Vapaa kuvaus

Aloituksia

1

Kommenttia

3584

  1. 50 on minulla tullut täyteen ja kyseessä minua viitisen vuotta nuorempi tapaus. Sen verram toki keskustelu kehittyi mankeloinnin suhteen että tämä ko henkilö alkoi pestä lakanoitaan taloyhtiön tiloissa koska siellä oli myös mankeli.

    Johtuen vaikeasta henkilövajauksesta ko sektorilla lastensuojelu/sosiaalitoimi tekivät päätöksiä myös erotilanteessa. Mitään ongelmaa ei koskaan ole ilmennyt ja kaikki meni siihen asti mutkattomasti kunnes virkailijat tajusivat että lapset jäävät isälle.
    Silloin alkoi minun kyseenalaistamiseni kykyyn hoitaa lapsiani. Ei siinä mitään sillä olin varautunut tilanteeseen ja luettelin kaikki vikolla tehdyt ruuat ja kotitoimet.
    En tiedä luulivatko jo neuroottiseksi mutta aivan sama se minulle; lopputulos jossa lapset jäivät minulle molempien vanhempien ja lapsien toiveesta oli pääasia.
  2. Jos tuolla nyt jonkun vankilakierre saadaan poikki niin hyvä asia ja kannattaa tuolla linjalla jatkaa.

    Tuo ajatus ettei Martat tule k&k- miehiä neuvomaan on ihan kysymys jota sietää vähän pohtia. Jos mietitään karkea jako siten että k&k on muurien ulkopuolella ja toiset sisäpuolella niin onhan tavoitettavuus eri luokkaa. Vankilassa on helppo kasata porukka yhteen mutta k&k-miesten paimentaminen onkin eri juttu. Ovelta ovelle kierto ei oikein toimi ja vaikea on laittaa pystyyn jotakin herätysjuhlien kaltaista tapahtumaa pystyyn.
    Siksi olen joskus miettinyt että vastaavat taidot pitäisi opettaa jo peruskoulussa. Ruuanlaitto, muut kotityöt, itsestään huolehtiminen jne. Lisäksi ea-taitoja, taloudenpitoa yms perusasioita joita arkielämässä tarvitaan. Samoin ymmärrys miten yhteiskunta pyörii esim poliittisen päätöksenteon, työmarkkinoiden tai ihan liikennesääntöjen mukaan. Ne jotka myöhemmin tarvitsevat derivointia tai Ruotsin kielioppia opiskelkoon peruskoulun jälkeen mutta minusta peruskoulun päätyttyä arjen perusasiat olisi hyvä olla kaikkien hallussa.

    Itsellä taas on kokemus että naisten lähtökohta miehiä kohtaan on arjen perusasioista puhuttaessa "syyllinen kunnes toisin todistetaan". Sen verran hanakasti treffeillä ja keskusteluissa tuntuu tulevan kommentteja siihen suuntaan. Arkielämänsä Martoille tuntuu olevan tärkeää että verhot on silitetty. Kyllähän minä siis vinkkejä otan vastaan ja mielelläni uusia niksejä koitan mutta sitten kun kysyy että kääriikö lakanat muoviin kosteuden tasoittamiseksi ennen mankelointia niin kiusaantunut hiljaisuus laskeutuu.

    En minä noista niin huolissani ole jos arkielämässä tai treffeillä yritetään minua painaa alas tai itseä nostaa jalustalle mutta se tuntuu häiritsevän että tämä on viranomaistenkin näkemys. En tiedä moniko äiti joutuu lastensuojelussa selittämään miten hoitaa perheen ruokahuollon tai vaatetuksen/hygieniat mutta en ole ainoa isä joka tämän selityksen on joutunut esittämään.

    Voi tietysti olla että nämä kokemukseni ovat osittain sukupolvisiakin mutta jos miettii stereotyyppistä suhtautumista niin monelleko tuli mieleen otsikon "Martat opettavat vangeille arjen taitoja...." että kyseessä voisivat olla myös naisvangit.
  3. Jos on riitaisa ero niin kyllähän siinä äiti-lapsi automaatti napsahtaa eikä isää edes vanhempana huomata paitsi kukkaron paksuuden mukaan.

    Sen enempää ei tuossa isän roolia edes avata eli voi olla että isä ei enää halua olla lapselle läsnä, reissutyö, etäisyys lapseen tuli lapsen muuton jälkeen fyysisesti hyvin pitkäksi tai mahdollisesti uusi perhe. Ei voi tietää. Jotakin ehkä jäänyt hampaankoloon kuitenkin; jos talous kestää mutta maksaa vain pakollisen elarin eikä tue muuten esim harrastuksiin pääsyssä. Voihan taustalla olla myös vieraannuttamista mutta pahalta tuntuu jos lapsen kautta kostaa entiselle kumppanille.

    En ole juristi joten viisaammat voivat vahvistaa tai kumota ajatukseni mutta itselle on jäänyt sellainen kuva että esim avioehto koskisi ainakin pääsääntöisesti ennen avioliittoa tehtyä omaisuutta. Jos on oltu jo parikymmentä vuotta yhdessä niin luulisi siitä irtoavan jaossa isompikin potti.
    Nyt kun osti sillä asumisoikeusosuuden niin minun silmissä ei ole kyllä taloudellisesti köyhä vaan rahaton. Tuon potinhan saa takaisin kun tuosta luopuu. Vähän kävi mielessä että teki tarkoituksella itsestään köyhän tukien tai isomman elarin toivossa. Itseäni esim tuossa ihmetytti se miksi ei osa irtaimistosta kelvannut vaan piti kaikki uusia.

    Minä nyt olen huono ketään neuvomaan mutta pistäisin kyllä tuossa tilanteessa akateemiset paperit mappiin ja hakisin koulutuspaikkoja sote- tai metallialalta. Töitä kyllä löytyy ja jos metallin peruskurssin jälkeen pystyy luokkia hitsaamaan niin työpaikan voi meidän seudulla ihan valita eikä alle 16e/h työtarjouksiin kannata edes vastata.
    Toki sitten lattekuppiloihin ja taidenäyttelyihin on pidempi matka eikä työkaveritkaan ole niin trenditietoisia mutta perusasiat on kunnossa eli ylihintaista huoltamokahvia löytyy ja työkavereille voi aina soittaa jos auto on hyytynyt tai pihalle on kaatunut puu. Talkoilla autetaan.

    Löytöeläinkotikin etsii lisää vapaaehtoisia toimintaan. Jos kissasta tulee iloiseksi niin siellä niitä on ja kyseessä ilmainen harrastus jossa on arvokas päämäärä.
  4. Itsehoito-ohjeita levottomiin jalkoihin.

    Voit kokeilla seuraavia ohjeita oireiden helpottamiseksi:
    Tee nukkumisympäristöstäsi rauhallinen ja sopivan lämpöinen.
    Huolehdi säännöllisestä liikunnasta.
    Vältä liian raskasta liikuntaa ennen nukkumaanmenoa.
    Kokeile olla ilman kofeiinia, sekä vältä alkoholia.
    Venyttele iltaisin, ja hiero raajoja.
    Käy lämpimässä tai kylmässä kylvyssä
  5. Sanoisin että ole vain oma itsesi ja unohda tuollainen itsensä "kehittäminen". Hiukan tietysti riippuu elämäntilanteesta ja ympäristöstä mutta itse voin toimia varoittavana esimerkkinä.

    Itse olen kasvattanut sisälleni hyvin vahvan "virkakoneiston" joka tehokkaasti napsasee pois kaikki tunteet jos niitä alkaa versota. Tämä on ollut iso apu työelämässä, politiikassa ja myös ostoskäyttäytymisessä. Virkamiesmäisesti vain keskittyy siihen olennaiseen tietoon eikä sano tai tee asioita jotka ovat itselle tai edustamalleen ihmisille haitallisia.

    Naisten kanssa treffatessa tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Toisaalta se tekee minusta hyvän kuuntelijan mutta toisaalta kun pitäisi kertoa toiselle omista tunteistaan niin virkakoneistolta tulee määräys jättää se seuraavaan kertaan koska tässä vaiheessa toinen voi kokea sen vielä ahdistavalle. Siksi varmaan monet suhteet on jääneet kaveriasteelle kun tunteistani kertominen on jäänyt aina odottamaan oikeaa hetkeä.
    Nytkin välillä pintaan nousee toive loppuelämän rakkaudesta mutta virkakoneisto lyö tilastolliset faktat pöytään omista mahdollisuuksistani. Vielä kun kehuvat miten hyvin olen oppinut sietämään yksinäisyyttä niin helppo on vaihtaa deitti-ilmoituksen hahmottelu työhuoneen remontin suunnitteluun.

    Ainoa sektori jossa vierkakoneisto lomailee on lasteni kasvatus. Siellä tunteita voi ja pitää näyttää. Kokemus auttaa siinä kuinka kauan tyttäret haluaa vatvoa sitä ongelmaa itsessään ja missä vaiheessa pitää kertoa ratkaisu.
  6. Politiikassa silloin kun jaettiin lautakuntapaikkoja. Miehenä en päässyt haluamaani lautakuntaan sukupuoleni perusteella. Ehkä koomisinta oli se että sinne tuli valituksi nainen joka ei sinne halunnut. Lain mukaan mentiin koska se tulkittiin positiiviseksi syrjinnäksi mutta yksilötasolla kyseessä oli kaksi negatiivista syrjintää.
    Muuten poliittisten ajatusten kanssa olen saanut olla rauhassa ja jos politiikkaa seuraa vain valtakunnan tasolla voi olla vaikea uskoa miten sopuisaa ja yhteistyökykyistä kuntapolitiikkaa meillä tehdään.

    Ikäsyrjintää olen kohdannut työtä hakiessa; kaikki oli jo neuvoteltu mutta kun työhönottaja tarkemmin katsoi syntymävuottani niin ilmoitti vain että he kertovat valinnoista myöhemmin.
    Sen lisäksi uskonnon vuoksi olen tullut joskus syrjityksi.

    Isänä sitten onkin syrjitty viranhaltijoiden toimesta neuvolasta eteenpäin miltei lasten aikuistumiseen asti. Poikana myöskin kun koulussa esim. Petteri, Marko, tai Tomi eivät olleet vaikeita tapauksia vaan meidän luokassa pojat olivat yhtenäisenä joukkona toivottomia.

    Sekin täytyy todeta että olen saanut positiivista syrjintää työhaastattelussa koskien sotilasarvoani. Sillä olin nostanut itseni haastateltavien joukkoon ja siellä sieltä sitten haastattelujen perusteella töihin. Toki vastapainona yksi koulupaikka ja yksi työpaikka menivät ohitse koska armeija oli käymättä.

    Rasisteja, tunnen ja tiedän. Kaveripiiristä löytyy mutta onneksi kuuluu siihen ihmisryhmään joka on sen verran kiltti ettei sitä huutele ja näytä ulospäin. Sitten on firmoja joihin palkataan uskonto edellä ja sitten on firmoja joihin ei oteta töihin jos tiedetään että ihmisellä on jotakin kosketuspintaa ay-toimintaan