- Olen jo jonkin aikaa odotellut, milloin joku ryhmä profiloituu selvästi militantiksi kristillisesti ryhmäksi. Kyllä sellainenkin joukko saadaan varmasti kasaan.
- "Eutanasia keskusteluun pitäisi nimenomaan saada enemmän ihmisiä jotka ovat parantumattomasti sairaita."
Eiköhän tämä nähdä vielä tämän vuoden aikana. - Totta, kukaan terve ihminen ei pane ketään ihmiskilveksi. Persianlahden ensimmäisestä sodasta 90-luvun alussa alkaen ihmiskilpien käyttö on ollut sääntö eikä poikkeus. Tähän suuntaan viittaa Särkiön retoriikka.
Särkiön ajattelu kuuluu Lapuan liikkeen ja IKL:n perillisiin, jossa uskonnolla oikeutetaan väkivalta ja väkivaltaahan se on sotilaallinen väkivaltakin. Rauhanomaiset ratkaisut eivät ole näiden "särkiöiden" suosiossa vaan silmitön militarismi Jeesuksen nimeen...ja niin edelleen. Eiköhän oppinsa Särkiö ole omaksunut amerikkalaiselta militantilta uskonnolliselta oikeistolta. - Melkoisen mahtipontisia nuo Särkiön blogit ovat. Saattaapi tuo jurppia hieman Särkiötä, kun jumalusko ei oikein ole voimissaan asevelvollisuusikäisten keskuudessa.
On aika ironista, että väkivaltakoneiston edustaja puhuu Jeesuksesta ja rauhasta, kun työnsä puolesta joutuu keksimään oikeutuksen väkivallalle. Yritettiin sitä kaikenlaista jatkosodankin aikana: hyökkäysvaiheessa Suomen armeija oli oikein Jumalan suosiossa, mutta kun tappioita alkoi tulla, niin ne johtuivatkin kotirintaman synneistä. Just joo. Kun on lukenut noita Särkiön blogeja, niin johonkin tällaiseen viitekehykseen sijoitan Särkiön jutut.
Särkiön maailmankuva on niin vieraantunut todellisuudesta, että arvelen upseerien olevan enemmän vaivaantuneita Särkiön kommenttien tasosta kuin hurraavan niille varauksettomasti. - Kenttäpiispalle on kova paikka, kun Puolustusvoimissa on naisia, homoja sekä maahanmuuttajataustaisia sotilaita. Tosin blogikirjoitustensa perusteella Särkiön mielestä maahanmuuttajat eivät ole suomalaisia. Nuo kaksi ryhmää (homot ja maahanmuuttajat) taas ovat heitä, jotka Särkiö tapattaisi jos vain voisi. En olisi lainkaan yllättynyt, jos taistelutilanteessa Särkiön mielestä homoja voisi käyttää vaikka ihmiskilpinä.
- Mahtavaa! Suorastaan briljanttia!
Noin vuosi sitten kirjoitit toisella nimimerkillä, mutta annoit täsmälleen saman vastauksen. Aivan mahtavaa! Silloin päädyimme siihen, että sinä olet niin nuori, että voisit olla lapseni.
Bibeln, olet aivan mahtava debatoija! Argumenttisi suorastaan sädehtivät kaikessa nerokkuudessaan. Aivan mahtavaa!
Polta vaikka joutessasi jointti niin katsotaan sitten uudestaan. - Onnittelut korkeakoulututkinnostasi ja fysiikan harratuksestasi. Aika monella muullakin on tutkintoja.
Aloitapa vaikka perehtymällä Schöringerin kissa -argumenttiin ja sen implikaatioihin. Myös aaltofunktion romahtamiseen perehtyminen auttaa sinua alkuun. Palataan sitten tuohon logiikkaa koskevaan aloituksesi osaan. Sitä ennen voit joutessasi perehtyä vaikka sumeaan logiikkaan, jotta dualismin hahmotuskykysi vähän kehittyy. - Bibeln: "Jokaisesta asiasta voi olla vain yksi totuus =>
=> Kaksi toisensa kumoavaa väitettä samasta asiasta eivät voi olla molemmat totuus vaan toisen on oltava valhe =>" jne...
Miten valon (fotonien) aalto-hiukkas-dualismi sopii tuohon? Valo on samanaikaisesti sekä aalto että hiukkanen ja nämä sulkevat toisensa pois? - torre12 kirjoitti: "En itse tiedä USA:ssa olevan kommunisteja kuin piilossa. Kommunismi on ollut USA:ssa aina pannassa."
Yhdysvalloissa kommunistiseen puolueeseen kuuluminen ei ole koskaan ollut laitonta. 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa tuosta hyvin pienestä porukasta muistaakseni joka viides tai joka neljäs oli FBI:n agentti. Suhdelukua en nyt ihan tarkasti muista.
Yhdysvaltain kommunistisen puolueen historiasta löytyy muutamia suomalaisia siirtolaisiakin, sellaisiakin jotka muuttivat ensin Yhdysvaltoihin ja sieltä kävivät kokeilmassa elämää Neuvostoliitossa, mutta palasivat vähin äänin takaisin Yhdysvaltoihin. Jotkut tästä sakista päätyivät lopulta Suomeenkin.
Kävihän tuo Lee Harvey Oswaldinkin ihastelemassa Neuvostolittoa, vaikka oli todistettavsti ainakin ajoittain CIA:n palkkalistoilla. - Kannattaa lukea nuo nimimerkin ”money_talks” tarjoamat linkit.
Tarkasti ottaen Trump ei luvannut kumota Johnson Amendmentia vaan harkita vakavasti sen kumoamista. Uskonnollisen oikeiston (jotka kaikki eivät suinkaan ole kristofasisteja) edustajille tämä on tietenkin lupaus; tai sellaisena se esitettiin äänestäjille.
Vuosikymmeniin ei ole tehty kattavaa tutkimusta pappien ja pastorien poliittisesta suuntautumisesta. Sellaiselle tutkimukselle ei ole ollut tarvetta. Arvelen suurimman osan valtavirran seurakuntien paimenista kannattavan nykyisen käytännön jatkamista. Kaikki amerikkalaiset pastorit eivät suinkaan edusta bat-shit-crazy-bible-thumping-wing-nut-kristillisyyttä (vaikka tämän palstan perusteella sellaista voisi luulla). Useimpien seurakuntalaistenkin kristillisyys on enemmän pragmaattista yhteisöllisyyttä, jossa ei ole sijaa poliittisille intresseille.
Eräs ystäväni joka toimii Detroitin lähellä yhden Assemblies of God –suuntauksen (jonkin sortin helluntailaisia) pastorina, ei ollut asiasta lainkaan innostunut, kun viime syksynä kysyin häneltä asiasta. (Niin, kyllä ateistillakin voi olla uskovia ystäviä, tämäkin kaveri jo melkein 40 vuoden ajan).
Ko. pastori oli sitä mieltä, että Johnson Amendmentin kumoamisen seurauksena seurakuntia ei jakaisi pelkästään opilliset erimielisyydet vaan myös poliittiset riidat. Joka seurakunnasta löytyy jossain suhteessa sekä republikaaneja että demokraatteja. Lisäksi seurakunnat eivät maksa lahjoituksista veroa ja suuret lahjoittajat voivat vähentää lahjoitukset verotuksessa (Tämä sillä edellytyksellä, että täyttää veroilmoituksesta kohdan ”itemized deductions” tositteineen. Harva muutaman kympin tai satasen lahjoittaja kuitenkaan täyttää em. kohtaa.). Lisäksi seurakunnat tarjoavat pastoreilleen ilmaisen asunnon palkan lisäksi. Tämäkin verovapaasti. Edelleen seurakunnat ja muut viralliset uskonnolliset yhteisöt eivät maksa kiinteistöveroa. Varakkaimmilla puulakeilla on miljoonien kiinteistösijoitukset (esim. skientologeilla).
Sillä voidaan tietenkin spekuloida kannattaako verovapaudesta luopuminen uhrata poliittisen vaikutusvallan takia. Tietenkin verovapaus voidaan säilyttää Johnson Amendmentin kumoamisen yhteydessä, mutta silloin uskonnonharjoitus joutuu ristiriitaan perustuslain establishment klausuulin kanssa, jonka prinsiippinä on valtion ja kirkon (ihan minkä tahansa niistä) jyrkkä ero. Kirkoissa harjoitettaisiin politiikkaa uskonnon varjolla ja tämän valtio legitimoisi, ja se taas olisi perustuslain vastaista. Perustuslain muuttaminen ei taas ole ihan pikku juttu. Sitä nimittäin ei pane vireille Kongressi (vaikka Trump näin yhdessä vaiheessa luuli mutta on sittemmin ollut asiasta ihan hiljaa) vaan osavaltioiden muodostama ”erityiskokous”. Taisi olla niin, että 34 osavaltiossa on tällä hetkellä republikaanienemmistö kun perustuslain muutokseen tarvitaan 38 osavaltiota. Luvut täytyisi tarkistaa, mutta olkoon tällä kertaa. Nykyisillä voimasuhteilla perustuslakia ei ihan äkkiä muuteta olettaen että kaikki republikaanienemmistöiset osavaltiot äänestävät puolesta. Tarvitaan muutaman demokraattienemmistöisen osavaltion apua. Voidaanko se ostaa, mene ja tiedä? - a-teisti kirjoitti: ”Sanoisin tätä vakiintuneeksi argumentoinniksi joka ikisessä "konfliktissa" joihin konservatiivit kokevat joutuneensa taistellessaan maallistuvaa yhteiskuntaa vastaan.”
Konservatiivejakin on moneen lähtöön, mutta nämä ”arvokonservatiivit”, jotka hakeutuvat tarkoituksellisesti konfliktitilanteisiin ovat ihan oma lukunsa. He taitavat kärsiä melkoisesta eksistentiaalisesta angstista, koska ideaalisen maailman ja reaalimaailman välillä on niin selkeä ristiriita, että se uhkaa heidän (ja viiteryhmänsä) olemassaoloa. Vielä kun taustalta löytyy yllyttäminen johonkin hypoteettiseen ”hengelliseen sodankäyntiin”, niin tuloksista saamme nauttia sosiaalisen median keskustelupalstoilla, myös Suomi24:ssä. Onko arvokonservatiivilla velvollisuus osallistua näihin konflikteihin, on mielenkiintoinen sosiologinen ja sosiaalipsykologinen aihe. Jotkut tiukat fundamentalistithan - ihan fundamentalismin suuntauksesta riippumatta – pyrkivät eristäytymään kuvittelemastaan ”langenneesta” maailmasta. Voihan sitä kognitiivista dissonanssia silläkin tavalla lievittää.
Ahvion ja Puolimatkan populaarissa kirjoittelussa on silmiinpistävä piirre se, että vastapuolen argumentteihin ei perehdytä; siltä se ainakin vaikuttaa. Tosin Ahvio ja Puolimatka ovat toisaalta niin fiksuja miehiä, että uskoisin heidän olevan hyvinkin perillä vastapuolensa argumenteista, mutta jostain syystä he ovat valinneet linjakseen pelokkaan denialismin, jossa vastapuolen parhaatkin argumentit nähdään enemmän ”saatanallisina säkeinä” kuin debatin kohteina.
En tiedä ovatko Ahvio ja Puolimatka koskaan toimineet väitöstilaisuudessa opponenttina, mutta väittelijöinä he ovat olleet, Puolimatka kahteenkin kertaan. Tämän ketjun aiheena oleva Ahvion blogi on argumentatiivisesti sellaista höttöä, että väitöstilaisuudessa kustos olisi jo puuttunut asiaan. Ei populaarin kirjoittelun tietenkään tarvitsekaan täyttää tieteellisen kirjoitustavan kriteereitä, mutta asian voi silti esittää koherentisti ja jäsennellysti. Nyt nämä kaverukset vaan vyöryttävät tekstimassaa lukijan silmille ihmetellen miksi heidän hengentuotteitaan arvioidaan kriittisesti.
Olisi ihan reilua, jos vastapuolen tekstistä poimisi sen parhaan argumentin ja arvioisi sitä, mutta kun Ahvion ja Puolimatkan populaareista teksteistä ei millään tahdo löytyä sitä parasta argumenttia. On vain joukko väitteitä, joiden perustelut ovat aika köykäisiä. Ahvio ja Puolimatka sen sijaan löytävät aina vastapuolelta sen ”parhaan” argumentin, josta he rakentavat mäiskittävän olkiukon tehden asiasta johtopäätöksiä, mutta sen menetelmän heikkous piilee siinä, että premisseistä ei seuraa johtopäätös. Samaa sarjaan kuuluu metodin ja metodologian käsitteellinen sekoittaminen ehkä aivan tarkoituksellisesti. - Tästä on jo aiemmin ollut puhetta toisessa ketjussa, mutta kerrataan nyt vielä. Monta Ahvio käyttämää amerikkalaista lähdettä olen jäljittänyt. Monet termit ja käsitteet ovat "käännöskukkasia". Sellaista sattuu kun yrittää kääntää tekstiä sanasta sanaan. Monille sanoille ei edes ole suomenkielistä vastinetta. Sitten kun sanan kääntää, jos ei nyt väärin niin epärelevantisti, niin koko lause muuttuu joksikin ihan muuksi kuin mitä alkuperäisteksti sanoo. Loput sanat, tyypillisesti sanaparit, sitten vedetään ihan hatusta ja hihasta. Oma suosikkini on "henkis-hengellinen", jolle en ole löytänyt englannin kielistä vastinetta, eikä sana taida oikein olla hyvää suomeakaan.
Ahvion teksteistä tulee mieleen sellainen muinainen lautapeli kuin Scrubble, jota tuli pelattua kauan sitten omien lasten kanssa. Siinä tuli monen monta kiistaa siitä, onko jokin sana ihan oikea sana. - Toisinaan Ahvion blogien lukeminen on viihdyttävää ja herättää hassuja mielleyhtymiä. Hänen juttujensa oikominenkin on oikeastaan varsin virkistävää puuhaa. Ei tuo Ahvio ihan huumorintajuton mies ole, vaikka sellaista saattaisi luulla. Hän julkaisi Berxitiä käsittelleen bloginsa (30.6.2016) kommenteissa jopa minun lähettämäni seuraavan tekstin:
"Komprementtoidun kristillis-idealistis-fasistisen deskription esittäminen normatiivisena faktuaalispohjaisena imperatiivina, eksplikoi arrogantin eksklusiivisen narraation ideologisen ja regressiiivisen agendan. Reseptioesteettisiltä efekteiltään faabeli sivuaa skitsoanalyytistä aspektia koskien faabelin implisiittisiä argumentatiivisia presuppositioita johtuen autoratiivisesta deluusiosta, joka on lokaali hippokampuksen dominoima elektro-magneettinen kvanttitila. Faabelin struktuurinen syntaksi ei korreloi faabelin formaalin loogisen disposition synteesin kanssa.
Posteriorinen sentimentaalinen traditio koskee spiritualistis-demokraattista kristillis-oligarkiseen tyranniaan liittyvää pseudo-kausaalista presentaatiota." - ”Juha Ahvio, oliko uskonratkaisusi viileän harkittu ja rationaalinen?”
Tässä tarkoitus on demonstroida sitä, kuinka ratkaisukeskeisille kristityille ei usko/uskoontulo ole aina viileän harkittu ja rationaalinen. Lisäksi absoluuttinen rationaalisuus edellyttää täydellisen informaation oloja, kaikkia vaikuttavien tekijöiden täydellistä tuntemista, ja sellaisessa maailmassa emme elä. Edelleen viileä harkinta ja rationaalisuus edellyttää täydellistä kykyä asettaa puntariin edut ja haitat luotettavasti (lue: erehtymättömästi) ja vielä mieluiten siten, että edut ja haitat voidaan luotettavasti (lue: erehtymättömästi) kvantifoida. Tällaisessakaan maailmassa emme elä.
Harkinta ja rationaalisuus perustuvat aina jonkinlaisiin puutteisiin, mutta monessa asissa infromaatiota on saatavissa riittävästi, jotta ylipäänsä päästään minkäänlaisiin ratkuisuihin. Ahvion kriteerejä noudattamalla mitään ei koskaan saataisi aikaiseksi, jos kriteerinä ovat harkinta ja rationaalisuus sellaisessa merkityksessä kuin Ahvio käyttää niitä eutanasian yhteydessä - Onhan tuolla mainitulla porukalla selvät kristofasistiset tavoitteet. Pahimpia kristofasisteja ovat sisämininteriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ja vastaavat. Yhdysvalloissa touhu eteni niin, että ensin miehitettiin koululautakunnat, sitten kaupunginvaltuustot, pormestarin virat, vähitellen osavaltioiden hallinto yms. ja lopulta Washington DC. Ylihuomenna saamme "nauttia" kristofasismin voitosta Amerikassa, kun Trump astuu virkaansa.
Päivi Räsänen pyrki viime vuonna Kelan johtoon, ja jos hänet olisi valittu, niin sillä olisi ollut haitallisia vaikutuksia vapausoikeuksien kannalta. Siinä olisi ollut yksi merkittävä virka kristofasisteille.
Tätä samaa hivutustaktiikkaa tietyt tahot ajavat Suomessakin. Ketä kaikkia krisotfasisteja onkaan jo ministeriöiden yms. viroissa? Kansliapäällikköinä ei kai kuin tuo yksi em. henkilö, mutta alemmissa viroissa? - Tyypillistä Ahviolle ovat myös ”ladatut” lauseet, tavallisesti jonkin arvolatauksen sisältävät kysymykset ja väitelauseet.
Otetaan esimerkki:
”…eutanasiaratkaisun tulee olla luonteeltaan viileän harkittu ja järkiperäinen ollakseen aidon autonominen ja siten ylevän oikeutettu, miten tämä välttämätön ehto voi täyttyä niissä tapauksissa, joissa potilas todella useimmiten suurissa kivuissaan on masentunut ja muutenkin mieleltään varsin raskautettu?”
Tämän sitaatin lataus menee suunnilleen seuraavasti: Ahvio on rakentanut/luonut jälleen kerran itselleen hypoteettisen keskustelukumppanin, jonka näkemykselle Ahvio itse antaa arvolatauksen ”ylevä” ja sitten siirtää todistustaakan tuolle hypoteettiselle eutanasian kannattajalle vaatien tätä todistamaan, että eutanasia ja sen kannatus olisivat jotain ylevää.
Kysynpä Ahviolta miksi juuri eutanasian tulisi olla ”viileän harkittu” ja ”järkiperäinen” kun hän ei sitä edellytä välttämättä muidenkaan elämän osa-alueiden suhteen? Juha Ahvio, oliko uskonratkaisusi viileän harkittu ja rationaalinen? Oliko se emotionaalinen? Oliko se uskonratkaisu ylevä? Tästä huomaamme, että kriteeri viileän harkittu ja rationaalinen on pitkälti subjektiivinen ja situationaalinen. Harkintaa ja rationaalisuutta taas edustavat eutanasia-aloitteestakin selviävät lääketieteelliset kriteerit, joiden puitteissa eutanasia voidaan toteuttaa. Näitä voi kuoleva sitten itse pohtia täyttyvätkö kriteerit ja tämän harkinnan voi tehdä jo terveenä ollessaan.
Viileää harkintaa ja rationaalisuutta on myös se, että kuoleva haluaa eutanasian ennen kuin hän on tuskissaan ja mahdollisesti masentunut. Tässäkin tapauksessa lääketieteelliset kriteerit määrittelevät eutanasian toteuttamismahdollisuudet. Tilanne oli juuri tällainen kahden ystäväni tapauksessa, jotka kävivät Sveitsissä kuolemassa. Toinen sairastui ALSiin ja toinen haimasyöpään. He kävivät Suomessa kahdella spesialistilla, jotka kirjoittivat paksun nipun selostuksia, jotka sitten käännettiin saksaksi ja lähetettiin Sveitsiin. Vastaus tuli ja vastauksen tuloksena he täyttivät Sveitsin kriteerit. Tässä vaiheessa varattiin täsmällinen aika sveitsiläiselle klinikalla. Hieman myöhemmin he siten matkustivat Sveitsiin. Klinikalla suoritettiin jatkotutkimukset ja tälläkin kertaa kriteerit täyttyivät. Nämäkin tutkimukset kestivät useamman päivän. Lopulta lääkäri annosteli tappavan cocktailin ja kaverit itse nielaisivat sen. Tässä lyhykäisyydessään se kuinka asiaan todella voi suhtautua viileän harkitusti ja rationaalisesti.
Kuvailemassani tapauksessa ei näkökantana ollut se – ei omaisilla, ei meillä ystävillä, eikä kuolevilla itsellään – että eutanasia olisi jollain tavoin ylevää. Kumpikaan ei liittänyt siihen oikeastaan mitään arvolatausta. Kysyessäni kavereiltani ennen operaatiota oliko toimenpide ehdottoman välttämätön, vastaus oli että ”ei”. Ainoa arvolataukseen viittaava oli se, että he pitivät toimenpidettä suotavana. Ihan tarkkoja sanamuotoja en muista. Ihminen on kykenevä ennakoimaan tilanteita, mutta Ahvio haluaa ladata väitteensä siten, että vasta tuskien ja muun sellaisen koittaessa ihminen ajattelee eutanasiaan liittyviä seikkoja.
Ahvio myös mielellään on vuosien saatossa käyttänyttä käsitettä ”välttämätön ehto” aika omaperäisellä (eli täysin epärelevantilla) tavalla. Aikoja sitten perkasin tätä toisessa yhteydessä formaalin logiikan menetelmin. Tosin silloin ”välttämätön ehto” ei koskenut eutanasiaan liittyvää harkintaa vaan väitelauseiden pätevyyttä.
Ehkä Ahviolle tosiaan myös hoitotahto on suoranainen ”kirous”, kuten mummomuori tuossa yllä ounasteli. - Toisessa ketjussa viitattiin Ahvion ja Robert Brotheruksen keskusteluun. Ilmeisesti kyse on tästä tallenteesta vuodelta 2008.
https://www.youtube.com/watch?v=bxA9uIzIyiU
Tuo Pasi Turusen juontama show oli klassikko mitä tulee hypoteettisiin keskustelukumppaneihin. Ahvio esitti kerta toisensa jälkeen, että Brotherus edustaa jotain näkemystä ja sen näkemyksen mukaan asia on tavalla X. Aika noloa Ahviolta varsinkin kun keskustelukumppani on itse läsnä tilaisuudessa. Ahvio olisi voinut ihan itse voinut kysyä Brotherukselta, mutta Ahvio oli strategiansa valinnut ennalta. Turunen oli suorastaan helisemässä Ahvion kanssa. Brotherus ei lähtenyt tähän kissa-hiiri-leikkiin. Metodi on kovin tuttu kun keskustelee kreationistien kanssa. Samaa strategiaa näyttää Ahvio soveltavan aiheeseen kuin aiheeseen.
Nyt joudun vetämään vähän muistinvaraisesti, koska käytössäni ei ole Ahvion radio-ohjelman transkripitiä. Minä sanoin Ahvion blogin kommentissani, että antropologia ei tieteenalana ota kantaa eutanasiaa/itsemurhaan. Sitten Ahvio myöntää asian olevan näin, jos tutkitaan luita (ja seuraava lause meni minulta ohi). Jonkinlaisen puolustuksen Ahvio rakentaa siitä, että jos olisin lukenut koko blogin (luin koko blogin kahteenkin kertaan), niin olisin huomannut, että hän vetää jonkin aasinsillan antropologian ja teologian välille ja tästä sitten vedetään johtopäätös, että antropologiassa olisi jokin olisi oletus ihmisen omalakisuudesta. Mikään tuntemani antropologian haara tai ala-laji ei tunne tällaista oletusta. Edelleen Ahvion blogista ei missään yhteydessä selviä, että hän puhuu teologiasta ja antropologiasta yhdessä. Toki antropologiassa voidaan tutkia teologiaa, eikä silti tuota oletusta tarvitse tehdä, eikä sitä myöskään tehdä. Ehkä Ahvio oletti, että kuulija ei tarkista asian tilaa ja tee tarvittavaa faktojen tsekkausta.
Haastettuna Ahvio kompuroi todella pahasti. Radio Patmos ei taida antaa minulle ohjelma-aikaa vastineen laatimiseen; tai mistä sen tietää. - Eiköhän seuraava vääntö käydä eutanasiaa koskevan kansalaisaloitteen tiimoilla. Päivi Räsänen älähti heti tuoreeltaan kun eutanasia-aloite pantiin vireille. Nyt on Patmoksessakin herätty ja tätä ennen muutama konservatiivinen verkkojulkaisu (esim. Seurakuntalainen) on julkaissut aloitetta vastustavia kantoja.
Aa:n porukka on aika ryvettynyttä tuo oman aloitteensa kanssa. Eutanasiaa vastustamaan valjastetaan ehkä ihan uudet nimet. Keitä he mahtavat olla, ei aavistustakaan. Joka tapauksessa tämä Aa:n kööri komppaa eutanasiaa vastustavia, olivatpa vastustajat keitä tahansa. Tarvitaanko jokin uusi yhdistys vai valjastetaanko jokin olemassa oleva asiaa ajamaan, selvinnee ehkä jo muutaman kuukauden sisällä.
Eutanasia-aloite varmaan taputellaan valmiiksi aika nopeasti. Teknisesti eutanasialain voimaansaattaminen ei kaiketi ole niin monimutkainen juttu kuin tasa-arvoisen avioliittolain kanssa. Liitännäislakeja on paljon vähemmän. Eiköhän vastustajille tehdä sellainen myönnytys, että henkilökuntaa saa vapautuksen eutanasiaan osallistumista omantunnon syihin vedoten. Onko tällainen myönnytys tarpeellinen, on ehkä ihan eri keskustelun aihe.
Eutanasia-aloitteen vireille panijoiden sanomisilla on takuulla melkoinen painoarvo suomalaisessa politiikassa. Näitä veteraanipoliitikkoja kuunnellaan, vaikka ei olisi koskaan ollut poliittisesti samoilla linjoilla heidän kanssaan. Varsinkin Esko Seppänen on hyvin kärsivällisesti ja perustellusti osallistunut keskusteluun. Tässä suhteessa Aa:n aloite starttasi jo takamatkalta: vireille panijat olivat aika tuntemattomia fundamentalisteja, tuntemattomia kansan ja kansanedustajien keskuudessa.
Taitaa myös olla niin, että eutanasia-aloitteella on poikkeuksellisen suuri kansan tuki takanaan. Ehkä pian saadaan lisää luotettavia mielipidemittauksia; no viimeistään sitten kun aloitteen nimikirjoitukset luovutetaan eduskunnalle.
Kyllä se varmasti riipii ja raapii fundamentalisteja, että mielipiteet ja käytännöt muuttuvat heille epäedulliseen suuntaan. Mielenkiinnolla odotan mitä metkuja vastustajat keksivätkään. Tuskin vastustus sentään muodostuu samanlaiseksi farssiksi kuin Aa:n aloitteen kanssa. Kai se riippuu minkälaisen julkisuuskuvan vastustajat onnistuvat muodostumaan, mutta tähän mennessä ei heidän kannaltaan näytä hyvältä. - Vähän hymyilytti tuo gender-ideologia ja avioliittokäsitys eutanasian yhteydessä. Toki Ahvio saa käyttää ohjelma-aikansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Korrelaatio ja kausaalisuus tahtovat Ahviolla mennä usein sekaisin; tällä kertaa eutanasialla ei ollut kumpaakaan suhteessa kahteen muuhun ilmiöön.
- Laita vaan jos haluat. Noissa Patmoksen blogeissa on se huono puoli, että kommenttien kiinnostavuus putoaa nollaan sitä mukaan kun uusia blogeja ilmestyy. Enpä ole itsekään palannut Ahvion vanhoihin blogeihin ja uusimmasta minulla ei ole mitään sanottavaa.