- Tarujen jumalien ja satuolentojen olemattomuus on niin hyvin perusteltua, että tätä asiaa ei ole syytä epäillä juuri lainkaan tai ei ehkä lainkaan. Jos esille ei tule vakavasti otettavia todisteita niiden olemassaolon puolesta, niin niitä ei ole järkevää pitää todellisina olevaisina edes "mahdollisesti". Vaikka mahdollisuus on edelleen olemassa ja "pilkkaajat" sen tunnustavat, niin se mahdollisuus on lähestulkoon samaa luokkaa kuin Lentävän spagettihirviön ja Näkymättömän vaaleanpunaisen yksisarvisen olemassaolon todennäköisyys. Näistä tiedetään täydellä varmuudella se, että ne ovat ateistien keksimiä mielikuvitusolentoja, joilla parodioidaan Raamatun ilmoittamaa Jumalaa ja siihen uskovia ihmisiä, mutta samoja ateistien keksimiä allegorioita käytetään myös muihin jumaliin ja ylipäätään kaiken olevaisen luojaan uskovia ihmisiä kohtaan esitetyssä pilkassa.
Raamatun ilmoittamaa luoja-jumalaa (tai jumalia) voidaan tutkia samalla tavalla kuin tarujen jumalia ja satuolentoja. Tällaisen tutkimuksen perusteella voidaan esittää arvioita siitä, miten todennäköistä on se, että juuri Raamatun ilmoittama luoja-jumala olisi "kaiken olevaisen luoja" tai häntä alempi luoja-jumala (demiurgi) tai puhuuko Raamattu molemmista. Vaikka tutkimuksen avulla ei saataisi täyttä varmuutta tästä asiasta, niin voidaan silti nähdä se, että Raamatun ilmoittama "Jumala" on suuremmalla todennäköisyydellä kaiken olevaisen luoja tai demiurgi tai molempia kuin ateistien keksimät mielikuvitusolennot ja monet tarujen epäjumalat. Voimme nähdä myös sen, että tähän samaiseen Raamatun "Jumalaan" liittyy samoja ominaisuuksia kuin tarujen jumaliin, joten todisteita on sekä puolesta että vastaan koskien hänen olemistaan kaiken olevaisen luoja.
Tämän tutkimisen jälkeen on syytä arvioida, kumpi on todennäköisempää: (1) Raamatun kirjoitukset eivät kerro mitään kaiken olevaisen luojasta tai (2) ne kertovat hänestä jotakin, mutta antavat myös virheellistä tietoa. Jos kaiken olevaisen luoja olisi olemassa, niin Raamatun kirjoitukset antavat luultavasti jotakin tietoa tai oletuksia hänestä, mutta niin antavat myös tarujen kertomukset muista luoja-jumalista, joten Raamatun ilmoittama Jumala ei asetu tässä arvioinnissa välttämättä kovin paljon korkeammalle kuin monet muut jumalat tarustojen mukaan. Raamatun ja muiden tarujen jumalien osoittaminen todisteiden valossa todennäköisin syin satuolennoiksi (epätodellisiksi) ei ole todiste siitä, että mitään kaiken olevaisen luojaa ei olisi olemassa. Sellainen luoja voi olla olemassa, mutta mikään uskonto ei kerro hänestä täyttä totuutta ja osa uskonnoista ei kerro hänestä mitään. Miksi pitäisi? - Jumalan olemassaoloa on tervettä epäillä, mutta samalla pitäisi määrittää se, mitä "Jumalalla" tarkoitetaan. Jos "kaiken olevaisen luojan" ja "Jumalan" välille laitetaan yhtäläisyysmerkit, niin silloin ei puhuta vain jonkin uskonnon palvomasta luoja-jumalasta vaan yleisemmin sellaisesta olevaisesta, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Niinpä jonkin yksittäisen tarujen jumalan paljastaminen epätodelliseksi ei ole sama asia kuin paljastaa kaiken olevaisen luoja olemattomaksi.
Kenelläkään ei ole velvollisuutta "todistaa" kaiken olevaisen luojaa olemattomaksi. Hänen olemassaoloaan on tervettä epäillä, mutta väite, jonka mukaan "hänen" olemattomuutensa tai olemassaolonsa todistaminen olisi sama asia kuin jonkin tarujen jumalan (epäjumalan) todistaminen satuolennoksi tai olemattomaksi, on logiikaltaan virheellinen. Tarujen jumalia ja satuolentoja voidaan tutkia sen tiedon nojalla, joka meillä on olemassa ja niiden perusteella ei yhtäkään sellaista ole voitu pitää todennäköisin syin todellisena. Päinvastoin: meillä ei ole mitään syytä olettaa, että joku niistä olisi olemassa sen sijaan, että on "satuolento". Todisteet puhuvat vahvasti sen puolesta, että tarujen jumalia ja satuolentoja ei ole oikeasti olemassa. - Kun puhutaan taruolennoista, niin niistä on olemassa hyvin vähän tai ei ollenkaan "tieteellisiä todisteita". Niitä on silti tutkittu hyvin paljon ja tämän tutkimuksen sekä yleisen tietämyksen perusteella voidaan olla melko varmoja siitä, että niitä ei ole olemassa: ne ovat ihmisten mielikuvituksen tuotosta, eivät todellisia eläviä yliluonnollisia olentoja. Osasta voidaan olla lähes varmoja tai täysin varmoja, että niitä ei ole olemassa.
Etenkin ateistien keksimistä mielikuvitusolennoista voidaan olla täysin varmoja, että niitä ei ole olemassa. Näitä ovat Russelin teekannu, Lentävä spagettihirviö ja Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen. Kun joku ateisti vertaa kaiken olevaisen luojaa tällaisiin mielikuvitusolentoihin, tunnustaa hän samalla sen, että ei pidä lainkaan mahdollisena luomista ja luojan olemassaoloa: hän on silloin uskovainen ateisti, koska ei voi todistaa millään tavalla sitä, että luojaa ei ole olemassa eikä luomista ole tapahtunut. - Niin, minä puhuin pelkästään adventistien ihmiskäsityksestä, en mistään muusta.
Ei ole voitu osoittaa sitä, että ihmisessä olisi jokin aineeton henki tai sielu, joka jatkaisi tietoista olemistaan ruumiin ulkopuolella kuoleman jälkeen tai kooman aikana. Esimerkiksi koomapotilaista ylivoimainen enemmistö ei muista kooman ajasta mitään, jos on herännyt tietoisuuteen koomansa jälkeen. On muutama hassu poikkeus, jotka väittävät päinvastaista, mutta niiden poikkeusten varaan ei voida "oppia" (sääntöä) rakentaa.
Tiede ei tunne muuta kuin toimiviin aivoihin ja ruumiiseen aisteineen sekä muine biologisine järjestelmineen perustuvan tietoisuuden.
Usko ruumiin ylösnousemukseen ja sitä seuraavaan ikuiseen elämään tai viimeiseen tuomioon ei ole looginen eikä kovin järkevä. Vaikka adventistien ihmiskäsitys vastaa pitkälle ateistien ja tieteellisen tutkimuksen mukaista käsitystä, on usko ylösnousemukseen vastoin järkevää ajattelua ja perustuu Raamatun tarinoihin, jotka lienevät hyvin pitkälti myyttejä, legendoja ja taruja. Usko sielun tai hengen elämän jatkumiseen ruumiin ulkopuolella kuoleman jälkeen voidaan tietääkseni perustella Raamatulla (ja niinhän valtaosa uskovista tekee), mutta se on pelkkää jatketta muinaisten pakanoiden uskomuksista, joilla ei ole mitään vastinetta todellisuudessa. - En ole mikään tiedemies enkä tiedä varmasti, miten asiat ovat, mutta muistanko oikein: aine ei katoa vaan se ainoastaan muuttaa olomuotoaan ja saattaa ehkä muuttua energiaksi (oliko niin, että auringossa osa materiasta muuttuu energiaksi fuusioreaktiossa)?
