demeter1

demeter1 profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 11v sitten
0 aloitusta · 7642 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Meidän seurakunnassa on vapaaehtoistyötä tekevä "Nikkaristit"-työporukka. Juuri tuollaisiin tehtäviin heitä voi kutsua.

Itse pyysin heitä kerran klapeja pilkkomaan, mielellään tulivat "ruokapalkalla". Lupasivat tulla toistekin, mutta sitten huomasin, että hehän olivat minun ikäisiäni (!) enkä kehdannut enää heitä kutsua, vaikka kuntoa heillä selvästi riitti sen tyyppisiin töihin.
Nyt on sitten nämä lukiopojat, jotka tulevat apuun parinkympin tuntipalkalla.
Kyllä vanhan kelpaa..))
Erikoinen ilmiö tuo liekehtivä taivas, Ramoona, minäkin katselin sitä pitkään ihastuksen ja myös lievän pelon vallassa - niin vaikuttava se oli.
Yritin valokuvata, mutta ei siitä mitään tullut. Yhtä vangitseva oli myös kuu - sillä oli jokin niminkin. Hyvin näkyi täällä.
demeter1
Sorry tepa, että minulta jäi osanotto esittämättä. Huolimattomasti luen välillä viestejä.
Vaikka suru olisi kohdistettu ja yksityinen sitä pystyy mielestäni tuntemaan myös tuntemattoman kohdalla. "Kun talo palaa, sinne mahtuu koko maailma" - jotakin siihen tapaan.
Kiitos tuosta isovanhemmuuden ylistyksestä. Vaikka ei näin vanhana pystyisi olemaan mukana niin paljon kuin tahtoisi, uskon, että sillä vähälläkin on merkitys - kun rakkaudesta on kuitenkin kysymys.

Noilla syntymäpäivillä kuulin, että emäntämummin sisko, 80 v, oli vasta tullut isoäidiksi, ensimmäistä kertaa..)) Minä olin "vain" 67-vuotias,,))
demeter1
Heh, Hil-la, olen joskus "opiskellut" kirologiaa, kädestä katsomista, mutta siitä on niin kauan, etten muista tuon M-kirjaimen merkitystä ja tulkintaa.
Muuten kädestäni näkyivät kyllä luonteenpiirteet, tunnesuhteetkin, jopa erot ja lasten lukumäärä..))

Melkein kaikki rajatiedon alueet kahlasin aikanaan läpi, auranikin on kuvattu ja tähtikartta tehty, käsiala analysoitu ja unien tulkinta opittu, numerologiakin oli tuttu...
Mihinkään en ole uskonut, mutta (lähes) kaikkea olen pitänyt mahdollisena..))
Ingmar Bergmanin romaanihenkilö sanoikin : "Kenestä tahansa voi sanoa melkein mitä tahansa ja aina se jotenkin paikkansa pitää"...)) Tähän päädyin itsekin. Miksi pitäisi lyödä lukkoon oma minäkuva kun "kaikki virtaa"..))

Iso voimavara meillä taviksilla on mielestäni juuri tuossa tavallisuudessa ja tyytymisessä siihen. Ei tarvitse esittää eikä esitellä, ei kilpailla, eikä mittailla. Elää omaa pientä elämää vain ja vastata sen haasteisiin voimiensa mukaan. Tällä linjalla tahtoisin ainakin itse pysyä ja oppia, että usein vähemmän on enemmän ...

Julmetun huono ilma tuli tänne. Ei puhettakaan lenkistä tänään.
Hyvää lauantai-iltaa kaikille,
demeter1
Otan osaa Makriina. Että niiden murheiden pitääkin tulla ryppäässä. Ikäänkuin yhdessä ei olisi tarpeeksi. Ja vielä raskain aika vuodessa tämä ?
Jospa tämän peruuntuminen oli sittenkin hyväksi, voimia säästyi ? Ei ole sanoja lohduttaa, vain tuo omasi: "Joka aamu on armo uus"...
demeter1
Lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka - niinhän sanotaan. Nautimme niistä brinkkala ja tietysti muutkin onnekkaat.
Monilla on tietysti tämä vaihe takana päin, mitä itse nyt elän. Seitsemän vuotta täyttää nuorin lapsenlapsi sunnuntaina.
Vai timpuriksi meinaat ruveta brinkkala ! Sinulla tuota intoa riittää...Mulla ei taida pysyä edes vasara kädessä enää.. Onnea suunnitelmille kuitenkin...
demeter1
Keskipäivää ! Kävikö nyt niin, että tuo Anon 15.34 tiukkasävyinen valistuskirjoitus johti pieneen historiakatsaukseen täällä ? ..))

"Ellei kansakunta tunne menneisyyttään, se on pakotettu toistamaan sitä" on todettu
ja kai meillä kaikilla on oikeus tutustua menneisyyteen niillä eväillä ja niillä keinoilla, mitä meillä on ja muodostaa siitä oma käsityksemme ?
Ei siitä nyt ehkä kannattaisi ketään tilille vetää eikä suurennella sen merkitystä isommassa kuvassa.
Oli silti hyvä lukea, mitä mieltä oltiin ja Hil-lan omakohtaiset muistot sotien ajoilta ovat erityisen arvokkaita kuulla, ainakin minulle, jolla niitä ei sotien ajalta ollut.

Erikoinen yhteensattuma: minunkin isältä puuttui sormia vasemmasta kädestä. Oli kuulemma lapsena leikkinyt räjähteillä. Tapaturma vapautti hänet asepalveluksesta, mutta ei työpalvelusta, minkä hän teki Viipurissa. Muuta en hänen sodastaan tiedä, eivätkä isommat sisarukset tuosta ajasta myöskään paljon puhuneet.

Nyt kun sota on ajankohtainen tänäkin päivänä ja sen leviäminen on todellinen uhka, en pidä kovin outona tuota kiinnostustani omien sotiemme historiaan ja ainakin tuo kiinnostus auttaa näkemään, mikä on hyvää tässä ajassa ja mahdollisuuksien mukaan vaalimaan sitä, edes omassa arjessa.

Kiva, että brinkkalastakin kuultiin. Kaivattu on ! Olet etuoikeutettu tuossa tehtävässäsi, eikös meidät isovanhemmat ole valtuutettu siirtämään perinnettä nuoremmille ?..))
Teillä kädentaitoisilla ja maastokelpoisilla on siirrettävää, minulla sekin taitaa jäädä vain tarinoinnin asteelle ja aina on vaarana, ettei sekään kelpaa..))

Vuorovaikutus on kuitenkin aina mahdollista. Ellei lapsia/nuoria kiinnosta mummojen jutut, voi itse kiinnostua heistä. Tsehovin tapaan: "Mitä siitä, jos minua ei rakasteta, minä rakastan"...
Mukavaa perjantaipäivää kaikille,
demeter1
Sitä taitaa taas olla liikkeellä, Ano 15.39..)) Olihan tässä leppoisaakin keskustelua välillä.
Ollaan kuin ei oltaiskaan - vai miten se Makriinan ehdotus kuului ?...
Anteeksi Hil-la ! Tuosta kirjasta kertominen ei ollut tarkoitus olla poliittinen kannanotto. Otin sen kuvauksena siviiliväestön kärsimyksistä ajassa, joka onneksi on tällä hetkellä historiaa...
Vähän tuli huono mieli kun taas tuli tätä tylytystä sinua kohtaan. Kyllä se "kylmää", ei sille mitään voi.
Onneksi on teitä "sukankutojia"..)) Että käsityöperinnekin riittää vähättelyn ja tylytyksen kohteeksi siinä kuin kodin viihtyvyys ja hyvän ruuan laittokin.

Minulle ne ovat yhtä tärkeitä kuin se omanapuun istutus ennen maailmanloppua ja merkki siitä, että riittävän hyvin täyttää ihmisenä olemisen vaatimukset.
Oikeastaan odotinkin tuon tyyppistä vastausta aiheeseen, jota ei siis vieläkään pitäisi ottaa puheeksi, Ano 14.22..))
Annetaan siis olla ja ollaan tyytyväisiä tästä rauhanajasta, joka meillä ainakin tällä hetkellä vallitsee.
Kiva kuulla, että messutapahtuma oli onnistunut, Paloma, työtä olitte tehneet sen eteen ja ohjelmakin oli tosi monipuolinen. Jäi huomaamatta, että myös Anneli Kanto oli kutsuttuna vieraana (?) siellä.
Juuri luin hänen Punaorvot- kirjansa. Uskomattoman tuottelias hän on, 74 v, luulin nuoremmaksi.
demeter1
Lehdettömien puiden kauneutta olen itsekin ihastellut, vaan enpä osaisi niitä kuvata niin hienosti kuin Ramoona teki. Sama pätee tuohon sammalten vihreyteen.
Minulla on tällä hetkellä ylitarjontaa kuusen havuista kun kuusiaita leikattiin.
Rapun pieleen niitä proosallisesti asettelin ja nautin niiden tuoksusta. Käly niitä vei haudoille, muille en ole osannut niitä kaupata.
Anteeksi tepa, en ollut kirjautunut ja siksi tuo viestisi jäi huomiotta, ei tullut "ilmoitusta" siitä, eikä omassa viestissäni ollut edes allekirjoitusta.
Kerroit kokemuksistasi eläintarhoista. Eivät ne ole minunkaan mieleeni ole, enkä ole niissä vieraillut kuin Korkeasaaressa kerran, lasten ollessa pieniä. Olen varmasti ylisensitiivinen jos/kun on kyse eläinten kärsimyksistä ja niille luontaisen elinympäristön rajoittaminen on mielestäni sitä.
Sinulla tuntuisi olevan töihisi "taiteilijan asenne", brinkkala, jollaisena itse pidän tiettyä nöyryyttä. Jos taiteilija itse esiintyy rehvakkaasti ja ylpeänä esittelee töitään, se on minusta lähinnä luotaantyöntävää.
Tuntemani kuvantekijät suhtautuvat töihinsä melkein hämillisesti, työt itsestään etäännyttäen. Vain yksi heistä ihastelee "julkisesti" töitään ja hänestä me "selän takana" laskemme lempeätä leikkiä. Eipä tuosta hänen asenteestaan kenelläkään haittaa ole, ellei sitten hänelle itselleen.
Arkijärjellä ajattelisi, että oma suuruuskuvitelma estäisi kehittymisen, mutta ehkä heille riittää itsetyytyväisyys palkaksi. Sanotaanhan, että tulos ei ole tärkeä vaan prosessi..))
demeter1
Niinpä, kylmätotuus. Ja vaikka tätä digiopetusta meille yritetään antaa, eivät ne taidot välttämättä vanhan päässä pysyy, etenkään jos/kun niitä ei jatkuvasti käytä.
Sama täällä brinkkala, Muistan ekaluokan opettajani kirjoittaneen minun kiiltokuvavihkooni - sehän oli tyttöharrastus, ainakin meilläpäin - värssyn:"Sä lapsen uskos säilytä, se sull on paras ystävä. On maailman aarteet tomu vaan, rinnalla uskon lapsekkaan".

Jos ei muuta kouluopetuksesta jäänyt mieleen niin tämä jäi...
Heh, brinkkala - hauskoja - ja älykkäitä kysymyksiä..)) Niitä lapsilta irtoaa enemmän kuin meiltä..))
Minuakin nauratti tuhottomasti kun tuttu kertoi keskustelustaan lasten kanssa. Oli puhe vanhuksista. Joku katsoi, että vanhukset tulisi laittaa johonkin häkkiin, kun he ovat aina "tiellä" joka paikassa: kassajonossa, bussissa, jalkakäytävällä tai missä nyt nopeat, kapeat ja upeat liikkuvatkin.
Asiaa pohdittiin isommallakin joukolla ja eri kanteilta ja kyllä siinä niin taisi käydä, että häkittäjäkin tuli toisiin ajatuksiin..))
Ehkä meidän kuitenkin kannattaa vähän varoa, ettei "häkki heilahda", jos pahasti satumme mokaamaan..))
demeter1
Otan osaa, Makriina. Suvun vanhin, eikä se ole jo arvonimi ? Varmasti kunnialla hoidat leiviskäsi silläkin saralla.
Pitkäikäistä sukua taidatte olla ? Toivottavasti pääset serkkuasi saattamaan vai onko matka liian pitkä ?
Yhdeksänkymppinen, Ruotsissa asuva veljeni, on tehnyt sellaisen ratkaisun, että hän viettää kotonaan - "kotialttarillaan" - hiljaisen muisteluhetken vainajalle...
Siihen olen monesti itsekin joutunut tyytymään pitkän matkanteon sijasta...
demeter1
Minulla sekä perusterveydenhoito että erikoissairaanhoito ovat toimineet riittävän hyvin, vaikka omakontaktiani perusterveydenhuollossa en ole koskaan tavannut henkilökohtaisesti enkä myöskään kaikkia endokrinologeja erikoissairaanhoidon puolelta. Kaksi heistä on ollut "erikoistuvia".
Kerran olen diagnoosin jälkeen käynyt endokrinologin vastaanotolla silmäoireiden vuoksi ja ja sinne sain ajan helposti.
Meidän kunnan oman viestintäjärjestelmän kautta saan verikokeiden tulokset ja hoitokirjeen, josssa tulkitaan koetulokset ja tehdään hoitosuunnitelma, tällä hetkellä se sisältää vain seurannan.
Omakantaan minulla ei oikeastaan ole ollut asiaa.

Parin muun sotealueen toimivuudesta en ole yhtä vakuuttunut, toinen tuttu sieltä on kotihoidon asiakas, toinen on lievästi muistisairas. Ajattelen heidän kokemastaan, että heidän asuinalueellaan kyse on jonkinlaisesta alkukankeudesta ja kun pulaa on sekä rahasta että resursseista niin täytyy toivoa, että hoitokuvio toimii sisäänajon jälkeen (riittävän) hyvin. Tai sitten ei.
Jo ennen sotea on korostettu sitä, että ellei ikäihmisellä ole lähiomaista, joka tuntee hänen tilanteensa ja on mukana hoitokuviossa, hänen on erittäin vaikeata selvitä tässä uudessa hoitokulttuurissa, jossa "ihminen ei ole tavattavissa" ja jossa ainakin alkeelliset digitaidot ovat välttämättömiä.
"se tulee jo suolla, sen näki rastas/ ei meillä pelätä, näin isä vastas/putos haavasta lehti ja lens polun poikki/ Isä-jänis kuin ammuttu viitahan loikki"...
lopun muistan, en alkua..))
26 / 383
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt