demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Noin minäkin olen kokenut, Ano 12.16. Meillä hoidetaan haudat ja mielestäni myös kunnioitetaan pois nukkuneita.
    Itse olin tosin aika hämmästynyt kun kävin Valamon hautausmaalla. Jopa Pentti Saarikosken hauta näytti huonosti hoidetulta, mutta ehkä kävin huonoon aikaan. Ja ortodoksien hautausmaat ovat ehkä luonteeltaan erilaiset, eikä niitä sovi arvioida samoilla perusteilla.
    Muiden maiden hautausmailla en ole käynyt, ainakaan niin, että niistä olisi jotakin jäänyt mieleen.
  2. Kiva kuulla, Ano 12.08. Että tulee ainakin tuolta osin ymmärretyksi..))
  3. Häh. On tää vähän keljua, että tuota "vikaa " ei saada korjatuksi. KIrjautuminen ei pidä ja siksi joutuu usein kopioimaan tekstin, kirjautumaan uudelleen ja liittämään kopioidun tekstin alustalle.
    Nyt on vielä tullut sellainen vika, että sama teksti pysyy tarjolla ja jos kirjoitat uuden, se ei kelpaa vaan vanhaa tarjotaan. Varmasti kattava selitys, eikö ?..))

    Eli pahoittelen, että toiseen ketjuun kirjoitettu teksti tuli tännekin.
  4. Näinhän sanotaan, Ano 10.46, että kiinteä omaisuus on hyvä turva. Vähän taas olin hölösuu kun tulin näitä "omaisuuksia" listanneeksi. Vastaukset ovat kuitenkin olleet hyväntahtoisia, eivät pilkallisia kuten joskus.
    Ja kun kertoo näitä asioita, yksilönä, ne voivat samalla heijastaa yhteiskunnassa valitsevaa isompaa liikehdintää ja palvella muitakin, ovathan asuntomarkkinat aikamoisessa mylleryksessä tällä hetkellä.
    Ukrainan pakolaisia minäkin ajattelin, mutta käsittääkseni he ovat etsineet ja saaneetkin vähän isompia asuntoja. Aikaisempi kokemus maahanmuuttajan asuttamisesta pistää myös miettimään. Heillä, ainakin pakolaisstatuksella tulleilla, on usein hyvin traumaattinen tausta ja vuokranantajasta tulee helposti tukihenkilö, mihin itselläni ei ainakaan tällä hetkellä riitä paukkuja.
    Mitä itse nyt olen tästä "sijoittamisesta" oppinut, on se, että vaikka tahtoisi tulla toimeen omillaan, varautua pahan päivän varalle, isot yhteiskunnan ja maailmantilanteen muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi omiin ratkaisuihin. Ja viime kädessä kaikki sijoitukset saattavat olla riskisijoituksia - näin aikoina...

    Silti olen luottavaisella mielellä. Katto on vielä pään päällä ja ruokaa ja särvintä on riittänyt.
    Mikä meidän on täällä, hyvinvointivaltiossa, maailman onnellisimmassa maassa, eläessä..))
    demeter1
  5. Huomenta. Taas on syytä todeta sama, SkillaN: tuttuja paljon, ystäviä vähemmän. Ja kun tuohon suhdeverkkoon vielä lisää suuren suvun, verkosto on ollut aika mittava. Tosin kuolema on korjannut satoa ja kun itse olen kahden suuren suvun nuorin, monta menetystä on jo koettu - kuten tietysti meillä kaikilla. Nythän on hyvä päivä tätäkin miettiä, pyhäinpäivä, vainajien päivä.
    Ja juu. Tuon ostoskäyttäytymisen olen minäkin oppinut: kiireesti tavarat hihnalta kärryyn ja reppuun pakkaaminen sivummalla..)) Onneksi ei enää tarvitse kömpelöillä sormilla kaivella kolikoita, riittää kun vilauttaa korttia - jos ostokset ovat alle 50 euroa, kuten köyhällä yleensä ovat..))
    Tuosta autojen käyttäytymisestä minulla on samat kokemukset: kohteliaita ovat, melkein liikutun siitä. Huomio se on pienikin huomio..)) Ja ystävällinen ele nostaa kummasti mielialaa.
    Kiva, että pääset haudoille, SkillaN. Minulla se ei oikein onnistu kun haudat ovat kaukana eikä kyytiä ole tarjolla. Kai se järjestyisi, jos ilkeisi kysellä perään, mutta ajattelin, että kun haudat ovat seurakunnan tai lähiomaisten hoidossa, jätän väliin. Minulle riittää pieni hiljentyminen ja muisteluhetki. Hautausmaat ovat kyllä sellaisia hiljaisuuden kehtoja, että niissä viihtyy hyvin, ainakin itse viihdyn, ja kauniita kukkaistutuksia on ilo katsella.

    Hyvää pyhäinpäivää kaikille,
    demeter1
  6. Huomenta. Taas on syytä todeta sama, SkillaN: tuttuja paljon, ystäviä vähemmän. Ja kun tuohon suhdeverkkoon vielä lisää suuren suvun, verkosto on ollut aika mittava. Tosin kuolema on korjannut satoa ja kun itse olen kahden suuren suvun nuorin, monta menetystä on jo koettu - kuten tietysti meillä kaikilla. Nythän on hyvä päivä tätäkin miettiä, pyhäinpäivä, vainajien päivä.
    Ja juu. Tuon ostoskäyttäytymisen olen minäkin oppinut: kiireesti tavarat hihnalta kärryyn ja reppuun pakkaaminen sivummalla..)) Onneksi ei enää tarvitse kömpelöillä sormilla kaivella kolikoita, riittää kun vilauttaa korttia - jos ostokset ovat alle 50 euroa, kuten köyhällä yleensä ovat..))
    Tuosta autojen käyttäytymisestä minulla on samat kokemukset: kohteliaita ovat, melkein liikutun siitä. Huomio se on pienikin huomio..)) Ja ystävällinen ele nostaa kummasti mielialaa.
    Kiva, että pääset haudoille, SkillaN. Minulla se ei oikein onnistu kun haudat ovat kaukana eikä kyytiä ole tarjolla. Kai se järjestyisi, jos ilkeisi kysellä perään, mutta ajattelin, että kun haudat ovat seurakunnan tai lähiomaisten hoidossa, jätän väliin. Minulle riittää pieni hiljentyminen ja muisteluhetki. Hautausmaat ovat kyllä sellaisia hiljaisuuden kehtoja, että niissä viihtyy hyvin, ainakin itse viihdyn, ja kauniita kukkaistutuksia on ilo katsella.

    Hyvää pyhäinpäivää kaikille,
    demeter1
  7. Näin on päässyt käymään, Ano 7.59. Paitsi että vuokralaisia ei välttämättä saa, asuntokauppakin on nihkeätä, täällä.
    Olet oikeassa, nyt kannattaisi sijoittajan iskeä, johonkin päin se suhdanne aina heilahtaa. Itse ostin tuon asunnon 90-luvun laman aikaan - vanhuuden turvaksi, kun tiesin, että keikkalaisen eläke jää pieneksi..))
    Sijoittamisesta taisi täällä tulla eräänlainen varakkaiden nuorten harrastus: ostivat asunnon, remppasivat, ja laittoivat vuokralle. Vuokralla sitten lyhensivät lainaa - omaa pääomaa ei välttämättä tarvinnut edes olla ja korot olivat alhaalla. Osa harrasti tätä "hotellitoimintaa", vuokrasivat asuntoa lyhytaikaisesti turisteille.
    Nyt sitten koronan aikaan ja - jälkeen tilanne on tämä: vuokralaisista kilpaillaan ja asuntojen hinnat ovat laskussa.
    Jännä kuulla tuosta Tampereen tilanteesta. Niin erilainen voi tilanne olla - isoissakin kaupungeissa, maaseudusta puhumattakaan.
  8. Äläs nyt, Ano 20.07. Kuulostaa reteeltä mutta totuus on toinen: lapsuudenkoti, jota "hallinnoin" 90-vuotiaan Ruotsissa asuvan veljen kanssa, on pelkkä taakka tällä hetkellä, kumpikaan meistä tuskin siellä enää käy. Tontti voisi vielä mennä kaupaksi, mutta aika on ajanut rakennuksista ohi. Tuttu kiinteistövälittäjä arvioi, että jos joku sattumalta tahtoisi ostaa tontin, rakennusten purku on niin kallista, että käteen tuskin jää mitään.
    Tämä talo, jossa olen asunut yli 50 vuotta on iso ja kallis ylläpidettävä: aina on jotakin remppaa ja pelottaa, millainen tulee olemaan sähkölasku uusilla energian hinnoilla.
    Pieni sijoitusasunto Helsingin keskustassa aiheuttaa sekin vain kustannuksia. On ollut tyhjillään kohta vuoden, kun vastaavia sijoitusasuntoja on samalla alueella toista sataa.
    Niin että lirissä on tämä "kiinteistökuningatar", pieneläkeläinen !
  9. Uskon tuon, että ikääntyneenä voi oppia uutta, mutta itse pitäytyisin mieluiten vanhassa..))
    Kun en ole oikein koskaan joutunut tekemään töitä, jotka vaativat voimia ja/tai teknistä osaamista, kolmen vanhan asunnon hallinnoiti (pihoineen) ottaa välillä lujille.
    Enkä niistä ilman ulkopuolista apua selviäisikään.

    Kielitaitoni olen antanut rapistua, eikä digitaitojen parantaminen tai lisääminen juuri kiinnosta. Silti ymmärrän hyvin tuon kehotuksen "use it or loose it" - käytä tai menetä.
    Tyydyn menettämiseen..)) Käännyn mieluummin osaajien puoleen.
    Tykkään, että minulle riittää se, että selviän omasta arjestani - itse tai apua käyttäen.
    demeter1
  10. "pahillaan"..)) Pitää tietysti olla pahimmillaan. Virheitä tulee nykyisin niin paljon etten aina viitsi/jaksa niitä korjata.
    Tuttu kertoi tyttärensä lukihäiriöstä, joka todettiin vasta lukioaikaan. Se osoittautui tosi vaikeaksi ja ihmeteltiin, miten hän oli kuitenkin pärjännyt hyvin koulussa.
    "Kuuntelemalla", vakuutin kokemuksen syvällä rintaäänellä..)) Olen itse jälkeenpäin miettinyt, että ehkä tuolla häiriöllä ollut hyviäkin puolia: on oppinut kuuntelemaan ja kirjoittamiseen on joutunut panostamaan erityisesti.
    Täällä keskustelussa se on luultavasti lisännyt harkintaa, kun ei ole kyennyt normaalinopeudella reagoimaan viesteihin..))
  11. Aivan, Ano 16.21. "Rahan takia" minäkin joskus tein viikonlopputöitä, samoin miniäni..)) Vuorotöitäkään ei moni pidä pahana. Kaikessa on puolensa.
    Olen tosi hyvilläni, että hermosärky väistyi noin helposti, ainakin tällä kertaa. Luin siitä netistä ja aika hankala se voi pahillaan olla.
  12. Puolustuskannalla ? (Ano 10.35). Minä ymmärsin SkillaNin viestin niin, että hän tahtoi tarkentaa sanomaansa. Sitähän täällä joutuu itse kukin tekemään tämän tästä, kun "keskustelu" on painottunut virheiden etsimiseen, oman tulkinnan korostamiseen ja oikeana pitämiseen.
    Vai eikö ole ?
    Minusta oli hyvä, että SkillaN otti kantaa tuohon, kun koettiin hänen "mainostavan" hyvää terveyttään. Kaikkihan on suhteellista ja silloin on minusta hyvin, kun on oppinut elämään vaivojensa kanssa. Minua kiehtoo Idän viisaiden määritelmä ihmisen terveydestä. Katsottiin, että ihminen ei ole terve, ellei hän pysty tuntemaan ihmetystä ja kiitollisuutta.

    Minulla oli tänään kaksi rokotusta: korona, viides, ja influenssa. Kehotettiin ottamaan rauhallisesti pari päivää. Jo vain minulle sopii, saa laiskotella oikein luvan kanssa..))

    Aika vähissä oli paukut tuon rokotusreissun jälkeen: matkat, ihmispaljous ja hektinen ilmapiiri tuntuu väsyttävän minua enemmän kuin aikaisemmin: ihmiset kulkevat tiukkailmeisinä tai kännykkäänsä syventyneenä, väistämisvelvollisuus tuntuu olevan vanhemmalla - ja hitaammalla. Kun jäin pois bussista, nuoren äidin ja lapsen jälkeen, kuljettaja kiskaisi oven kiinni vauhdilla niin että olin kantamuksineni jäädä oven väliin.
    Ei ole sellaistakaan aikaisemmin sattunut. Varmaan oma moka !..))

    Kai siihen kiireeseen nuoremmat osaavat sopeutua, minun jo ärsyttää se, että rokotukseen mennessä kehotettiin pitämään Kela-kortti esillä - ettei vain mene sitä kallista aikaa kun mummo alkaa etsiä korttia repun uumenista..))
    Toisaalta, kai sitä aikaa annetaan silloin kun on aihetta. Kun kävin tuon kolmoishermosäryn vuoksi lääkärissä, nuori lääkäri osasi kyllä kuunnella - ja rohkaista ! Teki neurologiset testit ja neuvoi lääkityksen. Minulla kävi tuuri, yksi burana ja kipu muuttui siedettäväksi - enää ei tunnu missään...
    Huomenna onkin sitten pyhäpäivä. Kaupat tietysti auki normaalisti - vaikea enää erottaa arkea pyhästä ellei itse panosta siihen.

    Hyvää pyhäpäivää kuitenkin kaikille,
    demeter1
  13. Samaa mieltä, Ano 15.36. Silti olen iloinen Hotakaisen puolesta..)) Ilmeisesti runsas levikki hyödytti myös kirjailijaa, siis rahallisesti.
    Ainakin Hotakainen tuli tunnetuksi ja ehkä se lisäsi kiinnostusta lukea häneltä muutakin.
  14. Aivan, Ano 14.29. Tarkkana on oltava..))
  15. Nuotioksi sähkökatkojen varalle (Ano 7.54). Tuota minäkin pelkään. Kyllä kirja on tainnut jo elää parhaat päivänsä. Tarjontaa on liikaa, lukijoita vähän ?
    Ja tuo kirjojen polttohan on jo toteutunut. Kustanja poltti Juha Hurmeen Finlandia-palkittua "Niemi"-kirjaa oliko se peräti 20 000 kappeletta ?
  16. Huumorina minäkin tuon aloituksen koin, Eliaana, tai (hyväntahtoisena) provona.

    Kun nyt on ilmestynyt koko joukko näitä Anonyymi-ap. - aloituksia olen ruvennut "luulottemaan": että jospa ylläpito olisi puuttunut peliin. Tai sitten joku, joka on ottanut tuon epäkiitollisen tehtävän: aloitteiden tehtailun.

    Oli miten oli: onhan meillä ihan valtakunnallisesti todettu näiden somealustojen siistimistarve, mitä sitten Elon Musk ja twitterin "uudistuminen" saavatkaan aikaan ?
  17. Ei päivää ilman tylytystä. Jos kerrot ilon aiheistasi, mainostat, jos kerrot murheista tai vaivoista olet ruikuttaja ja keräät säälipisteitä.

    Tottahan tuo on, mitä Ano 9.44. kirjoittaa, monenlaista kremppaa ja ahdinkoa voi olla meidän ikäisillä, tasan ei käy onnen lahjat, mutta uskon, että murheitta ei kukaan meistä ole päässyt. Ja jos pienistä iloista löytää itse rakennusaineksia päiviinsä, onko epäilyttävää tai tylyttämisen aihe, uskoa, että niitä voisi jakaa muiden kanssa, tuottaa iloa myös heille ?

    Sanotaan, että yritys jakaa omaa iloaan muille, tuottaa usein pettymyksen. Ehkä tuo jakaminen edellyttää samansuuntaista arvomaailmaa tai vähintäinkin avointa mieltä, kykyä asettua toisen asemaan ja sitähän meillä ei aina- tai joka hetki välttämättä ole.

    SkillaN puhui lapsenomaisuudesta, sitä ominaisuutta olen itsekin itsessäni arvostanut, vaikka sen vuoksi on joutunut myös pilkan ja väheksynnän kohteeksi. Niinhän se monesti menee: tietyt ominaisuudet voivat olla sekä taakka että siunaus, tilanteesta riippuen.

    Tänään olin "heti aamusta" liikkeellä. Piti käydä helssaamassa entisiä työkavereita (vapaaehtoistyö). Kun leikkimielellä puhuin tuosta "post-traumaattisesta stressistä", koronan jälkeen, sen ikävistä vaikutuksista, nyt sain todistaa, että on sillä ollut hyviäkin vaikutuksia: ikäänkuin olisimme tulleet työkavereitten kanssa läheisimmiksi, juttu luisti ja löydettiin uutta yhteistä jaettavaa...

    "Työmaalta" on vähän toista kilsaa kotiini ja siinäpä tuli päivän lenkki heitettyä, 2,5 km tuli kirjatuksi kalenteriin..))
    Kun kävelin kotikatuni päästä päähän tuntui kivalta kokea miten oma historia aktivoitui:
    50 vuotta asumista samalla tienoolla, samassa talossa. Naapurit ovat ehtineet vaihtua, enkä enää tunne asujia nimeltä kuten silloin kun olin aktiivisesti mukana kulmakunnan tapahtumissa.
    Huojentuneena pistin merkille, että muillakin on pihamaalla monenlaista vempainta, eikä ne lehdetkään ole kaikilta tonteilta haravoitu..))
    Mukavaa loppupäivää kaikille. Sitä torstaipäivää toistamiseen..))
    demeter1
  18. Voi sorry ! Taas ilmaisin itseäni huonosti, Ano 12.41..)). Tarkoitin muiden kirjoittamia, en omiani.
    Vaikka tosissaan. Veijo Meri on sanonut, että kirjailija tulee henkilöstä, joka ilmaisee itseään huonosti..)) On pakko panostaa kirjoittamiseen paljon, kun kieli on kankea...

    Minun sujuvasanainen toimittajatuttukin, kun kysyin miksi hän ei kirjoita kirjaa, sanoi, ettei hänestä tule kirjailijaa kun kirjoittaminen on hänelle helppoa..))
  19. Jaa, Paloma. Ei meillä siis kovin suurta eroa ole. Veikkaan, että suurin osa meidän ikäisistä naisista on tehnyt samat arvovalinnat.
    Päätökset tehdään kokonaistilannetta arvioiden, ei sillä perusteella miten "minulle" sopii, milloin "minä" voin hyvin (jolloin perhekin voi kuulemma hyvin). Näinhän äärifeministit julistivat.
  20. Viesti katosi, ei tullut ruudulle. Töppäsinkö ? Mielestäni en.

    Ihmettelin tuota Paloman energisyyttä. Että jaksaa hoitaa myös omaa arkeaan kirjallisten töiden ohessa.
    Sitä ennenhän "me" totesimme, että arjesta me kaikki ponnistamme. Jos se kantaa, pystyy ehkä muuhunkin.
    21. 44 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt