Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7389

  1. Yleinen ilmapiiri oli parempi. Ainakin heti sodan jälkeen siitä löytyi toiveikkuutta ja kyllä se mielestäni kantoi aika pitkälle, ehkä 60-luvulle saakka.
    Ihmisillä oli myöskin aikaa, toisilleenkin, keskinäinen kilpailu ei ollut niin hallitsevaa.
    Oli myös tapana auttaa avun tarpeessa olevia siitä numeroa tekemättä, talkoohenkeäkin oli vielä - ainakin maalla. Kaupungeissa saattoi olla toisin.

    Nyt luokkaerot ovat kaventuneet, kaikilla on mahdollisuus opiskeluun. Meillä on myös hyvä julkinen terveydenhoito ja muu sosiaaliturva. Olisiko fifty-sixty/entinen/nykyinen?
    demeter1
  2. Iltapäivää ! Kiitos kukista, Ramoona !..)) Miten paljon lisää iloa saisimme maailmaan jos osaisimme tuntea sitä myös toisten puolesta !

    Nyt kun tauti on (toivon mukaan) takana voikin sitten keskittyä ilmoista raportoimiseen ja siivoukseen..)) Niinhän se oli ?
    Kiitos vielä kilpirauhaskokemusten jakamisesta, Sel-la. Meitä on paljon, vajaatoimintaa potevia huomattavasti enemmän, luin.

    Moni on täällä kertonut, että on hankkinut siivoojan kotiin. Suursiivousta tekemään tahtoisin itsekin löytää sopivan henkilön. Isossa talossa, 1970 rakennetussa, ei ihan joka kolkkaa pysty tavoittamaan. Kirjat, joita pakkaa olla joka huoneessa, keräävät ikävästi pölyä, eikä ole oikein houkuttelevaa killua katonrajassa sitä jahtaamassa.
    Veljentyttö teki sen viimeksi, nyt ei ole tarjoutunut, enkä kehtaa kysyä.
    Kyllä nuortenkin elämä on aika pitkälle ohjelmoitua, muistaahan tuon itsestäänkin.

    Sahaava sää olikin hyvä ilmaisu tätä talvea kuvaamaan. Tuttu kertoi, että lähistöllä on useitakin hiihtolatuja tarjolla, en vain vielä ole päässyt suunnitelmaa pitemmälle, kun vasta pääsin tuosta kestojäykkyydestä. Sekin kuulemma kuuluu taudinkuvaan.

    Sama sarja, Charite, viihdyttää minuakin iltapäivisin. Mukavasti kaikista sarjoista löytyy se rohkea ja omaa tietään kulkeva naishahmo, jota on helppo mielessään tsempata.
    Vaikka tiede ja sen saavutukset ovat meille jo arkipäivää on hyvä muistaa, että aina ei ole ollut niin ja poikkeusyksilöt ovat tehneet työllään mahdottomasta mahdollisen.
    Tietysti niinkin, että he ovat tarvinneet myös meitä taviksia työnsä mahdollistamiseen: taiteilija muusaansa, tiedemies rahoittajaansa, parantajat parannettavia.

    Minulla on tuttu, jonka kanssa aina synkistelemme vanhan ihmisen osaa: meillä ei ole mitään virkaa, kukaan ei tarvitse eikä kaipaa meitä. Meitä ei lueta miksikään, emme kelpaa aina edes tilastoihin, meiltä ei kysytä, meitä ei ole.. ))

    Tämä on kai sitä negatiivisen ajattelun juhlaa, mistä tuolla toisessa ketjussa puhuttiin. Meillä se toimii keskustelun käynnistäjänä: siitä pääsee vain ylöspäin, parempaa kohti !

    Siitä voisikin saada hyvän tavoitteen päiviinsä. Tulevaisuuden toivoa ei pidä hukata, kuten Sel-la muistutti. Ennen kaikki ei ollut paremmin..))

    hyvää lauantaipäivää kaikille,
    demeter1
  3. Älähän nyt, Sel-la, kerro ihmeessä kuorosi historiaa ja tarinoita kun pyydetään !
    Sinähän olet hyvä kertoja, täälläkin se tiedetään. Millaista olisikaan kerrontasi livessä, voi vain kuvitella.
    Jäin miettimään tuota tyttäresi toppuuttelua kun luontevasti ajattelit puhutella juhlavierasta.
    Ehkä tytöt syynäävät vanhempaansa tarkemmin kuin pojat. Ainakaan vielä on ole saanut pojilta ohjeistusta jos olemme yhdessä jossakin olleet: mikä on sopivaa, mikä ei.

    Ehkä meidän perheen kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa ei ole koskaan ollut kovin muodollista, edes juhlatilaisuuksissa, bopoja=boheemiporvareita taidetaan olla..))

    Hauskoja nämä uudet säädyt: bopo ja pipo. Pipo on piiloporvari...

    Minäkin ajattelen, että useimmat ihmiset osaavat luonnostaan käyttäytyä "riittävän" hyvin toisten ihmisten seurassa, ei kai siihen mitään ohjekirjaa tarvita. Tai sitten en vain ole ollut joutunut tilaisuuksiin, joissa protokollaa on syytä noudattaa..

    Pakkaset jatkuvat täälläkin, 20 astetta aamulla ja aurinkokin näyttäytyi. Vähissä ovat voimat minulla vielä. Hurskainen kertoi kilometrin kävelystä, sellainen matka riittää minullekin hyvin. Liekko kertoi 45 minuuntin liikuntasessiosta, minulle riittää 12 minuuttia juoksumatolla plus tietysti päivittäinen hyötyliikunta, Sel-lakin voimistelee"polkee" aamuisin ja viruttelee. Minä köpittelen jäykin jäsenin aamiaispöytään, enkä aina muista, "missä mitäkin on". "Aivosumu", koronaoire, on kyllä ihan todellinen.
    Veli, 91 v, kertoi samasta, että sähköpostiviestin kirjoittaminen minulle vei aikaa 3 tuntia ! Ja niin skarppi ja toimelias kuin hänkin on aina ollut.
    No. Parempia päiviä on ollut ja uskon että tulee vastakin. Eikä tämäkään päivä vielä ohi ole..))
    Hyvää pikkulauantain jatkoa !
    demeter1
  4. Kannatetaan Makriina ! Kansanviisautta palstalle ! Ei niin, etteikö täällä viisautta olisi, sanoihan Antti Tuurin romaanihenkilökin: "viisaus on vanhoissa naisissa"!

    Mutta onhan se mielenkiintoista, että vaikka meillä on nyt kaikenmaailman viisaus yhden klikkauksen päässä niin aina se lapsena opittu ja matkan varrella kerätty tieto pysyy pohjimmaisena, minulla ainakin. Vai eikö vain jaksa ottaa uutta tietoa vastaan kun ei näe sen merkitystä ja tarpeellisuutta omassa tilanteessa ?

    Kiitos Makriina kun muistutit minua tuosta putkien jäätymisenestokikasta. Nyt kraana valuu yön yli - putkimies neuvoi laskemaan haaleata vettä niin ei viemärikaan jäädy...
    demeter1