demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7374

  1. Niinhän sanotaan, Ano 16.24, että asia on tärkein. Itse en vaan oikein osaa erottaa asiaa ja kirjoittajaa toisistaan - ei kai se asia täällä villinä lentele ?

    Ja kyllä, sen verran monessa ryhmässä, osallistujana ja vetäjänä, olen itsekin ollut, etten voi olla huomaamatta vetäjän vahvaa vaikutusta keskustelun sisältöön ja kulkuun.
  2. Minä ymmärsin, Tellukka, että oli tarkoitus puhua omasta äänestä, ei muiden..))
    Kun toista arvioi, omat tunteet pakkaavat sumentaa objektiivisuutta...
  3. Kuulostaa siltä kuin olisit vastannut minulle, Ano 15.46. Onnittelen luonteenlaadustasi ja elämäntavastasi muutenkin.

    Eiköhän me kaikki siihen "hyvään elämään" pyritä, luonne ja suojavarustukset ovat vain meillä erilaiset - näin uskon. "Eikä hirvi voi opettaa kyyhkyselle nopeutta"...
  4. Vielä tuohon Kiikkustuolin nykytilaan liittyen: hiljaista on ollut. Kyllähän tuo virheiden osoittelu ja Hillan maalittaminen tympii ja karkottaa väkeä. Outo ei pääse mukaan, eivätkä tututkaan kirjoittajat kai koe olevansa oikeassa paikassa nykymenon keskellä.

    Kuitenkin, mielestäni, näkyy merkkejä siitä, että Nojatuoli/kiikkustuoli-formaatti on lyönyt itsensä läpi - useita niiden kaltaisia ketjuja on tarjolla ja jos niistä kukin löytää mieleisensä niin luulisi Kiikkustuoliin kohdistuvien paineiden hellittävän.

    Eli kyllä kirjoittajilla on selvästi tarve jakaa omaa arkeaan, saada vertaisseuraa. Ja parhaimilllaan tämän tyyppinen osallistuminen voi palvella meitä jo pelkästään osallistumisen vaivattomuuden vuoksi.

    Eripuraa ja häiriköintiä on yritetty suitsia niin kauan kuin olen itse mukana ollut, mutta aina se vain sitkeästi nostaa päätään. Ja kuten Hil-la totesi sen poistamista on täysin epärealistista asettaa ketjun vetäjän tehtäväksi - siksikään siihen tehtävään ei ole tunkua, useimmat vetäjät väistyvät jo parin ketjun jälkeen tai kirjoittavat anonyymeinä ja vapauttavt itsensä läsnäolosta ja vastailusta. Sehän Hil-lan ketjuissa on ainutlaatuista: läsnäolo ja jatkuvuus.
    Niinpä ei voi taaskaan kuin kiittää Hil-laa mukanaolosta ja toivoa voimia jatkoon. Uskon että monilla meistä on sama toive.
    Ja, tätäkin Hil-la on painottanut: Nojatuoli/kiikkustuoli on meidän yhteinen yritys. Jokainen voi tykönään miettiä, mikä on se oma panos osallistumisessa: lisääkö se vai vähentääkö se yhteistä hyvää ?
    demeter1
  5. Pitääköhän pyörtää "pyhät puheensa" kun vasta luin ketjua alusta saakka ? ..))
    Tuttua sananvaihtoa.
    No. Harvoinkos ne toiveet ja todellisuus sekoittuvat.
  6. Onko ääni muuttunut kellossa ? Sitä pitäisi ehkä kysyä muilta. Itseensä on niin tottunut ja toisaalta ei myöskään halua tehdä numeroa, jos muutokset menevät huonompaan suuntaan. Ja niinhän ne pakkavat tässä elämänvaiheessa mennä..))

    En voi kehua olevani erityisen musikaalinen. Tai no: rytmitaju on hyvä ja tietysti minulla on se "absoluuttinen sävelkorva" - kuten lähes kaikilla tuntemillani on. Huomaan, jos lauletaan väärin, jopa omat virheeni kirjaan.

    Veikkaan, että minun äänialani on altto - niin ovat tietätkin vakuuttaneet.
    Siitä on seurannut se, että jos laulan muiden kanssa, koen aina laulavani väärin.

    Yksikseni kyllä testimielessä saatan laulaa enkä huomaa isoa muutosta äänessä. Puhuessa huomaan äänessä rauhoittuneisuutta (lannistuneisuutta?) innostusta on vähemmän ja ääntäkin varmasti.
    Monet sanovat, että yksin eläjän tulisi ainakin lukea ääneen - ihan puhetaidonkin säilyttämiseksi. Vahvistan tuon. Jos menee viikkokin ettei juuri ole ääntään käyttänyt jo sanojen hakeminen ja asettaminen peräkkäin käy työstä..))

    Pojillani saattaa olla "ylisukupolvista perimää", isoisät olivat molemmat hanuristejä - soittivat sävelmiä korvakuulolta kuten heidän aikalaisensa usein tekivät.

    Molemmat poikani soittivat bändeissä, mutta lopettivat, kun perheellistyivät, mistä olen todella tyytyväinen. Nuoremmalla musiikki liittyy edelleen arkeen ja onhan hänellä musiikkistudiokin täällä vanhassa kodissaan. Lapsenlapsilla ei erityistä kiinnostusta musiikkiin ole.

    Kiva ketju tämä. Ikäänkuin jo musiikista puhuminen toisi kehiin luontaista harmoniaa. Helena Anhava tilittääkin:
    "Yhä vähemmän välitän sanoista/kenties laulaen, tanssien, oppisimme rakastamaan/ " (vapaasti muistettu).
    demeter1
  7. Kiitos palautteestasi, Ano 10.36. "En minä, mutta Mdk.Mdk..))
    Oppimassa minäkin tunnen täällä olevani ja samaa mieltä olen: niiltä oppii, jotka eivät opeta..))
    Ja kaikilla meillä on annettavaa toisillemme, ystävällinen sana tai ajatus - emme aina saa edes tietää, miten paljon se toiselle voi merkitä...
  8. Niinpä, Ano 10.41. Kuin Liisa Ihmemaassa ikääntynyt tavis näitä pähkäilee..))
  9. En tiedä nykytilanteesta (runouden kustantamisesta), ennen sanottiin olevan noin..))
  10. Heh, ja Satu Rämö sattuu olemaan tytärpuoleni luokkatoveri..))
    Maailma on pieni. Minullakaan ei ole mitään häntä vastaan tietenkään. Ihmetykseni perustuu oikeastaan tuohon tapaan jolla nykyisin voi nousta kirjalliseen eliittiin tai ainakin menestykseen.
  11. Samaa mieltä Satu Rämöstä. Vain yhden kirjan hänen tuotannostaan luin eikä sitä tietenkään huonoksi voi sanoa - sujuvaa tekstiä ja tajuntaan menee, mutta kuten sanot, markkinointi ratkaisee ja siinä Satu Rämö on onnistunut hyvin, jaksaa olla näytillä ja kuulolla.
    Tämän ajan menestynein kirjailija niin voi kai sanoa ? Takanapäin taitavat olla ne ajat jolloin kustantaja kustansi joitakin kirjoja myös tappiokseen , esim runoutta, koska katsoi niillä olevan lukijalle syvempää merkitystä kuin pelkkä viihde.
  12. Aamupäivää ! Hyvän mielen sain minäkin kun noita eilisiä viestejä selasin ja huomasin minkä vankkumattoman tuen olet Hil-la saanut ennen muuta Anoilta.
    Mielistelijänä heitäkin jo mielistelin..))

    Mdk.Mdk on vauhdikas kirjoittaja, kiva lukea hänen kuvauksiaan omasta arjestaan - mikä minulle näyttäytyy melkein juhlana. Ja aina jaksan ihastella näiden ruotsinsuomalaisten kirjoittajien virheetöntä suomenkielen taitoa.

    Minulle taisi tulla tänään vapaapäivä. Eilinen marjareissu päättyi kaatosateeseen ja kun vielä ukkonen alkoi jyristä katsoin parhaaksi palata kotiin. Mustikkaa on nyt marjapaikallani niin paljon, etten muista milloin olisin vastaavaa tarjontaa tavannut. Eikä poimijoita ole muita. Ammattilaiset ovat toisessa paikassa, heitäkin on kyllä vuodesta toiseen tänne tullut.
    Myös puolukkaa tuntuisi tulevan runsaasti.

    Itse en ole vielä sieniä löytänyt, edes omasta pihasta. Viime vuonna punikkitattia kasvoi siinä vaivaksi saakka.
    Sadonkorjuuaika näyttäytyy meille eri muodossa, ellei muuten niin runsaana toritarjontana.
    Siihen en itse pysty osallistumaan, lähin tori on 8 kilometrin päässä.

    Leppoisaa lauantaita kaikille,
    demeter1
  13. Hyvä sinä, Ano 21.05/eilen. Vasta nyt ehdin lukea eiliset viestit.
    Ei taida löytyä tästäkään joukosta toista niin linnoittautunutta kirjoittajaa kuin kylmätotuus.

    Säännöt on sääntöjä, kuolleita kirjaimia, niiden tulkinta taas riippuu tulkitsijasta ja aika harvoin (?) meidän ikäiset enää kuvittelevat, että heidän tulkintansa on se ainoa oikea,
    ylitse muiden.
    Todella loukkaavaa, etten sanoisi pakkomielteistä, on maalittaa toista kirjoittajaa,
    sepitellä syytöksiä omista mielikuvistaan käsin ja perustella niitä tutuilla kliseillä.
    Ehkä sillä voi itseään vakuuttaa, tuskin muita.

    Lohdullista tässä on se, että Anot ovat "sankoin joukoin" tulleet Hil-lan tueksi ja tietysti se, että Hil-la pärjää aina, olemalla oma vilpitön itsensä.
    demeter1
  14. Tuo epäsuhta on mielestäni kyllä jo tiedostettu laajallti: kirjailijoita/kirjoittajia riittää, lukijoista on pula.
    Laatuun voisi myös kiinnittää huomiota: jos myydyin kirja viime vuonna oli Satu Rämöltä, en muista mikä niistä, niin taso ei taida kovin korkea olla..
    Vähälevikkisistä taitavat ne helmet löytyä.
  15. Hyvä kolumni. Uutta minulle, että lukeminen onkin nyt häpeällinen harrastus !..))

    Aika nopeasti muutos on tapahtunut. Mielestäni vielä kymmenkunta vuotta sitten lukemista ja lukeneisuutta arvostettiin.

    Tuohon kolumniin liittyen tuli mieleen norjalaiskirjailija Nina Lykken kirja: "Emme ole täällä pitämässä hauskaa" Mustan huumorin ja satiirin keinoin kirja kuvaa hyvin kuvaa tätäkin aikaa, myös kirjailjoita ja kirjallisuuden harrastajia. Kirjaa voidaan esitellä, ottaa rekvisiitaksi, lukea ei tarvitse..))

    Itse kyllä luen kirjoja entiseen tapaan. Kiikkustuolissa kerroinkin jo Johathan Haidtin kirjasta "Ahdistunut sukupolvi". Koin sen ensin aika raskaana lukea, mutta kun pääsin sisälle olen siitä oikein otettu ja sitä mieltä, että se sopisi kaikkien lukemiseksi - niin osuvasti ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuen se kuvaa älypuhelinten ja somen vaikutuksia ihmismieleen ja sitä kautta koko yhteiskuntaan.
    "Ne aiheuttavat lapsissa ja murrosikäisissä univajetta, henkilökohtaisten kontaktien vähenemistä ja heikkenemistä. addiktioita, itsensä vertailua muihin, eristyneisyyttä, perfektionismia ja paljon muuta". Taitavat vaikutukset olla nähtävissä myös aikuisten, jopa vanhusten elämässä..))
    Vaikka faktieto on aika ahdistavaa, kirja sisältää myös yleistajuistia - tuttujakin - ohjeita kierteen katkaisemiseksi: hiljentyminen, luonto, ihmisyhteys ja kohtaamiset "livenä"....

    Lapsuudenkodista otin mukaani neljä kirjaa: Dietrich Bonhoeffer: Kirjeitä vankilasta,
    Paul Tournier: Kaikkihan me vanhenemme ja sinun kirjojesi innoittamana: Carlos Castaneda: Matka Ixtlaniin ja Cabriel Garcia Marquez: Kuulutetun kuoleman kronikka...
    Komea lista, jaksanko lukea - löytyykö aikaa ? Jää nähtäväksi.

    Nuo mainitut kirjat ovat vanhoja, julkaistu - 60, -70 ja -80-luvulla.
    Niin kaukaa täytyy vanhan hengenravintonsa hakea.
  16. Täytyy myöntää, etten ymmärrä mistä on kysymys. Mikä nyt mättää ? Viattomasta kysymyksestä lähti spekulointi liikkeelle ja saatiin isot käräjät aikaiseksi.

    Ystävyyttäkö täällä ei saisi olla ? Ensin kovistellaan Hil-laa, mittaillaan eri kirjoittajien saamaa huomiota häneltä ja nyt rivikirjoittajien keskinäinen, tahaton viestittely sai aikaan lähes hysteerisen reaktion. Isoksi rikolliseksi tässä itsensä tuntee.

    Pahoittelen Hil-la että lisäsin kuormaasi. Onneksi sait sentään Anoilta tukea. Kunnioitukseni sinua kohtaan kasvaa entisestään.
  17. Media-alalla pidetään heinäkuuta - lähellähän se on vieläkin - huonona uutiskuukautena. Onkohan niin täälläkin kun täytyy kehitellä uusia juonenkäänteitä ?
    D klikkiytyy P:n kanssa ja mainostaa P:n kirjoja. Ei muuta kuin seuranta päälle..))
    Mikä olikaan se rikos ja mikä tulee olemaan rangaistus ?

    En nyt lähde tuohon leikkiin mukaan. Olkoon niin kuin sanotte.
    demeter1
  18. Vähän huonosti tuon ilmaisin, Ano 15.47. En tarkoittanut, että Hil-la olisi mitenkään epäaito vaan niin, että hän on ottanut tuon Nojatuolin "vetäjän" tehtävän hoitaakseen.
    "Tehtävä" olisi ehkä ollut parempi sanavalinta, onko sekään ihan osuva ?

    Mutta hyvin määrittelit Hil-lan olemuksen - "täysin samaa mieltä"..))
  19. Aivan Hil-la. Onhan elävässä elämässäkin henkilöitä, joita on helppo lähestyä, joihin luottaa vaistomaisesti. Kyllä heidät opitaan tuntemaan täälläkin.
    Eikä siihen vaadita kuin kiinnostus toista ihmistä kohtaan - ja siitä seuraa mielestäni automaattisesti se huomio, mitä täällä nyt kovasti mittaillaan ja haetaan, ennen muuta Hil-lan kohdalla, joka tuota raskasta roolia täällä vetää, yrittää ottaa muiden toiveet huomioon.
    Hänen veroisensa emme välttämättä ole, mutta yritystä ja hyvää tahtoa uskoisin kaikilta löytyvän jos sitä tosissaan etsii ja haluaa osoittaa.

    Itse koen jopa niin, että jos sanoja ei löydy, hyvä tahto, lämmin ajatuskin riittää ja tuntuu ilmapiirissä. Itsekin kuulun niihin, jotka eivät aina saa sanoja suustaan ja kun vielä tietää, että ne punnitaan monissa tuomioistuimissa, lannistuu ja lakkaa yrittämästä kun epäilee, että kuitenkin tulee väärin ymmärretyksi.
    Tuo viimeksi mainittu koskee tietysti vain meitä tosikoita - meitä jotka otamme toiset ihmiset ja kirjoittelun täällä (liian?) vakavasti. Itse en muuhun pysty, enkä haluakaan pystyä..))
    Onneksi täällä on saanut tulla tuntemaan monia sielunsisaria ja -veljiä, joiden kautta luottamus ihmisiin sittenkin säilyy. Sitä me kaikki mielestäni tarvitsemme ja sitä meillä kaikilla on myös mahdollisuus lisätä.
    demeter1
  20. Aamupäivää ! Yritän nyt välttää Nojatuolin ilmapiirin kehumista kun kokemus on osoittanut, että jos kehut, seuraa vastaisku..)) Ihan elävässä elämässäkin.

    Tänään olen määrännyt itselleni lepopäivän. Kyllä eilinen mustikkareissu mökille otti voimille, vaikka asteita olikin "vain" 24.

    Paluuliikenne oli yllättävän vilkas. Päättelimme, että moni päättää lomansa kun koulutkin alkavat ja normaali arkirutiini astuu voimaan.

    Pikkumies oli kehittänyt itselleen angiinan, onkohan kolmas jo ? Ehtii tietysti hyvin toipua ennen koulun alkua. Kolme luokkaa, kolme eri opettajaa - näin se tuntuu menevän nykyisin. Ensimmäinen pysyi virassa vain seitsemän viikkoa.

    Pojan kanssa oli puhetta lasten käyttäytymisen muutoksista. Pikkumies on yhtä seurallinen kuin isänsä aikanaan ja olen itsekin oppinut tuntemaan hänen kavereitaan. Olen ajatellut,
    että tietty ohikatsominen jopa röyhkeys on heidän puoleltaan minuun kohdistuvaa ikäsyrjintää, mutta poika puhui samaa: että monet lapset eivät tunnusta aikuisen auktoriteettia vaan ottavat sumeilematta tilan ja "ilmaisevat itseään" estoitta.
    Onhan tuosta tietysti puhuttu julkisuudessankin väsyksiin asti, mutta ei kai sen yleisyyteen ole tahtonut uskoa ennenkuin sen itse kokee.

    Saapa nähdä rauhoittaako kännykkäkielto, mistä Hil-la mainitsi, koulutyötä, tuskin se sitä ainakaan huonommaksi tekee.

    Itse olen yrittänyt kahlata läpi Johathan Haidtin kirjaa: "Ahdistunut sukupolvi - kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus aiheuttaa mielenterveyden häiriöiden epidemian"
    mutta kirja taitaa olla liikaa minulle. Jos haetaan tieteellistä vakuuttavuutta lukukokemuksesta tulee liian raskas tavikselle.

    Arkijärki, mitä meidän ikäpolvella vielä tunnetusti on, saa riittää elämänohjeistuksena. Olemmehan "selviytyjäsukupolvi"jollaisena meidät sentään vielä noteerataan.

    Kyllä yritän ottaa neuvostasi vaarin, Hil-la, tuossa leipomisasiassa. Kaali tulikin käsiteltyä niin että joitakuita "otti kaaliin"...))
    Riittävän hyvää tuli kaalipadasta, mitä oli meillä mökkireissulla eväänä...
    Tänään on listalla kesäkurpitsakeitto...
    Se ja La Promesa riittääkin tämän päivän sisällöksi..))

    Ei vaineskaan, kyllä ne arkirutiinit on aina hoidettava, kodissa ja pihassa riittää askaretta, mutta kiitollinen täytyy olla, että vielä pystyy niitä hoitamaan, edes auttavasti.

    Jaksamista ja antoisia kesäpäiviä kaikille.
    demeter1
    21. 1 / 369
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt