demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Kasvattajat epäonnistuneet, Beng ? Minä taas sanoisin, että lasten/nuorten/aikuisten kasvattaminen on tänä päivänä "ihmiselle mahdoton tehtävä"..))
    Ellei sitten mennä totalitääriseen kasvatukseen, josta Aldous Huxley esitti dystopian:"Uljas, uusi maailma". Ihme, ettei siitä juuri enää puhuta, vaikka uhkakuva toteutuu kaiken aikaa jo nyt...
  2. Niitä kuuluisia "yksittäistapauksiakin" varmasti löytyy, Siili2, ihmisiä me kaikki ollaan, enkä tahtoisi niin kovasti korostaa noita eroja. Mikä tahansa erilaisuus pistää silmään ja "me tarvitsemme aina jonkun, jonka päälle sylkeä" - runoilijan sanoin.

    Kun itse olin Ruotsissa, hyväksyin sen asenteen, että vierastyöläisen on syytä tehdä vähän enemmän kuin kantaväestö, että tulee hyväksytyksi. Uskon, että useimmat suomalaiset ottivat saman asenteen ja olivat sen vuoksi haluttuja ja arvostettuja työntekijöitä.

    Aika on tietysti nyt toinen, mutta tuota asennetta pidän jollakin tavalla oikeana - että ei mennä takki auki naapurin pöytään, jos/kun mennään, on hyvä tehdä parhaansa,
    jolloin on kunniaksi myös omalle maalleen.
    Idea, että me kaikki olemme yhtä suurta perhettä, globaalin talouden palveluksessa ja yhteisvastuussa toinen toisistamme ei taida oikein kantaa vielä - kantaako se koskaan jää nähtäväksi. Aika taitaa loppua kesken.
  3. Tuosta olen kyllä eri mieltä, Ano 11.10 - tai sitten ymmärrämme tuon integroitumisen eri tavalla.
    Meilläkin tiedetään, että kun ihminen muuttaa täällä kotimaassa toiselle paikkakunnalle, häneltä menee keskimäärin 15 vuotta juurtua uuteen ympäristöön, vaikka kieli ja kulttuuri ovat pääosin samat.
    Ja meissäkin on niitä, jotka eivät juurru - minäkin pidän itseäni edelleen maalaistyttönä..))

    Niin, että enpä taida minäkään olla sopivaa "materiaalia" suurkaupunkiin, mutta joskus olosuhteet pakottavat asuinpaikan muuttamiseen - ihan niinkuin maahanmuuttajienkin kohdalla.
  4. Monilla tavoin, Ano 10.44, suomalaiset ovat tulleet vastaan tässä kotoutumisprosessissa.
    Omat kokemukseni ovat lähinnä varhaiskasvatuksen piiristä tai sosiaalipuolelta ja tiedän, että virkahenkilöstö on kyllä niin tarkan syynin alla, että he mieluummin tekevät liikaa kuin liian vähän maahanmuuttajien hyväksi.
    Tietysti nämä asenteet, joihin ilmeisesti viittaat, ovat valitettavan yleisiä siellä, missä missä maahanmuuttajia on paljon, mutta sielläkin uskon, että "maassa maan tavalla"- asenne voisi auttaa kanssakäymisessä. Vai onko tuo asenne jo vanhentunut ?
    Miten meidän pitäisi suhtatua, mitä oppia ?
  5. Yritin vastata viestiisi tuossa äsken, Siili2, enkä tietenkään väitä, ettei muunkinlaista suhtautumista ole.
    Tosin löytyy (minultakin) esimerkkejä myös siitä, että "rasismin kohdekin" voi heittää "rasismi"- syytöksen pöytään, ellei hän katso saavansa sitä, mikä "hänelle kuuluu". Eli yhtä lailla kuin meille, kelpaa heillekin kaikki se, mitä "ylhäältä annetaan".

    Sillä ei ole mielestäni rasismin kanssa mitään tekemistä, ihmisluonnosta siinä on minusta kyse.
  6. Saatat olla oikeassa, McPizza, tuosta perimästämme ja suhtautumisestamme erilaisuuteen: ensireaktio voi olla "negatiivinen" - henkilöstä riippuen - mutta mielestäni se harvoin jää hallitsevaksi - riippuen tietyksi taas ympäristöstä, sen laadusta ja siitä, miten kanssakäyminen sujuu jatkossa.
    Niin, että ei se meidän suhtauminen mielestäni täysin yksiselitteistä ja kaavamaista ole, jollaisena se usein tahdotaan nähdä.
  7. heh, "kansasuomalainen", piti tietysti olla "kantasuomalainen" ...))
    Virheitä sattuu, meillekin joilla on johtotähtenä "Suomen kieli, Suomen mieli"...
  8. Integroituminen on tietysti hidas prosessi, mutta mielestäni se on kyllä Suomessa ymmärretty, joustettu ja tultu vastaan missä on voitu. Joskus tuntuu, että ehkä liikaakin, mikä taas pistää kansasuomalaisten silmään.
    Tasa-arvoa kai kantasuomalaisetkin hakevat ja tahtovat.
  9. "Oikealla asenteella varustettua henkilöä ei Suomessa sorreta". Sama kokemus minulla.
    Kyllä tämä rasismi-kohu kuuluu mielestäni sarjaan: "paljon porua, vähän villoja".
    Oman kokemukseni mukaan vierasmaalaisiin suhtaudutaan avoimesti ja kiinnostuneesti, elleivät he itse anna aihetta muunlaiseen suhtautumiseen.
  10. Hyvä Tellukka ! Olet keskustelija vailla vertaa. Sinä voisit jo todeta Kari Suomalaisen tapaan: "olen mieluummin yksin oikeassa kuin lauman mukana väärässä"..))

    Etkä sinä ole yksin. Kyllä sinulla peesaajia riittää, eivät vain ole yhtä sinnikkäitä ja väsymättömia kuin sinä olet. Jatka samaan malliin ! Ja jatkathan sinä. Kiitos siitä, että olet "isänmaan asialla"..))
  11. Kiitos palautteesta, Ano 11.15. .))
  12. Minäkin ihmettelen tuota yksituumaisuutta millä "rasisteja" nyt maalitetaan, viimeksi Saska Saarikoski häpesi suomalaisuuttaan ja odotteli kai "luopioitakin" mukaan häpeärinkiin.

    Jossakin linkitettiin - Iltasanomien linkkien lisäksi - kirjoitus, jossa vaadittiin suurinpíirtein uuden hallitusohjelman kirjoittamista "nollatoleranssi rasismille" - pohjalta. Rasismin hävittäminen nostetaan siis työjärjestyksen kärkeen - vai ? Minä kun olin ymmärtänyt, talouden kuntoon saattaminen oli se yhdessä sovittu tavoite, mitä kansan valitsemat edustajat oli valtuutettu suorittamaan.
  13. Vihdoinkin tervejärkistä puhetta, Ano 8.52. "Jolla on korvat, se kuulkoot". Kiitos päiväni pelastamisesta...))
  14. Vähän outoon paikkaan meni nyt tuo vastaus Anon, 10.47, viestiin...
  15. Melkein uskon tuon Ano 10.47. Kyllä tässä on mielestäni meneillään jonkinasteinen vedätys, vai olisiko "puhdistus" passeli sana ? Pettyneet oppositiopuoleet ovat somevaikuttajien tuella masinoineet ryvetyskampanjan, jonka tavoitteeksi ilmoitetaan muun muassa Suomi-kuvan parantaminen maailmalla. Siis rähmällään ollaan taas, alamaisia, joille on tärkeämpää se "mitä meistä ajatellaan" kuin se mitä olemme ?

    Janne Saarikivi totesi aamun jälkiviisastelussa, että Riikka Purran yhteyksistään erotetuista sanomisista ei olisi noussut vastaavaa kohua, elleivät ulkomaiset lehdet olisi lähteneet siitä uutisoimaan ja paisuttelemaan - taustoja tuntematta. Voisiko miettiä myös niiden motiiveja ? Saarikivi analysoi myös hienosti sitä prosessia, millä tällainen tilanne: uskottava, mutta tarkoitushakuinen tarina, saadaan syntymään.

    Tottakai "Nollatoleranssi rasismille" on hyvä tavoite, mutta eikö se pahimillaan johda siihen,
    missä ollaan nyt: etsimällä esitään todisteita ja vahvistusta omalle ennakkoasenteelle periaatteella: kerran "rasisti", aina "rasisti". Sana lainausmerkeissä siksi, että useimmat tuon sanan käyttäjistä eivät taida edes tietää sen tarkkaa sisältöä, eivätkä sen pitkää, synkkää historiaa, mikä tuskin on verrattavissa tilanteeseen, jossa me olemme nyt.

    Tuntuu myös, että Riikka Purran antama selitys alatyyliselle kirjoittelulle ei ole tullut kuulluksi. Sisäpiirijuttu, joka tietyssä ilmapiirissä nähdään huumorina, nähdäänkin yhteydestään erotettuna raskauttavana todisteena henkilön epäkelpoisuudesta.

    Vähän samaan sarjaan liittäisin tämänkin kohun kuin Sanna Marinin aamiaissämpylät tai tuon biletysuutisoinnin. Ei "kansa" sentään politiikkoja omista, eikä kai kukaan voi ajatella, että äänemme saanut kansanedustaja vastaisi kaikilta osin toiveitamme.
    Pikemmin heille sopisi toivottaa voimia ja kestävyyttä tärkeässä työssään kuin alkaa etsimään luurankoja kaapista. Etsivä löytää, sanotaan, ellei löydä, otetaan mielikuvat ja ripaus pahaa tahtoa avuksi niin siitähän se omia tarkoituksia palveleva viholliskuva syntyy...
  16. Mykistävä riimitys jälleen. Kiitos siitä. Päätyi samaan kuin Eino Leino Äijön virressä: ihmiset on ilvesheimo - minkä teinkin sen tuhoan.

    Itse tahtoisin tulkita tuota lohdutonta tulevaisuuden kuvaa sillä tavoin, että Jumala ja koko taivaallinen taustajoukko on meissä, edustaa sitä "korkeampaa minuutta", johon emme oikein näinä aikoina yllä. Menemme siitä, missä aita on matala, valitsemme sen "myönteisen vaihtoehdon" , mikä ei vaadi meiltä oikein mitään, mutta pitää maailmantuskan siedettävällä tasolla.
    Tämän tulkinnan teen taatakseni itselleni (!) riittävän mielenrauhan, pystyäkseni elämään Carlos Castedan (don Juan) elämänohjetta noudattaen: "tee työsi ikäänkuin se olisi tärkeätä, tietäen, että se ei ole tärkeätä"..))
  17. Olet sinä urhea Makriina ! Juuri samanlaisissa oloissa vietin minäkin aikaa lapsuudenkodissa ja kehuskelin selviytymiselläni..))
    Meillähän oli mahdollisuus saada perinteiset mukavuudet voimaan, mutta emme tahtoneet, haastoimme itsemme sietämään tiettyä epämukavuutta ja mielestäni se kyllä palkittiin - valinta vahvisti omaa elämäntuntoa, laski stressitasoa ja antoi uskomattoman hyvän yöunen.
    On sanottu, että nykyinen hektinen elämänrytmi ei ole ihmiselle luontainen, "sielu" ei ehdi mukaan tekemisen tahtiin. Ainakaan minun sieluni ei tunnu ehtivän..))
    Onneksi nyt ei tarvitsekaan ehtiä. Saadaan elää tässä hitauden kulttuurissa...
  18. Lapsuudenkotini on Pirkanmaalla vaikka itse saatan puhua Etelä-Pohjanmaasta, Mkr.

    En muistanutkaan noita parsinavetoita, enkä muista tuota heinittymistäkään. Virheitä on tehty ennenkin..))
    Minulle kyllä tämä "teollinen karjanhoito" on kauhistus: yli 500 lehmän karjatila, mikä muistuttaa laboratoriota steriiliydessään ja tehdasta automatiikaltaan. En ole käynyt, mutta kuvauksia olen lukenut ja kauhistellut lehmien osaa: ei nimeä, ei kosketusta, ei tunnesuhdetta ihmiseen, hoitajiinsa...
    Meidän tuttu kyllä kuvasi, miten ruhtinaalliset olot lehmillä on: täsmähoito, kaikki tapahtui automaattisesti ja ajallaan, ruokailu, ulkoilu, lypsyt, pesut. Kuulemma heillä on jonkinlainen rapsutuskonekin - harjaamisen tilalla kai ?
  19. Olipa hyvä, että tämä vanha ketju nostettiin esiin. Keskustelua ja kuvausta minun mieleeni ja kun vielä Makriina itse osallistui, niin johan mielikin virkistyi ! Kuin ennen - vanhaan hyvään aikaan..))

    Kun minulla oli vielä tuore kokemus lapsuudenkodissa vietetystä ajasta niin kyllä tuli ikävä maalle - ja siihen entiseen aikaan, missä kaikki oli vielä "oikein ja kohdallaan"..))
    Aurinko ei ollut pistävää, vedet olivat kirkkaita, eivät leväkasvuston ja/tai järvisyyhyn saastuttamia, ilma, joka oli helppoa ja raikasta hengittää...Paljon on ihminen pilannut.

    Minun luonnonvaraista pihaa maalla oli kyllä ilo katsella, siis alkukesästä - kun runsautta ja vihreyttä vielä riitti. Olen joka vuoksi hävittänyt lupiineja ja siksi kai tutut kesäkukat olivat saaneet itselleen tilaa. Niitä oli mukava seurata ja metsässä Maariankämmekkä ja Valkolehdokki kukkivat samalla paikassa kuin aina ennenkin...

    Mutta totta, loppukesästä tuo rappio alkaa tietysti ikävästi näkyä, ei miellytä enää minunkaan silmääni...
    Mummonmökkien katoaminen maisemasta on kyllä menetys. Veljentyttö on mukana Facebook-ryhmässä "Pelastakaa vanhat talot" ja kertoo sieltä valittuja paloja minullekin...
    demeter1
  20. Kiitos lisätiedoista, Ama. Hattua pitäsi nostaa, jos sellainen olisi !..))
    Kerron tuosta kalastuksestasi ja sen nikseistä pojalle, joka kalastaa. Ehkä tietääkin, mutta tuskin kalastaa sinun ikäisenä...
    21. 17 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt