demeter1

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7611

  1. Uudelleen asennoitumista vaaditaan nyt, r.riusa, ja vähän epävarmana, eksyksissä tässä itsekin kulkee. Entistä henkeä, ilman SkillaNia ja tuttuja kirjoittajia tuskin enää tavoitetaan, mutta näinhän se "demokratia" toimii, enemmistön ehdoilla. Vai meneekö se niiden ehdoilla, jotka huutavat koviten (Ruben Stiller) ? ..)) Tarkoitan siis näitä tahallisia toimia, joilla SkillaNin ketju hajotettiin ja hänet maalitettiin väsyksiin saakka.
    Kiitos sinullekin palstatoveruudesta ja mukanaolostasi.
  2. Näin kävi Eskolan kohdalla Ano 23.49. "Yksinkertainen usko" oli hänen teoksensa noilta ajoilta. Hän kulki kirkoissakin sitä "markkinoimassa". Sympaattinen, tärkeilemätön mies.

    Myös "vasemmistolainen" Christer Kihlman kiinnostui uskonasioista vanhemmiten ja
    tähtitieteilijä Esko Valtaoja kiisteli niistä piispa Juha Pihkalan kanssa parin kirjan verran...
  3. Eskolan kirjaa olen metsästänyt kauan. Samalla nimellä "Vanhuus" kulkee myös Simone de Beauvoirin kirja, joka aikanaan teki minuun suuren vaikutuksen.
    Mika Waltarin kirjassa Ihmisen ääni (1978) oli myös riipaiseva kuvaus hänen vanhentumisestaan, johon liittyi myös hänen luomisvoimansa sammuminen.
  4. Samoin, liekko. Kirppari on minunkin vakiostospaikkani. Kun olen tavallista M-kokoa löydän sieltä helposti kaiken mitä tarvitsen. Se tietysti tukee myös omaa ideologiaani ja pitää hiilijalanjäljen pienenä..))
    Sisko oli käsityöihminen ja minulla on suunnaton määrä hänen tekemiään neuleita ja minusta neuleet ovat ajattomia - kun vain väri on sopiva.
    Minulle muoti on turhaa, en suuntudu sen mukaan, mutta pakkohan sitä on jonkinverran seurata muun mediaseurannan ohessa.
    Muistan lukeneeni, että koristautuminen kuuluu kiinteästi ihmisluontoon, joten kai se voisi olla tuon muodin "keksimisen" taustalla.
  5. Hyvä että puhutaan lukuharrastuksen puolesta kun juuri uutisoitiin tuosta lasten lukutaidon heikentymisestä.
    Itse olen lukenut aina: sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Tietokirjoja lähinnä oman arkeni ja kulloisenkin elämäntilanteeni avuksi.
    Joku kysyi kirjasuositusta ikääntyneille, vanhoille naisille..)) Niitä löytyy mielestäni paljonkin, onneksi. Ensimmäisenä tulevat mieleen päiväkirjatyyppiset Eeva Kilven ja Aila Meriluodon kirjat. Meriluodon kuoleman jälkeen julkaistua päiväkirjaa luen parhaillaan.

    Merete Mazzarella on kirjoittanut paljon vanhenemisesta, viimeksi luin Violetti hetki-kirjan joka oli muistelmakirja hänen kuolleesta veljestään, mutta jossa ikääntyminen oli sivujuonne, kuten monissa muissakin hänen viimeaikaisissa kirjoissaan.

    Kevyemmästä päästä tulee mieleen Sisko Istanmäki ja Viimeiset mitalit, Nauroin ääneen sitä lukiessa. Siitä tehtiin elokuvaversiokin.
    Minulla on lukukaveri, jonka kanssa jaetaan kirjakokemuksiamme. Olen myös kirjapiirissä. Täältäkin olen saanut kirjavinkkejä.

    Ennen Meriluotoa luin Rosa Liksomin Väylä-kirjan. Se oli mahtava lukuelämys. murteella, meänkielellä, kirjoitettu. Sitä voisi joskus käsitellä enemmänkin. Jospa joku toinenkin on sen lukenut ? Olisi kiva kuulla.
    Vielä tuli mieleen eteläkorealaisen kirjailijan Kying-sook Shinin kirja Pidä huolta äidistä. Vanha nainen oli siinäkin päähenkilö ja se kyllä herätti paljon keskustelua meidän naisporukassa.
  6. No hyvä ! Ano 13.57. Mutta että kahteen kertaan ja kahteen paikkaan, vähempikin riittäisi..))
  7. Jaa, Ano 13.56... Taitaa vain olla katoava luonnonvara tuokin: riuska nuorimies, jolla olisi riittävästi lihasvoimaa korvamaan näitä tekniikan ihmeitä, eikä kiinnostuskaan taida riittää.
    Kivampi hypätä autoon ja poiketa salilla..))
  8. Sorry, nyt sohlasin. Näin vanhalle käy kun joutuu käyttämään tuota kopio, liitä toimintoa.
    Entinen kopio jää talteen, eikä ota uutta.
    Siis: tuli väärälle osastolle....
  9. Jokaisella meistä taitaa olla vahvat perustelut niille hankinnoille, joita tekee ja hyvinhän markkinoille tulleet tuotteet osataan perustellakin:
    ajan säästö, käyttömukavuus, energian säästökin näinä aikoina...
    Kun itse olen minimalisti, minulla on täysi työ perustella sitä, miksi en hanki varsi-imuria, robotti-imuria, lehtipuhallinta tai lumenheitintä (vai mikä se vempain nyt oli?)...
    Ja kun se kuluttaminenkin lasketaan hyveeksi, niin puoluskannalla joutuu olemaan kaiken aikaa...))
    No. Onhan siinä se lohtu, että nykyisin tietoisuus tuotteiden valmistusprosessista, ympäristövaikutuksista ja energiankulutuksesta on tiedossa, kuluttaja voi tehdä myös näitä vastuullisia valintoja...
    Valitettavan usein kuluttaja, minäkin, vielä toimii tapaan: "ostin kun halvalla sain"..))

    Kun itse teen hankintani ensi sijassa kirpparilta, "syrjäytyneitten ostospaikalta", ostokseni pitänee laskea ympäristöteoksi.
  10. Tuohon "tarhatädin kailotukseen" taidan minäkin olla osasyyllinen. Muistan, että joskus kun käytiin keskustelua lasten päivähoidosta, kysyin Palomalta, miten Ruotsissa, millainen oli lastentarhan-, päiväkodin-, varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys on siellä ?
    Hän siis ainoastaan vastasi kysyttäessä, mielestäni, eikä ollut "hänen syynsä", että koulutus oli niinkin mittava, kuin hän kertoi...))

    Minulla oli tuttu, joka tutustuessaan uuteen ihmiseen kysyi melkein ensimmäisenä
    tämän koulutusta, vaikka kyllä aisti, että kysymystä pidetiin epäsovinnaisena, jopa tungettelevana. Ymmärtääkseni hänen motiivinsa ei ollut asettaa ihmisiä mihinkään arvojärjestelmään vaan tietää heistä enemmän, oppia tuntemaan heitä paremmin.
    Vai eikö ammattinvalinta aina kerro ihmisestä ?
    Olisi aika vaikea kuvitella lastenhoitajaa, joka ei pitäisi lapsista, tai eläinlääkäriä, joka ei pitäisi eläimistä . ..))
  11. kuittaan edellisen..))
  12. Mistäs noin päättelet, Ano 13.21 ? Että tyylikäs ja leidi ? ..)) Kyllä minuun taitaa päteä se, mitä meistä vanhoista naisista sanotaan: me ollaan jo näkymättömiä ja sekin on omalla tavallaan aika vapauttavaa...))
  13. Juu, Ano 13.07. Kumma tyyppi tosiaan, tuo demeter1..))
    Perustelut kuvan puuttumisesta löydät tuosta pitkästä kirjoituksestani 11.55.
    Meillä on kaikilla omat syymme pysyä Anonyymeinä, eikö ?
  14. No Ano 12.19, minusta on kuitenkin kohteliasta "kuunnella" muita ja miettiä tykönään josko joitakin ohjeita ja neuvoja voisi toteuttaa vaikka sen "yhteisen hyvän" vuoksi.

    Ja kuten on todettu, useimmat ( ? ) rekatut vastaavat jos viesti on heille tai koskee heitä (vaikka siitäkin valitetaan - me provosoidumme..)).