Jos tuo väite on totta, niin silloin ihmisen ruumis ei katoa edes ydinräjähdyksessä vaan muuttaa ainoastaan muotoaan. Ei siitä kylläkään kovin paljon näkyvää jäljelle jää, mutta ehkäpä jotakin kuitenkin (en tunne aineen olomuodoista paljon mitään, mutta atomitasolla aine on hyvin pieniä hiukkasia).
En usko kuolleiden herättämiseen ja ruumiin ylösnousemukseen. Minulle on ihan sama, mitä mieltä uskovaiset näistä asioista ovat. Heidän uskonsa ei ole rationaalista. On typerää kuvitella jonkun Jumalan herättävän ruumiit ylös haudastaan, niin kuin he uskovat ja taisipa muuan Paavalikin sellaista kirjoittaa. Adventistit ainakin odottavat sellaista tapahtumaa, mutta mielestäni turhaan. Kannattaisi keskittyä elämään tätä elämää eikä toivoa turhia. Kuka ylipäätään tahtoisi elää ikuisesti?
Uskovaiset (kristityt) ovat eri mieltä keskenään näistä asioista. En tiedä, mistä erimielisyydet johtuvat, mutta yksi mahdollinen selitys on se, että Raamatun kirjoittajat ja henkilöt olivat keskenään erimielisiä näistä asioista. Järkevää sellainen usko ei mielestäni ole, että ihmisessä olisi jokin henki tai sielu, joka jatkaa itsestään ja ympäristöstään tietoista elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Tiedän, että sellaisia kokemuksia kerrotaan, mutta pidän niitä joko aistiharhoina tai tietoisena valehteluna.
Sitä en tiedä, miksi Paavali (tai kuka ne kirjeet sitten kirjoittikin) väittää tuollaista, jota lainasit. Liekö valehtelija ja huijari niin kuin monet uskovaiset tänä päivänä (uskolla parantajat kuten Pirkko Jalovaara ja muut superevankelistat ja kaatuilevat eläinääniä päästävät hihhulit riennoissaan)? Tai ehkäpä kyseinen heppu oli kokenut aistiharhan tai huume-tripin?
Adventistien käsitys on paljon loogisempi kuin monien muiden kristittyjen. Se vastaa meidän ateistien käsitystä, vaikka emme puhukaan "sieluista" tai "hengistä" siinä mielessä tai mittakaavassa kuin uskovaiset puhuvat. Ymmärrämme toki sen, että sanoja "sielu" ja "henki" on käytetty yleisesti kuvaamaan koko ihmistä (salissa oli tuhat sielua/henkeä), mutta näiden sanojen tällainen käyttö ei viittaa siihen, että ihmisessä olisi jokin itsensä tiedostava aineeton henki tai sielu, joka voisi elää ruumiin ulkopuolella.
Vaikka en usko ruumiin ylösnousemukseen, niin pidän adventistien uskoa tältä osin järkevämpänä kuin monien muiden kristittyjen, sillä he tunnustavat sen, että ihminen voi tiedostaa itsensä vain ruumiillisesta terveenä ja riittävän pitkälle kehittyneenä olentona (esim. tsygootti tai alkiorakkula ei tiedosta vielä mitään). - Onko täällä usein mainituista tai itse keksityistä mielikuvituksen tuloksena syntyneistä taruolennoista olemassa tutkittua tietoa, jonka perusteella voidaan pitää toteennäytettynä sitä, että niitä ei ole olemassa? Niiden olemassaolon todennäköisyys on siten nolla tai äärimmäisen lähellä nollaa, jolloin käytännössä niiden olemassaoloa ei pidetä lainkaan todennäköisenä. Kun kaiken olevaisen luojaa verrataan sellaisiin tunnettuihin taruolentoihin, niin luojan olemassaoloa ei pidetä käytännössä lainkaan mahdollisena.
Sinä vertasit luojan olemassaolon todennäköisyyttä sateenkaaren väristen elefanttien olemassaolon todennäköisyyteen. Tiedät itsekin vallan hyvin, että sellaisten olemassaolon todennäköisyys on nolla ja sikäli kuin keksit vielä itse tuon vertauksen, niin olet täysin varma siitä, että niitä ei ole olemassa. Sanoit silti pitäväsi jonkinlaisen luojaentiteetin olemassaoloa todennäköisenä luvulla kolme asteikolla 1-100. Sinä siis itse asiassa valehtellit ja petit itseäsikin, kun noin kirjoitit, koska todellisuudessa et pidä luojan olemassaoloa lainkaan mahdollisena sen perusteella, millaisiin itse keksittyihin taruolentoihin häntä vertasit. - Jos joku pitää aidosti mahdollisena luojan olemassaolon ja luomisen, niin sen ei tarvitse johtaa uskonnollisuuteen. Toki se johtaa yliluonnollisen olemassaolon totena pitämiseen jonkin tietyn todennäköisyyden mukaan. Kaikkeuden ja elämän syntyyn johtaneita syitä ei kukaan tiedä varmuudella, joten uskolle on olemassa tilaus, mutta me tosi ystävälliset ja iloiset ateistit emme usko mitään vaan pidämme ainoastaan totena tai mahdollisesti totena tiettyjä asioita tietyllä todennäköisyydellä, joka ei ole mikään eksakti tieteelliseen tutkimukseen perustuva luku vaan mutupohjalta heitetty arvaus. Meidän kohdallamme se arvaus on kuitenkin hyvää tieteellistä pohdintaa, vaikka oletuksista ei tieteellistä teoriaa ole vielä muodostettukaan. Satuja ja taruja me emme kuitenkaan usko niin kuin jotkut uskovaiset ateistit, jotka ovat niitä jopa itse sepitelleet (Kari Enqvist mm.).
- Miten määritellään uskovainen ateisti?
Uskovainen ateisti on henkilö, joka ei pidä lainkaan mahdollisena luojan olemassaoloa ja luomista. Hän vertaa siitä syystä luojaa tunnettuihin taruolentoihin, joiden olemassaoloa ei pidä lainkaan mahdollisena ja päinvastoin: pitää tutkittua tietoa niihin liittyen riittävänä todisteena siitä, että niitä ei ole todellisuudessa olemassa. - Esimerkiksi kristinusko perustuu väitettyjen silminnäkijöiden todistukseen ja aistihavaintoihin. Nämä eivät ole rajoittuneet vain Jeesuksen ja apostolien aikaan vaan vielä nykyisenä aikana aina välillä tulee esille joku henkilö, joka väittää nähneensä Jeesuksen tai käyneensä taivaassa tai helvetissä. Olen tavannut sellaisia ihmisiä itsekin, mutta en pidä todellisuutena heidän väitteitään. Ne ovat joko aistiharhoja tai sitten tietoista valehtelua. Tästä huolimatta kristinusko perustuu väitettyihin silminnäkijöiden ja Jeesuksen aikalaisten todistukseen. Sinun väitteesi on siten virheellinen, kun kirjoitit
"Uskonnolliset uskomukset eivät perustu mihinkään tietoon tai havaintoon, joten niitä ei mikään uusi tieto myöskään voi kumota."
Uskonto tai edes usko eivät ole tiedon vastakohtia. Uskonnot ja usko pitävät sisällään tietoa, joka voi olla totuudellista tai virheellistä. Uskon kohteena voi olla esimerkiksi myyttejä, taruja, legendoja ja asiavirheitä tai suoranaisia valheita, joita jotkut ovat väittäneet totuudeksi. Usko perustuu silloin tietoon, joka on virheellistä ja niiden väittämät ovat joko osittain tai kokonaan epätosia. On myös uskoa, joka ei perustu virheelliseen tietoon ja sen väittämät voivat olla totta riippumatta siitä, miten hyvin niitä on voitu todistaa tai perustella. Sellaisia väittämiä ei ole voitu myöskään osoittaa virheellisiksi.
