Oletko kokenut suuren rakkauden

olen minäkin uinut avannossa...kun putosin jäihin.

Sä alat kuulostaa ihan samalta kuin yksi toinen katkerahenkinen palstailija… Sellaisen elämänkö haluat itsellesi? Haasteille ja kuopille elämän tiellä ei voi mitään, mutta monelle asialle voi ja yksi sellainen asia on se päättääkö antaa periksi. Kun taistelee, stemppaa itseään ja omalla työllä voittaa pienenkin mäen elämässä, aivot palkitsee dopamiinilla. Joskus jos hermoratoja ei ole ”ruokittu”, pitää tehdä alussa ehkä enenmän, jotta saa kiksinsä, mutta kun jaksaa yrittää, aivokemia kyllä ennen pitkää palkitsee. Ja jos liian rankkaa omin avuin nousta kuopasta, pitää vaan hakea apua!

Citrinella kirjoitti:

Sä alat kuulostaa ihan samalta kuin yksi toinen katkerahenkinen palstailija… Sellaisen elämänkö haluat itsellesi? Haasteille ja kuopille elämän tiellä ei voi mitään, mutta monelle asialle voi ja yksi sellainen asia on se päättääkö antaa periksi. Kun taistelee, stemppaa itseään ja omalla työllä voittaa pienenkin mäen elämässä, aivot palkitsee dopamiinilla. Joskus jos hermoratoja ei ole ”ruokittu”, pitää tehdä alussa ehkä enenmän, jotta saa kiksinsä, mutta kun jaksaa yrittää, aivokemia kyllä ennen pitkää palkitsee. Ja jos liian rankkaa omin avuin nousta kuopasta, pitää vaan hakea apua!

Lue lisää

Erinomaisesti kirjoitettu! :)
-sivusta

Elä tuollaista mieti. Minusta on tärkeätä voit hyvin.

Kielyämättä duud, kuullostat nyt hieman alakuloiselle...😗

Koettaisit säkin muistella niitä menneitä hyvällä..😊

Naattia eletystä. 😄

Säkin oot niin virkeä duuds, että oot taatusti kerennyt vaikka mitä tuusata. 😄

Se mitä meillä "sotaratsuilla" on vielä edessä, on ihan se ja sama? Vai?

Elä lähe tänään tuollaiseen, ethän? 😁 -taiklailee frendiä...-

Citrinella kirjoitti:

Sä alat kuulostaa ihan samalta kuin yksi toinen katkerahenkinen palstailija… Sellaisen elämänkö haluat itsellesi? Haasteille ja kuopille elämän tiellä ei voi mitään, mutta monelle asialle voi ja yksi sellainen asia on se päättääkö antaa periksi. Kun taistelee, stemppaa itseään ja omalla työllä voittaa pienenkin mäen elämässä, aivot palkitsee dopamiinilla. Joskus jos hermoratoja ei ole ”ruokittu”, pitää tehdä alussa ehkä enenmän, jotta saa kiksinsä, mutta kun jaksaa yrittää, aivokemia kyllä ennen pitkää palkitsee. Ja jos liian rankkaa omin avuin nousta kuopasta, pitää vaan hakea apua!

Lue lisää

Mitä on stemppaaminen? Tarkoitatko tsemppaamista?

Citrinella kirjoitti:

Sä alat kuulostaa ihan samalta kuin yksi toinen katkerahenkinen palstailija… Sellaisen elämänkö haluat itsellesi? Haasteille ja kuopille elämän tiellä ei voi mitään, mutta monelle asialle voi ja yksi sellainen asia on se päättääkö antaa periksi. Kun taistelee, stemppaa itseään ja omalla työllä voittaa pienenkin mäen elämässä, aivot palkitsee dopamiinilla. Joskus jos hermoratoja ei ole ”ruokittu”, pitää tehdä alussa ehkä enenmän, jotta saa kiksinsä, mutta kun jaksaa yrittää, aivokemia kyllä ennen pitkää palkitsee. Ja jos liian rankkaa omin avuin nousta kuopasta, pitää vaan hakea apua!

Lue lisää

Kamalan totista porukkaa tänään liikenteessä. Tosin sarkasmi on haastava laji 🤔

Eikä sillä, en ihmeemmin mitään odota saati tavoittele ihmissuhderintamalla, niin onko muuta odotettavaa kuin väistämätön? Ei se mulle mikään mörkö ole, kyllä se sieltä aikanaan tulee, siinä odotellessa ehtii touhuta kaikenlaista.

valtakunta kirjoitti:

Elä tuollaista mieti. Minusta on tärkeätä voit hyvin.

Hyvinvoiminen on aika tulkinnanvarainen hommeli. Ja kyllä mä ihan hyvin voin, ainakin omilla mittareillani.

Disseisback kirjoitti:

Kielyämättä duud, kuullostat nyt hieman alakuloiselle...😗

Koettaisit säkin muistella niitä menneitä hyvällä..😊

Naattia eletystä. 😄

Säkin oot niin virkeä duuds, että oot taatusti kerennyt vaikka mitä tuusata. 😄

Se mitä meillä "sotaratsuilla" on vielä edessä, on ihan se ja sama? Vai?

Elä lähe tänään tuollaiseen, ethän? 😁 -taiklailee frendiä...-

Lue lisää

Ootte te nyt kyllä totisia koko porukka. Tai en mä nyt tiedä onko jokaisella joku läheinen justiinsa kuollut, ettei mitään kuolemaan liittyvää saisi sanoakaan, mutta kyllä mielestäni aikaisemmin sai heitellä rauhassa "hautaa täsä oottelen" -tyyppisiä juttuja ilman että puoli palstaa hämmentyy.

Fakta on se, että täsä on luultavasti kahlattu noin 70% oletetusta elinajasta ja pelattu läpi parit parisuhteet sekä yksi avioliitto, niin kun ei ole omia muksuja, onko mitään erityistä odotettavaa, jotain minkä vuoksi oikein ponnistella? No eipä vittu ole. Niin tartteeko sitten olla jotenkin tsemppaava ja menevä? Ei helvetissä. Saako olla sitä mieltä, että eiköhän ne seikkailut nyt ole seikkailtu ja saa vain himmailla, valua kohti iäisyyttä? Totta saatana saa.

Niin ottakaa nyt vaan kaikki ihan iisisti.

randombypasser kirjoitti:

Hyvinvoiminen on aika tulkinnanvarainen hommeli. Ja kyllä mä ihan hyvin voin, ainakin omilla mittareillani.

Se tulkinnan varainen ärsyttää kovin tehostettu perhetyö melina ja niina tällein talvella on ikävä parveketta tyhjätä olikin 2 istuimet edellisestä autosta jännä juttu karsimista tehdään samalla siivotaan se mies oli sitä mieltä varastoon menee ylimääräset luistimet ja kypärät plääh. Olisin mieluusti parvekkeella säilyttänyt. Eipä mitää meinasin vauva pulkan heittää menee mies kertoi lapsuuden leikeistään joten säilytin monitoimisuuden vuoksi🥰

randombypasser kirjoitti:

Hyvinvoiminen on aika tulkinnanvarainen hommeli. Ja kyllä mä ihan hyvin voin, ainakin omilla mittareillani.

Muuten osallistuin enemmän vain äänenä. Etten nyt omi hänen työtää tuli tunnon tuskia kun sanoin monikossa huomasin. Katselin enemmän kylmänpuurtamista. Että sehän tässä olikin kesällä olisi ollut helpompi. Ja rahakin tiukalla joutuu maksaa kaatopaikalle tai vaihtoehtoisesti pitää autossa siihen asti ja istuin tilaa tarvitaan autossa, Että harmittaa. Kun vuosi sitten mies vei auton romuttamolle ne autonistuimet unohtui pistää mukaan.

randombypasser kirjoitti:

Kamalan totista porukkaa tänään liikenteessä. Tosin sarkasmi on haastava laji 🤔

Eikä sillä, en ihmeemmin mitään odota saati tavoittele ihmissuhderintamalla, niin onko muuta odotettavaa kuin väistämätön? Ei se mulle mikään mörkö ole, kyllä se sieltä aikanaan tulee, siinä odotellessa ehtii touhuta kaikenlaista.

Lue lisää

Sarkasmi on sitten ollut aika pinnalla viime aikoina. Sarkasmissakin on yleensä totta toinen puoli.

Anteeksi, että sanoin suoraan. Minusta vaan tuntuu, että tarvitsisit edes vähän iloa ja toivoa elämään, jotta palstapersoonasi ei vaivu syvyyteen. Vaikka se olisi vain yksi osa oikeaa persoonaasi, silti soisin sille mielelläni valoisamman arjen ja sisäisen näkymän, että kaikki voi sujua ihan ok ja se minä kelpaa muille ihan omana itsenään. Katkera ja surkeahenkinen sarkasmi vaan tukkii toivon ja vie elämänilon. Ei hyvä juttu ollenkaan!

Sen sijaan suosittelen sisuuntumista ja suosittelen hankkimaan elämään asioita, jotka on sarkasmin markkinoivien asioiden vastakohta. Sen ei tarvitse aina olla suurta ja ihmeellistä! Se voi olla vaikka 0,5h päivässä lisää kissojen rapsutusta, tai oma tai yhteinen harrastus kummilapsen kanssa tai vaikka lisää aikaa lukemiselle kuuman teen/kaakaon kanssa. Hyvä elämä koostuu ihan pienistä asioista haluaa sitten olla ihmisten lähellä tai yksikseen. Hyvä elämä EI edellytä suurta rakkautta tai tiiviitä ystävyyssuhteita, vaikka kyllä molemmat toki oman lisänsä onneen tuo aina monelle meistä. Olemme erilaisia, eikä kaikkien ole pakko mennä yleisen odotuksien mukaan! Pääasia, että on itse onnellinen.

Citrinella kirjoitti:

Sarkasmi on sitten ollut aika pinnalla viime aikoina. Sarkasmissakin on yleensä totta toinen puoli.

Anteeksi, että sanoin suoraan. Minusta vaan tuntuu, että tarvitsisit edes vähän iloa ja toivoa elämään, jotta palstapersoonasi ei vaivu syvyyteen. Vaikka se olisi vain yksi osa oikeaa persoonaasi, silti soisin sille mielelläni valoisamman arjen ja sisäisen näkymän, että kaikki voi sujua ihan ok ja se minä kelpaa muille ihan omana itsenään. Katkera ja surkeahenkinen sarkasmi vaan tukkii toivon ja vie elämänilon. Ei hyvä juttu ollenkaan!

Sen sijaan suosittelen sisuuntumista ja suosittelen hankkimaan elämään asioita, jotka on sarkasmin markkinoivien asioiden vastakohta. Sen ei tarvitse aina olla suurta ja ihmeellistä! Se voi olla vaikka 0,5h päivässä lisää kissojen rapsutusta, tai oma tai yhteinen harrastus kummilapsen kanssa tai vaikka lisää aikaa lukemiselle kuuman teen/kaakaon kanssa. Hyvä elämä koostuu ihan pienistä asioista haluaa sitten olla ihmisten lähellä tai yksikseen. Hyvä elämä EI edellytä suurta rakkautta tai tiiviitä ystävyyssuhteita, vaikka kyllä molemmat toki oman lisänsä onneen tuo aina monelle meistä. Olemme erilaisia, eikä kaikkien ole pakko mennä yleisen odotuksien mukaan! Pääasia, että on itse onnellinen.

Lue lisää

Sarkasmilla tämä kaikki alkoi, niin ei se sen enempää pinnalla ole ollut.

Ei tarvitse pyydellä anteeksi mitään, kaikki on ihan hyvin. Jos ajatukset suhivat jossain isommissa kuvioissa, niin ei ole aikaa miettiä jotain päivittäistä hyvinvointia tai valoisuutta. Ne tulevat kyllä, jos sen on aika, kun sen aika on.

Toiset uskovat tsemppaus-ideologiaan, minä en usko. Se, että tsemppaa itsensä ainakin näennäisesti pirteäksi on pahinta mitä itselleen voi tehdä. Siinä aloittaa valehtelemalla ensin itselleen ja sen valeen tuotoksena muillekin, niin lopputuloksena on entistä tyhjempi olo. Kiitos ei. Mieluummin olen vähemmän pirteä ja ärtyisä itseni kuin että yritän olla jotain muuta, pitkälti vain miellyttääkseni toisia. Siinä on masennuksen ainekset kerralla nipussa, niin yöks ja ei kiitos.

randombypasser kirjoitti:

Sarkasmilla tämä kaikki alkoi, niin ei se sen enempää pinnalla ole ollut.

Ei tarvitse pyydellä anteeksi mitään, kaikki on ihan hyvin. Jos ajatukset suhivat jossain isommissa kuvioissa, niin ei ole aikaa miettiä jotain päivittäistä hyvinvointia tai valoisuutta. Ne tulevat kyllä, jos sen on aika, kun sen aika on.

Toiset uskovat tsemppaus-ideologiaan, minä en usko. Se, että tsemppaa itsensä ainakin näennäisesti pirteäksi on pahinta mitä itselleen voi tehdä. Siinä aloittaa valehtelemalla ensin itselleen ja sen valeen tuotoksena muillekin, niin lopputuloksena on entistä tyhjempi olo. Kiitos ei. Mieluummin olen vähemmän pirteä ja ärtyisä itseni kuin että yritän olla jotain muuta, pitkälti vain miellyttääkseni toisia. Siinä on masennuksen ainekset kerralla nipussa, niin yöks ja ei kiitos.

Lue lisää

En sano, että pitää olla jotain toisten mieliksi tai esittää. Puhun siitä miten puhut itsellesi. Nimenomaan ja vain itsellesi. Sillä taas miten näet itsesi on iso merkitys siihen miten elämä menee ja sujuu, ja myös siihen mitä elämältä saat.

Mutta saat toki valita, miten haluat elää ja miten puhutat itseäsi. Joku haluaa nimenomaan ruoskia itseään tai nähdä vain huonon, toinen valitsee mielummin ilon (sieltä mistä se on saatavissa, jos ei muuten niin vaikka vain kissan kehräyksestä, kävelylenkistä kauniissa säässä tai lehtien huminasta mökin rauhassa).

Onni lähtee pienistä asioista loppujen lopuksi ja siitä, että on itselleen armollinen ja pystyy suurimmaksi osaksi olemaan toiveikas elämän suhteen, Jokaiselle meistä on annettavaa kanssaihmisille, myös vaikka olisi introvertti. Kokoajan EI tarvitse antaa (läsnäolo, hymy, ystävyys, luottamus, turvallisuus, tuki), se että on olemassa silloin kuin ehtii ja kykenee pitää riittää ja useimmiten ihmissuhteessa myös itse saa jotain merkityksellistä. Se ei siis vain ota vaan myös antaa! Muuten hyvässä ihmissuhteessa voi olla joskus kärttyinen tai sanoa, että tänään ei nyt vaan jaksa. Siis se näkökulma miten näen koko asia on aivan erilainen.

Olen urheilumaailmassa nähnyt miten stemppi ja henkinen valmennus (onnistuessaan urheilija om henkisesti vahva) tekee mestareita. Vaikka kovassa sarjassa, jossa sattuu jo niin perkeleesti, valkku pystyy saamaan urheilijasta paljon enemmän irti ”lainavoimalla”. Urheilija tekee treeninsä ihan itse, mutta saa apua henkisen vahvuuteen ja siihen ettei anna periksi. Kun sitä omaa kynnystä ylittää monta kertaa (treeni on tarkoituksella mietitty ihan oman rajan tuntumaan, mutta silti sille puolelle, jossa itsensä voittaminen onnistuu) ja voittaa itsensä, se sama onnistuu itsenäisesti kisatilanteessa. Siis vaikket usko kannustukseen, unelmien tavoitteluun tai positiivisuuteen, olen kyllä nähnyt että käytännössä sillä saadaan aikaan isojakin sisäisiä voittoja.

Ihmiset reagoivat, koska näkevät muutoksen ja välittävät sinusta ihmisena. Yksi tai kaksi otosta sarkasmia voi mennä vielä sarkasmin piikkiin, mutta jossain kohtaa vaikeaa lajia ei tahdo enää ymmärtää ja huono fiilis näkyy läpi. Isompien kokonaisuuksien kanssa ei voi kun tulla toimeen tai sitten pienentää niitä siedettävälle tasolle. Siinäkin kohtaa avainsana on armollisuus.

randombypasser kirjoitti:

Ootte te nyt kyllä totisia koko porukka. Tai en mä nyt tiedä onko jokaisella joku läheinen justiinsa kuollut, ettei mitään kuolemaan liittyvää saisi sanoakaan, mutta kyllä mielestäni aikaisemmin sai heitellä rauhassa "hautaa täsä oottelen" -tyyppisiä juttuja ilman että puoli palstaa hämmentyy.

Fakta on se, että täsä on luultavasti kahlattu noin 70% oletetusta elinajasta ja pelattu läpi parit parisuhteet sekä yksi avioliitto, niin kun ei ole omia muksuja, onko mitään erityistä odotettavaa, jotain minkä vuoksi oikein ponnistella? No eipä vittu ole. Niin tartteeko sitten olla jotenkin tsemppaava ja menevä? Ei helvetissä. Saako olla sitä mieltä, että eiköhän ne seikkailut nyt ole seikkailtu ja saa vain himmailla, valua kohti iäisyyttä? Totta saatana saa.

Niin ottakaa nyt vaan kaikki ihan iisisti.

Lue lisää

No olin ja oon vieläkin huppelissa. 🤪

Mutta minusta sulla on enempi jälkiä jätetty tänne, kun mitä luulet...

Mä oon oppinut, ettei omia lapsia "korvata" millään...on helppoa lapset omaavana sanoa vaikka mitä...eikä se tunnu vaikka sinusta miltään, koska sä tunnet miten tunnet...

Karusta faktastakin pitää löytää jotain hyvää...eikö?

Mä esimerkiksi oon tämän talon orja käytännössä. En saa myytyä, kun kukaan idiooteinkaan ei osta, ei ainakaan sillä hintaa, kun pyytäisin. Tää teetättää töitä ja sitoo varsinkin talvella mut tähän tontille...

Mutta tästä "sitsuaanista" kannattaa repiä ne hyvät jutut nyt irti omaan fiilikseen.

Enkä neuvo sua mitkä ne sun hyvät jutut sun elämästä "pitäisi" olla...sä oot fiksu jamppa...keksit ne kyllä.

Potkin vaan persiille hyvällä. 😁

randombypasser kirjoitti:

Sarkasmilla tämä kaikki alkoi, niin ei se sen enempää pinnalla ole ollut.

Ei tarvitse pyydellä anteeksi mitään, kaikki on ihan hyvin. Jos ajatukset suhivat jossain isommissa kuvioissa, niin ei ole aikaa miettiä jotain päivittäistä hyvinvointia tai valoisuutta. Ne tulevat kyllä, jos sen on aika, kun sen aika on.

Toiset uskovat tsemppaus-ideologiaan, minä en usko. Se, että tsemppaa itsensä ainakin näennäisesti pirteäksi on pahinta mitä itselleen voi tehdä. Siinä aloittaa valehtelemalla ensin itselleen ja sen valeen tuotoksena muillekin, niin lopputuloksena on entistä tyhjempi olo. Kiitos ei. Mieluummin olen vähemmän pirteä ja ärtyisä itseni kuin että yritän olla jotain muuta, pitkälti vain miellyttääkseni toisia. Siinä on masennuksen ainekset kerralla nipussa, niin yöks ja ei kiitos.

Lue lisää

Vielä sanon, että yritän vain ravistella sua ettet valu mustaan aukkoon. Siellä ei ole hyvä olla! Riität ihan varmasti itsenäsi, meitä on erilaisia ihmisiä ja aika harva etsii mitään 24/7 show-ukkelia tai supermaniä, ihan tavallinen ihminen keskimäärin etsii ihan tavallista ihmistä, joka on välillä väsynyt ja välillä kiukkuinen. Ja ainoa ruoskija on oma sisäinen minäsi. Älä tee sitä itsellesi kiltti pieni! Se ei tee sinulle hyvää!

Kun on asioita kesken tai jos ei halua suhteita, ei yksinkertaisesti tarvitse! Ihminen ei voi kun kuunnella omaa itseään ja itse päättää mihin suuntaan elämäänsä ohjaa. Mutta silloin ei kannata mennä en kelpaa-moodiin!!! Oikea syy on ettei itse halua eikä ole edes tavoitettavissa. Se on oma tietoinen valinta.

Jokainen meistä on vajaa ja tarvitseva (myöntää sitä itselleen tai ei). Täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä ei olekaan. Jotenkin siitä mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut, saa mieleen, että oikeasti tarvitsisit tätä mitä Elastinen sanoittaa Supervoimii-kappaleessa (tietysti sitten kun olet itse siihen valmis oli se sitten kuukauden tai 10v päästä):

https://m.youtube.com/watch?v=Ngv94AqdPew

Armollinen sanoitus. Yksi omista voimabiiseistäni. Täydellisyys on tylsää. Olen itse esimerkki siitä, että rakkaus voi tulla elämään aika yllättäenkin. Tiedän, että se toinen on kovin tärkeä ja saanut jo paikan syvällä sydämessäni, mutta en silti aio pelätä. Olen päättänyt elää ja enkä ainakaan itse olla oman onneni este.

Nonni, nyt se iski randomillekin viidenkympin kriisi ja alkoi biologinen kello tikittää...

randombypasser kirjoitti:

Ootte te nyt kyllä totisia koko porukka. Tai en mä nyt tiedä onko jokaisella joku läheinen justiinsa kuollut, ettei mitään kuolemaan liittyvää saisi sanoakaan, mutta kyllä mielestäni aikaisemmin sai heitellä rauhassa "hautaa täsä oottelen" -tyyppisiä juttuja ilman että puoli palstaa hämmentyy.

Fakta on se, että täsä on luultavasti kahlattu noin 70% oletetusta elinajasta ja pelattu läpi parit parisuhteet sekä yksi avioliitto, niin kun ei ole omia muksuja, onko mitään erityistä odotettavaa, jotain minkä vuoksi oikein ponnistella? No eipä vittu ole. Niin tartteeko sitten olla jotenkin tsemppaava ja menevä? Ei helvetissä. Saako olla sitä mieltä, että eiköhän ne seikkailut nyt ole seikkailtu ja saa vain himmailla, valua kohti iäisyyttä? Totta saatana saa.

Niin ottakaa nyt vaan kaikki ihan iisisti.

Lue lisää

Täysin samaa mieltä.

Totta.

valtakunta kirjoitti:

Se tulkinnan varainen ärsyttää kovin tehostettu perhetyö melina ja niina tällein talvella on ikävä parveketta tyhjätä olikin 2 istuimet edellisestä autosta jännä juttu karsimista tehdään samalla siivotaan se mies oli sitä mieltä varastoon menee ylimääräset luistimet ja kypärät plääh. Olisin mieluusti parvekkeella säilyttänyt. Eipä mitää meinasin vauva pulkan heittää menee mies kertoi lapsuuden leikeistään joten säilytin monitoimisuuden vuoksi🥰

Lue lisää

Miten tämä liittyy kysymykseen?

Taidat olla PERUS LONTTU !! Etkä rakkaudesta tiedä enempää, KUIN SIKA JOULUSTA !!

Anonyymi kirjoitti:

Mitä on stemppaaminen? Tarkoitatko tsemppaamista?

Tsemppamisesta vastauksen kirjoittaja ! Mitä vittua täällä apinoit ja arvostelet ? Taidat olla MAAHAN MUUTTAJA !! . . . Täh ??

randombypasser kirjoitti:

Kamalan totista porukkaa tänään liikenteessä. Tosin sarkasmi on haastava laji 🤔

Eikä sillä, en ihmeemmin mitään odota saati tavoittele ihmissuhderintamalla, niin onko muuta odotettavaa kuin väistämätön? Ei se mulle mikään mörkö ole, kyllä se sieltä aikanaan tulee, siinä odotellessa ehtii touhuta kaikenlaista.

Lue lisää

Liikenne raivoa.......jess

Disseisback kirjoitti:

No olin ja oon vieläkin huppelissa. 🤪

Mutta minusta sulla on enempi jälkiä jätetty tänne, kun mitä luulet...

Mä oon oppinut, ettei omia lapsia "korvata" millään...on helppoa lapset omaavana sanoa vaikka mitä...eikä se tunnu vaikka sinusta miltään, koska sä tunnet miten tunnet...

Karusta faktastakin pitää löytää jotain hyvää...eikö?

Mä esimerkiksi oon tämän talon orja käytännössä. En saa myytyä, kun kukaan idiooteinkaan ei osta, ei ainakaan sillä hintaa, kun pyytäisin. Tää teetättää töitä ja sitoo varsinkin talvella mut tähän tontille...

Mutta tästä "sitsuaanista" kannattaa repiä ne hyvät jutut nyt irti omaan fiilikseen.

Enkä neuvo sua mitkä ne sun hyvät jutut sun elämästä "pitäisi" olla...sä oot fiksu jamppa...keksit ne kyllä.

Potkin vaan persiille hyvällä. 😁

Lue lisää

No jos palstalle on jälkiä jäänyt, niin niitä en pidä minään, kolarin jälkeisiä raahautumisuria asvaltissa, pari öljytippaa vieressä. Oikeita jälkiä ajan virtaan saa jätettyä vaikkapa hankkimalla jälkikasvua tai kirjoittamalla kuolemattomia runoja, ehkä legendaarisen sinfonian ja sitä rataa.

Lapset on maailman tärkein ja paras asia, vaikkei minulla omia olekaan. Enkä ole siitä mitenkään pahoillani, en ole mielestäni soveltuva vanhemmaksi, niin paljon kaipaan, tarvitsen ja vaadin omaa aikaa, tilaa. Ja nuo on jotain, mistä on haluttava luopua lapsen vuoksi tai muuten vanhemmuus menee vihkoon.

Mun elämän hyvät jutut... No niistä ei pitkää romaania saada, mutta välillä ajat on tällaiset. Huomenna ajat voi olla toiset, enkä olisi siitäkään pahoillani, otetaan mitä otettavana on.

Citrinella kirjoitti:

En sano, että pitää olla jotain toisten mieliksi tai esittää. Puhun siitä miten puhut itsellesi. Nimenomaan ja vain itsellesi. Sillä taas miten näet itsesi on iso merkitys siihen miten elämä menee ja sujuu, ja myös siihen mitä elämältä saat.

Mutta saat toki valita, miten haluat elää ja miten puhutat itseäsi. Joku haluaa nimenomaan ruoskia itseään tai nähdä vain huonon, toinen valitsee mielummin ilon (sieltä mistä se on saatavissa, jos ei muuten niin vaikka vain kissan kehräyksestä, kävelylenkistä kauniissa säässä tai lehtien huminasta mökin rauhassa).

Onni lähtee pienistä asioista loppujen lopuksi ja siitä, että on itselleen armollinen ja pystyy suurimmaksi osaksi olemaan toiveikas elämän suhteen, Jokaiselle meistä on annettavaa kanssaihmisille, myös vaikka olisi introvertti. Kokoajan EI tarvitse antaa (läsnäolo, hymy, ystävyys, luottamus, turvallisuus, tuki), se että on olemassa silloin kuin ehtii ja kykenee pitää riittää ja useimmiten ihmissuhteessa myös itse saa jotain merkityksellistä. Se ei siis vain ota vaan myös antaa! Muuten hyvässä ihmissuhteessa voi olla joskus kärttyinen tai sanoa, että tänään ei nyt vaan jaksa. Siis se näkökulma miten näen koko asia on aivan erilainen.

Olen urheilumaailmassa nähnyt miten stemppi ja henkinen valmennus (onnistuessaan urheilija om henkisesti vahva) tekee mestareita. Vaikka kovassa sarjassa, jossa sattuu jo niin perkeleesti, valkku pystyy saamaan urheilijasta paljon enemmän irti ”lainavoimalla”. Urheilija tekee treeninsä ihan itse, mutta saa apua henkisen vahvuuteen ja siihen ettei anna periksi. Kun sitä omaa kynnystä ylittää monta kertaa (treeni on tarkoituksella mietitty ihan oman rajan tuntumaan, mutta silti sille puolelle, jossa itsensä voittaminen onnistuu) ja voittaa itsensä, se sama onnistuu itsenäisesti kisatilanteessa. Siis vaikket usko kannustukseen, unelmien tavoitteluun tai positiivisuuteen, olen kyllä nähnyt että käytännössä sillä saadaan aikaan isojakin sisäisiä voittoja.

Ihmiset reagoivat, koska näkevät muutoksen ja välittävät sinusta ihmisena. Yksi tai kaksi otosta sarkasmia voi mennä vielä sarkasmin piikkiin, mutta jossain kohtaa vaikeaa lajia ei tahdo enää ymmärtää ja huono fiilis näkyy läpi. Isompien kokonaisuuksien kanssa ei voi kun tulla toimeen tai sitten pienentää niitä siedettävälle tasolle. Siinäkin kohtaa avainsana on armollisuus.

Lue lisää

Tämä kokonaisuus on vähän monisyisempi hommeli, ei ihan noin kevyillä eväillä ohjattavissa uusille urille. Ja muutenkin, yleensä toimii hyvin kun odottelee omaa saturaatiopistettä, sen jälkeen tulee muutos ja nimenomaan sisältä ohjattuna.

Ihmisillä on myös oma käsityksensä sosiaalisuudesta ja aniharva kykenee hahmottamaan minun sosiaalisuuttani tai oikeammin sen puuttumista. Minun niin sanottu sosiaalisuuteni on jotain, mitä empiirisen tutkimuksen perusteella kykenee ymmärtämään parhaimmillaankin max 0,1% väestöstä, todennäköisemmin 0,01% ja luultavasti vielä harvempi.

Siinä missä useimmat ihmiset saavat sosiaalisesta kontaktista jotain, siis tarkoitan jotain mikä kantaa pidemmälle kuin vain sen kontaktin ajan, niin minulle sellainen "saaminen" on hämmästyttävä poikkeama normaalista. Se on jotain, mitä on liki mahdotonta kuvailla tavanomaisella tavalla sosiaalisille yksilölle ja käytännössä mahdotonta on sen ymmärtäminen edes silloin, kun sen osaisikin sanoiksi pukea. Sen ymmärtäminen on yhtä helppoa kuin syntymästä sokean olisi sanallisesti selittäen mahdollista ymmärtää miltä tuntuu nähdä.

Anonyymi kirjoitti:

Nonni, nyt se iski randomillekin viidenkympin kriisi ja alkoi biologinen kello tikittää...

Suosittelen lämpimästi, että kysyt asianosaisilta heidän näkemystään mieltäsi kutkuttavaan asiaan ennen yksioikoisia ja omaan elämääsi perustuvia johtopäätöksiä. Jotka ovat 99% varmuudella virheellisiä.

Citrinella kirjoitti:

Vielä sanon, että yritän vain ravistella sua ettet valu mustaan aukkoon. Siellä ei ole hyvä olla! Riität ihan varmasti itsenäsi, meitä on erilaisia ihmisiä ja aika harva etsii mitään 24/7 show-ukkelia tai supermaniä, ihan tavallinen ihminen keskimäärin etsii ihan tavallista ihmistä, joka on välillä väsynyt ja välillä kiukkuinen. Ja ainoa ruoskija on oma sisäinen minäsi. Älä tee sitä itsellesi kiltti pieni! Se ei tee sinulle hyvää!

Kun on asioita kesken tai jos ei halua suhteita, ei yksinkertaisesti tarvitse! Ihminen ei voi kun kuunnella omaa itseään ja itse päättää mihin suuntaan elämäänsä ohjaa. Mutta silloin ei kannata mennä en kelpaa-moodiin!!! Oikea syy on ettei itse halua eikä ole edes tavoitettavissa. Se on oma tietoinen valinta.

Jokainen meistä on vajaa ja tarvitseva (myöntää sitä itselleen tai ei). Täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä ei olekaan. Jotenkin siitä mitä olet tässä ketjussa kirjoittanut, saa mieleen, että oikeasti tarvitsisit tätä mitä Elastinen sanoittaa Supervoimii-kappaleessa (tietysti sitten kun olet itse siihen valmis oli se sitten kuukauden tai 10v päästä):

https://m.youtube.com/watch?v=Ngv94AqdPew

Armollinen sanoitus. Yksi omista voimabiiseistäni. Täydellisyys on tylsää. Olen itse esimerkki siitä, että rakkaus voi tulla elämään aika yllättäenkin. Tiedän, että se toinen on kovin tärkeä ja saanut jo paikan syvällä sydämessäni, mutta en silti aio pelätä. Olen päättänyt elää ja enkä ainakaan itse olla oman onneni este.

Lue lisää

No mä olen jo siellä mustassa aukossa, nyt vain odottelen että saturaatioaste täyttyy ja sitten tapahtuu jotain muuta.

"Oikea syy on ettei itse halua eikä ole edes tavoitettavissa. Se on oma tietoinen valinta. "
Näin on tehty ja se on hyvä nyt.

En nyt kuunnellut kappaletta, mutta en ylipäänsä odota varsinaisesti mitään, vaan duunailen omiani (tai olen duunailematta mitään) ja katson mitä eteen kävelee. Sinällään ovet on aina auki, mutta nyt on selvästi aika levähtää.

randombypasser kirjoitti:

Tämä kokonaisuus on vähän monisyisempi hommeli, ei ihan noin kevyillä eväillä ohjattavissa uusille urille. Ja muutenkin, yleensä toimii hyvin kun odottelee omaa saturaatiopistettä, sen jälkeen tulee muutos ja nimenomaan sisältä ohjattuna.

Ihmisillä on myös oma käsityksensä sosiaalisuudesta ja aniharva kykenee hahmottamaan minun sosiaalisuuttani tai oikeammin sen puuttumista. Minun niin sanottu sosiaalisuuteni on jotain, mitä empiirisen tutkimuksen perusteella kykenee ymmärtämään parhaimmillaankin max 0,1% väestöstä, todennäköisemmin 0,01% ja luultavasti vielä harvempi.

Siinä missä useimmat ihmiset saavat sosiaalisesta kontaktista jotain, siis tarkoitan jotain mikä kantaa pidemmälle kuin vain sen kontaktin ajan, niin minulle sellainen "saaminen" on hämmästyttävä poikkeama normaalista. Se on jotain, mitä on liki mahdotonta kuvailla tavanomaisella tavalla sosiaalisille yksilölle ja käytännössä mahdotonta on sen ymmärtäminen edes silloin, kun sen osaisikin sanoiksi pukea. Sen ymmärtäminen on yhtä helppoa kuin syntymästä sokean olisi sanallisesti selittäen mahdollista ymmärtää miltä tuntuu nähdä.

Lue lisää

En kyseenalaista sitä, että kerrot haluavasi viettää vapaa-aikasi enimmäkseen yksin. Se on valinta, jonka pitää saada tehdä ihan omista tarpeistasi.. Ihmiset on erilaisia ja saavatkin olla. Joskus on myös kausia, että haluaa vaipua talviunille ja unohtaa hetkeksi naiset/miehet. Sekin on ihan sallittua ja niitä kausia on itsellänikin ollut. Pahimmillaan olisin varmaan motannut ystävällisesti puhumaan tullutta miestä pahimman nahkanluomisjakson aikana, vaikken ole koskaan ollut väkivaltainen ja yleensä käyttäydyn korrektisti. Siksi itse valitsin etten käynyt missään, jossa kontakteja olisi voinut tulla. Tarvitsin aikaa oman itseni vahvistamiseen ja vanhojen käsittelyyn. Vaikka olen eksovertti, silti, minullakin on ollut omat vetäytymisjaksoni erojen jälkeen. En siis sitäkään kyseenalaista. Se, että elää niin kuin itse parhaaksi näkee on ainoa tapa selvitä elämästä kunnialla ja se on asia, jota kannattaa kunnioittaa.

En kyseenalaista muuta kuin sävyn, jolla puhut itsellesi. Se ei tee hyvää, vaikka kyseessä olisikin vain hetkellinen kulminaatiopisteen kosketus tai tapa ruoskia itseään kohti kuoppaa. Jos haluaa elää ilman toivoa, sekin on jokaisen oikeus. Silti elämä toivon läsnäolossa on huomattavasti parempaa kuin katkeruuden ja luovuttaneisuuteen ja toivottomuuteen hautautuneena…. Ei se päämäärän saavuttaminen ole elämässä yleensä tärkeintä yleensä vaan itse matka sinne ja että edes yritti. Siitä voi jo olla tyytyväinen.

randombypasser kirjoitti:

No mä olen jo siellä mustassa aukossa, nyt vain odottelen että saturaatioaste täyttyy ja sitten tapahtuu jotain muuta.

"Oikea syy on ettei itse halua eikä ole edes tavoitettavissa. Se on oma tietoinen valinta. "
Näin on tehty ja se on hyvä nyt.

En nyt kuunnellut kappaletta, mutta en ylipäänsä odota varsinaisesti mitään, vaan duunailen omiani (tai olen duunailematta mitään) ja katson mitä eteen kävelee. Sinällään ovet on aina auki, mutta nyt on selvästi aika levähtää.

Lue lisää

No en voi muuta kuin toivottaa supervoimia mustan aukon kanssa! Ja toivotan myös rutkasti armollisuutta itseäsi kohtaan. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, ollaakseen ihan peruskelpoa. Töitä ei tarvitse tehdä niin, että se vie terveyden kelvatakseen itselleen. Itseään saa kunnioittaa ja kohdella hyvin. Eikä suoritteet ole ihmisyyden mittari!

randombypasser kirjoitti:

No jos palstalle on jälkiä jäänyt, niin niitä en pidä minään, kolarin jälkeisiä raahautumisuria asvaltissa, pari öljytippaa vieressä. Oikeita jälkiä ajan virtaan saa jätettyä vaikkapa hankkimalla jälkikasvua tai kirjoittamalla kuolemattomia runoja, ehkä legendaarisen sinfonian ja sitä rataa.

Lapset on maailman tärkein ja paras asia, vaikkei minulla omia olekaan. Enkä ole siitä mitenkään pahoillani, en ole mielestäni soveltuva vanhemmaksi, niin paljon kaipaan, tarvitsen ja vaadin omaa aikaa, tilaa. Ja nuo on jotain, mistä on haluttava luopua lapsen vuoksi tai muuten vanhemmuus menee vihkoon.

Mun elämän hyvät jutut... No niistä ei pitkää romaania saada, mutta välillä ajat on tällaiset. Huomenna ajat voi olla toiset, enkä olisi siitäkään pahoillani, otetaan mitä otettavana on.

Lue lisää

No et sä tiedä, miten soveltuisit vanhemmaksi.

Mutta kunhan pisti silmään sellainen slaavikyykky. 😄

Eipä tässä itsekään mitään ihmeitä enää odottele. Mutta taaksepäin tykkään katsella hyvällä. En mä ainakaan tietääkseni ole mitään jättänyt piippuun, että sata lasissa on menty. Siksipässitä nyt onkin vähän raihnainen kuin vanha kollikissa. 🤣

randombypasser kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi, että kysyt asianosaisilta heidän näkemystään mieltäsi kutkuttavaan asiaan ennen yksioikoisia ja omaan elämääsi perustuvia johtopäätöksiä. Jotka ovat 99% varmuudella virheellisiä.

Lue lisää

Mitäs annat sellaisen kuvan itsestäsi, "oi voi, kuolemaa odotellessa, oi voi, ei ole edes perillisiä".

randombypasser kirjoitti:

Ootte te nyt kyllä totisia koko porukka. Tai en mä nyt tiedä onko jokaisella joku läheinen justiinsa kuollut, ettei mitään kuolemaan liittyvää saisi sanoakaan, mutta kyllä mielestäni aikaisemmin sai heitellä rauhassa "hautaa täsä oottelen" -tyyppisiä juttuja ilman että puoli palstaa hämmentyy.

Fakta on se, että täsä on luultavasti kahlattu noin 70% oletetusta elinajasta ja pelattu läpi parit parisuhteet sekä yksi avioliitto, niin kun ei ole omia muksuja, onko mitään erityistä odotettavaa, jotain minkä vuoksi oikein ponnistella? No eipä vittu ole. Niin tartteeko sitten olla jotenkin tsemppaava ja menevä? Ei helvetissä. Saako olla sitä mieltä, että eiköhän ne seikkailut nyt ole seikkailtu ja saa vain himmailla, valua kohti iäisyyttä? Totta saatana saa.

Niin ottakaa nyt vaan kaikki ihan iisisti.

Lue lisää

👍🏻 Täällä vähän turhan totista porukkaa. Itse tykkään sarkasmista enkä jaksa lässyttää imeliä kenenkään mieliksi.
Onneksi tässä iässä ei tarvitse enää hienostella eikä pahemmin miellyttää ketään!

Anonyymi kirjoitti:

Mitäs annat sellaisen kuvan itsestäsi, "oi voi, kuolemaa odotellessa, oi voi, ei ole edes perillisiä".

Tuo on sinun ikioma tulkintasi sanoistani, jotka vain kyynisesti ja sarkastisesti totesivat näkemykseni omasta tilanteestani rehellisesti. Jos valheita kaipaat, niin tokihan sekin järjestyy, mutta kuista sitten erikseen tilata niitä, allekirjoita tilauksesi vaikkapa nimimerkillä "en ymmärrä sarkasmia enkä halua kuulla totuutta".

Anonyymi kirjoitti:

👍🏻 Täällä vähän turhan totista porukkaa. Itse tykkään sarkasmista enkä jaksa lässyttää imeliä kenenkään mieliksi.
Onneksi tässä iässä ei tarvitse enää hienostella eikä pahemmin miellyttää ketään!

Lue lisää

Välillä on, välillä ei, nyt on menossa joku kumma vaihe kun mitään ei voi sanoa ilman, että se otetaan totena sellaisenaan. Varmaan joku joulukrapula tms.
Tuo on totta, kun ikää tulee riittävästi, loppuu hienostelut ja miellyttämiset, alkaa puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä täysin riippumatta siitä, ottaako joku nokkiinsa. Siinä on yksi syy lisää miksen haluaisi aloittaa elämääni uudelleen alusta.

Disseisback kirjoitti:

No et sä tiedä, miten soveltuisit vanhemmaksi.

Mutta kunhan pisti silmään sellainen slaavikyykky. 😄

Eipä tässä itsekään mitään ihmeitä enää odottele. Mutta taaksepäin tykkään katsella hyvällä. En mä ainakaan tietääkseni ole mitään jättänyt piippuun, että sata lasissa on menty. Siksipässitä nyt onkin vähän raihnainen kuin vanha kollikissa. 🤣

Lue lisää

En tosiaan tiedä, en. Mutta luulen, että syystä että kaipaan hitosti omaa tilaa ja aikaa, en ole vanhemmaksi (vielä) päätynytkään. Sen voi nähdä tuntemattoman pelkona, jollekin itseä suuremmalle antautumisen vastustamisena tai muiden, itsenkin suojeluna, ehkäpä kaikkia noita yhdessä, miten vain kukakin sen haluaa nähdä. Mä luulen, että eniten tohon on vaikuttanut se, että olen elämäni aikana nähnyt paljon paskaakin vanhemmuutta, vaikka sekin on usein parempaa kuin ei vanhemmuutta ollenkaan, niin olen lyönyt jarrut pohjaan kun oman tilan vaateeni on niin massiivinen. Poiskin siitä varmasti voisi oppia, sopivan syyn kohdalle osuessa.

Ihmeet on kyllä taidettu nähdä ja viimeiset jokeritkin vedetty jo hihasta, kortit on auki pöydällä ja peli on pelattu, pitkälti. On vähän kylmää sanoa näin, mutta kun ei ole varsinaisesti mitään odotettavaa (en esim. pidä tulevan loman etelänmatkaa ns. odotettavana asiana, se nyt vain on setti), niin ainoat asiat mitä voi odottaa, ovat vanhuus vähillä vaivoilla ja nopea sekä yllättävä kuolema. Niin. Kivutonhan kuolema ei ole, ei ainakaan luonnollinen kuolema, niin sellaisen toivominen on hyödytöntä.

Mulla on varmaan jäänyt paljonkin piippuun, vilkkaan mielen kohdalla se ei ole yllättävää. En kadu sitä, en mitään muutakaan. Elämä tapahtuu ja sen mukana kuljetaan, sen aikaa kuin kuljetaan. En ole ihan varma, mutta olen lähellä todeta, että on kaksi asiaa joita turhempia ei ihmisen mielessä olekaan. Toinen on tulevaisuudessaan eläminen ja toinen on historiansa katuminen. Nuo kaksi siis itsensä kusettamisen lisäksi, joka on turhista turhin.

randombypasser kirjoitti:

En tosiaan tiedä, en. Mutta luulen, että syystä että kaipaan hitosti omaa tilaa ja aikaa, en ole vanhemmaksi (vielä) päätynytkään. Sen voi nähdä tuntemattoman pelkona, jollekin itseä suuremmalle antautumisen vastustamisena tai muiden, itsenkin suojeluna, ehkäpä kaikkia noita yhdessä, miten vain kukakin sen haluaa nähdä. Mä luulen, että eniten tohon on vaikuttanut se, että olen elämäni aikana nähnyt paljon paskaakin vanhemmuutta, vaikka sekin on usein parempaa kuin ei vanhemmuutta ollenkaan, niin olen lyönyt jarrut pohjaan kun oman tilan vaateeni on niin massiivinen. Poiskin siitä varmasti voisi oppia, sopivan syyn kohdalle osuessa.

Ihmeet on kyllä taidettu nähdä ja viimeiset jokeritkin vedetty jo hihasta, kortit on auki pöydällä ja peli on pelattu, pitkälti. On vähän kylmää sanoa näin, mutta kun ei ole varsinaisesti mitään odotettavaa (en esim. pidä tulevan loman etelänmatkaa ns. odotettavana asiana, se nyt vain on setti), niin ainoat asiat mitä voi odottaa, ovat vanhuus vähillä vaivoilla ja nopea sekä yllättävä kuolema. Niin. Kivutonhan kuolema ei ole, ei ainakaan luonnollinen kuolema, niin sellaisen toivominen on hyödytöntä.

Mulla on varmaan jäänyt paljonkin piippuun, vilkkaan mielen kohdalla se ei ole yllättävää. En kadu sitä, en mitään muutakaan. Elämä tapahtuu ja sen mukana kuljetaan, sen aikaa kuin kuljetaan. En ole ihan varma, mutta olen lähellä todeta, että on kaksi asiaa joita turhempia ei ihmisen mielessä olekaan. Toinen on tulevaisuudessaan eläminen ja toinen on historiansa katuminen. Nuo kaksi siis itsensä kusettamisen lisäksi, joka on turhista turhin.

Lue lisää

Eilen, just varmaan kun kirjoitit mulle viestin, soitti työkaveri. Sillä on 3 poikaa ja tyttö. Ne on pieniä vielä. Niin ja koira.

Se sanoi, että pikkuisen kävi mielessä, että muutenkin ois voinut elämänsä viettää, kun koko sakki paskoi ja oksenteli Norossa pari päivää sitten.

Mutta ei siitä enää pääse irti, kun isä olet. Paeta itseäsi voit, mitta isä oot lopunikää...huononakin isänä vaikka.

Kyllä vanhemmuus on sellainen juttu, että mitä enempi sitä miettii, sen idioottimaisemmaksi siihen ryhtyminen tuntuu. Niinkuin parisuhteeseenkin heittäytyminen. 😁 Parisuhde tietty on kevyempi laji, mut sen sä tiedät.

On mullakin elämässä varmasti monta juttua, mitä ois voinut kokeilla,, elää, mutta en halunnut, enkä mä niitä pidä "piippuun" jääneenä. En ole ollut valmis, tai halukas niihin ja sillä selvä. Joskus aikoinaan taas oon painanut pohjaan ilman suojausta tietousesti. Varmalla fiilingillä ja heittäytyen. Mitään järjen kanssa siinä ei ole ollut tekemistä. 😁

Mutta vielähän sä kerkeät jotain krpeämpää kokeilla, missä vastuu ei ole ihan samaa kuin vanhemmuus. Täällä maassa riittää lapsia, jotka kaipais aikuista elämäänsä. On olemassa varaisi ja muita juttuja, mitkä taatusti tarjoais jotain mistä voisit digata ja saada jotain, mikä antaa sullekin muuta odotetta kuin sen maan sylin. 😊

Disseisback kirjoitti:

Eilen, just varmaan kun kirjoitit mulle viestin, soitti työkaveri. Sillä on 3 poikaa ja tyttö. Ne on pieniä vielä. Niin ja koira.

Se sanoi, että pikkuisen kävi mielessä, että muutenkin ois voinut elämänsä viettää, kun koko sakki paskoi ja oksenteli Norossa pari päivää sitten.

Mutta ei siitä enää pääse irti, kun isä olet. Paeta itseäsi voit, mitta isä oot lopunikää...huononakin isänä vaikka.

Kyllä vanhemmuus on sellainen juttu, että mitä enempi sitä miettii, sen idioottimaisemmaksi siihen ryhtyminen tuntuu. Niinkuin parisuhteeseenkin heittäytyminen. 😁 Parisuhde tietty on kevyempi laji, mut sen sä tiedät.

On mullakin elämässä varmasti monta juttua, mitä ois voinut kokeilla,, elää, mutta en halunnut, enkä mä niitä pidä "piippuun" jääneenä. En ole ollut valmis, tai halukas niihin ja sillä selvä. Joskus aikoinaan taas oon painanut pohjaan ilman suojausta tietousesti. Varmalla fiilingillä ja heittäytyen. Mitään järjen kanssa siinä ei ole ollut tekemistä. 😁

Mutta vielähän sä kerkeät jotain krpeämpää kokeilla, missä vastuu ei ole ihan samaa kuin vanhemmuus. Täällä maassa riittää lapsia, jotka kaipais aikuista elämäänsä. On olemassa varaisi ja muita juttuja, mitkä taatusti tarjoais jotain mistä voisit digata ja saada jotain, mikä antaa sullekin muuta odotetta kuin sen maan sylin. 😊

Lue lisää

Vanhemmuus on jotain mistä ei pääse irti silloinkaan kun pää on hajoamassa. Tai siis pääsee jos vain ottaa ja lähtee, mutta mutta... Sen jälkeen on aika pitkä tie siihen, että viittii katsoa peiliin...

En mä silleen kaipaa vanhemmuutta, en biologista enkä muunkaanlaista. Näin on hyvä. Ja jos jotain muuta joskus tapahtuu, niin sitten tapahtuu, sitten on opittava elämään niin, että se on hyvä.

Mitä odotteeseen tulee, niin kommenttini oli inhorealistinen poikkifilosofinen pohdinta siitä, että jos ei mitään maatuvaa lihaa/tuhkaa enempää ole jättämässä jälkeensä tekemisillään, ei oikeastaan ole mitään syytä elellä vanhaksi, ainakaan pidempään kuin työuransa ajan. Puhtaan objektiivisesti se on fakta, vaikkakin vähän kylmä fakta.

Citrinella kirjoitti:

En kyseenalaista sitä, että kerrot haluavasi viettää vapaa-aikasi enimmäkseen yksin. Se on valinta, jonka pitää saada tehdä ihan omista tarpeistasi.. Ihmiset on erilaisia ja saavatkin olla. Joskus on myös kausia, että haluaa vaipua talviunille ja unohtaa hetkeksi naiset/miehet. Sekin on ihan sallittua ja niitä kausia on itsellänikin ollut. Pahimmillaan olisin varmaan motannut ystävällisesti puhumaan tullutta miestä pahimman nahkanluomisjakson aikana, vaikken ole koskaan ollut väkivaltainen ja yleensä käyttäydyn korrektisti. Siksi itse valitsin etten käynyt missään, jossa kontakteja olisi voinut tulla. Tarvitsin aikaa oman itseni vahvistamiseen ja vanhojen käsittelyyn. Vaikka olen eksovertti, silti, minullakin on ollut omat vetäytymisjaksoni erojen jälkeen. En siis sitäkään kyseenalaista. Se, että elää niin kuin itse parhaaksi näkee on ainoa tapa selvitä elämästä kunnialla ja se on asia, jota kannattaa kunnioittaa.

En kyseenalaista muuta kuin sävyn, jolla puhut itsellesi. Se ei tee hyvää, vaikka kyseessä olisikin vain hetkellinen kulminaatiopisteen kosketus tai tapa ruoskia itseään kohti kuoppaa. Jos haluaa elää ilman toivoa, sekin on jokaisen oikeus. Silti elämä toivon läsnäolossa on huomattavasti parempaa kuin katkeruuden ja luovuttaneisuuteen ja toivottomuuteen hautautuneena…. Ei se päämäärän saavuttaminen ole elämässä yleensä tärkeintä yleensä vaan itse matka sinne ja että edes yritti. Siitä voi jo olla tyytyväinen.

Lue lisää

Mielenkiintoista, miten itse en muista tuota sävyä (enkä jaksa vanhoja viestejä penkoa) ja miten moni muu sen on noteerannut. Nostan kädet pystyyn, todennäköisyyksiä vastaan ei kannata taistella.

On asioita ja sitten on asioita. Juuri nyt ei ole. Paljon muuta ei ole tarpeen sanoakaan, tulee toinen päivä ja sitten on ehkä eri asiat mielessä, sanoitettavissakin.

Oikeaa menoa! Mitään et menetä!

Ihanasti kirjoitettu :)

Anonyymi kirjoitti:

Ihanasti kirjoitettu :)

No mutta se on totta...

Tosi on helppo tulostaa...ei tartte etsiä ja kyhäillä. 😄

Tartteeko olla, että voi sanoa suoraan?

Anonyymi kirjoitti:

Ihanasti kirjoitettu :)

Jep, olrn. 😊

Viikinkiaikaa?

Piti eilen laittaakin viestit näille naisille. Kopsaan tähän ne...

"Heips...oon vähän ottanut, eli huppelissa. Mutta mä juuri keksin, että mä koin sun kanssa ihan hitonmoisen rakkauden. 🥰

Joo, se oli kreisiä. Mutta sille oli tilaustakin kummaltakin. 😄

Mun teki pahaa ero ja kaikki, olin ihan paskana. Ei edes lasten äitistä ero tuntunut sen jälkeen miltään, vaikka sen vaikutukset tuntui sinusta eron jälkeenkin. 🙄

Opin paljon sinun kanssa.

En tiedä olenko koskaan kiittänyt? Mutta nyt tuntuu tässä hetkessä, että olen ollut hiton onnrkas, kun olen sinun elämääsi hetkeksikin päässyt. 😊

Kiitos. 😊"

Kumpikin kiitti hienoista sanoista...mutta ei ne olleet sanoja...vaan siinä oli sanoiksi puettu mun tunne...🙄

Ymmärtääkö kukaan? 🙄

En minä kirjoita tuollaisia juttuja sanojen takia, edes hönössä. Mutta kertoo minulle paljon siitä, että miten he aikoinaan ja nyttenkin minut ovat ottaneet vastaan...minun tunteet ei merkkaa mitään. Olen vain sanoja...kauniita tai rumia sanoja...😒

Disseisback kirjoitti:

Piti eilen laittaakin viestit näille naisille. Kopsaan tähän ne...

"Heips...oon vähän ottanut, eli huppelissa. Mutta mä juuri keksin, että mä koin sun kanssa ihan hitonmoisen rakkauden. 🥰

Joo, se oli kreisiä. Mutta sille oli tilaustakin kummaltakin. 😄

Mun teki pahaa ero ja kaikki, olin ihan paskana. Ei edes lasten äitistä ero tuntunut sen jälkeen miltään, vaikka sen vaikutukset tuntui sinusta eron jälkeenkin. 🙄

Opin paljon sinun kanssa.

En tiedä olenko koskaan kiittänyt? Mutta nyt tuntuu tässä hetkessä, että olen ollut hiton onnrkas, kun olen sinun elämääsi hetkeksikin päässyt. 😊

Kiitos. 😊"

Kumpikin kiitti hienoista sanoista...mutta ei ne olleet sanoja...vaan siinä oli sanoiksi puettu mun tunne...🙄

Ymmärtääkö kukaan? 🙄

En minä kirjoita tuollaisia juttuja sanojen takia, edes hönössä. Mutta kertoo minulle paljon siitä, että miten he aikoinaan ja nyttenkin minut ovat ottaneet vastaan...minun tunteet ei merkkaa mitään. Olen vain sanoja...kauniita tai rumia sanoja...😒

Lue lisää

Naisille opetetaan pienestä pitäen että miehillä on agenda: pillu. Ihmekkös tuo jos ottavat sanat vastaan aina sanoina eivätkä välttis usko edes.

Sinusta tulisi hyvä diplomaattikin :)

-keinovaginamies-

Sama! Ja se riittää. Se tekee ihmisen kokonaiseksi. Se pitää kerran kokea. Että tietää sitten haluaako sitä lisää vai eikö.

Anonyymi kirjoitti:

Sinusta tulisi hyvä diplomaattikin :)

-keinovaginamies-

No kumpi oli ensin; muna vai kana? 😀

jani netalla on poikaystävä ja netta ei ole ikinä halunnut sua elämäänsä. Anna sen netan olla jo rauhassa poikaystävänsä kanssa. sä et tule saamaan nettaa ikinä. koita jani tajuta se

Anonyymi kirjoitti:

jani netalla on poikaystävä ja netta ei ole ikinä halunnut sua elämäänsä. Anna sen netan olla jo rauhassa poikaystävänsä kanssa. sä et tule saamaan nettaa ikinä. koita jani tajuta se

Lue lisää

Puhuinko mielestäsi nyt tässä hänestä?

Nythän sinulla on oikea asenne, mustasusi. 👍

Xena-183 kirjoitti:

Nythän sinulla on oikea asenne, mustasusi. 👍

Kiitos Xena. 😊

mustasusi kirjoitti:

Puhuinko mielestäsi nyt tässä hänestä?

Jani olet itse kertonut ettet ikinä ole kokenuy samanlaista kuin netan kohdalla niin eikö se ole silloin elämäsi rakkaus jani

Anonyymi kirjoitti:

Jani olet itse kertonut ettet ikinä ole kokenuy samanlaista kuin netan kohdalla niin eikö se ole silloin elämäsi rakkaus jani

Ei se mikään rakkaus voi olla, jos se on yksipuolista. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Ihastua voi yksinäänkin.

mustasusi kirjoitti:

Ei se mikään rakkaus voi olla, jos se on yksipuolista. Rakkauteen tarvitaan kaksi. Ihastua voi yksinäänkin.

niin onko elämäsi rakkaus se sun eka tyttöystävä koska sä et rakastanut sun ex vaimoa etkä stripparia

Anonyymi kirjoitti:

niin onko elämäsi rakkaus se sun eka tyttöystävä koska sä et rakastanut sun ex vaimoa etkä stripparia

No en tiedä... Se oli sellaista hapuilua, kun ei ollut paljon kokemusta, emmekä oppineet edes tuntemaan kunnolla, kun suhde ei kestänyt vuottakaan. Kyllä exää rakastin, mutta ei se ollut niin palavaa rakkautta. Siihen kolmanteenkin kyllä ihastuin lähinnä siksi, kun sain huomioo ja seksiä. Se oli laastarisuhde.

Ooh olen iloinen puolestasi. Elä mieti junan alle se olisi todella kauheaa täällä moni jäisi kaipaamaan sinua.

mustasusi kirjoitti:

No en tiedä... Se oli sellaista hapuilua, kun ei ollut paljon kokemusta, emmekä oppineet edes tuntemaan kunnolla, kun suhde ei kestänyt vuottakaan. Kyllä exää rakastin, mutta ei se ollut niin palavaa rakkautta. Siihen kolmanteenkin kyllä ihastuin lähinnä siksi, kun sain huomioo ja seksiä. Se oli laastarisuhde.

Lue lisää

no kuka sun elämäsi rakkaus on kun sellanen kuitenkin sulla jani on ollut

valtakunta kirjoitti:

Ooh olen iloinen puolestasi. Elä mieti junan alle se olisi todella kauheaa täällä moni jäisi kaipaamaan sinua.

Mistä olet iloinen? Minä tarkoitin, että se minun elämäni rakkaus on varmaan jäänyt junan alle, kun sitä ei ala näkyä...

Anonyymi kirjoitti:

no kuka sun elämäsi rakkaus on kun sellanen kuitenkin sulla jani on ollut

Miten määritellään elämäsi rakkaus? Eikö sellaisen kanssa pitäisi olla yhdessä edes menneisyydessä, ellei koko ajan?

mustasusi kirjoitti:

Miten määritellään elämäsi rakkaus? Eikö sellaisen kanssa pitäisi olla yhdessä edes menneisyydessä, ellei koko ajan?

sähän sanoit että olet kokenut elämäsi rakkauden ja nyt et olekaan. sulla vaihtuu omat kokemukset koko ajan

Anonyymi kirjoitti:

sähän sanoit että olet kokenut elämäsi rakkauden ja nyt et olekaan. sulla vaihtuu omat kokemukset koko ajan

En minä ole niin sanonut. Mitä ihmettä? Sanoin että olen kokenut jotain, kuten niitä aiempia suhteita, mutta en mitään elämäni rakkautta. Mitä se ikinä onkaan. Ei kai sellaista välttäämättä jokainen saa kokea. Niin kuin ei saa kokea paljon mitään muutakaan. Seksiäkin ollut tässä elämässä ihan hävyttömän vähän. Olisinpa syntynyt komeaksi.

mustasusi kirjoitti:

En minä ole niin sanonut. Mitä ihmettä? Sanoin että olen kokenut jotain, kuten niitä aiempia suhteita, mutta en mitään elämäni rakkautta. Mitä se ikinä onkaan. Ei kai sellaista välttäämättä jokainen saa kokea. Niin kuin ei saa kokea paljon mitään muutakaan. Seksiäkin ollut tässä elämässä ihan hävyttömän vähän. Olisinpa syntynyt komeaksi.

Lue lisää

no mikä on ollut melkein suuri rakkaus

mustasusi kirjoitti:

En minä ole niin sanonut. Mitä ihmettä? Sanoin että olen kokenut jotain, kuten niitä aiempia suhteita, mutta en mitään elämäni rakkautta. Mitä se ikinä onkaan. Ei kai sellaista välttäämättä jokainen saa kokea. Niin kuin ei saa kokea paljon mitään muutakaan. Seksiäkin ollut tässä elämässä ihan hävyttömän vähän. Olisinpa syntynyt komeaksi.

Lue lisää

niin neljän eri naisen kanssa ollut ja vaimosi kanssakin oli seksiä kerran vuodessa

Anonyymi kirjoitti:

no mikä on ollut melkein suuri rakkaus

Ei mulla ole ollut sellaista täydellistä suhdetta.

mustasusi kirjoitti:

Ei mulla ole ollut sellaista täydellistä suhdetta.

no mikä noista naisista on melkeen ollur lähellä suurinta rakkautta

mustasusi kirjoitti:

Mistä olet iloinen? Minä tarkoitin, että se minun elämäni rakkaus on varmaan jäänyt junan alle, kun sitä ei ala näkyä...

Luulin että jo tällä hetkellä , jo ei mitään ymmärsin väärin jäin kesken lukemattakin. Tarvis nyt taas tarkkuutta , olen tänään jotenkin väärin jo kahteen kertaan jo lukenut.

Anonyymi kirjoitti:

no mikä noista naisista on melkeen ollur lähellä suurinta rakkautta

En oikein osaa sanoa. Ei yksikään.

valtakunta kirjoitti:

Luulin että jo tällä hetkellä , jo ei mitään ymmärsin väärin jäin kesken lukemattakin. Tarvis nyt taas tarkkuutta , olen tänään jotenkin väärin jo kahteen kertaan jo lukenut.

Lue lisää

Sattuu sitä väärin lukemista. Mistä minä nyt olisin rakkauden löytänyt? en mistään. Ei minuakaan kukaan edes katsele.

mustasusi kirjoitti:

En oikein osaa sanoa. Ei yksikään.

eli valehtelit taas. sanoit että olet kokenut jotain suuresta rakkaudesta mutta et sitte olekaan.

Anonyymi kirjoitti:

eli valehtelit taas. sanoit että olet kokenut jotain suuresta rakkaudesta mutta et sitte olekaan.

Olen minä suuren ihastumisen kokenut. Tarkemmin ajateltuna eksä oli kyllä lähellä tuota ns suurta rakkautta.

mustasusi kirjoitti:

Olen minä suuren ihastumisen kokenut. Tarkemmin ajateltuna eksä oli kyllä lähellä tuota ns suurta rakkautta.

Se on hieno asia. Hjallis Harkimon löysi myös rakkaan. https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/3114e791-efdd-44dd-9504-caf44b45025f

valtakunta kirjoitti:

Se on hieno asia. Hjallis Harkimon löysi myös rakkaan. https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/3114e791-efdd-44dd-9504-caf44b45025f

Lue lisää

Kyllä sellainen nyt löytää ja kuka tahansa muukin...

Anonyymi kirjoitti:

jani netalla on poikaystävä ja netta ei ole ikinä halunnut sua elämäänsä. Anna sen netan olla jo rauhassa poikaystävänsä kanssa. sä et tule saamaan nettaa ikinä. koita jani tajuta se

Lue lisää

Sivusta totean, että ai että mä olen jo tympääntynyt tohon nimeen netta. 🤣

Anonyymi kirjoitti:

jani netalla on poikaystävä ja netta ei ole ikinä halunnut sua elämäänsä. Anna sen netan olla jo rauhassa poikaystävänsä kanssa. sä et tule saamaan nettaa ikinä. koita jani tajuta se

Lue lisää

Ainoa joka siitä jauhaa olet sinä itse!
Koitas päästä siitä nyt yli jo. Onko jonkinlainen pakkomielle kehittynyt tästä nimenomaan juuri sinulle itsellesi.??!

Anonyymi kirjoitti:

niin onko elämäsi rakkaus se sun eka tyttöystävä koska sä et rakastanut sun ex vaimoa etkä stripparia

Onkohan sinulla itselläsi minkäänlaista elämää kun roikut niin kovin tuossa Janissa. Vai oletko jäänyt jotenkin lapsen asteelle kenties. Toisen adioiden levitteleminen on todella typerää ja lapsellista.
Onneksi Hän ei alennu samaan sinun kohdallasi.

Anonyymi kirjoitti:

no kuka sun elämäsi rakkaus on kun sellanen kuitenkin sulla jani on ollut

Tuskin ainakaan sinä 😂

No kumpaanko kallistuu

Hän

Kaatuuko

Kuinka monta elämää sulla on?

Mulla on yhdeksän, kurrnau miau.

Senkin pässinpää. Et tule.

Anonyymi kirjoitti:

Senkin pässinpää. Et tule.

Tulen. Se nähdään!

Anonyymi kirjoitti:

Tulen. Se nähdään!

Voi tsiisus….

Palstan Eastwood.

Anonyymi kirjoitti:

Palstan Eastwood.

Kuka se on?

Ai joo, se 93-vuotias (elossa).

Modella on nyt huono päivä. Se aika kuussa. Älä häiritse.

Anonyymi kirjoitti:

Modella on nyt huono päivä. Se aika kuussa. Älä häiritse.

Sillä on aina huono pvä😤

Anonyymi kirjoitti:

Modella on nyt huono päivä. Se aika kuussa. Älä häiritse.

Se on algoritmi eikä mode. :D

Anonyymi kirjoitti:

Se on algoritmi eikä mode. :D

Voi se olla silläkin paralla :)

Noh niih tuskin nyt hirveän pätevä jos yksi kriteeri
” 1. Lakkaat ajattelemasta entistä kumppaniasi. Kun löydät tosirakkauden, kaikesta muusta tulee toisarvoista. Tunnet leijailevasi seitsemännessä taivaassa ja olet täysin varma tunteistasi. Et tunne minkäänlaista pelkoa tai epäröintiä, sillä olet hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, ettei vierelläsi oleva ihminen koskaan aio satuttaa sinua.

Ellei tunne pelkoa, ei myöskään tunne epävarmuutta. Ainoa asia, joka on olemassa, on nauttiminen jokaisesta hetkestä ja sen ihmisen seurasta, jota rakastat. Entiset kumppanit ovat olemassa ainoastaan muistoissasi jonkinlaisina pakollisina elämän oppitunteina ja ihmisinä, jotka auttoivat sinua kasvamaan itse ihmisenä. Eivät millään muulla tavalla.”

Luonne ero

valtakunta kirjoitti:

Noh niih tuskin nyt hirveän pätevä jos yksi kriteeri
” 1. Lakkaat ajattelemasta entistä kumppaniasi. Kun löydät tosirakkauden, kaikesta muusta tulee toisarvoista. Tunnet leijailevasi seitsemännessä taivaassa ja olet täysin varma tunteistasi. Et tunne minkäänlaista pelkoa tai epäröintiä, sillä olet hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, ettei vierelläsi oleva ihminen koskaan aio satuttaa sinua.

Ellei tunne pelkoa, ei myöskään tunne epävarmuutta. Ainoa asia, joka on olemassa, on nauttiminen jokaisesta hetkestä ja sen ihmisen seurasta, jota rakastat. Entiset kumppanit ovat olemassa ainoastaan muistoissasi jonkinlaisina pakollisina elämän oppitunteina ja ihmisinä, jotka auttoivat sinua kasvamaan itse ihmisenä. Eivät millään muulla tavalla.”

Luonne ero

Lue lisää

Entiset kumppanit ovat enää muistoissa, kun niistä on jo 10 vuotta ja enemmänkin...

Tulee tulee, syön vain ensin toisen 5 kg:n kinkun.

Ihanaa kulta <3

T. Topi

Anonyymi kirjoitti:

Ihanaa kulta <3

T. Topi

Ei ole kukaan Topi. 5 kirjainta nimessä. 😅

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole kukaan Topi. 5 kirjainta nimessä. 😅

Jasu

Mauno <3

Anonyymi kirjoitti:

Mauno <3

Eka kirjain oikein, loput väärin. 😄

Olen minä rakastunut kolmesti, kahdesti siinä on ollut jopa järkeäkin eikä typerää haaveluinomaista hölmöilyä, kuten kerran oli ja se kostautuikin kipeästi.

Minun kiintiö on täynnä rakastumisissa.

Jasu

Anonyymi kirjoitti:

Eka kirjain oikein, loput väärin. 😄

Olen minä rakastunut kolmesti, kahdesti siinä on ollut jopa järkeäkin eikä typerää haaveluinomaista hölmöilyä, kuten kerran oli ja se kostautuikin kipeästi.

Minun kiintiö on täynnä rakastumisissa.

Jasu

Lue lisää

Muutenkin olen vakaasti samaa mieltä, kuin tämä heitto.

https://aijaa.com/F5RJlW

Se on juuri näin minullakin.

Jasu

Kolme kertaa!

Mulle abort, abort, abort, ja karkuun tollasen kohdatessa.

Kannattaa perehtyä kurppien love guideen.

Ehkä ymmärsin väärin, mutta vainko siis kaksi tapaa rakastua?

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ymmärsin väärin, mutta vainko siis kaksi tapaa rakastua?

- Sheena

Itse koen, että on. Toinen näkökulma on, että onko toinen oikeasti rakastumista vai ihastumista ja sen jälkeistä kiintymystä? Tunteet on ihan erilaiset, mutta niissä on kuitenkin paljon samaa. Kyse on miten asian määrittelee itselleen. Se miten sen määrittelee ei ole sinänsä mitään merkitystä kuin jos kaksi ihmistä puhuu ihan eri asiasta.

Se vahvempi rakkaus on jotain mitä ei voi hallita, se vie kun vie. Silloin olet varma, että olet löytänyt sen oikean kävi miten kävi. Usein se osuu myös samaan aikaan johonkin aika kipeään kohtaan, koska sellaisen rakkauden menettäminen sattuu ihan prkeesti. Toinen on tärkeämpi kuin melkein mikä vaan (rakkaus lapsiin lähinnä menee edelle). Ei tarvitse miettiä onko toinen se oikea, se on itsestään selvää. Usein myös, omalla kohdalla ainakin, suuri rakkaus myös saa näkyy myös seksuaalisuuden puolella vahvasti (etenee tutustuminen rakasteluun tai ei). Tunteiden herääminen on tällöin usein suhteellisen nopeaa. Suuri tunne voi saada muutamaan toiselle puolelle maailmaa tai tekemään lapsen, vaikka lapsiluku olisi jo periaatteellisesti täynnä. Se mitä rakkauden eteen olisi valmis tekemään, voi yllättää itsensäkin. Ja osa ei kestä hallitsematonta tunnetta, se pelottaa ja ahdistaa ja joskus saa vetäytymäänkin. Oma kohtaisesti koettu nuorena… meni 2v ja vastapuoli ihan suoraan sanoi, että vetäytyi, koska pääsin liian lähelle liian nopeasti. Isot tunteet tekee haavoittuvaksi erityisesti, jos kokemus turvallisesta kiintymyssuhteesta puuttuu. Suuri tunne tulee ainakin itsellä jo ennen seksiä ja tunne myös kestää, vaikka seksiä ei olisi. Vaikka ei edes nähtäisi, tunne voi kestää useamman vuoden.

Sitten taas se toinen tapa alkaa ihastuksesta ja siitä, että toinen tuntuu kivalta ihmiseltä. Jos joku järkisyy tuntuu esteeltä, tälläisestä ihastuksesta on helpohko vetäytyä ilman pitkää toipumista. Itse olen näihin suhteisiin päätynyt, koska olin tyhmä ja kuvittelin, että tunteet kehittyy kun vaan tutustuu rauhassa. Niin kehittyykin, mutta vasta kun suhde syvenee ja seksi tulee mukaan suhteeseen. Veikkaan, että tunne on paljon oksitosiinia ja dopamiinia… kiintymyksen lisäksi. Toisesta välittää ihan oikeasti ja rakastaa ihan oikeasti, mutta ison roihun tilalta on pieni tuli. Oma kokemus on, että tunne myös kestää, jos seksielämä ja läheisyys pysyy hengissä. Kun ne loppuu, tunteet ei olekaan niin pysyviä.

Tuota toista tapaa voisi sanoa myös ihastukseksi ja päätökseksi olla yhdessä. Jollakin sekin riittää hyvin ja on sinänsä suhdemallina ok, jos se on molempien valinta.

Citrinella kirjoitti:

Itse koen, että on. Toinen näkökulma on, että onko toinen oikeasti rakastumista vai ihastumista ja sen jälkeistä kiintymystä? Tunteet on ihan erilaiset, mutta niissä on kuitenkin paljon samaa. Kyse on miten asian määrittelee itselleen. Se miten sen määrittelee ei ole sinänsä mitään merkitystä kuin jos kaksi ihmistä puhuu ihan eri asiasta.

Se vahvempi rakkaus on jotain mitä ei voi hallita, se vie kun vie. Silloin olet varma, että olet löytänyt sen oikean kävi miten kävi. Usein se osuu myös samaan aikaan johonkin aika kipeään kohtaan, koska sellaisen rakkauden menettäminen sattuu ihan prkeesti. Toinen on tärkeämpi kuin melkein mikä vaan (rakkaus lapsiin lähinnä menee edelle). Ei tarvitse miettiä onko toinen se oikea, se on itsestään selvää. Usein myös, omalla kohdalla ainakin, suuri rakkaus myös saa näkyy myös seksuaalisuuden puolella vahvasti (etenee tutustuminen rakasteluun tai ei). Tunteiden herääminen on tällöin usein suhteellisen nopeaa. Suuri tunne voi saada muutamaan toiselle puolelle maailmaa tai tekemään lapsen, vaikka lapsiluku olisi jo periaatteellisesti täynnä. Se mitä rakkauden eteen olisi valmis tekemään, voi yllättää itsensäkin. Ja osa ei kestä hallitsematonta tunnetta, se pelottaa ja ahdistaa ja joskus saa vetäytymäänkin. Oma kohtaisesti koettu nuorena… meni 2v ja vastapuoli ihan suoraan sanoi, että vetäytyi, koska pääsin liian lähelle liian nopeasti. Isot tunteet tekee haavoittuvaksi erityisesti, jos kokemus turvallisesta kiintymyssuhteesta puuttuu. Suuri tunne tulee ainakin itsellä jo ennen seksiä ja tunne myös kestää, vaikka seksiä ei olisi. Vaikka ei edes nähtäisi, tunne voi kestää useamman vuoden.

Sitten taas se toinen tapa alkaa ihastuksesta ja siitä, että toinen tuntuu kivalta ihmiseltä. Jos joku järkisyy tuntuu esteeltä, tälläisestä ihastuksesta on helpohko vetäytyä ilman pitkää toipumista. Itse olen näihin suhteisiin päätynyt, koska olin tyhmä ja kuvittelin, että tunteet kehittyy kun vaan tutustuu rauhassa. Niin kehittyykin, mutta vasta kun suhde syvenee ja seksi tulee mukaan suhteeseen. Veikkaan, että tunne on paljon oksitosiinia ja dopamiinia… kiintymyksen lisäksi. Toisesta välittää ihan oikeasti ja rakastaa ihan oikeasti, mutta ison roihun tilalta on pieni tuli. Oma kokemus on, että tunne myös kestää, jos seksielämä ja läheisyys pysyy hengissä. Kun ne loppuu, tunteet ei olekaan niin pysyviä.

Tuota toista tapaa voisi sanoa myös ihastukseksi ja päätökseksi olla yhdessä. Jollakin sekin riittää hyvin ja on sinänsä suhdemallina ok, jos se on molempien valinta.

Lue lisää

Onhan se noinkin. Minusta rakastuminen ja ihastuminen (tai vaikka "vain" kiintyminen) on kuitenkin aivan eri asia riippuen siitä keneen rakastuu/ihastuu ja kulloisestakin omasta sen hetkisestä elämäntilanteesta.

Rakastuminen tai rakastaminenkaan ei kysy lupaa ennalta. Se tulee jos on tullakseen, ja oman hyvinvointinsa vuoksi sitä täytyy yrittää hallita, vähintään ohjailla. Rakastun ja ihastun suureksi osaksi vääränlaisiin miehiin, joten oman turvallisuuteni vuoksi en tosiaan anna tunteen viedä, vaikka se kuinka haluaisi. Minä sanelen, tunteeni vikisee kunnes oppii olemaan...

Kävin katsomassa leffan Neljä pientä aikuista, joka käsittelee polyamorisia suhteita, mutta samoja vaiheita/ajatuksia ihmisillä on muissakin parisuhteissa. Olin leffasta todella positiivisesti yllättänyt. Sitä katsoessa tuli mieleen syvällisyys ja haavoittuvuus. Syvällinen suhde antaa paljon, mutta se myös ottaa paljon. Se on jokaisen oma päätös ja valinta miten paljon suhde voi ottaa.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se noinkin. Minusta rakastuminen ja ihastuminen (tai vaikka "vain" kiintyminen) on kuitenkin aivan eri asia riippuen siitä keneen rakastuu/ihastuu ja kulloisestakin omasta sen hetkisestä elämäntilanteesta.

Rakastuminen tai rakastaminenkaan ei kysy lupaa ennalta. Se tulee jos on tullakseen, ja oman hyvinvointinsa vuoksi sitä täytyy yrittää hallita, vähintään ohjailla. Rakastun ja ihastun suureksi osaksi vääränlaisiin miehiin, joten oman turvallisuuteni vuoksi en tosiaan anna tunteen viedä, vaikka se kuinka haluaisi. Minä sanelen, tunteeni vikisee kunnes oppii olemaan...

Kävin katsomassa leffan Neljä pientä aikuista, joka käsittelee polyamorisia suhteita, mutta samoja vaiheita/ajatuksia ihmisillä on muissakin parisuhteissa. Olin leffasta todella positiivisesti yllättänyt. Sitä katsoessa tuli mieleen syvällisyys ja haavoittuvuus. Syvällinen suhde antaa paljon, mutta se myös ottaa paljon. Se on jokaisen oma päätös ja valinta miten paljon suhde voi ottaa.

- Sheena

Lue lisää

Itse en koe enkä ole koskaan kokenut, että syvällinen suhde ottaisi se vain antaa. Me ihmiset olemme erilaisia.

Olen siitä samaan mieltä, että jokaisen on itse tiedettävä minkälaisen suhteen haluaa ja mihin on valmis. Mikään suhdemuoto ei ole toista parempi, vaan eri ihmisille erilainen on parasta. Ja myös on hyvä asia, että itse tunnistaa suunnan mihin ei halua mennä (esim. ne tietynlaiset miehet).

Suhde, ihmisen kanssa, joka pysyy pinnassa ja ei saa tunteita roihuun, voi olla osalle helpompi, koska omia tunteita ei tarvitse laittaa samalla tavalla likoon eikä hylätyksi tai torjutuksi joutuminen EI vie pöydästä jalkoja niin kuin suuren rakkauden kanssa voi väliaikaisesti käydä. Silti itse katson, omalla kohdalla, että jos elän rakkautta koko ajan pahinta peläten, ei tunteet pääse kehittymään valloilleen. Jos tulta koko ajan sammuttaa, roihu jää väkisinkin pienemmäksi. Usein vielä pelko on aiheeton, ei realistinen, vaan oman pään rakentama uhkakuva.

Mennyt kasvatustiedekeskustelu meikäläiseltä ihan ohi. Mitä sinulle jäi ns jäi käteen tuosta s24 keskustelusta?

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Mennyt kasvatustiedekeskustelu meikäläiseltä ihan ohi. Mitä sinulle jäi ns jäi käteen tuosta s24 keskustelusta?

- Sheena

No meillä kaikilla nyt on vähän omat mielenkiinnon kohteet. en nyt ihan niin tosissani ollut. Toi kasvatustiede ja yleensäkin työn filosofia on avannut ihan uusia näkemyksiä. Ja usein kun monella lapsettomalla miehellä on niin synkät näkemykset, niin se avais vähän sellasta tulevaisuuden uskoo. Joskus tulee vähän mietittyä, miksi täällä töitä tekee, kun ei ole jälkikasvua. Niin ei ajattele enää sitä työtä pelkästään numeroina tilillä. Numeroitahan ne mulle on kun kulutan vähemmän kuin tienaan. Mutta työtä voi ajatella kausaaliketjuna, joka lähtee aluksi siitä kuinka se on vaan keikka, mutta etenee hommaksi, ammatiksi, uraksi. Muuttuu siis aineellisesta sosiaaliseksi. Lopulta tulee urasta kutsumukseksi ja elämäntavaksi ja muuttuu sosiaalisesta henkiseksi. Mutta tässä tuleekin vaihe, mitä en ymmärrä tässä teoriassa. Kausaaliketjusto törmää moraalin, joka on kuulemma kuin seinä. Mutta eihän kaikkee tarvi ymmärtää, vaan on eräällä tapaa kiinnostavaa kun jotain mystiikkaa jää.

En huomannut keskustelua. Eikä sinun kasvot minua häiritse.

valtakunta kirjoitti:

En huomannut keskustelua. Eikä sinun kasvot minua häiritse.

Ei niitä oo niin vakavamielisesti kirjoitettukaan. Ottaa kukin siitä ajatuksia mitä tuntuu hyvältä. Kun ei me kuitenkaan niitä opetussuunnitelmia täällä valmistella. Mun puheita ei ihan kirjaimellisesti kannata ottaa,

JeroP kirjoitti:

No meillä kaikilla nyt on vähän omat mielenkiinnon kohteet. en nyt ihan niin tosissani ollut. Toi kasvatustiede ja yleensäkin työn filosofia on avannut ihan uusia näkemyksiä. Ja usein kun monella lapsettomalla miehellä on niin synkät näkemykset, niin se avais vähän sellasta tulevaisuuden uskoo. Joskus tulee vähän mietittyä, miksi täällä töitä tekee, kun ei ole jälkikasvua. Niin ei ajattele enää sitä työtä pelkästään numeroina tilillä. Numeroitahan ne mulle on kun kulutan vähemmän kuin tienaan. Mutta työtä voi ajatella kausaaliketjuna, joka lähtee aluksi siitä kuinka se on vaan keikka, mutta etenee hommaksi, ammatiksi, uraksi. Muuttuu siis aineellisesta sosiaaliseksi. Lopulta tulee urasta kutsumukseksi ja elämäntavaksi ja muuttuu sosiaalisesta henkiseksi. Mutta tässä tuleekin vaihe, mitä en ymmärrä tässä teoriassa. Kausaaliketjusto törmää moraalin, joka on kuulemma kuin seinä. Mutta eihän kaikkee tarvi ymmärtää, vaan on eräällä tapaa kiinnostavaa kun jotain mystiikkaa jää.

Lue lisää

Niin no joo, aivan. Ehkei kovin kannata keskittyä siihen mitä ei ole, eli sinun kohdalla jälkikasvuun, vaan siihen mitä on; sinulla on sinun elämäsi! Eikä tarkemmin ajatellen ja loppujen lopuksi kenelläkään ole yhtään sen enempää 🤷‍♀️.

Ajattelin teininä, että haluan mahdollisimman monta lasta, jotta minusta tulee todennäköisemmin isoäiti. Tämä toteutui. Nyt lapset ovat kunnolla aikuisia, mutta lapsia heillä ei ole. Sen sijaan etenkin esikoisella on tutkintoja vaikka muille jakaa 😅 Itse puolestani olen "urani huipulla", eli työ vaatii paljon keskittymistä, hyvää unta ja kunnon elintapoja. Minulla on taaperoikäinen kummipoika ja usein mietin, miten ihmeessä ne lasten lapset, joita aiemmin toivoin, sovittaisin tähän palettiin. En siis mitenkään.

Viime vuonna saattelin yli 90-vuotiaan äitini haudan lepoon. Tätä aiemmin siivosin lapsuudenkotini myyntiin, sen irtaimistoa lajittelin kuukausia, vaikka pidimme kiirettä 🤔. Tavaroita oli, osa yli satavuotiaita. Siinä työ, joka oli samalla mielenkiintoista ja todella haikeaa, veti mielen välillä matalaksi. Siivoaminen myös herätti ajatuksia omasta omaisuudesta ja joskus tulevasta perinnöstä. Huomasin, ettei ole järkeä säilyttää mitään vain "perinnöksi".

Matkalla tuntemattomaan, Pelle Miljoona Oy:

https://www.youtube.com/watch?v=sRqsLWzdvh4

"Seikkailu on alussa, kaikki ovat mukana"

Seikkailu jatkuu, vaikkei ole enää ihan alussa...

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Niin no joo, aivan. Ehkei kovin kannata keskittyä siihen mitä ei ole, eli sinun kohdalla jälkikasvuun, vaan siihen mitä on; sinulla on sinun elämäsi! Eikä tarkemmin ajatellen ja loppujen lopuksi kenelläkään ole yhtään sen enempää 🤷‍♀️.

Ajattelin teininä, että haluan mahdollisimman monta lasta, jotta minusta tulee todennäköisemmin isoäiti. Tämä toteutui. Nyt lapset ovat kunnolla aikuisia, mutta lapsia heillä ei ole. Sen sijaan etenkin esikoisella on tutkintoja vaikka muille jakaa 😅 Itse puolestani olen "urani huipulla", eli työ vaatii paljon keskittymistä, hyvää unta ja kunnon elintapoja. Minulla on taaperoikäinen kummipoika ja usein mietin, miten ihmeessä ne lasten lapset, joita aiemmin toivoin, sovittaisin tähän palettiin. En siis mitenkään.

Viime vuonna saattelin yli 90-vuotiaan äitini haudan lepoon. Tätä aiemmin siivosin lapsuudenkotini myyntiin, sen irtaimistoa lajittelin kuukausia, vaikka pidimme kiirettä 🤔. Tavaroita oli, osa yli satavuotiaita. Siinä työ, joka oli samalla mielenkiintoista ja todella haikeaa, veti mielen välillä matalaksi. Siivoaminen myös herätti ajatuksia omasta omaisuudesta ja joskus tulevasta perinnöstä. Huomasin, ettei ole järkeä säilyttää mitään vain "perinnöksi".

Matkalla tuntemattomaan, Pelle Miljoona Oy:

https://www.youtube.com/watch?v=sRqsLWzdvh4

"Seikkailu on alussa, kaikki ovat mukana"

Seikkailu jatkuu, vaikkei ole enää ihan alussa...

- Sheena

Lue lisää

Noista irtaimistojen siivouksesta tekeekin mielenkiintoisia löytöjä. Mulla on vieläkin jäljellä vaari vainaan työkaluja, joita muutama vuosi sitten mummon jäämistöstä löysin. ja isän jäämistöstä löytyi ammattilaadun filmikamera, joka toimi ja innostuinkin kuvaamaan vanhalle mustavalkoiselle filmille. Raskain järjestely oli tietenkin pikkuveljen jäämistön selvittely, kun se on kuitenkin luonnollista että noi vanhat lähtee, mutta meille se lähtö tuli vähän väärässä järjestyksessä.

JeroP kirjoitti:

Ei niitä oo niin vakavamielisesti kirjoitettukaan. Ottaa kukin siitä ajatuksia mitä tuntuu hyvältä. Kun ei me kuitenkaan niitä opetussuunnitelmia täällä valmistella. Mun puheita ei ihan kirjaimellisesti kannata ottaa,

Lue lisää

Haluatko pistää aloituksesi tähän kun en nyt löydä sitä.

valtakunta kirjoitti:

Haluatko pistää aloituksesi tähän kun en nyt löydä sitä.

Mä en löydä sitä enää, onkohan BOTTI poistanu. mutta mä laitan noitan pointteja jatkossa kyllä tänne. Mä kovasti kannatan taito ja taideaineita, ja tottakai muutkin aineet aineet on tärkeitä, mutta taitoaineille ei oikein löydy puolestapuhujia nykyään. Nyt lueskelen vanhaa opettajaopiston julkaisua: työ ja ammattitaito. Ja mielenkiintoista nähdä, että käsityöt on kuuluneet ihan alusta asti suomen koulujärjestelmään ja niitä on opetettu laajemmaltakin euroopassa.

JeroP kirjoitti:

Noista irtaimistojen siivouksesta tekeekin mielenkiintoisia löytöjä. Mulla on vieläkin jäljellä vaari vainaan työkaluja, joita muutama vuosi sitten mummon jäämistöstä löysin. ja isän jäämistöstä löytyi ammattilaadun filmikamera, joka toimi ja innostuinkin kuvaamaan vanhalle mustavalkoiselle filmille. Raskain järjestely oli tietenkin pikkuveljen jäämistön selvittely, kun se on kuitenkin luonnollista että noi vanhat lähtee, mutta meille se lähtö tuli vähän väärässä järjestyksessä.

Lue lisää

Voi ei, pikkuveljesi on kuollut, osanotto 😔. Lähtikö ihan yllättäen vai sairaus vei?

Mustavalkoiset valkokuvat ja filmikamera, wau. Valokuvausta harrastin aikoinaan, se oli meidän suvussa perinne, joka on nyt katoamassa. Oma pahin innostukseni ja inspiraationi lähti digikuvauksen, lasten ja työn myötä. Nyt vain silloin tällöin otan kuvia, - aika paljon edelleen lapsista, perheestä, sukulaisista, ystävistä (joista kaikki inhoavat olevan kuvattavina) Lapseni ja heidän serkkunsa usein vaativat minua kuvaamaan heitä, koska olen paras 😎. Ehkä joskus eläkkeellä teen encoren ja lähden kuvaamaan keikkoja 😅.

- Sheena

JeroP kirjoitti:

Mä en löydä sitä enää, onkohan BOTTI poistanu. mutta mä laitan noitan pointteja jatkossa kyllä tänne. Mä kovasti kannatan taito ja taideaineita, ja tottakai muutkin aineet aineet on tärkeitä, mutta taitoaineille ei oikein löydy puolestapuhujia nykyään. Nyt lueskelen vanhaa opettajaopiston julkaisua: työ ja ammattitaito. Ja mielenkiintoista nähdä, että käsityöt on kuuluneet ihan alusta asti suomen koulujärjestelmään ja niitä on opetettu laajemmaltakin euroopassa.

Lue lisää

Itse arvostan kovin äidinkieltä ja kirjallisuutta kun taas en osaa sitä hyvin ja syykin siihen mikä on minusta tärkein kielen oppimiselle ja sen ymmärtämiselle kuin lukeminen on minun tärkeätä lapsille opettaa että voivat oppia itsenäisesti lukemalla jos tahtovat kehittyä ja kehittää kieltä. Sekä tukisi menestymistä. Parhain tilanne on ettei ole itse riippuvainen yhteiskunnasta voi aina elää erillään sellainen lukea juuri sitten mitä haluaa oppia ja osaa sitä lukemaansa soveltaa käytäntöön.

JeroP kirjoitti:

Ei niitä oo niin vakavamielisesti kirjoitettukaan. Ottaa kukin siitä ajatuksia mitä tuntuu hyvältä. Kun ei me kuitenkaan niitä opetussuunnitelmia täällä valmistella. Mun puheita ei ihan kirjaimellisesti kannata ottaa,

Lue lisää

"Matkalla tuntemattomaan, Pelle Miljoona Oy:
...
"Seikkailu on alussa, kaikki ovat mukana"

Seikkailu jatkuu, vaikkei ole enää ihan alussa..."

Piti sunnuntaina vielä lisätä "eikä kaikki ole enää mukana", jolla tarkoitin viime vuonna menehtyneitä tuttuja ja mietin samalla Ari Taskista. Ja sitten seuraavana päivänä:

Muusikko Ari Taskinen on kuollut
https://yle.fi/a/74-20069691

- Sheena 😦

Tämä on totta. Ihmeellistä mitä kaikkea sitä unohtaakin, kun antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Kelasin elämääni uudelleen ja muistin, että meinasinhan sitä minäkin seota kerran ja sen toisen kerran sekosinkin.

Mutta onko ne sitten kuitenkaan sellaisia elämää suurempia rakkauksia, mistä täällä puhutaan, kun ne kerran onnistuu unohtamaankin?

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on totta. Ihmeellistä mitä kaikkea sitä unohtaakin, kun antaa ajan tehdä tehtävänsä.
Kelasin elämääni uudelleen ja muistin, että meinasinhan sitä minäkin seota kerran ja sen toisen kerran sekosinkin.

Mutta onko ne sitten kuitenkaan sellaisia elämää suurempia rakkauksia, mistä täällä puhutaan, kun ne kerran onnistuu unohtamaankin?

-keinovaginamies-

Lue lisää

"Mutta onko ne sitten kuitenkaan sellaisia elämää suurempia rakkauksia, mistä täällä puhutaan, kun ne kerran onnistuu unohtamaankin?"

Eikös se ole ihan tervettä, ettei jää jumittamaan vanhoihin juttuihin. Mieti vaikka jos jokin vanha tuska olis päällä edelleenkin... Yksi ystäväni päätti päivänsä, kun ahdistus vyöryi yli. Tai olisit jäänyt kiinni rakastumisen tunteeseen, jollottaisit serenadeja jonkun 20 vuotta siten avioituneen eksäsi ikkunan alla ja poliisit kävisivät joka ilta noukkimassa sut vakikierroksellaan pahnoille.

xLiner

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta onko ne sitten kuitenkaan sellaisia elämää suurempia rakkauksia, mistä täällä puhutaan, kun ne kerran onnistuu unohtamaankin?"

Eikös se ole ihan tervettä, ettei jää jumittamaan vanhoihin juttuihin. Mieti vaikka jos jokin vanha tuska olis päällä edelleenkin... Yksi ystäväni päätti päivänsä, kun ahdistus vyöryi yli. Tai olisit jäänyt kiinni rakastumisen tunteeseen, jollottaisit serenadeja jonkun 20 vuotta siten avioituneen eksäsi ikkunan alla ja poliisit kävisivät joka ilta noukkimassa sut vakikierroksellaan pahnoille.

xLiner

Lue lisää

:))
Jos olisin jäänyt kiinni rakastumisen tunteeseen, niin silloin tuskin jollottaisin serenadeja vanhalle hellulle. Eikös silloin hakisi aina vaan uutta kohdetta muutaman vuoden välein? Silläkin tavalla tulisi kyllä raskasta elämää.

-keinovaginamies-

Anonyymi kirjoitti:

:))
Jos olisin jäänyt kiinni rakastumisen tunteeseen, niin silloin tuskin jollottaisin serenadeja vanhalle hellulle. Eikös silloin hakisi aina vaan uutta kohdetta muutaman vuoden välein? Silläkin tavalla tulisi kyllä raskasta elämää.

-keinovaginamies-

Lue lisää

Totta. Rakastumisen tunteeseen rakastuminen toimii noin.

Yhteen ihmiseen (pakkomielteisesti) rakastuminen taitaa muutenkin olla rakastumista omiin mielikuviin, ei enää siihen ihmiseen.

xLiner

Todellakin muistan! Yksi lempparibiiseistäni, tosin niitä on satoja 😍

Biiseistä ei tarvitse miettiä "lopu jo" sillä tiedän tasan tarkkaan milloin ne loppuvat 👌. Osaan tuhansien biisien sanat ulkoa.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Todellakin muistan! Yksi lempparibiiseistäni, tosin niitä on satoja 😍

Biiseistä ei tarvitse miettiä "lopu jo" sillä tiedän tasan tarkkaan milloin ne loppuvat 👌. Osaan tuhansien biisien sanat ulkoa.

- Sheena

Lue lisää

Sorry nyt kun haukuin sun lempparibiisiä, mutta joskus kun tulee liian paljon kaihomielistä, niin alkaa vaan kiehuun yli.

JeroP kirjoitti:

Sorry nyt kun haukuin sun lempparibiisiä, mutta joskus kun tulee liian paljon kaihomielistä, niin alkaa vaan kiehuun yli.

Eipä mitään, ihmisillä on eri mieltymyksiä. Eihän tuo biisi nyt niin kamalan kaihoisa ole? Jos sinulla usein kiehuu kaihomielisyys yli kannattaisi miettiä olisiko kenties kyse jostain mielen asiasta, tunnelukosta vaikka?

Jos minulla on jokin paha stressi, kriisi tms päällä, en koskaan kuuntele musiikkia kuuntelemalla. Eli siis oma-aloitteisesti jätän musiikin kokonaan, sillä tunnetilani jotenkin ehdollistuu musiikkiin. Muutaman kerran on käynyt niin, että kuulen kriisissäni jonkun biisin. Vaikka se olisi kuinka hyvä tahansa, ja olisin sitä aiemminkin kuunnellut, niin yksittäinenkin mielen "pyörremyrsky" pilaa sen biisin siten, etten voi enää kuunnella sitä. Tämä koskee kappaleita, joissa on sanoja. Klassista voin periaatteessa kuunnella aina.

- Sheena

Mikä / mitkä biisit ? Tarkoitat varmaan savupiippuja eli Piisejä siis P - kirjaimella !! Suomessa sanotaan lauluja . . . iskelmiä eikä MITÄÄN VITUN BIISEJÄ !!

Kuljen just niinkuin haluan!

Mä en oo hirveesti kunnallispolitiikassa mukana, mutta meillä oli kotipaikkakunnalla sellanen pahvinen kortti, mihin sai kirjoitella palautteita. Ja niitä silloin vielä luettiin, kun nykyään ne tuolla netin kautta menee varmaan suoraan roskakoriin. Laitoin sitten aloitteen että pistäs joskus vuosikymmenien takaisen luonnoksen moottoritien kattamisesta toteutukseen. Paikallislehti julkaisi noita palautuksia ja oli nostanu sen otsikoksi ja sitten paikallinen vakuutusyhtiö tekikin siitä uuden luonnoksen ja niin asia eteni. Koitan nyt aina aatella niin, että tää suunnitelma ois nyt sattumalta tullut esiin muutenkin. mutta toisaalta aina mieltä painaa, jos toi mun aloite ois ollut sellanen ns. sohaisu muurahaispesään. Että ilman sohaisua sitä ei ois sattunu. Mutta toisaalta, ois asia niin tai näin, mutta ainakin melu vaikutus vähentyi, kun pistettiin moottoritie piiloon. Vaikka yleisesti, mikä järki vetää moottoritie kaupungin keskustan läpi, kun se muutkin kaupungit kiertää.

JeroP kirjoitti:

Mä en oo hirveesti kunnallispolitiikassa mukana, mutta meillä oli kotipaikkakunnalla sellanen pahvinen kortti, mihin sai kirjoitella palautteita. Ja niitä silloin vielä luettiin, kun nykyään ne tuolla netin kautta menee varmaan suoraan roskakoriin. Laitoin sitten aloitteen että pistäs joskus vuosikymmenien takaisen luonnoksen moottoritien kattamisesta toteutukseen. Paikallislehti julkaisi noita palautuksia ja oli nostanu sen otsikoksi ja sitten paikallinen vakuutusyhtiö tekikin siitä uuden luonnoksen ja niin asia eteni. Koitan nyt aina aatella niin, että tää suunnitelma ois nyt sattumalta tullut esiin muutenkin. mutta toisaalta aina mieltä painaa, jos toi mun aloite ois ollut sellanen ns. sohaisu muurahaispesään. Että ilman sohaisua sitä ei ois sattunu. Mutta toisaalta, ois asia niin tai näin, mutta ainakin melu vaikutus vähentyi, kun pistettiin moottoritie piiloon. Vaikka yleisesti, mikä järki vetää moottoritie kaupungin keskustan läpi, kun se muutkin kaupungit kiertää.

Lue lisää

Hyvä että teit ja asia eteni. Kyllähän palautteita nykyään luetaan ja niihin pyritään antamaan vastaus; suuntaan tai toiseen. Melkein sanoisin että niitä luetaan enemmän kuin ennen. Ennen laput saattoi hukkua mutta myt kun palaute on sähköistä niin niistä jää jälki eikä pystytä sanomaan ettei asia ollut tiedossa.

Kyllä se sieltä varastonperukoilta vielä tarvittaessa löytyy, saattaa olla vähän kolhuinen ja kiilto kateissa mutta lähtee pelittämään pienen huollon ja kiillotuksen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se sieltä varastonperukoilta vielä tarvittaessa löytyy, saattaa olla vähän kolhuinen ja kiilto kateissa mutta lähtee pelittämään pienen huollon ja kiillotuksen jälkeen.

Lue lisää

Saattaa olla, aikamoisen kiillotuksen kyllä joutuisi tekemään 😄 Mutta eihän sitä tiedä. Ei ainakaan, jollei uskalla laittaa itseään aidosti likoon. Vasta sitten on edes mahdollista saavuttaa jotain merkityksellisempää.

Aletheias kirjoitti:

Saattaa olla, aikamoisen kiillotuksen kyllä joutuisi tekemään 😄 Mutta eihän sitä tiedä. Ei ainakaan, jollei uskalla laittaa itseään aidosti likoon. Vasta sitten on edes mahdollista saavuttaa jotain merkityksellisempää.

Lue lisää

Kaikkea sattuu, joskus jopa vahingossa

Ave Caesar

E-Lukka kirjoitti:

Ave Caesar

Ave sullekkin!
Ei jaksanut patsastella, back to kissanpäivät.

Minulla ne olivat jokainen "tää on vuosisadan rakkaustarina..." Mutta rakkauden kumoamaton määritelmän mukaisia:

𝓟𝓪𝓻𝓲𝓼𝓾𝓱𝓽𝓮𝓮𝓼𝓼𝓪 𝓸𝓷 𝓻𝓪𝓴𝓴𝓪𝓾𝓽𝓽𝓪 𝓽𝓪̈𝓼𝓶𝓪̈𝓵𝓵𝓮𝓮𝓷 𝓷𝓲𝓲𝓷 𝓴𝓪𝓾𝓪𝓷 𝓴𝓾𝓷 𝓴𝓾𝓶𝓶𝓪𝓵𝓵𝓪𝓴𝓲𝓷 𝓸𝓷 𝓱𝓪𝓵𝓾 𝓪𝓷𝓽𝓪𝓪 𝓴𝓾𝓶𝓹𝓹𝓪𝓷𝓲𝓵𝓵𝓮𝓮𝓷 𝓻𝓲𝓲𝓽𝓽𝓪̈𝓿𝓪̈𝓷 𝓹𝓪𝓵𝓳𝓸𝓷 𝓴𝓪𝓲𝓴𝓴𝓮𝓪 𝓼𝓮𝓵𝓵𝓪𝓲𝓼𝓽𝓪 𝓶𝓲𝓽𝓪̈ 𝓴𝓾𝓶𝓹𝓹𝓪𝓷𝓲 𝓱𝓪𝓵𝓾𝓪𝓪/𝓽𝓪𝓻𝓿𝓲𝓽𝓼𝓮𝓮.

Alkoivat kaikki hetekalta.

Seduttore kirjoitti:

Minulla ne olivat jokainen "tää on vuosisadan rakkaustarina..." Mutta rakkauden kumoamaton määritelmän mukaisia:

𝓟𝓪𝓻𝓲𝓼𝓾𝓱𝓽𝓮𝓮𝓼𝓼𝓪 𝓸𝓷 𝓻𝓪𝓴𝓴𝓪𝓾𝓽𝓽𝓪 𝓽𝓪̈𝓼𝓶𝓪̈𝓵𝓵𝓮𝓮𝓷 𝓷𝓲𝓲𝓷 𝓴𝓪𝓾𝓪𝓷 𝓴𝓾𝓷 𝓴𝓾𝓶𝓶𝓪𝓵𝓵𝓪𝓴𝓲𝓷 𝓸𝓷 𝓱𝓪𝓵𝓾 𝓪𝓷𝓽𝓪𝓪 𝓴𝓾𝓶𝓹𝓹𝓪𝓷𝓲𝓵𝓵𝓮𝓮𝓷 𝓻𝓲𝓲𝓽𝓽𝓪̈𝓿𝓪̈𝓷 𝓹𝓪𝓵𝓳𝓸𝓷 𝓴𝓪𝓲𝓴𝓴𝓮𝓪 𝓼𝓮𝓵𝓵𝓪𝓲𝓼𝓽𝓪 𝓶𝓲𝓽𝓪̈ 𝓴𝓾𝓶𝓹𝓹𝓪𝓷𝓲 𝓱𝓪𝓵𝓾𝓪𝓪/𝓽𝓪𝓻𝓿𝓲𝓽𝓼𝓮𝓮.

Alkoivat kaikki hetekalta.

Lue lisää

No minulla taas ei mitään tuollaista typeryyttä.

Ihmis rakkaus on pieni hippunen oikeasta rakkaudesta. Ja se rakkaus ei ole itsekäs,eikä etsi omaa hyvää. 💩

Hyvin kaunista.