- Omalta osaltani tarpeellisen olen todennut.
Tiedonjanoisille laitan linkin jota voi halutessaan tutkiskella.
http://www.presidentti.fi/Public/default.aspx?contentid=361853&nodeid=44807&culture=fi-FI - Valitettavaa jos virheistä, historiallisista ei opita mitään. Monesti olen miettinyt, että miksi?
Totta on, että lamavuosina 90- luvun alussa Koivisto ei ollut kansantalouden rahamies paikallaan.
Sitä en syvällisemmin tiedä, oliko yksin hänen, Väyrysen ja muiden kaikenpuolista venkoilua. Yhtä kaikki historiaan Manu kyllä pääsi, ja on paikkansa ansainnut.
Olisiko sinusta tai minusta edes puoleenkaan samaan? - Surpeen surkeestako? Ei ikinä. Toki ymmärsin vitsin, ja sarkasmin.
- Johtuneeko sitten siitä, että aika lyhyt varoitusaika. Näinä aikoina on se peräänkuulutettu yhteisvastuu niin kadonnutta, kuin talkoohenkikin.
Niinistölle lisää valtaoikeuksia. Mitenköhän se onnistuisi;) - Totta sikäli, että Koivisto oli ajamassa esimerkiksi presidentin valtaoikeuksia alas. Hän muistaakseni itsekin on todennut jälkeenpäin sen, että se oli ehkä virhe. Hän antoi perinnöksi sen suhteen seuraajilleen kavennetut mahdollisuudet toimia tietyissä asioissa ylipäällikkönä.
Joka tapauksessa liputuksensa on ansainnut.
Odotin kyllä väittämää, että Koivisto olisi ollut muuta kuin kaukopartiomies, mutta ei vielä tullut. Se olisikin mielenkiintoista tarkastella miten jääkäristä tuli sissi? Vai olenko ihan hakoteillä?
Siitä olen samaa mieltä, että Halonen ei todellakaan vastannut mitenkään mielestäni ylipäällikön ominaisuuksia. - Mauno oli kaukopartiomies ja Törnin alaisuudessa. Hänet lähetettiin monen vaikeaan paikkaan. Koivisto kritisoi Törnin johtamistyyliä siitä, että Törni ei aina kertonut tehtävän tarkkaa luonnetta ja kuvausta. Ja vaikka kokoomuslainen olenkin, arvostan sitä, että Mauno oli ensimmäinen presidentti työväenpuolueesta, vasemmiston riveistä. Se on tosiasia, joka ei muuksi muutu. Siksi on todella hatun noston arvoinen ja liputuksen ansainnut.
- Oikein on se, että ei luovuttaa saa. Olipa kyse mistäpä tahansa. Ken kertoo itselleen puolta olevan.
Hyvä on viskaten vitsi tahansa missä.
https://www.youtube.com/watch?v=nhu5Ed172cI - Mielestäni ei ole hävinnyttä osapuolta. Kanssaelo osapuolten kera jatkuu. Vitutus on tunne joka on omakohtaisen olemuksen olion näennäispiirre. Ei sitä kannata kovin paljon yleistää.
Tilanteet selventyvät ajallaan tavalla tai toisella. Kaikessa tekemisessä kannattaa muistaa se, että on muitakin malleja. Malleja yllin kyllin. Kyllin sävyistä. Joku rautainen mies vie harmaankin läpi, rautalankamallinsa. Se on jotain jota toivoisin jo monilla meistä olevan. Turhuus on markkinoilla. Ajatuksen. Ei niinkään elämän. Ajatus?
Elo on väliaikainen meillä. Pitäkää oikeuksistanne kiinni. Suojelu tapetoidaan, otetaan siintäen tavoiksi arvaten? Mitä se on?
Onko tarve uudistua ajan kanssa? Aikaa on aina. Typeryyden kanssa.
Toki lystin viisautta näkee jos oikein hakee. - Tunnen, että on aika palata rekisteröityneenä palstalle. Ehkä se johtuu äsken katsomastani Tastulan toimittamasta. Ohjelma herätti minussa kurjassa syviä tunteita. Kiitos eräille tunnetuille, että huomasin tämän; muuten ohi olisi mennyt kuin kylmä kevät vasikkana, hanget kestävät laitumella;)
Itkevä sotilas? Kaikkein vaarallisin jos itkee vain sisälle päin. Hymyilee ulospäin. Tiedustelu mietityttää, ja Supo? Mikä on vakavaa uhkaa? Onko väite harhaa, unta vai totta. Tietoisuuden prosessi on kasvava ymmärryksen prosessi. Elämän muut sektorit tuntuvat mielenkiintoisilta ymmärtää.
Suuret elämän ja kuoleman ajatukset ovat usein vaikeasti kohdattavia. Sosiaalisessa mediassa, täällä suomi24 palstallakin vallitsevat monet markkinatalouden säännöt. Inhimillisyys usein unohtuu kaikenmoisissa rasse ja suvakki vastakkainasettelun ja tarveharkitsemattomuuden tuoksinassa. Tuntuu kuin olisimme sokeutuneet pois oikean ja väärän johdatuksen tieltä. Lämpö, elon nuotion valo puuttuu. Vallitsee kylmä ”pilitiikka” (olitiikka, ohoh, siis politiikka); ja täällä toistemme kavala arviointi.
Politiikka on työkalu. Se työkalu on ihmisen, eriasteisten pesien, perheitten, kansakuntien ja maanosien hallintaan tarkoitettu. Se, miten tylsä tai terävä tämä työkalu on, on kiinni omista valitsemistamme päättäjistä. Ei täysin, mutta tahtomme kautta välillisesti kuitenkin. Luottamuksensa äänestyksemme kautta saaneilla on viime kädessä vastuu tietynasteisesta johtamisesta, lainsäädännöstä ja muusta. Harhaan johtaminen on anteeksiantamatonta. Hyvä päättäjä aistii valtuuttajansa tahdon.
Tämän palstan johtaminen ei ole ala-arvoista. Se on alta kaiken. Tyylitöntä ja pilkkeen mustelma silmäkulmassa olevaa pilkotun ja lastutun jälkeenkin se on. Pilkettä silmäkulmassa olisi oltava.
Aprillikuussa mustasin eniten käyttämäni. Antakaa anteeksi;)
Hyviä ja asiallisia keskusteluja toivoen, Teidän.
PS. Tällä kertaa loppukevennys erilainen:
”Silloin minä huomasin, että olin tullut taas sanoneeksi pahasti ja kovasti. Vähempikin olisi riittänyt. Ei järkevien ihmisten kesken tarvitse voimakkaasti perustella eikä ääntään korottaa”.
Edellistä lainasin varmaan puunjalostusneuvotteluista ja Ripatilta? En tiedä. Te tiedätte paremmin. Voi Justus. - Työhän katotta kohta asioita "kuin vahingot louhesta". Tollaaselle kirjoottelijalle on himimerkkis aikas liian koreet. Historia ja opettaja on susta yhtä ettäällä kuis pissi jalosta juomasta.
- Sukututkija heitti kyllä mukavan ja viihdyttävän vertauksen kehiin kamuttajasta. Olen Nasta Muumio fani. Siksi tunnen nuo sanonnat ja niiden taustat aika tarkkaan.
Yllättävää, että minäkään en muista enempiä. Toit ilmeisesti esille ne kaikki. Täydentäköön ken osaa.
Tuosta Vanhan Mozin kertomasta muistelen löytämistä.
On öitä jolloin ei nukuta. Vanhojen tarujen kertoja on ystävä. Jos on huolia, ne voi kertoa kamuttajalle. Kamuttaja todennäköisesti vastaisi, että ei ole huolia ,vaan se aika vuodesta…vapauden viikko Lieksa palstalla.
Moz , vanha kertoja kehottaa olemaan varovainen. Ja kuten aina, "niinhän se on vastaa kamu vanhalle kuomalle."
Lieksa voisi olla hyvin vanha kaupunki pimeyden sydämessä. Onneksi ei enää ole. Vainolainen on aina joku tarinoissa. Korkea-arvoisintakin on vaikea löytää, mutta aave aina löytää.
Ensin pitää löytää kahlittu mieli, sen jälkeen vasta tähden lento.
Ja joka vuosi tähti putoaa taivaalta! Vapauden tuli syttyy aina uudelleen… Taru elää edelleen…
Siitä voisi olla kyse löytämisestä ensin. Tarinassa korkea-arvoinen hävisi tahtonsa ja tekonsa orjuuttamisen suhteen. - Onko onko onko? Hyvänen aika, eikö löydy? No? osaisitko edes laittaa;)
- Nyt löysin Jokikadulta rehdin, rehellisen muistajan. Kissakarilta katsoi silloin ja muistelut olivat kuvatun laisia.
Kamu ei valehtele! Tottahan tuo on. - Hahhahhaaah hahhaa.. Niinkö se käytännössä pelaa? Saattaa olla kultainen kapea tie kohta, jota ei hallitse ymmärtämätön päätön pääkään;)
Muikula täysin oikeassa. - Silloin oli R-Kioskikin siinä lähellä Juutilaisen muistomerkkiä.
- Kyllä osasit mummi kuvailla yrittäjyyden monimutkaisuuden hyvin ihanassa pien yrittäjyyteen tuputtavassa, ja piiskaa sitten käyttävässä ihanassa verojen ja sääntöjen viidakossa.
Pienyrittäjän asema ei ole vuosikymmenien aikana muuta kuin heikentynyt.
Kaikenlaiset hankkeet ja projektit vielä hämää ja hassutta tervettä ymmärrystä. En ole entisenä yrittäjänä katkera, mutta kuitenkin! - Niin ja onhan ihmisten kieli laaja. Elekieli ja ilmeet yksi niistä. Ken ne hallitsee on jo aikas ryhti.
- Muuten hyvä;) Älä erehdy sanomaan enää ikinä potkupallo!!
Se on jalkapallo! Saat kohta huligaanit hipiällesi;) - Kiitoksen annan rohkeasta vastauksestasi. Rohkeasta siksi, että valaiset omaa kohtaasi mielestäni tarpeettomankin paljon palstan olosuhteet huomioiden. Vankkojen vankkain;)
Itse en oppikouluaikaan ollut ihan noin onnellisessa asemassa matkan suhteen. Jouduin käyttämään koulumatkaani Dm6 ja Dm7, Valmetin vuosina 1954–1963 valmistamia dieselmoottorivaunuja eli kiskobusseja. Yleiskielellä niitä kutsuttiin lättähatuiksi.
Monet toimivat kyläkaupat tuli ohiteltua joka koulupäivä matkallani. Pysähdyttiin ottamaan jarruttaen heti pikkukiihdytyksen jälkeen lisää oppilaita tiheässä olevien seisakkeiden varrelta. Lyhytkin matka kesti kauan useista pysähdyksistä johtuen. Silloin kylillä asui paljon opiskelevaa nuorta polvea.
Koiria on ollut minullakin monta ja tuosta vihjeestäsi sain hereille inspiraation tutkiskella menneen ajan koirakasvatusta. Kiitos ja hyvää kesäistä, mielen lämmittävää eloa toivotan sinulle, ja kaikille muillekin palstan seuraajille. - Kiitos wanhalle taas hyvästä kyläkauppamuistelosta. Onpa mahtavaa tietoa, oli sitten muistojesi arkistoista tai muista lähteistä. Hyvää tekstiä kaikkineen on joka suhteessa. Historia on niin sanotusti hanskassa. Sitä sydämestäni peukutan vihreällä. Hyvä kun et kauan "lakkoilut"!
Tämä toi sen luettuani taas 50-60-luvun ja seuraavat vuosikymmenet mieleeni Lieksa-Pielisjärvellä. Kun minut tuotiin muuttokuormassa 5-vuotiaana lännestä näille luontorikkaille seutukunnille, seurasi nuoren miehen elossa moneen kyläkauppaankin tutustuminen milloin milläkin retkellä, kotiseutuun tutustuttaessa.
Tiensuun kyläkaupassa en koskaan muista käyneeni, oletan kyllä sen olleen jossakin radan ja silloisen Tiensuun pysäkin lähimaisemissa. On varmaan muutamia muitakin joissa en käynyt. Harmi sikäli. Olisi mukavampi nyt muistella. Mutta eihän yksi voi kaikkea saada; siksi rikastutamme toisiamme jakamalla muistoja täällä.
Metsästäjäpiireissäkin kun olen jonkun verran liikkunut, niin muistelen, että Viktor Rotko oli aktiivisena koiramiehenä myös perustamassa Joensuussa Metsästäjäliiton P-K:n piiriä joskus muinoin, ilmeisesti 1950-luvulla. Hänen pitämänsä kennelin nimeä en muista kuulleen tai lukeneen mistään.