demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7607

  1. Kiitos palautteesta, Ano 11.15. .))
  2. Minäkin ihmettelen tuota yksituumaisuutta millä "rasisteja" nyt maalitetaan, viimeksi Saska Saarikoski häpesi suomalaisuuttaan ja odotteli kai "luopioitakin" mukaan häpeärinkiin.

    Jossakin linkitettiin - Iltasanomien linkkien lisäksi - kirjoitus, jossa vaadittiin suurinpíirtein uuden hallitusohjelman kirjoittamista "nollatoleranssi rasismille" - pohjalta. Rasismin hävittäminen nostetaan siis työjärjestyksen kärkeen - vai ? Minä kun olin ymmärtänyt, talouden kuntoon saattaminen oli se yhdessä sovittu tavoite, mitä kansan valitsemat edustajat oli valtuutettu suorittamaan.
  3. Vihdoinkin tervejärkistä puhetta, Ano 8.52. "Jolla on korvat, se kuulkoot". Kiitos päiväni pelastamisesta...))
  4. Vähän outoon paikkaan meni nyt tuo vastaus Anon, 10.47, viestiin...
  5. Melkein uskon tuon Ano 10.47. Kyllä tässä on mielestäni meneillään jonkinasteinen vedätys, vai olisiko "puhdistus" passeli sana ? Pettyneet oppositiopuoleet ovat somevaikuttajien tuella masinoineet ryvetyskampanjan, jonka tavoitteeksi ilmoitetaan muun muassa Suomi-kuvan parantaminen maailmalla. Siis rähmällään ollaan taas, alamaisia, joille on tärkeämpää se "mitä meistä ajatellaan" kuin se mitä olemme ?

    Janne Saarikivi totesi aamun jälkiviisastelussa, että Riikka Purran yhteyksistään erotetuista sanomisista ei olisi noussut vastaavaa kohua, elleivät ulkomaiset lehdet olisi lähteneet siitä uutisoimaan ja paisuttelemaan - taustoja tuntematta. Voisiko miettiä myös niiden motiiveja ? Saarikivi analysoi myös hienosti sitä prosessia, millä tällainen tilanne: uskottava, mutta tarkoitushakuinen tarina, saadaan syntymään.

    Tottakai "Nollatoleranssi rasismille" on hyvä tavoite, mutta eikö se pahimillaan johda siihen,
    missä ollaan nyt: etsimällä esitään todisteita ja vahvistusta omalle ennakkoasenteelle periaatteella: kerran "rasisti", aina "rasisti". Sana lainausmerkeissä siksi, että useimmat tuon sanan käyttäjistä eivät taida edes tietää sen tarkkaa sisältöä, eivätkä sen pitkää, synkkää historiaa, mikä tuskin on verrattavissa tilanteeseen, jossa me olemme nyt.

    Tuntuu myös, että Riikka Purran antama selitys alatyyliselle kirjoittelulle ei ole tullut kuulluksi. Sisäpiirijuttu, joka tietyssä ilmapiirissä nähdään huumorina, nähdäänkin yhteydestään erotettuna raskauttavana todisteena henkilön epäkelpoisuudesta.

    Vähän samaan sarjaan liittäisin tämänkin kohun kuin Sanna Marinin aamiaissämpylät tai tuon biletysuutisoinnin. Ei "kansa" sentään politiikkoja omista, eikä kai kukaan voi ajatella, että äänemme saanut kansanedustaja vastaisi kaikilta osin toiveitamme.
    Pikemmin heille sopisi toivottaa voimia ja kestävyyttä tärkeässä työssään kuin alkaa etsimään luurankoja kaapista. Etsivä löytää, sanotaan, ellei löydä, otetaan mielikuvat ja ripaus pahaa tahtoa avuksi niin siitähän se omia tarkoituksia palveleva viholliskuva syntyy...
  6. Mykistävä riimitys jälleen. Kiitos siitä. Päätyi samaan kuin Eino Leino Äijön virressä: ihmiset on ilvesheimo - minkä teinkin sen tuhoan.

    Itse tahtoisin tulkita tuota lohdutonta tulevaisuuden kuvaa sillä tavoin, että Jumala ja koko taivaallinen taustajoukko on meissä, edustaa sitä "korkeampaa minuutta", johon emme oikein näinä aikoina yllä. Menemme siitä, missä aita on matala, valitsemme sen "myönteisen vaihtoehdon" , mikä ei vaadi meiltä oikein mitään, mutta pitää maailmantuskan siedettävällä tasolla.
    Tämän tulkinnan teen taatakseni itselleni (!) riittävän mielenrauhan, pystyäkseni elämään Carlos Castedan (don Juan) elämänohjetta noudattaen: "tee työsi ikäänkuin se olisi tärkeätä, tietäen, että se ei ole tärkeätä"..))
  7. Olet sinä urhea Makriina ! Juuri samanlaisissa oloissa vietin minäkin aikaa lapsuudenkodissa ja kehuskelin selviytymiselläni..))
    Meillähän oli mahdollisuus saada perinteiset mukavuudet voimaan, mutta emme tahtoneet, haastoimme itsemme sietämään tiettyä epämukavuutta ja mielestäni se kyllä palkittiin - valinta vahvisti omaa elämäntuntoa, laski stressitasoa ja antoi uskomattoman hyvän yöunen.
    On sanottu, että nykyinen hektinen elämänrytmi ei ole ihmiselle luontainen, "sielu" ei ehdi mukaan tekemisen tahtiin. Ainakaan minun sieluni ei tunnu ehtivän..))
    Onneksi nyt ei tarvitsekaan ehtiä. Saadaan elää tässä hitauden kulttuurissa...
  8. Lapsuudenkotini on Pirkanmaalla vaikka itse saatan puhua Etelä-Pohjanmaasta, Mkr.

    En muistanutkaan noita parsinavetoita, enkä muista tuota heinittymistäkään. Virheitä on tehty ennenkin..))
    Minulle kyllä tämä "teollinen karjanhoito" on kauhistus: yli 500 lehmän karjatila, mikä muistuttaa laboratoriota steriiliydessään ja tehdasta automatiikaltaan. En ole käynyt, mutta kuvauksia olen lukenut ja kauhistellut lehmien osaa: ei nimeä, ei kosketusta, ei tunnesuhdetta ihmiseen, hoitajiinsa...
    Meidän tuttu kyllä kuvasi, miten ruhtinaalliset olot lehmillä on: täsmähoito, kaikki tapahtui automaattisesti ja ajallaan, ruokailu, ulkoilu, lypsyt, pesut. Kuulemma heillä on jonkinlainen rapsutuskonekin - harjaamisen tilalla kai ?
  9. Olipa hyvä, että tämä vanha ketju nostettiin esiin. Keskustelua ja kuvausta minun mieleeni ja kun vielä Makriina itse osallistui, niin johan mielikin virkistyi ! Kuin ennen - vanhaan hyvään aikaan..))

    Kun minulla oli vielä tuore kokemus lapsuudenkodissa vietetystä ajasta niin kyllä tuli ikävä maalle - ja siihen entiseen aikaan, missä kaikki oli vielä "oikein ja kohdallaan"..))
    Aurinko ei ollut pistävää, vedet olivat kirkkaita, eivät leväkasvuston ja/tai järvisyyhyn saastuttamia, ilma, joka oli helppoa ja raikasta hengittää...Paljon on ihminen pilannut.

    Minun luonnonvaraista pihaa maalla oli kyllä ilo katsella, siis alkukesästä - kun runsautta ja vihreyttä vielä riitti. Olen joka vuoksi hävittänyt lupiineja ja siksi kai tutut kesäkukat olivat saaneet itselleen tilaa. Niitä oli mukava seurata ja metsässä Maariankämmekkä ja Valkolehdokki kukkivat samalla paikassa kuin aina ennenkin...

    Mutta totta, loppukesästä tuo rappio alkaa tietysti ikävästi näkyä, ei miellytä enää minunkaan silmääni...
    Mummonmökkien katoaminen maisemasta on kyllä menetys. Veljentyttö on mukana Facebook-ryhmässä "Pelastakaa vanhat talot" ja kertoo sieltä valittuja paloja minullekin...
    demeter1
  10. Kiitos lisätiedoista, Ama. Hattua pitäsi nostaa, jos sellainen olisi !..))
    Kerron tuosta kalastuksestasi ja sen nikseistä pojalle, joka kalastaa. Ehkä tietääkin, mutta tuskin kalastaa sinun ikäisenä...
  11. Heh, kiitos tarkennuksesta, Mkr..))
  12. Samaa minäkin toivon kuin Ano 6.47. Että vointisi, aloittaja, olisi edes vähän parempi nyt. Aurinko ainakin paistaa ja ilma tuntuu raikkaalta, täällä "etelässä" ainakin.

    Minäkin epäröin, mutta tuli mieleen vähän saman tyyppinen vitsi, minkä Ano 6.47 kertoi.

    Rouva Kolehmainen meni lääkäriin ja innostui kun lääkärikin oli nimeltään Kolehmainen, kyseli, ollaanko ehkä sukua ? Siihen lääkäri vastasi: "ehkä sieltä Aatamin ja Eevan kautta"...
    Rouva innostui entisestään: "jestas ! Olivatko hekin Kolehmaisia ?
  13. Viisi verkkoa veteen ! Miten sen voi yksin (?) tehdä ? Sitkeä selviytyjä olet, Ama. Ja työ kiittää tekijäänsä: mahtoi olla aika vonkale, tuo ahven ?

    Kyllä minäkin kaipaan näitä "oikeanikäisiä", tutuiksi tulleita kirjoittajia. He juurruttivat palstaan eri tavoin kuin satunnaiset kirjoittajat, ainakin minut.

    Kireitä siimoja, Ama ! Mukava lukea kuulumisiasi: kun joku osaa ja jaksaa, tulee itsellekin halu ryhdistäytyä, yrittää enemmän..))
  14. Minäkin katsoin tuon ohjelman, Ano 18.32. Vähän väsyneeltä hän vaikutti tuossa esityksessä vai oliko vika taltioinnissa ? Joskus katselin jonkin äänitteen varhaisemmilta vuosilta, kun hän villitsi yleisön tuolla "Olen suomalainen"- kappaleella.
    Minulla on Kari Tapion CD unilauluna..)) Estämään jokailtaista päivän tapahtumien kelausta tai seuraavan päivän "työsuunnitelman" tekoa.
  15. Riimit tuovat lohdutusta, ainakin Menneisyyden miehen riimit ! Kiitos taas.
    Uhkakuvat ja pelot kesytetään näkemällä ja kuvaamalla ne, sanovat.
  16. Sanopa muuta, Ano 16.21. Vaikka kaukana sijaitsevan vanhan talon hoito alkaa olla minulle ylivoimaista - ilman miehistä apua, en millään voinut luopua lapsuudenkodista vieläkään.
    Tuntuu melkein kipeältä todeta, että kun menen lapsuudenkotiini, menen kotiin. Syvä rauha asettuu minuun heti kun kynnyksen yli pääsen.
    Nykyisessä kodissa vastaan tulevat ensimmäisenä tekemättömät työt, arjen velvollisuudet, joihin minulla on tietysti "teknistä apua", mutta ilmapiiri on erilainen, hektinen jotenkin.

    Sanoinkin tutulle, että jos olisin perheetön, vailla siteitä tänne, muuttaisin lapsuuden kotiini ja eläisin siellä "päivieni loppuun", hyvin tietäen sen, että sielläkin eläessä uutuudenviehätys haihtuu ja arki alkaa.
    Niin että tähän nyt on tyytyminen, eikä tämäkään vähäistä ole, ainakaan vielä.

    "Nyt on nyt", kuten sanot. Vettä olen itsekin aina kaivannut kotieni lähelle. Onnekas olet kun olet senkin saanut kokea...
  17. Minäkin muistan tuon savolaisvitsin ja toisenkin (toinen miniä on Savosta).
    Pariskunta oli soutelemassa järvellä anopin kanssa. Anoppi putosi veteen, jolloin vävypoika totesi: "Nyt ei kyllä naarata"...
    Haarapääskyn nimi on kuulemma Savossa "huorapääsky"...
  18. Juuri noin, Ano 14.58: melkoinen osa kansasta pysyy saamamiehenä pitkään, jotkut elämänsä loppuun saakka.
    Kai niin sopii ollakin yhteisvastuun kannalta, että jos me kaikki olemme käsi ojossa rahastamassa "yhteiskunnalta" kaiken mahdollisen, me teemme siitä hallaa myös itsellemme.
  19. Ehkä Marin sittenkin yliarvoi omat voimavaransa..)) - Ano 15.02. Yksi ihminen, oli hän miten valovoimainen tahansa ei sentään pysty instituutiota ravistelemaan. Nuori ihminen ei ehkä vielä näe tai tunnista niiden merkitystä...
  20. Yhteisymmärrystä ja malttia, Ano 14.16. Juuri niitä me mielestäni tarvitsemme. Ehkä myös uutta ajattelua. Olin aika tyrmistynyt, kun Hanna Wass, arvostettu politiikan tuntija piti arvelluttavana sitä, että vastuuta taloudesta siirretään yksilöille !!!
    Minä olen ymmärtänyt, että yksilöillä sen lähtökohtaisesti pitääkin olla !

    Nyt kun kotitalouksilla on vähemmän rahaa käytettävissä, ostetaan vähemmän ja harkiten,
    uutisissa kerrottiin. Niin tehtiin myös 90-luvun laman aikana. Turhan, tarpeettoman krääsän tuottaminen tai muu ylikulutus ei voi ratkaisu kun pyritään säilyttämään "hyvinvointivaltio", joka nytkin seisoo savijaloilla.
    Miksi kukaan ei ehdota elintason laskua ? Ei sen aina tarvitse merkitä elämisen tason laskua. Painetaan jarrua ja katsotaan mitä tapahtuu - sen sijaan että lisätään kerroksia...
    21. 56 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt