On niin tolkuttoman pitkä ketju tuo rahan riittämättömyys, en jaksa osallistua. Mutta heräs ajatus ja kysymys, että mikä on teidän perheen tai parisuhteen asumismuoto, perheen koko ja velat? Entä onko yhteiset vai erilliset rahat? Oleellisena osana parisuhdetta kun on toi koti, lapset, tulot ja menot. Ja jos voisit niin mitä muuttaisit siinä? (Ja alkaa jo kyrpiä noi seksinpuuteaiheet. ) :-)
Asumismuoto / velat / lapsiluku
Uteliaskysyjä
56679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Jospa ekaksi kertoisit itse sun oman parisuhteen asumismuodon, perheen koon ja velat? Ja että onko yhteiset vai erilliset rahat? Saataisiin himppa perspektiiviä asialle.
Asumismuoto omakotitalo jonne on päädytty miehen kunnan vuokrakämpän, työsuhdekämpän, yhteisen työsuhdekämpän (oman asunnon pesämunan säästämisen kautta) ensimmäiseen omaan asuntoon rivariin ja siitä omakotitaloon ja vähän isompaan omakotitaloon. Velkaa 180 000 ja nykyisen asunnon nykyinen arvo 300 000. Perhe 5 henkeä ja rahat olleet aina yhteiset. Ja en muuttaisi mitään tällä hetkellä. Uudellamaalla asutaan, Helsingissä vietetty osa aikaa (säästöaika oman asunnon pesämunaa varten).
Asun omistusasunnossa Kampin alueella Hgissä. Ei asunto- tai muutakaan velkaa. Nyt sinkku, mut exän ollessa vielä kuvioissa, me molemmat käytettiin ja hallinnoitiin omaa tiliä. Yhteiset menot tasattiin, omat menot oli kummallekin omakustanteisia.
Jos jotain muutan, niin oon ajatellut vaihtaa nykyisestä 4h k s -asunnosta hieman pienempään 2-3h k s -asuntoon. Oon ajatellut muuttaa Espoon alueelle. Haluaisin asunnon merinäköalalla ja jolla asuinalueella on hyvät kulkuyhteydet sekä luonto on lähellä. Joten se tietysti hieman rajaa asumisalueen valintaa.
Haluaisitko joskus perhettä, lapsia? Tai onko edes ajatus ollut koskaan ajankohtainen perheen perustamiselle?
En oo niin vakavasti ja syvällisesti tullut miettineeksi perheen perustamista ja lasten hankkimista. Tietysti jos mä nyt satun taas kimppaan jonkun kivan miehen kanssa ja hän sopii mulle muiltakin puolilta kuin vain perheen perustamisen kautta, niin ehkä. Mut en mä ainakaan halua miksikään synnytyskoneeksi ja lastenhoitajaksi. Lapset kuitenkin sitoo mua heihin kasvatuksellisesti ja muutenkin. Et pitää osata luopuu monesta omasta jutusta et olis tarpeeksi aikaa lapsille. Ja paljon tietysti riippuu siitä miehestäkin, et kuinka paljon hän osallistuu lasten hoitoon mun lisäksi. Mut en usko, et perheenperustaminen on ajankohtaista ihan lähivuosina, mut eihän sitä ikinä tiedä. Asiat tuppaa muuttumaan.
Sun ajatukset on ihan sen suuntaisia että ehkä sulla joskus niitä lapsia tulee. :-)
Itse ajattelin hyvin pitkään että minä EN koskaan tee ainuttakaan! Syitä oli varmasti tuhat ja yksi - niitä sen koommin tässä erittelemättä. Mutta sen voin sanoa että lasten myötä olen varmasti saanut moninkertaisesti sen mitä kuvittelin menettäväni. Ei se oma elämä lopu mihinkään, päinvastoin, rikastui monin verroin.
Ehkä joo. Mut siihen asti ennenkuin se asia tulee ajankohtaiseks, niin mun täytyy pitää huoli visusti ehkäisystä. Mä en tykkää suunnittelemattomista yllätyksistä.
Onhan se varmasti rikkaus saada lapsi tai useampikin. Voit olla varmasti siitä ihan onnellinen.
" Mut en mä ainakaan halua miksikään synnytyskoneeksi ja lastenhoitajaksi. Lapset kuitenkin sitoo mua heihin kasvatuksellisesti ja muutenkin. Et pitää osata luopuu monesta omasta jutusta et olis tarpeeksi aikaa lapsille. "
Ihan erityisesti tätä osioita haluan kommentoida; ÄLÄ HANKI LASTA TAI LAPSIA!!!!!!!! Tässä maailmassa on jo tarpeeksi lapsia jotka kärsivät vanhemuuden puutteesta. Lapsi/lapset on todellakkin asia jota ihmisen tulee sydämessään haluta ja nauttia. Niitä pitää aivan oikeasti jaksaa kasvattaa myös silloin kun itse ei jaksaisi ja väsyttäisi. Pitää omata myös psykologista näkökulmaa kasvamiseen ja kasvattamiseen jotta pystyy takaamaan lapselle mahdollisimman hyvän elämän. Kyse on vastuullisesta tehtävästä, jolla pystyy tuhoamaan koko ihmiselämän! Äitys ja Isyys on tarkoitettu niille jotka ovat valmiita laittamaan koko 18 vuoden ajan elämässään ensinmäiselle sijalle lapsen ja itsensä toiselle tai kolmossijalle. Joten, sinkuille ja parisuhteille niin paljon kuin haluat mutta, älä_hanki_lapsia!
Ihan erityisesti haluisin muistuttaa sua tästä; "En oo niin vakavasti ja syvällisesti tullut miettineeksi perheen perustamista ja lasten hankkimista."
Niin, eiköhän siinä oo vastaus ainakin toistaiseksi sun huoleen.
Toisaalta, mistä jokaisesta ihmisestä tietää, jaksaako hän sen 18 vuotta tai enemmänkin kasvattaa lastaan? Ja säilyykö se perustettu perhe sen ajan vaiko hajoaa keskenkaiken vanhempien keskinäisiin riitoihin tms.? Mistä sitä kasvattamisen teoriaa saa sit opiskella? Pitääkö sitä lukea itsensä joksikin kasvatustieteiden maisteriksi, ennenkuin saa sun mielestä perustaa perheen? Entä jos kuitenkin jossain vaiheessamä saan lapsia jonkun kivan miehen kanssa, niin pitääks mun konsultoida sua ennen sitä ja kysyy, et oonko mä vielä sun mielestä "tarpeeks valmis siihen"? Arvaa vaan et aionko mä kysyy?
Eli olet perinyt joko rahaa tai osakkeen? Ei kenelläkään tuon ikäisellä voi muuten olla velaton asunto, melkoisen arvokas vielä!
Niin, onhan se. Mut se miten mä oon sen yms. saanu, jää tän keskustelun ulkopuolelle.
Ihan juuri niin keskenkasvuinen vastaus kuin oletinkin mutta vastataan... ;)
" Toisaalta, mistä jokaisesta ihmisestä tietää, jaksaako hän sen 18 vuotta tai enemmänkin kasvattaa lastaan? "
Ihan kuten tuolla laitoin, lapset on sydämen asia asia mistä nautii. On ne sitten omia, sukulaisen tai naapurin. Lasten hankintaa kannattaa erittäin tarkasti harkita ( = epäröidä ) tapauksessa jossa ei juurikaan välitä lapsista vaan kokevat "no onhan ne" ja sitten aletaan miettiä lapsia kun löytyy puoliso.Kysyn vain, miksi miettiä tuommoista jolleii se ole todella elämän tärkeimpiä keskipisteitä, perhe ja lapset.
" Mistä sitä kasvattamisen teoriaa saa sit opiskella? Pitääkö sitä lukea itsensä joksikin kasvatustieteiden maisteriksi, ennenkuin saa sun mielestä perustaa perheen? "
Kyse on lapsen maailman käsittämisestä.Mitenkä lapsi näkee ja kokee ympäristönsä sekä kuinka tilanteisiin tulee reagoida. Nykyään ihmiset on täysin kädettömiä ja sitten pentu makaa kaupan karkkihyllyn edessä huutaen, itkien ja potkien.
Kasvatustiede opiskelu on yksi tapa mutta jälleen, jolleii todella osaa sijoittua lapsen maailmaan, ei kirjaviisaudella tee yhtään mitään.
" Entä jos kuitenkin jossain vaiheessamä saan lapsia jonkun kivan miehen kanssa, niin pitääks mun konsultoida sua ennen sitä ja kysyy, et oonko mä vielä sun mielestä "tarpeeks valmis siihen"? "
Ei, jokainen saa tehdä lapsia, jos haluaa. Kyse onkin siitä mitenkä olet kehittynyt ja uskotko todella kykeneväsi, todella haluavasi äidiksi jolta lapsi vie 24/7 ajan seuraavat vuodet ? Siitä eteenpäin, ei myöskään voi rellestää miten haluaa vaan lapsen ehdoilla mennään ja eletään.
" Arvaa vaan et aionko mä kysyy? "
Näimpä.. teini tasolla olet.. Ei muuta kuin Linkin Parkia soimaan ja huuda kovaan "Haista V*TTU MUTSI!" ;))
"Kysyn vain, miksi miettiä tuommoista jolleii se ole todella elämän tärkeimpiä keskipisteitä, perhe ja lapset."
Enhän mä oo sitä vielä miettinytkään. Ihan kuten mä aiemmin sanoin että "En oo niin vakavasti ja syvällisesti tullut miettineeksi perheen perustamista ja lasten hankkimista." Mikä siinä lauseessa on niin ongelmallista, ettei vanha setä sitä ymmärrä, vaan pitää toistaa samaa mantraa.
"Ei muuta kuin Linkin Parkia soimaan ja huuda kovaan "Haista V*TTU MUTSI!" Niinkö sä teet ja tuollaista poppiako sä kuuntelet? Kuuntele tätä vaihteeksi;
https://www.youtube.com/watch?v=EdT7M4f2L9A
Ja millaisella laskupohjalla säkin oot tällaiseen villiin oletelmaan päätynyt?
samaa mieltä edellisen kanssa.
Meitä on kaksi aikuista ja kaksi lasta. Asumme 150 neliön omakotitalossa. Velkaa ei ole ja on meillä taloustili yhteisesti mutta omaakin rahaa on.
Miten on mahdollista ettei ole velkaa? Asuntolainaa?
Voi se olla mahdollista. Ei kaikkien tarvii lainata rahaa jos vaikka saa perintöä. Minä asun 82 neliön kerrostalossa vaimon kanssa. Lapsia ei ole, velkaa ei ole
Eli ootte päässeet tosi helpolla. Onnea teille, harva pääsee noin vapaamatkuatajana omaan velattomaan asuntoon. Mutta muuttaisitko jotain, jos niin mitä?
Omakotitalo Kajaanissa 70 000 €
Omakotitalo Helsingissä 400 000 €
Omakotitalo Kajaanissa 70 000 € = mahdoton myydä, jos haluaa tai on tarve muuttaa
Omakotitalo Helsingissä 400 000 € -= talon saa helposti myydyksi . Etenkin jos tekee remppaa kokoajan...
Aika harvassa on pääkaupunkiseudulla nuo 400 tonnin asunnon ostakat ja aika pitkkät myyntiajat mutta tällä seusulla asunto säilyttää arvonsa paremmin kuin haja-asutusalueilla.
Hankittiin:
1.ammatit, 2. koti, 3. säästöjä, 4. matkustelua niin paljon kuin aika ja budjetti salli (säästöihin koskematta) 5. penniä venytettiin ja säästöja kasvatettiin 6. nyt oli aika hankkia lapsia pari kpl, 7. nakerrettiin säästöjä lasten koulumenoihin ja harrastuksiin 8. maksettiin VIIMEINEN osa talovelkaa pois!!! 9. venytettiin penniä, matkusteltiin, makseltiin lasten kouluja
10. lapset melkein omillaan, koti maksettu, kesämökki maksettu, ei venytetä enää niin hirveästi penniä, matkustellaan, tehdään kovasti edelleen töitä mutta rakastetaan elämää kaikkine ylä- ja alamäkineen. rahat aina olleet yhteisiä, kumpikin kun on ollut penniä venyttävä tyyppiä.
Kalliit autot, kalliit vaatteet, kalliit ravintola-illat eivät koskaan viehättäneet.
Iloa saimme ja yhä saamme kirjallisuudesta, musiikista, uuden oppimisesta, matkustelusta, kulttuureista, jne.
Tuon ovat lapsemmekin perineet: he viis veisaavat onko käsilaukku Diorin vai äidin tekemä, niin kauan kun se hoitaa tehtävänsä.
Mitä muuttaisin?
En oikeastaan mitään, paitsi ehkä että olisin osallistunut enemmän hyväntekeväisyyteen.
No mutta kuka estää tekemästä sitä nyt sen edestä? Ja mihin hyväntekeväisyyteen osallistuisit?
Vanhuksien tukemiseen. Ei niinkään taloudelliseen muuta antamalla aikaani heille. Monella ei ole juttelukaveria eikä kuuntelijaa, siitä he eniten kärsivät. Lisäksi olemalla seurana kävelylenkeillä, tukemassa rullaattoria jne.29
2 aikuista ja 3 lasta. Uusperhe. Asutaan 160m2 ok-talossa, arvoltaan n. 300 tuhatta. Lainaa asuntoon vajaa 150t sekä minulla (naisella) 3000€ opintolainaa jäljellä.
Yhteinen käyttötili, josta maksetaan kaikki asuminen, ruuat ja muut yhteiset hankinnat tms.
Molemmilla myös omat tilit, joista molemmat maksaa omat menot sekä suurimman osan omien biologisten lasten menoista. Tosin minä huolehdin myös puolison lapsen vaatteet yms arjessa.
Muuttaisin kaikki varat ja tilit yhteisiksi. Syy on lähinnä tunnneperäinen. Sekä kotikasvatuksessa että nuoruuteni pitkässä liitossa totuin siihen, että pariskunnalla kaikki on yhteistä. Riippumatta siitä, mihin suuntaan vuosien varrella molempien tulot heittelevät. Ollaan asiasta puhuttu, ja siihen suuntaan mennään. Tarkoitus onkin, että asteittain asia etenee. Yhdessä on eletty nyt 4 vuotta. Kun taivalta on takana 20 vuotta, niin tilanne on varmasti toinen.
Lisäys: Miehellä myös vähän autolainaa. Olisko samaa luokkaa mun opintolainan kanssa.
Meillä on pari lasta, 13 v tyttö, 3,6 vuotias poika. Asumme omakotitalossa jonne muutimme huhtikuussa, talon sain äidiltäni perintönä. Ennen asuimme kerrostalossa. Ei elämä ole helppoa vaikka on omakotitalo velaton, on tässä kuluja kuitenkin joten töitä pitää paiskia. Meillä on omat tilit molemmilla ja arki sujuu hyvin ja ollaan onnellisia, ei me rikkaita olla mutta ei köyhiäkään.
Asumme vaimoni kanssa kaksin n.250 m2 omakotitalossa, ei senttiäkään velkaa minnekään.
Talon myyntihinta olisi jossain 350-400 000:n euron välillä.
Talon olen maksanut omilla ansioillani.
Vaimon kanssa on aina ollut yhteinen tili.
Asumisessa on ollut kiertoa. 6 työsuhdeasuntoa. Toisen lapsen synnyttyä omakotitaloon jolloin velkaa niin paljon kun sai ja vähän enemmänkin.
Velat oli maksettava 15:sta vuodessa.
Lasten lähdettyä ostimme keskustan pienehkön kerrostaloasunnon.
Yhteiset tilit käyttöehdolla joko / tahi.
Lainoituskuvio oli per seellään. 70-luvun puolivälin tietämissä rahaa ei saanut edes anopin velatonta ok:ta vastaan kuin pienen remontin verran.
Muutamia vuosia myöhemmin pankit yliluotottivat ketä tahansa ja mitä tahansa.
Nuorena olisi tarvinnut rahaa perustarpeisiin kuten kulku- ja harrastusvälineisiin, vaatteisiin jne.
Tilava asunto lapsiperheelle ilman tolkutonta velkaantumista jne. mutta kaikesta oli pulaa!
Sitten kun talous helpottui ratkaisevasti olivat tarpeet vähentyneet ja nyt kun on mahdollisuus toteuttaa mielitekoja niin niillä ei ole enää suurtakaan merkitystä.
Kai tämä on luonnonlaki?
Olemme ajoissa, ilman veroseuraamuksia siirtäneet yhden asunnon lapsillemme, toinen, minun nimissäni oleva, on testamentattu heille ja nykyinen pääasuntomme menee perikunnalle kumman tahansa meistä leskeytyessä. Minun kuollessani lapset ovat edunsaajina yhdessä rahastosidonnaisessa säästövakuutuksessa.
Muut, eri muotoiset säästöt menevät jakoon normaalisti.
Opiskeluaikoina lastemme sponssaus oli vähäistä koska halusimme heidän oppivan elämään omillaan ja tutemaan mitä niukkuus on. Heidän valmistuttua olemme tehneet taloudellisia järjestelyjä.
Mutta elämänkaarta ajatellen "epistä on"!
Joo, sehän menee vähän persiilleen tuo homma monella. Kun perustetaan perhe, lapsia mahdollisesti useampi, pitäisi olla iso asunto, auto, kuluja löytyy. Eletään tiukilla ja rahareikiä on jos vaikka mitä. Asuntolaina painaa. Sitten kun lapset lähtee omilleen ja pärjätään pienemmissä tiloissa yms on sitä varaa mitä olisi kipeästi kaivannut lasten ollessa pienempiä. Itse on järkätty niin että lainaa lyhennetään nyt lasten asuessa vielä kotona minimisumma ja myyntiin menee talo heti kun porukka vähenee. Ei sitä kaksi tarvitse näitä neliöitä mitä nyt. Toivon että omia lapsia voin sitten vähän jeesata kun samassa tilanteessa ovat. Itse sain kotoa lähtiessä tyynyn ja peiton. Töitä tekemällä tuplasti säästettiin raha ensimmäiseen omaan asuntoon. Joskus huolettaa ja pelottaa tämä nykytilanne miten omille lapsille käy, toivottavasti saavat aikanaan töitä ja mahdollisuuden rakentaa elämästään turvaisan, ennenkaikkea henkisesti mutta kyllä se taloudellinenkin puoli ikävä kyllä aika paljon painaa.
Asumisoikeusasunto on paras. Sitä voi vaihtaa helposti perhekoon mukaan. Itse olen asunut suuressa aso rivitaloasunnossa, kun lapset olivat pieniä teinejä. Sitten eron jälkeen muutimme lasten kanssa aso kerrostaloon. Lasten lähtiessä maailmalle, olen aina vaihtanut pienempää aso kotiin.
Monien mielestä aso asunto on rahan tuhlaamista, mutta omasta mielestäni ei. Asumisesta pitää aina maksaa tietty summa x, jonka suhteet vain vaihtuu sen mukaan oli kyseessä omistus, vuokra tai aso asunto. Meillä ei olisi ollut ikinä ollut mahdollisuus asua omistusasunnossa, uudessa 5h rivitalossa. Vuokrarivitaloihin on todella hankala päästä.
Kauan eläköön asumisoikeusasunnot :D!
... pieniä teinejä...
pieniä PLUS teinejä....
Itse olen sitä mieltä että aso asunto on rahan tuhlausta ja yksi kaverini asuu perheensä kanssa 4huoneen ja keittion aso asunnossa ja vuokra 900€ kuussa ja omaisuus ei kerry yhtään ja sehän on sama kun vuokralla asuisi ja kallista . Itsellä rivarikolmia ja maksettu tänävuonna alkuperöinen laina pois mutta vähän joutu ottamaan remonttilainna kun katot korjattiiin mutta asumiskulut 700€ luokkaa ja kokkajan halpenee mutta omaisuus kasvanut ja rivrin arvotuplaantunut 16 vuodessa mitä itse maksoin.
Olen samaa mieltä. En todellakaan ole ymmärtänyt asumisoikeusasunnon ideaa.
No ehkä ymmärrän. Ei tarvitse ottaa isoa lainaa. Tai siinäkin tapauksessa jos sitä lainaa ei saa.
Sietysti myös se, ettei sosiaalitapauksia muuta naapuriin, eikä vuokranantaja voi tuosta vaan häätää.
Mielummin kuitenkin maksan itse lainaa pois, enkä ASO:n vastiketta.
Niinpä, samalla summalla lyhentäisi omaa asuntolainaa jo ihan kivasti. Minun mielestä vuokralla asuminen on kaikkein kallein ja hyödyttömin asumismuoto. Toki läheskään kaikilla ei ole varaa omaan asuntoon kun pitäisihän se pesämuna olla hankittu. Sääli.
Asun myös aso asunnossa, ja se on paras mahdollinen, ollut läpi elämäni. Lapset (4) syntyivät vuokra-asuntoaikana. Muutimme siitä 5h k s aso asuntoon, jonka vastike oli pienempi kuin pienemmän vuokra-asuntomme vuokra. Aso maksu tuli tietysti siihen päälle. Omistusasuntoa emme ikinä edes harkinneet, sillä miehellä oli yrittäjänä vaihtelevat tulot - joskus ei tuloja ollenkaan. Myöhemmin firma menikin persiilleen ja mies makseli (perheensä kustannuksella tietysti) lainoja vuosikausia. Ts. jos meillä olisi ollut omistusasunto, se olisi ollut pakko myydä. Minun palkallani ei elätetty kuutta henkeä ja maksettu asuntolainaa. 5 huoneen omistusrivariin emme ikinä olisi saaneet pankkilainaa. Olisi pitänyt asua ahtaasti, eikä sellainen ole koskaan houkutellut. Elämästäni 25v ensimmäistä vuotta asuin myös omakotitalossa: se asuintapa ei houkuttele yhtään.
Aso asunnon paras puoli onkin, että sitä voi helposti tarpeen mukaan vaihtaa pienempään tai suurempaan. Lisäksi naapurit ovat aso asunnoissa parhaita! Ei liian kansainvälisiä eikä juoppoja ja rettelöitsijöitä. Ja jos sattuu pitkä sairasloma/työttömyys kohdalle, niin vastikkeeseen saa asumistukea.
Asutaan vaimon kanssa kaksin puoliksi omistamassamme kerrostalokolmiossa Helsingissä. Vaimo on saanut perintöä, joten sillä ei ole velkaa. Minulla on asuntolainaa vielä 20.000€ ja sijoituslainaa 160.000€.
Meillä on omat rahat, mutta menoja tasataan niin, että molemmilla on sama elintaso. Tosin kun vaimo elää pääomatuloillaan ja minä maksan palkastani lainojani, niin elintaso asettuu aika tasoihin muutenkin.
Asun nykyään yksin koska vaimo jätti juuri ennen kun voitin lotossa kaksi miljoonaa. yheisiä lapsia meillä ei ollut vaan exällä oli kaksi lasta entisestä liitostaan. En minä ole alkanut pröystäilee vaan asun kerrostalo kolmiossa. Kovasti exä halusi että otan takaisin varmaan kymmenen kertaa on vonkannut että yritetään uudestaan. Exällä oli velkaa joku 80 000 euroa ja asuin ennen sen luona. Oli minullakin velkaa mutta ei asuntovelkaa. Onneksi en asu helsinkissä kun siellä asunto maksaisi 300 000 euroa helposti ja täällä kesk-suomessa asunto maksoi reilusti alle sata tonnia.
Lapsemme ovat jo maailmalla niin onkin helppoa miettiä tekisikö jotain toisin ja mitä on tullut tehtyä.
"Mikä on teidän perheen tai parisuhteen asumismuoto?" Nuorena parina asuttiin kahdestaan keskustassa kaksiossa, kun perhe perustettiin muutimme omakotitaloon. Lapsia saatiin kolme ja nyt kun he ovat maailmalla, olemme muuttamassa takaisin keskustaan.
"Perheen koko ja velat? Lapsia siis kolme ja kaikki syntyivät suht peräjälkeen. Velkaa otimme tuolloin noin 80 000 euroa, jota maksoimme todella hitaasti takaisin, jotta muuhun elämään jäisi rahaa.
"Entä onko yhteiset vai erilliset rahat?" Omat pankkitilit on olleet aina. Kulut on jaettu maksukyvyn mukaan. KUn olin kotiäitinä useamman vuoden, eivät tulonikaan olleet juuri minkään laiset.
"Ja jos voisit niin mitä muuttaisit siinä?" Ehkäpä tekisin useamman lapsen, kotiäitivuosia kaipaan suunnattomasti. Asumismuoto on ollut aina ihanteellinen, joten sitä en muuttaisi. Velanmaksu pitkällä ajalla on ollut myös hyvä ratkaisu.
Näissä talousasioissa oli kovin hyödyllistä tietää perheen yhteenlasketut nettotulot. Oikeastaan vain ne, ja sitten perheen koko.
Vastaan itselleni...
Eli nettotulot 2300e/kk. Asuntona asumisoikeusasunto, jossa asumismenot 600 kk. Yksin asun. Ei juuri velkoja. Joskus kulutusluottoa, mutta sen maksan pois seuraavasta tilistä.
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää mitkä on ruokamenot yksin asuvalla? Siitä kun on aikaa itsellä samassa tilanteessa ollessa.
Töissä lounas about 126e/kk. Arkisin kotosalla en paljon syö, todellakaan. Mutta teen viikonloppuisin ruokaa miesystävälle ja usein myös aikuisille lapsilleni heidän ystävilleen. Joten kokkailuun muille kuluu varmaan lähes puolet kuukauden budjetistani, joka on n. 400 e/kk. Joulukuussa 800 e/kk :). Silloin kokkailen myös sukulaisille. Korostan vielä, että olen ruuan suhteen ronkeli, enkä ainakaan laadusta tingi. Mieluummin määrästä. Kun suunnittelen vkl aterioita tärkeintä on terveellisyys, maku, hyvät raaka-aineet > syöjät jääköön mieluummin nälkäisiksi laadun kustannuksella. Inhoan heittää ruokaa roskiin. Viikot olen yksin, niin en silloin myöskään ala puputtaa yksin vkl jämäruokia tai ottaa niitä eväiksi töihin.
Avoliitossa ja kaksi omaa lasta luonani n. 12 pv /kk
Avokki maksaa minulle n.330 € kk asumisestaan. Erilliset rahat, mutta yhteinen kassa päivittäistavaroille
Asunnon arvo n. 300 000 ja velkaa n. 140 000. Lyhennys vastike n 1300 €/kk
Mökkilainaa n. 60 000, mökin arvo n. 140 000. Mökki lyhennysvapaalla, joten korkoja n. 30 €/kk
Laina ja asumiskustannukset siis n. 1000 €/kk arvelen siihen tulevaisuudessa tulevan n. 500 € lisää, kun vaihdan auton, tai mökin lyhennykset alkavat juosta.
nettopalkka n. 3200 €/kk
Aika paljon lainaa vaikka nettopalkka on kohtuullinen ja lainan lyhennys aika iso mutta noilla tuoloilla makselee helposti mutta mitäs sitten jos työt loppuu.
Niin tai sairaus iskee. Tai kun lainaa on vielä eläkkeelle jäädessä...
Kuinka moni laskee lainanlyhennyksen sen mukaan, että mitäs jos jää työttömäksi? Suurimmalla osalla lainanlyhennyksen on laskettu sen mukaan, mitä on tulot. Tuolla edellisellä suhde on todella hyvä. Säästöön varmasti jää joka kuukausi. Sitä paitsi, hänellä on kesämökki, jonka voi pahassa tilanteessa myydä, ja käteen jää n. 80 tuhatta... Sen joa laittaisi asuntoon, niin lainaa jäisi enää 60t. Ei paha 300t asuntoon. Harvalla on sellaista tilannetta kovin aikaisessa vaihetta elämää. Toki jos ikää on jo kertynyt.
Meillä lainaa 160t. Talon arvo n. 300t. Lapsia 3. Omalta osaltani lyhennän lainoja 650e/kk, ja nettituloni palkassa ovat 1900e/kk.
Täytyy sanoa ettei olisi varmasti ikinä lainaa voitu ottaa jos pelkäisi työttömyyttä, sairautta, toisen kuolemaa tms. Täytyy vain uskaltaa elää. Tietysti oma tilanne on se että molempien työt ja työpaikat on sellaiset että ei ole pelkoa työttömyydestä ihan ensimmäisten joukossa. Vaikka koskaan ei voi tietää, mutta silti.
Kerrostalon+kolmio,+74m2.+Aikuiset+lapset.
Nyt+kyllä+tipahdin+kärryiltä.+Etkös+sinä+ole+sama+nimimerkki+joka+70+luvulla+rakensi+talon+ja+niin+pois+päin...+Mitä+lainaa+olet+tarvinnut+jos+sen+myitte+ja+kerrostaloon+muutitte?+Mitä+lainaa+sä+olet+pankista+saanut+70+%+osakkeen+arvosta+ja+vielä+lyhentämättä+10+v?+Juu+tajuan+kyllä+että+korot+täytyy+maksaa+mutta+täysin+lyhentämättä+ei+nyt+mene+ihan+jakeluun.+Ja+ikää+sulla+on+varmaan+toi+72+ja+vaimolla+68,+vai+mistä+toi+nimimerkki+tulee?+Ja+kirjoittelujen+perusteella+näin+päättelin+myös,+mitä+menneisyydestä+olet+tarinoinut.
Nyt+ei+mennyt+minun+jakeluun.+Sait+osakkeen+arvosta+70%+lainaa,+jota+et+edes+lyhennä?+Kerrohan+miten+tämä+on+mahdollista?
Olin+ostanut+ko.+osakkeen+ja+lainoitin+sen+jälkikäteen.
Asutaan omakotitalossa jonka omistan ja velaton. Tyttöystävä muutti tähän v 2006, ei maksa mulle vuokraa eikä omista talosta mitään kun ei halunnut. Yksi yhteinen lapsi 5 vuotias ja avovaimon ex suhteesta sillä lapsi tyttö 14 vuotias. Meillä on yhteinen laina kesämökki kun ostettiin ja velkaa siitä 50 000 euroa.