RaamattuOnTotuus

Vapaa kuvaus

Aloituksia

706

Kommenttia

3584

  1. Kyllä kaiketi kasvit selviävät yhden päivän itämisvaiheessa ilman auringonvaloa? Raamatusta löydät myös, kuka on valkeus.
  2. Olen käsitellyt aihetta osittain aiemminkin ja tullut siihen tulokseen, että darwininsirkut ovat käytännössä samaa lajia:
    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14191754/darwininsirkut-ja-koirarodut
  3. Aloittaja on täysin oikeassa. Evoluutioteoriaa ei voi tieteellisesti todistaa eikä sitä voi havainnoida luonnossa. Jos evolutionistit yrittävät turvautua miljooniin vuosiin, niin kannattaa muistaa, että luonnossa on jo noin 10 miljoonaa evoluutiobiologien määrittämää eliölajia. Tuosta määrästä luulisi olevan helppoa löytää esimerkkejä makroevoluutiosta tai informaation lisääntymisestä. Mutta totuus on, että voimme havainnoida ainoastaan nopeasti tapahtuvaa lajinsisäistä varioitumista, aivan kuten koirien kohdalla tapahtuu.

    Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset mm. yksinkertaisimman mahdollisen elävän solun 'rakentamisesta' ovat vahvistaneet näkemystä, jonka mukaan solu ei ole voinut kehittyä asteittain, vaan se on kerralla luotu valmiiksi kokonaisuudeksi.

    Hienoa, että ihmiset ovat heränneet huomaamaan evoluutioteorian valheellisuuden. Tämäkin palsta on kummasti piristynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Vastarinta on herännyt ja rintama laajenee. Lähestymme aikaa, jolloin evoluutioteoria tullaan vakavasti kyseenalaistamaan ja tämä tulee positiivisesti vaikuttamaan koko länsimaiseen kulttuuriin ja koulutukseen. Lääketiede tulee menemään isoja harppauksia eteenpäin, koska evoluutioteoria ei ole enää sotkemassa tieteellistä tutkimusta.
  4. On käsittämättömän epäloogista väittää tuota satunnaiseksi mutaatioksi, koska nähtävillä on jo selkeä yhteys ravintotottumuksiin.

    Nyt kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että jos vanhemmat ja mahdollisesti heidänkin vanhempansa ovat pitkään olleet kasvissyöjiä, niin tällainen muutos genomissa asettuu vakaaksi. Se on osoitus solun energiataloudesta. Ennen geenisekvenssimuutosta genomissa on todennäköisesti ollut korkeita metylaatiotasoja. Kun metyloitumista on jatkunut riittävän kauan ja riittävällä tasolla, ulottuu muutos lopulta sekvenssitasolle.

    Herääkö mitään ajatuksia siitä, että metyyliryhmät ovat CH3 -sidoksia ja emäsparimuutoksen saa aikaan yksi ainut vetyatomin siirtyminen? Onko kukaan tutkinut ylimetylaation (over methylation) ja emäsparimuutoksen mahdollista korrelaatiota?
  5. Tämä pitää paikkansa. Sisiliskot sopeutuivat uuteen ympäristöön ja uteen ravintoon ja niiden sisäelimiin todellakin tuli adaptiivinen muutos muutamassa sukupolvessa. Todistaa älykkäästä suunnittelusta.
    http://news.nationalgeographic.com/news/2008/04/080421-lizard-evolution.html
  6. http://phys.org/news/2016-02-food-affect-genes-yeast-case.html

    Ravinto muuttaa genomia.
  7. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19693691

    Mekanismi on hyvin samankaltainen, kuin ihmisen laktoosi-intoleranssin aiheuttama muutos, jossa MCM6 -geenin hienosäätö vaikuttaa vaihtoehtoisen silmukoinnin avulla LCT-geenin toimintaan.
  8. Näin se on evolutionistienkin alettava myöntämään, että genomin muutosten taustalla on ravinto. Ja vaivihkaa termi 'satunnainen mutaatio' on vaihdettu muotoon 'mutaatio'. On hyvin loogista tehdä johtopäätelmä, että ravinto todellakin muovaa eliöiden genomia. Ja kun näin tapahtuu, on selvää, että taustalla on älykäs mekanismi.

    Esim. neandertalinihmisen (joka on geneettisesti 99.84 prosenttisesti identtinen meidän kanssamme) morfologisten erovaisuuksien takana on ollut erilainen ravinto:
    https://www.sciencedaily.com/releases/2016/03/160329132245.htm

    Geenien säätelyä tuo joka tapauksessa on. Muutoksesta on tullut varsin pysyvä, mutta ei peruuttamaton. Kyseinen muutos vaikuttaa FADS2 -geenin hienosäätöön vaihtoehtoista silmukointia käyttäen.

    http://www.human.cornell.edu/bio.cfm?netid=ksk25

    "My research focus is functional characterization of desaturase genes (FADS1, FADS2 and FADS3). Cloning of desaturase genes into expression vectors, expression of transgenes in yeast, and mammalian cells, analysis of fatty acids by GC/MS-MS and GC-FID, live cell imaging and localization studies by GFP-tagging, RNA-Seq, gene knock-down RNAi assays, understanding alternative splicing of FADS genes and characterization of Fads3 knock-out mice."

    Olen jo pitkään puhunut ekologisen adaptoitumisen aiheuttamista eriasteisista muutoksista genomissa ja tässä on nyt erinomainen esimerkki vakaimmasta muutoksesta genomissa. Peruuttamaton se ei kuitenkaan ole. Kiitos molokille, kun tuet aloituksellasi Älykästä Suunnittelua. Alat vähitellen oppia.
  9. Neandertalinihmisen KOKO genomin samankaltaisuus on 99.84% meidän genomimme kanssa.
  10. Päivän paras omaan jalkaan ampuminen. Nobel-raati nimenomaan kertoo siitä, että päivittäin yli 10 000 spontaania muutosta kohdistuu soluihimme UV-säteilyn, taustasäteilyn, kopiointivirheiden, ympäristömyrkkyjen ja monien muiden tekijöiden vaikutuksesta. Ja silti solumme kestävät nämä rasitukset, koska korjausmekanismit toimivat niin hienosti. Silti genomimme on säädetty rappeutumaan. Ihmiskunnan elinikä on suunnittelijan toimesta määritetty.

    Satunnaiset mutaatiot eivät ole luonnon biodiversiteetin takana. En tunne ainuttakaan tapausta, jossa satunnainen mutaatio olisi saanut aikaan jotain hyödyllistä. Tunteeko kukaan muukaan?

    Neandertalinihmisten genomi on 99.84 % samanlainen meidän genomimme kanssa.
    Meidän genomimme on 99.6 % samanlainen toistemme kanssa.
    Tätä faktaa kannattaa hieman pohtia.
  11. Laktoosin sietäminen ihmisillä on epigeneettinen muutos. Voit tutkia, mitkä geenit ovat muutokseen osallisia. Vilkaise sen jälkeen esim. refgene -sivustolta kyseisten geenien speksit. Huomaat, että jokaisen ihmisen adaptiiviseen evoluutioon liittyvällä geenillä on vahva CpG -alue, joka siis metyloituu helposti, saaden geenin vaimentumaan/aktivoitumaan.

    Kaikki adaptiiviset muutokset perustuvat Jumalan luomiin älykkäisiin mekanismeihin. Satunnaiset mutaatiot eivät ole luonnon biodiversiteetin takana.
  12. Lähempänä? Onhan se banaanikärpäsenkin genomi 62-prosenttisesti samanlainen ihmisen genomin kanssa. Banaanin kanssa olemme 50-prosenttisesti samaa tekoa. Evolutionistit eivät ymmärrä mikä on geeni.
  13. En mielelläni käyttäisi termiä lajiutuminen ollenkaan ja sen vuoksi on huono ilmaus, että lajiutuminen heikentää geenipoolia. Mekanismi menee mielestäni näin päin:

    Eliöt joutuvat sopeutumaan muuttuneeseen elinympäristöön, jossa merkittävimmät muuttuvat tekijät ovat ravinto ja ilmasto. Kun ravinto muuttuu yksipuoliseksi tai sellaiseksi, että eliöllä on voimakas tarve adaptoitua esim. lievästi myrkyllisten kasvien käyttöön ravintona, aiheuttaa tämä geenien ja histonien metyloitumista, mikä puolestaan saa aikaan geenien vaimentumista. Eliö voi valita kromosomeistaan geenialleelin, jota se käyttää adaptoitumiseen. Kerrallaan voi kuitenkin olla toiminnassa vain rajoitettu määrä geenialleeleja. Mikäli jokin geenialleeli ei ole käyttökelpoinen, niin se metyloituu ja vaikenee. Solussa oleva mekanismi siis merkitsee sellaisia geenejä epigeneettisillä markkereilla, jotka ovat epäsopivia kyseisiin olosuhteisiin. Lisääntyminen sellaisen lajin (rodun) kanssa, jolla on vähemmän metylaatiotasoja genomissa, saa aikaan sen, että jälkeläiset ovat sopeutumiskykyisempiä kuin epigeneettiseen pullonkaulaan ajautunut edeltäjänsä.

    Histonien metylaatiot ovat myös epigeneettisiä markkereita ja ne liittyvät paitsi geenien säätelyyn, niin ennen kaikkea kromatiinin rakenteeseen. Histonien metylaatio vaikuttaa olevan yhteydessä myös kromosomien pakkautumiseen, mistä olen kirjoittanut. Tässä vaiheessa eliön ulkomuoto eli fenotyyppi on todennäköisesti jo muuttunut niin paljon, että tiede tekee lajimäärityksen (turhan). Kun kromosomin pakkautuminen jatkuu riittävän monta sukupolvea, niin jossain vaiheessa kromosomikirjanpito pudottaa turhat kromosomit pois. Kromosomierot aiheuttavat usein lisääntymisesteen, mikä on riittävä peruste lajiutumiselle.

    Punaketun kohdalla uskoisin, että sopeutuminen on tapahtunut siten, että sen edeltäjälajit ovat käyneet epigeneettisen pullonkaulan läpi, jolloin lajin kromosomit ovat pakkautuneet ja lopulta osa pudonnut käytöstä pois. Nykyiset olosuhteet punaketulle ovat ravinnon ja ilmaston puolesta otolliset, eli sillä on käytössään monipuolista ravintoa ja ilmasto on sille sopiva.
  14. Ja sapeliantiloopilla on myös 46 kromosomia. Ja delfiinillä 44. Ihminen ja simpanssi kun eivät polveudu yhteisestä kantamuodosta. Sen kertoo hämmästyttävän suuri geneettinen yhtenevyys ihmisten välillä. Neandertalinihmisen genomi on 99,84 %:sesti samanlainen meidän kanssamme. Sinun ja minun geneettinen yhtenevyys on 99.6 %:n luokkaa koko genomin tasolla. Meidän ja simpanssien geneettinen yhtenevyys on vain n. 87% koko genomin tasolla. Ja se tärkein, epigeneettinen yhtenevyys on n. 60%:n luokkaa.
  15. Yksisoluisen Amoeba Dubian genomi on 204 kertaa suurempi kuin ihmisen genomi. Genomin koko ei korreloi eliön havaitun monimutkaisuuden kanssa. C-value paradox. Nyt pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa ymmärtää, mikä geeni on.
    Muistathan, että ihmisessä on n. 19 500 proteiinia koodaavaa geeniä mutta ihmisessä on jopa miljoona erilaista proteiinia. Multifunctional genes, alternative splicing jne.
  16. http://fennecfoxes.yolasite.com/resources/foxchart.jpg

    Tuosta kuvasta voi jokainen tutkia Canidae -linjan eläinten oletettua evoluutiota. Mikäli kuva pitää paikkansa (mitä en tietenkään suoralta kädeltä allekirjoita), niin sekin osoittaa selvästi, että mitä useamman lajiutumisportaan läpi eläin on kulkenut, sen heikommaksi käy sen kromosomimäärä. Esim. punakettu on lajiutunut 9 kertaa oletetusta kantamuodosta, mutta äskettäin käsittelemäni saarikettu vain kaksi kertaa. Suden kromosomimäärä on korkea ja se herättää hieman kysymyksiä. On mahdollista, että sen oletetuilla kantamuodoilla on ollut vieläkin suurempi kromosomimäärä.

    Älköön kukaan kuvitelko, että sekottaisin kromosomimäärän genomin kokoon. Täällä kun on vilahdellut sellaisiakin väitteitä.

    Kaikki havaittava tieteellinen aineisto joka tapauksessa vahvistaa näkemystäni siitä, että pitkään jatkunut intensiivinen sopeutuminen, joka on johtanut lajiutumiseen, heikentää geneettistä valinnanvaraa. Tämä johtuu geenien metyloitumisesta, joka saa aikaan geenien vaimentumisen. Tämä on adaptoitumisen hinta.

    Evoluutio tarkoittaa rajattua energiariippuvaista ekologista adaptoitumista, mikä voi ilmetä rajattuna varioitumisena. Makroevoluutiota ei tapahdu. Nämä havaitut tosiasiat todistavat sen meille riittävän selvästi. Havaitut tosiasiat sopivat Raamatun luomiskertomukseen täydellisesti.
  17. Kysymys onkin siitä, kuinka monta lajiutumisporrasta punakettu on käynyt läpi. Ja niitähän vaikuttaa olevan aika paljon.
  18. Joten onko saariketun kromosomimäärä kasvanut sen oletetuista kantamuodoista?

    No further questions.
  19. En huomaa. Kerro sinä.

    Wolf 78 chromosomes
    Bat-eared fox 72 chromosomes
    Gray Fox 66 chromosomes
    Fennec Fox 64 chromosomes
    Bengal Fox 60 chromosomes
    Kit Fox 50 chromosomes
    Tibetan sand fox 36 chromosomes
    Red Fox 34 chromosomes
  20. Et ilmeisesti lukenut kovin tarkasti aloitustani koskien saarikettuja. Kirjoitin mm. näin:

    Geenisekvenssi tuskin kovin paljon poikkeaa Jumalan luomasta kantalajista. Syynä on mitä ilmeisimmin ns. epigeneettinen stressi.

    Saarikettu on käyttänyt adaptiiviset resurssinsa ja sopeutumisen rajat ovat tulleet vastaan. Havainto tuhoaa uusdarwinismin.

    Ja voithan vielä etsiä tietoa saariketun kromosomimäärästä, josko se pelastaisi evoluutioteorian. :-)
    21. 176 / 180
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt