Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3977

  1. Mitä lestadiolaisiin tulee niin lapsiluku täyttyy siinä puolen tusinan kohdalla kun ennen kuusi oli vasta hyvä alku.

    Täälläkin on puhuttu mieten tulotasoista ja ammatin luomasta statuksesta ja kyllä siinä yhteys on lapsilukuun. Toki parisuhde ja lapset on hieman eri asioita mutta kyllä tilasto jotakin kertoo.
    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/de9231ad-79ec-521b-8a89-b67d4c4a0d52
    Tuohon kun lisää tyttöjen ja nuorten naisten mt-haasteet niin koulusta minusta voisi aloittaa.

    Toinen rajapinta joka vaatisi huomiota on siirtyminen työelämään. Naisvaltaisilla aloilla kuten esim palveluissa on paljon määräaikaisuuksia sekä osaaikaisia työsuhteita. Pojilla taas on vaikea päästä alkuun koska moni yritys jättää palkkaamatta edessä häämöttävän varusmiespalveluksen vuoksi. Vähän vaikealta näyttää tällä sektorilla sillä kolmikanta ei taida olla nyt parhaiden päiviensä vedossa.

    Kolmas asia on sitten aluepolitiikka. Kaupunkien yliopistojen tytöt ja maaseudun ammatikoulutetut pojat on aika vaikea saada kohtaamaan. Jotakin tulevaisuuden rajapintaa pitää olla kuten molemmille pitäisi löytyä töitä.
  2. "...oikeastaan valtio maksaisi tietyn summan/puolue tukia, eikä muuta rahoitusta saa olla."
    Minkälaiseksi ongelmaksi sitten näet sen että puolueiden jäsenet avustavat puolueita jäsenmaksun muodossa tai että puolueet painavat lehtiä joita kaikki voivat tilata tai ostaa tukien puolueiden toimintaa?
    Itse olen myös antanut suostumuksen siihen että luottamuspalkkioistani otetaan puolueveroa tukemaan paikallisjärjestötoimintaa. En oikein pidä ajatuksesta että valtio kertoo mihin nettoansioni käytän. Lisäksi on hyvä muistaa että aina tuki ei ole rahaa vaan myös palveluksia joita nyt tehdään talkoolla. Ei jaksaisi kaikkia hinnoitella ja ilmoittaa valtiolle että nämä nyt pitää saada ostopalveluna.

    Tuo ajatus könttäsummasta per puolue on kannatettava. Nykyisin suurin osa tulee puoluetuesta joka on säädeltyä mm siltä osin paljonko pitää tukea piirien paikallista toimintaa sekä paljonko pitää laittaa euroja naisten poliittisen toiminnan tukemiseen. Tähän kun lisätään tuet poliittisille nuorisojärjestöille ja lehdistölle niin selkeämpää olisi tosiaan yksi könttäsumma jonka voisi käyttää haluamallaan tavalla.
    Ehkä sen muutoksen tekisin että tuohon tukeen olisivat oikeutettuja muutkin kuin puolueet eli erilaiset liikkeet ja yhdistykset. En pitäisi mitenkään yllättävänä jos jatkossa eduskuntaan nousisi enemmänkin edustajia puolueiden ulkopuolelta. Aikanaan sinne pääsi liike nyt joka muuttui puolueeksi nimenomaan rahoituksen vuoksi.

    Itse näkisin kuitenkin ihan hyväksyttäväksi myös muut rahoitukset. Pienpuoueille joiden kannatus ei riitä nykyisellään tukiin on ihan välttämätöntä saada ulkopuolista rahoitusta toiminnan pyörittämiseen. Itse en niin huolissani ole ollut rahoituksesta vaan siitä että samat ihmiset istuvat eri järjestöjen ja yritysten hallituksissa tai johtoelimissä. Helposti käy mielessä että ajaako äänestäjien etuja vai edustamansa instanssin etuja.
  3. Aika tavalla nuo perusohjeet täällä jo on eli minimi riittää ja itsensä huolehtiminen.
    Itsellä toki hieman lisävirtaa antoi jos pystyi johonkin ekstraan. Jos vaikka piti imuroida ja pyyhkiä tasopinnat niin sen jälkeen mietti jaksaisiko vaihtaa vaikka keittiön verhot. Jos ei jaksanut niin se oli ihan hyväksyttävää mutta jos jaksoi niin sai pientä onnistumisen iloa.

    Mitä tuohon muistamiseen tulee niin paljon kun on asioita niin jotakin jää väkisin unohduksiin. Ihan voisin suositella listojen käyttöönottoa. Tsekkilista tilanteisiin kun lapset vie tarhaan; onko vaatetus ok, reppu mukana, oliko tänään joku erikoispäivä tarhassa yms. Tuota kun käyttää pari viikkoa niin se tarkastus jää rutiiniksi eikä enää listaa tarvitse.

    Itse olen tuonut asioita työelämästä myös siviiliin ja niistä kaksi asiaa korostuvat. Ensimmäinen on 0-tapaturmaa. Vaikka aina kuitenkin elämässä sattuu niin ennakoivalla toiminnalla pyritään minimoimaan riskit.
    Toinen on psykososiaalinen kuormitus. Siinä olen miettinyt 1. Elämäni käytännön järjestelyjä. Esimerkkinä vaikka autottomuus, työpaikka, asumismuoto yms Usein selkeitä päätöksiä mutta kun kirjaa ne paperille niin itsellä ainakin avautuu vielä selkeämmin..
    2. Elämän sisältö. Mikä tällä hetkellä kuormittaa ja mikä antaa voimaa. Esim työelämä helposti tekee molempia ja siitä jos kirjaa mitkä kuormittaa ja pyrkii niitä vähentämään ja mikä antaa voimaa niin niitä vahvistamaan.
    3. Sosiaalinen toimivuus. Ystävät ja läheiset vs yksinäisyys. Miten kommunikoit; peukutatko somessa vai soitatko tai kenties ilahdutat kortilla. Kuinka usein ja onko se sopivasti kummankin näkökulmasta. Työyhteisön toimivuus jne.

    Äkkiä tietysti tuntuu melko työläältä mutta jos päivässä ottaa itselleen vartin ja kirjailee asioita niin ainakin itsellä selkeytti elämän hallinnassa

    Voimia ja jaksamista
  4. Minusta ongelma ei ole asioiden esiin nostaminen. Tosi kannattajia ja tosi vihamiehiä lukuunottamatta kyllä suurin osa ihmisistä osaa suhteuttaa asian vakavuuden.

    Minusta ongelma on se että painopiste on siellä miltä asia näyttää. Jos olisin vaikka liigatason kiekkoilija ja minua syytetään samoista asioista kuten Tähkää niin enhän minä olisi pelaavassa kokoonpanossa tutkinnan aikana. Tuskin edes harjoittelisin joukkueen mukana vaan minut siirrettäisiin omatoimiharjoitteluun ja palkan maksu loppuisi.
    Jos todettaisiin syylliseksi niin siitä tulisi sitten siihen kuuluvat rangaistukset mutta vaikka olisin syytön niin siinä voisi mennä kausi pelaamatta joka taas vaikeuttaa seuraavan sopimuksen tekoa.

    Toki mailma on nykyään niin outo että jos vaikka nyt Tähkä todetaan syyttömäksi niin hän saa sankarin viitan ja suosio vaan kasvaa.