- Moi kaikki jotka tulee tänne lukeen tätä ketjuu ja on pelko persiissä että omaisuus tai fyrkat tai terveys menee: Jos ootte tilanteessa, että teillä on himas tai työpaikal homeongelma mutta korjaaminen tulis nii kalliiks että sitä ei pystytä tekee, niin ottaakaa ihmeessä tarjous sellaselta firmalta kun Rakennuspelastajat. Saitti on rakennuspelastajat.fi. Niillä on hemmetin tehokas systeemi jolla saatte varmana homman hoidettua edullisemmin kun millään mulla. Mä olin ihan liemes oman talon siipeni kanssa jonka alle kallio johti vettä ja sen päälle tuuletus ei pelannu ja ei vaan olis ollu fyrkkaa kaivaa 20 metriä salaojaa kallioon 600 euroa per metri niinku vesuvekki homman laski. Ja mä kävin läpi siis KAIKKI vaihtarit. Salaojat, sepelin, tuuletuspaalut, alatilalämmittimet. Mikään ei ois toiminu ja alatilalämmitinfirma ei lopulta ees suostunu asentaan omaansa mulle kun mun kohde oli nii vaikee. Ja sit tuli nää jäbät ja mä olin puulla päähän lyöty. Paitti se oli edullisin, se oli myös paras. Tajutonta. Lukekaa ite enemmän ja soittakaa niille. On meinaan asiantuntijat asialla ja ne kai haluuki jeesaa ihmisii jotka on kuses homehommien kaa. Että ainakaan sen takia teidän homma ei kaadu.
- Niin. Ja onneksi olen heidänkin seurastaan saanut myös yllin kyllin nauttia. ;)
- Heh, jotenkin lapsellisesti ajattelin, että Suomi24-palstalla puhuttaan asioista kypsästi ja aikuismaisesti, mutta eihän täällä jauheta kuin pelkkää paskaa. Toivottavasti liian moni lapsi ei päädy lukemaan näitä niinkuin tietysti päätyy. Toivottavasti heitä naurattaa tämä aivan kuin Pahkasika nauratti minua nuorena.
Muuta lisättävää mulla ei sit ollutkaan. Koittakaa hankkia elämä joskus. - Niin, noinhän se lienee pakko ajatella. "Reilumpi ratkaisu", siis.
Samalla miettii jotenkin elämän hulluutta. Surkuhupaisesti naurattaakin jotenkin koko homma. Siis silleen surullisesti naurattaa. Toinen haluaa tuottaa toiselle mielihyvää. Mutta toinen kokee sen hyökkäyksenä, kuvottavuutena ja kaiken lopulta tuhoavana sairaana mielihaluna. :D
Ja toisaalta ei vain itse yksinkertaisesti halua astua suhteeseen, josta tietää jo etukäteen että se kuluu fantasioidessa sellaisista, jotka haluavat nauttia samoista asioista kuin minä. - Niin, olet toki oikeassa. Asiaa pitkitti se pohdinta, että mille orrelle elämän arvojärjestyksessä omat seksuaaliset tarpeensa laittaa. Että onko se itsekkyyttä ja hedonismia torjua joku ihminen jos tämä ei taivu "omiin tarpeisiin" kuten suuseksiin. Suuseksissä toki vielä se juttu, että sitähän tekee toisen nautinnon vuoksi. Ja itselle nautinto tulee siitä, kun näkee toisen nauttivan. NO, eihän tämä tietenkään niin yksinkertaista ollut, että "vain suuseksi" katkaisi suhteemme. Mutta estyneisyyteen tuossa asiassa liittyi muutakin. Ja lopulta se synnytti varovaisuuden ja varautuneisuuden ilmapiirin, ruokki omaa epävarmuutta siitä että mikä milloinkin on hyvää vai onko mikään ja niinpä lopulta - ei enää nauttinut koko touhusta.
Ja sitten kun ei nauti enää seksistä, ei kohta enää odota sitä tapahtuvaksikaan tai jos se tapahtuu, siitä jää laimea olo. Ja samalla kaikki muu arkinen elämä muuttuu rutiiniksi ja jonkinlaiseksi käytännön tarpeista kumpuavaksi hyötysuhteeksi. Ja kun näin, kuolee intohimot ja fantasiat ja kun ne kuolee, huomaa yhtäkkiä että ei edes ikävöi toista puoliskoa. Jos saa olla yksin, on vapautuneempi olo jne.
Tuo suhde päättyi noin, mutta se olisi voinut minun kohdalla päättyä myös siihen että petän ja jään siitä jossain vaiheessa kiinni. Oma seksuaalinen mielikuvitus on aivan liian vilkas ja toisaalta huolella hankitut seksitaidot itselle niin merkityksellinen asia, että en varmasti haluaisi pantata noita asioita vain ollakseni jollekin estyneelle mieliksi. - Kannattaa perehtyä aivotutkimukseen tässäkin asiassa. Se näkökulma maailmaan virkistää yllättävä paljon eikä kaikki aika kulu siihen, että etsii elämäänsä tietä netin lörpöttelypalstoilta. Aivomme ovat ohjelmoidut niin, että kaikelle on aikansa. Myös lemmelle ja rakkaudelle. Mutta voi poloisia jotka vaativat puolisoltaa elämän täyttymystä vuosikymmeniksi. Ihan täysin kohtuuton vaatimus kenelle tai keneltä hyvänsä kun omakin elämä on meistä jokaiselle mysteeri. Säälin molempia osapuolia. Oppimiselle, ihastumiselle, rakastumiselle, kiimalle, lemmelle, lisääntymiselle, vanhenemiselle on kullekin oma aikansa. Naurettavaa vaatia 50-vuotiaalta samaa mitä 20-vuotiaana oli jne.
Suurin osa näistä murheista kumpuaa täydellisestä tietämättömyydestä. Ei tunneta edes omaa itseä pintameikkiä syvemmältä tai ainakin tulkitaan oma biokemia väärin ja sitten "romahdetaan" sellaisten asioiden äärellä, jotka nyt vaan kumpuvat biologiastamme.
Kovasti odotan kansanliikettä "Proud to be Old", jotta tämä ihmiset irvokkaiksi tekevä nuoruuden (=tietämättömyyden) jumalointi saataisiin vihdoin loppumaan.