- Olen aiemmin kirjoittanut luomiskertomusta käsittelevän tekstin. Silloin Herran.tertut nimimerkillä. Tässä osin korjattu versio.
Yksi Raamatun keskeisimmistä teemoista on väite jumalan kaikkitietävyydestä ja kaikkivoipaisuudesta.
Tähän liittyy dilemma, joka on häirinnyt minua rippikoulun aikoihin asti.
Raamatussa annetaan kuva jumalan kaikkitietävyydestä ja kaikkivoipaisuudesta. Mutta toisaalta juonen kulusta saa käsityksen, että asiat tulevat jumalan eteen ennalta tietämättöminä, jopa täydellisinä yllätyksinä.
Todettakoon, että enää asia ei lainkaan häiritse, sillä nykyään Raamattu on minulle kirja kirjojen joukossa. Tarkastelen sen juonta nykyään yhtä kriittisesti kuin minkä tahansa romaanin juonta.
Otetaanpa esimerkki luomiskertomuksesta. Raamatussa annetaan kuva Aatamin ja Eevan auvoisesta paratiisielämästä samalla vihjaten, että se olisi voinut sellaisena myös jatkua. Mutta toisin kävi, kiitos Aatamin kylkiluusta väsätyn, niskoittelevan Eevan.
Mutta kun muistetaan jumalan kaikkitietävyys, niin jumalan täytyi jo ennen puun istuttamista tietää miten juoni tästä kehittyy. Eli kohtsillään, kun ensimmäine hedelmä tuohon puuhun ilmestyy, niin tuo Eevahan sen nappaa. Ja sitä silmälläpitäenhän se kylkiluukin oli aikoinaan Aatamilta otettu. Eeva oli näin miehen jatke, joka voitiin päähenkilön sijasta uhrata ja syyllistää jumalan pikku pelissä.
Jumala oli perin juurin kyllästynyt ihmisiin ja päätti kehittää juonen, millä heidät saatiin karkotetuksi paratiisista häsläämästä. Ja mikä parasta, saatiin syy tästä vieritetyksi ihmiselle itselleen. Ei kuitenkaan tarinan päähenkilölle, vaan tämän vähäpätöisimmistä osasta tehdylle turhakkeelle. Eli, että "kyllähän minä olisin teidät täällä pitänyt, mutta näin kun kävi niin minkäs teet"?
Jumala sai näin kolme kärpästä yhdellä iskulla: 1. saatiin ihmiset heivatuksi pois paratiisista, 2. osoitettiin naisen heikkous ja alttius syntiin ja sen myötä oikeutus paikkaan hellan ja nyrkin välissä, 3. osoitettiin ihmiskunnalle, että tieto on pahinta mitä ihminen voi itselleen hankkia, sillä tieto on uskolle myrkkyä. Tämä toimii vielä tänä päivänä!
Eeva voidaan kuitenkin vapauttaa vastuusta, sillä ei ollut kyse Eevan valinnasta, vaan jumalan valinnasta. Juoni kulki kuin juna, vääjäämättömästi kohti loppuhuipennusta.
Käskyssä sanotaan: "Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta".
Käsky "selitetään" kuitenkin seuraavasti: "Jumala ei kylläkään kiusaa ketään..."
Siis rukoillaan, että älä kiusaa, vaikka rukoilun kohteelle ei tulisi sellainen mieleenkään! Onko tässä jonkun mielestä jotain tolkkua?
Tai siinä, että kaikkitietävänä seurataan ihmisen tekemisiä kuin rottakoetta: mitähän tuo mahtaa seuraavaksi tehdä, vaikka kaikkitietävänä pitäisi tietää, että mitä se tekee. Jumala on tämän juonenkulun mukaan kuin keskenkasvuinen nulikka, joka heittää rotan vesisaaviin nähdäkseen miten se selviää, vaikka heittäessään tietää, että eihän se noilla eväillä mitenkään selviä. Välillä painetaan päätä veden alle, jotta nähdään yrittäisikö se purra kun sitä vähän tärppii.
Mutta samalla luodaan illuusio siitä, että kaikki - tai ainakin lopputulos - on vapaan tahdon varassa. Siis, että ihmisellä, samoin kuin sillä rotalla siellä saavissa, on itsellään vapaus ja vapaa tahto. Vaikka kaikki voivat nähdä, että eipä sillä siellä kovin vapaata ole!
Tai kuin laittaisi kulkukissoja varten kupillisen silakoita moottoritien laitaan, ja toteaisi "En minä kissoille mitään pahaa halua. Laitanpahan vain nälkäisille kissoille vähän ruokaa. Muu on kissojen vapaan tahdon varassa."
Otetaan seuraavaksi tarkasteluun kaikkivoipaisuus. Joten lisätään yhtälöön vielä Saatana. Juoneen kuuluu, että kertomuksen Jumala ei kaikkivaltiudestaan ja kaikkivoipaisuudestaan huolimatta mahda Saatanalle mitään, ei edes tässä Raamattu-nimisessä kirjassa.
Saatanahan oli Raamatun mukaan ensin jumalalla töissä, mutta sai liian individualistina kenkää. Sen jälkeen on puuhaillut mitä lystää. Jumala vaan levittelee käsiään "semmonen se saatana on, minkä minä sille mahdan".
Kyllä sitä jotenkin odottaisi kaikkivaltiaalta vähän enemmän!
Jos Raamattu olisi uusi teos ja sitä yritettäisiin saada Finlandia-palkintoehdokkaaksi, niin todennäköisesti se tyrmättäisiin juuri juonessa olevien puutteiden vuoksi. Hylkäyksen saatesanat voisivat olla: "Kirjoittajalla on ollut kaksi vaihtoehtoista juonta, eikä hän ole kyennyt päättämään kumman niistä valitsee. Tämän vuoksi kerronta on poukkoilevaa ja sekavaa. Juonen kaksinapaisuus tekee kerronnasta vaikeasti seurattavaa ja epäuskottavaa": - Kyseisen kertomuksen tarkoitus on ilmoittaa, että kaikkinainen omaehtoinen tiedon hankkiminen on syntiä. Pitää ottaa vastaan vain sitä "tietoa" mitä "ylhäältä" annetaan. Tietoa, jossa ei taatusti ole vääriä tai ei-toivottuja elementtejä!
Ei ole sattumaa, että hyvän kristityn symboliksi on valittu yksi pöhköimmistä eläimistä, eli lammas.
Lammas on laumasieluinen ja vähä-älyinen mäkättäjä. Vuohi puolestaan on individualisti, älykäs ja kekseliäs eläin. Siksi se on kristinuskossa kaiken pahan ja väärän vertauskuva, niinpä "vuohet tullaan erottamaan lampaista". - Jos Laajasalo olisi koko virkakautensa juonut joka päivä kupillisen kahvia ABC:llä "fiman piikkiin", niin siitä olisi syntynyt huomattavasti suurempi laiton saanto, kuin nyt puheena olevasta "visan vinguttelusta". Ja tuskin olisi koira perään haukkunut. Mutta eipä olisi syntynyt mitään korhoskiimaakaan! Korhosen löydettyä nämä "kahvivarkaudet", olisi tdettu vain "so what".
- YLE: "Kittilän kunnan viittä tilapäisen valiokunnan jäsentä, 21 kunnanvaltuuston jäsentä ja yhtä varajäsentä sekä 14 kunnanhallituksen jäsentä ja varajäsentä vastaan on nostettu syyte törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä." <
Kyllä qwertyilijan pitäisi nyt lähettää syyttäjälaitokselle nootti. Kun meinaavat syyttää virka-aseman väärinkäyttämisestä ihmisiä, joista yksikään ei ole virkamies. :D :D - Sic transit gloria mundi!
- Joillekin vain on niin helppoa jättää aivot narikkaan ja heittäytyä mutun valtaan. Ei tarvitse huolehtia laeista eikä säännöistä. Toiminnan laillisuutta edellyttävät ja siitä huolta kantavat halutaan puolestaan syrjään jopa some-keskusteluista.
Mutuilijat haluavat heidät pois silmistä, sillä nämä tiukkapipoiset ihmiset häiritsevät kirjoitteluillaan ja laillisuusvaatimuksillaan heidän mutu-fantasioitaan. Siksi he haluavat lakiasioista vapaan vyöhykkeen - mutu-kuplan - jossa voi keskustella vain toisten mutulaisten kanssa. - Juuri näin. Mitä törkeämmin on lakia rikkonut, niin sitä rohkeammasta ihmisestä on kyse. Lex mummomuori.
- mummomuori: "Samoin ymmärrän sen, että asia olisi haluttu hoitaa kaikessa hiljaisuudessa, jottei siitä olisi tullut negatiivistä julkisuutta. "<
Asia olisi haluttu hoitaa laillisesti. Tätähän hiippakuntahallituksen fiksu osa halusi, ei Korhosen laitonta ja sekopäistä räiskimistä. Kuten näillä palstoilla korhoskiimaiset ovat todenneetkin: "Korhonen sai paljon hyvää aikaan".
Ja se Korhosen aikaansaama hyvä on - totta kai- että niin moni lähti nostelemaan kirkosta. Ehkä ateistien pitäisi ehdottaa Korhoselle kunniamerkkiä hyvin tehdystä työstä! - Ainakin näyttää olevan niin, että jos ei purematta niele hänen toimiaan, niin syyllistyy vaikka millaisiin vääryyksiin. Vain Korhoskultin jäsen tietää mihin kulloisessakin tapauksessa on syyllistytty.
Ja silloin sovelletaan Suomen lakien sijasta yleismaailmallista mutu-lakia. Ei tarvita lakipykäliä eikä asiantuntijoita, mitä nyt joskus vedotaan johonkin Urpoon! - Tällä palstalla on runsain mitoin intoiltu kunnianloukkaustematiikasta. Ja nimenomaan siitä, että Korhosen kunniaa olisi loukattu. Kyseinen aihe tuntuu olevan joillekin liikuttavan läheinen.
Myös Sadinmaan tapauksen yhteydessä on kunnianloukkaus-korttia vedetty esiin tämän tästä. Samat kirjoittajat menivät harhoissaan jopa niin pitkälle, että väittivät kyseessä olevan häpeätuomio. Joku jopa tuntui uskovan, että Sadinmaa istui jalkapuussa tuomiokapitulin rangaistuksena.
Johanna Korhonen on taannoin (2013) tehnyt tutkintapyynnön "Seurakuntalainen.fi" sivuston kirjoittelusta. Ei oikein menestynyt, joten tuskin innostuu mistään "Tuksuttelusta" tutkintapyyntöjä tekemään. :D
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/johanna-korhosen-tekema-tutkintapyynto-ei-aiheuta-syytetta - Mitäs meni tekemään niin kiusallisia asioita?
- qwertyilija kirjoitti: "Nuo paragraafit tuntuu olevan joillekin melkein pyhiä arvoja."<
Joo, minulle lait ovat kyllä tärkeässä asemassa, mutta en sentään mistään pyhyydestä puhuisi. Näillä palstoilla vaan ei lain kunnioittamista pidetä oikein arvossa. Joidenkin mielestä lakeja tallovat ja niihin pe*seensä pyyhkivät, ovatkin jopa rohkeita ja ihailtavia ihmisiä. Ei sovi minun pirtaani! - Enpähän sitä edes pohdi. Näistä mummomuorin teksteistä vaan löytyy kerta kerran perään sellaisia sammakoita, että on ihan pakko tuoda niitä framille. Tuskin mummomuorilla itselläänkään on harmainta hajua, mitä on niillä tarkoittanut!
Kuten tämäkin "helmi": "Tosin paljon rajumpia ilmaisuja on kuultu monesta muustakin arkkipiispasta sekä muista kirkon papeista."<
Kuinka paljon niitä arkkipiispoja mummomuorin mielestä oikein on? Minun tietääkseni vain yksi kerrallaan per kirkkokunta. Eikä niitä kunnialoukattuja pappejakaan niin kauhean paljon ole, Laajasalo nyt tulee ensinnä mieleen! - Tässä on se merkittävin ongelma. Lainsäätäjä myönsi de facto kirkoille ja uskonnollisille yhdyskunnille suvereniteetin, mitä tuli uuteen avioliittolakiin. Näin siksi, että uusi laki ei olisi mennyt läpi eduskunnassa, jos kaikki nämä uskonnolliset toimijat olisi "pakotettu" uuden avioliittolain taakse, Näillä oli siis perusteltu syy uskoa, että he saavat ja voivat jatkaa entiseen malliin.
Jos tämäkin tapaus on perustuslakivaliokunnan moka, niin se ei tiedä hyvää. Hallitushan on tehnyt perustuslain vastaisia lakiehdotuksia ihan työkseen.
Tuolloinhan oli ilmassa ajatus, että kirkko lopettaisi vihkimiset kokonaan, jos kyseinen pakko realisoituisi. Tätä vihkimisten lopettamista ei kannattanut kansan eikä eduskunnan enemmistö.
Epäilemättä kirkolliskokous tulee aikaa myöten uuden avioliittolain taakse. Uusi arkkipiispahan on puolestaan luvannut toteuttaa kirkolliskokouksen tahtoa, jos näin kävisi.
Nyt on ympäri maata jo useita kirjallisia varoituksia odottamassa hallinto-oikeuden ratkaisua. Siis edellyttäen tietenkin, että hallinto-oikeudet ottavat niitä käsiteltävikseen. On syytä muistaa, että ne ovat nykykäytännön mukaan työnohjausta, eivät rangaistuksia, Tästä nykyisestä työnohjausluonteestaan huolimatta sellainen on kuitenkin oltava, jotta virasta erottaminen voidaan käynnistää. Siinä merkityksessä varoituksella on konkreettista painoarvoa.
Käsitykseni onkin, että hallinto-oikeuksia pidemmälle nämä valitukset eivät pääse, sillä KHO:n ennakkopäätöksen statusta työnohjausluonteiselle asialle ei ole mielekästä hakea. Ensinnäkin varoitus ei sinällään johda yhtään mihinkään. Ja toiseksi kirjallinen varoitus ei ole juridisesti merkittävämpi kuin suullinenkaan. Nämä seikat kuvaavat varoituksen oikeudellista painoarvoa.
Kaikki tähänastiset sateenkaaripappi-keissit noudattavat samaa kaavaa, joten niistäkään eivät kaikki tule pääsemään korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti siinäkään tapauksessa, että papin toiminta johtaisi irtisanomiseen.
Pekulle ja muille trollittelijoille totean, että tämä skenaario ei ole minun toivomukseni asioiden etenemisestä, vaan objektiivinen näkemys tapahtumien tulevasta kulusta. - Kiitokset nimimerkille "mieti.sitä"!
Olipahan aikamoista räpellystä. "Ei olisi pitänyt liittää oikaisuvaatimusohjeistusta", mutta kuitenkin: "tuomiokapitulin päätökseen haetaan oikaisua tuomiokapitulista".
Ihmettelen sitä, että vs. lakimiesasessori ei ole hoksannut vedota siihen tosiasiaan, että kyseessä ei ole rangaistus vaan työnohjaus.
Näkemykseni mukaan, tuon vakavan moitteen kanssa ei olisi kannattut enää ruveta nutturoimaan, vaan oikaisuvaatimus olisi pitänyt käsitellä sellaisenaan hallintoasiana. Tässä viimeisessä ratkaisussa olisi sitten todettu vakiolausekkeella: "tähän hallintoasiasta tehtyyn päätökseen ei voi hakea muutosta valittamalla".
Tuomiokapitulin päätöksessä oli sentään osattu tehdä jako hallintoasian ja muutoksenhaun välillä. Pisteet siitä. Mutta johtopäätöksen teossa sitten sössittiinkin oikein kunnolla. Asian käsittelystä kirjoitusvirheineen sai väkisin sellaisen kuvan, että valmistelu ja päätösesityksen laatiminen olisi tehty kovalla kiireellä. Oikaisuvaatimus on kuitenkin jätetty lokakuun alussa, joten ei luulisi ainakaan kiireen olevan selittävä tekijä.
Kirkon piirissäkin olisi syytä muistaa, että oikeat päätökset ovat tärkeä osa henkilön oikeusturvaa.
http://www.arkkihiippakunta.fi/@Bin/121236/Kirkon virkamiesoikeudelliset säännökset 2013 -Laaja v2 Matleena.pdf - mummomuori kirjoitti: "Kyllä seilä puututtiin eritäin monen papin ja piispan tapaan käyttää luottokorttia!!"<
Olen kysynyt aiemminkin, että missä puututtiin? Ei ainakaan Helsingin seurakuntayhtymässä tehdyssä erityistarkastuksessa. Eikä olisi voitukaan, sillä siellähän ei piispoja ole! Mistään muista selvityksistä en ole tietoinen, tuskin kukaan muukaan. Joten, voisitko avata asiaa? - "Läheltä liippaa. "
Eikä liippaa. Liikanimillä on Suomessa pitkät perinteet. Niistä on kirjoitettu ainakin yksi gradukin. Samoin Kustaa Vilkuna on käsitellyt aihetta teoksissaan. Ei oikeuslaitos suhtaudu niihin kovinkaan tiukkapipoisesti.
Toiseksi julkisuuden henkilöiden ja julkishallinnon ihmisten kunnianloukkaus-käsitteen kynnys on tavista korkeampi. - Nythän se korppi on nokkinut silmiä vähän siellä ja täällä. Siksihän koko homma on mennyt ihan hurlumheiksi!
- Ei työnohjaukseen kuuluvalla moitteella ole "laajempaa yhteiskunnallista ulottuvuutta". Hallinto-oikeudet eivät yleensä ota tämän tasoisia asioita käsittelyyn. Eivät ole ottaneet ennen, joten tuskin ottavat nyt, kun jutturuuhkat ovat merkittävästi jumiuttaneet hallinto-oikeuksien toimintaa.
Voi olla jopa niin, että kirjallisen varoituksen statuksen muututtua hallinto-oikeudet eivät ota käsittelyyn edes niitä. Nekin ovat nykyään kirkon sisäistä työnohjausta, eivät rangaistuksia siinä merkityksessä kuin ennen. Aiemmin varoituksesta tuli aina merkintä nimikirjaan, enää ei tule. Varoitus tulee kuitenkin olla "alla" ennen kuin irtisanomismenettely voidaan käynnistää. - "Millä mittarilla? 😳"
Tunnustan, se oli sarkasmia.