demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7393

  1. Hyvin kiteytytit meidän sodanjälkeistä historiaa, Ano 23.37. Olemme pysyneet itsenäisinä, mutta emme yhtenäisinä, mielestäni.
    Vaikka luokkaerot eivät ole yhtä jyrkkiä kuin muutama vuosikymmen (?) sitten, vastakkainasettelusta emme ole päässeet, nyt vastapelurina ei ole enää toinen yhteiskuntaluokka vaan toinen ihminen: onko hänellä paremmin kuin minulla, statuksen ja menestyksen mittarilla mitaten ? Menestynyt vai luuseri, kumpaan kastiin kuulut ?

    Markkinatalouden arvot kilpailu- ja tehokkuusvaatimuksineen eivät jätä tilaa pehmeimmille arvoille. Arvotyhjyyden täytteeksi luotu elämysteollisuus voi hyvin, sen runsas tarjonta riittää siihen, että maailmantuska pysyy siedettävissä rajoissa ja päälleliimattu löyhä humanismi rauhoittaa "omantunnon" äänen.

    Tuo kirjoituksesi loppu, valtaväestön henkisen tilan kuvaus, osuu myös mielestäni nappiin, valitettavasti.
  2. No, minähän olen tunnetusti addiktoitunut selviytymis- ja kasvutarinoihin, Paloma..)),
    Katson, että niiden kautta kerrontaan tulee syvyyttä jo ensi lukemisella, kun pääsee mukaan kirjailijan kokemusmaailmaan, pystyy ehkä samaistumaankin siihen.

    Ernaux kirjoittaa kyllä intiimisti, mutta hänen nahkoihinsa en oikein pääse, ehkä kulttuurierot tekevät sen ja myös se, että Ernaux on kotonaan tässä ajassa, minä en..))

    Meinaan kyllä laittaa tilaukseen muitakin Ernauxin kirjoja. Onhan niitä suomennettu...
  3. Nimi piti tietysi olla "Ernaux" kaikissa kohdin. Myös kirjassa minun oli vaikea hahmottaa näitä raskankielisiä nimiä ja henkilöitä. Se teki lukemisesta hidasta ja takkuilevaa, aika ajoin...
  4. Minustakaan puusepän ei pidä lannistua, ellei kauppa heti käy. "Vanhat" ovat hitaita ja harkitsevia, joten kannattaa varmasti olla vielä kuulolla..))
  5. Sattuipa sopivasti. Sain juuri loppuun Annie Ernauxin muistelmakirjan "Vuodet".
    Erneux, (s. 1940), sai siis viime vuonna kirjallisuuden Nobelpalkinnon, kuten muistetaan..))

    Kun luin kirjan ensi kerran, olin melkein pettynyt: "omaa" historiaa, tuttua ajankuvaa. Tietysti Ranska on Ranska ja Suomi on Suomi. Yhteneväisyyttä oli kuitenkin paljon. Kai siitä voi päätellä, että ikkunat ovat olleet auki Eurooppaan jo pitkään meilläkin ?

    Kirjan takakannessa on esittely: "Valokuvat ja filminpätkät omasta elämästä punoutuvat yhteen elokuvien, tuotemerkkien ja historiallisten tapahtumien kanssa." Tätä kai pidettiin Ranskassa taidokkaana ja poikkeuksellisena kuvauksena tietystä ajasta ja kirjan katsottiin edustavan uudentyyppistä muistelmateosta.
    Minulle tuli mieleen Väinö Linnan Pohjantähti-trilogia. Siinähän historiaa kuvattiin myös yksityisen ihmisen näkökulmasta ja taidokkaista henkilökuvauksista muodostui suomalaisen luokkayhteiskunnan arkkityyppejä, joihin monet pystyivät samaistumaan.

    Näin ei mielestäni Erneuxin kirjassa käynyt. Ehkä meidän yksilökeskeinen aika on liian sirpaleinen, siitä ei voi tehdä mitään suurta, yhteistä kertomusta ja siksi muistelmistakin tulee helposti raportointia, pinnallista kerrontaa, missä kertojakaan ei juuri erotu taustastaan. Pitäiskö erottua, voi tietysti kysyä.
    Kun luin kirjaa uudelleen, siitä avautui tietysti paljon enemmän kuin ensi lukemisesta.
    Tarkkanäköinen, mutta suopea ajankuva on tietysti hyvän kirjallisuuden tunnusmerkki eikä kirjailija nyt yltiöpositiivinen ollut.
    Ihminen, nainenkin, on nyt saanut "vapautensa" ja paljon muutakin, mutta entä sitten ?
    Tuntuu kuin "olemisen sietämätön keveys" olisi silti vaivannut kirjailijaa jotenkin, vaikka hänkin oli saanut elämältä kaiken, mitä tavoitteli.
    Olen juuri menossa palauttamaan kirjaa kirjastoautolle, en ehdi enää palata siihen, mutta olisi kiva, jos joku toinen jatkaisi..))
  6. Minullakin taitaa olla toistakymmentä vuotta siitä, kun viimeksi yövyin ulkona, laavulla. Sen jälkeen mainittavin "eräkokemus" taitaa olla se, kun menimme hiihtolomien aikaan lapsuudenkotiini, joka on talvet kylmillään. Sisällä mittari näytti -12 astetta. Alla vällyt, ympärillä untuvamakuupussi, päässä pipo. "Se oli silloin, mutta nyt..."
  7. Sain veljentytöltä lahjaksi Kodin kasvisruokakirjan vuodelta 1964. Siellä oli paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja kasvisruuille, vähän yksipuolisia tietysti tämän ajan ja tietämyksellä ja - mittarilla mitaten, mutta neuvokkuutta sieltä löytyi. Miten moneksi taipui vaikka nykyisin niin väheksytty peruna, esimerkiksi.
    Parikymmentä vuotta sitten kun itse olin kasvissyöjä, ei ollut härkäpapua eikä nyhtökauraa, kasvisruokavalio oli työläs ja aika hankala toteuttaa monipuolisena. Nyt on tarjolla vaikka minkälaista vegepohjaista ravintoa, valmisruokiakin.
    Taidan itse kuulua edelleen siihen porukkaan, joka syö elääkseen, ei elä syödäkseen, mutta kuten sanottu, tiukkapipoinen en enää ole.
  8. Katselin kävelytempausta, tai sen loppua, netistä. Minusta idea oli loistava.
    Presidentti teki esimerkillään teoriasta totta, "yksi video voi vaikuttaa enemmän kuin tuhat sivua tutkimustietoa"..)) Parhaimmillaan.

    Tietysti mediatapahtumassa on aina mukana kännyköitä ja valokuvaajia, mutta "koko kansan presidentti" osasi silti pysyä luontevana, jutella osallistujien kanssa, laskea leikkiäkin. Vähän olisin toppuutellut Käärijää, joka totesi, ettei presidenttiä ole näkynyt hänen keikoillaan..)) Ymmärsin, että Käärijä oli mukana kutsuttuna vieraana ja tietysti siksi, että hän sai nuoret liikkeelle, mukaan tapahtumaan.

    Eva Biaudet oli näkyvästi esillä ja meni "näkyvästi" juttelemaan sortsiasuisen Jani Mäkelän kanssa. Taisi olla vähän demonstratiotakin mukana: piti näyttää, että vaikka asioissa, eduskuntatyössä, ollaan napit vastakkain, "ihmisinä" voidaan olla vapaita ja iloisia, nauraakin yhdessä.
    Saattoi myös ajatella, että tapahtuma, ja video siitä, oli omiaan kirkastamaan Suomi-kuvaa maailmalla: näin vakaa ja turvallinen maa Suomi on, että valtakunnan päämies saattaa jalkautua kansalaisten keskuuteen ilman näkyviä turvatoimia. Varmasti niitä oli tehty, vaikka katsoja/mukanaolija ei niitä välttämättä havainnut.

    Oli miten oli, kuka tahansa tuleekin Suomen uudeksi presidentiksi, Niinistöä tulee ikävä.
  9. Huomentapäivää ! Olen itse ollut varsinainen terveysintoilija, kasvissyöjäkin kymmenisen vuotta.
    Vanhemmiten olen alkanut löysäillä ja nyt ajattelen, että myös liiallinen itsekontrolli ruokavalion kohdalla voi aiheuttaa stressiä ja stressi taas nähdään ainakin osatekijänä monien sairauksien synnyssä.
    Olisiko "kohtuudella kaikkea" hyvä ohje tässäkin ?
    Minäkin tein eilen kaalipiirakan rahkavoitaikinalla. Se kyllä mielestäni epäonnistui, olisiko ollut itserankaisua..)), sentään 250 g voita, kovaa rasvaa...
  10. Niin, Ano 10.43, ja uutisissa kerrottiin, että jossakin kunnassa opiskelijat ja vanhukset asutetaan yhteen. Opiskelijat saavat asua ilmaiseksi jos pitävät hetken seuraa vanhuksille. Oliko se tunti vai kaksi päivässä ?
    Aika monilla yksin asuvilla onkin jonkinlainen "yhteistyö ja avunantosopimus" keskenään.
    Tuollaisen luonnollisen kanssakäymisen muodon soisi lisääntyvän.
  11. Taas on joku uusi viritys päällä, kun rekisteröinti ei pidä, eikä kopio/liitä- toiminto onnistu. Viesti katoaa mystisesti, mutta ehkä "henget" sitä tahtovatkin..))

