demeter1

demeter1 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 11v sitten
0 aloitusta · 7642 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Hienoja ajatuksia ja muistutuksia, Siill25. Vanhustyön Keskusliitto ja Ikäinstituutti tekevät merkittävää työtä meidän vanhusten hyväksi. Ikäinstitutti tuli minulle tutummaksi, mutta nyt tuo järjestötyökin on harrastuksena hiipunut.
En sentään vielä sano kuten mielenterveyskuntoutujilla oli tapana sano: "Ahdistus yhdistää mutta yhdistys ahdistaa"...))
Niinpä, Paloma. Vastakkainasettelu tuntuisi olevan läsnä kaikessa kanssakäymisessä. Markkinatalouteen kilpailu, vastakkainasettelu, on sisäänrakennettuna. Pitää pärjätä, olla yhtä hyvä, mieluummin vähän parempi kuin toinen.
Kilpailussa ei nähdä mitään pahaa, vaikka se ruokkii eriarvoisuutta, mitä taas pidetään erityisen pahana...))
Sosiaalisen perimän osuus liikkuvuudessa ? Jospa se kuitenkin on luonnekysymys ?
"Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät"..))
Elmer Diktonius))
demeter1
Tuollainen käsitys minullakin on, Ano 18.54, kalliiksi tulee purku. 20000 mainittiin mainittiin minullekin purkukustannuksena kun vaihtoehtoja mietittiin....
Karjalastako kajahtaa, nämä sanonnat, Paloma ? Sieltä löytyy tuota keveyttä, toisin kuin "Pohojanmaalta", siellä oltiin aina tosissaan. eikä periksi annettu..))
.
Kiitos viestistä Mira. Pitkät viestit, tarinat ja omat elämänkuvaukset ovat minullekin mieluista hengenravintoa. Täälläkin ne tarjoavat vertaisseuraa, mitä ainakin minulta yksineläjänä toisinaan tuntuisi puuttuvan.
Tietysti minulla on asiat hyvin, vaikka lapsuudenperheestä ei ole enää ketään jäljellä, lapsuudenystäviä vielä on ja pidämme harvakseltaan yhteyttäkin. Ja kun omat pojat asuvat lähellä perheineen, olen tietysti erityisen onnekas.
Silti yksin eläminen tuntuu nykyisin luonnolliselta elämänmuodolta minullekin. Jos on paljon pitkäkestoisia tapaamisia, väsyn, mitä ei ole ennen tapahtunut - kai olen sitten ollut hyvinkin "seurallinen"..))
Jossakin on sanottu, että yksinäisyys on mielentila. Ja tietysti onnellinen on se, joka mielentyyneytensä säilyttää, ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tuskin enempää voi elämässä saavuttaakaan.
Ja kuten kerrot, ihminen löytää virikettä ja sisältöä elämäänsä vaikka sieltä halveksitulta "kotisohvalta" - tai vain katselemalla ikkunastaan ulos...))

"On elämän rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano"...(Kaarlo Sarkia).

Kaikkea hyvää syksyysi, viihdytään..))
demeter1
Olipa hauska puheenparsi, Kristiina: "olokoon miun puhe...))
En ole kuulutkaan.
Älähän turhia arkaile, sanon sinulle, vaikka toisinaan teen sen itsekin...
Jospa ruvetaan uskomaan, että "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa"...))
Tsemppiä meille !
Onnittelut täältäkin Hilla. MInulta jäävät aina nimipäivät huomiotta, siitä olen joskus saanut moitteitakin..))
Onpa sinulla taas herkkuja tarjolla. Mustikkakukkoa en ole aikoihin tehnytkään. Yhtä lailla minun herkkuani on, siinä kuin ruispuolukkapuurokin. On meillä rikas ruokaperinne ja kiitos niille, jotka sitä jaksavat ylläpitää - kuten sinäkin Hilla..))
Kiitos viestistä Mira. Pitkät viestit, tarinat ja omat elämänkuvaukset ovat minullekin mieluista hengenravintoa. Täälläkin ne tarjoavat vertaisseuraa, mitä ainakin minulta yksineläjänä toisinaan tuntuisi puuttuvan.
Tietysti minulla on asiat hyvin, vaikka lapsuudenperheestä ei ole enää ketään jäljellä, lapsuudenystäviä vielä on ja pidämme harvakseltaan yhteyttäkin. Ja kun omat pojat asuvat lähellä perheineen, olen tietysti erityisen onnekas.
Silti yksin eläminen tuntuu nykyisin luonnolliselta elämänmuodolta minullekin. Jos on paljon pitkäkestoisia tapaamisia, väsyn, mitä ei ole ennen tapahtunut - kai olen sitten ollut hyvinkin "seurallinen"..))
Jossakin on sanottu, että yksinäisyys on mielentila. Ja tietysti onnellinen on se, joka mielentyyneytensä säilyttää, ulkoisista olosuhteista riippumatta. Tuskin enempää voi elämässä saavuttaakaan.
Ja kuten kerrot, ihminen löytää virikettä ja sisältöä elämäänsä vaikka sieltä halveksitulta "kotisohvalta" - tai vain katselemalla ikkunastaan ulos...))

"On elämän rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano"...(Kaarlo Sarkia).

Kaikkea hyvää syksyysi, viihdytään..))
demeter1
Kiitos muistutuksesta, korppis. Varmasti tuo tapa olisi hyvä ottaa käyttöön, ainakin silloin jos katsoo sanoneensa jotakin sellaista, mikä olisi hyvä muistaa.
Yleensä ei näin ole, ainakaan omalla kohdallani, sen muistaa minkä muistaa ja ellei muista voi aina vedota ikäänsä..))
Tuo edellinen oli tietysti minun viesti...
Ikätovereille kokkaaminen on minullekin mieluista. Heillä ei yleensä ole näitä tyypillisiä rajoituksia: ei laktoosia, ei gluteiinia, ei lihaa..))
He eivät myöskään nirsoile.
Lapset ja nuoret ovat vaativampia, ainakin täällä. Itse olen aika nihkeä kokeilemaan mitään uutta, jo tuo mausteiden paljous asettaa rajoja. Joudut ehkä ostamaan sellaisen mausteen, mitä et jatkossa enää käytä...
Mutta onnellisessa asemassahan me olemme: "kaikkea on"..))
Millä hinnalla, mitä se maksaa - onkin tietysti toinen juttu. Eikä vain rahassa vaan luonnonvaroissa. Itse lopetin viimeksi avocadon oston, kun kuulin miten paljon vettä sen kasvatus vaatii. Maissa, joissa puhdas vesikin on katoava luonnonvara...
Kiitos tuosta tarinastasi, Mdk.Mdk, muistisairaan ystäväsi huomioinnista. Hoksasin kyllä itsekin, että vähän samaa teen: kutsun kylään ja laitan kotiruokaa. Mielellään kyllä tulevat.
Pitäisi - niin "pitäisi" - vain tehdä se useammin.
Yhden muistisairaan naapurini kohdalla tilanne on vähän ikävämpi: hänelle on tullut selkeitä harhoja, enkä oikein osaa niihin suhtautua. Hänellä on onnekseen sukulaisperhe, joka taitaa olle hänen virallinen "lähiomaisensa".
Niin että hänen kohdallaan tilanne taitaa olla niin "hyvä" kuin voi kohtuudella odottaa...
Olen lukenut Miina Supiselta vain tuon esikoisen: Liha tottelee kuria. Tykkäsin siitä kyllä, mutta jotenkin kirjailija pääsi unohtumaan. Olisiko kustantaja tehnyt liian vähän töitä hänen eteensä..?))

Juha Itkosen uusin kirja "Huomenna kerron kaiken" näkyy nyt olevan myyntitilastojen kärkipaikoilla, Satu Rämön kaverina..))

Sain kirjan sattumalta pikalainana. Kirja taisi olla näitä "lukuromaaneja", sujuvaa tekstiä, ei mitenkään vaikeaselkoista ja tietysti "myyvä" aihe keskiössä: intohimo (seksi) ja sen uusi tuleminen keski-iässä. Eiköhän sekin ole jo hyvinkin kaluttu aihe, muutosta parempaan on hehkutettu ainakin naistenlehdissä..))

En oikein osannut keksiä, mikä kirjassa olisi ollut sellaista, mitä ei olisi sanottu tai käsitelty monesti ennenkin. Päähenkilöiden parisuhde oli tietysti hyvinkin koukeroinen: loputtomia luonneanalyysejä, syiden ja seurausten vatvomista, ehdottaman avoimuuden vaatimista ja lopulta 70 vuoden iässä ilmaan heitetty lupaus kertoa se, mikä jäi kertomatta..))

No. Tämä arvio sisälsi tietysti tiettyä turhautumista siitä, ettei itsessä ollut riittävästi tartuntapintaa keski-ikäisten ajanviettotavoille: kapakoissa istumiselle, viinin litkimiselle, taloudellisen menestyksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle, yläuokkaisen elämäntavan kuvaukselle.

Tietysti hyvä, että että nämäkin asiat tulivat tutuiksi tätä kautta...)) Ettei mikään inhimilinen jäisi vieraaksi..))

Kirja oli tietysti hyvin kirjoitettu ja Juha Itkonen on sympaattinen kirjailija, jossakin taidettiin myös mainita että kirja ei ole autofiktio...
Aamupäivää ! Yhden viestin jo kirjoitin, mutta taisin hipaista väärää näppäintä ja sinne meni..))
Uusi kännykkäni käyttäytyy samoin: jos hipaisen yhteistietoluettelossa jotakin nimeä, se soittaa kyseiselle henkilölle. Kai sille olisi jotakin tehtävissä, mutta en nyt jaksa ruveta niihin talkoisiin...
Nytkö Hil-lan pitäisi ruveta tukihenkilöksi henkilölle, joka on hänelle antanut huutia, luultavasti enemmän kuin kukaan toinen täällä ?
Onneksi meillä on Anot. Taas tuli osuva havainto, Ano 9.54, kyseisen kirjoittajan palstakirjoittelusta.

Paljon on Nojatuolissa käyty keskustelua, asioista ja arjesta..)) Eikö se arkikin voisi olla "asia"? Minulle se ainakin on ja aina kiinnostaa miten se muilla sujuu - tai ei suju.
Kiitos siitä kirjoittaneille...

Keskustelusta keskusteleminen taitaa olla se kestoaihe täällä.
Näyttäisi nyt siltä, että chattäilytyyli on lyönyt itsensä läpi. Jokin aika sitten siitä ei tykätty, olisiko se ollut suorastaan kielletty, koska sillekin taisi olla oma osionsa, vai miten ?

Itse olen aina ollut pitkien viestien, kerronnallisen keskustelun perään. Siitäkin on valitettu, ei jakseta lukea ja kun viestejä arvioidaan kuin ne olisivat sisällön tuottamista, niihinkin tietysti väsytään - harvalla meistä viihdetaiteilijan ominaisuuksia on. Vai onko ?

Hil-lan omat viestit käsittääkseni läpäisevät ankarankin syynin. Niihin kohdistuva kritiikki voidaan helposti nähdä esittäjän omaan problematiikkaan liittyvänä. Niihin Hil-la yleensä vastaa ja niin tyhjentävästi, että ne on helppo jättää omaan arvoonsa.

Vaikka taas voi tulla nuhteita ja pilkkaa otan oikeudekseni arvioida, mikä Hil-lan kirjoittelussa on sellaista, että hän on pystynyt jatkamaan ketjuaan vuodesta toiseen, myös tämän muuttuneen keskustelukulttuurin aikana, mikä täytyy jo lukea erityissaavutukseksi.

Olisiko vastaus näin yksinkertainen: Hil-la on aina oma itsensä. Ei enempää eikä vähempää.
Pitkän listan voisi hänen ominaisuuksistaan laatia, mutta se on viisainta jättää väliin tässä yhteydessä - ei ole talontapa..)) Ja saammehan me joka päivä kokea hänen läsnäolonsa voimaa...

