- Tekijänoikeuslain mukaan nimimerkin käyttö on mahdollista.-
"Tekijänä pidetään, jollei näytetä toisin olevan, sitä, jonka nimi taikka yleisesti tunnettu salanimi tai nimimerkki yleiseen tapaan pannaan teoksen kappaleeseen tai ilmaistaan saatettaessa teos yleisön saataviin.
Jos teos on julkaistu tekijää 1 momentissa sanotuin tavoin ilmaisematta, edustaa julkaisija, milloin sellainen on mainittu, ja muutoin kustantaja tekijää, kunnes tämä on ilmaistu uudessa painoksessa tai ilmoitettu asianomaiselle ministeriölle."
Eli ilmeisesti opetus- ja kulttuuriministeriö pitää kirjaa nimimerkeistä, mikäli ei ole kyseessä tunnettu nimimerkki. - Olen Tuijukan kanssa täysin samaa mieltä. Nykydekkarit mässäilevät liikaa väkivallalla. Dekkarin pitää olla mysteeri, jossa itse murha ei ole pääosassa, vaan sen selvittäminen. Ratkaisu ei saa olla itsestään selvä ja mysteerin tulee ratketa vasta aivan loppumetreillä. Nykydekkarit ovat paljolti kertomuksia poliisin rikostutkinnasta. Agatha Christien kaltaisiin mysteereihin ei enää törmää. Uskon että perinteisille murhamysteereille olisi yhä kysyntää, aivan samoin kuin on fantasiaromaaneille.
Olen Tuijukan kanssa eri mieltä siitä, ettei päähenkilöiden yksityiselämää saisi kuvata. Mutta sen pitää olla luonteva osa itse tarinaa. Etsivä Colombon vaimoa ei kukaan ole koskaan nähnyt, mutta aina Colombo vaimostaan puhuu ja se on tärkeä osa juonen kehittelyä. - Hyvän ja koukuttavan dekkarin kirjoittaminen ei ole helppoa. Minusta ruotsalaisten kirjoittamat dekkarit ovat tylsiä, vaikka niitä myydään valtavia määriä maailmanlaajuisesti. Eivätkä suomalaiset ole yhtään parempia. Esimerkkinä vaikka eräs rikostoimittaja-dekkarikirjailija, jonka teksti on niin kökköä ja lauseet niin pitkiä, ettei sitä jaksa lukea yhtä sivua enempää. Hän ei ole oppinut edes sitä yhtä tärkeää dekkareiden kirjoittamisen perusasiaa: kun jännitys tiivistyy, niin lauseet lyhenevät. Kaiken huipuksi hän opettaa dekkareiden kirjoittamisra eräässä yliopistossa! Jos hänen kirjojaan lukee, niin saa kyllä aivan väärän kuvan dekkareiden tasosta kaunokirjallisuuden osana.
- Minä en luottaisi työkkärin sanaan. Ei ole montaa vuotta aikaa siitä, kun kaikki osuuskuntien ja laskutusfirmojen kautta toimineet ns. "kevytyrittäjät" muuttuivat yhdessä yössä yrittäjiksi. Työkkäri väitti että mikään ei muutu, mutta niin vain iski karenssi ja oli pakko lopettaa työnteko (olin silloin ansiosidonnaisella ja aina korvauspäivien sijasta tein 3-4 kuukautta kestäviä rahakkaita työkeikkoja kevytyrittäjänä). Onneksi löytyi ratkaisu ja löysin firman, jonka kanssa solmin aina tilapäisen työsopimuksen kun teen työkeikan jossain kolmannessa yrityksessä. Olen siis työsuhteessa ja työläisen asemassa eikä työkkäri voi väittää minun olevan yrittäjä.
Jos ajattelee kirjailijanalkua, joka ei tiedä milloin tilille tupsahtaa 5 euroa tai 301 euroa, niin itse en ottaisi riskiä, vaan tekisin diilin mummon kanssa. - Ei vaan pointti on siinä, että jos tienaat 5 euroa kirjoittamisella, niin työkkäri katsoo sinun olevan joku uusi Päätalo ja laittaa sinut ikuiseen karenssiin. Siksi mummon kannattaa ryhtyä vanhoilla päivillään kirjailijaksi.
- Micalle sanoisin, että ehdottomasti kannattaa kirjoittaa se jatko-osa ja tarjota sitä kustantajalle, joka toimii paitsi pohjoismaissa, myös USA:ssa. Sellaisiakin löytyy. Nimessä John Lemonn Carter ei ole mitään vikaa. En tiedä miten se kirjassa on toteutettu, mutta itse käyttäisin nimeä John "Lemonn" Carter ja puhuttelisin tarinan sankaria esittelyn jälkeen pelkästään lempinimellä Lemonn. Kirjan kansisivulla kannattaa käyttää koko nimeä, koska se myy.
Seuraavassa kirjassa voi kaiken kääntää päälaelleen. Tällä kertaa Lemonn joutuu syyttömänä sekä rosvojen että poliisien takaa-ajamaksi. Tämäkin on jännäreiden klisee, mutta älä anna sen häiritä. Tee siitä oma omituinen versiosi. - Eilkö sinulla ole eläkeläismummoa tai -vaaria, joka voisi toimia bulvaanina? Eläkeläiset voivat ansaita niin paljon lisätuloja kuin pystyvät, ilman että se vaikuttaisi heidän eläkkeensä määrään.
- Minä kirjoitan tarinan alun ja lopun viimeiseksi, koska itse tarina vaikuttaa niihin molempiin. Itse kirjoitan yksittäisiä kohtauksia ja kokoan ne lopulta yhteen palapelin lailla. Toki minullakin on jonkinlainen tarinan runko olemassa ja käsitys siitä, miten tarina pääpiirteittäin etenee.
Jotkut kirjailijat tekevät jääkaapin oveen tarinasta puurungon, johon kiinnittävät kohtaukset muistilapuilla. Sillä tavalla kohtauksia on helppo siirrellä paikasta toiseen puurungossa. Yksittäiset kohtaukset kun vaikuttavat tarinan kulkuun, joten niille on löydettävä oma paikkansa. Nykyään tämän palapelin voi luoda kokonaan tietokoneella. Eli siis tarina on sarja kohtauksia (muistilappuja). Jos huomaat, että väliin tarvitaan uusi kohtaus lisää, niin muistilappu vain puurungon viereen ja sieltä nuolet tekemään koukkaus uuden kohtauksen kautta.
Katsokaa miten maailmankuulut kirjailijat aloittavat tarinansa. Usein he aloittavat mystisellä epilogilla, joka ei tunnu mitenkään liittyvän itse tarinaan. Vasta tarinan lopussa lukija tajuaa, että se epilogi olikin itse asiassa avain koko tarinan loppuratkaisuun. - Onko s-posti osoitetta?
- Sinulla on vilkas mielikuvitus. Siitä voisi olla hyötyä tämän yhdistyksen toiminnassa, kun yritetään rarkaista sellaista ongelmaa, johon muut eivät ole pystyneet 30 vuodessa.
- Yhdistyksen jäseniltä ei kysellä henkilötunnuksia. Yhdistykseen voi kuulua varsinaisena jäsenenä tai kannatusjäsenenä.
- No hehheh vaan. Yhdistyksen jäsenten kokoukseen, esimerkiksi vuosikokoukseen, voi etäosallistua myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, jos yhdistyksen säännöissä niin mainitaan.
Ja voivoi vaan. Varojen keräys tapahtuu joukkorahoituksella. Sinäkin voit siihen osallistua, vaikket yhdistyksen toiminnassa olekaan mukana.
Narkkareita ei tähän yhdistykseen valitettavasti hyväksytä, joten joudun hylkäämään mahdollisen hakemuksesi. - Unohdin mainita, että ei ole pakko asua Turun seudulla, koska kaikki kokoukset on tarkoitus pitää s-posti kokouksina ja hallituskin kokoontuu vain tarvittaessa. Eli työmäärää ei kannata pelätä.
- Unohdin mainita, että ei ole pakko asua Turun seudulla, koska kaikki kokoukset on tarkoitus pitää s-posti kokouksina ja hallituskin kokoontuu vain tarvittaessa. Eli työmäärää ei kannata pelätä.