    Ramoonan matkakertomus on aina mieluista luettavaa, niin elävää on kuvaus, kartalta joskus vilkaisin, millainen sää oli siellä. Tietysti ikävä iskee kun muistaa omia matkojaan, mutta tupasvilla "kukkii" täälläkin ja paikallinen, avara suomaisema antaa hiukan lohtua..))
  12. Aamupäivää! En päässyt mukaan palstan "laulajaisiin", mutta korvamato seurasi minua eilen metsään. Mikäpä metsaläiselle paremmin sopisi kuin Paimenpojan sunnuntai:
    "Nyt metsä kirkkoni olla saa..)). Toinenkin passeli säe tuli mukaan: "aurinko paistaa, ei ole aikaa, hyrisi hyttynen hämärän renki" - kun muutama hyttynen tuli kiusaksi marjaa poimiessa.
    Ei se puolukka vielä ihan kypsää ollut, valikoiden poimin, mutta sain sen, minkä tarvitsin kaalipadan höysteeksi. Myöhemmin sitten lisää. Mustikkaa oli edelleen runsaasti enkä malttanut olla poimimatta, vaikka pieni pakastimeni alkaa olla täynnä.

    Ystävyydestä olette puhuneet. Siitä olenkin saanut nauttia tällä sadeviikolla, kun
    lopulta sain aikaiseksi kutsua heitä kylään.
    Myös lapsuuden ystäviä olen saanut tavata kesän aikana. Muutaman kanssa pidämme edelleen yhteyttä, harvakseltaan, mutta kuitenkin. Kolme heistä on leskeytynyt, naiset kai elävät edelleen kauemmin kuin miehet. Hyvin nämäkin olivat leskeyteensä tottuneet, iloisiksi leskiksi itseään kutsuvat, vaikka eihän se tarkoita, ettei menetys tuntuisi.

    Nämä tämän viikon vieraat ovat entisiä - ja nykyisiä - naapureita. Kun olen asunut samalla paikkakunnalla, samassa talossa, suurimman osan elämästäni, naapureista on tullut ystäviä.
    Eilisten rouvien kanssa sattui moka. En muistanut - vai tiennyt ? että toisella oli gluteiiniton ruokavalio ja niinpä hänelle ei ollut oikein mitään tarjottavaa "talon puolesta". Yleensä osaavat varautua siihen, omat eväät mukana, niin oli nytkin, mutta silti harmitti.
    Olimme niin "intoa täynnä", että istuimme niillä sijoillamme neljä tuntia, en edes "nojatuolia"(!) hoksannut tarjota, kun juttua riitti taukoamatta..))

    Alkuviikon vieraat - pariskunta - olivat sellaisia, joiden kanssa on aikaisemminkin pohdittu "syntyjä syviä" ja nyt on tultu siihen, että oma historia, myös sen kipupisteet, on noussut pintaan. Vanhuus antaa tietysti mahdollisuuden tarkastella menneisyyttä nykyisen ymmärryksen valossa, kun surut on surtu ja tyytyminen, eräänlainen lempeys on jäänyt jäljelle.

    Tänään on sitten vuorossa kutsu entisen työkaverin (vapaaehtoistyö) luokse. Mehän olimme tiivis työporukka ja tapasimme myös työn ulkopuolla - niin kauan kuin meidän 93-vuotias emäntä eli ja piti tiimiä koossa. Vieläkin hän "elää", vaikuttaa meidän mielissä
    ja muistoissa.
    Tuntuu muuten siltä, että ystävyys on noussut uuteen arvostukseen myös nuorempien keskuudessa.
    Nuoret naiset eivät kuulemma enää hae parisuhdetta vaan ystävyyttä. Sopii paremmin itsenäiselle, uraorientoutuneelle, modernille naiselle, joka tahtoo "elää täysillä" ja omilla ehdoillaan. Ihmetyksen aihe se tietysti on tämän ikäiselle sivusta katsojalle, mutta istuu tietysti yksilökeskeisen kulttuurin toimintatavaksi.

    Tulipa taas tätä "tyhjää" puhetta tältä "nojatuolin sabotoijalta", kollegoita lainatakseni..))
    Luin vielä tuon edellisen session viestit ja olen liikuttunut ja otettu siitä kannustuksesta, mitä olen taas muilta kirjoittajilta saanut. Kun minä reppana en edelleenkään "osaa" pitää puoliani.)) Yritystä on mielestäni ollut, mutta kun yritän, olenkin "ilkeä" ja "kaksinaamainen" ..)) Revi siitä sitten.

    Mukavaa viikonloppua kaikille kuitenkin,
    demeter1
  13. Kehotat minua lopettamaan Nojatuolin sabotoinnin, Ano 13.47. Siis miten olen sitä sabotoinut ja miten minun pitäisi sabotointi lopettaa ?
    Noin löyhää ja perustelematonta syytöstä ei oikein voi ottaa vakavasti, joten eiköhän anneta olla.
  14. Päämäärä, korppis ? Se, että noidattaisit itse ehdottamaasi "lähetymiskieltoa"meidän kahden välillä, jättäisit "nimeni maitsematta..)) Tätä olet itsekin ehdottanut omalle kohdallesi.
    Kai siis minunkin pyyntöni on oikeutettu, eikä edes kohtuuton, yleistä ilmapiiriä ajatellen.
  15. Kiitos sinulle palautteesta, Ano 21.59. Nyt tuli tarpeeseen..)) On aina hyvä tietää että samoin ajattelevia löytyy, etenkin meille, joita vaivaa ikuinen itse-epäily..))
    Samansuuntaisesti ajattelevilla työnjako voi kai olla sellainen, että joku ilmaisee, toinen vahvistaa ja todentaa. Yhtä tärkeitä molemmat.
    Tuota korkeata koulutusta on ennenkin epäilty..)) Sitä minulle ei ole, pari ammatitutkintoa vain, mutta kun olen aina saanut olla itseäni paremmassa seurassa, ihminen voi oppia sitäkin kautta.
    Ja eniten kai me kaikki ehkä sittenkin opimme Elämänkoulussa, jopa siellä "Siperiassa"....
  16. Kyllä täytyy ihailla SkillaNin taitoa nähdä ja ilmaista itseään, "pitää puolensa" loukkaamatta ketään. Se onnistuu vain sellaiselta, jonka ei tarvitse korostaa eikä myöskään vähätellä itseään.

    Ihan samoin tunnoin minäkin tuota ketjun loppua, "keveyden paluuta", eilen luin, vaikka itsekin kehuin meidän yritystä pitää ketju "siistinä".

    Eipä se paljon tarvitse ennenkuin entinen kuvio, vanha historia, nousee pintaan. Se, että "demeter" vedettiin nyt esille "heikkona" reppanana, joka tarvitsee puolenpitäjiä ja aiheuttaa siksi haittaa toisille - vai toiselle ? - kirjoittajalle - siitä kai se taas alkoi ? Kun tällä "toisella" ei ole puolenpitäjää, eikä hän sitä tietenkään edes tarvitse..))

    Minusta tässä ja koko tuossa pitkässä stakkaushistoriassa ei ollut ensi sijassa kyse demeterin
    "suosiosta" vaan ihmisten oikeudentajusta. Jos joku katsoo asiakseen "uutisoida" toisen läheiselle sattunutta onnettomuutta juoruilun hengessä niin minusta on ihan tervettä siihen reagoida. Se myös muistetaan, sen verran räikeä "keissi" oli kuitenkin ja kertoi tietysti paljon stalkkaajan omasta luonteenlaadusta.
    Olen yrittänyt painaa nämä pienet naljailut ja vihjailut villaisella, ihan sen vuoksi, että siitä helposti lähtee loputon selittely, mikä ei tietenkään paranna palstan yleistä ilmapiiriä.

    Tässä nyt taas ollaan - eikä muuta voida ? Ehkä olen ylireagoiva, mutta kun täällä nyt pidetään ansiona sitä, että "pitää puolensa", "antaa samalla mitalla takaisin" niin jospa muuttaisin linjaa, kuten SkillaN joskus sanoi: "ilkeillä osaa kuka tahansa". Pistää miettimään..))
    demeter1
  17. Olen taas tainnut käsittää väärin..)) Ettäkö täällä ollaan etsimässä "suosiota", näkyvyyttä, seuraajia jopa ?
    Itse olen ollut täällä etsimässä - jo kokemassa - ihmisyhteyttä, vertaisuutta, ja se on minulle riittävä syy olla mukana.

    Tietysti ihmisyhteyttä voi etsiä ja löytää myös taiteellisin keinoin. Ingmar Bergman sanoi jossakin haastattelussa, että ihmisyhteyden luominen on aina ollut hänen tavoitteensa kaikessa tekemisessä.

    SkillaN kirjoitti tutustaan ja hänen tavastaan elää. Kun ajattelen ikätovereitani, aika monet tahtovat tässä elämänvaiheessa elää jonkinasteisessa sivilisaatioaskeesissa. Tunnistan itsessänikin sen halun aika ajoin. Jos ihminen siinä tilassa voi hyvin, ei kai se haittaa, mutta kun joskus tuntuu, että nämä tutut ovat kadottaneet yhteyden myös omaan tunnemaailmaansa. Mikään ei kiinnosta.

    Eräs heistä selitti, että hän ei soittele kenelläkään kun hänellä ei ole asiaa !
    Ei minullakaan ole..)) Aina se yhteydenotto kuitenkin synnyttää jotakin "asiaa", tunti, toista voi mennä rupatellessa. Ihan niinkuin täälläkin. Ja ellei muuta, voi kysäistä miten toinen voi ja kertoa miten itse voi..))
    Joku oli tuolla naapuripalstalla olevassa kirjaketjussa ynnännyt miten kauan olin sinä päivänä istunut koneella..)) "Seuraajia" minullakin, vaikka ei tykkäyksiä tulisikaan - ainakaan siltä suunnalta...
    Jospa nyt kuitenkin lähtisin ulkohommiin. Lämmin poutapäivä käytettävissä.

    Voikaa hyvin ! Minäkin voin (riittävän) hyvin..))
  18. Ei kirjoittele enää, Alpo Ruuth, Ano 21.8/ 2023 "! Kuoli 20 vuotta sitten, 59-vuotiaana. Tiedän kun asui (lähes) naapurissa. Politiikassa vaikuttanut veli, Aulis Ruuth kuoli myös nuorena.
  19. Heh, Makriina. En ole kuullutkaan tuota laulua. Enkä ole ihan varma tulkinnastakaan. Tarkoittako se, että "viisaat istuvat varjossa" ?
    Jos hyväksyy itsensä, oman paikkansa yhteisessä "ryytimaassa", ei tarvitse välittää veneen keikahduksista. Samassa veneessä ollaan kuitenkin ja se kantaa, vai ?
    Onko muita tulkintoja ? ..))
  20. Minustakin tämä 80+-palsta on ollut ikäpalstoista leppoisin, koska keskinäinen kilpailu ei ole enää tässä iässä päällimmäisenä. Uskoisin, että suurin osa meistä kaipaa kuitenkin juuri tuota rauhaa, vertaisuutta.
    Sen vuoksi kai nuo "veneenkaatamisyritykset", tahalliset tai tahattomat, huomataan ja niihin yritetään puuttua. Usein myös se historia, kaikki entinen, muistuu mieleen ja siihen haetaan jonkinlaista oikaisua tai tasoitusta, jopa jälkikäteen.

    Minusta meillä on kuitenkin ollut yhteinen yritys pitää "SkillaNin ketju" rauhoitettuna, ettei sinne vyörytettäsi riitaa ja eripuraa ja siinä ollaan välillä onnistuttukin hyvin.
    Kai nämä poikkeukset vain jotenkin kuuluvat asiaan, ovat sellainen haaste, joka vain täytyy sietää kuten me joudumme välillä sietämään muitakin ikäviä tapahtumia matkan varrella.
    Puhun siis myös itselleni..))

    Omasta puolestani tietysti kiitän kaikkia "puolenpitäjiä" - en ole koskaan voinut pitää ystävällisyyttä pahana (!) ja olen tietysti pahoillani siitä, jos joku jää - tai katsoo jäävänsä - siitä osattomaksi.
    Ja kuten on monesti sanottu: tämä palsta ei ole koko elämä - edes meille jotka täällä ahkerasti kirjoittelemme. Meillä on kaikilla elämän varrella kertyneitä voimavaroja tallella ja käytettävissä - ei ikä ole niitä kaikkia meiltä riistänyt.
    Jo se, että kirjoittelemme täällä, osallistumme, jaamme kokemuksiamme, on jo aika iso todiste siitä, että olemme "kansalaiskuntoisia", lukuun otettavia ..))
    21. 36 / 370
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt