- Terrorismilla pyritään aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta väestössä.
Eihän lastaan vaunuissa työntelevän äidin silmitön kaulan katkaisu ja kymmenkunnan eteen osuneen puukotus ole toki sellaista, vaan vähän ylilyönyttä keppostelua.
Kyllähän Sipilä suhtautuu siihen ymmärtäväisesti ja täydelliset tolvanaministerinsä voivat rauhoittua kekrijuhliinsa.
Todellisuudessa valtakunnanoikeus ja suuret vahingonkorvaukset tuottamuksellisista virkavirheistä odottavat edessä - Asiantunteva tutkimuskirja Neuvostoliiton vuodesta 1921 alkaneesta, alinomaan jatkuneesta ehdottelusta yhteistyöhön Saksan kanssa on:
Aleksandr M. Nekrich: German-Soviet Relation 1922-1941 Pariahs, partners, predators
Columbia University Press , 1997.
Kirjoittaja on suuresti arvostettu venäläinen historiantutkija, joka karkotettiin Breznevin aikana ja toimi sen jälkeen Harwardin yliopistossa. Kuoli 1993.
Alkuperäisdokumenttien tuella Nekrich osoittaa Neuvostoliiton (Stalin ja tämän valtuutuksella muu ylin johto) olleen alinomaan aloitteellinen Saksaa kohtaan sotilaallis-taloudellisesti ja sotilaallisesti. Aloitteellisuus entisestään tehostui Hitlerin noustua valtaan.
Saksalaiset olivat varauksellisempia, ja Hitler ei suvainnut varsinaista sotilaallista yhteistyötä.
Koko ajan Puolan "kysymyksen"ratkaiseminen yhdisti Neuvostoliittoa ja Saksaa toisiinsa.
Saksa oli koko ajan nimenomaisesti Neuvostoliiton toivotuin kumppani sotilasliittoon ja taloudellisesti.
Silloinkin kun Neuvostoliitto teki ehdotuksia mm. Ranskan suuntaan tai liittyi Kansainliittoon, oli Stalinin varsinainen tarkoitus pelottaa Saksaa erityksestä, jotta tämä uudelleen palaisi aikaisempaan sotilaalliseen yhteistyöhön (1922-1933) Neuvostoliiton kanssa.
Surkeata joutua oikomaan stalinisti-tomppeleiden perättömiä propagandatarinoita tänäkin päivänä ja Suomessa! - Ei todellakaan ole yllättävää, että Britannia salailee Suomi -dokumenttejaan.
Samoin Petsamoon liittyvät Mond -dokumentit on pysyvästi salattu.
Kun Talvisota päättyi, Britannia lähetti suurlähettilääkseen Sir Stafford Crippsin, joka oli maailmankatsomukseltaan sosialisti ja jonka suurin ihanne oli Neuvostoliitto ja Stalin.
Cripps ilmoitti mm. Molotoville, että Britannia ei vastusta NL:n uutta hyökkäystä Suomeen.
Hän jopa kehoitti tähän, jotta Saksa ei saisi Suomesta Petsamon nikkeliä.
Suomea suojeli Crippsin vehkeilyltä lähinnä se, että Stalin ei voinut luottaa kyseisenlaisen typeryksen edustavan Britti-imperiumin tavoitteita ja arvovaltaa.
Crippsin näin epäonnistuttua puuhissaan ja jouduttua hylkiöksi neuvostohallituksen silmissä, lähetettiin seuraajaksi Sir Archibald Clark Kerr. Britannia nuoleskeli Neuvostoliittoa hänenkin toimestaan, mutta yritti säilyttää imperiuminsa arvovallan.
Tämän vuoksi hän pyysi 2.1943 Churchilliltä ohjeen kuinka perusteellisesti voi nuoleskella:
"You want a directive? All right. I don´t mind kissing Stalin´s bum, but I´m damned if I'll lick his arse." Siis:
"Haluat toimintaohjeita? Oikein. Voisin pussata Stalinin pyllyä, mutta en oikein haluaisi nuolla hänen persreikäänsä." - Taas näitä vakivalheita, joita stalinismiin ikuisesti uskovat nostavat maanisesti esiin muutaman viikon välein:
1/ Suomi oli antanut Saksalle luvan käyttää joitakin lentokenttiä, mutta kieltänyt lennot Neuvostoliittoon. Saksa noudatti moitteettomasti tätä kieltoa.
Vasta Neuvostoliiton hyökättyä massiivisesti Suomeen 25.6.41 ja aloitettua kiistattomasti sodan, annettiin Saksalle lupa sotatoimiin Suomen alueelta.
Suomella oli täysi oikeus päätöksiinsä, eikä Neuvostoliitto niistä myöskään protestoinut Suomelle eikä liittolaiselleen Saksalle.
2/ Barbarossan alkusotatoimiin 21.6.41 kuuluen Saksa pommitti Kronstadtia ja Laatokan kanavaa Itä-Preussin kentiltä lähteneillä koneillaan.
Ei Suomella ole syyllisyyttä pommituksesta, eikä sillä ollut ennakkotietoa siitä, eikä myöskään ennakkotietoa koneiden paluutankkauksesta suomalaisella kentällä.
3/ Neuvostoliiton ja Suomen alemmat päälliköt tekivät 22.-24.6. hallitustensa tietämättä yksittäisiä toimenpiteitä, joita olisi selvitelty rajavaltuutettujen toimesta, jos sotaa ei olisi tullut.
Neuvostoliiton toimet olivat laajempia ja Suomi teki niistä asianmukaiset vastalauseet Neuvostoliitolle 23. ja 24.6.41 .
Neuvostoliitto ei sensijaan tehnyt rajasopimuksen mukaisia vastalauseita, koska se ei ilmeisesti sellaisia havainnut.
Kolmen suomalaisen sukellusveneen vähäinen miinoitusmatka Viron rannikolle tapahtui lähelle paikkaa, jossa Neuvostoliitto oli aikaisemmin ampunut mereen Aeron Kaleva -vuorokoneen ja murhannut näin sen matkustajat ja miehistön.
Tarkoitus miinoituksella oli ilmeisesti estää Punalaivaston hyökkäystä Ahvenanmaalle.
Kun hyökkäystä ei tullut, jäivät miinat koskaan havaitsematta ja vaurioita aiheuttamatta.
Miinoitus tapahtui Viron aluevesillä, ei siis Neuvostoliiton aluevesillä.
Neuvostoliiton rikollisesti suorittamalle Viron miehitykselle ja liittämiselle ei ollut tällöin muiden maiden tunnustuksia.
Tiettävästi Viron tasavalta ei ole koskaan moittinut miinotusta.
Miinoitus paljastui vasta sotien jälkeen Suomen sen julkistaessa. - Jossittelu on arvotonta ainakin silloin kun siihen yhdistyy täydellinen ymmärryksen ja tiedon puute, kuten "ime-mopoos" -tomppelilla.
Painavimpia Saksan omista perusteluista Barbarossa-hyökkäykselle oli eliminoida nimenomaan sitä vastaan tähdätty ja sille hyvin vaarallinen Hangon tukikohta.
Ei NL Hankoa Suomea vastaan tarvinnut. Porkkala tai vastaava olisi ollut sitä ja Leningradin lisäturvaa ajatellen paljon parempi.
Edelleen, NL oli palauttanut 4.1940 Petsamon Suomelle, koska se halusi mielistellä Britanniaa (ja USA:takin), sillä brittien ranskalaisten avustusretkikunta oli 12.3.40 jo kuormattu laivoihin ja lähdössä (virallisesti) Suomea auttamaan.
Tämän uhkan vuoksi Stalin päätyi Talvisodan lopettamiseen.
Kun uhka oli poistunut, alkoi NL koko Välirauhan ajan jatkunut Suomen häikäilemätön painostaminen, jotta Saksa estyisi saamasta Petsamon kaivostuotantoa. Sen Suomi oli myynyt 6.40 Saksalle välttämättömien elintarpeiden, polttoaineiden ja aseiden saamiseksi.
Jo silloin Saksan tietoon oli myös tullut, että Britannia (suurlähettiläs Stafford-Cripps) oli ehdotellut Neuvostoliitolle uusintahyökkästä Suomeen, mm. jotta Saksa ei saisi nikkeliä Suomesta.
Tämänkin Neuvostoliiton toiminnan liittolaistaan vastaan Saksa tiesi ja ymmärsi täysin.
Se piti sitä petollisena ja sotataloudelleen vaarallisena.
Niinpä oli luonnollista, että heti kun NL oli hyökännyt Suomeen 25.6.41 ja Suomi antanut Saksalle luvan, Saksa aloitti voimakkaat ilmapommitukset Hangon tukikohtaa vastaan ja Saksan laivasto oli merialueella valmiina torjumaan punalaivastoa.
Niinikään Norjan alueelta tulleet saksalaisjoukot ja ilmavoimat hyökkäsivät Petsamoon.
Jos Suomi olisi kuvitellut voivansa olla sivussa puolueettomana, mistä se olisi osannut ja pystynyt päivän parin varoitusajalla mobilisoimaan 450000 miestä lähelleköön rajoja. Barbarossahan olisi alkanut Suomellekin yllätyksenä.
Mistä Suomi olisi saanut pystykorvaa tehokkaampia aseita?
Miten Suomi ylipäätään olisi voinut välttyä asevoimiensa ja siviiliväestönsä sekä koko infrastruktuurinsa laajamittaiselta tuholta, sillä:
Saksa olisi varmasti hyökännyt Ahvenanmaalle, koko etelärannikolle ja Petsamoon .
Neuvostoliitto olisi varmasti hyökännyt vaikeasti puolustettavalla itärajalla ja lisäksi pommittanut ja laivastolla uhannut etelärannikkoa?
Millä olisi voitu estää vakava nälänhätä, terroritoimet ja muut kauheudet?
Koska "ime-mopoos"-tomppeli tällaisia järjettömyyksiä esitti, esittäköön myös anteeksipyntönsä typeryydestään ja tietämättömyydestään.
Ja kiittäköön presidentti Rytiä, marsalkka Mannerheimia, suomalaista sotilasta ja siviiliä sekä olosuhteisiin nähden loistavasti toiminutta yhteiskuntaame. - Tiltu nimeltä "Tässä.sitä.totuutta" uudistaa kuten Huttilakin 2...3 viikon välein valeensa.
Jatkosodan aloitti Neuvostoliitto: 22.-24.6.41 oli tekivät neuvostojoukot ja -tykistö hajanaisia rajaloukkauksia, joista Suomi jätti rajasopimuksen mukaiset vastalauseet.
Kyseessä ei tällöin kuitenkaan ollut Neuvostohallituksen käskemä sotatoimi, vaan Suomen eteläpuolella tapahtuneesta Saksan hyökkäyksestä johtunut paikallisten punakomentajien väärintulkinta. Rauha siis vallitsi Suomen ja Neuvostoliiton välillä, esimerkiksi rautatieliikenne Hangon tukikohtaan jatkui normaalisti. Samoin Helsinki-Leningrad-pikajuna kulki normaalisti.
24.6.41 Neuvostohallitus teki päätöksen sodan aloittamisesta Suomea vastaan. Se oletti sinänsä varsin oikein, että Suomen ei ole mahdollista pysytellä Mustaltamereltä Suomenlahden etelärannalle ulottuvan sodan ulkopuolella.
Neuvostoliitto aloitti siksi Jatkosodan 25.6.41 . Se teki massiivisen noin 500 lentokoneen hyökkäyksen noin kahdellekymmenelle paikkakunnalle Suomessa. Se EI hyökännyt aikaisemman liittolaisensa Suomessa olleita joukkoja vastaan, vaan lähinnä taloudellisia kohteita (kuten Turun satama) vastaan.
Mainitut noin 500 konetta olivat Neuvostoliiton ryhmityksessä Suomea vastaan tapahtuvia sotatoimia varten. Vasta Suomeen useana päivänä tehtyjen hyökkästen jälkeen koneet siirrettiin etelään saksalaisia vastaan, koska siellä olleet koneet Saksa oli valtaosin tuhonnut. Suomea vastaan tehtävää maahyökkäystä varten ryhmitettyjä joukkoja alkoi Neuvostoliitto myös osaksi siirtämään etelään Saksaa vastaan.
Nämä asiat on näilläkin sivuilla aukottomasti osoitettu, mutta bolsevismiin ikuisesti uskovat tiltut palaavat maanisesti niihin muutaman viikon välein.
Sama koskee valehtelua nälkään näännytyksestä, vaikka ainoa todellinen yritys sellaisesta tapahtui 1946 stalinistien toimesta. Sen pystyi onneksi vesittämään alueen aikaisempi johtaja Kuperjanov. Tämän stalistit kostivat pistämällä Kuperjanovin vankilaan, missä tämä menetti terveytensä. - Suomi valloitti Itä-Karjalan valitettavan raskain tappioin 1941 Neuvostoliiton ensin aloitettua Jatkosodan. Kun alue oli valloitettu, se pysyi sotilashallinnon alaisena turvavyöhykkeenä.
Sitä ei koskaan esitetty liitettäväksi Suomeen.
On järjetöntä edes esittää, että puolustusryhmitykseen asetettu Suomen armeija olisi voinut luopua turvavyöhykkeestään sodan kestäessä.
Itse asiassa järjestely oli ideaali Neuvostoliitollekin: kun suomalaiset ovat siellä - kiväärit jalalla, ei uusia hyökkäyksiä tarvinnut pelätä.
Voitiin siis supistaa Puna-armeijan vastassa olevat joukot todella vähiin. Toki vielä 1941/42 -talvella Puna-armeija yritti vähän rypistellä - surkeasti menetetyn arvovaltansa turhauttamana.
Itä-Karjala on siis Huttiloille ja muille bolsevismiin vieläkin uskoville eräänlainen uskonkappale, johon voi maanisesti palata kahden, kolmen viikon välein.
Muuten, Itä-Karjalaisten nälänhätä alkoi 1946, kun stalistit pääsivät kostamaan syyttömille.
Huttila muistaa varmaanCarelia-lehden kirjoituksenkin tästä. Olihan se täällä esillä. - Russarön 254/50 merikanuuna aiheutti vakavia vaurioita 8800 tonnin risteilijä Kiroviin ja vielä vakavampia vaurioita sen seurana olleeseen hävittäjä Stremiteliin 1.12.1939.
Kirov oli tullut reippaasti Russarön ampumaulottuvuudelle, jonka se oli vanhojen tietojen perusteella luullut pienemmäksi. Gunnar Åseliuksen NL-lähteisiin tukeutuva kirja The Rise and Fall of Soviet Navy in the Baltic 1921-1941 muistaakseni kertoo, että jo ensimmäiset tai toiset Russarön laukaukset olivat täysosumia ja vaurioittivat Kirovia vakavasti. Pakenemisen jälkeen sen korjaus Krontadtissa oli pitkällinen.
Eli ainakin Talvisodassa näytettiin heti, että tänne ei ole tulemista. Bolsut oppivat kerrasta. - RKP myöntänee Grahnoselle kaikki loput Freudenthal-mitalit ansioituneisuudesta RKP:n kielirasismin varjelemisessa. Samlingspartiets inre krets ackepterar och gratulerar.
Freudenthaleillaan voi sitten ylpeillä sille toiselle Forssan ruotsinkieliselle.
Muuten mitä on Forssa på svenska? Ja ettäkö katukilvet ovat siellä vain suomeksi RKP-ministeristään huolimatta. Eikö puutu ruotsinkielinen koulukin sieltä, suomenhan oppii vaikka estelisi yksikielisellä saviseudulla? - Tällaisen hädän (Toukon erotusuhka) yhteydessä paljastuu Vihreiden todellinen johto, siis taistolaiskommunistit, kuten Hassi.
Juoksupojat ja -tytöt (Aalto, V.Niinistö, Sinnemäki jne) hoitavat vain julkisivua.
Olikohan muuten kyseessä taantumuksen symmetrinen vastahyökkäys (Putinin termi) Halla-ahoon kohdistettuun/kohdistuvaan vihreiden parjauskampanjaan? - Jospa Sinä peruSjuoppo ja samalla peruStollo vastaisit yksinkertaiseen kysymykseen:
Voisiko ruotsia lukea sellainen, joka vain valitsee helpon kielen koulun läpäistääkseen -
mutta sellainen joka haluaa hyödyn vuoksi oppia ehkä vähän vaikeamman kielen, saisi näin tehdä peruStollon sitä estämättä? Ja sivuuttaa ruotsin tai oppia sen vaikkapa kesätyössä.
Voit vastata, vaikka olisit peruStollo Grahnonen.
Kerro myös onko se vapaa-ajalla oppimasi saksa, espanja ja ranska sellaista kielillä puhumista josta herännäiset kertovat ja joku apostolikin taisi kertoa?
Ja täälläkin mainos kertoo ummikon oppivan täydellisen englannin kahdessa tunnissa. - Ottamatta tässä Rurikiin kantaa, pitää totisesti paikkansa suomalaisten kieli-, historia- ym tieteilijöiden valtaosan sairaalloisen vähättelevä asenne suomalaisia ja Suomea kohtaan. Sairaalloisuutta esiintyy sekä suomen- että ruotsinkielisissä.
Vuosisatainen svekoaivopesu ja oman hyödyn tavoittelu selittänee paljolti surkean totuuden. - Sotilaallinen yhteistyö sekä yhteistyö panssarivaunujen, lentokoneiden ja myrkkykaasujen kehittämisessä kyllä hiipui Hitlerin valtaantulon jälkeen. Saksalla ei ollut enää siihen tarvetta sen irtisanouduttua Versaillesin rajoituksista. Toisaalta yhteistyön pysäytti Stalinin vainoharhaisuus - useimmat yhteistyön päähenkilöt (kuten Tuhakhevski) teloitettiin.
Osapuolille hyvin tarpeellista strategis-kaupallista yhteistyötä kuitenkin haluttiin jatkaa.
Valtiopäiväpuheessaan 13.11.33 Hitler vahvisti päälinjat Saksan ja Neuvostoliiton suhteille:
...Saksan politiikan lähtökohta on Rapallon sopimus 1922, sitä täydentävä Berliinin sopimus 1926 ja sen pidennys 1933. Päätarkoitus on säilyttää maiden väliset ystävälliset suhteet ja siten saada pidettyä Neuvostoliitto erossa kaikenlaisista Saksan vastaisista liittoumista...
Hitler ohjeisti suurlähettilästään erityisesti painottamaan, etteivät poliittisten järjestelmien peruserot saa estää suhteiden myönteistä kehittymistä.
Osapuolet eivät sekaannu toistensa sisäisiin asioihin.
Tulee pyrkiä kehittämään Reichswehrin ja Puna-armeijan hyviä suhteita.
Yhteistyön kehittämisessä oli Stalin aloitteellinen koko 1933-39 välisen ajan. Saksalaisten aktiivisuus kohdistui lähinnä kauppaan, mutta läpimurtoon päästiin vasta 1939.
Esteitä tuli kaupan rahoittamisvaikeuksista ym. syistä.
Edward Ericson III:n Feeding the German Eagle - Soviet Economic Aid to Nazi Germany, 1933-1941 luettelee epäonnistuneita pyrkimyksiä seuraavasti:
1/ Schachtin suunnitelma 4.36, 2/ Göringin suunnitelma 12.36, 3/ Näytösoikeudenkäynnit -pysähdys 3.38, 4/ Schulenbergin suunnitelma 12.38, 5/ Schnurren vierailun peruutus 1.39 ,
6/ Schulenbergin sopimusvalmistelu 3.39 . Lopullisen sopimuksen pohjavalmistelu alkoi 4.39.
Roistovaltioparin hyötyarviot yhteistyöstään olivat niin vakuuttavat, että lopputulokseen oli pakko päätyä ennemmin tai myöhemmin. Neuvottelut käytiin tietysti salassa, mutta todelliset asiantuntijat pystyvät päättelemään vähistäkin vihjeistä.
Jo silloin tiedossa olleista asioista olisi asiantuntijoiden Suomessakin pitänyt ymmärtää, että Saksan ja Neuvostoliiton liittoutuminen on reaalinen mahdollisuus. - Riippuvuus+Saksan+toimittamasta+viljasta,+lannotteista,+öljystä,+kivihiilestä+oli+väistämätön+1941-1944,+koska+ulkomaankauppaa+pystyttiin+käymään+vain+sen+hallitsemien+maiden+ja+Ruotsin+(jolla+oli+paljolti+samat+ongelmat+kuin+Suomella)+kanssa.
- On valitettavaa, että 30-luvun päättäjämme eivät pystyneet kylmään harkintaan, tai ainakaan sen edellyttämiin toimenpiteisiin.
1920-luvun alusta lähtien oli keskinäinen yhteistyö hylkiövaltioiden Neuvostoliiton ja Saksan luonnollisin (ja ainoakin) ratkaisu. Se antoi suuret hyödyt molemmille ja pelasti eristämisen (erityisesti Britannia ja Ranska) haitoilta.
Monipuolinen yhteistyö alkoi Rapallon sopimuksella 1922, ja jatkui vaihtelevasti myös Hitlerin päästyä valtaan. Sen syventäminen 1939 oli realismia - keskenään vihamielinen propaganda ei olisi saanut erehdyttää suomalaisiakaan asiantuntijoita.
Suomi ja Saksa olivat kauppasodassa 30-luvulla, koska Saksa oli clearingissään häikäilemätön.
Tätä haitallisempaa oli Suomen jatkuva provosoiva Saksa-vastaisuus Kansainliitossa.
Haitallisinta oli Hitlerin henkilöön kohdistunut jatkuva solvaus (hullu koira ym.) "edistyksellisessä" lehdistössämme. Sen tölväykset saatettiin aina Hitlerin tietoon.
Vaikka natsismi oli rikollista (kuten bolsevismi), olisi pitänyt estää suhteiden tulehtuminen
Saksan (ja Neuvostoliiton) valtiojohtoon. Epäonnistuminen tässä oli nuoren valtion diplomaattista kokemattomuutta. Ei kai joku kuvittele, että Hitlerin ja Stalinin ... tai Trumpin, Putinin tai muun nokkamiehen ego olisi herttaisen ymmärtäväinen ja nopeasti leppyvä.
Kun Kansainliitto paljastui hyödyttömäksi 1935 vaiheilla, olisi sen pitänyt johtaa oman puolustuksemme kaikinpuolisen tehostamisen.
Pohjoismaisuus oli hyvä puolueettomuuden perustelu, mutta puolustuksen kannalta se oli alusta alkaen melko arvotonta. - Yksi Saksan ja Hitlerin alkuvaiheen virheistä oli kokeneen ja harkitsevan von Neurathin vaihtaminen typerän ylimieliseen von Ribbentrobiin, Tämän ja Hitlerin oma virhe oli antaa Stalinille "liikaa" vastinetta Puolan puolikkaasta.
Vaikka Molotovkaan ei ollut terävä neuvottelija, oli Stalin sellainen kokeneena hevoshuijarina.
Hitlerin halu aloittaa sota Puolassa viipymättä vei tältä harkintakyvyn.
Vasta Talvisodan sankarillisuus ja sen rauhassa pakkovuokratun Hangon vaarallisuus Saksalle itselleen sekä Petsamon nikkeli ja muut asiat paljastivat Saksalle sen tekemän virheen vakavuuden Suomen "pettämisessä".
Edes taitavimmalla diplomatialla ei olisi ennen Talvisotaa syntynyt luottamuksellisia suhteita Neuvostoliittoon, joka ei uskonut Suomen kykyyn puolustaa itseään suurvaltaa vastaan.
Taitavammalla diplomatialla Saksan suuntaan, erityisesti sotilaallisilla ja taloudellisilla perusteluilla olisi saatettu välttää joutuminen Neuvostoliiton M-R -koriin.
Hintana siitä olisi luultavasti ollut myöhempi riippuvuus Saksasta, mutta ilman sitä Saksan ja muiden merkityksellisten maiden suurta kunnioitusta, jonka Talvisota synnytti.
Siis jonkinlaiseksi Unkarin tai Romanian kaltaiseksi heittopussiksi. - Jossittelu ei liikoja hyödytä. Kannattaa silti todeta että joutuminen neuvostokoriin Molotov-Ribbentrob -sopimuksessa johtui paljolti liian päällekäyneestä Saksan ja Hitlerin syyttelystä lehdissämme, ja jopa aikaisempien ulkoministerien (Holsti) suulla sotaa edeltävinä vuosina.
Vaikka Saksan (ja Neuvostoliiton) ihmisoikeusloukkaksia ei tietenkään voinut hyväksyä, olisi pitänyt olla hillitympi mm. kyseisten maiden johtajiin kohdistuneessa julkisessa arvostelussa.
Parjaus oli täysin hyödytöntä itse asian kannalta ja vain vahingoitti maatamme.
Kun tähän yhdistyi sotilaallisesti ottaen lapsellinen pohjoismainen suuntaus, kävi niinkuin kävi.
Ruotsi oli sotilaallisesti huonosti varusteltu ja sen päätöksiä rajoitti Saksan uhka etelästä.
Siihen sen oli tarpeellisempi varautua, kuin sitoa itseään Neuvostoliittoa vastaan.
Suomea ei puolestaan olisi kiinnostanut Ruotsin auttaminen Skoonessa Saksaa vastaan.
Norja ja Tanska puolestaan olivat sotilasvitsejä, mikä tiedettiin jo edeltä. Sitäpaitsi ei niitä muutenkaan Suomen tukeminen kiinnostanut, vaikka se olisi ollut mahdollista.
Käsittämätöntä naiviutta Kalliolta, Cajanderilta, Erkolta ja muilta.
Realiteetit opittiin vasta Talvisodan seurauksena, ja jatkosodasta selviydyttiin kalliisti, mutta niin hyvin kuin ylipäätään oli mahdollista - välttää jatkosotaa ei voinut.
Kaiken tämän muistaen ei voi muuta kuin ihmetellä ja vieroksua presidenttien Trumpin ja Putinin jatkuvaa henkilöparjausta vihervasurimediamme, siis YLEn ja Sanoma-Alma -yhtymän toimesta.
Ja myös itse vihervasurien toimesta. Siitä porukosta kun ei saisi edes lääkintähenkilöitä, jos jotain sattuisi. - Vain Molotov-Ribbentrob-sopimuksen antaman turvan ja sen Neuvostoliitolta saatujen valtavien öljy-, kumi- ym. toimitusten ansiosta Saksa voitti pikaisesti Ranskan ja pystyi karkottamaan britit Euroopan mantereelta.
Oli siis pelkästään Neuvostoliiton oma syy ja rikos, että maihinnousu takaisin Euroopan mantereelle oli mahdollista vasta 1944 Ranskaan (ja 1943 Italiaan).
Täydellä syyllä II maailmansota oli Stalinin typeryyden ja valloitusalun seuraamus.
Yhden Hitlerin sotimiset olisivat päättyneet alkuunsa.
Puola, Baltia, Suomi, Ranska, Belgia ja muut olisivat säilyneet rauhassa ilman Stalinia, Hitlerin rikoskumppania.
Euroopan kukoistus päättyi natsien ja bolsujen yhteiseen rikokseen. - Kunnon maailmansota on paras keino muuttaa lämpeneminen kylmenemiseksi.
Voimakas ilmaston lämpeneminen 1930-luvun loppupuolella huolestutti silloisia vihervasemmistolaisia johtajia Hitleriä ja Stalinia niin syvästi, että he päättivät (Molotov-Ribbentrop -sopimus) taittamisen maailmansodan avulla..
Operaatio onnistui. Ilmasto kylmeni kun räjäyteltiin valtavia määriä pienhiukkasia taivaalle.
Vasta jälkijunassa pommituksillaan britit Saksan ja jenkit Japanin siviilialueilla täydensivät pienhiukkaspilviä. JA ILMASTO KYLMENI !
Totalitarismi on siis vastaus ilmastokysymyksiin. Siksi vihervasurien kantaäidit ja -isät, kunnon stalinistit Hassi ja Torvalds saavat aktiivisia aivottomia jatkajia suoraan lukion penkeiltä.
Siis kuten taistolaisaikana ikään! - Siis aivan kuten "ilmatieteen" proffa sanoi: saamme lisää hellepäiviä"
Siis kun emme ota huomioon suihkuvirtauksia, tai muita tarvittavia selityksiä.
Tiede on mahtavan hauskaa. Se muuttaa yksinkertaisen proffankin jumalaksi.