- Käsittelemme kymmenientuhansien suomen-, inkerin- ja karjalansuomalaisten murhia ja muuta terroria Stalinin neuvostolassa kaunaisten entisten punaisten toimesta.
Luonnevikaiset nykystalinistimme eivät edelleenkään osoita vähäistäkään myötätuntoa uhreja kohtaan eivätkä moitetta murhaajia kohtaan.
Sensijaan nämä nostavat 98 vuoden mittaan jo miljoonannen kerran esiin jonkun psykopaatti-Rummin tai vastaavan. Siis tapahtumia, jotka on yksityiskohtaisesti selostettu lukemattomissa kirjoissa ja muissa yhteyksissä.
Silti nämä herraskaisstalinistit saarnaavat kostoa vuosikymmenestä toiseen.
Sodan, etenkin kapinalla synnytetyn sisällissodan seurauksena syntyy aina vääryyksiä - puolin ja toisin.
Syyttömiä ja vähäisesti syyllisiä tapetaan ja kuolee tuottamuksellisesti - niin valkoisia kuin punaisia. Pahimmista syyllisistä, niin punaisista kuin valkoisista suurin osa jää rangaistuksetta tai pääsee vähällä.
MUTTA nämäkin asiat on käsitelty jo perusteellisesti. Vielä pahempien rikoksien puolustelu niillä pelkkää riidan haastamista.
Stalinistisen terrorin ero Suomen 1918 ikäviin tapahtumiin on ratkaiseva.
Stalinistinen terrori tapahtui Stalinin ja hänen hantlankariensa toimesta KESKELLÄ RAUHAN AIKAA, vuosien ajan, suunnitelmallisena murhaamisena ja karkotuksina toivottomiin oloihin.
Esimerkiksi Inkerissä murhattiin ja karkoitettiin hyvin suuri suomalaisista ensin 1930, sitten 1934 ja edelleen vuoteen 1938 asti.
Ja monet kaunaiset entiset suomalaispunikit toteuttivat juoksupoikina innokkaasti NKVD:n tuhoamiskäskyjä - murhia, karkoituksia, häätöjä, kidutusta.
Tämä ja lukemattomat vastaavat vuosikausien murhaamis- ja terrorijaksot, joista yksittäisissä kuoli jopa 5 miljoonaa ihmistä (Ukraina) olivat aivan muuta kuin jonkun psykopaatti-Rummin tai edes "kenraali" Kaljusen tuomittavat tekemiset.
Lopettakaa jo herraskaisstalinistit arvostelukyvytön ja suhteellisuudentajuton riidankylvönne. Edes oman esivanhemman sata vuotta sitten kokema todellinen tai kuviteltu vääryys ei sillä enää helpotu tai korjaudu. - Valkoiset saivat valtioalueemme hallintaan 4.1918 ja pysähtyivät siten Rajajoellekin. Vastaan asettui aluksi osasto puna-armeijaan liittyneitä entisiä punakaartilaisia.
Onnettoman kapinan, sisällissodan ja Petrogradissa perustetun SKP:n vehkeilyjen johdosta suhteet Neuvosto-Venäjään olivat myrkyttyneet ja Suomi ajautunut alkuvaiheessa Saksan vasalliksi.
Tarton pitkällisissä rauhanneuvotteluissa 1920 erimielisyydet vihdoin sovittiin.
Suomelle luovutettiin Petsamo keisarikunnan aikaisemman sitoumuksen perusteella, joka sitoumus oli jo vahvistettu 1918 Kansanvaltuuskunnalle.
Suomi vetäytyi miehittämiltään Vienalaisalueilta.
Omaisuudesta luovuttiin päikseen: Bolsevikeille luovutettiin muun muassa Valkeasaari-Pietari rautatie ja sen juuri valtavasti laajennettu ratapiha Pietarissa, suomalaisomisteiset tehtaat ja muut yritykset sekä suomalaisilta jäänyt yksityisomaisuus. Suomalaisille luovutettiin Venäjän valtion omaisuus, kuten kasarmit jne.
Häpeärauhasta puhuneet olivat tyytymättömiä ratkaisuun:
- Omaisuutensa (jotkut kaiken) menettäneet suomalaiset, joita taisi olla useita tuhansia. Korvausvaatimukset Suomen valtiolta eivät tuottaneet heille mitään.
- Vienankarjalaiset pakolaiset ja heidän edusmiehensä, jotka olivat tavoitelleet vähintään autonomiaa Wilsonin kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteen perusteella.
- Heimoaktivistit joilla oli samankaltaisia tavoitteita.
Suomi jätti nämä tahot tyytymättömiksi Tartossa, vaan eipä parempaan ollut mahdollisuuksia.
Jälkiviisaana voi katsoa, että Suomen olisi kannattanut tehdä vaihtokauppaa luopumalla Suomenlahden itäisemmistä saarista ja Inon linnoitusalueesta.
Jälkimmäisen luovuttamista esitti sekä von der Goltz että Mannerheim.
Ståhlberg kuitenkin kielsi Suomen valtioalueen luovutukset.
Jostain syystä bolsevikit eivät olleet kiinnostuneita Inosta Tartossa.
Turvaa Suomen suunnalta ei saada siirtämällä rajaa, vaan luomalla luottamusta.
Stalinin Neuvostoliitto ei luottamuksesta piitannut, koska sen tavoite oli koko ajan Suomen sotilaallinnen tai poliittinen alistaminen. - Mannerheimin rooli Svinhufvudin hallituksen ajauduttua umpikujaan Saksan kaatumisen seurauksena oli vastaanottaa liittoutuneiden hyväksymänä neuvotteluosapuolena näiden vaatimukset Suomelle, ehtoina mm. viljan toimituksille tänne.
Vaatimuksista hankalia olivat mm. Saksan sotaväen ja vaikutusvallan riisuminen Suomesta. Etenkin edellinen vaati neuvotteluja ja aikaa ja aiheutti uhkia, koska Saksa oli ollut este bolsevikkien toimille Suomea vastaan.
Vuoden 1918 lopulla Suomea edustajan Rudolf Holstin ja Hooverin välisissä neuvotteluissa syntyi vihdoin sopimus 10000 tonnin viljatoimituksista tänne U.S.A.:n varastoista.
Ensimmäiset viljalaivat tulivat joulun alla 1918 Ruotsista ja Tanskasta.
Ne perustuivat kuitenkin Yhdysvaltain takaamiin vastaaviin korvaustoimituksiin. Naapurimaamme edellyttivät niitä Yhdysvalloilta ehtoina toimituksilleen Suomeen.
Ensimmäiset kolme Yhdysvaltain viljalaivaa Suomeen puolestaan saapuivat satamiimme helmikuussa 1919.
Tiedot Jaroslaw Suchoples: Finland and the United States 1917-1919 (SKS 2000).
Oli siis Mannerheimilläkin ansionsa asiassa. - En ole Naakaketaleen tukijoukkoja, mutta kyllä kuningastouhu oli kertakaikkinen virhe, jota ei pidäi puolustella. Sen seuraamuksetkin olivat vakavia.
Vaikka se ei aiheuttanutkaan aseellista kapinaa SDP:n sosialistien (Kuusinen, Manner & Knit) päätöksien tapaan, oli se monessa suhteessa niitä vastaava.
Kapinan ohella itsenäisyyden alun toinen tragedia oli näivettymisestä aiheutuneet nälkäkuolemat vankileireillä ja niiden ulkopuolellakin.
Liki nälänhätä josta tämä johtui oli osaksi seuraus punaisten omista tekemisistä. MUTTA nälänhädän poistaminen aputoimituksilla mm. Yhdysvalloista viivästyi nimenomaan kuningastouhun vuoksi.
Eivät jenkit halunneet lähettää Wilsonin kylkeä banaanivaltioon, joka harkitsi punavankien lähettämistä pakkotyöhön Saksan kaivoksiin ja touhuili Saksasta kuningasta kansansa mielipiteistä välittämättä.
Viljalaivat saapuivat kun Paasikivi, Svinhufvud ja kumppanit saatiin syrjään.
Mutta henkiin jääneet punaiset eivät silti kiittele Mannerheimiä, joka sai laivat tänne. - Jääskeläinen toki alkoi puuttua kultturimarkisti-toimittajien peliin kovin hitaasti. Vastaavana toimittajana hänen olisi pitänyt heti havaita ja puuttua YLE-uutisten ja -ajankohtaisohjelmien väärinkäyttöön vihervasemmiston äänitorvena.
