Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7547

  1. En edusta, palstan alaikäisiä, Ano 8.09. Olen kai näitä myöhäisherännäisiä, olin 30 kun esikoinen syntyi. Silloin se oli harvinaista, enää ei.
    Onnittelut sinulle jälkikasvustasi ! Paljon seurattavaa, monien mielessä ja sydämessä olet varmasti.
  2. Iltaa ! Ehkä alan tehdä kuin ynnämuu aikanaan: ilmoittaudun tänne välillä - jos joku sattuisi kaipaamaan..))
    Outo tautini ei hellitä otettaan eikä lähiomaisen heikentyvä kunto ole mieltä ylentävää sekään. Isänpäivää kuitenkin päästiin viettämään ja siitä tuli hyvin lämminhenkinen tilaisuus, muistamme sen varmasti aina.
    Nythän olikin puhetta, että äitienpäivastä ja isänpäivästä luovuttaisiin ja tilalle tulisi yhteinen juhla: lähimmäisen päivä. Vedottiin tietysti taas tasa-arvoon ja uusiin perhekuvioihin. Ja olihan se, esim toiselle puolisolleni, tiukka paikka kun koulussa piirrettin äitienpäiväkorttaja eikä hänellä enää ollut äitiä.

    Täytyy kuitenkin kehua meidän hyvää terveydenhoitoa - vaikka koronarokotukset nyt menivät miten menivät - minua on kyllä kuultu ja tutkittu. En viitsi enkä jaksa toistaa koko sairauskertomustani, tuskin se ketään kiinnostaakaan..)) mutta vähän olen onneksi saanut entistä toimintakykyäni takaisin.
    Jospa se tästä. Yksi arvelu oli, että kyseessä olisi ollut korona (vaikka olen kaikki rokotukset ottanut). Korkealla kuumeellahan tauti alkoi ja sen jälkeen oli tavallisia flunssaoireita plus muuta ennen kokematonta: käsien vapina, jalkojen turvotus...
    Huomenna taas uusiin verikokeisiin. Hb, hemoglobiini oli viimeksi 98 !

    Jos tästä vielä selviän, osaan jo tietää, millaisia vaivoja vanhuus voi tuoda tullessaan.
    Samalla oli myös hyvä todeta, miten vähin vaivoin olen tähän saakka päässyt.

    Olen kyllä käynyt istahtamassa Nojatuolissa melkein joka päivä ja saanut todeta, että hyvässä iskussa olette kaikki..)) Keskustelukin on ollut vilkasta ja sopuisaa, eikö ?

    Onkohan vanhuus sellaista, että oma ego kutistuu ja alkaa tuntea itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta ? Ja näkee toisetkin samoin. Samaa kudosta ollaan, siihen kukin heijastaa omaa laatuaan, omaa väriään...
    Minun värini saattaa nyt olla tummanpuhuva, mutta eikös Riepumatossa laulettu:
    "Jos nuo tummat värit ottaisimme pois, ei nuo kirkkaatkaan niin kirkkahia ois"
    Jaksamista marraskuun päiviin ja iltoihin !
    demeter1
  3. Älähän huolehdi, SkillaN. Hitaaseen aamuun viittaan..)) Minulla on tuttu, joka vielä työelämässä ollessaan vietti viikonloppuisin "pyjamapäiviä", ei pukenut päälleen lainkaan, vaan löhöili koko päivän. Eli tietysti yksin, mutta niinhän monet meistäkin.

    Makriinakin kertoi tuolla oppineensa, että "mun ei ole pakko"..)) Ei kai meidän ikäisten olekaan ? Mutta kuten sanot, tekemättömät työt harmittavat ja armollisuuden oppiminen on ainakin minulla vielä "vaiheessa". Ja tuntuu, että entisen tason ylläpitäminen, vaikka sitten ponnistellen, kohentaa mielialaa sekin. Pysyy paremmin elämässä kiinni ja vaikka nyt puhutaan kovasti siitä, että tylsyydelläkin on merkitystä ja sitä pitäisi oppia sietämään niin tylsää se silti on..))

    Ihana tarina äidistäsi, SkillaN. Hyvän perinnön ja elämisen mallin hän jätti sinulle. Älä nyt kuitenkaan väheksy itseäsi sen noudattajana!..)) Eiköhän meillä kaikilla ole oma polkumme kuljettavana, toiset ihmiset antavat "vain" eväitä sen kulkemiseen. Ja niinkin, että joskus sellainen äidinmalli, jota emme hyväksy, voi kannustaa etsimään sitä omaa polkua.
    Näin monet taitelijat ovat tehneet ja taiteilijoitahan me olemme kaikki,,))
    Tuottajia (kuten te kädentaitoiset) tai kuluttajia, kuten minä "kädetön", mutta osallinen silti...
    Neeasa, kyllä sinun nyt täytyy taas haravoida minunkin puolesta !..))
    Kivaa ja maanläheistä hommaa ulkotyöt kyllä ovat minunkin mielestä, mutta aika aikaa kutakin - ja kukin voimiensa mukaan.

    Sateista ja sumuista on täällä. Poikani sanoi, että maisema on maalauksellinen..))
    Hyvää torstaipäivää kaikille.
    demeter
  4. Kiitos kannustuksesta, SkillaN. Aina toisten kannustus auttaa eteenpäin. Sellainen voima sanoissa on, kun ne hyvästä sydämestä lausutaan.

    Tänään kävin labrakokeissa ja täytyy kyllä todeta, että vaellus on vaikeata minullakin.
    Tasapaino heikko, pulssi nousee pienestäkin ponnistuksesta. Kyllä liikun kuin vanha ihminen ja sellainen tietysti olenkin..)) Taksista oli vaikea nousta, junan penkistä en päässyt ylös tukea ottamatta, matkalla ulos talloin toisen matkustajan varpaita. Kyllä oli nöyryyttävää..))

    Vielä vuosi sitten kun olin saanut uuden lonkkanivelen kävelin niin reippaasti ja vaivattomasti että naapurikin pysähtyi sitä ihmettelemään..))
    Siihen nähden kyllä katson, että nämä monet nykyiset vaivat eivät ihan pelkkää vanhuutta voi olla ja vaikeata on hyväksyä terveyden äkkinäistä romahtamista.
    Toisaalta, kun mietin näitä ikätovereita, niin kyllä se kahdeksankymppisyys toi lisävaivoja heillekin. En ole yksin. Ja samalla tavalla moitin omaa valittamistani kun näen ja tiedän että monellla on vielä huonommin.

    Ai SkillaN katsoo myös Salaisuuksien kartanoa ! Etkö katso sitä lähetysaikaan klo 15 teemalta, ellei Areena pelaa, Skillan ? Mehän voidaankin tehdä treffit Teemalle tänään..))
    Sopii sinne tietysti muitakin, käydään kimpassa juonittelua, alistamista ja vääryttä vastaan !

    Vaikka tästä meidän ajasta löytyy paljon puutteita ja moitittavaa, jonkinlaisen turvan ja tasa-arvon olemme kuitenkin saavuttaneet verrattuna vaikka entiseen sääty-yhteiskuntaan, vai ?
    Jaksamista ja tyytyväisyyttä kaikille (ensi sijassa minulle itselleni..))
    Kyllä se tästä.
    demeter