demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7608

  1. Jaksat sittenkin paljon, Ano 14.31, kun olet noin mukana läheistesi elämässä - toivoa antamassa. Emme kai me muuta oikein voikaan: olla olemassa, kuulolla, läsnä ?
  2. Lastenlasten synttäreistä tietenkin puhuin, Ano 14.24, vaikka toinen poikakin vietti samaan aikaan synttäreitä.
    Ei auta koulutus välttämättä nuoriakaan, lujilla ovat hekin monessa mielessä: jos työtä on, sitä on liikaa ja usein kilpailukin on kova. Lisäksi sitten on oma perhe ja heidän tarpeensa.
    Meillä vanhoilla ei tietenkään ole noita velvotteita, siitä kai pitäisi olla kiitollinen....
    Ehkä se mitä heille toivomme, on sittenkin arvokasta ja riittävää...
  3. Olin pitkään sitä mieltä, että tuo liekon kuvaama olotila koskee vain muita, ei minua itseäni. Pakko on jo myöntää, että samaa tautia poden itsekin. Metsälenkillä sen huomasin. En jaksanut ihastella valkovuokkojen kukintaa, en vihertyviä koivuja, en lumesta vapautunutta tuttua maisemaa.
    Mikähän tämä taudin nimi on ? Joku jälkikorona ? Minunkin kuntoni on hyvä, minulla on ystäviä ja muutenkin riittävän hyvät elämänpuitteet. Elämisen innostus vain puuttuu. Aamuisin herään toiveikkaana, mutta en jaksa kehua enkä tsempata itseäni omasta pärjäämisestäni.

    Lapsenlapset ovat tietysti ilon lähteitäni, mutta intiaaniviisauden mukaan "rakkaus" tarkoittaa "kipua sydämessä". Niin ainakin minulla. Jos pienikin vastoinkäyminen kohtaa heitä, mummo on toltaltaan. Ja sitä tulevaisuuden uskoa pitäisi olla heillekin jakaa, kun itse on tajuavinaan liiankin hyvin, millainen tulevaisuus heitä odottaa.

    Viron tuliaiset ovat kaapissa. Ei minullekaan maistu alkoholi, kerran kokeeksi otin pienen lasillisen likööriä, mutta mitään lisäarvoa siitä ei minulle koitunut. Mitähän niillekin pulloille tekisi ? Jakeluun täytyy varmasti laittaa.

    Mielen virkistystä minulle on yleensä tuonut ihmisseura, siihen en väsy enkä kyllästy.
    Nyt tapahtui sekin. Oltiin lasten synttäreillä ja pitkästä aikaa me kolmet isovanhemmat tapasimme toisemme. Tunnelma oli lattea, ei oikein riittänyt puhuttavaa. Tai minä puhuin (mikä minua hävetti jälkeenpäin) mutta vastakaikua ei oikein tullut. Ihan uhriuduin: minunko tässä täytyy aina kannatella koko jengiä ? ..))
    Sitten tietysti muistutin itseän siitä, että niinhän se on aina ollut: minä järjestän tapaamiset, kutsun kylään, pidän yhteyttä (hiukan liioitellen), Miksi aina minä ?

    Mutta toisaalta on ihan hyvä lukea muidenkin viestejä. Tietää, ettei ole tuntojensa kanssa yksin.
    Jospa se tästä. Tai sitten ei.
  4. Kiitos nyt sinulle, Ano 12.20, ja muillekin palautteista. En tahdo olla noteeraamatta niitä ja olen tietysti niistä otettu.
    Ja kuten sanottu, täällä on paljon hyviä kirjoittajia, jospa olisikin syytä painottaa meidän yhteistä tuotosta, ei ketään erityisesti ?..) Anonyymiys tietysti tukee tuota tavoitetta hyvin.

    Kaikki on suhteellista (viittaan kehuihin), suomen kielen osaaminen, edes tällä tasolla, on kyllä minulla ollut työn ja tuskan takana, jonkinasteisen lukihäiriön, sanasokeuden, vuoksi ja vanhemmiten vaiva on kyllä selvästi pahentunut. En aina edes jaksa korjata virheitä, vaikka ne huomaisinkin.
    Siksikin on vapauttavaa kirjoittaa täällä, kun virheisiin yleensä suhtaudutaan ymmärtäen. Lainausmerkkejä joudun käyttämään usein, kun en oikein tahdo löytää sopivaa sanaa tarkoitukseeni. Niistä tuleekin joskus aiheellisia korjausehdotuksia tai täsmennyspyyntöjä. Yhteistyöllä se sujuu..))
  5. Olitkin näköjään vastannut minulle, Paloma. Jouduin poistumaan eilen, enkä illalla jaksanut enää kahlata ketjua läpi.
    Enpä oikein osaa asiasta enää mitään sanoa. Itse sain pienet nuhteet, mutta myös (epäsuorat) kehut..)) Sinä viittasit manipulointiin, etkä pitänyt kirjoittajien vertailua sopivana. Ei kai tässä nyt kuitenkaan mitään mullistavaa tapahtunut ? " Näin on aina ollut, ja näin on aina oleva" ...))
    Olen kyllä yrittänyt olla "mielistelemättä" - vai millä nimellä osallistumistani nyt pitäisi kutsua? - mutta jokainen tietää, ettei omaa luontoaan voi kovin pitkälle väärentää. Ja jos itse hyväksyy oman luonteenpiirteensä ja useimmat muutkin ovat sen hyväksyneet - ainakin muualla - niin ehkä minun ei pidä tapojani kovasti muuttaa.

    Jos tästä jotakin tahtoisi oppia niin ilmeiseltä vaikuttaa se, että muille annetut ohjeet, jopa toiveet, koetaan määräyksinä, eikä niistä tykätä. Tuo henkilöön menevä kritiikki, maalitus ei tietenkään ole mukavaa, jos itse joutuu tulilinjalle ja kuten on monesti sanottu, maalituksen kohteeksi joutunut on osittain osansa valinnut, olemalla avoin, luottamalla muihin. Riski on tietysti se, että saa sitä, mitä ei ole tilannut..)) Kaikella on hintansa.

    Tämä nyt saattoi olla ikävä rönsy tuohon aloituksen aiheeseen, mutta niinhän usein pakkaa käydä ja ajattelen, että meille se jo voitaisiin suodakin - eihän meidän enää tarvitse "pysyä riveissä" ja sanakin on kuulemma vapaa - ainakin siinä "pahassa", hyvässä ei ehkä niinkään..))

    Vaikuttaa myös siltä, että ketjukin jatkui "asiallisissa merkeissä", joten ehkä tämä pieni mielipiteiden vaihto ei kovin suurta hämmennystä aiheuttanut.
  6. Minäkin katsoin ohjelman. "Vanhoissa hehkuu hengen aurinko"... runoili Leino.
    Näin voi kyllä sanoa Kallifatidestä, jonka nimen olen toki kuullut, mutta en ole muistaakseni häneltä mitään lukenut.
    Tuttuja ajatuksia, mutta kun ne esittää joku, joka on ne elänyt ja niillä itseään rakentanut, niistä tuleekin ainutlaatuisia.
  7. "Tavallinen" tulee helpommin ymmärretyksi, Ano 10.02, erityinen, erilainen, ei välttämättä herätä samanlaista vastakaikua. Ehkä se ei ole kateutta vaan oman laadun puolustamista...
  8. Niinpä, Ano 9.53. Eipä käy kiistäminen, mutta sen ja myös tulevien virusten kanssa meidän on vain elettävä miten parhaiten taidamme. Virukset taitavat olla meidän sotamme ja tietysti myös muut luonnonkatastrofit, joita maailmassa riittää. Siksi ajattelen, että jokin toinen ulottuvuus, vaikka se "hengen ulottuvuus", voisi olla meille avuksi.
  9. Kiitos kevätterveisistä, Eliaana, kuin olisi päässyt itsekin kevään keskelle, paremmin kuin täällä, missä ihmisen on pakko olla hallitsija ja alamainen, noudattaa sääntöjä ja rajoituksia.

    Toki kevään merkit ovat täälläkin poimittavissa. Sinivuokkoja olen bongannut, vaikka ne ovat täällä harvinaisia, valkovuokko kukkii jo runsaasti ja haravoitavaa riittää..))
    Minun on pakko vähentää noita lehtipuita. Ne kun eivät kunnioita rajoja vaan varistavat lehtensä myös naapurin tontille, jossa lehtipuita ei ole.
  10. Korona-ajan ikävin seuraus oli mielestäni se, että etäisyyden ottamisesta tuli maantapa. Etenkin pienten lasten kohdalla sillä voi olla ikäviäkin seurauksia. Heille kun se ruumiinkieli on toinen äidinkieli.
    Tai sitten meille on annettu tilaisuus oppia, että koskettaa voi ilman fyysistä kosketustakin. Jokin asia, joku ihminen voi koskettaa meitä puhtaasti tunnetasolla ja hiljaisuudessakin voi syntyä merkittävää kanssakäymistä.

    Kriisi voi olla myös mahdollisuus, niinhän sanotaan..))
  11. Onhan tuossa Paloman kommentoinnissa pikkuisen sitä sävyä, että Hän tietää, miten minä kehuihin suhtaudun, Ano 8.50..))
    Olen aikaisemminkin sanonut, että jokainen kirjoittaja edustaa täällä omaa laatuaan, eikä kukaan ei ole niin ainutlaatuinen, ettei hänen kaltaisiaan olisi muita. Samanhenkiset löytävät toisensa, täälläkin. Kun rohkaisee toista, kertoo myös itsestään.
  12. Minusta huumoria on valotettu tuossa aloituksessa niin monipuolisesti, ettei siihen ole oikein mitään lisättävää. Samaa mieltä voi myös olla siitä, että se näytäisi kadonneen tai ainakin vähentyneen yleisessä ilmapiirissä.
    Vai onko sekin muuttunut niin "moni-ilmeiseksi", ettei vanha enää löydä omanlaistaan huumoria monien yrittäjien joukosta ? ..))
    Vähän tuntuu siltä, että viihde ja sen runsas tarjonta on saanut aikaan sen, että ihminen on tosiaan huvittanut itsensä hengiltä, kuten Neil Postaman ennusti jo muutama vuosikymmen sitten ja tullut turraksi, kyvyttömäksi löytämään aitoa iloa, joka taas edellyttäisi myös vastakohdan, surun tuntemista.
    Toinen kirjoittaja otti esille lukutaidon heikentymisen. Kuva on voittanut sanan. Onko viihde voittanut huumorin ? Ne eivät mielestäni ole sama asia.
  13. Heh, brinkkala..)) Seepra ei pääse raidoistaan, imartelija ja nuolijahan minä olen aina ollut, kuulemma. Mutta kiitos sinulle Ano, 14.48. Laitan kehusi talteen enkä ole huomaavinani tuota vertailua..)) Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, eikä kai sille mitään voi ?

    Kiva kuulla sinusta ja olostasi siellä, brinkkala. Yhtä aktiivinen kuin ennenkin ? Siellä "uudessa" kotikaupungissasi.

    Ai Rosa Liksom on palkittu ? Kuvataiteilijana vai kirjailijana ? Joillakuilla on noita lahjoja. Mutta onhan se hyvä, että me vähälahjaisetkin saamme niistä nauttia..))
  14. Äläs nyt, Ano 14.48. Muistan kyllä, että tuollaista päivää on vietetty, mutta en muistanut miksi..))
  15. Minäkin olen seuraillut Jarkko Tonttia jo vuosia..)) Hän edustaa minulle eräänlaista "järjen ääntä", tuo mainittu kirja "Haava" on ollut tilauksessa pitkään, aforistisia runoja olen häneltä lukenut ja tietysti noita lehtijuttuja...
    Kirjan ja ruusun päivä oli ja meni. En tien tiennytkään tuosta historiasta...
  16. Kiitos kysymästä, Neeasa. Lonkkani voi hyvin, en aina edes muista, että se on uusittu..))

    On tämä vain hyvää aikaa meillä; vanha saa varaosia tarvittaessa, kymmenen vuoden takuulla..))

    Kiva, että teet näitä arjen aloituksia. Arkihan meillä on kaikilla yhteisenä ja siitä selviäminen voisi olla tämän ajan tärkein haaste, minulle ainakin.

    Olen tosi kiitollinen tästä nykyisestä toimintakyvystäni, vaikka eihän se samanlainen ole joka päivä ja usein sitä varjostaa myös ikätovereiden tilanne. Ellei fyysistä vaivaa ole, henkinen lama näyttäisi olevan melkein sääntönä useimmilla: ei jaksa, ei kiinnosta...
    Mikä neuvoksi ?
    Naapurin aktiiviset rouvat ovat ottaneet asiakseen minunkin aktivoimiseni: paikalliseen eläkeläiskerhoon houkuttelivat ja tuntuu, että nyt menoa on jo liikaakin kun kaksi kirjapiiriäkin on vielä voimassa.
    Pihahommia, noita muidenkin kuvaamia, minäkin yritän toimitella päivittäin. Tänään kävi "uskottu mies", vakiavustajani, kokoamassa trampoliinin - sitä on jo kyselty moneen kertaan.
    Sain myös lupauksen pakukeikasta lapsuudenmaisemiini: kesällä on pakko tyhjentää lapsuudenkoti "arvotavarasta", jättää sinne vain välttämätön varustus kun tuntuu, etten siellä yksinäni "ennätä" olla - kun se auto ja kuski puuttuvat !

    Liian pitkä matka sinne on, nuorilla perheillä, kun muita kesäasumuksia on lähempänä.
    Ei saisi olla liikaa huolehdittavaa näillä vuosin...
    Kauniita kevätpäiviä kaikille,
    demeter1
  17. Hyvä kun muistutit, Ramoona. Kyllähän me asfalttia, mukulakivikatuja käveltiin, kun tuttujen rouvien kanssa pistäydyttiin Tallinnassa. Paljon oli Vanhassa kaupungissa nähtävää, ja tunnelma oli kuin toisesta maailmasta. Eipä siinä juuri kiinnittänyt huomiota siihen miten asteli ja 15000 askelta tuli mittariin huomaamatta, "nuoret" mittasivat.
    Eli varmasti vaikuttaa millä mielellä liikkuu ja kun ei autoliikennettä juuri ollut, sehän oli jo sinällään suurta juhlaa. "Maailma on kaunis...))" Kunpa osaisimme sitä varjella ja säilyttää tuleville sukupolville...
  18. Hyvä kun kerroit tuon, isoäiti_80+, ilman kertomaasi olisin voinut langeta ylpeyden syntiin..))

    Jouduin eilen ottamaan reippaan spurtin, kun bussi jätti tulematta ja minulla oli hammaslääkäriaika varattuna. Naapurin rouva odotteli samaa bussia ja haastoin hänet mukaani kun oli pakko siirtyä toisen linjan pysäkille, vajaan kilometrin päähän. Naapurini on minua neljä vuotta nuorempi ja liikunnallinen, mutta hän uupui kesken matkan, hikoili ja puuskutti, minulla ei tuntunut missään..))

    Rehellisyyden nimissä on kuitenkin pakko kertoa, etten ole juossut enkä hölkännyt kuin satunnaisesti joskus, mutta kävelynopeuteni on sellainen, ettei kukaan pysy perässä, sanovat..))
    Ja talven liukkauden aikaan tein "lenkkejä" juoksumatolla - kai silläkin jotakin vaikutusta on.

    Asfaltilla kävely ei ole minun juttuni ja odottelen perinteisiä metsälenkkejäni, ne hoitavat sekä fysiikkaa että psyykeä...
  19. Minäkään en enää uusinut ajokorttia, 75 täytettyäni. Jälkeenpäin olen kyllä vähän harmitellut sitä, kun on pitänyt opetella tähän autottomuuteen ja olemaan muista riippuvainen asiointireissuilla. Syy tuosta ajokortista luopumiseen oli osin taloudellinen ja osin vastuullinen. Kun näki itsessään reaktionopeuden hidastumisen ja tajusi sen riskit liikenteessä, oli minusta aika luopua autosta ja ajokortista. Tiedän kyllä, ja olen nähnytkin, että paljon huonommin varustautuneita kuskeja näkee liikenteessä, mutta varman päälle on hyvä pelata, mielestäni.
    Olen kyllä käyttänyt taksia aika huolettomasti, mutta talous asettaa reunaehdot sillekin.

    Tuo aloitus, jota minäkin pidin ansiokkaana ja realistisena kuvauksena siitä mitä tulossa on, poiki minustakin hyviä vastauksia. Kuvioon tietysti kuului se pakollinen tylytyskin, josta jäi sellainen vaikutelma, että noinkin realistinen kuvaus kuin aloitus oli, koettiin ikävänä valituslauluna, ainakin joku sen koki..))
    Ellei kahdeksankymppinen ihminen saa valittaa vaivojaan täällä, vertaisten joukossa, niin missä
    sitten ? Etenkin kun tiedetään, että vertaistuki on todettu hyvin toimivaksi tukimuodoksi kaiken ikäisten keskuudessa. Meiltäkö se nyt sitten pitäisi evätä ?

    Tuosta aloituksen aiheesta juttelimmekin juuri pitkäaikaisen tuttuni kanssa, peilasimme omaa elämäämme, mitä se oli ennen ja mitä se on nyt. Apeaksi veti mielen, vaikka me molemmat olemme vielä "terveitä", kuluneita vain. Elämän mielekkyys oli se, mitä punnitsimme, onko meidän elämällä enää merkitystä muille, onko meillä mitään virkaa ?

    Vastausta vaille tuo pohdinta jäi ja päätimme (?) tyytyä siihen, mitä elämä antaa, olla vain kuulolla ja poimia talteen ne pienet ilon aiheet, mitä itse kunkin kohdalle aina tulee - jos ne näkee ja ottaa vastaan. Toinen kirjoittaja, Ano 21.46, niitä jo listasikin..))
  20. Petra Rautiainen, en ole kuullutkaan, mutta jos Lappiin sijoittuu, niin se on minulle aina hyvä
    suositus. Ja jos rakennekin on perinteinen, se tietysti lisää kiinnostavuutta.

    Mulla onkin taas tilauksessa aika monta kirjaa ja seuraavaksi pitää keskittyä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjaan "Huipputuloiset" - Suomen rikkain promille.

    EVVK (= Ei v....u vois vähempää kiinnostaa) ! Vaikka toisaalta tuntuu kuin luokkatietoisuus olisi noussut uudella tavalla tietoisuuteen, puheenaiheeksi, ainakin tuon lukutaitokeskustelun yhteydessä.
    21. 63 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt