Tuntuu et elämä menee ohi kun on koko ajan tää alavire päällä. Tosiaan parempi alavire ku hypo mut en saa iloa mistään. Mies haluais iloisen muijan ja lapsia mutten voi vaikka lapsia haluaisinkin niin siirtää ( mahdollisesti) tätä samaa helvettiä eteenpäin. Itsellä suvussa kulkee tämä sairaus. Täytin just 40 v ja tuntuu et pitäis olla omakotitalo, tyydyttävä avioliitto ja lapsi(a). Miksen voi olla niinkuin muut ihmiset...?
Vielä edelliseen liityen
Anonyymi
11167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla kaksisuuntainen. On omakotitalo ja lapsia. Samaa paskaa tämä silti on. Nyt vasta huoli kuinka moni lapsistani saa tämän, kun puolisonkin suvussa tätä.
Niinpä. Just aloin miettiä ettei se miten asuu tai onko lapsia vaikuta tähän sisäiseen tuskaan. Sitä ei kyl ole onneks ihan koko ajan mut suurimman osan. Toivon sulle kaikkea parasta😊
Samoin sinne toivon hyviä aikoja. Tämä todellakin on sisäistä tuskaa. Olin ennen sairastumista Mielenterveyspuolen lähihoitaja ja luulin ymmärtäväni jotain tästä sairaudesta, mutta totuus on toinen.
Mä kans tosin tavallinen lähihoitaja. Nyt taas työelämässä, vuoden ollut vuoden sairasloman jälkeen. Ja kiitos😊
Sinulla on suuri rikkaus, että olet pystynyt palaamaan työelämään. Minä olen ollut jo 8 vuotta kuntoutustuella.
Kiitos😊Ja mua ahdisti kun olin saikulla mut sama se, töissä tai ei, jokainen on saman arvoinen oli töissä tai ei😊
Miten jostain työpaikasta voi olla vuoden sairaslomalla? Aika outoa!Suojatyöpaikkako???
Aivan normaalisti voi olla sairaslomalla töistä vuoden. Vuoden jälkeen työnantajalla on oikeus mun mielestä sanoa irti. Ei ole mikään suojatyöpaikka.
Itse olen ollut töissä kaksisuuntaisesta huolimatta aina. Tai siis olen joutunut manian takia osastolle monta kertaa, mutta olen aina pystynyt ottamaan lomaa siihen tai palkatonta vapaata, ettei työnantaja tiedä edelleenkään sairaudestani. Ja jos hyvin menee, niin ei saa koskaan tietääkään.
Hienoa... Minä tässä olen aikaisemminkin kirjoitellut kanssasi. Minulla meni työpaikka sivusuun, kun olin työpaikka vaihtamassa sairastuin ja hölmö annoin vakipaikan pois.. En ole sen jälkeen töihin mennyt. Lisäksi kahdet eri lääkkeet, jotka aluksi laittoivat eivät sopineet. Abilyfaista 3 kk nousin sekunnin välein tuolilta ylösalas. Lääkärit eivät millään uskoneet, että sivuoire eikä tautia ja minä kilttinä söin niitä pillereitä. Sitten zeldoksista meni kädet koukkuun ja olin kuin vahanukke jäykkä. Sitten osastolle minulle sopivia lääkkeitä etsimään. Siinä sitten menikin 7 kk. Olisi ihana itsekin käydä töissä, mutta taitaa olla vain haave. Tautini ei kestä yhtään stressiä, kun pukkaa heti päälle.
Ainahan voi adoptoida lapsen jos pelkää taudin jatkuvan suvussa. Muuten ei kannata miettiä miten ihmisen pitäisi elää, olla talo ja hyvät työpaikka yms, kun joogitkin elää majoissaan ja viettävät onnellista yksinkertaista elämää.
Elämänarvoja kannattaa pohtia uusiksi, ja henkisyyttä. Mm kiirtan tanssi rauhoittaa yliaktiivisen mielen tehokkaasti ja kohottaa masentunutta mielialaa. Samalla henkisyys kehittyy ja usein psyykkisten ongelmien syynä onkin henkisyyden laiminlyöminen. Masentuneena paras lääke on toisten auttaminen ja maanisessa vaiheessakin siitä voi olla apua, sen sijaan että kuluttaa aikansa shoppailuun ja muuhun turhuuteen.