- Vaikea sanoa vielä kuinka kielikokeilun aloitusvaihe menee.
Käsikirjoituksen (=vesittäminen) mukaan se menee täysin.
Kokeilu tapahtui Eduskunnan päätöksellä, joka perustui edustaja Kiurun aloitteeseen.
DeFacto RKP:n opetusministeri Grahn-Laasonen ja viimeiseen asti vastahankainen Opetusministeriö vitkuttelivat ensin yli kaksi vuotta.
Sitten nämä laativat epämielekkäät säännöt, jotta mieluiten kukaan ei osallistuisi kokeiluun.
Karkeasti loukattiin siis edustaja Kiurun aloitteen henkeä ja haistateltiin Eduskuntaa. - Sen takia että kyse on AINOASTAAN PAKKORUOTSISTA.
Heti kun pakottaminen poistuu, ja valinnaisuuteen perustuva kahden pakollisen vieraan kielen opiskelu vihdoin hyväksytään, palaa kielirauha.
Lähes kaikki suomenkieliset, mukaanlukien Perussuomalaiset ja Siniset kunnioittavat maamme ruotsinkielisiä ja suhtautuvat täysin myönteisesti heidän oikeutettuihin tavoitteisiinsa.
Mutta nuorten pakottaminen ruotsiin sen valinnaisuuden sijasta ja ylilaajasti pakotettu virkamiesruotsiei kuulu kenenkään oikeutettuihin tarpeisiin.
Ihmiset jotka vehkeilevät pakon säilymisen puolesta aiheuttavat eniten vahinkoa maamme ruotsinkielisille ihmisille.
Ihmiset jotka vehkeilevät nykyisen virkamiesruotsin säilyttämiseksi ovat syypäitä usein puutteelliseen ruotsinkieliseen palveluun viranomaispalveluissa.
Yksi vehkeilijöistä on "aiheenvierestä".
Suomen- ja ruotsinkielisten välisen kunnioituksen puolesta EI Pakkoruotsille! - Juu ja siitä huolimatta on niin vähän, että pitää pakolla pistää kaikki suomenkieliset nuoret pakkoruotsitukseen!
Ja noin puolelta heistä estää heidän ja taloutemme tarvitsema vaihtoehtoisen toisen kielen, heidän haluamansa HYÖTYkielensä opiskelu.
Missä selkärankanne on? Missä häpeäntunteenne on silkasta itsekkyydestänne. - Olen samaa mieltä. Tuho olisi meitä seurannut Ruotsin kylkiäisenä.
- Ne pienhiukkaset estävät ilmaston lämpenemistä, kuten tuoreesti Nature ja jopa Ilmatieteen laitos on joutunut tunnustamaan.
- Eiköhän kannata alkuun lukea Rautkallion Kaupantekoa Suomen itsenäisyydellä.
Karua tarinaa. Liitteenä kirjassa on osa sopimuksistakin. - Näin sanoo ihminen, joka totuudesta välitä eikä tosiasioita pysty kumoamaan.
- Et halua ymmärtää lukemaasi, koskee se sitten nykyisyyttä, tai historiaamme.
Ongelmasi ja samalla maamme ongelma on sinikeltaiset silmälasisi.
Jos et niistä luovu, on ajanhukkaa minultakin kirjoittaa asiasta jonka läpikotaisin tunnen - kirjoittaa siis ihmiselle joka ei asiaa tunne, eikä halua uskoa niitä jotka tuntevat.
Mitä tulee vientiin Ruotsiin, on vakava neuvoni vientiä aloittaville suomalaisyrityksille:
Älä aloita vientiä Ruotsista, koska suomalaistuotteisiin suhtaudutaan siellä lähtökohtaisesti negatiivisesti. Vasta aiheettoman suurilla ponnistuksilla ja kustannuksilla pääset siellä neutraaliin vaiheeseen. Silti on pitkä matka varsinaiseen läpilyöntiin.
Neuvo johtuu vain osaksi torjunnasta, vaan siitäkin että Ruotsissa tehdään pitkälti samoja tuotteita kuin Suomessa.
Nämä tuotteet menestyvät useimmiten suomalaistuotetta paremmin, koska ruotsalainen ostaa ruotsalaista ja suomalainen ostaa ruotsalaista - kiitos Teidän, ruotsiin hurahtaneiden. Ruotsalaistuotteille on suotu täällä valmis infrastruktuuri ja sinikeltaisilla silmälaseilla ostetaan Löfbergs Lilaa, Marabouta, Pågensia jne jne jne.
Jos ruotsin oppineiden suomalaisten voimin onnistut jotain myymään, voit olla varma että joku suomenruotsalainen alkaa viimeistään silloin innolla tuoda Suomeen ruotsalaista kilpailijatuotetta. Eli nettohyötysi = 0 tai miinusta. Suomenruotsalaiset ovat aina olleet ruotsalaistuotteiden tänne tuojia, mutta harvemmin suomalaistuotteiden sinne viejiä.
Ruotsalaisten negatiivis-ylimielinen suhde suomalaisiin (myös teihin, hurahtaneisiin) on vuosisatainen. Osin sen on aiheuttanut lukemattomien suomenruotsalaisten (ylimielisten heistä) vieläkin jatkuva suomenkielisten ja suomen kielen parjaaminen (jonka sivuilmiö on pakkoruotsilla alistaminen).
Itsekin ruotsalaiset osaavat halveerata, koululaisten oppikirjoista lähtien.
Useimmille ovat he itse yhä arjalaisia viikinkejä, vaikka eivät sitä voi enää ääneen sanoa.
Vastaavasti suomalaiset ovat heille (ja monelle suomen ruotsinkieliselle) parhaimmillaan Sven Dufvia, yksinkertaisia, vaikkakin ahkeria ja urhoollisia.
Kaikki järkisyyt vastustavat siis viennin aloittamista ensiksi Ruotsissa.
Aloita vienti Hollannista, Saksasta tai muista maista, joiden kulttuuri on työtä arvostava, ja jossa jo perinteisesti suhtaudutaan Suomeen kunnioittavasti ja hyväksyvästi.
Suomeen ja suomalaisiin suhtaudutaan siellä kunnoittavammin kuin ruotsalaisiin.
Pääset heti suuren ja varakkaan markkina-alueen ytimeen, jossa myös uudet ideat ja tekniikat tulevat nopeimmin tietoon ja omaksuttaviksi. Kilpailukykysi kehittyy juuri siellä!
Opasta sen lisäksi vaikutuspiirisi nuoret opiskelemaan kyseisten maiden kieliä ja edistä heidän kesätöitään näissä maissa. Kehota uhraamaan riittävän vähän aikaa ruotsiin.
Nämä nuoret tulevat kiittämään kaukonäköisyyttäsi! - Suomen ongelma, tarkemminkin Suomen heikkous on juuri tämä pakkoruotsi.
Meillä on monia ansiokkaita tuotteita, joista ei tule merkittäviä vientituotteita siksi, että emme voi tarjota valmiita vientimarkkinoita niille.
Kun siksi ollaan liiaksi kotimarkkinoiden varassa, ei tuotantovolyymiä ja -tekniikkaa saada riittäväksi kilpailukykyiseen tuotantoon.
Kun hintakilpailukyky on tämän johdosta riittämätön, ei valmistajalta löydy investointirahaakaan uusien markkinoiden avaamiseen.
Markkinoiden avaus vie vuosia ja paljon rahaa.
Eikä lödy edes kielitaitoa monipuolisesti. Osataan englantia, mutta ruotsia satamäärin siihen nähden mitä vienti tarvitsee. Muut kielet puuttuvat esimerkiksi insinööreiltä ja vastaavilta.
Vähät filologit, jotka puolestaan eivät normaalisti osaa substanssia, ovat viennille arvottomia.
Sitäpaitsi vienti Ruotsiin kärsii huonosta imagosta. Sen ylimieliset ruotsinkielisemme ovat paljolta aiheuttaneet väheksymällä suomalaisia ruotsalaisille jo vuosisatoja.
Ikäänkuin ylimieliset ruotsalaiset edes kaipaisivat asenteisiinsa väheksyjien säestystä.
Meillä on vain 5 miljoonan ihmisen kotimarkkinat. Ruotsalaisilla on 14 miljoonan ihmisen kotimarkkinat (= Ruotsi Suomi svekomaanipalvelijoineen ja ruotsinkielisine infroineen).
Sitten on näitä toivottomia kovapäitä, kuten "koitapa". Nämä julistavat tiedottomuutensa tuomalla dogmaattisuudella, ettei pakkoruotsissa ole mitään heikkoutta ja haittaa.
Itse olen ollut kohta 50 vuotta työelämässä vientiteollisuudessa ja myös opiskellut ja työskennellyt ulkomailla, tiedän että ongelma on ja ongelma pitää korjata.
Niiden jotka eivät asiaa tunnista, tulee syventyä asiaan tai olla hiljaa. Myös "koitapa". - Nimimerkki niinpähän on niin törkeä valehtelija ja Ruotsiin TÖITÄ tekemään menneiden suomalaisten halventaja hävettävällä tavalla. Oman kansansa solvaaja.
Kerron lyhyesti todellisuudesta, koska olin siellä minäkin kesinä 1969/70:
Heti seuraavana päivänä kun vapun jälkeen saavuin (ja sadat muut insinöörioppilaat sekä muita saapui) Göteborgiin, pistehitsailin ja hioin Volvon kokoonpanolinjoilla: Amazon-linjalla 4.5 min, 142-linjalla 1 min 50 s autoa kohti. Hiki virtasi puroina niin, että kahden Amazonin välein join puoli litraa vettä. Tottumuksen ja voimien kehityttyä juomiset saattoi jättää lounaalle ja kämpälle tuloon. Silloin saa kaataa 2 litraa suoraan kurkusta ja vasta kolmatta litraa ruveta nielemään.
Työvoimapula oli niin valtava, että useasti kesti puolisen tuntia ennen kuin linjat voitiin käynnistää vaikka kaikki työnjohtajatkin olivat täydenyksenä. Suomalaiset olivat kertakaikkiaan luojanlahja Ruotsille silloin. Valitettavasti meitä ei sadoistatuhansista huolimattakaan tullut riittävästi, vaan Ruotsi joutui ottamaan kehnoja lisäksi. Haalittiin mm. valtiosopimuksella jugoslaaveja, joille hankittiin kunnon asunnot ja annettiin kaikenlaista sosiaaliapua (siis kuten suvakit järjestelevät nykyään Suomessa).
Suomalaiset eivät mitään sosiaalitukia saaneet, eivät olleet tottuneet sellaisiin. Suuri osa, kuten minäkin asusti parakeissa. Me kesätyöläiset nautimme 100 päivän verovapautta. Keräsimme senkin avullaopintorahaa talveksi.
Jotkut harvat, jotka vieraassa ympäristössä alkoholisoituivat, jäivät täysin vaille sosiaaliapua. Ainoastaan Ruotsin lehdet näistä revittelivät: En finne igen!
Sadattuhannet suomalaiset olivat Ruotsille suunnaton hyöty. Heidän muuttonsa oli heidät kouluttaneelle Suomelle suunnaton tappio. Heidän työttömyytensä kotiseuduillaan, Sodankylässä ja muualla syrjemmässä oli jälkiseuraus sodistamme. Neuvostoliiton osin hyvitykseksikin tarjoama vienti ei riittänyt.
Myös minun oli tarkoitus jäädä Ruotsiin. Toisena kesänä olin päässyt insinööritehtävään Volvon Central Forskning-yksikössä. Alapuolellani Volvon kirjasto ja yläpuolellani kahden kerroksen päässä yhtymän pääjohtaja Engellau.
Asia kuitenkin torpedoitiin henkilöstöosaston tempuilla (joita en tiennyt varoa): Ei suomalaista niin hyvään tehtävään ole oteta. Siispä tein urani Suomessa ja Britanniassa.
Muistakaa AINA, AINA, AINA , että Ruotsi on aina hyötynyt Suomesta ja suomalaisista valtavasti. Nöyrinä ja epäitsenäisinä apulaisina heille ovat nykyäänkin maamme svekomaanit. Näitä on kaikkialla, ei vähiten Opetusministeriössä. - Jag kan svara därför att jag arbetade på Volvo i Göteborg under somrarna 1969/70.
Följande morgon efter jag (och andra) anlände dit, punktsvetsade och slipade jag redan på Amazon- och 142-linan. 4.5 minuter per Amazon och 1 minut och 50 sekund per 142.
Svetten rinnade utan avbrott och efter varje två bilar drickade jag en halvliter vatten. Senare då jag blev mer erfaren och kraftigare, drack jag endast på lunchen och efter arbetet.
Men då fick jag rinna igenom först 2 liter och komplettera långsammare med den tredje litern.
Behovet av arbetarna var så hemskt att inte sällan dröjde det en halvtimme förrän linan var i gång fast alla verkmästarna kompletterade oss. Himlets gåva hade det varit för Sverige att mottaga bara finnar, som arbetade suveränt i jämförelse med t.ex. jugoslaver. Dessa även krävde nya bostäder och alla slag socialbidrag,
Det ända extra för oss var 100 dagars skattefrihet. Vi levde i barackerna och krävde inget hells socialhjälp. Jag och de hundratusentals finnar var av kolossal nytta till Sverige.
Vi var också en kolossal och för evigt blivande förlust till Finland, som hade fostrat oss men pga krigsföljdelserna kunde inte ebjuda arbete för att leva.
Även min mening var att stanna där därför att för den andra sommaren fick jag ingenjörs sysselsättning vid Centrala Forskningsenheten (2 stock under koncernens generaldirektör Engellau). Fårtsättningen torpererades dåck på hemlighetsgrund till mitt finskt ursprung.
Jag vill och kan inte tala om Ryssland, men minns ALLTID att Sverige har alltid fått den största nyttan av vår folk, till stor del pga för många svekomaniska människor här i Finland. - Ruotsi on Ruotsi. Emme me voi emmekä viitsi heidän touhuihinsa liiaksi vajota.
Kommentoin siksi ainoastaan Ankdamin kommentin tasapainottamisen vuoksi.
On ymmärrettävää, että Tårnedalin ruotsinsuomalaisille menettelee meänkieli-nimike heidän suomenmurteelleen. Heitä rasittaa henkisesti (siellä omassa tietoisuudessa) vuosisatainen ilkeä ja osin vihamielinen asenne suomen kieltä kohtaan.
Samoin heitä rasittaa pahimmillaan ylimielinen asenne suomalaisia kohtaan.
Ruotsin saamelaiset kokevat samaa varmasti vielä vahvemmin.
Meänkieli-nimitys auttaa heitä sivuuttamaan näitä kielteisiä kokemuksiaan. He ovat koko-ruotsalaistumassa, ja tosiasiassa kyse on pakkoruotsalaistuminesta, jota on viivästyttänyt vain Tornio-vaikutus, rajakauppa, poikkinainti ja muun. Nykyisin nämä eivät kuitenkaan enää riitä estämään muutosta.
Vielä 50...80 luvuilla oli asioita tårnedalilaisia auttavia asioita - esimerkiksi Ruotsin historian ehkä merkittävin pääministeri , metsäsavolainen Tage Elander (D.Harrison: Jag har ingen vilja till makt - Biografi över Tage Erlander, Ordfront, 2017, 875 s.). Tämä aika on jo ohi.
Tänään Haaparannan ja lähistön piilopakkoruotsalaistus näkyy mm. alueelle tulleiden viikinkiruotsalaisten vaatimuksina, että suomi, Tornio-Haaparannan perinteinen yhteiskieli korvattaisiin ruotsilla. Alueen uusviikingit eivät halua oppia suomea.
Meänkielen esittäminen muka kielenä oli puhdas Ruotsin valtion provokaatio.
Sen ainoa tarkoitus oli sillä välttyä antamasta vähemmistökielen asemaa suomelle.
Kuitenkin suomi on Ruotsin toinen alkuperäiskieli ja tärkein vähemmistökieli läpi koko Ruotsin historian - siis vähintään 1000 vuotta.
Ankdam väittää siis. että tarvittiin "meänkieli", jotta tårnedalilaisten äidinkieli saisi vähemmistöaseman. Suomen kielen mukana vähemmistökieliasema olisi tietysti tullut.
Ankdam esitte siis tyypillistä viikinkipötyä.
Tilanne Norjassa on sikäli toinen, että siellä suomalaisperäistä alkuperäisväestöä oli pohjois-Norjan ohella vain suppeasti keski-Norjassa Ruotsin suomalaismetsien jatkeella.
Kveenin kieleksi kutsuttu on luonnollisesti sekin suomen kielen murre, ei kieli.
Norjan suhtautuminen kveeneihin on tunnetusti ollut sitä mitä se on ollut.
Käsittelimme nyt kaksi poliittista kieltä. Kolmas tunnettu poliittinen kieli oli Stalinen karjalan kieli ns. suuren terrorin ajalta. - Kiinnostavaa kirjan tekstiä. Hienoa että huolellisen arvioinnin ansaitsevia otettavia vanhoja tutkimuksia on julkaistu uudelleen. Kielten ja kansojen historiaa koskien näissä on usin sellaista, josta "arjalaishenkiset" myöhemmät tutkimukset vaikenivat ja joita ei uusimpiinkaan neutraleihin kirjoihin paljon pääse.
100-400 vuotta vanhoihin tutkimuksiin on tieteessä yleensä hankala viitata muuten kuin yleismaininnoilla.
Onko tuttu kirja: Heikki Klemetti: Vierasperäisiä muinaisnimiä Etelä-Pohjanmaalta ja muualta Suomesta (WSOY, 1950, 483s.) ?
Kirjassa analysoidaan toistatuhatta vierasta suvun- ja paikannimeä ja kymmenkertaisesti niiden muunnoksia ja merkityksiä, kerättyinä paljolti myöhemmin ruotsalaistuneella Pohjanmaan rannikkoseudulta.
Analyysin perusteella Klemetti päätyy käsitykseen, että kyseiset nimet ovat alueen ruotsalaistumista edeltävältä ajalta. Aikaisemmin alue oli suomenkielinen, mutta kyseiset nimet ovat vielä vanhempaa kerrostumaa. Tämä viittaisi alueella hyvin varhain olleeseen kieleltään kelttiläis-germaaniseen väestöön. Kyseinen germaanisuus ei ole skandinaavista, vaan etelämpää.
Kyseinen väestö olisi sulautunut alueen suomalaiseen väestöön. - Aivan oikein, sortokautena 1899-1905 ja aivan erityisesti sortokautena 1908-1917 yritettiin venäläistää suuriruhtinaskunnan ylempi hallinto (senaatti, läänit ym.) ja osittain alempaakin hallintoa. Myös lopullinen venäläistämistavoite oli nähtävissä.
Siksi paha olisi perinyt, vaikka taloudella menikin lujaa, eikä tarvinnut sotia maailmansodassa.
MUTTA koululaitoksen suhteen rajoituttiin vain pakkovenäjän kursseihin, joiden laajuus oli likimain nykyistä pakkoruotsia vastaava. Venäjä oli maailmankielikin, eli ei aivan turhuutta.
Muuten Suomen koululaitos sai olla rauhassa.
Todettakoon että sivistynyt Aleksanteri II poisti oma-aloitteisella määräyksellään venäjän pakolliset opinnot korkeimmistakin opinnoista ja määräsi tilalle valinnaisuuden.
Sellaisen valinnaisuuden, jota tänäänkin vaaditaan yhä voimakkaammin pakkoruotsin sijaan.
Aleksanteri II:n pedagogisiin tutkimuksiin tukeutunut vakaumus oli, että pakottaminen ei ole tuloksellinen tapa oppia kieliä.
Kymmenen vuotta myöhemmin pakkovenäjän sai takaisin svekomaaninen hallintomme C. von Kothenin johdolla.
Kuten sanoin, ortodoksisella karjalaisalueella suuriruhtinaskunnan itäpuolella venäläistämistä tapahtui koko ajan ja kaikilla tavoilla - Suomen kielilaitosta ei yritetty venäläistää edes sortovuosina 1899-1905 ja 1908-1917.
Tällöin ainoastaan oppikouluissa (ei siis kansakouluissa) oli pakkovenäjän kursseja samaan malliin kuin nykyiset pakkoruotsin kurssit ovat.
Näitäkin vastustettiin laajasti svekokiihkoilijoiden provosoinnin seurauksena, vaikka venäjä on järkevä naapuri- ja maailmankieli. Näinhän Itä-Suomessa edelleen korostetaan.
Valitettavasti muut venäläistämistoimet sortoaikana aiheuttivat tämän vastareaktion.
Sensijaan kiihkovenäläistys oli voimissaan ortodoksiuskoisilla Suomen itäisimmillä seuduilla sekä Vienassa ja Aunuksessa.
Itäisimmässä Suomessa sitä vastaan taisteltiin menestyksellisesti mm. Sortavalan seminaarin ja muun kansansivistyksen keinoilla. Siinäkään taistelussa ei svekomaaneista ollut mitään apua. - Näinhän politiikka toimii. Kas kuin sossut, vasurit, keput eivät sitä tajua.
Ja onhan Willellä uskottavuutta, mutta Soinilla ei totisesti enää ole. - Ei Koivisto osallistunut kaikkiin talouttamme tuhonneisiin virheisiin, pahimpiin kylläkin.
Pahoistakin puutteistaan huolimatta Kekkonen toimi Koivistoon verrattuna ylivoimaisen tehokkaasti talouden ja työllisyyden hyväksi.
Monet hänenn edistävien toimiensa tuloksista on tuhottu, pilkottu tai muuten pilattu, mutta jotain vieläkin näkyy, kuten Uudenkaupungin autot, Neste, Rautaruukin perintö ym.
Ei ollut riittävästi malttia (eikä järkeä eikä kovuutta) vaurastua, vaan heti nosteltiin optioita tai lakkoiltiin). - Turhauttavaa on kun nimenomaan asialliset viestit häipyvät taas puolessa tunnissa.
- Väärinlukemisen+taitoa+löytyy+yllä+monipuolisesti.+Ongelma+kuitenkin+on+ja+se+on+todellinen.+Ongelma++seuraa+siis+siitä,+että+peruskoulussa+on+ja+voi+olla+enintään+kaksi+pakollista+kieltä.
- Eli onneksi kelvoton Nikolai II tuli vasta viimeiseksi, mutta olimme siihen mennessä kasvaneet riittävästi itsenäisyyteen. Ruotsin yhteydessä pysyminen olisi ollut tuhomme. Emme tietenkään tiedä mikä tuhoutumisen muodoista olisi toteutunut.