demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7607

  1. No Ano 00057, minä vähän yritin myötäillä ajan henkeä arviodessani noita kahta artistia, ettei vaan pahoiteta kenenkään mieltä..))

    Meidän 80+:n_ rakkauskäsitys taitaa olla hiukan erilainen, mutta siitä ei ehkä kannata kovin isoon ääneen huudella. "Hän, joka tietää, ei puhu. Hän, joka puhuu, ei tiedä"...))
  2. "Hymistelen" taas ! Kiitos Hil-la ja Ano 00009 että palautitte uskoni tulevaan, siihen, että ystävällisyyttä ja hyvää tahtoa löytyy myös täältä.

    Ja taas paljon toistettu, Eeva Kilven runo:
    "Siis kauneutta on./
    Rakkautta on./
    Iloa on./
    Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
    puolustakaa niitä! "
  3. Katsoin kisan alusta loppuun, ihan uteliaisuuttani, tietääkseni, mitä on meneillään,
    millaisia tulkintoja, millaista rekvisiittaa on tarjolla.

    Bulgariaa, voittajaa, en kyllä noteerannut mitenkään, Israelin kappaleesta pidin , samoin Italian. Kiva kuitenkin, ettei polittikka tuntunut vaikuttavan Israelin kohdalla.

    Suomen Liekinheitintä hehkutettiin niin paljon, että pettymys oli pakko kuitata, kun se ei menestynyt tuon paremmin. Sanoista en oikein saanut selvää, mutta kun guulasin,
    ihmettelin niiden raakaa "realisimia" - tältäkö se sydämen särkyminen nykyisin tuntuu?
    Tunteella se nyt kuitenkin esitettiin - ja Linda oli tietysti ison luokan Tähti edelleen...
  4. Kiitos viestistä, Siili25, kiva saada palautetta ja jakaa omia lukukokemuksia..))
    Lukemisiin !
  5. Kiva että löysit tiesi tänne, Mdk. Aina mielenkiinnolla luen kirjoituksiasi ja naapurimaan kuulumiset kiinnostatavat, on Ruotsissa vielä sukuakin.
    Ja eiköhän meillä suomalaisilla ole edelleen jonkinasteinen viha/rakkaussuhde Ruotsiin, vaikka uusi maailmanjärjestys on lähentänyt meitä, mielestäni.
  6. MInäkään en ole vielä "suojautunut" keväältä mitenkään. Käsittääkseni minulla ei ole siitepölyallergioita, ainakaan häiritsevästi, auringolta kyllä suojaudun, punkkirokotus on voimassa, käärmeitä en pelkää, joka kevät niitä kyllä tapaan ja tervehdin, en pihallani mutta lenkkipolullani.

    Pihaa hoidan mahdollisimman vähän, vieraslajeja yritän hävittää joka vuosi ja se on tuonut perinteisiä pihakukkia takaisin: päivänkakkaraa, apilaa, niittyleinikkiä. Valkovuokko ja kielo viihtyvät myös pihalla.
    Nurmikko saa kasvaa sammalta, heinää niitän kun se tulee liian pitkäksi, syksyn lehdet ovat pääosin maassa, se taitaa nykyisin olla jopa suositus täälläkin.

    Ikäviä, ei toivottuja vieraita ovat kotilot ja viime syksynä löysin jopa yhden Espanjansiruetanan, joita lähistöllä on ollut vaivaksi saakka.

    Pikkulintuja on lennellyt ympäristössä lupaavasti, toivottavasti pääsky ei kuitenkaan enää tee pesää ulko-ovisyvennykseen kuten jokunen vuosi sitten.
  7. Tuosta, Martta/Maria , naiskuvasta taidettiin täällä käydä keskusteluakin, Paloma ja päädyttiin tuohon, että ainakin meissä suomalaisissa naisissa (!) molemmat arkkityypit ovat edustettuina.
    Totta, Raamattu tarjoaa kyllä muitakin naiskuvia meille kantaäideiksi, ainakin Maria Magdalena on noussut uuteen arvostukseen, olisiko Martin Scorsesen elokuvalla tekemistä sen kanssa ?
  8. Niin, Ano 00006, kyllä kai ajat ovat sellaiset, että ihmiset hakevat jotakin itseään isompaa ideaa oman turvallisuutensa takeeksi. Ja omasta perinteestä kai sitä aika luontevasti voi hakea. Erityistä huomiota on saanut ennen muuta nuorten poikien hakeutuminen rippikouluun (vaikka vanhemmat eivät kuuluisi kirkkoon), ortodoksikirkkokin on saanut uusia nuoria jäseniä...
    En näkisi tätä suuntautusta kovin "vaarallisena", vaarallisempaakin tarjontaa on liikkeellä..))
  9. Niin, Mdk, kyllä itse olen kokenut, että Kirkon julistus on muuttunut avarammaksi ja jättänyt tilaa myös etsijöille, jopa epäilijöille, on katsottu jopa niin että usko ja epäilys kuuluvat yhteen, ovat saman kolikon kääntöpuolia.
    Ihan samaa pidättyvyyttä tahdon itsekin noudattaa, usko on kuitenkin aika intiimi asia, ei välttämättä sovi tänne reposteltavaksi ja pilkattavaksi.
    Läskisoosilinja on tuttu ja turvallinen - ja elämälle välttämätön sekin..))
  10. Heh, olipa taas niin lennokas kuvaus sananjulistajien "arjesta" Mdk:lla että ei voinut kuin nauraa ääneen..))
    Siitäkin huolimatta että itse suhtaudun näihin julistajiin toisin ja tunnistan pyhyyden kaipuun itsessäni. En kuitenkaan katso olevani oikea henkilö siitä muille puhumaan, tietysti kysyttäessä voin vastata ja aiheesta keskustella, pienellä äänellä.
  11. Ehdin vasta saarnaa kuuntelemaan, Ano 00208, mutta aion kyllä katsoa Areenalta koko palveluksen. Saarna oli hieno muistutus meille ja kunnianosoitus perinteiselle järjestölle.
    Nyt oli Maria nostettu Martan rinnalle tekemään työtä perheiden ja kotien hyväksi.))
    Runsaasti muutakin sisältöä saarnassa oli - työmaata riittää kaikille, meillekin.
  12. Kiva että olet kuitenkin löytänyt täältä mieluista luettavaa, Ano 00207.
    Täällä "vapaassa demokratiassa" ja media-alustoilla meillä on varaa valita, lottovoittajia olemme siinäkin mielessä...
  13. Aamupäivää ! Minä jo ehätin vastaamaan tuonne vanhaan Nojatuoliin, mutta parempi kai näin, alkaa puhtaalta pöydältä.

    Paljon tekisi mieli sanoa tuosta eilisestä viestittelystä, mutta turha kai sitä on vatvoa.
    "Koirat haukkuu, karavaani kulkee", sanotaan ja kohta varmasti tulee syytös koiraksi haukkumisesta..)) Ei kyllä pitäisi tulla, koska koira on viisas eläin ?

    Vasta viime yönä tuli tänne ohut lumikerros, mikä kyllä on jo lähes sulanut. Tästä on taas pakko jatkaa..))

    Täytyy myöntää, että vaikka pyrin ottamaan päivät vastaan ilman minkäänlaista hyvän mielen tankkausta, välillä sekin tuntuu orvolta. Että tyytyy kirjaamaan aamukankeuden, havahtumaan arvaamattomaan päivään, toimittamaan innottomasti toistuvat aamuaskareet mielessä Hectorin lohduttomat säkeet: "maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko ei mittään" jne. Sunnuntaista ei laulussa tainnut olla mainintaa ?

    Eilen illalla kyllä jo yritin kääntää "tuuleni suuntaa" sinne "positiiviseen" ja valitsin iltalukemiseksi norjalaisen kirjailijan Nina Lykken kirjan "Kohonnut riski".
    Kirja on "Terävä, lämminhenkinen kuvaus yhteiskunnasta, jossa varakkuus ja yltäkylläisyys ovat turruttaneet ihmiset. Jokainen vaatii ikuisen nuoruuden, hyvän terveyden ja onnellisuuden täyteistä elämää". Nina Lykke on mustan huumorin taitaja ja vähän väliä tuli lukiessa hörähdettyä ääneen.
    Vaikka me, tässä iässä,toisen ajan lapsina, emme täysin samaistuisi tuohon kirjassa kuvattuun kohderyhmään, samassa yhteiskunnassa ja sen ilmapiirissä me kuitenkin elämme, vierautta tuntien tai siihen joiltakin osin sopeutuen ja ehkä itsellemme vakuutellen "ennen oli kaikki paremmin"...))

    No. Tämä yritti nyt olla jonkinlaista huumoria aamuankeuden vastapainoksi, ei hääviä, mutta muutakaan ei irtoa. Huumori taitaa ehkä sittenkin olla lahja, ei se aina ole käytettävissä eikä sitä voi säädellä oman mielensä mukaan, minä en ainakaan voi, mutta ehkä jo tieto tai kokemus sen olemassaolosta voi kohentaa mielialaa.

    Vapun vietosta ja valmistelustakin on jo ollut puhetta. Itse en ole vappua aikuisiässä juurikaan juhlinut, yhden vapaapäivän se kuitenkin työssä käyville tarjoaa, hyvä niinkin.

    Huomenna saatan taas käväistä meidän olotilassa, tuttuja tapaamassa. Panadolin avulla saattaisi kävelykin onnistua, mutta kuten tiedetään, tilanne voi muuttua toiseksi pienellä varoitusajalla. On tämä elämä vaan jännittävää kaikkinensa..))

    Jännittävää sunnuntaipäivää kaikille ja kiitos Hil-la tästäkin aamusta ja sitkeys-tartunnasta ! Ei lannistuta !
    demeter1
  14. Niin, Ano 00198 eilen. Mehän tosiaan saamme itse valita sen millä intensiteetillä täällä olemme, mitä luemme, mitä kirjoitamme.

    Itse taidan olla niin "jämähtänyt" että luen aina (lähes) kaiken ja pyrin vastaamaan jos koen että minulle/minusta on viestitetty.

    Mutta noin menetellen - kuin kuvaat - säästää varmasti itseään ja se taitaa ollakin edellytys
    mukana pysymiselle. "Herkkähipiäiset" korjatkoot asennettaan ja oppikoot pitämään puolensa, "heikot sortuu elon tiellä"..))

    Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
    demeter1
  15. Iltapäivää ! Näinkös kävi, Hil-la, että altavastaajaksi taas jouduit ? Olikin leppoisaa kirjoittelua välillä, ilokseen sai lukea viestejä.

    Paljon laitan tämän alustan, formaatin piikkiin. On liian "helppoa" heitellä hetken tuntoja tänne, koskee tietysti enempi satunnaisia kävijöitä: jokainen kai tahtoo puumerkkinsä tänne jättää, väheksyä ja halveksia muiden tuotoksia ja tulilinjalle kai aina joutuu se näkyvin hahmo, aloitusten tekijä, häneen on helppo sijoittaa omia turhautumia vaikka sen huomion puutteen osalta.

    Silti katson, että paljon täällä on sittenkin asiallista ja sopuisaa kerrontaa ja kuten Hil-la totesit, tutut harvoin keskenään rettelöivät. Tuttuus on kyllä verraton lisäarvo täällä, missä joukko on sittenkin aika kirjavaa.

    Sielunsisaria ollaan Hil-la, koen, että samalla tavalla itsemme ja paikkamme ihmisyhteisöissä miellämme, sinun tapasi toimia vaikka näissä konflikteissa on sellainen, mihin itsekin tahtoisin pyrkiä. Pidämme tapaamista tulevan kesän tavoitteena..))

    Uskon myös, että vaikka täällä toinen kirjoittaja valitti keskustelun vähäisyydestä, katsoi, ettei ketään kiinnosta muiden asiat, olen kyllä jossain määrin toista mieltä. Lukijoita tuntuu Nojatuolissa olevan, eikö se kerro kiinnostuksesta ? Aina ei ehdi tai jaksa kirjoittaa, mutta voi silti lukijana arvostaa muiden viestejä, saada niistä paljonkin. Sellaisessa roolissa olen täällä itsekin aika ajoin.

    On kyllä varmasti niinkin, että kun informaatiota tunkee joka taholta ja ammattikirjoittajillakin on vaikeuksia saada lukijoita niin ei kai tämä meidän tavisten mummopalsta nyt välttämättä kovin suurta suosiota saa ja tuskin sitä haetaankaan. Tuntuu silti, että viihtymistä, viihdyttämistä jotkut täältä hakevat ihan niinkuin kuluttajan roolissa..))

    Onneksi tänne emme sentään takatalvea saaneet. Oma jalkani on vielä siinä kunnossa etten arvaa pitkälle ponnistaa kun en niitä särkylääkkeitä tahdo. Onneksi pakkastakaan ei ollut, ainakaan niin paljon, että valkovuokot olisivat kärsineet: niiden valkoinen matto on edelleen silmänilona pihamaalla.
    Eilen kuitenkin tein bussireissun meidän yhteiseen olotilaan ja aina sielläkin tapaa entisiä ja uusiakin tuttuja. Ilahduttavaa on se avoin ilmapiiri mikä tapahtumaan on onnistuttu luomaan. Iranilaisella rouvalla oli poikansa mukana. Hän on päässyt ammattikoulutukseen ja puhuu jo hyvin suomea.
    Ihan uusi tuttuvuus oli nuori rouva, joka kertoi olevansa viiden lapsen ja kuuden koiran (!) huoltaja ja pyrkivänsä kätilökoulutukseen. Enpä olisi uskonut, että hänellä oli päihdetaustaa ja oli hän lähtemässä kuukauden mittaiselle kuntoutusjaksolle.
    Kaikkea hyvää toivotimme hänelle ja toivoimme tietysi näkevämme häntä myös jatkossa.

    Katselin tänään Kaari Utrion haastattelun telkkarista, paljon mielenkiintoista asiaa hänellä. Vaikka hän ei enää kirjoita kirjoja, hän kirjoittaa tarinoita Fecebookiin ja katsoo että tarinoihin ihmiset eivät väsy.
    Samaa mieltä olen ja itsekin kaipaan tarinoita enemmän kuin "mielipiteitä" tai päiväkirjamerkintöjä (mitä täällä itsekin enimmäkseen kirjoitan).
    Onneksi meillä on ainakin Mdk ja Hil-la jotka arjen kuvausten ohessa tarinoivat luontevasti, kertovat myös menneestä.
    Nuo Mdk:n ruokatarinat saivat minuakin hiukan aktivoitumaan ja pitkästä aikaa otin myös leipomisen työn alle. Helppo sämpyläresepti löytyi ja hyviltä ne maistuivat. Myös vierasvaraa täytyy tehdä, toukuun puolenvälin jälkeen olen luvannut hoitaa rästiin jääneitä vierailuja kun tapaamisia voi järjestää vaikka pihapiirissä.

    On tämä vain hienoa aikaa: kauniita aamu- ja iltaruskoja, kevätkukkia. linnunlaulua ja tätä ihmeellistä valoa - silloinkin kun taivas on pilvessä...

    Mukavaa lauantai-iltaa kaikille,
    demeter1
  16. Pistitpä pahan, Ano 00152/eilen. Onneksi vastaus on helppo antaa: Hil-lahan se suosikkini on, kuten ilmeisesti monen muunkin suosikki..))
    Tietysti on monia muitakin tuttuja ja vähemmän tuttuja kirjoittajia, joihin olisi kiva tutustua lähemmin. Sinäkin varmasti kuuluisit siihen joukkoon..))

    Kaikki me kuitenkin tiedämme, että vanhemmiten voimavarat vähenevät myös sosiaalisten suhteuden kohdalla - kiinnostusta on enemmän kuin voimia ja mahdollisuuksia suhteiden ylläpitoon. Siksikin on hyvä, että meillä kuitenkin on tämä mahdollisuus, olla yhteydessä ikätovereihin netin kautta.
    demeter1
  17. Iltapäivää ! Alakuloa liikkeellä ? Oikeastaan on kiva lukea siitä - minun, jonka mielenliikkeisiin alakulo kuuluu luonnollisena osana..)) Vertaistukea saa kun jaetaan kokemuksia siitäkin...
    Olen omasta alavireisyydestäni vuosien varrella kertonutkin, puolustanutkin sitä tai ainakin nähnyt sen kuuluvan elämään siinä kuin iloisuuden ja tyytyväisyydenkin.

    Ja taitaa olla niinkin, että tällä hetkellä ahdistus/masennus-diagnoosi on niitä yleisempiä mielenterveyden häiriöitä, yleistynyt ennen muuta lasten ja nuorten aikuisten kohdalla.
    Puhutaanhan myös ylidiagnosoinnista mutta uskon, että meidän ikäiset jo ymmärtävät, ettei se elämä aina ole "kuin silkkiä vaan" ja että oma apu yleensä riittää hoitokeinoksi kohtuukokoista alakuloa vastaan.

    Itselläni on taas ollut niin paljon arjen tapahtumista, ettei oikeastaan ole ollut aikaa pysähtyä tuntojaan tarkastelemaan. Stressiä on aiheuttanut jopa veroilmoituksen teko, eli sen digitaalinen muoto. Kun kerran vuodessa sen teet, niin eihän se marssijärjestyskään ole tallessa, valikot, ohjeet, tallennukset.
    En ole myöskään erityisen järjestelmällinen byrokratian hoidossa, enkä raatsi poikia hälyttää avuksi digiasiointiin - tuntuu vain että juuri se on asia, mistä en jatkossa selviä.
    Ja digitaalisaatiota lisäämällä kuvitellaan sitten ratkottavan vanhusväestön hoitopulmat!

    Onnelliset me, jotka vielä selviämme omin avuin tai vähäisen avun/tuen turvin. Varoituksia tulevasta kokee tietysti aika ajoin, kun milloin minkäkinlaista uutta vaivaa ilmaantuu, minullakin nyt tuo liikkumisen vaikeutuminen ja tietysti lääkityksen tarkistaminen.
    Saman verisuonia laajentavan lääkkeen sain, mistä Mdk kertoi. Kyllä siinä paineet laskivat, haitat ilmaantuvat ajan kanssa jos niitä on ja usein pakkaa olemaan.

    Iloa ovat kyllä edelleen tuottaneet ne samat vanhat aiheet: kirjat ja ystävät/tutut.
    Meidän avoimella tapaamispaikalla tapaa eri ikäisiä, ei pelkästään meitä vanhoja. Pariin irakilaiseen nuoreen olen tutustunut, pari nuorta miestä hakeutuu usein meidän vanhempien joukkoon, ihan mukava henki näissä satunnaisissa kohtaamisissakin on,
    vaikka monet tutut ikätoverit niitä vierastavat.
    Lukupiiri on saanut lisää jäseniä, vielä yksi tapaaminen on jäljellä tälle keväälle. Lukupiirin vetäjä on meidän kirjastonhoitaja ja hänen valoisa olemuksensa luo piiriin vapautunutta henkeä, ei tärkeilyä eikä kilpailua, vertaisuutta parhaimillaan.

    Upea, aurinkoinen päivä on taas täällä tarjolla. Vaikka jalkani vaivautuu noilla pitemmillä lenkeillä tahdon yrittää taas.
    Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille,
    demeter1
  18. Aloituksessa esiteltiin Niina Niskasen kirjaa "Harakanmuna" . Laitoin sen tilaukseen ja aihe; köyhyys ja osattomuus taitaa olla meille ajankohtainen tälläkin hetkellä - kun tukia leikkaillaan ja niitä meidän "oikeuksia" aletaan kutsua niiden oikealla nimellä - aletaan puhua etuoikeuksista, joista olemme (velaksi) saaneet nauttia vuosikymmeniä.

    Ranskalainen kirjailija Edouard Louis (s. 1992) antoi mielestäni kasvot modernille, tämän päivän köyhyydelle omissa elämäkerrallisissa romaaneissaan. Ensimmäiselle "Ei enää Eddy"- kirjalle oli vaikea löytää kustantajaa, koska katsottiin, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei voinut Ranskassa olla. Kirja ilmestyi Ranskassa 2014.

    Edouad Louis kuvasi siis pienen Pohjois-ranskalaisen kylän näköalatonta elinpiiriä, viisilapsista perhettä, jossa isä oli tehdastyössä, äiti kotiäitinä. Köyhyyden lisäksi Eduardilla, ennen Eddyllä, oli taakkanaan oma sukupuolinen suuntautuneisuutensa, mikä näkyi hänestä varhain ja aiheutti jatkuvaa syrjintää ja kouluaikana myös väkivaltaista kohtelua muiden taholta.
    Perhe asui asunnossa, yhdessä kirjassa oli kuva siitä - missä hyvinvointi-Suomen köyhät tuskin asuvat. Kirjan kuvaukset täydentävät kuvaa rähjäisestä asumisesta, kodista, missä "kaikki oli ihanasti rempallaan". Tosin jokaisessa huoneessa oli televisio, raakki tietysti sekin, mutta niin keskeinen varuste, että perhe suorastaan velvoitettiin sen seurailuun koko valveillaolon ajan, 8-10 tuntia vuorokaudessa.

    Molemmat vanhemmat myös tupakoivat, perheen isä joi pastista, anisviinaa, lähes pävittäin, vanhin veli seurasi isän esimerkkiä, rikollisuuttakin ilmestyi kuvaan.

    Eduard oli ainoa lapsi jolle saatiin kustannettua lukio-opinnot, muut seurasivat tuttua polkua tehtaaseen tai muille matalapalkka-aloille, jos niillekään.

    Edouardin tarina jatkuu eri kirjojen muodossa, uskomaton selviytymis- menetystarina se tietysti on ja ne valinnat, joita hän teki ja joita hyväosaisen on helppo pitää moraaliltaan arvelluttavina, tulevat hyväksytyiksi kun ymmärtää hänen epätoivonsa syvyyden ja sen turmeltamattomuuden, minkä hän sittenkin onnistui säilyttämään ja mikä antoi hänelle mahdollisuuden rakentaa syvällisiä ihmissuhteita, joiden avulla hän rakentui, häivytti itsestään köyhyyden stigman .

    Vaikka Louisin tarina on rehellinen ja raikas puheenvuoro isosta rakenteellisesta ongelmasta yhteiskunnassa mikään ohjelmanjulistus köyhyyden poistamiseksi se ei tietenkään ole.
    Totta puhuen, itselläni tulee oikeastaan vain mieleen Erno Paasilinna ja hänen näkemyksensä siitä, miten Kirkko suhtautuu köyhyyteen: "Köyhäkin voi elää rikasta elämää. Hyvä sanoma ja tulee halvaksi"..))

    Paloma kirjoitti tuolla aikaisemmin omista havainnoistaan: köyhien, vähäosaisten keskuudessa keskinäinen solidaarisuus, lähimmäisen huomiointi, on yleisempää kuin hyvinvoivien keskuudessa.
    Louis taas katsoi, että hyväosaisten, menestyneiden tunneskaalasta puuttuivat raivo ja myötätunto..)) Ehkä molemmilla olisi käyttöä ?
    demeter1
  19. Heh, Paloma, 11.52. Taidat potea "kirjailijan tautia"..)) Veijo Meren määritelmän mukaan, kirjailija tulee henkilöstä, joka ilmaisee itseään huonosti...

    Tähän yhtyi myös toimittajatuttuni, joka katsoi, että hänestä ei voi tulla kirjailijaa,
    koska kirjoittaminen on hänelle helppoa..))
  20. Iltapäivää ! Melkein helpotuksesta huokasin, kun arki alkoi, kun pyhät saatiin "lusittua"..))
    Ei niin, että ne olisivat huonosti menneet vaan niin, että "jotakin jäi puuttumaan".

    Tällä kertaa on helppo laittaa tuo puuttuminen kilpirauhasen piikkiin - ylikierrokset ehkä tulivat nyt tarpeeseen mutta samalla vierottivat itse aiheesta, ajankohdasta ja juhlan perinteisestä merkityksestä. Eli se hiljentyminen jäi puutteelliseksi.

    Kymmenen henkeä oli kutsuttujen vieraiden määrä, mutta pikkumies sairastui sitkeään vatsatautiin ja sairastutti äitinsä, isäkin jäi kotiin seuraksi niin että vajaamiehityksellä kokoonnuttiin. Sää ei myöskään suosinut, koko pääsiäinen vietettiin "pilvessä", välillä oli tihkusadettakin.

    Kuulumisia vaihdettiin, lähinnä poikien äitipuolen, varamummon, ja lasten väliillä, harvemmin tapaavat, muuttuneina joka kerta..))

    Mdk, Mdk kirjoitti täällä ruotsalaisen (?) perhekulttuurin muutoksesta. Minusta sama ilmiö on havaittavissa täälläkin. Eri ikäpolvet eivät juuri tapaa, seurustelevat vain keskenään, "vanhat" eivät juuri kiinnosta, heille ei löydy paikkaa, etenkään silloin jos toimintakyky on vajavainen, jos eivät pysy kartalla kuten ennen.

    Olen yrittänyt "alustaa" aiheesta keskustelua täälläkin, mutta tälläkin kertaa poikien äitipuoli vakuutti heti, että kyllä isovanhemmilla on iso merkitys jälkipolville. Näinköhän ?
    Meillä molemmilla saattaa vielä olla, mutta entä sitten, kun tilanne tästä huononee ja huononeehan se ?
    Riittääkö "nuorilta" kiinnostusta vanhojen rajoittuneeseen elämänsisältöön, kantaako eletty elämä muistoineen myös siinä elämänvaiheessa, toimiiko vastavuoroisuus myös toisinpäin ?
    Onneksi täältäkin on saanut lukea myönteisiä kuvauksia tuosta huolenpidosta, että välitetään, otetaan lukuun. Mdk arveli, että maaseudulla tuo perinne elää vahvemmin kuin kaupungistuneessa ympäristössä, näin minäkin olen ollut huomaavinani.

    Tietysti puitteet vaikuttavat myös. Pieneen asuntoon ei kovin iso joukko mahdu samaan aikaan ja etäisyydet tietysti vaikeuttavat arjen luontevaa kanssakäymistä.

    No. Ehkä nämäkin aiheet tulevat entistä ajankohtaisimmiksi kun vastuuta vanhusten hoidosta tahdotaan siirtää omaisille enemmän. Sitä ei taida monikaan meistä haluta, mutta luultavasti meiltä ei kysytä. Sen näkee sitten.

    Hil-la jo listasikin näitä tulevia juhlapäiviä, niitähän toukokuulle sattuu useita.
    Odotusta ilmassa ?

    Mukavia huhtikuun päiviä,
    demeter1
    21. 1 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt