RaamattuOnTotuus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

725

Kommenttia

3861

  1. Tieteelliset todisteet tarkoittavat vahvistettuja havaintoja ja toistettavia mittauksia. Emme voi mennä ajassa taaksepäin havainnoimaan luomista. Kysymyksen esittäjän tulisi ymmärtää, mitä tarkoittaa tieteellinen todiste. Mitä sen sijaan voimme tehdä, on vetää johtopäätelmät siitä, mitä voimme havaita tapahtuvan tällä hetkellä:

    Eliöt adaptoituvat tehokkaasti epigeneettisten mekanismien ansiosta. Lajiutumista tapahtuu edelleen nopeasti, jopa kahden-kolmen sukupolven jälkeen. Tämä ei ole evoluutiota, koska lajiutuminen perustuu

    1. Vaihtoehtoiseen silmukointiin ilman muutoksia DNA-jaksoissa.
    2. Informaation korruptoitumiseen ja sitä seuraavaan
    3. Informaation uudelleenjärjestelyyn.
    4. RNA-editointiin.
    5. DNA-editointiin.
    6. Epigeneettisesti ohjattuun transposoituvien elementtien liikehdintään ja insertioihin.

    Johtopäätelmä: Raamatun luomiskertomus on historiallinen tositapahtuma. Evoluutiolle ei löydy ensimmäistäkään tieteellistä todistetta.
  2. Silloin kun kommentissa/kysymyksessä/aloituksessa on tällaisia epäasiallisuuksia, kuten

    "etkä jatkuvasti juokse karkuun. Siellä on jo useita kymmeniä kysymyksiä joita olet vältellyt kuin ruttoa, koska sinulla ei ole vastauksia. Näyttää olevan liian kiusallista..."

    Niin en todellakaan vastaa. Opetelkaa asiallisen keskustelun perusteet, jos toivotte minun vastaavan kysymyksiinne.
  3. Vain asiallisiin kysymyksiin ja kommentteihin vastataan.
  4. Otapa selvää seuraavasta kysymyksestä:

    Voiko öljyä muodostua epäorgaanisista materiaaleista?

    Käytä vaikka AI:tä tai kysy Googlelta.

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tomiaalto1/luonnossa-havaittava-muutos-ei-ole-evoluutiota/
  5. Artikkeli käsittelee edelleen erilaisia evoluutiopuita ottamatta kantaa elämän syntyyn. Artikkelin alussa esitetään lyhyesti, mikä on evoluutioteoria ja miten se liittyy artikkelin varsinaiseen tekstiin.

    Evoluutioteoria jaetaan nykyisiin useisiin osa-alueisiin, kuten kemiallinen evoluutio, biologinen evoluutio, kosminen evoluutio ja sosiologinen evoluutio. Näistä kemiallinen evoluutio käsittelee abiogeneesiä.

    Ette raukat tunne edes omaa uskontoanne. Säälittävää.
  6. Aloitus käsittelee erilaisia evoluutiopuita, ei abiogeneesiä. Lukutaidossasi on kehittämisen varaa. Voin pitää tukiopetusta.
  7. Mitähän evoluutiouskovaiset keksivät Darwinin vääräksi osoittautuneen teorian tilalle? Vain ajastaan jälkeen jääneet evolutionistit uskovat enää satunnaisiin mutaatioihin ja valintaan. Tiede muuttuu jatkuvasti, Jumalan Sana pysyy samana päivästä päivään.
  8. Ei ole evoluutiouskovaisilla tieteellisiä argumentteja, joilla puolustaa omaa uskontoaan. Tämä oli ennakoitavissa...
  9. Olen julkaissut tutkimukseni kirjassani 'Epigeneettinen informaatio - ja kadonnut evoluutio'. Se on myyty loppuun. Kirjassa on 186 tieteellistä lähdeartikkelia ja tutkimusta vahvistamassa kaiken, mistä kirjoitan. Nyt kirjastani on julkaistu englanninkielinen käännös suuren kysynnän vuoksi.
  10. 1. Moos. 6
    5 Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyksensä olivat kauttaaltaan pahat, [1. Moos. 8:21]
    6 hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.
    7 Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."
    8 Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.
  11. Ajatelkaapa, miten kauan ihmisiä on johdettu harhaan teorialla satunnaisista mutaatioista ja valinnasta. Miljoonia, ellei miljardeja ihmisiä on opetettu täysin väärällä tiedolla, jonka nykytiede kumoaa. Nyt evoluutiouskovaisilla on pohtimisen paikka; 'satunnaiset mutaatiot ja valinta' ei pidäkään paikkansa ja useimmat tutkijat myöntävät jo epigeneettisten mekanismien olevan päämekanismi eliöiden muuntelussa ja adaptoitumisessa. Jos evoluutiouskovainen haluaa seurata aikaansa ja pysyä tieteen tuoreimpien tutkimusten perässä, on hänen myönnettävä, että epigeneettiset mekanismit ohjaavat passiivisen DNA:n luentaa. Tästä olen yrittänyt kertoa jo viimeiset kymmenen vuotta. Kaikki, mistä olen kirjoittanut, on osoittautumassa todeksi.
  12. Ympäristötekijät → Eliön aistit ja reseptorit monitoroivat ympäristöä → Reseptorit tai aivot välittävät tietoa soluille signaalireittien kautta → Solun epigenomi reagoi signaaleihin → Epigeneettinen ohjelma muuttuu → Solujen, kudosten ja elinten toiminta mukautuu ympäristöön → Muutokset periytyvät jälkeläisille

    Tässä mallissa muutos ei ole satunnainen eikä valinnan kohde, vaan ennakoiva ja koordinoitu reaktio, joka toteutuu osana suunniteltua säätelyverkostoa. Luonnonvalinta ei tee mitään aktiivista – se ei voi ohjata, eikä se voi ohjelmoida sopeutumisreaktioita. Näin ollen sen asema biologian perusselittäjänä on perusteeton.
    ________________________________________
    Johtopäätös
    • “Satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta” -teoria on vanhentunut ja tieteellisesti kestämätön.
    • DNA ei yksinään selitä eliöiden monimuotoisuutta; tarvitaan epigeneettinen säätelyjärjestelmä.
    • Muutokset perimässä eivät ole satunnaisia vaan usein entsymaattisesti ohjattuja, ohjelmoituja ja tarkoituksenmukaisia.
    • Luonnonvalinta ei ole aktiivinen mekanismi vaan passiivinen seuraus jo tapahtuneista muutoksista.

    Tämän päivän biologia ei enää tue uusdarwinistista selitysmallia. Tarvitaan uutta ajattelua, joka tunnistaa solun kyvyn itseohjautuvaan, älykkääseen ja kontekstisidonnaiseen muunteluun – järjestelmään, joka viittaa syvälle juurtuneeseen suunnitelmallisuuteen.
  13. Nykytutkimus on tuonut uusia ulottuvuuksia Darwinin havaintoihin, erityisesti epigeneettisten mekanismien osalta. Epigeneettinen säätely, kuten DNA:n metylaatio tai histonimuutokset, voivat vaikuttaa geenien ilmentymiseen ympäristön, kuten ravinnon, mukaan — ilman että itse geenisekvenssi muuttuu. Tämä voi johtaa esimerkiksi nokan koon ja muodon muutoksiin jo seuraavissa sukupolvissa.

    Mitä tämä merkitsee Darwinin kannalta?
    Darwin oli oikeassa siinä, että ympäristö vaikuttaa eliöiden selviytymiseen ja jälkeläisten menestykseen.

    Hän oli väärässä tai vajavaisesti perillä siitä, miten muutokset syntyvät ja siirtyvät eteenpäin. Hän ei osannut kuvitella sellaista hienovaraista, nopeaa ja palautuvaa säätelyjärjestelmää kuin epigeneettinen säätely.

    Nykynäkökulmasta voidaan siis sanoa, että Darwinin mekanistinen selitys oli puutteellinen, ja joiltain osin harhaanjohtava: hän näki muuntelun pääosin satunnaisena ja hitaana, kun taas nykyään ymmärrämme, että ympäristö voi ohjata nopeasti ilmiasun muutoksia ilman geneettistä mutaatiota.

    Johtopäätös:
    Kyllä, Darwin oli tässä asiassa vakavasti väärässä, jos arvioimme hänen käsityksiään nykyisen epigeneettisen tiedon valossa. Hänellä ei kuitenkaan ollut käytössään modernia molekyylibiologiaa tai tietoa geneettisestä ja epigeneettisestä säätelystä. Hänen teoriansa oli aikalaisensa paras selitys, mutta nykyään tiedämme, että sopeutuminen voi tapahtua myös nopeasti, suunnatusti ja jopa palautuvasti, mikä on suuri haaste klassiselle darwinistiselle evoluutiomallille.
  14. Ryhmän aiheena on kreationismi ja älykäs suunnittelu.

    Luomiseen liittyy oleellisesti globaali vedenpaisumus, jonka jäljet ovat edelleen vahvasti näkyvissä nimenomaan fossiiliaineistossa.

    Lisäksi voimme tarkastella kambrikautta älykkään suunnittelun valossa, koska Kambrin räjähdys on vakava ongelma evoluutioteorialle. Eliöt ilmestyvät fossiiliaineistoon yhtäkkiä, täysin valmiina. Edeltäjämuotoja ei ole löydetty.
  15. //Darwinin näkökulma on ennemminkin se, että nokkien olemassa olevan variaation ansiosta linnut voivat hyödyntää erilaisia ravinnonlähteitä.//

    Hölynpölyä. Lintujen nokan koko ja muoto muuttuvat mm. syödyn ravinnon mukaisesti (koskee jälkikasvua).

    Epigeneettinen säätely tapahtuu seuraavasti:

    Ympäristötekijät --> Eliön aistit ja reseptorit monitoroivat ympäristötekijöitä --> Reseptorit tai aivot välittävät tietoa soluille signaalireiteissä erilaisten signaalimolekyylien avulla --> Solun epigenomi reagoi signaaleihin --> Solun epigeneettinen ohjelma muuttuu --> Solun, kudosten ja elinten toiminta adaptoituu ympäristössä tapahtuvien muutosten mukaisesti.--> Muutokset periytyvät jälkeläisille.

    Ei siis mitään tekemistä satunnaisten muutosten tai kuvitteellisen luonnonvalinnan kanssa. Muutokset perustuvat tarkasti toimiviin epigeneettisiin mekanismeihin ja tekijöihin.

    Darwin oli totaalisen väärässä.
  16. Charles Darwin ei tuntenut mutaatioita tai geenien periytymismekanismeja, koska perinnöllisyystieteen perusteet (kuten Gregor Mendelin työt) eivät olleet hänen aikanaan vielä tunnettuja tai laajasti ymmärrettyjä. Darwin puhui epämääräisemmin ”muunnoksista” (variations), joita hän havaitsi luonnossa. Hän ei tiennyt, mistä nämä muunnokset johtuivat, mutta ajatteli niiden olevan satunnaisia ja periytyviä.

    Hugo de Vries, hollantilainen kasvitieteilijä, toi 1900-luvun alussa esiin mutaatioajatuksen: hän havaitsi uusia, periytyviä ominaisuuksia ilmestyvän yhtäkkiä (esimerkiksi iltahelokissa) ja nimesi nämä muutokset mutaatioiksi. De Vries yhdisti nämä käsitteet evoluutioon ja antoi merkittävän sysäyksen myöhemmälle nykyaikaiselle synteesille, joka yhdistää Darwinin luonnonvalinnan ja Mendelin perinnöllisyyden.

    Yhteenvetona:

    Darwin: luonnonvalinta + muuntelu (mutta ei tuntenut geenien tai mutaatioiden mekanismeja)

    De Vries: mutaatiot periytyvinä muutoksina

    Myöhemmin: nykyaikainen evoluutioteoria (moderni synteesi) yhdistää Darwinin, Mendelin ja myöhemmin geenitieteen.
  17. Hakusanat tiedonjanoisille:

    'darwin's finches diet methylation'
  18. Tästä voit lukea ja oppia, miksei Volvox:in monisoluisuus ole evoluutiota vaan geneettistä rappeutumista.

    https://sciencerefutesevolution.blogspot.com/2023/06/volvox-algae-favorite-child-of.html
  19. Kiitos yrityksestä todistaa evoluutio. Tässä tieteelliset vastineet:

    Lenskin koe ja sitraattiin sopeutuminen perustui DNA:n uudelleenjärjestelyyn. Ei evoluutiota:

    https://journals.asm.org/doi/10.1128/jb.00831-15

    "Using similar media, 46 independent citrate-utilizing mutants were isolated in as few as 12 to 100 generations. Genomic DNA sequencing revealed an amplification of the citT and dctA loci and DNA rearrangements to capture a promoter to express CitT, aerobically. These are members of the same class of mutations identified by the LTEE. We conclude that the rarity of the LTEE mutant was an artifact of the experimental conditions and not a unique evolutionary event. No new genetic information (novel gene function) evolved."

    Turusen ja Leisolan tutkimus on jo vanha eivätkä kumpikaan allekirjoita tuollaista johtopäätelmää nykyään. Tuoreet tukimukset ovat tuoneet niin paljon tietoa epigeneettisistä mekanismeista myös bakteerien sopeutumisessa, etteivät nuo johtopäätelmät ole enää relevantteja.

    Hiivatutkimus:

    Kyseessä ei ole aito monisoluisuus siinä merkityksessä, jossa solut erilaistuvat omiin tehtäviinsä kantasoluasteilta.

    Tieteessä aito (tai kompleksinen) monisoluisuus tarkoittaa seuraavia piirteitä:

    -Solujen pysyvä kiinnittyminen toisiinsa.
    -Solujen välinen kommunikaatio ja koordinaatio.
    -Solujen erilaistuminen eri tehtäviin (esim. ravinnonhankinta, lisääntyminen, liikkuminen).
    -Kehityksellinen ohjelma, jossa solut lähtevät samasta kantasolusta ja erilaistuvat ohjelmoidusti.
    -Yksilöllinen kokonaisuus, joka toimii yhteisen genomin alaisuudessa.

    Mikä oli Ratcliff et al. (2012) tutkimuksen tulos?

    -Hiivasolut muodostivat soluryppäitä, jotka eivät erkaantuneet toisistaan jakautumisen jälkeen.
    -Ryppäät lisääntyivät klustereina, kun osa soluryppäästä hajosi ja muodosti uusia ryppäitä.
    -Joissain soluissa havaittiin ohjelmoitua solukuolemaa (apoptoosi), mikä edesauttoi ryppään "jakautumista".

    📌 Mutta:

    Solut eivät erilaistuneet tehtäviinsä (kaikki olivat metabolialtaan ja rakenteeltaan identtisiä).

    Ei havaittu varsinaista kehitysohjelmaa eikä kantasoluasteelta lähtevää solulinjaa.

    Apoptoosi ei ollut erikoistunut "tehtävä", vaan todennäköisesti stressivaste tai seuraus kasvunrajoista.

    Ryppäiden rakenne oli melko satunnainen ja pysyvyys rajoittui laboratoriokulttuuriin.

    🧬 Kreationistinen arvio: miksi tämä ei ole "aitoa monisoluisuutta"?
    Kreationistisesta näkökulmasta voidaan perustellusti sanoa, että:

    Todellinen monisoluisuus, kuten eläimillä tai Volvoxilla, on tarkasti suunniteltu kokonaisuus, jossa geenit ja epigeneettiset järjestelmät ohjaavat solujen erilaistumista tarkasti.

    Tällainen rakenteellinen ja toiminnallinen eriytyminen ei synny pelkän selektion ja sattuman kautta, vaan edellyttää jo alun perin luotua ohjelmointia.

    Tutkimuksen “snowflake yeast” edustaa vain agregaatiorakennetta, ei funktionaalista monisoluisuutta.
  20. Gemini:

    Kambrin räjähdys ja sen haasteet evoluutioteorialle
    Kambrin räjähdys viittaa geologiseen ajanjaksoon noin 541 miljoonaa vuotta sitten, jolloin elämän monimuotoisuus maapallolla lisääntyi räjähdysmäisesti suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämän ilmiön on koettu asettavan merkittäviä haasteita perinteiselle darvinistiselle evoluutioteorialle. Vaikka evoluutioteoria selittää lajien vähittäistä kehittymistä luonnonvalinnan kautta, Kambrin räjähdyksen äkillinen ja laaja-alainen uusien elämänmuotojen ilmestyminen tuntuu olevan ristiriidassa tämän asteittaisen prosessin kanssa.

    Ongelman ydin
    Kambrin räjähdyksen ongelma evoluutioteorialle kiteytyy pääasiassa kolmeen kohtaan:

    Äkillisyys ja monimuotoisuus: Kuten nimikin viittaa, kyseessä ei ollut hidas, asteittainen kehitys, vaan pikemminkin dramaattinen ja nopea uusien eläinkunnan pääjaksojen synty. Lähes kaikki nykyiset eläinkunnan pääjaksot ilmestyvät fossiiliaineistoon Kambrin kauden aikana ilman selvää tai merkittävää siirtymämuotojen historiaa esikambrikaudelta. Tämä on ristiriidassa darvinistisen ajatuksen kanssa, jonka mukaan evoluutio etenee pienten, kumulatiivisten muutosten kautta.

    Siirtymämuotojen puute: Darvinin evoluutioteorian mukaan lajien kehittyessä pitäisi löytyä runsas määrä siirtymämuotoja, jotka dokumentoisivat asteittaista muutosta vanhemmista muodoista uudempiin. Kambrin räjähdyksen yhteydessä näitä siirtymämuotoja, jotka yhdistäisivät kambrilaiset elämänmuodot esikambrikauden alkeellisempiin muotoihin, on ollut äärimmäisen vaikea löytää. Tämä jättää aukon evoluution jatkuvuuteen.

    Kompleksisten rakenteiden ilmestyminen: Kambrin kaudella ilmestyneet eläimet olivat jo varsin monimutkaisia, sisältäen esimerkiksi kehittyneitä silmiä, rustorunkoja ja monimutkaisia ruumiinrakenteita. Tämänkaltaisten kompleksisten piirteiden nopea kehittyminen ilman selkeää esihistoriaa on haaste, sillä monimutkaisten ominaisuuksien oletetaan vaativan pitkän evoluutiohistorian.

    Evoluutiobiologien näkemyksiä
    Kambrin räjähdys on ollut ja on edelleen kiivaan keskustelun ja tutkimuksen kohteena evoluutiobiologien keskuudessa. Monet tunnustavat sen asettamat haasteet, mutta pyrkivät löytämään selityksiä ilmiölle evoluutioteorian viitekehyksessä.

    Stephen Jay Gould, tunnettu paleontologi ja evoluutiobiologi, on kuvannut Kambrin räjähdystä usein. Hän on todennut:

    "Kambrin räjähdys on epäilemättä kaikkein hämmästyttävin ja hämmentävin tapahtuma monisoluisen elämän historiassa."
    "Miksi uusia pääjaksoja ei ole syntynyt kambrikauden jälkeen? Miksi kerran saavutetut pääjaksotasot ovat pysyneet niin hämmästyttävän vakaina, kun lajit ja suvut ovat jatkuvasti kehittyneet?"

    Niles Eldredge, toinen tunnettu paleontologi, on myös kommentoinut siirtymämuotojen puutetta Kambrin räjähdyksen yhteydessä:

    "Kambrin räjähdys on edelleen evoluution suurin arvoitus. Tämä äkillinen monimuotoisuus on kiusallinen fossiiliaineiston ilmiö, jolle ei ole helppoa selitystä nykyisen evoluutioteorian puitteissa."

    Simon Conway Morris, paleobiologi, joka on tutkinut paljon Kambrin aikaisia fossiileja, on korostanut sitä, kuinka ainutlaatuinen ja selittämätön Kambrin räjähdys on:

    "Kambrin räjähdys on yhä hämmästyttävä ja kiusallinen anomalia, joka haastaa perinteisen darvinistisen ajatuksen lajien asteittaisesta ja yhtenäisestä kehityksestä."

    Selitysehdotuksia
    Vaikka Kambrin räjähdys on edelleen haaste, evoluutiobiologit ovat esittäneet useita hypoteeseja sen selittämiseksi:

    Ekologiset tekijät: Ehkä olosuhteet Kambrin kaudella, kuten happipitoisuuden nousu valtamerissä, ravinnepitoisuuksien muutokset tai uusien elinympäristöjen synty, loivat ainutlaatuisen mahdollisuuden uusien elämänmuotojen kehittymiselle.

    Geenisäätelyn muutokset: Pienten geneettisten muutosten tiedetään voivan aiheuttaa suuria muutoksia eliön kehityksessä. Voi olla, että Kambrikaudella tapahtui nopeasti kehitykseen vaikuttavien säätelygeenien muutoksia, jotka johtivat uusien ruumiinrakenteiden syntyyn.

    Fossiiliaineiston puutteet: On mahdollista, että esikambrikauden siirtymämuotoja ei ole yksinkertaisesti säilynyt fossiileina, koska ne olivat pienikokoisia, pehmeäruumiisia tai elivät ympäristöissä, joissa fossiilisoituminen oli epätodennäköistä.

    Evoluution kiihtyminen: Evoluutio ei välttämättä etene aina samalla nopeudella. Voi olla, että Kambrin kaudella oli ajanjakso, jolloin evoluutio kiihtyi merkittävästi tuntemattomista syistä.

    Kambrin räjähdys on edelleen aktiivisen tutkimuksen kohde, ja sen täydellinen ymmärtäminen vaatii jatkuvaa työtä niin paleontologian, genetiikan kuin ekologiankin saralla. Vaikka se asettaa haasteita perinteisille näkemyksille, useimmat evoluutiobiologit uskovat, että se on selitettävissä evoluutioteorian viitekehyksessä, vaikkakin se saattaa vaatia tarkempia ja monimuotoisempia selitysmalleja kuin aiemmin on ajateltu.
    21. 12 / 194
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt