- Lainaus erään kirjasarjan (painettu Porvoossa 1923) aloituksesta:
”Neljäkymmentä vuotta on vanha Välskäri maita mantereita vaeltanut ja moniin kansoihin tutustunut. Kun hän nyt näiltä matkoiltaan kotiin palajaa, viettääkseen viimeiset päivänsä omassa maassaan, tuntuu hänestä niin kuin tuntui ennen aikaan, kun hän meren myrskyistä ja jäiden keskeltä koteutui rauhalliseen yliskamariinsa ja vanhain ystäväinsä luo iltavalkean äären. Kiitos olkoon Jumalalle päättyneestä pitkästä matkasta. Muu maa mustikka, oma maa mansikka.
Monta kieltä on Välskäri retkeillessään oppinut. Hän on puhunut suomea, ruotsia, tanskankieltä, saksaa, englantia ranskaa ja venäjänkieltä. Nyt kun hän tulee takaisin, tuntee hän itsensä onnelliseksi voidessaan puhua rakasta suomen kieltään niin kansanomaisesti, niin lämpimästi ja sointuvasti kuin A h o voi. Nyt tulevat häntä ymmärtämään ylhäiset ja alhaiset, oppineet ja oppimattomat, vanhat ja nuoret. Hän on vieraillut kuninkaitten kartanoissa, on nähnyt isoisten loistoa ja kuunnellut heidän salaisia neuvottelujaan. Mutta sydämessään on hän aina ollut rahvaan mies, joka on ottanut osaa sen suruihin ja iloihin, ymmärtänyt sen salaisimmat huokaukset ja ihmetellyt Jumalan ihmeellisiä teitä, joita myöten Hän on tätä kansaa pimeydestä valoon johtanut.”
No siinä ei ollut paljoa murretta, vain kieltä. Kunnioituksella ja arvostuksella, kaikille eri kielille, ja murteille;) - Se on niin makuasia, murteitten, ja ennen kaikkea eri kielten kanssa. Esim. karjalan kieli ei ole minulle selvää, mutta olen siihen jollakin tavalla ihastunut. Usein kuuntelin karjalan kielisiä uutisia työmatkallani autoradiosta.
Saamenkieli ja swahilin kieli ovat alkuperäiskieliä maailman eri puolilta. Niitä kannattaa arvostaa; häviävänä luonnon varana. Samoin voi käydä myös karjalan kielelle. Valitettavasti.
Ilomantsissa käytettiin aikoinaan hän sanaa teitittelyn ja sinuttelun välimuotona. Oli siinä käsittelemistä.
Aloittaja, Wanha, kerran totesi viisaasti, että murresanojen merkitys ei ole kenellekään ns. fakta. Vaan merkitys saattaa muuttua jopa sukupiirissä, saati kyläpiirissä.
Ja lopuksi. Puhtaita murteita on käytössä vähän. Taitaa somemurre ja twitter kohta valloittaa kaiken;)
Se on globaalia. Tuhoavat meidän pienet kieliyhteisöt.
PS. Saanakota on edelleen kiuas mielestäni. - Nyt löysin netistä sivuston josta selaamalla löydätte eri kiuastyyppejä. E on juuri tarkoittamani kiuasmalli.
https://saunologia.fi/saunan-kiuasvaihtoehdot/#gref - Saana kota oli aikoinaan mummolassa joen rannalla olevassa saunassa. Se on sellainen kiuas, voi olla muunlainenkin, jossa kivitilan läpi meni savu kavennettua lieriötä pitkin hormiin. Kivitila oli kohtalaisen suuri, eli saunaan mentiin vasta tulipesän hiilten hiivuttua. Kivitilan päällä oli erillinen luukku ja se aukaistiin löylynheittoa varten. Saunaa voisi kuvitella normaali puulämmitteisen ja savusaunan välimuodoksi.
- Pitkästä aikaa vaivaudun kirjautumaan tälle palstalle. Mukava aloitus, kuin aikoinaan niitä oli.
Taasa on vati ja saana on sauna, eli saunavati. Saanakaaha puolestaan on saunakauha tai löylykauha. Hitulaatanen on ruokapöydässä esim. perunankuoria varten oleva lautanen. - Minunkin täytyy irtisanoutua tuosta hopeakätkötiedosta. Ainut minkä tuossa ketjussa aikoinaan tiesin, oli liukumiinakätköpaikka. Sukuni ei ole kotoisin täältäpäinkään.
- Sitäpä juuri.
- No elähän nyt. Minä ainakin olen alkanut suorastaan ihailemaan tuota todella erikoista ja nerokkaasti käyttämääsi konsonanttien ja vokaalien rypäleistä kielenkäyttöä. En osaisi vaikka yrittäisin. Tuo on varmasti paremmallekin kielitieteilijälle ikuinen ristiin ajamisen ja tutkiskelun aihe, mitä mikin sana aina lauseyhteydessä tarkoittaa. Vertaisin joskus jopa krypton kaltaiseen haasteeseen saada selville perimmäinen tarkoitus ja sana. Nyt oli helpohko, kun melkein kertalukemalla meni jakeluun. Toivottavasti krypton ratkaisijat ja laatijat eivät loukkaannu, etkä toivottavasti sinäkään hyvä hissanmaikk;)
Wanhan tulkinta-analyysi hölömäkän hökäleen suhteen on todella kelpo, ja ei siihen kovin paljon ole lisättävää. Samaa asiaa tarkoittavan voi toki sanoa monin eri tavoin. Itsestänikin tunnistan joskus noita hölömäkän hökäleen piirteitä. Hölömäkkä sanan kuulin viime vuonna Nurmeksessa eräältä vanhemmalta mieheltä. Piti ihan kysyä mitä tarkoitta, ja vastaus oli että rempseän suuri. Se yhteys, missä hän sitä käytti, jääköön mainitsematta. Todettakoon että mies oli jo hiukan yli 90 v. ja Heikki Turusen eräästä kirjasta löytyy eräs ”jatkuva juhlapyhä”. Tämä kuitenkin annettakoon noin niin kuin pikku vinkkinä. Hökäle sana hölömäkän jälkeen ei ollut minulta paras mahdollinen valinta. Hölömäkkä hökäle voisi tarkoittaa myös kevätlaitumelle päässyttä nautaeläintä tai nuorta pentukoiraa joka vilkkaasti juoksentelee metsässä heitetyn kepin perässä. - Minun mielestäni kommentti oli niukka mutta hieman keskinkertainen. Ei kovin vahvaa imarteluakaan löytynyt tuosta. Kysymyksenasettelukin harhaanjohtava kuin Ylen vaalikoneissa.
Hauska huomata, että alan minäkin saada omaa ihailija ja arvostuskuntaa. Teillä muillahan täällä jo on hissanmaikkaa ja Marskin ritaria ym.
Kommentointi on sikäli onnistunut että sitä ei ole poistettu, ja miksipä olisi, sehän on aivan tämän palstan sääntöjen mukainen.
Hölömäkkä hökäle varmaan asialla. Mukavahan näitä silloin tällöin on lueskella, kun asian vieressä jotenkuten pysyvät. Erehdyin kerran neuvomaan, sinua hyvä ”lieksis” ilmeisesti, alkukirjaimen, pisteen ja pilkun käytöstä ja merkityksestä. Siitäkö mukavahko palautteesi alkuvoiman kantaa. Retorinen kysymys tarkoituksella ilman kysymysmerkkiä.
PS. Mitenkäs tuon hölömäkän hökäleen käännätte selkosuomeksi? - Ohoh. Nyt aloin miettimään, että pystyykö särki uimaan yhtä syvälle kuin kuha?
- Minä kannatan sellaista ratkaisua, ja ehdotankin, että kaikki osapuolet sopivat autolautan puhdistuksesta, eli kaikki öljyt ja muut ympäristöhaitalliset myrkyt vain siivotaan siitä pois ja hinataan se vaikka hiukan vuotavana, riski ottaen, lupaviranomaisten myötävaikutuksella tietenkin, Pielisen syvimmälle kohdalle, ja tehdään siitä tulevaa järvimalmia Pieliseen. Siinä on sitten särjen hyvä kuhaa piileskellä.
- Hyvä ja mielenkiintoinen ketju on näköjään nostettu ylös aikaisemmilta vuosilta. Lapsuus tuli mieleen. Isovanhemmillani, toiselta puolelta, oli tämä fortuna peli, ja sisaruksieni kanssa tuli jopa kiistaa mummolassa, kuka saisi pelata ja kenen vuoro. Metallikuula oli raskas ja niitä oli muistaakseni 10 kpl yhtä pelikierrosta varten. Puinen työntökeppi oli kuin tahtipuikko, mutta kärkipäässä oli pieni paksunnos. Kaarevan vanerin ylälaudan kohdalle pukattiin tai työnnettiin kuulaan mahdollisimman sopiva vauhti, että se kohtaisi ensimmäisen messingin värisen kimmoisan naulan, josta kuula pompahti joko ensimmäiseen koloon> vain 5 pistettä> liian hidas pukkaus. Parempi suoritus oli kun läksi etsimään pesiä keskikaistalla. Pesiä oli useita, samoin koloja. Alemmissa koloissa oli sitten ne suuret pisteet ja alahäkeissä samoin. Todella mukava peli, koska kukin saattoi omassa piirissään laatia mitä monimuotoisimpia sääntöjä omiin kisoihinsa. Sekä taito, että tuuri ratkaisivat, siinä oli tuon pelin viehätys.
Tätä pelattiin niin paljon, että se ensimmäinen naula löystyi ja sitä piti muutaman kerran tiukentaa.
Tätä ketjua lukiessani googletin pelin ja yllätys oli aika suuri kun ensimmäinen kuva on juuri samaa mallia ja väriäkin oleva pelilauta jota 60-luvulla pelasimme mummolassa. Suurennoksella tuttu pisteytyskin löytyi.
60-luvulla ja siellä missä minä pelasin, pelattiin fortunaa, mutta en yhtään epäile tuota tovotia vaikka se ei forttunaa tarkoittaisikaan. Kello löytyi haulla. O tempora, o mores. Sehän on ikuisesti tuore ja ajankohtainen sanonta. Hieman kiinnostaisi, mikä ero sitten on tovotilla ja forttunalla. Wanhan vinkistä oli mukava todeta tovoti ja muut leikit. Me sisaruksieni kanssa sitten kanssa laulelimme ”pimputtelimme” pianoa ja pelasimme ulkona nurkkajussia, ja kymmenen tikkua laudalla oli kanssa ulkona yksi muistoihin jäänyt piilosilla olo leikki.
Jatkokysymys, onko nurkkajussi tuttu? - Eihän noista nimityksistä ja irvailuista pesunkestävä poliitikko ole moksiskaan. Sellainen henkilö joka ei moista kestä, pieni huumorinpilke silmäkulmassaan, on lähtenyt aivan väärään leikkiin mukaan. Itsensä julkisuuteen asettava henkilö on jo lähtökohtaisesti asemassa jonka myötä on siedettävä asemansa ja tarkoitusperiensä ajamiseksi enemmän myös kritiikkiä ja loanheittoa. Turha kiistä pienistä seikoista, jos suuremmatkin jäävät sitten hoitamatta kyvyttömyyttään tai liian suurien haasteitten takia.
On minuakin mukaan kosittu. Siihen teatteriin en lähde, koska näyttelijänkykyni ja muut kykyni ovat vaativaan tehtävään suppeahkot. Liika rehellisyyskin on moisessa touhussa kivireki. - Ja ennen kuin oikaisee muut, niin kyllä nyt tämäkin on tiedossa.
https://www.youtube.com/watch?v=DiWomXklfv8 - Mielenkiintoista, mutta täysin osajärkevää on pohdiskelusi. Tutu tutkijaystäväni osasi hyvin laittaa jo Kontiorannan ruokalassa päivystäjänä sanoin pukien osaviitteen kyseessä oleviin ja kysyttäviin.
Yleensä kirjattiin: Ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi. Ystävätutkijani totesi siihen kirjaan päiväyksellään: ”Ruoka oli niukkaa, mutta yksinkertaista”. - Aika mielenkiintoinen aloitus on tämä edellä. Toivon että ei poistettaisi. Onhan siinä monimuotoista ja mitoiteltavaa mietinnän ja muistelun elon olemusta noilta ”teiniajoilta”.
Elämässä eläjän on mielestäni kestettävä sekä vanhaa että uutta. Pirua ja jumalaa, pirullisuutta ja jumalallisen hyvää.. Pientä ja isoa ymmärrystä, jopa hieman hutiloivalla, ajatuksen juoksulla;)
Rokatkaa kelvosti siellä å Lieksan kaduilla;)
Kymmenen kevennyskipaletta tuli heti mieleeni. Mutta ehkä kuulette ne kohta, tai tosimyöhemmin;) - Uskoisin havupuissa ja niiden neulasissa olevan enemmän käyttökelpoista raaka-ainetta. En toki ole metsiemme insinööri, mutta aika liki kuitenkin;)
- Tarpeeksi kuuma kokoon polttamaton kusi ei pala. Se kiehuu ensin. Se, mitä kiehumisen jälkeen kattilanpohjalle jää, palaa.
Pysytään lämpöopin totuuksissa;)
PS. Olen pahoillani jos lehtijuttu, jonka luin, poistettiin, se kuitenkin avarsi mielestäni keskustelun ja syy-yhteyksien tarvetta varsinaiseen etenemiseen. Epäoikeutettu poisto ja poistot ovat kyllä tuttua tavaraa tällä palstalla. - Ei optimistista ole käsittääkseni mitään vakavaa haittaakaan. En uniani sen takia menetä. Olen joskus kuullut sellaisenkin sanonnan kuin, vaikeuksien kautta voittoon. Töhnästä ja tekniikasta lienee jotain opiksi otettu, laiskanläksyjä luettu. Ei liene mahdottomuus, että tietotaito nujertaa olevat ongelmat? Tiedä häntä. Pitää vaan toivoa ja odottaa tekeviltä. Itse en pätkääkään vaikuta ko. asian, mutta työrauhan haluan kaikille osallisille antaa. Jos joku tuntee niin varmuudella asiat paremmin hoitavansa, niin ei muuta kuin hoitelemaan sitten aidosti eteenpäin rehellisellä ja ryhdillä mielellä. Jauhamatta tylsillä kivillä.
- Katsoin tuon esiintymisen. Nämä tulevat vaalit ovat mielestäni kohta politiikan ohella kuin Talent Show?
No, niinhän se on, että kyvykästä nyt etsitään. Kisa on kiivas ja kova. Toivotaan että voiteluryhmä ei tyri;)