- On vain rahanahne. Tulot Hesarin mukaan sata tonnia vuodessa. Mihin tarvitsee niin paljon, kun ei ole perhettäkään. Ja nuokkuu palveluksissakin jo, kun ilmeisesti ikä painaa.
- Sairastan itse kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja tunnistin itseni kirjoituksistanne.
Maniassa ei paljoa kiinnosta muiden mielipiteet ja masennuksessa sitten yritetään parannella haavoja.
Jätin maniassa 7 vuotta kestäneen suhteen ihan tuosta vaan. Ei ottanut mies enää takaisin ja nyt yritän kerätä palasia kasaan edelleenkin vaikka tapahtuneesta on jo kohta kaksi vuotta. Opin läksyni. Lääkkeet syön säännöllisesti ettei olot vain keikahda maniaan tai masennukseen eikä tule tehtyä tyhmyyksiä. - Oletko vähän pihalla? Jossainhan ne ihmiset ovat töissä, jos jossain kerrostalossa asuvat. Tuskin koko kerrostalollinen ihmisiä ovat Kelan / sossun varassa. Eli kommenttisi on typerä. Tottakai eri firmojen työntekijät saavat asua missä haluavat. Samoin kuin nuoret. Eivät kaikki ole epäsiistejä.
- Olen työelämässä. Teen aivotyöskentelyä vaativaa työtä ja vuosi vuodelta on vaikeampaa.
Lääkityksenä Abilify 30 mg, Risperidon 2 mg, Levomepromazine 25 mg ja Mirtazapin 15 mg. Itselleni hyvä yhdistelmä ja haluan uskoa, että se toimiikin.
Arki on tasapainoilua. Yritän elää niin tasaisesti kuin mahdollista, mutta silti mielialat heittelehtivät. Nukkuun ja ylös samoihin aikoihin ja ruoka tasaisesti, ei baareja, ei mitään kivaa. Parisuhdettaankaan en oikein uskalla aloittaa, jos sellainen eteeni sattuisi, kun ei sekään varmaan kestäisi jatkuvaa mielialojen sekamelskaa. - Nelisen vuotta siihen meni, että löytyi sopiva kombinaatio. Tosin samalla piti saada muukin elämä kuntoon, joten rämpiessä meni ne vuodet. Töissä tosiaan kävin koko sen ajan, mutta en oikein muista ajasta mitään.
- Nykyinen lääkitys Abilify 30 mg, Risperdon 4 mg ja Levomepromazine 75 mg. Sitä ennen kokeiluja suurin piirtein kaikilla mahdollisilla eri lääkkeillä ja kombinaatioilla. Nyt on hyvä.
Sairaus ilmeni sattumalta valveutuneen lääkärin ansiosta. Menin lääkäriin masennuksen takia ja teki samalla maniatestin ja siitä asia lähti eteenpäin. - Mielialojen heilahtelu voi tuntua siltä, että henkilö on epäluotettava. Seuraa pidemmän aikaa ja ota asia puheeksi.
- Olen työelämässä vaikka aina ei ole helppoa olla siellä. En ole syrjäytynyt missään vaiheessa.
- Mieluummin töissä, kuin kotona tukien varassa.
- Tuleeko kaksisuuntainen jostain vai onko olemassa syntymästä asti, mutta ilmenee vasta nuoruusiällä...
- Kuinkahan tyhmä sitä on eläkkeelle päästyään, jos syö näitä lääkkeitä sinne asti, että pystyy töissä käymään...
- Elämän kolhujen pohtimiseen ja niistä yli pääsemiseen.
- On kuvattu. Ei löytynyt poikkeamia.
- Kävin kaksi vuotta Kelan piikkiin ja yritän vielä saada sen yhden vuoden käytyä, jos Kela sen vielä myöntää.
Mikä tuo sairaanhoitopiiri juttu on? Siitä en ole kuullutkaan. - No se ei kyllä onnistunut. Ehkä väärä terapeutti.
- No siellä on pari vuotta tullut käytyä. Ei sikäli auttanut, ettei ne lapsuuden ja nuoruuden traumat sillä poistu, että terapiaan menee.
- Itse olen ollut töissä kaksisuuntaisesta huolimatta aina. Tai siis olen joutunut manian takia osastolle monta kertaa, mutta olen aina pystynyt ottamaan lomaa siihen tai palkatonta vapaata, ettei työnantaja tiedä edelleenkään sairaudestani. Ja jos hyvin menee, niin ei saa koskaan tietääkään.
- No olisit sanonut, että pakko päästä osastolle. Luulisi sen järjestyvän, kun sinne jotkut joutuvat ilman omaa suostumustaankin.
- Oli siitä apua silloin, kun siellä kävin, mutta jostain syystä olen unohtanut oppimani.
Omahoitajani lässytti vain nukkumisesta ja lääkkeiden haittavaikutuksista. Siellä en jaksanut käydä. - Syyllistän läheisiäni tästä koko sairaudesta, koska koen, että heidän tekemisensä on laukaissut tämän sairauden. Jos taas se on omissa aivoissani se vika, niin sitten pitää lopettaa se syyllistäminen.