Olen tainnut jo ruutuaikani käyttää, mutta ihan pari itselleni tärkeää aihetta tuli mieleen tuosta Hil-lan aamunavauksesta.
Millaisia kokemuksia muilla on muistisairaasta läheisestä ?
Miten voisi ilahduttaa/ottaa huomioon toinen ihminen jos/kun omat edellytykset ja voimat ovat vähentyneet?

Kun olen, arjen paineidenkin vuoksi, vähentänyt kirjoitteluani tänne, kirjoitan kyllä edelleen viestejä omassa päässäni, aamuyön tunteina, metsälenkillä, missä milloinkin. Seepra ei pääse raidoistaan..))

Mukavaa keskiviikkopäivää kaikille,
demeter1
Aamupäivää ! Erityiskiitos Hil-la, tämän aamun kirjoituksesta. Kuin olisi pitkän harhailun jälkeen tullut kotiin, tuttujen tuumailujen ja arkisten askareiden pariin..))

Olen kyllä hatarasti seuraillut "tapausten kulkua"täällä, mutta mitään sanottavaa minulla ei keskusteluun ole ollut. Joitakin repliikkejä on nyt mieli kehaista tai kannustaa, samoin "uusien" tulokkaiden viestittelyä, mutta kun arkista tapahtumista on itsellä ollut runsaasti, olen jättänyt viestittelyn väliin.

Minulla on myös meneillään todellinen lukumaraton: yht´äkkiä sain kirjastosta kaikki varaamani kirjat ja uutuuksissa on vain kahden viikon laina-aika - niitäkin joukossa oli.

Myös tämä "syyskauden alku" on tuonut mukanaan erilaisia järjestelyjä ja tämä oma perushuoltokin teettää aika ajoin ylimääräisiä siirtoja. Kampaajan sain sentään varatuksi, suuhygienistiltä tuli jo kortti/kutsu tapaamiseen - sielläkin pitäisi nykykäytännön mukaan käydä useamman kerran vuodessa - ja hammaslääkärissä vain joka kolmas vuosi !

Jälkahoitoa en juuri ole tarvinnut ennen tätä Basedowin tautia, kilpirauhassairautta, nyt kynnet ovat haurastuneet ja vaativat erityiskäsittelyä.
Lihaskuntoharjoittelu on kai vienyt hieronnan tarpeen, pari vuotta sitten taisin käydä hierojalalla viimeksi...
Mutta, kuten tiedetään, tämänpäiväinen terveydentila voi muuttua hetkessä, melkein mitä tahansa voi olla tulollaan ja jokaisesta terveestä päivästä voi vain olla kiitollinen.

Nykytiedon mukaan siihen "hyvään, terveeseen elämään" lasketaan myös myötätuntoinen, toiset huomioon ottava asenne. Siitä Hil-la on monesti kertonut, kuten nyt tuosta kälyn huomioimisesta.
Tuohon henkeen voin itsekin samaistua, isossa perheessa kasvaneena asenne lienee jo selkäytimessä.
Nykyisin kun perheet ovat pieniä tai lapsia ei ole lainkaan, voisi kuvitella, että se olisi omiaan ruokkimaan tätä minä/minä-kulttuuria, jossa aito jakamisen henki on muuttunut esittelyksi, laskelmoinniksi ja kilpailuksi.

Synkistelyksi meni, vaikka iloa etsin..)) Minulla se vain pakkaa olla niin, että "se huonoin alternatiivi (vaihtoehto) tulee ensimmäisenä mieleen ja kun sen saa vieritettyä sivuun,
löytyy parempaa, iloakin...

Sitä toivotan kaikille tähänkin päivään,
demeter1
Minä olen aina syyttänyt kolestrolilääkitystä, Ano 11.30. Niiden yleisin haittavaikutus taitavat olla juuri nuo lihaskivut. Eli sama vaiva minulla. Jäykkyyttä poden myös
kävelylenkkien - 2-3 km, jälkeen...
Kiitos infosta, Paloma. Tuohon lukuromaani-luokitukseen viittaan. Yhden nimen lisäisin joukkoon, Raija Orasen, johon vasta tutustuin ja jonka kirjan "Maan aamu" hiljattain luin ja tykkäsin siitä. Melkein sanoisin, että "vakavahenkinen" lukija kyllä aistii, koska mennään fiktion puolelle eikä käy faktoista muistuttamaan, edes mielessään.

Tuon Delia Owenin kirjan otin kyllä erittäin tosissani, mutta onko väliä ?
Tommi Kinnusen kirjoja ei kai kuitenkaan sijoiteta lukuromaanien joukkoon ?
Keskipäivää ! Hil-lan - ja ehkä meidän kaikkien - toive tuli kirjatuksi myös Eino Leinon Hymyilevässä Apollossa:
"Miks emme me kaikki yhtyä vois ? Jos yksi murtuu, muut tukena ois/
Oi ihmiset toistanne suvaitkaa/niin suuri, suuri on maa!"/

Pateettista puhetta, mikä taitaa herättää vain pilkkaa ja hymähtelyä nykyihmisen mielessä: mehän olemme itsetuntoista joukkoa ja pärjäämme omillamme ja tietysti olemme myös oppineet pitämään puolemme - meitä ei jyrätä..))

Siili25 kertoi kuitenkin niistä, jotka ovat tulleet jyrätyiksi. Omaa syytä, niinkö ?

Pyhäpäivän ratoksi tulee myös mietittyä omaa historiaa, sitäkin, minkä olisi toivonut olevan toisin. Uskon, että tässä elämänvaiheessa omat haavat, joita uskon meillä kaikilla olevan jossakin kohdin, jonkinasteisena, ovat jo arpeutuneet ja alkaakin miettiä sitä, mitä puuttui
siltä, joka kohteli toista huonosti.
"Universumin" lakien mukaan: aina kun ihminen haavoittaa toista, hän haavoittaa samalla itseään. Kansanviisauskin vakuuttaa: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää..))
Karman laki on erehtymätön. .))
Tuttuni, ammattikasvattaja, puhui usein arpien puolesta. Hän muistutti, että arpikudos on aina vahvempi kuin iho sen alla. Voiko tuota vastaankaan väittää?
"Anna arpisten haavojen olla, niitä irti et repiä saa " sanotaan laulussakin..))

Kiva lukea toisten aktiivisesta kesänvietosta - nimiä mainitsematta..)) Syksy taitaa jo olla läsnä monien arjessa ja ulkoiset merkit nähtävissä - tai no, ei minulla vielä kovasti. Vaikka kesä oli periaatteessa kuiva, pihapuut ovat vielä voimissaan, ei keltaisia lehtiä havaittavissa.

Marjastus on nyt hetken tauolla, puolukka ei ole vielä kypsää eikä sieniä ole - ei siis kotipihassani eikä "omassa" metsässäni. Viime vuonna tähän aikaan olin jo kantarellejä poiminut ja kehnäsientä oli metsässä runsaasti. Pari herkkutattiakin yhytin omalta pihalta.
Nyt on vain jokin pystyyn kuivanut hapero havaittavissa. Surettaa niidenkin poissaolo.

Aurinko kuitenkin pyrkii näkyviin, vaikka harsopilvet sitä piilottelevat. Ehkä se tästä.

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille,
demeter1
Jaa, Ano 20.54, puhummeko nyt samasta laitteesta ? Minä nimitän omaani ilmalämpöpumpuksi, onko ilmanvaihtokone sama laite ?
Myyjän ohjeita noudatin tuon puhdistuksen suhteen ja kyllä sillä ammattimiehellä jokin työkalu oli apuna, veden kanssa lotrasi ja siihen ilmeisesti jotakin ainetta lisäsi.
Oli miten oli, meidän kummankin laitteet ilmeisesti toimivat ja niin on kai hyvä ?
Eiköhän tuon laitteen puhdistaminen ole ammattimiehen työtä, Ano 19.29. Jos itse hoitaa laitetta hyvin, imuroi ja/tai puhdistaa sen parin viikon välein isompaa puhdistusta ei tarvitse kovin usein tehdä. Oma laitteeni puhdistettiin kolmen käyttövuoden jälkeen.
230 euroa maksoi, ei paha, mielestäni.
13 / 383
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt