: "Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa" (Ef.5:21). Alamaisuus on nöyrtymistä palvelemaan ja rakastamaan toinen toistamme niin, että huolehdimme lähimmäisen tarpeista, olisimme toisillemme empaattisia – myös mies on vaimolleen rakkaudessa alamainen. Toteuttaessaan Jumalan tahtoa myös Jeesus suostui alamaisuuteen tuomitsijoittensa edessä.

    Naiselle Jumalan antama lisäkehotus olla miehelleen alamainen tulee Jumalalta. Miehen tehtävä on rakastaa vaimoaan, eikä missään nimessä yrittää tehdä naista alamaiseksi. Nimim. Tähkäpää kertoi kauniisti omasta prosessistaan, jonka tulisi olla jokaisen uskovan naisen tie. Syntiin lankeamisen seurauksena Jumala sanoo naiselle kaksi asiaa: ”…"Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia……ja toiseksi: mieheen on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". Ennen syntiin lankeamista rakkaus ja alamaisuus olivat helppoja toteuttaa, mutta ei enää. Tähkäpää on kuullut kehotuksen Jumalalta ja sisäisesti kipuillen suostunut alamaisuuteen. Se on ollut Tähkäpään elämässä siunauksen tie. Upeasti Tähkäpää tunnustaa, että tie ei ole ollut aivan yksinkertainen, vaan hän on suostunut alamaisuuteen Jumalan Sanan tähden. Jumala ei sano, että naisen on oltava alamainen kaikille miehille, vaikkapa narsisteille, vaan miehelleen, jonka tulee rakastaa häntä. Jumala tahtoo suojella meitä niin, ettei meitä henkisesti murskata – sitä varten Hän antoi käskyn: älä tapa (ei fyysisesti, eikä henkisesti). Jumala on aina elämän puolella – meillä on oikeus irtautua tuhoavasta vallankäytöstä, sillä enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä – on ollut järkyttävää lukea parisuhteista, joissa hirmuvalta on johtanut surmatyöhön tai itsetuhoon.

    On surullista, että naisen asemasta perheessä ja seurakunnassa on tullut kiistakapula naisen ja miehen välillä. Jumala asetti kiistan kuitenkin vain naisen ja sielunvihollisen väliin: ”Ja minä panen vainon sinun (sielunvihollista kuvaava käärme) ja vaimon välille”. Naisen ja miehen välinen vaino ei tuota hyvää hedelmää. Jotkut naiset kysyivät tässä ketjussa, eikö Jumala ole antanut naisellekin aivoja, pitäisikö naisen olla orja ja ripustaa aivonsa narikkaan. Voin vakuuttaa teille kaikille, että Jumala on luonut naisen täydeksi ihmiseksi omine ajatuksineen, tunteineen kaikkineen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Jumala on antanut aivot jopa miehelle, vaikka me miehet usein toimimme tyhmästi. Ongelmamme sukupuoleen katsomatta on se, että me kuvittelemme ymmärtävämme ihmisyyttä n. 250 gramman aivoillamme paremmin kuin hyvä, kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala.

    Synnin varsinainen seuraus ja rangaistus on kuolema, sitä varten meitä kehotetaan nöyrtymään ja ottamaan vastaan syntien sovitus Jeesuksessa Kristuksessa jo paratiisin dramaattisessa tilanteessa: ”sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." Toistan vielä aikaisemmin sanomaani tiivistetysti: Jumala ei sano, että nainen ei saisi lainkaan opettaa, mutta Hän ei salli, että nainen ottaa vallan vastata seurakunnassa tapahtuvasta opetuksesta ja asettua opetustehtävässä miehen yläpuolelle. Rohkaisen niin Tähkäpäätä kuin muitakin naisia jakamaan edelleen ajatuksiaan Raamatun opetuksista ja Sanasta. Harhaopit näyttävät tulevan seurakuntiin miesten kautta – meidän kaikkien on seisottava sen takana, mitä Jumala on todellakin sanonut ja torjuttava opetus, joka sumentaa Kristuksen pelastavaa evankeliumia. Kunpa saisimmekin kuulla julistusta, jossa on Sanan antama auktoriteetti: näin sanoo Herra.
  5. Aina, kun avauksen kysymystä käsitellään, viitataan tasa-arvoon, siihen, että naisillakin on aivot ja he osaavat opettaa, naisten alas painamiseen, miesten rakkaudettomuuteen, nykyajan toisenlaiseen tilanteeseen tai sitten siihen, että miksi tässä asiassa vaaditaan raamatullisuutta, mutta monissa muissa asioissa ei. On olemassa naisia, joiden mielestä naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja sitten miehiä, joka hyväksyvät naisten opetusviran. Jostain syytä Raamattu-uskollistenkin on vaikea tässä nimenomaisessa asiassa pitäytyä yksin siihen, mitä Jumala Sanassaan sanoo. Helluntailaisuudessa hämmästeltiin aikoinaan sitä, kun luterilaiset hyväksyivät naiset papiksi; nyt helluntailaisilla on omat naispastorit ja seurakuntalaiset ovat sulattaneet asian hämmästyttävän yksimielisesti. Harvoin naisen oikeutta opetussaarnoihin kyseenalaistetaan.

    Asia on laaja, mutta yritän olla lyhytsanainen. Ketjussa on jo viitattu 1. Tim.-kirjeeseen. Siinä Jumala perustelee asiaa kahdella tavalla: 1. Luomisjärjestyksellä – mies luotiin ensin ja 2. Miten synti saapui maailmaan – nainen vieteltiin. Jumala, apostoli Paavalin kirjoitusten välityksellä, kieltää naisia toimimasta tehtävissä, joissa heillä olisi hengellistä opetusauktoriteettia miehiin. Tämä estää naisia palvelemasta pastoreina, koska pastori varmasti saarnaa, opettaa ja harjoittaa hengellistä auktoriteettia miehiin nähden. Jumalalla on selvä järjestys niin perhettä kuin seurakuntaakin ajatellen. Naisen alamaisuus suhteessa miehiin esitetään selkeästi. Siinä on naisten kilvoittelun paikka. Miehillä on kilvoittelemista naisen rakastamisessa ja palvelevassa johtajuudessa.

    Jumala on säätänyt, että vain miesten tulee palvella opettamisen johtotehtävissä seurakunnassa. Naiset ovat erittäin hyviä vieraanvaraisuudessa, laupeuden töissä, huom! myös opettamisessa (esim. pyhäkoulut) ja avustamisessa. Suuri osa seurakunnan palvelutyöstä on naisten varassa. Naiset voivat seurakunnassa rukoilla ääneen ja profetoida (1. Kor. 11:5), mutta heillä ei voi olla hengellistä opetusvaltaa miehiin. Raamattu ei kiellä naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja. Naiset, yhtä lailla kuin miehetkin, on kutsuttu palvelemaan muita ja kantamaan Hengen hedelmää sekä julistamaan evankeliumia uskosta osattomille. Jumala ei kiellä naisia kokonaan opettamasta. Priscilla ja Aquila veivät Apolloksen kotiinsa, ja he molemmat opetuslapseuttivat häntä selittämällä hänelle tarkemmin Jumalan Sanaa (Apt. 18:26). Opettamisen kielto koskee vääränlaisen, miehille asetetun, valta-aseman ottamista opetus- ja julistustyössä.

    Kaikella on aina seurauksensa. Niin kansankirkossa kuin helluntailaisuudessa naisten nostaminen pastorin asemaan väljähdyttää Jumalan Sanaa ja seurakunnan toimintaa. Jumalan antaman järjestyksen rikkominen ei ole siunausten tie. Nykyään näyttää siltä, että Jumalan Sanan totuuksia vähätellään vähän joka asiassa. Joku mainitsi aivan oikein, että tämä ei ole mikään erityiskysymys – meidät on kutsuttu kuulemaan ja ottamaan vastaan Jumalan Sana koko elämäämme koskevana ohjenuorana ja lohdutuksena. Kansankirkko on jo hyvin maallistunut ja liberalisoitunut. Monet tänne kirjoittavat ovat syvästi huolestuneita helluntailaisuuden nykytilasta Suomen Siionissa. Raamatulle uskolisille naisten nostaminen pastorin tehtäviin on yksi huoli lisää.
    6. 14 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt