- Suomessa ei taida oikein toteutua lasten uskonnonvapaus siten, että lapsi saisi kasvaa vapaana huoltajiensa uskomuksista. Amerikassa on muutama tapaus, jossa lapsi on nostanut kanteen vanhempiansa vastaan, koska he pakottivat lapsen omiin uskomuksiinsa. Ainakin yhden tuollaisen oikeusjutun lapsi voitti ja lisäksi hän sai oman huoltajuutensa itse, vaikka oli vielä alaikäinen, muistaaksesi heppu 17v ja muutaman kuukauden päälle.
- Muutama hetki sitten syytekirjelmä tuli julkiseksi. Kyseessä on 13 venäläistä ja kolme heihin liittyvää organisaatiota. Ei siis mitään amerikkalaisittain kovia nimiä.
Tätä ennen on jo luettu neljä syytettä: Manafort, Flynn, Gates, Papodopoulos. Näistä Flynn ja Papodopoulos ovat tunnustaneet syyllisyytensä ja tuomiot luetaan myöhemmin. Gates on neuvottelemassa samanlaisesta ratkaisusta, jolla säästyisi mahdollisesti vankilalta. Manafort vielä sinnettelee.
Steve Bannon on tällä viikolla ollut erikoissyyttäjä Muellerin juttusilla 20h. Edustajainhuoneen kuulemissa Bannon kieltäytyi vastaamasta aika moneen kysymykseen.
Kuka lienee amerikkalaisista seuraava nimi? - ”Olet tyystin onnistunut välttämään lippuvalan (pledge of allegiance) toistuvan vannomisen?”
Kyllä olen onnistunut välttämään sen aika hyvin, en kyllä muista lauseeni sitä koskaan. Minä kävin kouluni Floridan suomalaisalueella, eikä sitä resitoitu päivittäin siinä koulussa, missä 75 prosenttia lapsista oli suomenkielisistä kodeista ja rehtorikin oli suomalaissyntyinen. Asia oli täysin kunkin koulun rehtorin päätettävissä. Muistaakseni silloisen opetusministeriön ohje oli, että vala sanotaan säännöllisesti ja koulumme rehtori tulkitsi sen, että kerran vuodessa riittää. Minä kävin koulua 50- ja 60-luvuilla. Lisäksi olin tietoinen Supreme Courtin päätöksestä vuodelta 1943 (jos muistan oikein), jonka mukaan ketään ei voi pakottaa sanomaan valaa ja sen väliin jättämisestä ei voi rangaista oppilasta. Saattoi olla isällänikin osuutta asiaan, joka kahden sodan veteraanina suhtautui kaikkiin valoihin skeptisesti.
Kerran olen ollut tilaisuudessa, jossa vannottiin jokin vala, mutta en muista mikä. Tämä tapahtui vuonna 1962, kun äitini sai USA:n kansalaisuuden. Isäni oli vaihtanut kansalaisuuttaan jo ennen minun syntymääni. Minua pari vuotta vanhemmalla siskollani olisi ehkä ollut paremmat muistikuvat, mutta hän on jo kuollut, joten kysyminen ei oikein onnistu. Omat lapseni resitoivat valan toisinaan, joskus skippasivat koko jutun. Kaliforniassa ei näitä valoja juuri vannota. Riippuu edelleen rehtorista ja opettajista.
P.S. En osaa USA:n kansallislaulun sanoja vieläkään. Paras versio siitä biisistä on Jimi Hendrixin veto Woodstockissa 1969. En tosin ollut paikalla, mutta videoista voi päätellä aika paljon. - ”Amerikkalaiset ovat aina olleet isänmaallisia, jopa ylikorostetusti.”
Ei pidä paikkaansa. Minä ole syntynyt USA:ssa ja olen koko ikäni ollut USA:n kansalainen. Suurimman osan elämääni olen asunut Kaliforniassa. En ole millään tavoin ylikorostetun isänmaallinen, oikeastaan en identifioi itseäni mihinkään kansankuntaan, kansallisuuteen tai muuhun sellaiseen seikkaan. USA:ssa on enemmän asioita, jotka ovat huonosti kuin asioita jotka ovat hyvin. Se siitä isänmaallisuudesta. Los Angeles paikkana merkitsee minulle enemmän kuin USA maana.
”Jokainen amerikkalainen on ylpeä USA:n historiasta, kultturista ja pitää naurattavuuksiin asti maataan parhaana maana kaikista.”
Ei pidä paikkaansa. En ole millään tavoin ylpeä niistä vääryyksistä mihin amerikkalaiset ovat syyllistyneet tällä mantereella ja ympäri maailmaa. Amerikkalaiset ovat perin huonosti perillä maansa historiasta ja kulttuurista muuten kuin ehkä populaarikulttuurin osalta. Tosin amerikkalaisissa on myös paljon sivistyneitä ja oppineita ihmisiä, jotka perillä asioista oikein hyvin. En pidä tätä maata millään tavoin parhaana maailmassa. Jo tuossa rajan pohjoispuolella Kanadassa on toimivampi yhteiskunta. Sellainen löytyy myös nyky-Suomesta.
”Riippumatta ihonväristään, synnyinmaasta tai kielestään. He ovat olleet historiallisesti patriootteja, eivät kansallismielisiä. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta noin yleisesti.”
Minä ja tuttavapiirini taitavat olla noita poikkeuksia. Minä väitän, että suurin osa amerikkalaisista ei edes ajattele koko asiaa. Patriotismi ei tule juuri koskaan esiin jokapäiväisessä elämässä, nykyään vielä vähemmän kuin ennen, vaikka tietyt poliittiset suuntaukset pitävät patriotismista hirveää meteliä. - George, kivasti siirsit maalitolppia. Nyt siis kinataan siitä, onko Gary Johnson oikea libertariaari? Paino sanalla "oikea". Mahtavaa googly moogly -touhua!
Puhdasoppisuutesi vaatimukset aihettavat ilmiön joka tunnetaan nimelllä weapons-grade-face-palm. Kuka on oikea kristitty, kuka on oikea vasemmistolainen, kuka on oikea oikeistolainen, kuka on oikeasti sitä sun tätä? Puhadasoppisia ei vain taida löytyä ainuttakaan tapausta yhtään minkään asian suhteen. Kunkin ihmisen näkemykset ovat enimmäkseen synteesi eri katsannoista ja varianssi on todella suuri. Kaksipuoluejärjestelmäkään ei oikein tue puhdasoppisuutesi kriteereitä, koska sekä republikaaneihin että demokraatteihin mahtuu kaikenlaisia vipeltäjiä. Eikä puhdasoppisia Social Justice Warriors-tyyppejäkään taida edes olla olemassa. Siinäkin suuntauksessa löytyy tolkuttoman monta variaatiota. Taidat antaa ihmisille ominaisuuksia, piirteitä ja vakaumuksia, jotka eivät ole yhteneviä todellisuuden kanssa, sellaisesta lukuisat kommenttisi ovat antaneet viitteitä.
George, minä väitän, että sinäkään et ole puhdasoppinen yhtään missään asiassa. - Meneeköhän nyt vähän överiksi kinaaminen siitä, kuka oli oikea vasemmistolainen kandidaatti USA:n presidentinvaaleissa, kuka taas oikeistolainen?
Ehdokkaita oli toki muitakin kuin Trump ja Clinton: vihreiden ehdokkaana oli Jill Stein, joka nyttemmin on tutkinnan alla omista Venäjä-yhteyksistään. Libertaniaarien ehdokkaana oli Gary Johnson, Evan McMullin oli itsenäisenä ehdokkaana, Darrell Castle oli ”perustuslaillisten” ehdokkaana, Rocky De La Fuente oli American Delta/Reformistien ehdokkaana, James Hedges oli kansanliike Prohibitionin ehdokkaana ja Tom Hoefling kansanliike America’s:n ehdokkaana.
Näiden lisäksi ehdolla oli yksi ehta sosialisti. Mimi Soltysik edusti Sosialisteja ja varapresidenttikandidaattina hänellä oli Angela Nicole Walker.
Näin isosta joukosta ehdokkaita vain yksi oli vasemmistolainen ja kaikki muut keskusta-oikeistolaisia, jos asiaa tarkastelee esim. suomalaisella vasemmisto-oikeisto -akselilla..
Soltysik sai yhteensä 2704 ääntä ja tämä sisältää ns. write-in äänet. Kyllä on paljon sosialisteilla kannatusta Yhdysvalloissa!
Minäkin olisin voinut asettua ehdolle vaaleissa, mutta tuskin olisin saanut edes niin paljon ääniä kuin Soltysik. Sopiva puolue olisi ollut esim. ”Syntiset pilveä polttavat surffarit Kaliforniasta”. Taidanpa huomenna perustaa sellaisen puolueen. - jatkoa...
Amerikkalaiset lähetystyöntekijät liittyvät asiaan siten, että he hoitivat tuolloin samaa tehtävää kuin esimerkiksi CIA nyt. Alueita kartoitettiin, väestöä manipuloitiin melko brutaalein metodein yms. Nämä lähetystyöntekijät ajoivat yhtiöitetyn demokratian eli korporaatioiden asiaa markkinoimalla käännettyä totalitarismia demokratiana. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että monet oikeasti demokraattiset maat ovat muuttuneet totalitaristisiksi amerikkalaisen mallin mukaan. Nykyäänkin kun Afrikassa tai Aasiassa törmää amerikkalaiseen lähetystyöntekijään, voi melkoisella varmuudella sanoa, ettei hän ole tuon kohteen kannalta hyvällä asialla.
Tästä päästäänkin sujuvasti William Blumen kirjaan Rogue State. Kirja on suomennettu nimellä Roistovaltio ja se löytynee isoimpien kaupunkien kirjastoista.
Blume listaa kymmeniä tapauksia yksityiskohtaisin esimerkein, joissa amerikkalaiset ovat tuhonneet maan talouden yhtiöitetyn demokratian käännetyllä totalitarismilta.
Kun on seurannut vuosikymmeniä republikaanien taakse ryhmittyneen uskonnollisen oikeiston argumentteja ja heidän ideologiastaan johdettuja menettelytapoja, niin kytkös on selvä: kristinuskon levittämisen ja kohdemaan riiston välillä on vahva korrelaatio.
Humanitaarinen työ kristinuskon varjolla, onkin lopulta korporaatioiden etujen ajamista. Politiikka ja uskonto ovat olleet roistovaltion tapauksessa yksi ja sama asia, eikä asia ole muuttunut miksikään sadassa vuodessa. Uskonnollisen oikeistonkin markkinoima käsitys demokratiasta paljastuu yhtiöitetyksi demokratiaksi markkinamiehinään Jeesus. - Olet perillä huumekulttuurista paljon paremmin kuin minä. En ole seurannnut asiaa juuri nimeksikään, koska muut yhteiskunnalliset kysymykset ovat olleet kiinnostavampia. Asia on varmasti juuri niin kuin tuossa esität.
Opioidi-kriisin tiimoilta ovat muutamat kansalaisjärjestöt viritelleet oikeudenkäyntejä isoja lääkefirmoja vastaan. Mallia on otettu vuosien takaisista oikeudenkäynneistä tupakkafirmoja vastaan. En ole seurannut sitäkään miten tuo juttu on edennnyt vai onko edennyt lainkaan. - ”…surullinen kertomus USA:n rappiosta.”
Qwerty, mitä tarkoitat? En puhuisi USA:n rappiosta kollektiivisesti. Jos olet seurannut niitä ketjuja, joissa minä olen ollut avaajana, niin rappio koskeen vain osaa väestöstä. Sanoisin että raha ja uskonto sellaisena kuin ne esiintyvät republikaanisessa puolueessa, on korruptoinut hallinnon ja talouselämän aika pahasti. Sanoisin, että tällainen ”rappio” koskee ehkä neljännnestä väestöstä. Tuo on sesama osuus, joka identifioi itsensä evankelikaalisiksi. Taloudellinen ahneus (Ayn Randin ajatusten mukainen ahneus ja itsekkyys) sekä kieroutunut konservatiivisuus uskonnollisen oikeiston ajamana, on ajanut yhteiskunnan huonoon jamaan. Rooseveltin New Deal ja L. Johnsonin Great Society ovat nykyään pelkkiä muinaisjäänteitä, valitettavasti.
”…toiveajattelua, ettei asioiden ehkä tarvisi olla ikuisesti niin huonosti.”
En pitäisi tätä toiveajatteluna. Nuorempi polvi on suorastaan vittuuntunutta nykymenoon. He ovatkin aktivoituneet ihan mukavasti. Tässä vain menee valitettavan pitkä aika ennen kuin he ovat siinä asemassa, että saavat muutoksen aikaan. Sitä ennen ehtii tapahtua vaikka mitä ikävää. Sen mitä minä olen seurannut nuorisoa, niin USA:n suurvalta-asema sellaisena kuin se on WWII:n jälkeen ollut, ei olekaan mikään itsestäänselvyys, eikä edes millään tavoin tärkeä tai tavoiteltava asia (paitsi sellaisen puulaakin kuin Young Republicansin mielestä).
”Tuo tarkoittaa entistäkin huonompaa julkista koulutusta ja terveydenhoitoa.”
Pitää paikkansa. Vai voivatko ne enää olla huonompia ennen kuin lakkaavat kokonaan?
”Esim. huumeongelma on todella paha.”
Tuo on myytti. Huumeongelma ei ole sen pahempi kuin muissakaan länsimaissa. Se että vankipopulaatio on pari miljoonaa, johtuu siitä että eräissä osavaltioissa pienenkin määrän pilveä hallussapito johtaa vankeustuomioon. Tämä taas hieman väärentää käsitystä huumeongelmasta. Tämä Nixonin aikana alkanut ”sota huumeita vastaan” on ollut epäonnistunein yhteiskuntapoliittinen toimintaohjelma ehkä koskaan. Huumeet ovat lääketieteellinen ja ennen muuta taloudellinen ongelma. Tästä on olemassa tutkimusnäyttöä: heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat alueet ovat huumeiden kannalta vaikeita alueita. Samoilla seuduilla julkinen terveydenhoito on ajettu lähes kokonaan alas. Nämä seudut ovat paradoksaalisesti republikaanien uskonnollisen oikeiston tukilalueita.
Nykyisen ”opioidi-kriisin” alku taas on erilainen kuin perinteisten huumeiden. - Yhdysvaltain koulutusjärjestelmästä voisi jutella pitkäänkin. Siitä tulisi tosi pitkä keskustelu, joten olkoon tällä kertaa.
”Mutta eri oppilaitosten sekä yliopistojen väliset erot ovat valtavia. Siksi mm. suomessa ei noin vain hyväksytä tutkintoja korvaaviksi, sillä voi olla ettei henkilö oikeasti osaa tai tiedä juuri mitään.”
USA:ssa yleensä katsotaan, missä oppilaitoksessa kukin opiskellut. On olemassa erilaisia ranking-listoja, joissa arvioidaan kunkin oppilaitoksen tasoa. Yleensä työnantajat kiinnittävät huomiota juuri vastavalmistuneen opiskelijan oppilaitoksen nimeen. Erot tosiaan ovat valtavat jonkin Oklahoman tai Nebraskan pienen collegen ja sanotaan nyt vaikka Harvardin tai Stanfordin välillä. Ikinä ei uskoisi, että hyvien ja huonojen oppilaitosten välillä voi olla niin suuria eroja.
Työnantajat pääsääntöisesti olettavat, että vastavalmistunut ei saa osaa juuri muuta kuin perusteet. Tästä syystä esimerkiksi vastavalmistunut juristi tekee aluksi kaikista yksinkertaisimpia paperihommia; kopioi, kirjoittaa raportteja yms. Sama pätee lähes kaikilla koulutusta edellyttävillä aloilla.
”Se mikä on ollut todella silmiinpistävää, on ammattikoulutuksen vähäisyys sekä loppututkintojen puute.”
Tarkoitatko esim. ammattikouluja sellaisena kuin ne ovat Suomessa? Niitä on tosiaan vähän, minun nuoruudessani ei edes sen vertaa kuin nykyisin. Esimerkiksi sähköasentajille on vähän koulutusta, mutta tärkeimmät taidot opitaan työssä jonkun kokeneemman ohjauksessa. Ohjaajalle on oltava toimilupa (yleensä osavaltiokohtainen) ja vähitellen oppilas edistyy (jos edistyy) ja saa kokeen jälkeen oman toimiluvan. Tämä ei tietenkään koske kaikkia aloja, mutta kuitenkin niitä, joissa ei tarvita akateemista tutkintoa.
Mitä tarkoitat loppututkintojen puutteella? Yleensä jo pelkästään loppututkinto alalta kuin alalta riittää ja tarvittavat spesifit taidot opitaan kulloisessakin työpaikassa. Tämä ei koske esim. professoreja tai muita aloja, joissa alemman tutkinnon jälkeiset jatko-opinnot ovat vähimmäisvaatimus oman tutkimus- ja julkaisutyön lisäksi.
”Täällä odotetaan työntekijä jo osaavan ammatinperusteet tai olevan jo hyvä osaaja, ennen kuin töitä saa. Työpaikolla ei ole opetuskulttuuria.”
Eroa on myös siinä, että Amerikassa vastavalmistunut ei edes yleensä oleta saavansa ”koulutuksensa” mukaista työtä kuten Suomessa. Amerikkalaiset ovat tosi joustavia ensimmäisten työpaikkojensa suhteen.
Nykyään monet opiskelijat tekevät ”entry level” –hommia esim. McDonaldsissa. Kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana on kuitenkin vallinnut suuntaus, että näistä matalapalkkatöistä on tullut pysyviä koulutuksesta huolimatta. Tuntipalkka on jotain 7 dollarin paikkeilla ja työtunteja aivan liian vähän, jotta sillä saisi edes perustoimeentuloa. Monet tekevät kahta ja jopa kolmea tällaista työtä, eivätkä rahat riitä siltikään. Yli puolella amerikkalaisista ei ole edes sen verran säästöjä, että he eläisivät kuukauden, jos kaikki muu tulo loppuisi.
Tuo em. tekijä on halvaannuttanut sosiaalisen liikkuvuuden ylöspäin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmissa ketjuissa. En ole lainkaan yllättänyt, että monilla alueilla, joissa tällainen ”köyhtyminen” on ollut hallitseva jo Reaganin ajoista lähtien, sekä nykyisyys että tulevaisuus nähdään synkkinä. Omat lapseni (syntyneet 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa) ovat viimeinen sukupolvi, jolla oli tilastollisesti parempi taloudellinen tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Milleaniaalit ovat sitten ensimmäinen sukupolvi, jolla arvioidaan olevan huonommat näkymät kuin vanhemmillaan ja tämä riippumatta siitä onko nuorella koulutusta tai ei.
Oma henkilöhistoriani ei kaiketi ole ihan tyypillinen. Kotipaikkaoikeuden ja koulutodistuksen perusteella olisin voinut opiskella Floridassa lähes ilmaiseksi, mutta oli pakko päästä Kaliforniaan, koska tuolloin 60-luvun lopulla kaikki mielenkiintoinen tapahtui siellä. Tuolloin 60- ja 70-lukujen vaihteessa Los Angeles ei ollut vielä kovin kallis paikka ja opiskelu UCLA:ssa (University of California at Los Angeles) ei tuottanut vanhemmilleni taloudellista taakkaa. Jatko-opiskeluni rahoitin tutkimusassistenttina ja tuntiopettajana. Tuo oli se minun ”entry level” – työpaikkani. Ihan hyvin silläkin tuli silloin toimeen; toista on nykyopiskelijoilla. Nykytilanteessa olisi joutunut ottamaan tolkuttomasti opintolainaa tai jättää opiskelut kokonaan väliin. - "Lisäksi opiskelun matala vaatimustaso ihmetytti. USA:ssa yliopistossa opiskellut kun kertoi, että USA:n yliopistojen vaativuustaso ei vastaa edes Eurooppalaista lukiota."
Asia ei ole ihan noin yksiselitteinen. Missä tuo kaverisi opiskeli ja milloin?
Yhdysvalloissa hajonta oppilaitosten välillä on valtavan suuri; ehkä suurempi kuin missään muualla maailmassa. On ihan maailman huippua olevia yliopistoja, joissa on huippuluokan opetusta ja tutkimusta. Sitten on näitä...hmmm...puuhakerhoja, joissa lusitaan neljä vuotta vanhempien mieliksi ja saadaan jokin todistus alemman loppututkinnon suorittamisesta. Se on enemmän aikuistumisriitti (kallis sellainen) kuin tiedonintressistä johtuva motivoituminen.
Edes akkreditointi-järjestelmä ei ole kaventanut oppilaitosten välisiä eroja, kun järjestelmä määrittelee pelkät minimivataimukset ja nekin osavaltiokohtaisesti. Lisäksi kun perusopetus on ihan kuralla, niin monet korkeakoulut ovat joutuneet alentamaan opintovaatimuksiaan.
Vuosikymmeniä sitten omana opiskeluaikani tavallisen duunariperheen pojallakin oli mahdollisuus korkeakouluopintoihin, jos lukupäätä riitti. Silloin vain 10 prosenttia väestöstä oli suorittanut edes alemman korkeakoulututkinnon, ylemmän tutkinnon suorittaneet olivat harvinaisuuksia. Väitöskirjan tehneitä oli todella harvassa. Tuo joukko on kuitenkin viime vuosikymmeninä haalinut paljon Nobel-palkintoja, he lensivät kuuhun ja tekivät ties mitä muuta merkittävää. On perin valitettavaa, että 60- ja 70-luvuilla vallinut tieteellinen optimismi on kärsinyt konkurssin ja tämä suuntaus alkoi 80-luvulla kiihtyien vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Nykyään opiskelun kustannukset ovat karanneet pilviin. Duunarinperheen pojalla ei nykyään taida olla mitään mahdollisuutta opiskella ilman suurta velkataakka. Tällä hetkellä amerikkalaisten opintolainojen kokonaismäärä on 1,3 triljonaa dollaria. Se on asuntolainojen jälkeen suurin yksityishenkilöiden lainamäärä. On arveltu, että juuri opintolainoissa piilee seuraava velkapommi. - Amerikassa kyllä kaapelikanavien tv-evankelistat puolustavat Trumpia. Argumentit ovat niitä vanhoja: kyseessä on kippurahännän salajuoni ja muuta sen suuntaista.
Evankelikaalisessa liikkeessä on havaittu pientä rivien rakoilemista, mutta mitään joukkopakoa ei ole ainakaan vielä tapahtunut, tuskin tapahtuukaan.
Wolffin kirjaa on nyt kommentoitu pari kolme päivää. Vaikka vain pieni osa kirjan väitteistä pitäisi paikkansa, niin Wolff piirtää kuvan kaoottiseta Valkoisesta talosta. Tosin Wolffin monet jutut ovat nauhalla, joten Trumpin uhkailut oikeustoimilla karahtavat kiville heti kättelyssä.
Huvittavaa sinänsä, että vuonna 2017 rukousaamiaiselle osallistuivat Suomesta Soini, Huhtasaari ja Laukkanen. Sen festivaalin päätähtenä oli tietenkin Donald, mutta samaan tilaisuuteen osallistui myös syyllisyytensä jo tunnustanut entinen turvallisuusneuvonantaja Micheal Flynn. Oli siellä muitakin konnia. Huhtasaari kirjoitti jonkin blogin asian tiimoilta, jossa väitti, että USA:n presidenttinä on nyt mies eikä Mikki Hiiri. Suomessahan Aku Ankka saa vaaleissa paljon ääniä, Amerikassa taas Mikki Hiiri.
Yhdysvaltain ongelma ei ole Donald Trump vaan täysin korruptoitunut republikaaninen puolue ja erityisesti sen evankelikaalinen uskonnollisen oikeiston siipi, nuo bat-shit-crazy-bible-thumping-wing-nut-tyypit, lisättynä korruptoituneilla yritysjohtajilla. - Koska synti ei ole reaalimaailman ilmiö ja Jeesuskaan tuskin oli historiallinen henkilö. Raamattu on sekin vain muinaista maagista mytologiaa, eikä asiaan liity mitään muuta.
- "...Viittasin lähinnä Yhdysvaltoihin ja itä-Euroopan maihin..."
Nyt kun Yhdysvalloistakin on tullut Venäjän provinssi, niin maailman amerikkalaisin valtio on Suomi! - "... Eloveena tyttönen ja Suomi neitonen..."
Elovena -tyttö nyt vain on visualisoitu kaurapuuropakettiin, eikä siihen liity mitään erityistä suomalaisuutta, sillä kaurapuuroa syödään muuallakin. Suomi-neito on taas visualisoitu taiteiljoiden näkemys, jolle jokainen voi antaa ihan merkityksiään - tai sitten ei.
Mikko A., naisten työsskäynnin ansiosta sinäkin kirjoittelet tälle palstalle tietokoneella ja jopa mahdollisesti syöt Elovena-kaurapuuroa. Palkkatyö on monelle naiselle myös itseilmaisun muoto. Suomen kokoisessa maassa naisten työssäkäynti on ollut ehdoton edellytys nykyisen elintason saavuttamiselle. Mikko A, oletko valmis luopumaan elintasostasi sulkemalla naiset kotiin?
Mikko A., onko sinunkin ihanteesi peräisin mediasta? Jos on, niin sinä olet helposti manipuloitavissa oleva. Lopulta tuo sinun propagoimaisi kotiäiti-myytti on sekin median tuote, mutta vuosisatojen kuluessa madiakanavat ovat monipuolistuneet.
Ihailemasi "kristillinen" kulttuuri on sekin median tuote. Ennen muinoin oikeastaan ainoa mediakanava olivat kirkonmiehet (pun intended) ja he levittivät agendaansa person-to-person menetelmällä, koska muita soveltuvia mediakanavia ei ollut. Se vasta tyranniaa oli, kun yhdellä instanssilla oli sellainen mediamonopoli. - "...mutta toisaalta hän ei myöskään huijannut rahoja omiin liiveihinsä."
Jeesus-mafian yksi palvotuimmista kätyreistä oli Äiti Teresa. Hän perusti Jeesus-mafian osaston nimeltä Rakkauden lähetyssisaret. Kyseessä on klassinen Jeesus-mafian petos. Äiti Teresan toiminta onkin rikoshistorian yksi irvokkaimmista teoista.
1.
Intian rationalistiajattelijoiden liiton pääsihteeri Sanal Edamaruku sanoi Äiti Teresasta:
”Äiti Teresa ei auttanut Kalkutan köyhiä vaan länsimaiden rikkaita, jotka saivat hänen avullaan rauhoitettua huonon omatuntonsa – ja Äiti Teresa sai heiltä miljardeja dollareita. Jotkut hänelle lahjoituksia antaneet olivat diktaattoreita tai rikollisia, jotka yrittivät pestä likaisia käsiään. He saivat Äiti Teresan pyhän kunnioituksen sopivaa rahasummaa vastaan. Suurin osa hänen kannattajistaan oli kuitenkin rehellisiä, hyvää tarkoittavia ja lämminsydämisiä ihmisiä, jotka lankesivat siihen harhaan, että `Katuojien Pyhimys´ kuivaisi kaikki kyyneleet, lopettaisi kaiken kurjuuden ja korjaisi kaiken epäoikeudenmukaisuuden maailmassa. Illuusioon rakastuneet kieltäytyvät usein näkemästä totuutta.”
Siinä se tuli: Jeesus-mafia oli tässäkin petoksessa mukana.
Äiti Teresa ei pitänyt yllä sairaalaa vaan saattohoitoon sopivaa kuolemanloukkoa, jossa lääketieteellisestä hoidosta ei ollut mitään tietoa. Käytössä ei ollut lääkäriä, eikä esimerkiksi kertakäyttöruiskuja. Ruumiitakaan ei säilytetty kylmätiloissa ja ruumiita kyllä riitti.
Jeesus-mafian toimesta kuoleville annettiin kaste monesti vastoin potilaan omaa toivetta. Tartuntatauteja hoidettiin hygienialtaan riittämättömissä tiloissa. Pääsääntöisesti ihmisten annettiin vain kuolla, vaikka sairaus olisi ollut asianmukaisella hoidella parannettavissa. Tässäkin tapauksessa Jeesus-mafialle tyypilliseen tapaan lääkkeeksi tarjottiin rukousta. Rukous onkin tappavaa ilman asianmukaista lääketiedettä.
Äiti Teresan puolustukseksi sanottiin ÄT:n tehtävänä olevan sielujen pelastaminen, ei köyhien hoitaminen tai parantaminen. Rahaa köyhäinapua tarjoaville sairaaloille kyllä kerättiin, mutta rahat käytettiin aivan muuhun. Tämä on selvästi rikoksen tunnusmerkit täyttävä petos.
Edamarukun arvio ÄT:stä on todella karu:
”Intian, ja erityisesti Kalkutan, katsotaan hyötyneen eniten Äiti Teresan tarunhohtoisesta köyhien ´auttamisesta´, jonka takia hänestä tuli aikamme kuuluisin katolilainen, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja pyhimys omana elinaikanaan. Kun arvioidaan, mitä hän itse asiassa on täällä tehnyt, mielestäni Intialla ei ole mitään syytä tuntea kiitollisuutta häntä kohtaan.”
Näillä eväillä ÄT lopulta sai Nobelin rauhanpalkinnon, vaikka hänen väärinkäytöksensä olivat tiedossa. Vastenmielistä tekopyhyyttä!
2.
- Lahjoitusvaroilla ostettuja ambulansseja käytettiin nunnien kuljetuksiin, ei sairaiden kuljetuksiin.
- Äiti Teresa otti vastaan varoja korruptuneilta diktaattoreilta, jotka olivat syyllistyneet rajuihin ihmisoikeusrikoksiin.
- Järjestönsä saamia hoitolaitteita ei käytetty tai ne myytiin.
- Lahjoitusvarat käytettiin suurelta osin uskonnolliseen työhön tai Jeesus-mafian henkilökohtaisiin kuluihin.
- Äiti Teresan antama kuva Kalkutasta karkotti seudulta turisteja. Arvioidaan, että tämän takia menetettiin 4,5 miljardin dollarin tulot. Jeesus-mafia onnistui manipuloimaan asiassa taas kerran länsimaista mediaa. Median olisikin syytä tarkastella kriittisesti sekä itseään että Jeesus-mafiaa.
- Äiti Teresa ei koskaan pyrkinyt vähentämään rakenteellista köyhyyttä – päinvastoin. Julman sadistin konservatiiviset asenteet ylläpitivät köyhyyttä; toisinaan jopa pahensivat sitä. Tämäkin on kovin tyypillistä Jeesus-mafian toimintaa. Rahaa Äiti Teresalla kyllä oli.
3.
Äiti Teresan oma kommentti on kuvaava: ”Köyhien kärsimys on erittäin kaunista, tämä näyte kurjuuden ja kärsimisen ylväydestä auttaa maailmaa suuresti.” Pitäisikö tästä omalaatuisen miljardöörin opetuksesta olla kiitollinen?”
Samanaikaisesti kirjeenvaihdon perusteella ÄT epäili uskonsa järkevyyttä ja jumalansa olemassaoloa. Tästä huolimatta ÄT jatkoi petollista toimintaansa.
Jeesus-mafialle inhimilliset kärsimykset ovat yhdentekeviä.
LÄHTEET
http://fi.wikipedia.org/wiki/Äiti_Teresa - Luin tuon jutun Hesarin verkkojulkaisusta.
Tuossa Hesarin jutussa tuli esille niitä seikkoja, joita olen käsitellyt tällä palstalla ja muuallakin jo ennen vuoden 2016 vaalikierrosta. Jutussa mainittiin Indivisible ja DSA (Domacratic Scialist of America). Näistäkin on ollut puhetta jo aiemmin. Kolmas järjestö jonka ole maininnut on MoveOn.
Kaikki nuo kolme ovat ryhtyneet vastarintaan ihan ruohojuuritasolla. Liittovaltiosta huolimatta monet kunkin yksilön kannalta tärkeät päätökset tehdään osavaltioiden ja erityisesti kuntien tasolla. Tämä taas koskee ihan jokapäiväistä ihmisten hyvinvointia toisin kuin ns. isot liittovaltion tasolla tehdyt päätökset. Tämä ”vasemmiston” strategia paikallistasolla vaikuttamisesta ei ole mitenkään uusi. Uskonnollinen oikeisto aloitti sen noudattamisen jo vuosikymmeniä sitten laajentaen valtaansa vähitellen valtakunnalliseksi.
Ei ole lainkaan yllättävää, että länsirannikon valtiot, erityisesti Kalifornia, ovat vastarinnan eturintamassa. Kalifornialla on erittäin hyvät taloudelliset resurssit torjua uskonnollisen oikeiston masinoimaan kurjistumista. Jos Kalifornia irtaantuisi liittovaltiosta, se olisi maailman viidenneksi tai kuudenneksi suurin kansantalous laskutavasta riippuen.
Nykyinen hallinto on uhkaillut Kalforniaa aika monta kertaa liittovaltion taloudellisen tuen epäämisellä. Tämä on aika koomista, suorastaan epätoivoista. Jokaista saamaansa dollaria kohden, Kalifornia maksaa laskutavasta riippuen 6 tai 7 dollaria liittovaltiolle. Kalifornialaisten rahoilla ylläpidetään republikaanien uskonnollisen oikeiston hegemoniaa vaikka sitten Alabamassa ja monessa muussa köyhässä valtiossa. Välillä on vaikea uskoa, että esim. Arkansas ja Kalifornia kuuluvat samaan liittovaltioon.
Hesari oli vähän myöhässä juttunsa kanssa. Olisivat seuranneet tätä palstaa, niin noista asioista olisi voinut kirjoittaa jo kauan sitten.
Tuolla ylempänä oli pitkälti juttua Alabaman senaattorinvaaleista. Tällä hetkellä tilanne on se, että vaalit hävinnyt Roy Moore hakee oikeusteitse vaalien uusmista, tai ainakin väittämänsä vaalivilpin tutkimista. Alabamassa vaalitarkkailijoina olleiden mukaan vilppiä ei tapahtunut. Republikaanien uskonnollinen oikeisto on näköään valmis vaikka kuinka epärehellisiin tekoihin, jotta heidän hegemoniansa ei murtuisi kokonaan. - Nyt jo toinen Billy Grahamin lapsenlapsista on noussut vastustamaan evankelikaalisuutta. Tuolla ylempänä oli puhetta jo Bozista, nyt oli vuorossa Jerushah Armfield.
Billy Graham jälkeiläiset ovatkin liikkeen hajoamisen kärkijoukossa. Toisella puolen on Franklin Graham ja toisella nämä lapsenlapset.
Jerushah Armfield sai tiistaina kommenteillaan jopa näkyvyyttä CNN:llä. Se on aika harvinaista, sillä uskonnollisen oikeiston evankelikaaliset ovat hallinneet julkisuutta pitkään. Maltilliset eivät ole saaneet ennen juurikaan ääntään kuuluviin. Maltillisilla ei ole omia mediakanaviakaan, tai sitten ne ovat niin pieniä, ettei niihin juuri kiinnitetä huomiota.
Armfield oli lopulta sedälleen aika kiltti, mutta Armfield piti evankelikaalisne liikkeessen pesitynyttä trumpismia vakavana haittana. - Evankelikaalisuuden myrkyllisyyteen ovat kiinnittäneet monet evankelikaalisetkin jo huomiota. Billy Graham tyttärenpoika, Boz Tchividjian, on ottanut etäisyyttä liikkeeseen, jota hänen isoisänsä oli rakentamassa. Bozin mukaan sanoilla ja teoilla on merkitystä ja nykyinen politisoitu evankelikaalisuus on sellaista, että sen ideologiaan joutuu puolustamaan heti kun identifioi itsensä evankelikaaliseksi. Evankelikaalisuudella on sekä brändi että tuoteongelma, mutta siitä tuonnenpana.
Sen sijaan Billy Grahamin poika, Franklin Graham, on noita kovan linjan republikaanien uskonnollisen oikeiston jääriä. Tekivätkä republikaanit mitä tahansa, niin hän kannattaa sitä ja löytää kaikelle republikaanien epäeettisellekin toiminnalla raamatullisia perusteita. Tuolla ylempänä olikin jo juttuja James Kennedystä, joka aloitti tämän ”selittelyn”.
Evankelikaalisuuden täytyy olla tappavan myrkyllistä, kun jo Billy Grahamin jälkeläisistäkin löytyy evankelikaalisuuden tuomistevia henkilöitä. Franklinin johtama Samritan’s Purse on taas Patmoksen yhteisytökumppani ja se kertoo molemmistä kaiken tarpeellisen.
Princetonin yliopistossa vaikuttava Princeton Evangelical Fellowship muutti nimensä Princeton Christian Fellowshipiksi. Tämän opiskelijoiden lähetysjärjestön johtaja William Boyce sanoi, että opiskelijat näkevät evankelikaalisuuden tarkoittavan politisoitunutta uskonsuuntausta.
Samoilla linjoilla Red Letter Christians –liikkeen perustaja Tony Campolo. Hän sanoi, että käytä itsestään ja liikkeestään enää sanaa evankelikaalinen, sillä he eivät vihaa homoja, he eivät kannata sotaa, eivätkä he ole anti-feministejä monen muun seikan lisäksi, jotka evankelikaalisuuteen nykyään liiitetään..
Asiasta kertoi luotettavana lähteenä pidetty The Guardian 3.11.2017. Jutussa samoilla linjoilla oli moni muu uskonnollinen vaikuttaja. Kaikkien johtopäätös oli, että he eivät halua kuulua republikaanien uskonnollisiin kiihkoilijoihin.
Rakoilua löytyy jo evankelikaalisuuden sisällä, vaikka rivit ovat vielä aika hyvin kasassa.
Samoihin asioihin kiinnitti huomiota Valerie Tarico, joka psykologina on työssään auttanut uskonnon uhreja, erityisesti evankelikaalisten uhreja. Tarico oli ennen itsekin evankelikaalinen, joten hänellä on omakohtaistakin kokemusta evankelikaalisuuden myrkyllisyydestä.
Taricon mukaan evankelikaalisuudella on brändiongelma, koska ”uudestisyntyminen” on yhtä kuin evankelikaalisuus, joka taas on yhtä kuin republikaaninen puolue, joka puolestaan merkitsee Trumpin kannattajaa. Taricon mukaan asia ei ole ihan näin yksioikoinen, mutta kun brändi on tuo, niin sitä on vaikea muuttaa.
Jemar Tisby, mediayhtiö Black Evangelicalsin johtaja, sanoo Taricon haastattelussa, että nykyään mustien on pelkästään haitallista identifioida itsensä evankelikaalisiksi. Tisby mukaan nykyään on mahdotonta sanoa, mikä on uskontoa ja mikä politiikkaa.
Wheaton Collegen Billy Graham Centerin johtaja, Ed Stetzer, sanoo, että sillä miksi evankelikaalinen liike on muodostunut, on vakavia seurauksia kaikille muillekin kristinuskon suuntauksille.
Taricon mukaan Raamatusta löytyy paljon huonoja ideoita, mutta myös hyviä. Evankelikaalisuus on vain tuottanut Taricon mukaan infantiilia moralismia ja tämä siitä syystä, että Raamatusta on tehty jotain mitä se ei ole, idoli. Raamatusta löytyviä epäeettisiä menettelytapoja ei voi uskottavasti puolustaa, vaikka uskonnollinen oikeisto tekee sitä joka päivä.
Tarico antaa kylmää kyytiä muutenkin evankelikaaliselle liikkeelle. Tarico arvelee, että menee aiankin sukupolvi ennen kuin evankelikaalinen liike pääsee irti republikaanisesta trumpismista. - Luotettavana lähteenä pidetty Washington Post kertoi jo 26.4.2016, että nuorista amerikkalaisista aikuisista (18-29-vuotiaista) 51 prosenttia vastustaa kapitalismia. Kapitalismia tukee 42 prosenttia nuorista aikuisista.
Tutkimuksesta ei voi tarkalleen päätellä minkälaisia kapitalismille vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä nuoret aikuiset kannattavat. Kuitenkin 33 prosenttia nuorista aikuisista ilmoitti kannattavansa sosialismia.
Tästä Harvardin yliopiston toteuttamasta tutkimuksesta esitettiin tulkinta, että nuoret aikuiset Amerikassa ovat hyvin perillä vapaan markkinatalouden heikkouksista.
Jatkokyselyissä selvisi, että vain ikäryhmässä yli 50-vuotiaat enemmistö kannatti kapitalismia.
Vuonna 2011 toisessa kyselyssä, jonka teki Pew Research, 49 prosentilla vastaajilla oli positiivinen näkemys sosialismista ja kun taas 43 prosentilla oli negatiivinen näkemys sosialismista.
https://www.washingtonpost.com/news/wonk/wp/2016/04/26/a-majority-of-millennials-now-reject-capitalism-poll-shows/?utm_term=.111c8ba4ff47