Yksi sellainen usko ja väite on se, että kaikkeus ja elämä ovat luojan tekoa. Tämä on täysin mahdollista ollakseen totta eikä sitä väitettä vastaan ole voitu koskaan esittää yhtä ainoaa pätevää perustelua tai vastatodistetta. Kaikki todistaa luomisesta ja luojasta eikä mikään todista sitä vastaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla itse kukin todistusaineistoa ja havaintoja tulkitsee. Uskovainen ateisti tulkitsee niitä aina sokean uskon läpi oman ennalta totena pitämänsä maailmankuvan tueksi eikä voi edes periaatteessa hyväksyä mitään todisteita omaa uskoaan vastaan. Siitä kertoo se, että kaikki todisteet luojasta ja luomisesta ovat luonteeltaan sellaisia, että ne eivät kelpaa ateistiselle uskovaiselle lainkaan todisteeksi. Uskovainen ateisti tulkitsee siis kaikki virheellisesti sokean uskonsa tueksi. - Tosiasia on se, että en lähde mukaan typeriin väittelyihin. Uskovaiset ateistit eivät pidä lainkaan mahdollisena luojan olemassaoloa, mistä syystä he vertaavat häntä tunnettuihin taruolentoihin.
- Olet naivi, jos luulet voivasi juoksuttaa minua todisteiden perässä. Tuo on tunnettu uskovaisten ateistien taktiikka. Voi olla, että olet yksinkertaisesti niin tyhmä, että et ymmärrä uskovaisuuttasi (joka on siis mielisairautta ja hulluutta), mutta minua se ei kiinnosta. Tiedän sen, mikä on paljastunut totuus tässä asiassa, mutta sinua ja kaltaisiasi hulluja uskovaisia ateisteja se ärsyttää.
Nolottaako paljastua typeräksi uskovaiseksi hihhuliksi, jonka uskolle ei ole yhtä ainoaa tieteellisesti todistettua ja tutkittua perustetta eikä edes maalaisjärkeen sopivaa perustelua? - Lainatakseni idoliani Richard Dawkinsia, pidän noita taruolentoja yhtä todennäköisesti olemassaolevana kuin yhtä niistä, eli puutarhakeijua. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en pidä niitä lainkaan mahdollisesti totena, koska tiedän tutkittuun tietoon ja järkeen perustuvalla tavalla, että ne eivät ole todellsia.
Kun tällaisia perusteluja (luojan vertaamista tunnettuihin taruolentoihin) käytetään "todisteena" siitä, että ateisti mukamas pitää mahdollisena luojan olemassaolon, niin se todistaa siitä, että hän on täysin varma, että luojaa ei ole olemassa. Sen vuoksi hän puhtaasti uskoo, että luojaa ei ole olemassa, mutta hän ei voi todistaa sitä miläään tavalla.
Ateisti luulee olevansa älykäs ja humoristinen, kun tekee toistuvasti noita vertauksia, mutta meille tosi ystävällisille ja iloisille ateisteille hän todistaa olevansa lapsellinen ja typerä, sivistymätön ja huonosti käyttäytyvä moukka. - Olet lapsellinen typerys. Tiedät itsekin täysin varmasti sen, että mainitut olennot eivät ole todellisia ja se on voitu todistaa. Sen sijaan sitä ei ole kukaan voinut koskaan todistaa, että maailma EI olisi luotu ja että jokin tuntematon luoja (tai korkeampi voima) olisi luomisen takana. Niinpä täysin varmasti satuolentojen vertaaminen tähän luojaan on typerää ja todistaa sen, että vertauksen tekevä ateisti ei pidä lainkaan mahdollisena sitä, että luoja voisi olla olemassa ja luominen olisi tapahtunut. Niinpä hän vain USKOO, että luojaa ei ole olemassa, mutta hänellä ei ole yhtä ainoaa todistetta tämän lapsellisen ja typerän uskonsa puolesta.
- Et ollut rehellinen. Huomasin kuitenkin viestistäsi sen, että pidät luojan olemassaoloa mahdottomana eli sen todennäköisyys on nolla. En ymmärrä, miksi väitit sen olevan kolme. Petitkö itseäsi sokeassa ateistisessa uskossasi?
Yritä olla jatkossa rehellinen itsellesi ja lukijoille ja kerro suoraan, että pidät mahdottomana luojan olemassaolon. Vaikka sen asian paljastuminen ja tunnustaminen saattaa ärsyttää sinua, niin se on ilmeinen: olet sokea ateisti uskovainen, joka ei pidä lainkaan mahdollisena sitä, että maailma olisi luotu ja luoja olisi olemassa. Miksi tämän asian tunnustaminen on sinulle niin vaikeaa? - Huomasin viestini kirjoittamisen jälkeen, että kirjoitin vahingossa ateistit, kun piti kirjoittaa adventistit. Ajattelin sinun huomaavan tämän virheen enkä korjannut sitä sen vuoksi erillisessä viestissä.
Jos olen ymmärtänyt oikein Kai Arasolan ja adventistien opetusta, niin he ajattelevat ihmisen olevan yksi kokonaisuus, jota ei voida hajottaa sellaisiin osiin, joissa yksi osa on tietoinen itsestään ja ympäristöstään ollessaan erossa muista osista. Sen vuoksi sielu ei voi irrota tai erota ruumiista ja jatkaa tietoista elämäänsä ruumiin ulkopuolella. Voidakseen elää, pitää ihmisellä olla ruumis ja se selittäisi adventistien yhtälön sielu = henki ruumis.
Vaikka en ole uskovainen niin olen ymmärtänyt tämän selityksen ja pidän sitä loogisena, kun siihen liitetään ruumiin ylösnousemuksen odostus, jota adventistit (mm. vaimoni) odottavat.
Minusta monien muiden kristittyjen käsitys kolmiyhteisestä ihmisestä on sekava ja epäloooginen. He eivät tunnusta sitä, että henki ja sielu olisivat toisistaan erillisiä tietoisuuksia, mutta eivät toisaalta ole kykeneviä erottamaan näitä kahta toisistaan. He puhuvat Raamatun tavoin molemmista (henki ja sielu) tekemättä niiden välillä mitään eroa. Kun heitä pyytää selittämään näiden kahden aineettoman ihmisen osan välisen eron, niin he eivät kykene siihen.
Adventistien näkemys on mielestäni paremmin perusteltu. Sen mukaan (jos olen oikein ymmärtänyt), ihminen on itsensä ja ympäristönsä tiedostava elävä olento vain siten, että ruumiissa on Jumalan antama "elämän henki" (tämä sama oppi on Jehovan todistajilla) ja niin ihminen on "elävä olento" (elävä sielu). Sanaa "sielu" käytetään siten kokonaisesta ihmisestä, joka on elävä vain ruumiin eläessä. Kun ruumis kuolee, niin ihmisestä ei jää jäljelle mitään aineetonta osaa kuten henkeä tai sielua.
Olen ateistina samaa mieltä vaimoni ja muiden adventistien kanssa siitä, että ihminen on itsensä tiedostava elävä olento vain ruumiillisena olentona eikä ihmisessä ole jotakin aineetonta henkeä tai sielua, joka jatkaisi elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen. En voi tietenkään olla täysin varma siitä, onko tämä adventistien virallinen opetus, mutta sellaisen kuvan olen heiltä saanut. Jos tämä on vastoin sitä, miten adventistit uskovat ja opettavat, niin voisitko kertoa sen esimerkiksi lähteiden avulla? - Et erota toisistaan jonkun asian pitämistä mahdollisesti totena ja uskoa. Jonkin asian mahdollisesti totena pitäminen ei ole uskoa.
Ateistit pitävät mahdollisesti totena sen, että universumeja on monia, elämää on muuallakin kuin maapallolla ja että jossakin voi olla kehittyneempiä älykkäämpiä olentoja kuin me ihmiset olemme. Mitään näistä asioista ei voida todistaa, mutta niitä pidetään mahdollisena. Niihin asioihin ei siis uskota, mutta pidetään mahdollisena niiden olemassaolo.
Jos joku ateisti on sitä mieltä, että aineetonta henkeä ja kaiken olevaisen luojaa tai demoneja ei voi olla olemassa, niin hän on silloin uskovainen. Hän ei voi mitenkään tietää sitä, että niitä ei ole olemassa, mutta uskoo täysin sokeasti siihen, että hänen mielipiteensä on totuus.
Kun joku ateisti vertaa kaiken olevaisen luojaa sellaiseen mielikuvitusolentoon, josta hän itse on täysin varma, että sitä ei ole olemassa, niin hän kertoo samalla olevansa sokea uskovainen ateisti. Hän uskoo, että luoja ei voi olla olemassa, vaikka ei voi esittää yhtä ainoaa toddistetta sokean uskonsa puolesta. Sen vuoksi on aivan oikein kutsua tuollaisia ateisteja uskovaisiksi.
Me tosi iloiset ja ystävälliset ateistit olemme erilaisia, koska me pidämme aidosti mahdollisena luojan ja demonien olemassaolon. Sinä et pidä sitä lainkaan mahdollisena (todennäköisyys sille on pyöreä nolla sinun mielestäsi), joten olet sokea uskovainen ateisti. - Hetkinen!
Minä kirjoitin siitä, että perinnölliset sairaudet ja vammaisuus ovat todiste evoluutiosta ja rappeutumisesta, mutta sinä johdatit keskustelun Raamatun kirjoituksiin. Miksi?
Luuletko, että selviät asioista arvostelemalla Raamattua, kun joku osoittaa rappeutumisen olevan todiste eoluutiosta ja että alussa ihmisen elimet sekä aistit toimivat hyvin (perinnölliset sairaudet ja vammaisuus eivät vaivanneet esi-isiämme)? - Meillä on edessämme kaksi todistetta siitä, miten sinä todella uskot. Ensimmäinen todiste on se, että annat luojan olemassaololle asteikolla 1-100 todennäköisyydeksi 3. Toinen todiste on se, että vertaat luojaa sateenkaarenväriseen elefanttiin. On täysin varmaa (sataprosenttisen varmaa), että et pidä totena sateenkaaren väristä elefanttia, joten tämän perusteella pidät luojan olemassaoloa mahdottomana (sen todennäköisyys on nolla).
Kumpi esittämistäsi arvioista vastaa paremmin sitä, mitä sinä ihan oikeasti ajattelet näistä asioista? Voisitko olla rehellinen itsellesi ja muille edes yhden kerran elämässäsi? - Pidätkö mahdollisena sen, että on olemassa aineen ulkopuolista elämää ja tietoisuus, jota kutsutaan hengeksi ja että niitä voi olla monia henkiä?
Pidätkö mahdollisena sen, että tällainen aineeton henki on voinut luoda kaikkeuden ja elämän?
Todella? Luojan vertaaminen mielikuvitusolentoihin ei nyt auta sinua, sillä se paljastaa vain sen, että et pidä aidosti mahdollisena luojan olemassaoloa ja olet siten parantumaton uskovainen ateisti. - Mistä tiedät, että sinun kokemuksesi eivät ole omien kuvitelmiesi tulosta? Luuletko, että uskovaisilla ei olisi mitään kokemuksia Jumalasta ja uskon todellisuudesta? Typerää, jos sellaista luulet, mutta ehkä olet ateisti juuri siitä syystä, että sinulla ei ole koskaan ollut todellista kokemusta Jumalasta ja hänen läsnäolostaan tai vaikutuksesta ihmisten elämään.