Hänen olisi pitänyt nopeasti palauttaa tiedonvälityksen tasapuolisuus.
Oikaisutoimet ovat vielä kesken ja Jääskeläisen pitää viedä ne loppuun.
Sinänsä on valitettavaa toimittaja Päivärinnan eroaminen, koska aiemmin hän on kunnollisesti aiheeseen syvennyttyään tehnyt laadukkaitakin ohjelmia.
Oli vain joutunut niin sanotusti huonoon seuraan, kultturimarksistien seuraan.
Pahin näistä on tietysti Dan Ekholm.
Ei sillä että hän olisi terävin, vaan koska hän valmistautuu mitä huolellisimmin keinoihin, joilla samoin ajattelevat pääsevät loistamaan ja toisin ajattelevat leimautuvat perusteetta.
Kyllä Nordenstreng- ja 1984-opeilla keskinkertainenkin toimittaja tällaiseen pystyy.
Vaihtoehdot Ekholmille: Irtisanoutuminen, siirto toisenlaisiin tehtäviin tai kenkää.
Samat sanat surkuhupaiselle Venäläiselle. Onko kaksoiskansalaisuudet jo katsottu Rajavartiolaitoksessa ja Eduskunnan keittiössä? Vai olisiko näissä putiikeissa niin harkintakykyisiä ihmisiä, että he jättävät korjauspyyntönsä mahdollisista virheistä esi- tai luottamusmiehille, eivätkä YLE-uutistoimitukseen.
Eikö tämä YLEn pöllö ala jo tajuta vahingollisuuttaan koko Suomelle?
Toivotan Päivärinnalle rehellistä menestystä korpivaellukselleen, mutta ei SDP:n toimistoon, jos vain kunnollistakin työtä löytyy.
Oli huono yhdistelmä kun älykkyys ja ammattitaito yhdistyi vielä uhmaikäiseen päähän. Hyvältä toimittajalta edellytetään ennen kaikkea harkintaa ja tasapuolista arvostelukykyä. - Jääskeläinen toki alkoi puuttua kultturimarkisti-toimittajien peliin kovin hitaasti. Vastaavana toimittajana hänen olisi pitänyt heti havaita ja puuttua YLE-uutisten ja -ajankohtaisohjelmien väärinkäyttöön vihervasemmiston äänitorvena.
Hänen olisi pitänyt nopeasti palauttaa tiedonvälityksen tasapuolisuus.
Oikaisutoimet ovat vielä kesken ja Jääskeläisen pitää viedä ne loppuun.
Sinänsä on valitettavaa toimittaja Päivärinnan eroaminen, koska aiemmin hän on kunnollisesti aiheeseen syvennyttyään tehnyt laadukkaitakin ohjelmia.
Oli vain joutunut niin sanotusti huonoon seuraan, kultturimarksistien seuraan.
Pahin näistä on tietysti Dan Ekholm.
Ei sillä että hän olisi terävin, vaan koska hän valmistautuu mitä huolellisimmin keinoihin, joilla samoin ajattelevat pääsevät loistamaan ja toisin ajattelevat leimautuvat perusteetta.
Kyllä Nordenstreng- ja 1984-opeilla keskinkertainenkin toimittaja tällaiseen pystyy.
Vaihtoehdot Ekholmille: Irtisanoutuminen, siirto toisenlaisiin tehtäviin tai kenkää.
Samat sanat surkuhupaiselle Venäläiselle. Onko kaksoiskansalaisuudet jo katsottu Rajavartiolaitoksessa ja Eduskunnan keittiössä? Vai olisiko näissä putiikeissa niin harkintakykyisiä ihmisiä, että he jättävät korjauspyyntönsä mahdollisista virheistä esi- tai luottamusmiehille, eivätkä YLE-uutistoimitukseen.
Eikö tämä YLEn pöllö ala jo tajuta vahingollisuuttaan koko Suomelle?
Toivotan Päivärinnalle rehellistä menestystä korpivaellukselleen, mutta ei SDP:n toimistoon, jos vain kunnollistakin työtä löytyy.
Oli huono yhdistelmä kun älykkyys ja ammattitaito yhdistyi vielä uhmaikäiseen päähän. Hyvältä toimittajalta edellytetään ennen kaikkea harkintaa ja tasapuolista arvostelukykyä. - Minä puolestaan luotan tiedemiehen(Heikki Nevanlinna) itse esittämiin tuloksiin http://space.fmi.fi/MAGN/HN/Kuvat/kaisaniemi.pdf . Tarkemmin sanottuna luotan viitatun julkaisun sivulla 9 esitettyihin mittaustuloksiin, siten kuin ne on katkoviivakäyrä esittää kaupunkilämpö- ja mittausmenetelmäkorjauksen jälkeen.
Tämän käyrän mukaan korjattu lämpötila on (lukuunottamatta 1930-luvun loppua) pysynyt tasoitettuna likimain vakiona 1844-noin 1982, siis lähes 140 vuotta.
Vasta tämän jälkeen on tapahtunut jyrkkä muutos kohti lämpöisempää.
Tämä puolestaan merkitsee sitä, että muutos johtuu ainakin pääosin muusta kuin ihmisen tekemisistä.
Kaupunkilämmön lisääntymisen mahdollisesti edellyttämiä muutoksia ei 1982 jälkeisiin arvoihin ole juurikaan tehty. Tarvitsisiko vai ei, en tiedä.
En luota samoista tuloksista Ilmatieteen laitoksen johdon julkaisemiin oleellisesti aiemmasta muunneltuihin ja siis poikkeaviin tuloksiin, joihin viittasit (Sääopas). Sen takia mainitsin, että politisoitunut johto uhkaa laitoksen uskottavuutta. - Suomi on tehnyt ja tekee yhteistyötä naapuriensa, Ruotsin ja esimerkiksi Venäjän kanssa. Lukuunottamatta äärimmäisiä hätätilanteita yhteistyö ei ole auttamista, vaan kukin valtio tekee sitä ensisijaisesti omien etujensa vuoksi.
Tätä monet suomalaiset, edes yritysjohtajat eivät halua ymmärtää suhteessaan Ruotsiin.
Tämä on tehnyt ja valitettavasti edelleen tekee ruotsalaisille helpoksi hyväksikäyttää suomalaisia (etenkin suruja) ja suomalaisyrityksiä, mihin on vuosisataiset perinteet.
Miksi ihmeessä siis suomalaisyritys, joka haluaa laajentua pieniltä ja vähävaraisilta kotimarkkinoiltamme erehtyy usein ensiksi menemään Ruotsiin, jopa alistumaan ruotsalaisyrityksen alaosastoksi?
Eivät Ruotsin markkinat ole merkittävästi suuremmat ja niillä suomalaisiin ja suomalaisyrityksiin suhtaudutaan lähtökohtaisesti alentuvasti.
Lisäksi ollaan yhtä kaukana isoista markkinoista ja vieläpä valuuttamuurin takana.
Pitää mennä Saksaan, Hollantiin tai muuhun maahan, joka on suurella ja varakkaalla markkina-alueella ja jossa lisäksi tiedämme asennoitumisen Suomeen ja suomalaisiin olevan kunnioittavaa ja myönteistä.
Tasapuolinen iso markkina-alue kansainvälistää tehokkaasti Suomessa toimivan emoyrityksen ja auttaa sen kilpailukykyisiin tuotantomääriin.
Ruotsista ei tällaista lisäpotkua useimmille tuotteille saa.
Vain niin pystymme palautumaan uudelleen teollisuus- ja hyvinvointivaltioksi. - Edellä mainitut kirjat selostavat kuningasseikkailun vaiheet, mutta ne eivät ehkä valota täysin sitä hillitöntä painostusta, jota tynkäeduskunnan tasavaltalaisia vastaan kohdistettiin. Aikalaiskirja joka selvittää hyvin ja ymmärrettävästi tämän on Georg Schaumanin Valtiomuototaistelu Suomessa 1918 (WSOY, 1924, 263 s.)
6.12. on kulunut sata vuotta Suomen julistautumisesta itsenäiseksi TASAVALLAKSI.
Julistukselle itsenäiseksi ja riippumattomaksi TASAVALLAKSI oli koko eduskunnan YKSIMIELINEN KANNATUS, mutta etenemistapaan tuli hyvin valitettava erimielisyys. Työväen edustajat edellyttivät julistukseen mainintaa neuvottelusta Venäjän kanssa. Porvaripuolueet eivät halunneet tällaista mainintaa.
Itsenäisyysjulistus ei siksi valitettavasti ollut yksimielinen, vaan enemmistöpäätös.
Tunnustuksia ulkovalloilta haettiin nimenomaisesti TASAVALTANA, ja tunnustuksia saatiinkin maalle, ja sen NIMENOMAISESTI tasavaltaiselle hallinnon muodolle.
Kuningasvaiheessa osa tunnustuksista siksi peruutettiin tai jäädytettiin.
Surullisen kapinan jälkeen demokratiaan niukasti luottava osa tynkäeduskunnasta oli menettänyt uskonsa tasavaltaiseen hallinnon muotoon.
Se ajoi pitkällisen ja varsin epäsiistin painostuksen avulla 110- jäsenisen tynkäeduskunnan muuttamaan YKSINKERTAISELLA äänten enemmistöllä (110:stä) eduskunnan päätöksen 6.12.1917, siis muuttamaan hallinnon tasavallasta kuningasjohtoiseksi. Totaalinen muutos siis.
Tasavaltaiset edustajat olivat edellyttäneet tynkäeduskunnan hajoittamista, koska siltä puuttui legimiteetti muuttaa aikaisempaa päätöstä näin ristiriitaisella tavalla.
Nämä vaativat uusien vaalien järjestämistä.
Vaatimukselle oli varmasti kansalaisten suuren enemmistön tuki.
Myös useat ulkovallat esittivät tällaisen vaatimuksen, mm. edellytyksenä avustustoimituksille liki nälänhädässä olevaan maahan.
Tällainen oli siis tämä kyseenalainen "enemmistö"päätös. - Yhteistoiminnalle Saksan kanssa oli silloin toki perusteita. Siti useimmat sitä toteuttaneet porvarilliset poliitikkomme (kuten Paasikivi, Svinhufvud) olivat täysin kritiikittömiä ja hyväuskoisia ja tekivät tässä epäitsenäisyydessään vakavia virheitä. Poikkeuksiakin oli, kuten Mannerheim.
Kuningasseikkailu oli mitä selvimmin tällainen vakava virhe, ja säälittävydessään ei sille löydy mitään puolustusta.
Se ei ollut tarpeen edes Saksan kannalta. Päinvastoin se aiheutti suoranaista närää Saksan demokraattisten valtiopäivien suunnalla, missä se koettiin erääksi Ludendorffin epämääräisistä operaatioista.
Itse epämääräisellä "enemmistöllä" valittu kuningas oli sinänsä sivistynyt ihminen, mutta silti onneksi säästyimme Kreivi Paasikiwiltä ja kumppaneilta.
Surkuhupaisan tarinan kuvaa Lars Huldenin kirja Kuningasseikkailu Suomessa 1918 (Kirjayhtymä, 1988, 340s.) - Valitettavasti ILSHMT vastauksessaan väisteli olennaisinta tosiasiaa niin perusteellisesti, että sitä täytyy pitää tahallisena harhaanjohtamisena.
SIIS mainittu Ilmatieteen laitoksen adjustoima lämpötila ei ole muuttunut kahta astetta vuodesta 1844 nykypäivään, VAAN tasoitettuna se on pysynyt LIKIMAIN VAKIONA vuodesta 1844 noin vuoteen 1982.
Siis lähes SATANELJÄKYMMENTÄ vuotta.
JYRKKÄ muutos, noin 2 astetta on tapahtunut vasta tämän jälkeen, noin 30 vuoden aikana.
Tätä muutosta ei ole adjustoitu pienemmäksi vaikka lämpösaari-ilmiön eteneminen olisi ilmeisesti sitä edellyttänyt.
Pääosa muutoksesta on silti varmaan todellista.
On kuitenkin tarkoituksellista harhaanjohtamista esittää sitä lopputuloksena 1844 alkaneesta kehityksestä.
Koska muutos on puhtaasti noin kolmenkymmenen vuoden ajalta, ja monet tahot olettavat sen jatkuvan, on selvää että syy tähän ei ainakaan pääosin ole ollut ihmisen tekemisissä, vaan muualla.
Siksi pidän vastuuttomina mm. Ilmatieteen laitoksen politisoivan johdon yhtymistä muihin maailmanloppu-hysteerikkoihin ihmisen syyllistäjinä.
Suomessa ja muualla Euroopassa on viime vuosikymmeninä tehty ja tehdään edelleen ihmisten vaikutusten korjaamiseksi enemmän kuin milloinkaan ennen maapallon historian aikana.
Hävetä pitäisi mokomien vastuuttomien ihmisten. - Kommentoin vain yleisellä tasolla ILSTHMT:n muutamaa kommenttia, koska en ole säätieteilijä enkä sellaiseksi pyri:
Ilmatieteen laitoksen julkaisun https://ilmastotieto.wordpress.com/2010/10/18/heikki-nevanlinna-ilmatieteen-laitoksen-historialliset-lampotilahavainnot-helsingissa/ ovat vuoden keskilämpötilat (kun viereisiä vuosia on tasoitettu keskenään) pysyneet laitoksen tekemän adjustoinnin jälkeen lähes vakioina lähes 140 vuotta. Ainoastaan 1930 loppuvuodet ovat olleet selvästi lämpimämpiä
Kaikki voinevat hyväksyä tämän tulkinnan Kaisaniemi/Viikkiä koskien, koska se näkyy yksiselitteisesti julkaisun käyristä.
Vuoden 1982 jälkeisiä vuosia on julkaisussa niukasti, eikä seuranneitakaan vuosia ole paljon. Joka tapauksessa niistä näkyy aiemmasta olennaisesti poikkeavaa lämpenemistä.
Osa siitä selittyy lämpösaarivaikutuksilla, mutta ilmeisesti pääosa ei.
Olkoon näin. Minulla ei ole mitään tarvetta väheksyä mittaustuloksia.
Sen sijaan minulle on olennaista miten mitattua lämpenemistä selitellään. Erityisesti se, että viherpoliitikot ja viherpolitisoituneet tahot (kuten Ilmatieteen laitoksen johto) yksioikoisesti väittävät nopean lämpenemisen johtuvan ihmisen toimenpiteistä.
Erityisen groteski ja täysin epätieteellinen tämä väite on koskien Pohjois-Euroopan (Suomen) nopeaa lämpenemistä noin 1982.
Jos Kaisaniemen/Viikin vuosilämmöt ovat sitä ennen pysyneet melko vakioina 140 vuotta, mikä ihmisen toimi niitä olisi alkanut lämmittää tästä täysin poikkeavasti seuraavina 30 vuotena?
Päinvastoin kylmeneminen olisi odotetumpaa, niin paljon on viime vuosikymmeninä tehty ja edelleen tehdään päästöjen vähentämiseksi.
Eli syyt mahdolliseen Pohjois-Euroopan ilmaston lämpenemiseen ovat ainakin pääosin muualla kuin ihmisen tekosissa. Ja vielä rajumpia ilmastomuutoksia on tunnetusti tapahtunut aiemmin historiassa.
Onneksi nykymuutos ei ole tapahtunut kylmempään päin.
Ilmatieteen laitoksen johdon tulisi pysytellä (ilma)tieteessä ja luopua viherpolitikoinnista. Uskottavuus ei nykymenoa kestä. - On turhauttavaa kommentoida adjustointia, koska alastomien tosiasioiden tullessa esiin päivänselvästi, kommentti moderoidaan pois. Näin käynyt jo monesti.
KAIKKI allaoleva on kuitenkin Ilmatieteen laitoksen omista julkaisuista:
Helsingin mittauspiste oli maamme AINOA säännöllinen mittauspiste 1844-1887. Silloin tuli lisäksi Jyväskylä ja 1912 Sodankylä.
Suomen ilmastoa on siis arvuuteltu 1-3 säännöllisen mittauspisteen perusteella.
Monissa muissa maissa ei ollut ainoatakaan.
Sillä perusteella, että oikaistaisiin kantakaupungin liki keskustaan (Kaisaniemi) vähitellen muodostunut lämpösaarivaikutus ja menetelmämuutoksia, adjustoitiin vanhimpia lämpötiloja (1844-noin 1890) noin 0.6 astetta todellista korkeammiksi.
Adjustointi oli hihastaveto, ehkä oikea ehkä väärä.
Vuoden keskilämpötila tuli näin keskimäärin LÄHES VAKIOKSI noin 140 vuodeksi (1844-noin 1982).
1970-luvulla mittauspiste siirrettiin Viikkiin. Julkaistut mittaustulokset 1981-2007 (joita ei ole mainittavasti adjustoitu) näyttäisivät noin 0.8 asteen lämpenemistä vuosikymmentä kohti.
Ei ole uskottavasti (eikä ylipäätään) kerrottu, miksi näiden mittaustulosten adjustointia alaspäin ei ole tehty, vaikka metropolin lämpösaarivaikutus olisi sitä ehdottomasti edellyttänyt.
Eräs viherkommentoija kyllä heti kyseli mikä niitä Viikin peltoja muka lämmittää.
Niin, ilmapatsas joka imee juuri nyt Kampin ilmastointi- ja pakokaasulämmöt itseensä, on 10 minuutin päästä Viikin pellon päällä ja luovuttaa niille lämpönsä.
Ole siis kriittinen, älä usko hysteerikkojen viestejä jos tarkoituksenmukaisuus on syrjäyttänyt totuudellisuuden. - Hatunnosto ja lämmin kiitos ministeri Jussi Niinistölle, joka toi käsittelyyn tämän turvallisuusongelman. Ongelmahan on peräisin Miina Halosen miinakentästä.
Nyt vihdoin turvallisuus- ja lojaalisuusongelmaan viivyttelemättä puututaan.
Mistä ministeri on voinut tietää, että jonkun prikaatin eräässä pataljoonassa on kouluttaja ratkaissut asian perustellusti, mutta rikkoen kansalaisuuslain säädöstä.
Puolustuslaitoksen varus- tai kantahenkilö, joka ensi töikseen lähetti tiedon virheestä demarien yletoimitukseen toimi virheellisesti.
Virheestä pitää ensin ilmoittaa esimiehille tai harkinnan niin vaatiessa, suoraan prikaatinkomentajalle. Tällöin korjaus olisi tapahtunut heti ja tarvittaessa olisi myös lojaalisuusriski kaksoiskansalaisuudesta voitu tuoda ministeriön tietoon.
Mutta demarien yletoimitukselle oli tärkeää virittää miina Puolustusvoimia ja ministeriä vastaan, miina joka aiheutti vahinkoa maallemme.
Rubenin roskalaatikkoa eivät ihmiset seuraa, se on vain roskaväkeä varten.
Mihin kaikkeen vahingontekoon sossujen hillitön halu takaisin valtaan ehtii johtaa? - St1 on sijoittanut hyvin määrätietoisesti vaihtoehtoisiin polttoaineisiin ja energialähteisiin. Ei sillä ole pelättävää muutoksissa.
Uskon itsekin Teslan konkurssiin.
Jollain lailla aika on kypsä ladattavaan sähköön kaupunkibusseissa ja mopoautoissa (=paikalliskulkuneuvo sekin). Jospa nämä viherpellet hankkisivat ammattitaitoa populismin sijasta, jotta sellaisia saataisiin.
Toki Fortumkin on aktiivinen vaihtoehtojen suheen, mikä on oikein.
Fortumin Nestetaustaan kuuluu kuitenkin rikos: Se osti Suomen koko akkuteollisuuden (Salama, Pakkas). Sitten se sähläsi näillä suureellisesti alaa ymmärtämättä ja investoi tumpuloituun älyttömään sähköpakuun.
Kun Keilaniemen kovakallot vihdoin tajusivat touhujensa hölmöyden, he myivät akkutehtaat vietäväksi Tsekkiin ja lopetettavaksi. - Ilman asianmukaisia alkuperämaan tunnuksia oleva tai väärennetyillä suomalaistunnuksilla oleva vieraan maan sotilashenkilö on DESANTTI.
Kansainvälisen lain ja omankin sotakäytäntömme mukaan tällainen henkilö voidaan teloittaa kuulustelun jälkeen, jos sotatila on syntynyt.
