- Jos ratkaisu olisi helppo ja selvä, olisin tehnyt sen jo.
Mutta on mukavaa ja hyödyllistä kuulla myös muita mielipiteitä ja katsontakantoja.
Itse kuitenkin aina pystyy katsomaan asiaa vain omalta kannaltaan. - Ei päde ainakaan mun kohdallani.
Itse kiinnitän huomioni naisen silmiin, niissäkin väri on merkityksetön. Joidenkin naisten silmissä vain on "se jokin".
Silmien jälkeen yleinen olemus, sitten perän malli ja rinnat.
Vasta näiden jälkeen, huomio osuu hiusten väriin. - En pidä sitä oikein todennäköisenä.
Uskon että huomaisi, jos jotain sellaista olisi.
Tietenkin olen sitä epäillyt ja olen aika varma, että jonkun virheen vaimoni olisi jossain vaiheessa tehnyt, joka olisi suhteen paljastanut.
Nimimerkkisi on mielenkiintoinen, tälläisen 50's rocknroll harrastelijan silmin katseltuna. - Kiitos ehdotuksesta, mutta en aio maksaa seksistä.
Jos pelkkää seksiä haluaisin, niin kyllä siihen ehkä jostain tanssipaikasta naisen löytäisin.
Olen harrastanut tanssia ja tanssitaitoinen mies tuntuu kelpaavan useille.
Pelkkä seksi ilman tunteita, on aika tyhjää. Haluan oppia tuntemaan rakastelukumppanini, tietää miten pystyn antamaan suurimman nautinnon.
Silloin nautin itsekin eniten.
Ikä tuo tullessaan tälläisiä omituisuuksia :) - Ei se ole läheskään kokonaan materiasta riippuvainen, mutta tietenkin sekin vaikuttaa, koska olen sen eteen tehnyt töitä pitkiä päiviä.
Vaakakupissa on paljon muutakin. Haluaisin jättää jotain lapsille, että he pääsisivät edes vähän helpommalla
Mielessä on myös jossain vaiheessa isoisäksi tuleminen, jolloin lapsenlapsille olisi kiva paikka tulla kylään.
Ja kaikesta huolimatta, olemme vaimoni kanssa hyviä kavereita, tunnemme toisemme jo aika hyvin (vaikkei naisen järjenjuoksua voi koskaan oppia ymmärtämään ;)).
Ja jos eroaisin, niin löytäisinkö koskaan haluaamaani naista ja jos löytäisin, kelpuuttaisiko hän minut?
Vaikka eräs tuntemani nainen (joka olisi mut itselleen halunnut, koska tietää tilanteeni) sanoi, että ulkonäköni ja luonteeni mukaan saan kenet vaan. Jos siitä jättää imartelut pois, niin ehkä jonkun löytäisin, mutta ei ole takeita, ettei kaikki muuttuisi taas tälläiseksi.
Sitten ei olisi enää omaisuutta, eikä minkäänlaista parisuhdetta. Nyt on edes juttuseuraa:) - Vaimoni on itse joskus tokaissut, että jos si p:llua niin kovasti haluat, niin hae muualta.
Ongelmana on vaan mun omatunto.
Vaikka mulla siihen jonkinlainen lupa olisikin, niin kuitenkin tiedän että se satuttaisi vaimoani, jos hän saisi tietää siitä.
Toisekseen pelkään omia tunteitani, jos saisin pitkästä aikaa tuntea naisen halun ja kiihkon, pystyisinkö pitämään sen pelkkänä seksinä?
Kaikesta huolimatta, en halua loukata vaimoani ja toisaalta en myöskään haluaisi loukata "toista naista".
Kyllä me vaimoni kanssa olemme tavallaan molemmat käyttäneet rahamme tämän omaisuutemme hankkimiseen, mutta vaimoni tulot on aika pienet omiini verrattuna. - Olet mielestäni aivan oikeassa.
Mutta minua kovasti mietityttää, miksi vaimoni ei halua mitään, ei seksiä, ei pusuttelua, eikä.hellyyttä.
Silloin vielä kun edes joskus oli seksiä, vaimoni sai aina orgasmin, tai useampia.
Itse pidän pitkistä esileikeistä ja saan suuren nautinnon siitä, kun huulillani, kielelläni ja sormillani saan naisen niin himokkaaksi, että hän repii minua sisälleen.
Mutta kovasti nautintoa latisti, kun eräänkin kerran juuri tuollaisen seksin jälkeen, vaimoni tokaisi: täysin yliarvostettua touhua!? - Avioero ei vaan ole ihan niin yksinkertainen teko, kun omaisuutta on karttunut vuosien myötä.
Lähes kaikki vapaa-ajan tekemiset liittyy jollain tavalla omaisuuteen ja ne kaikki joutuisin lopettamaan, jos omaisuu jaettaisiin.
Enkä tuolla tarkoita, että se olisi ainoa syy, mutta kuitenkin mukana vaikuttamassa päätöksiin. - Kiva kuulla tuo rehellisesti julkituotuna :)
Lapset on jo maailmalla, joten niistä ei enää tarvitse huolehtia.
Kodista huolehditaan yhdessä. Minä hoidan lähinnä ulkopuolen ja tekniikan; talon kunnostus, putkityöt, sähkötyöt, autot ja moottoripyörät yms.
Vaimo käy kaupassa, valmistaa ruoan, siivoaa.
Tuo siis pääpiirteittäin, mutta molemmat astuu myös toisen reviirille, välillä minä imuroin, pesen lattiat, täytän ja tyhjennän astianpesukoneen sekä.pyykkikoneen.
Mutta kyllä se läheisyydenpuute vaikuttaa kuitenkin kaikkeen. Jotenkin se leikkaa ilon elämästä, kum tietää että asiat voivat olla myös toisin. - Olen kysynyt, mutta vastaukset on suunnilleen: itsehän oot mut valinnut, aikuinen mies voi tehdä niin kuin tahtoo, yms.
Omasta mielestäni vaikuttaa, ettei häntä kovasti kiinnosta mun tunteeni.
Kyllä me erostakin ollaan jo useasti puhuttu. - Kyllä tässä viimeisen vuoden aikana, kissa on nostettu pöydälle useamman kerran. Välillä siinä on ollut koirakin, mutta mitään ratkaisua ei ole löytynyt.
Toista miestä minäkin luonnollisesti epäilin, mutta sen vaimoni hyvin jyrkästi kielsi.
Hän sanoi, ettei seksi tai muu kiinnosta kenenkään kanssa. Ei minun, ei toisen miehen, ei naisen, eikä edes itsensä kanssa.
Miksi hän haluaa olla kanssani?
Olen luotettava, turvallinen, ystävällinen, yms. ja pystyn tarjoamaan hyvän elämän hänelle.
Eräässä keskustelussa hän totesi, että olen paras mahdollinen mies, mutta siltikään hän ei tunne fyysistä halua muhun, tai kehenkään muuhunkaan.
Hän vaikuttaa vilpittömältä, eikä mulla ole syytä epäillä vaimoni sanoja.
Olen uskonut että tuo olisi ohimenevä vaihe, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa huolestuttaa. - Haluaisitko kertoa enemmän, miten teillä/Sinulla asiat meni?
Tykkäisin kovasti kuulla samaa kokeneiden ajatuksia ja ratkaisuja.
Ehkä vielä tässäkin iässä voisin saada niistä jotain oppia.
Eikä yhtään haittaa, vaikka saisin jotain neuvoja naisen ajatusmaailmaan. Siinä on pari ihan pientä asiaa, jota en ihan täysi ymmärrä :)) - Jos oli mulle tarkoitettu, niin kiitän nöyrästi :)
- Heräsi kiinnostus, mitä tarkoittaa "osittain kyllä"?
Juu, suhdetta pitää hoitaa, mutta kuinka, jos toinen osapuoli astuu aina askeleen kauemmaksi, kun itse astun askeleen lähemmäksi? - Oletko itse joutunut kokemaan saman?
- Aika vaikea vastata, koska ainakin mulle tuo fyysinen puoli on tärkeä. Haluan antaa ja saada kosketuksia, hellyyttä, suudelmia, seksiäkin.
Mutta jos ne "unohtaa", niin suhteemme on hyvä.
Teemme paljon asioita yhdessä ja välillä on ihan kivaakin, mutta kuitenkin takaraivossa on jonkinlainen katkeruus, joka leikkaa sen suurimman ilon pois.
Jotain suurta puuttuu. - Samaa olen tässä vuosien aikana yrittänyt saada selville, mutta kun vastaus on, ei vaan kiinnosta, tai meidät kemiat ei kohtaa.
Eikä tuo mitenkään yhtäkkiä ole tapahtunut, vaan usean vuoden kuluessa. - Niin minäkin luulin, kun aikoinaan hänen kanssaan aloin seurustelemaan. Jos olisin silloin tiennyt mitä on edessä, niin olisin valinnut toisin.
Tietysti uudelleenvalinta ;) on vieläkin mahdollista, mutta monista syistä johtuen, paljon hankalampaa.
Tilanne olisi helpompi käsitellä, jos siihen kylmyyteen olisi joku selvä syy, mutta kun syyt ovat tasoa, "ei vaan kiinnosta". - Asumme vaimoni kanssa kaksin n.250 m2 omakotitalossa, ei senttiäkään velkaa minnekään.
Talon myyntihinta olisi jossain 350-400 000:n euron välillä.
Talon olen maksanut omilla ansioillani.
Vaimon kanssa on aina ollut yhteinen tili. - Ei enää nykyisin, yli viiteen vuoteen.
Ei halua halata, suudella, istua lähellä, ei siis halua minkäänlaista kosketusta (ainakaan multa).
En käytä alkoholia, en polta, en ole väkivaltainen, en huuda, en rähjää yms.
Käyn töissä, kuntoilen, käyn saunassa tai suihkussa joka päivä, harjaan hampaani, käytän hyväntuoksuista deodoranttia, yms.,mutta silti en kelpaa vaimolleni.