demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

6837

  1. Minulla on pari omakustannetta, sisarusten elämänkuvausta. Eivät ne missään nimessä huonoja ole, mutta vähän olisin kaivannut vähän laajempaa perspektiiviä niihin: ajankuvausta, ehkä.
  2. Ai ! Oli sinun aloitus, Paloma ? Pikaisesti luin ja päättelin mielessäni, että se sisältää "piilofeminismiä" ja olisi yhtä hyvin voitu kysyä: kuka teillä päättää, mies vai sinä..))

    No. Ei ollut tarkoitus olla "negatiivinen", mutta omalla kohdallani voi ehkä todeta, että elämä meni niinkuin meni ja perheen kanssa eläessä lapset olivat se prioriteetti, jonka vuoksi oli ehkä tingittävä omista tavoitteista ja "unelmista", joita nyt jokaisella tiedostavalla naisella on tänä päivänä suorastaan pakko olla..))
  3. Voi vitsi ! Kyllä näin on: post-traumaattinen stressi päällä !..)) Tulipahan yksi päivä
    lahjaksi, ja saunapäivä vielä. Kyllä kelpaa..))
  4. Huomenta ! Kyllä näissä SkillaNin aloituksissa on taikaa - minulle ainakin. Mieli muuttui heti aurinkoisemmaksi kun viestin luin. Ja taustalla oli tietysti muidenkin kirjoittajien voimaannuttavia viestejä. Eliaanastakin kuultiin pitkästä aikaa.

    Tutun kanssa pohdittiin eilen, että podetaankohan me "post-traumaattista stressiä" kun tunne-elämä on oudon epävakaata, vuoroin ylihilpeätä, vuoroin mieli mataa maassa.

    Tuo oireyhtymä taisi tulla tunnetuksi amerikkalaissotilailla Vietnamin sodan jälkeen ja varmasti meidän sotien veteraanitkin sitä potivat - sitä ei vain tunnistettu, eikä hoidettu.
    Korona-aikaa verrattiin sotatilaan (kotilieden lämmössä) ja olihan siinä samantyyppisiä piirteitä: elämä rajoittui, huoli omasta ja läheisten tilanteesta oli vahvasti läsnä. Jos/kun voimat menivät selviytymiseen, tunteita oli pakko painaa alas ja sillähän on tunnetusti omat seurauksensa.
    Näin me keittiöpsykologit keskenämme päätimme, ehkä vain puolustuksena sille, että voimia ei vain tunnu löytyvän entiseen tapaan, vaikka "vaara" tuntuisi olevan ohi, tai ainakin pienempi, koronan osalta.
    Haravointia on kuitenkin pakko tehdä ja muita pihatöitä, vaikka tihkua on luvattu koko päiväksi. Kylätalkkarista ei ole kuulunut, joten omillaan on tultava toimeen.

    SkillaN kirjoitti, että tässä iässä osaa kuitenkin arvostaa omia aikaansaannoksiaan,
    olla tyytyväinen siihen vähäänkin (puhun siis itsestäni..)). Ja ihan yleisestikin, jos pystymme hoitamaan omat asiamme yhä vieraammaksi käyvässä maailmassa ja huolehtimaan itsestämme niin eikö ole syytä olla tyytyväinen ?

    Ramoona jakoi taas kukkatietoutta. Minäkin päätin istuttaa ne muutamat kukkasipulit, joita eräs kaupunginvaltuutettu aina jakaa postilaatikoihin..)) Viimeksi kävi niin, että kun olin saanut sipulit maahan, orava keksi ne ja kaivoi melkein heti ylös. Kaivoiko syödäkseen vai kiusaa tehdäkseen, en tiedä..)) Jospa jättäisi rauhaan tällä kertaa.

    Hyvää torstaipäivää kaikille.
    demeter1
  5. Ihanasti pystyit taas taustoittamaan ja avartamaan aihetta, Ramoona, kiitos ! Tuon Shakespearen sitaatin olin unohtanut. Ikiaikaista viisautta, jokamiehenkin käyttöön..))
  6. Ihan sama asenne minulla, Ano 11.13. Me - tai ainakaan minä - en tunne ihmisolemusta tarpeeksi pystyäkseni ottamaan kantaa puolesta tai vastaan, mutta on jotenkin kiehtovaa uskoa, että meissä on paljon ulottuvuuksia, kätkettyjä voimavaroja ja jos niiden avulla selviämme elämässä, niin mitä välii..))
  7. Kiitos SkillaN sanoistasi. Itse-epäily on minulle luonteenomaista, en taida siitä päästä, mutta on siinä mielestäni se etu, ettei juuri tule satutetuksi kun on itse itsensä paras satuttaja..))

    No. Leikki leikkinä. Jokainen mielestäni valitsee luonteelleen sopivan selviytymisstategian, tavan olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja jollakin tavalla se häntä palvelee, ei kai se sen kummempaa ole.

    Minulle tämä syksy tuntuu erityisen raskaalta, vaikka yleensä melkein odotan syksyä.
    Tietysti nämä isot maailman tapahtumat voivat vaikuttaa siihen ja ehkä niin on hyväkin, että tulee näitä pakollisia pysähtymisen hetkiä.

    Uskomattoman paljon taas vaikuttaa tämäkin, että "tuttua jengiä" tuntuisi olevat koossa täällä, lähettämässä viestejään, ilmoittamassa itsestään, Makriinaa olen kyllä kaipaillut.
    Eikä nyt taas pidä ymmärtää niin, että tahtoisi tehdä jakoa rekattujen ja Anojen välillä.
    Kuten SkillaN olet monesti korostanut, sisältö ja viestien sävy ratkaisee miten seurassa viihdytään, miten yhteinen yritys meitä rakentaa - tai rikkoo...
    demeter1
  8. Nyt pitää ihan alleviivata tuo havaintosi, brinkkala:
    "Arjessa on se elämänsuola. Kulttuuri ja lomat havahduttavat huomaamaan arjen arvokkuuden."
    Miten totta. Minulle myös. Tänään - vaikka nuorempana minulla oli varmasti keskimääräistä huonompi arjen sietokyky.
    Voitaiskohan tuota pitää jonkinlaisena edistyksenä ? Että pystyy pelaamaan niillä korteilla, mitkä tällä hetkellä ovat hallusssa ?
  9. Totta, tuo viimeinen virkkeesi, Ano 9.16. Sisältöä tuotamme kaikki, sitä ei sovi unohtaa, mutta ehkä huomio kohdistuu ensi sijassa rekisteröityneisiin, "teknisistä syistä"..))

    Kiva kuulla, että pohdinnatkin saavat kannatusta..)) Itselleni ne ovat aina olleet keskustelun suola, tavoitekin, että voi vuorovaikutuksessa toisen/toisten kanssa löytää uutta, avartaa omaa ymmärrystään.
    Tietysti meitä on moneksi. Jollekulle tämä lyhytsanaisuus, jopa kevyt naljailu voi olla luonteenomaista, tapa olla yhteydessä muihin, mutta meidän ikäisten (?) kohdalla se ei taida enää olla kovin yleistä ja voidaan siksi kokea jopa häiritsevänä.
  10. Minä uskon uniini ja enteisiin, vaikka tiedän, että "usko vahvistaa kokemusta ja kokemus uskoa"..))
    C G Jung puhui kollektiivisestä tajunnasta. Että sieltä käsin voimme kaikki saada aineistoa, ikiaikaista tietoa ja viisautta omaan käyttöömme. Miksi jättää se huomiotta ja typistää itsensä "normaaliuden" asettamiin rajoihin ?
    Tietysti näillä vuosin, kun oma olemus on jo haurastunut, pitää ymmärtää, että arkiminän täytyy olla se hallitseva, etteivät uni ja todellisuus sekoitu keskenään.
    "Hänelle uni on todellisuutta ja todellisuus unta" kuvasi Charlotta Lönnqvist Aleksis Kiveä..))
  11. Olet haravoinut koko päivän, Neeasa ? Hyvä sinä. Minulle riittää muutama lehtikuorma päivässä - tunti, toista ja olen ihan naatti. Olen odotellut kylätalkkaria avuksi, mutta hän valitti heti kärkeen, ettei jaksa haravoida pitkään - vaikka on minua parikymmentä vuotta nuorempi. Parhaillaan potee flunssaa.
    Ramoona linkitti uutisen tuosta uudesta haravatyypistä. Pitäisi ehkä kokeilla tätä "lehtien työnnintä", vai millä nimellä sitä pitäisi kutsua ?
    Voimia ja tsemppia jatkoon. Minullakin on tontilla melkein pelkästään lehtipuita...
    demeter1
  12. Tuo onkin hyvä keino käsitellä naljailua, liekko, pitää paussia kirjoittelusta. Saa etäisyyttä asiaan ja oppii, ehkä, millaista ulostuloa kannattaa varoa. Mutta sitten on taas se vaara. että syytetään nöyristelystä..))
    Ehkä meidät rekisteröitynä kirjoittavat koetaan jonkinlaisiksi sisällöntuottajiksi ja meitä arvioidaan siltä pohjalta, vaikka itse olisimme hakemassa vain vertaisseuraa. Sillä asialla ainakin itse koen olevani ja se toteutuu mielestäni parhaiten "tuttujen" kanssa.
    Samanhenkisyydestä olet itsekin puhunut.
    Eikä tämä tietysti tarkoita sitä, etteikö samanhenkisiä löytyisi myös Anojen keskuudesta, mutta sen todentaminen on "teknisistä syistä" hankalampaa.
  13. tuo edellinen oli minun - kuten arvata saattoi...
  14. Minulle - tai minua koskevia - viestejä oli tullut tuonne toiseen ketjuun. Siellä oli kyse omista asioista kertomisesta. Itse syyllistyn siihen jatkuvasti ja luen mielelläni päiväkirjatyyppistä kirjallisuuttakin. Sitä löytyy ainakin lempikirjailijoiltani Eeva Kilveltä ja Aila Meriluodolta. Ja Skillanin kirjoitukset ovat minulle ja varmasti monelle muullekin mieluista ja kotoista luettavaa, niistä välittyy aina sopuisuus, hyvä mieli.

    Tuo avoimuus omista asioista tahdotaan nähdä "itsensä esille tuomisena" ja sitä pidetään, palautteista päätellen, jonkilaisena hölmöytenä, josta sopiikin saada takkiinsa ikävien palautteiden muodossa.
    Itse katson, että vaikka kirjoitan tunnistettavana, olen anonyymi, tavis, en enempää enkä vähempää ja pitkän kirjoittajaurani aikana vain yksi ihminen on minut tunnistanut. Siitä ei käsittääkseni seurannut mitään.
    Vähän olen empinyt kirjoittaa muista ihmisistä, läheisistä ja tutuista. He ovat kuitenkin minulle merkittävä elämänsisältö ja vaikuttamassa myös omassa arjessani. Puolison asiat tulivat ikävällä tavalla "julkisiksi", mutta eipä tuosta muuta seurannut kuin harmi ja pettymys minulle itselleni.
    Nykyisin kun kirjoitan läheisistä, ystävistä ja tutuista, käytän kaikista nimitystä "tuttu". Ja koska en mielestäni kirjoita kenestäkään pahantahtoisesti enkä juoruillen, aion jatkaa samalla linjalla - jos siis ylipäänsä jatkan kirjoittelua..))

    Joku kirjoittaja paheksui muista kirjoittamista sanoen, että tuskin kohteet tykkäävät olla "koko maailman" huomion kohteena. Minusta tuo on hätävarjelun liioittelua.
    Tämä palsta ei ole koko maailma, vain erään kirjoitusalustan pieni osa. Ja ketä kiinnostaa oli kahdeksankymppisten ajatukset/asiat ? Kun kiinnostusta ei riitä nuoremmillekaan.
    Ja tahdon uskoa, että sittenkin aika harva haluaa stalkata ja halventaa muita saadakseen siitä itselleen arvonnousua. Se tulee kyllä täällä huomatuksi ja stalkkaaja tulee itse leimatuksi.

    Tottahan se on, että tässä ajassa on vahvasti läsnä jonkinlainen retostelun henki, joka ilmenee ensi sijassa toisen reviirin ja kunnioituksen puutteena. Kun meillä on se kuuluisa sananvapaus - ilman vastuuta ! Nyt sitten yritetään kampanjoida sen ylivaltaa vastaan.
    Erätauko/hyvin sanottu - ovat olleet puheenaiheena täälläkin.

    Ja taas tuli luvattoman pitkä viesti. Lukupakkoa ei edelleenkään ole. Kun nimimerkki on näkyvillä voi harpata viestin yli kun "tietää" mitä on odotettavissa..))
    demeter1
  15. Huomenta. Ja keskustelu jatkuu (siitä miten pitäisi keskustella)..)) Jokaisella lienee omat näkemyksensä siitä ja demokratiassa äänekkäimmät yleensä voittavat.

    Itse olen luonnostani monisanainen ja on selvää, että kun tuollainen lyhytsanainen viestintä on nyt "in", suosiossa, käy juuri niin kuin Ano kirjoittaa: pitkää viestiä ei jakseta lukea. Eikö malteta keskittyä, vai eikö vain kiinnosta ?

    Minusta pitkät viestit tarjoavat mahdollisuuden syvempään vuorovaikutukseen jopa palstaystävyyteen, eikä sen minustakaan pitäisi olla keneltäkään pois, kuten liekko tuolla jo kirjoitti. Eikä palstaystävyys ole mielestäni poissulkevaa, kyllä sitä pystyy jakamaan
    vaikka ei siihen näkyvästi osallistuisi. Esimerkkinä vaikka SkillaNin suosio myös Anojen keskuudessa.
    Halloween on sitten juhlittu. Lapsenlapsilta tuli karmeita kuvia naamioista ja asuista. Supisuomalaisena en oikein jaksa innostua koko juhlasta, tuontitavaraa, jonka taustaa tuskin moni tuntee, mutta kauppamiehet tietysti hykertelevät kun kauppa käy.

    Yllättäen ilmaantunut kolmoishermosärky (?) teki minut vähän huonouniseksi ja sen myötä hajamieliseksi. Olin unohtanut laittaa makuuhuoneen patterin päälle tuuletuksen jälkeen ja kun heräsin, lämpöä oli makuuhuoneessa 13 astetta ! Ehkä on hyvä tottua viileämpään kun tulevasta emme tiedä.
    Naapuri minua jo pelotteli energian hinnannoususta, kehotti siirtymään pörssisähköön. Minulla on voimassa kahden vuoden sopimus ja jos olen oikein tulkinnut, energian hinta on keskitasoa. Lapsuudenkodissa siirryimme "ylläpitosopimukseen": sähköyhtiö ruuvasi sähkötaulun irti ja jos/kun se palautetaan se maksaa 70 euroa, ylläpito 13.50 kuukaudessa. Tyhjillään olevassa pienessä vuokra-asunnossani ei ole voimassa olevaa sähkösopimusta.
    No niin. Taas tuli sitä "tyhjää ja turhaa" asiaa ! En oikein ymmärrä tuota tylytystä, kun lukupakkoa ei täällä ole ja halukkaille kirjoittajille löytyy tilaa vaikka miten.
    Hyvää viikonalkua kuitenkin kaikille,
    demeter1
  16. Näin se menee minullakin, SkillaN. En edes tuon jalkavaivani aikana oppinut pyytämään tai ottamaan apua vastaan vaivautumatta siitä. Heti tulee mieleen, miten sen korvaisi.

    Viimeksi sain apua seurakunnan vapaaehtoistyöstä. Vaikka olen tehnyt sitä itsekin, tuntui vaikealta ottaa apua vastaan kahdelta vapaaehtoiselta. He pilkkoivat minulle klapeja, liian isoja olivat tilaamani. Kun valittelin vaivautumistani, molemmat vakuuttivat, että sessio
    kävi heille kuntotreenistä ja yhteinen keittolounas oli erityisen mieluinen ja virkistävä.
    Sitä se oli minullekin.
  17. Huomenta. Olipa iloinen yllätys, kun kuultiin SkillaNista. Ja muutto takaisin kotiin ?
    Voimia sinulta ei puutu SkillaN. Oma tupa, oma lupa. Aika outoa oli varmasti tottua noihin "sääntöihin", mitä asujalle asetettiin siellä edellisessä paikassa.

    Kyllä nojatuolin menetys tuntui laajalti. Minulla se ainakin tuntui, enkä oikein pysty ymmärtämään, mikä siinä oli niin häiritsevää, että siitä piti päästä eroon.
    En oikein jaksa innostua kirjoittelusta muualle, vaikka hyviä aloituksia ja kirjoituksia on ollut, niitä ei voi moittia.

    Oma arki antaa tietysti haastetta ja lisääntynyt toimintakyky on suuri ilon aihe.
    Tuttavat ja ystävät ovat myös sitä. Nyt vain täytyy nähdä enemmän vaivaa siinä, että saa juttukavereita..)) Olen ajatellut vapaaehtoistyötäkin, pari tuttua on siihen houkutellutkin mukaan. Kunhan pihatyöt saan tehdyksi niin ehkä sitten.

    Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille !
    demeter1
  18. Maria Petterson oli tulossa naapurikunnan kirjastoon kertomaan tästä uusimmasta kirjastaan.
    Hän peruutti tulonsa "sairastumisen" vuoksi. Kohu kirjan ympärillä oli silloin kiivaimmillaan, enkä ihmettele, jos se sairastutti.
    Maallikon näkökulmasta kirjaa kohtaan esitetty kritiikki sai turhan isot mittasuhteet, mutta kai eliitti (yliopistoväki) sitten tahtoo valvoa mitä rahvaalle kerrotaan ja miten - pilkuntarkasti se pitää tehdä..))

    Ihan sivujuonteensa kerron, Beng, että olen jo saanut "terveen paperit", lonkka on kuvattu ja hyväksi havaittu. Sauvalenkit kuuluvat nyt minunkin päiväohjelmaani. Jos kuljen ilman sauvoja, tasapainossa on vielä hiomista.
    Tsemppiä ja mukavaa syksyä !
    demeter1
  19. Olennaisia kysymyksiä, Ano 14.45. Olen odottanut vastauksia, mutta niitä ei sitten taida tulla.
  20. Ajattelen, Ano 12.52, että aina on joukossa niitä, jotka tekevät tikusta asiaa, ihan ilkeyttään tai kurillaan naljailevat, kuten mielestäni tehdään silloin, kun/jos huomautellaan omasta mielestä "vääristä" sanavalinnoista, toimitaan toisin kuin itse toimisi.

    Varmasti pitkälti luonnekysymys tuo avoimuus ja jossakin kuviossa se voi olla edellytys vertaistuuden, jopa vertaistuen kokemiselle ja saamiselle.

    Avoin ihminen tekee siis virheen siinä, että luottaa toisiin ihmisiin ? Siitä olen itse aina lähtenyt ja oikeastaan olen vasta täällä saanut kokea, mitä siitä voi pahimillaan seurata.
    21. 45 / 342
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt