Vapaa kuvaus

Aloituksia

92

Kommenttia

6221

  1. Sitten puuttuu enään se että kyseisen filosofian saa käännettyä kannattavaksi liiketoiminnaksi.
    Siinä on aina omat haasteensa, liiketoiminta kun harvoin toimii pelkän ideologian voimalla.
  2. Siis nyt pitää selkeästi kertoa mitä näillä "iskuilla" kukakin tarkoittaa.

    Hiilikuitu kestää kuidun suuntaisesti kohtuullisen hyvin puristusta (mutta ohuen seinämän suuntaisia iskuja huonosti) ja aivan loistavasti vetoa ja tämän tulee ottaa huomioon rakenteita suunnitelteassa.
    Perinteisenä putkimaisena, tasaseinäisenä rakenteena (missä osa putkesta ottaa vastaan vetojännitystä ja osa putkesta ottaa vastaan puristusjännitytsä) hiilikuiturakenne ei ole vahvimmillaan vaan sen vahvuus on sen muokattavuus suunnittelupöydällä ja valmistusprosessissa.
    Siitä pystytään rakentamaan kappaleita (esim. polkupyörän runkoja) joissa hiilikuitua pystytään käyttämään optimaalisesti sen vahvuuksien ja heikkouksien mukaan. Kohtia missä hiilikuiturakenne altistuu enemmissä määrin isommile puristusvoimille pystytään ainevahvuutta paikallisesti kasvattamaan aivan suunnittelijan halun mukaisesti ja sitten taas niissä kohdissa pyörää joissa ajotilanteissa aiheutuu isoja vetorasituksia (eli tilanteessa jossa hiilikuitu "loistaa" oikeastaan mitä tahansa muuta materiaalia vastaan tarkasteltaessa) pystytään rakennepaksuus pitämään suhteellisen ohuena.
    tämä tietysti on valmistusvaiheessa aikaavievää ja sitä kautta kallista, mutta lopputuloksena on materiaalipaksuuksiltaan suunnittelijan tahdon mukaan optimoitu pyöränrunko joka on lähtökohtaisesti teknisiltä lujuusominaisuuksiltaan parempi kuin mistään muusta materiaalista valmistaen.

    MUTTA se tosiaan missä ne ongelmat tulevat on kun tapahtuu niitä asioita joitka eivät kuulu "Normaaleihin, pyörän käyttöon liittyviin tilanteisiin", eli lähinnä koviin vaakasuoraan runkoon kohdistuviin iskuihin joita aiheutuu esim. kaatumisessa ja pyörän rungon osuessa johin terävään kivenkulmaan yms. tälläisen kuitujen suuntaa vasten olevia iskuja vastaan hiilukuitu ei ole vahvimmillaan, ei se nyt aivan herkästi näissäkään tapauksissa hajoa (riippuen tietysti osumakohdan ainvahvuudesta) mutta vastaavia teräviä runkoa vasten olevia iskuja metallirungot kestävät paremmin.

    Oikein suunniteltu (j valmistettu) hiilikuiturunko kyllä kestää hyvin sille suunnitellun ajoympäristön aiheuttamat vaatimukset, ongelmat tosiaan saattavat tulla kun jotain suunnittelematonta sattuu. Isomman kaatumisen jälkeen hiilikuitupyörän runko kannattaa tarkastaa huolellisesti josko jotain onkin sattunut.
  3. Itselleni tuo selkeän pysty ajoasento polkupyörällä on hyvin epämieluisa, vaikka siinä tietysti hyvänä puolena tuo hieman helpompi (ajo)ympäristön tarkkailu, niin paljoa muuta hyvää en siitä sitten keksikkään,.
    Kun ajajan painosta lähes kaikki suuntautuu pyörään satulan kautta niin pyörästä tulee selkeän takapainoinen ja pyörän ajettavuus ja hallinta muuttuu kertaluokkaa huonommaksi. Liukkaalla pinnalla (hiekka, lumi, jää) etupyörällä ei juuri ole pitoa kun siinä ei ole painoa päällä.
    Jokainen tietysti haluaa pyörällään erilaisia asioita ja ominaisuuksia, mutta sitten pitää aina muistaa että tietyillä ominaisuuksilla on sitten aina ne haittapuolensa.