demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7547

  1. Sain veljentytöltä lahjaksi Kodin kasvisruokakirjan vuodelta 1964. Siellä oli paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja kasvisruuille, vähän yksipuolisia tietysti tämän ajan ja tietämyksellä ja - mittarilla mitaten, mutta neuvokkuutta sieltä löytyi. Miten moneksi taipui vaikka nykyisin niin väheksytty peruna, esimerkiksi.
    Parikymmentä vuotta sitten kun itse olin kasvissyöjä, ei ollut härkäpapua eikä nyhtökauraa, kasvisruokavalio oli työläs ja aika hankala toteuttaa monipuolisena. Nyt on tarjolla vaikka minkälaista vegepohjaista ravintoa, valmisruokiakin.
    Taidan itse kuulua edelleen siihen porukkaan, joka syö elääkseen, ei elä syödäkseen, mutta kuten sanottu, tiukkapipoinen en enää ole.
  2. Katselin kävelytempausta, tai sen loppua, netistä. Minusta idea oli loistava.
    Presidentti teki esimerkillään teoriasta totta, "yksi video voi vaikuttaa enemmän kuin tuhat sivua tutkimustietoa"..)) Parhaimmillaan.

    Tietysti mediatapahtumassa on aina mukana kännyköitä ja valokuvaajia, mutta "koko kansan presidentti" osasi silti pysyä luontevana, jutella osallistujien kanssa, laskea leikkiäkin. Vähän olisin toppuutellut Käärijää, joka totesi, ettei presidenttiä ole näkynyt hänen keikoillaan..)) Ymmärsin, että Käärijä oli mukana kutsuttuna vieraana ja tietysti siksi, että hän sai nuoret liikkeelle, mukaan tapahtumaan.

    Eva Biaudet oli näkyvästi esillä ja meni "näkyvästi" juttelemaan sortsiasuisen Jani Mäkelän kanssa. Taisi olla vähän demonstratiotakin mukana: piti näyttää, että vaikka asioissa, eduskuntatyössä, ollaan napit vastakkain, "ihmisinä" voidaan olla vapaita ja iloisia, nauraakin yhdessä.
    Saattoi myös ajatella, että tapahtuma, ja video siitä, oli omiaan kirkastamaan Suomi-kuvaa maailmalla: näin vakaa ja turvallinen maa Suomi on, että valtakunnan päämies saattaa jalkautua kansalaisten keskuuteen ilman näkyviä turvatoimia. Varmasti niitä oli tehty, vaikka katsoja/mukanaolija ei niitä välttämättä havainnut.

    Oli miten oli, kuka tahansa tuleekin Suomen uudeksi presidentiksi, Niinistöä tulee ikävä.
  3. Huomentapäivää ! Olen itse ollut varsinainen terveysintoilija, kasvissyöjäkin kymmenisen vuotta.
    Vanhemmiten olen alkanut löysäillä ja nyt ajattelen, että myös liiallinen itsekontrolli ruokavalion kohdalla voi aiheuttaa stressiä ja stressi taas nähdään ainakin osatekijänä monien sairauksien synnyssä.
    Olisiko "kohtuudella kaikkea" hyvä ohje tässäkin ?
    Minäkin tein eilen kaalipiirakan rahkavoitaikinalla. Se kyllä mielestäni epäonnistui, olisiko ollut itserankaisua..)), sentään 250 g voita, kovaa rasvaa...
  4. Niin, Ano 10.43, ja uutisissa kerrottiin, että jossakin kunnassa opiskelijat ja vanhukset asutetaan yhteen. Opiskelijat saavat asua ilmaiseksi jos pitävät hetken seuraa vanhuksille. Oliko se tunti vai kaksi päivässä ?
    Aika monilla yksin asuvilla onkin jonkinlainen "yhteistyö ja avunantosopimus" keskenään.
    Tuollaisen luonnollisen kanssakäymisen muodon soisi lisääntyvän.
  5. Taas on joku uusi viritys päällä, kun rekisteröinti ei pidä, eikä kopio/liitä- toiminto onnistu. Viesti katoaa mystisesti, mutta ehkä "henget" sitä tahtovatkin..))

    Ramoonan matkakertomus on aina mieluista luettavaa, niin elävää on kuvaus, kartalta joskus vilkaisin, millainen sää oli siellä. Tietysti ikävä iskee kun muistaa omia matkojaan, mutta tupasvilla "kukkii" täälläkin ja paikallinen, avara suomaisema antaa hiukan lohtua..))
  6. Aamupäivää! En päässyt mukaan palstan "laulajaisiin", mutta korvamato seurasi minua eilen metsään. Mikäpä metsaläiselle paremmin sopisi kuin Paimenpojan sunnuntai:
    "Nyt metsä kirkkoni olla saa..)). Toinenkin passeli säe tuli mukaan: "aurinko paistaa, ei ole aikaa, hyrisi hyttynen hämärän renki" - kun muutama hyttynen tuli kiusaksi marjaa poimiessa.
    Ei se puolukka vielä ihan kypsää ollut, valikoiden poimin, mutta sain sen, minkä tarvitsin kaalipadan höysteeksi. Myöhemmin sitten lisää. Mustikkaa oli edelleen runsaasti enkä malttanut olla poimimatta, vaikka pieni pakastimeni alkaa olla täynnä.

    Ystävyydestä olette puhuneet. Siitä olenkin saanut nauttia tällä sadeviikolla, kun
    lopulta sain aikaiseksi kutsua heitä kylään.
    Myös lapsuuden ystäviä olen saanut tavata kesän aikana. Muutaman kanssa pidämme edelleen yhteyttä, harvakseltaan, mutta kuitenkin. Kolme heistä on leskeytynyt, naiset kai elävät edelleen kauemmin kuin miehet. Hyvin nämäkin olivat leskeyteensä tottuneet, iloisiksi leskiksi itseään kutsuvat, vaikka eihän se tarkoita, ettei menetys tuntuisi.

    Nämä tämän viikon vieraat ovat entisiä - ja nykyisiä - naapureita. Kun olen asunut samalla paikkakunnalla, samassa talossa, suurimman osan elämästäni, naapureista on tullut ystäviä.
    Eilisten rouvien kanssa sattui moka. En muistanut - vai tiennyt ? että toisella oli gluteiiniton ruokavalio ja niinpä hänelle ei ollut oikein mitään tarjottavaa "talon puolesta". Yleensä osaavat varautua siihen, omat eväät mukana, niin oli nytkin, mutta silti harmitti.
    Olimme niin "intoa täynnä", että istuimme niillä sijoillamme neljä tuntia, en edes "nojatuolia"(!) hoksannut tarjota, kun juttua riitti taukoamatta..))

    Alkuviikon vieraat - pariskunta - olivat sellaisia, joiden kanssa on aikaisemminkin pohdittu "syntyjä syviä" ja nyt on tultu siihen, että oma historia, myös sen kipupisteet, on noussut pintaan. Vanhuus antaa tietysti mahdollisuuden tarkastella menneisyyttä nykyisen ymmärryksen valossa, kun surut on surtu ja tyytyminen, eräänlainen lempeys on jäänyt jäljelle.

    Tänään on sitten vuorossa kutsu entisen työkaverin (vapaaehtoistyö) luokse. Mehän olimme tiivis työporukka ja tapasimme myös työn ulkopuolla - niin kauan kuin meidän 93-vuotias emäntä eli ja piti tiimiä koossa. Vieläkin hän "elää", vaikuttaa meidän mielissä
    ja muistoissa.
    Tuntuu muuten siltä, että ystävyys on noussut uuteen arvostukseen myös nuorempien keskuudessa.
    Nuoret naiset eivät kuulemma enää hae parisuhdetta vaan ystävyyttä. Sopii paremmin itsenäiselle, uraorientoutuneelle, modernille naiselle, joka tahtoo "elää täysillä" ja omilla ehdoillaan. Ihmetyksen aihe se tietysti on tämän ikäiselle sivusta katsojalle, mutta istuu tietysti yksilökeskeisen kulttuurin toimintatavaksi.

    Tulipa taas tätä "tyhjää" puhetta tältä "nojatuolin sabotoijalta", kollegoita lainatakseni..))
    Luin vielä tuon edellisen session viestit ja olen liikuttunut ja otettu siitä kannustuksesta, mitä olen taas muilta kirjoittajilta saanut. Kun minä reppana en edelleenkään "osaa" pitää puoliani.)) Yritystä on mielestäni ollut, mutta kun yritän, olenkin "ilkeä" ja "kaksinaamainen" ..)) Revi siitä sitten.

    Mukavaa viikonloppua kaikille kuitenkin,
    demeter1
  7. Kehotat minua lopettamaan Nojatuolin sabotoinnin, Ano 13.47. Siis miten olen sitä sabotoinut ja miten minun pitäisi sabotointi lopettaa ?
    Noin löyhää ja perustelematonta syytöstä ei oikein voi ottaa vakavasti, joten eiköhän anneta olla.
  8. Päämäärä, korppis ? Se, että noidattaisit itse ehdottamaasi "lähetymiskieltoa"meidän kahden välillä, jättäisit "nimeni maitsematta..)) Tätä olet itsekin ehdottanut omalle kohdallesi.
    Kai siis minunkin pyyntöni on oikeutettu, eikä edes kohtuuton, yleistä ilmapiiriä ajatellen.
  9. Kiitos sinulle palautteesta, Ano 21.59. Nyt tuli tarpeeseen..)) On aina hyvä tietää että samoin ajattelevia löytyy, etenkin meille, joita vaivaa ikuinen itse-epäily..))
    Samansuuntaisesti ajattelevilla työnjako voi kai olla sellainen, että joku ilmaisee, toinen vahvistaa ja todentaa. Yhtä tärkeitä molemmat.
    Tuota korkeata koulutusta on ennenkin epäilty..)) Sitä minulle ei ole, pari ammatitutkintoa vain, mutta kun olen aina saanut olla itseäni paremmassa seurassa, ihminen voi oppia sitäkin kautta.
    Ja eniten kai me kaikki ehkä sittenkin opimme Elämänkoulussa, jopa siellä "Siperiassa"....
  10. Kyllä täytyy ihailla SkillaNin taitoa nähdä ja ilmaista itseään, "pitää puolensa" loukkaamatta ketään. Se onnistuu vain sellaiselta, jonka ei tarvitse korostaa eikä myöskään vähätellä itseään.

    Ihan samoin tunnoin minäkin tuota ketjun loppua, "keveyden paluuta", eilen luin, vaikka itsekin kehuin meidän yritystä pitää ketju "siistinä".

    Eipä se paljon tarvitse ennenkuin entinen kuvio, vanha historia, nousee pintaan. Se, että "demeter" vedettiin nyt esille "heikkona" reppanana, joka tarvitsee puolenpitäjiä ja aiheuttaa siksi haittaa toisille - vai toiselle ? - kirjoittajalle - siitä kai se taas alkoi ? Kun tällä "toisella" ei ole puolenpitäjää, eikä hän sitä tietenkään edes tarvitse..))

    Minusta tässä ja koko tuossa pitkässä stakkaushistoriassa ei ollut ensi sijassa kyse demeterin
    "suosiosta" vaan ihmisten oikeudentajusta. Jos joku katsoo asiakseen "uutisoida" toisen läheiselle sattunutta onnettomuutta juoruilun hengessä niin minusta on ihan tervettä siihen reagoida. Se myös muistetaan, sen verran räikeä "keissi" oli kuitenkin ja kertoi tietysti paljon stalkkaajan omasta luonteenlaadusta.
    Olen yrittänyt painaa nämä pienet naljailut ja vihjailut villaisella, ihan sen vuoksi, että siitä helposti lähtee loputon selittely, mikä ei tietenkään paranna palstan yleistä ilmapiiriä.

    Tässä nyt taas ollaan - eikä muuta voida ? Ehkä olen ylireagoiva, mutta kun täällä nyt pidetään ansiona sitä, että "pitää puolensa", "antaa samalla mitalla takaisin" niin jospa muuttaisin linjaa, kuten SkillaN joskus sanoi: "ilkeillä osaa kuka tahansa". Pistää miettimään..))
    demeter1
  11. Olen taas tainnut käsittää väärin..)) Ettäkö täällä ollaan etsimässä "suosiota", näkyvyyttä, seuraajia jopa ?
    Itse olen ollut täällä etsimässä - jo kokemassa - ihmisyhteyttä, vertaisuutta, ja se on minulle riittävä syy olla mukana.

    Tietysti ihmisyhteyttä voi etsiä ja löytää myös taiteellisin keinoin. Ingmar Bergman sanoi jossakin haastattelussa, että ihmisyhteyden luominen on aina ollut hänen tavoitteensa kaikessa tekemisessä.

    SkillaN kirjoitti tutustaan ja hänen tavastaan elää. Kun ajattelen ikätovereitani, aika monet tahtovat tässä elämänvaiheessa elää jonkinasteisessa sivilisaatioaskeesissa. Tunnistan itsessänikin sen halun aika ajoin. Jos ihminen siinä tilassa voi hyvin, ei kai se haittaa, mutta kun joskus tuntuu, että nämä tutut ovat kadottaneet yhteyden myös omaan tunnemaailmaansa. Mikään ei kiinnosta.

    Eräs heistä selitti, että hän ei soittele kenelläkään kun hänellä ei ole asiaa !
    Ei minullakaan ole..)) Aina se yhteydenotto kuitenkin synnyttää jotakin "asiaa", tunti, toista voi mennä rupatellessa. Ihan niinkuin täälläkin. Ja ellei muuta, voi kysäistä miten toinen voi ja kertoa miten itse voi..))
    Joku oli tuolla naapuripalstalla olevassa kirjaketjussa ynnännyt miten kauan olin sinä päivänä istunut koneella..)) "Seuraajia" minullakin, vaikka ei tykkäyksiä tulisikaan - ainakaan siltä suunnalta...
    Jospa nyt kuitenkin lähtisin ulkohommiin. Lämmin poutapäivä käytettävissä.

    Voikaa hyvin ! Minäkin voin (riittävän) hyvin..))
  12. Ei kirjoittele enää, Alpo Ruuth, Ano 21.8/ 2023 "! Kuoli 20 vuotta sitten, 59-vuotiaana. Tiedän kun asui (lähes) naapurissa. Politiikassa vaikuttanut veli, Aulis Ruuth kuoli myös nuorena.
  13. Heh, Makriina. En ole kuullutkaan tuota laulua. Enkä ole ihan varma tulkinnastakaan. Tarkoittako se, että "viisaat istuvat varjossa" ?
    Jos hyväksyy itsensä, oman paikkansa yhteisessä "ryytimaassa", ei tarvitse välittää veneen keikahduksista. Samassa veneessä ollaan kuitenkin ja se kantaa, vai ?
    Onko muita tulkintoja ? ..))
  14. Minustakin tämä 80+-palsta on ollut ikäpalstoista leppoisin, koska keskinäinen kilpailu ei ole enää tässä iässä päällimmäisenä. Uskoisin, että suurin osa meistä kaipaa kuitenkin juuri tuota rauhaa, vertaisuutta.
    Sen vuoksi kai nuo "veneenkaatamisyritykset", tahalliset tai tahattomat, huomataan ja niihin yritetään puuttua. Usein myös se historia, kaikki entinen, muistuu mieleen ja siihen haetaan jonkinlaista oikaisua tai tasoitusta, jopa jälkikäteen.

    Minusta meillä on kuitenkin ollut yhteinen yritys pitää "SkillaNin ketju" rauhoitettuna, ettei sinne vyörytettäsi riitaa ja eripuraa ja siinä ollaan välillä onnistuttukin hyvin.
    Kai nämä poikkeukset vain jotenkin kuuluvat asiaan, ovat sellainen haaste, joka vain täytyy sietää kuten me joudumme välillä sietämään muitakin ikäviä tapahtumia matkan varrella.
    Puhun siis myös itselleni..))

    Omasta puolestani tietysti kiitän kaikkia "puolenpitäjiä" - en ole koskaan voinut pitää ystävällisyyttä pahana (!) ja olen tietysti pahoillani siitä, jos joku jää - tai katsoo jäävänsä - siitä osattomaksi.
    Ja kuten on monesti sanottu: tämä palsta ei ole koko elämä - edes meille jotka täällä ahkerasti kirjoittelemme. Meillä on kaikilla elämän varrella kertyneitä voimavaroja tallella ja käytettävissä - ei ikä ole niitä kaikkia meiltä riistänyt.
    Jo se, että kirjoittelemme täällä, osallistumme, jaamme kokemuksiamme, on jo aika iso todiste siitä, että olemme "kansalaiskuntoisia", lukuun otettavia ..))
  15. Iltapäivää ! Siivousta minäkin olen hankkinut aloittaa jo monta päivää. Koivun siemeniä kulkeutuu sisälle, ellei jaloissa niin vaatteissa ja nyt niihin tuli lisäksi purua, puumiesten jäljiltä.
    Jääkaappipakastin pitäisi sulattaa. Aloitin sen jo, mutta sitten pikkumies oli tulossa käymään ja ohjelma meni uusiksi.
    Aina kun aloitan jotain isompaa projektia sunnuntaina, muistan äidin varoituksen: "pyhän työllä ei ole siunausta".
    Äitihän oli minun lapsuudessa jotenkin uskonnollinen - hyvin avarasti tosin ja painotti uskoa uskoa voimavarana, ei pelotellut sillä ja siksi kai olen aikuisenakin ottanut uskon juuri sellaisena: lohdun ja luottamuksen antajana, ei elämää rajoittavana vaan avartavana.
    No. Pakko nyt on varmasti vähän uhmata tuota sääntöä, vaikka voihan siinä perääkin olla, sitä tuttua kansanviisautta. Ihminen - ainakin näin vanha - tarvitsee lepoa eikä olisi varmasti pahitteeksi pitää joku aika, vaikka viikonpäivä, yhteisenä lepopäivänä.

    Eli itse kyllä vierastan tätä aikaa, tuota arjen ja pyhän sekoittumista keskenään, puhumattakaan näistä kaupallisista intresseistä, joiden vuoksi kaupat pidetään auki jopa vuorokauden ympäri. Vasta pari päivää sitten sattui puukotuskin yöaikaan tässä aika lähellä olevassa kauppaliikkeessä.

    Kyllä tuo SkillaNin suorituskyky on uskomaton: seitsemän tuntia siivousta ! "Meikä" ei jaksa kahtakaan. Kyllä kai ne tauot lasketaan työaikaan sentään..)) Taukoa pitivät puumiehetkin ja se nyt kuului mielestäni asiaan.

    Täällä joku kertoi, että siivousta voi tilata viikosiivouksena tai suursiivouksena.
    Itse tarvitsisin lähinnä suursiivousta - jos meinaan huonekaluja siirtää - vaihtaa mattoja tai muuta. Ikkunanpesut olen toistaiseksi saanut tilattua kylätalkkarilta, korkeintaan parikymppiä on tullut maksamaan.
    Ja kuten moni on todennut, tasoa on pitänyt laskea, sietää sitä, ettei oikein jaksa "taluttaa" sitä imuria kovin ahkerasti. Ei ole meidän imurin taluttajastakaan, ynnämuusta, kuulunut. Pari muutakin kirjoittajaa on tainnut häntä kaivata - miesnäkökulma olisi aina tervetullut..))
    Vai oliko tuossa edellisessä ketjussa jo joku kalamies mukana ?
    Mukavaa pyhäpäivää kaikille !..))
  16. Ai niin. Nyt muistinkin, Marke. Viimeksi kävin siellä kesäkuun lopulla mutta toivon pääseväni sinne taas pian. Kyydistä kiinni sekin, kun matka täältä sinne vie julkisilla viisi tuntia...
  17. Kiitos Marke ! Mietinkin jälkeenpäin että olisi pitänyt kiitellä isomminkin tuosta vinkistä..))
    Siitä oli minulle paljon apua - etenkin siellä "isommassa projektissa" maalla.
    Tuosta pyörähuollostakaan en tiennyt, ehkä ehdin vielä käyttää sitakin, ellen nyt, niin ensi keväänä, jos olen vielä silloin ajokunnossa.
    Näin me vain voimme täällä toisiamme palvella !
    Harmaa kivikirkko on minulle aika tuntematon, olisiko Espoossa ? En ole siellä liikkunut, asunut vain joskus..))
  18. Aamupäivää ! Ei meillä vaan aurinko paista..)) Sadetta pukkaa ja pitää odotella että pääsee kauppaan. Kyyti peruuntui, joten täytyy turvautua omiin jalkoihin, jotka ovat edelleen jäykät, ainakin näin aamusta ja asfaltilla astellessa.

    Paljon on minulta pudonnut pois näistä vuodenkiertoon kuuluvista asioista: säilöminen, varustautuminen talveen, uintireissut avovedessä ja tuo liekon mainitsema pyöräily. Se oli tarkoitus aloittaa tänä kesänä, mutta enpä saanut pyörääni huollettua. Sen kuskaaminen junassa monttöörille tuntui liian isolta haasteelta.

    Eli on tullut se aika, jolloin on yhä ennemmän turvauduttava "vieraan apuun". Mutta kyllä sekin voi olla yksi ilon aihe: tavata nuoria, reippaita yrittäjiä, jutella heidän kanssaan ja nähdä työn tulos: pari kasaa erinomaista polttopuuta ensi vuodeksi - kunhan vain saan sen kärrätyä suojaan ja kuivumaan. Piha jäi heidän jäljiltään siistiksi, sade sitoi purut ja valoa ja tilaa tuli pihaan.

    SkillaN kirjoitti näistä Nojatuolin aiheista viisaasti. Ennen oli tosiaan sääntönä, että "seuroissa" ei puhuta uskonnosta eikä politiikasta..)) Kun tiedetään, että niistä syntyvät aina ne kiivaimmat keskustelut.
    Samaa olen kyllä joskus miettinyt, kun seuraa näitä keskusteluja täälläkin: tietoa, elämänkokemusta ja viisautta olisi tämän ikäisillä tarjota, mutta harvoin se tulee laajempaan käyttöön, "kelpaa" nuoremmille.
    Asenne pakkaa olla vähän sellainen kuin Merete Mazzarella kuvasi keskusteluaan nuorten kanssa. Hän kaipasi mielipiteiden vaihtoa, mutta saikin vastaansa lempeän vähättelyn: "antaa mummon olla"..))
    Onneksi useimmilla taitaa kuitenkin olla vertaisseuraa. Sitä osaan ainakin itse arvostaa kovasti - kuten myös näiden ikäpalstojen antia. Eikä voi taas kylliksi kiittää SkillaNia, joka vielä jaksoi aloittaa alusta, tarjota päiville leppoisan alun.
    demeter1
  19. Voi että ! Onpa virkistävää lukea tällaisia kirjoituksia. Kun ei "tiedetä" vaan kysellään, pohditaan ja ihmetellään...
    Näistä alkuperäiskulttuureista minulle ovat tulleet "tutuiksi" vain intiaanit ja Australian aborginaalit- nekin vain kirjallisuuden ja taiteen kautta. Aborginaaleista tehtiin merkittävä elokuvakin "Kerran sotureita" ja Katja Kettu käsitteli intiaanikulttuurin tuhoutumista kirjassaan Rose on poissa. Vaikka kirja oli fiktiivinen sen takana oli paljon tutkittua tietoa. Fintiaanien mailla-kirjassa Katja Kettu oli yhtenä tekijänä. Intiaanipäällikkö Seattlen puhetta Washingtonin suurelle päällikölle ( 1854) on paljon siteerattu ja se on tullut tutuksi ainakin meille luontoihmisille.

    Pakko yhtyä tuohon yhteiseen päätelmään: ihminen ei opi. Jospa sekin on jotakin, että osaa kuitenkin kysellä, tutkia ja surra. Ne auttavat pysymään nöyränä, elleivät muuta.
  20. Heh, mahtava aine, piti tietysti olla "aihe". Tekeekö "kone" näitä virheitä, vai minäkö vain?
    21. 44 / 378
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt