Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

7625

  1. Hyvin kuvattu, Ano 20.17. Ihminen, ainakaan suomenkielinen, ei ole kohta tavattavissa missään. Täällä meidän "palveluyhteiskunnassa".

    Eikö ihmisen identiteetti ole enää sidoksissa omaan äidinkieleen ? Että äidinkieli korvautuu kuin huomaamatta "kolmannella kotimaisella", englannilla. Onhan sitä jo väläytelty.
    Ja että kaupalliset yritykset ovat mukana tuossa hankkeessa. Rahalla ei ole kotimaata, mutta eipä taida olla kohta ihmisilläkään.

    Kyllä minusta palvelualalla työskenteleville vierasmaalaisille pitäisi asettaa edellytykseksi edes alkeellinen suomenkielen taito, myös heidän itsensä vuoksi. Johan onnistunut kotoutuminekin sitä vaatii.
  2. Minusta nimitykset eivät ole olennaisia, Anot 12.40 ja 13.00, vaan niiden käyttäjä ja hänen asenteensa muihin kirjoittajiin, hänen yleinen palstakäyttäytymisensä.
    Se on myös asia, jolle on melkein mahdotonta tehdä mitään. Voi pyytää ylläpitoa poistaman sääntöjen vastaisen viestin, mutta käsittääkseni kukaan meistä ei pysty bannaamaan ketään, karkottamaan palstalta.
    Tuo samojen asioiden jauhaminen, josta usein moititaan, voi mielestäni myös johtua siitä,
    että katsoo tulleensa väärin kohdelluksi jonkun kirjoittajan taholta, ja ellei hän muuta käytöstään, asia hiertää edelleen, se ei unohdu. Niinkuin kiusattu ei unohda kiusaajaansa.

    Ano 13.09 kysyi, miksi ulkopuolisten pitäisi ryhtyä erotuomariksi tilanteissa, joihin ei itse ole osallinen. Hyvä kysymys. Joskus vain käy niin, että maalituksen kohde joutuu osalliseksi jos häntä tai hänen läheisiään pilkataan tai hänesta/heistä kerrotaan väärää tietoa. Siinähän ei auta, vaikka itse kertoisi oman näkemyksensä (kuten Kristiina) tässä ketjussa. Tulee silti riidan osapuoleksi ja leimatuksi. "Missä demeter, siellä riitaa" sain itsekin kuulla, kun yritin puolustautua stalkkaajaani vastaan. Tosin omalla kohdallani sain runsaasti puolustajia ja stalkkaaminenkin väheni, vaihtoi kohdetta/kohteita.
    Koen myös, enkä taida olla ainoa, joka katsoo joidenkin kirjoittajien, Anojen tai rekattujen, tyylin vaikuttavan ikävästi yleiseen ilmapiiriin ja katsoo siksi jonkinlaiseksi velvollisuudekseen ilmaista kantansa.
  3. Ehkä minäkin kannan korteni kekoon, ihan perinteisesti omalla nimmarilla..))
    Meidän kirjapiirin yhdeksi kirjaksi oli valittu Stella Vuoman kirja: Suoraan sydämeen, nyrkkeilijä Sonia Grönroosin tarina.
    Itse olen senverran vanhakantainen, etten oikei syty näistä niorten ihmisten elämäkeroista, mutta tämä tarina veti kyllä imuunsa ja piti otteessaan loppuun saakka, 240 sivua, kuvitustakin oli jonkin verran.
    Grönroos on hyttyssarjan (alle 50 kg) nyrkkeilijä ja ehkä siksi jäänyt tuntemattomaksi vaikka on menestynyt hyvin maailmallakin.
    Nyrkkeily lajina ei meitä, kirjapiiriläisiä, kiinnostanut, mutta tarina saattoi hyvin koskea mitä tahansa huippu-urheilua: sitä ehdotonta antautumista, intohimoa ja uskomattomia uhrauksia mitä urheilija joutuu huipulle pyrkiessään kohtaamaan pelkästään talouteen ja omaan terveyteen liittyen.
    Kirja oli paitsi kasvutarina myös sankaritarina. Soniaa ja hänen veljeään Marua palloteltiin erovanhempien lapsena vuoroin Norjassa, Algeriassa ja Ranskassa. Isä- ja äitipuolet vaihtuivat ja ihmetellä täytyi, että lapset yleensä pysyivät koossa - ainakin kirjasta päätellen - ja löysivät urheilusta elämänsisällön ja ammatit.

    Kirjailija, Stella Vuoma, on oululainen kustannustoimittaja, kirjoittamisen ohjaaja ja tietokirjailija. Paljon työtä oli joutunut tekemään tämän kirjan taustatutkimuksissa ja työ tekijäänsä kiittää. Lukemisen arvoinen kirja.