Kuulustelu on tarpeen desantin taustajoukkojen ja tehtävän selvittämiseksi sekä lähettäjävaltion varmistamiseksi.
Tietoja tarvitaan Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen lähettäjävaltiota vastaan jätettävään sotarikossyytteeseen.
Aseellisesti sotatoimiin osallistuva desantti lähtökohtaisesti teloitetaan sotatilan aikana. Muulloin desantin kohtalo riippuu diplomaattisista ratkaisuista samaan tapaan kuin paljastuneilla vieraan maan vakoilijoillakin.
Jos siis vihreitä tai muita desantteja ilmaantuu, nämä pidätetään asevoimin ja asetta käytetään tarvittaessa desantin toimintakyvyn poistamiseen ja tarvittaessa eliminoimiseen.
Kansalaisten ja omien sotilaiden turvallisuus pitää varmistaa ja desantin kohtalo on tähän verrattuna merkityksetöntä. - Aamulehti su 22.1. kuvasi kaksisivuisessa selostuksessaan miten Japanin Jokohaman alueen miljoonien asukkaiden ja teollisuuden jätteiden kierrätys on toteutettu hyvin tehokkaasti. Suurmenestys suoraan sanottuna, koska täysjärkiset ihmiset (eivät siis viherfasistit) ovat olleet tulosten takana.
Kotitalousjätteet luonnollisesti lajitellaan ja hyödynnetään Jokohamassa monipuolisesti ja sekajäte jätetään läpinäkyvissä muovipusseissa,
JUURI SELLAISISSA JOIHIN KAUPOISSA PAKKAAMME VIHANNEKSIA.
Paperikassien ja värillisten (kuten mustien) muovisten jätepussien käyttö on
JYRKÄSTI KIELLETTYÄ.
Kyllähän Hassit ja vastaavat vihertonttujen taistolaisperäiset ohjailijat tietävät
tällaiset asiat, mutta kun heidän tavoitteensa ei olekaan luonnon suojelu.
On aivan oikeutettua poliisin viedä piilottelijat, siis jätteensä paperipussiin tai läpinäkymättömään muovikassiin/jätesäkkiin piilottajat lajittelemaan paskaisinta jätettä muutamia tunteja.
Silloin kierrätyslaitos toimii ansiokkaasti myös kasvatuslaitoksena Pölhökustaille ja Pönttöhildoille ja pääsemme muut viherfasistien kiusanteosta. - Lukekaa tarkoin tämän rthuyrren kommentti. Tällaisia huumemailmassa eläviä "eläkeläisiä" on valitettavasti riippanamme. Eivät ole työpäivää eläissään nähneet, mutta sossu ja yhden tiskin periaate on sitä tutumpi.
- Jokainen venäjän kaksoiskansalainen tietää (ja on luultavasti jo kokenutkin), että Venäjä edellyttää tältä valmiutta kertoa FSB:lle (oma-aloitteisestikin) tämän tietoon tulleet Suomen sotilassalaisuudet sekä muutenkin vaadittaessa edistämään Venäjän sotilaallisia tarpeita.
Jos joku Venäjän kaksoiskansalainen tästä huolimatta hakeutuu Puolustusvoimien palvelukseen, on hän tietoisesti valmis maanpetokseen Suomea kohtaan, mikäli/kun Venäjä tätä häneltä odottaa tai vaatii.
Toinen vaihtoehto, siis että kyseinen kaksoiskansalainen on kertakaikkinen typerys eikä ymmärrä ristiriitaa, ei ole todennäköinen.
On hyvä että jälleen yksi Miina Halosen vehkeily, Kansalaisuuslain nykymuoto korjataan pikaisesti.
Ns. vihreät miehet ovat kansainvälisten lakien perusteella desantteja.
Desantit saa teloittaa kuulustelun jälkeen.
Kansainvälinen käytäntö tästä on selkeä ja tiedossa omistakin sodistamme.
Sotatoimiin syyllistyneet desantit lähtökohtaisesti teloitetaan.
Kuulustelu on tarpeen mm. siksi, että tällaiseen rikolliseen sodankäyntiin syyllistyvä valtio voidaan tuomita teostaan Kansainvälisessä tuomioistuimessa Haagissa.