    SkillaNin aamunavauksissa on poikkeuksellista paitsi niiden henki myös niiden jatkuuus.
    Kumpaankaan en itse pystyisi.
    Ja kuten sanottu, täällä on paljon hyviä aloituksia jopa sitä bloginomaista kirjoittelua, josta itsekin tykkään. Jatkuvuus tietysti puuttuu ja meille yksineläville silläkin on iso merkitys.
  15. Kiitos vain terveisistä, minua muistaneet..)) Minäkin olen muistanut teitä, ja ennen muuta SkillaNia ja oikeastaan odotellut, josko hän tulisi vielä takaisin ja jatkuisi se leppoisa, kodikas henki, minkä hän tänne pystyi luomaan ja mikä ainakin minulle oli aamujeni ilo, antoi luottamusta ja intoa uuteen päivään.

    Onneksi tuttuja kirjoittajia on vielä jäljellä ja sellaista kirjoittelua, joka ei selvästikään aiheuta ärsyyntymistä - ainakaan vielä..)). Niin että kiitos vain teille panoksestanne kuten myös Anoille, heille, jotka ovat samalla asialla: tahtovat, että kirjoittelu täällä jatkuisi (riittävän) sopuisassa hengessä.
    Tulikohan taas "mielisteltyä" ?..))
    Joku mielistelystä tekikin analyysiä, kyseli motiivia, siis miksi joku mielistelee ?
    Itse en puhuisi mielistelystä vaan ystävällisestä asenteesta, joka saattaa olla jollekulle luontaista tai sitten vain selviytymisstrategia tai molempia.

    Eli motiivi voisi olla se että tahtoo tulla toimeen toisten ihmisten kanssa .
    Väitän, että avoimuus ja kiinnostus muita kohtaan tekee sen helpommaksi kuin tylytys, ennakkoluuloisuus ja oikeassa olemisen halu.

    Totta kai tuo "toimeen tuleminen" vaatii usein sitä, että jättää asioita huomiotta, eikä ärhäkästi puutu siihen, mistä toinen on eri mieltä tai hän toimii toisin kuin itse toimisi.
    Jos tämä on "epäluotettavuutta" niin sitten on. Minusta se on vain ymmärrystä siitä, että ihmiset ovat erilaisia kuin itse on, eikä minun "totuuteni" ole toisen totuus.

    Tuosta aloituksesta vielä sen verran, että mielestäni tuota vastakkainasettelua on täällä ollut aina ja myös niitä, jotka yrittävät siihen puuttua, oikeutetustikin. Itse en jaksa, koska katson, että hyvin harvoin, jos koskaan, ihmiset asettavat oman näkemyksensä kyseenalaiseksi, ainakaan heti ja "julkisesti"...))
    Eli omat vaihtoehtoni ovat ne, että joko hyväksyn - tai ainakin siedän - vallitsevan tilanteen tai lopetan kirjoittelun.

    Totta kai suren ja kaipaan niitä kirjoittajia, jotka ovat tulleet tutuiksi ja joita on mielestäni täällä kaltoin kohdeltu. Käsittääkseni heitä ei ole täältä pois tahdottu vaan heistä on vain yritetty tehdä omien toiveitten ja tarpeitten palvelijoita. Siihen taas ei juuri kukaan itseään kunnioittava ihminen pitkään päälle suostu.
    Eikös tuolla jo vaadittu rekatuilta oman kuvan laittamista profiiliin ?..)) Että saataisi lisää ruodittavaa ?..))
    Anonyymiys on hyväksyttävää ja anonyyjejähän me rekatutkin olemme. Syytetään omien (ja läheisten) asioiden vuotamisesta tänne, ja samaan aikaan vaaditaan lisää tunnistettavuutta..)) Aloituksiakin vaaditaan tekemään ja toisaalla kielletään
    kielletään osallistumasta Anonyymien keskusteluun. Mitenkähän monelle mutkalle sitä pitäisi taipua, että kelpaisi ?..))

    Mahdollisimman mukavaa sunnuntaipäivää kuitenkin kaikille,
    demeter1
  16. Heh ! Sekaisin menivät käsitteet--)) Piti sanomani: minulla oli kaksi suomenruotsalaista esimiestä...
  17. Minun kokemukseni suomenruotsalaisista ovat kaukaa - Ramoona.
    -60.-70- luvulla minulla oli kaksi ruotsinsuomalaista esimiestä - parhaat esimieheni koskaan - ja heidän asenteitaan tässä muistelin, ehkä myös Merete Mazzarellan kirjoista olen ollut aistivinani tuota samaa henkeä, korostunutta huolta oman äidinkielen tulevaisuudesta, mitä nyt itse osoitan nyt suomenkielen kohdalla..))
  18. Ihanko totta, Ano 13.32 ! Viisi Penniä vielä elossa..)) Siellä me opiskeluaikana viihdyimme omissa istunnoissamme.

    Kiva kuulla, että on muitakin samoin ajattelevia, äidinkielen puolustajia ja muitakin Keskisarjan ystäviä, kannattajia, ihalijoita. Meinasin sanoa "faneja"..))

    Brinkkala, minä vasta sisäistän noita listaamiasi sanoja. Heitänpä kuitenkin "kehiin" yhden oppimani: rumuloinnin. Se tarkoittaa synkistelyä (turhaa?) murehtimista... Yritän olla rumuloimatta meidän äidinkielen tulevaisuutta, mutta ei kai kaikki huoli ole rumutointia ?
  19. Försvunna människor on "suomeksi" Missing people ! Sillä nimellä sarja meidän ohjelmatiedoissa kulkee..)) Ilmankos on jäänyt monelta katsomatta - ajankohtainen aihe, hyvä ohjaus ja hyvää näyttelijäntyotä.

    Eli samaa mieltä olen Teemu Keskisarjan ja monen täällä kirjoittavan kanssa: pidetään huoli omasta äidinkielestä, tunnekielestämme, eikä mennä virran mukana osoittaaksemme , että olemme "ajan hermolla", lukuun otettavia.

    Nyt vasta ymmärrän suomenruotsalaisten innottomuutta opetella suomea kun olemme tällä menolla itsekin jäämässä kielivähemmistöön...
  20. Myötähäpeää taidan eniten tuntea kun mietin tuota sinun kohteluasi täällä, Makriina. Kunnioitusta on kai turha peräänkuuluttaa, se on ollut katoava luonnonvara jo pitkään, mutta ihmettelen silti tätä joukkoa - jos ovat meidän ikäisiä - ja sitä intoa, millä näihin mollausketjuihin mennään mukaan, toimitaan juuri noin kuin kuvasit.

    Ei paljon auta, vaikka näkee pelin hengen kun se on kuitenkin menetetty, ollaan hävitty "sota" kirjoitusrauhan saavuttamiseksi, kun toiveetkin koetaan määräyksinä ja niiden esittäjät päällepäsmäreinä..))

    Vai pitäisköhän ottaa käyttöön saattohoidossa käytetty ohjeistus: "kun mitään ei ole tehtävissä, on vielä paljon tehtävissä" ? Näkis vaan ! ..))

    Pettymystä tässä tietysti itsekin tuntee kun muistelee tuota alkuaikaa: kun me ali-ikäiset tulimme tänne, meidät huolittiin joukkoon ja löytyi ilmapiiri, jossa viihtyi. sai oppia tuntemaan uutta väkeä ja jatkaa tarinointia heidän kanssaan. Näin siis oloni itse koin.

    Eihän siinä tietysti pitkään mennyt, kun se tuttu maalitus, stalkkaus ja nokittelu alkoi, mutta kuten on todettu, marginaalisena ilmiönä se vielä menee, mutta silloin kun siitä tulee jo talontapa, kuten nyt näyttää käyneen, niin kuka jaksaa ?

    Nähtäväksi jää. Silti jaksan toivoa, että tutuksi tulleet kirjoittajat pysyisivät mukana, saisi kuulla heistä. Enkä tietenkään väheksy (rauhantahtoisten) Anojen panosta, yhtä tärkeitä he ovat, vaikka ainakin itselleni tärkeä jatkuvuuden kokemus jää heidän kanssaan puuttumaan.

    Hyvää vuodenjatkoa kuitenkin sinulle Makriina ja kaikille muillekin,
    demeter1
    21. 75 / 381
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt