Breda

Breda profiilikuva
Joulu 2024
Liittynyt 7v sitten
3 aloitusta · 82 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Tuossa em. linkin jutussa tarkastellaan sekä autismia että
persoonallisuushäiriöitä samasta häiriönäkökulmasta.
Nykyään tiedetään, että häiriönäkökulma ei ole paras
näkökulma tarkastella autismia.

Ehkä tuon linkin jutun olennaisin kohta on tämä:

"Autismikirjon häiriöön ja persoonallisuushäiriöistä etenkin eristäytyvään, psykoosipiirteiseen, epävakaaseen, vaativaan ja estyneeseen persoonallisuushäiriöön liittyy samankaltaisia oireita, minkä vuoksi autismikirjon häiriö voidaan virheellisesti diagnosoida persoonallisuushäiriöksi."

Virheellisiä diagnooseja on varmasti tehty. Ja myös niin päin, että
persoonallisuushäiriö on joskus diagnosoitu "kauniimmaksi"
autismikirjon häiriöksi.

Eristäytyminen on häiriönäkökulmasta katsottuna "paha häiriö".
Ja kun yhä eletään hyvin nentistisessä yhteiskunnassa, jossa
vallitsee neurotyypillisyyden eli nenttimäisyyden hegemonia,
koetaan kaikki siitä hegemoniasta eristäytyvät ilmiöt pahoiksi,
vaikka ne eivät autismikirjon tapauksessa sitä ollenkaan ole.

Assina tiedän omasta kokemuksestani, miten juuri eristäytyminen
tarjoaa autismikirjoiselle ihmiselle suuret mahdollisuudet hyvään
mielenterveyteen. Autismikirjoisuuden maailmassa, jossa elän,
eristäytymisen idea todella toimii. Miksi se toimii. Siksi, että
juuri eristäytymällä assi pystyy onnistuneesti ehkäisemään
neurotyypillisen enemmistön HÄIRITSEVÄN vaikutuksen.

Näin se on. Kun assi on yksin, hän pystyy HÄIRIÖTTÄ keskittymään
parhaimpiin uniikkeihin kykyihinsä, jotka ilmenevät hänen omina
erityisen intensiivisinä kiinnostuksenkohteinaan, jotka ovat
tiiviissä sisäisessä yhteydessä hänen erityislaatuisen
kykyprofiilinsa arvokkaimpiin kykyhuippuihin.
Ylen areenassa on katsottavissa hiljakkoin
teemalta tullut Studio65:n jakso, jossa
puhutaan adhd- ja autismikirjo-diagnoosien
saamisesta vanhemmalla iällä.
Kuulun näihin varttuneena diagnosoituihin,
joten ohjelmaan liittyi erityistä kiinnostusta.

Ohjelma on hyvä. Siinä kerrotaan, että diagnoosin saaminen
myöhemmällä iällä on yhtä hyödyllistä kuin jos sen saisi
aikaisemmin. Diagnoosi auttaa ymmärtämään, miksi suhde
ympäristöön (sen läpikotaiseen neurotyypillisyyteen) on
ollut koko elämän ajan kitkaista. Oppii ymmärtämään itseään,
tekemään sovun itsensä kanssa ja muodostamaan suopeamman
yhteyden maailmaan ja koko elämäänsä.
Itse olen kokenut myös tuon aivan saman.

Kirjolle syntynyt ihminen tarvitsee kotonaan omaa tilaa.
Kaikki neurotyypilliset (nentit) eivät tätä ymmärrä.
Siksi moni seka-avioliitto ajautuu eroon. Tarkoitan
seka-avioliitolla kahden eri neurotyypin välistä
liittoa. Se voi onnistua vain jos tietoa ja ymmärrystä
näistä olennaisista neurobiologisista eroavuuksista
on riittävästi.

Ohjelmassa jopa kerrotaan, että kirjolle syntyneen ihmisen
elämä lyhenee 8-13 vuotta, jos hän ei saa diagnoosia, tukea
eikä apua! Tuo on minulle uusi tieto mutta tuntuu kyllä
todenperäiseltä. Mitä elämäni olisikaan ollut, jos en
lopultakaan olisi saanut tietää syntyneeni kirjolle ja
sen myötä saanut sisäistä selfietäni todenmukaisille
raiteilleen.

Ohjelma on katsottavissa täällä:
https://areena.yle.fi/1-72268054
Suosittelen!
"It is the ultimate luxury to combine passion and contribution.
It’s also a very clear path to happiness." - Sheryl Sandberg -

Suomeksi:
"On äärimmäisen ylellistä yhdistää intohimo ja työ.
Se on myös hyvin selkeä tie onneen."

Assina olen ihan konkreettisesti huomannut, että tuo on totta.
Intohimo ja työ todella voivat yhdistyä.
Jokainen sellainen assi, joka onnistuu tekemään "ekkoistaan"
ammatin, on kuin lottovoittaja.

Jo pienenä olin kuulemma silmiinpistävästi se, joka aina piirteli.
Ellen löytänyt paperia, piirtelin seinätapettiin.
Niitä piirroksia voi vieläkin löytyä lapsuudenkotini tapeteista
- polven korkeudelta.

Minä pääsin opiskelemaan graafista suunnittelua. Ja kaiken
lisäksi pääsin sitten arvostettuun työpaikkaan. Arkana ja
erakkomaisena assi-lapsena todella voi voittaa kaikki pelkonsa,
jos vain luottaa intohimoisiin "ekkoihinsa" ja niiden maagiseen
kantovoimaan. Breda bara dina vingar! Levitä vain siipesi!

"Ekkojeni" ansiosta saavutin hyvän taloudellisen itsenäisyyden,
vaikka olin koko nuoruuteni pelännyt, että mistä ihmeestä
näin erilainen ihmislapsi ikinä löytää ammatin ja pystyy
elättämään itsensä.

Although it has been a long and winding road,
so after all it has been a very clear path to happiness.

Suomeksi:
Vaikka se on ollut pitkä ja mutkainen tie niin loppujen
lopuksi se on ollut hyvin selkeä tie onneen.
Tilapäisesti täällä suomi24:ssä eivät nyt näytä menevän
läpi kuin kirjautuneet viestit. Toivottavasti pian taas
menevät läpi myös anonyymit kommentit.

Asiaan.
Vuonna 2012 ilmestyi suomeksi kirja Naisia joltain muulta
planeetalta?. Kirjan nimessä on todella kysymysmerkki.
Assina pidän sitä yhtenä parhaista suomeksi ilmestyneistä
asperger-kirjoista. Paras on minusta Tony Attwoodin
Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen.

Tässä eräs erityisen hyvä sitaatti kirjasta
Naisia joltain muulta planeetalta?:

"Minun maailmassani sensorinen (aistimuksellinen,
aisteja koskeva) pommitus (kosketus, ääni, valo, maku)
on tauotonta. Jokainen sosiaalinen kohtaaminen vaatii
jatkuvaa koodin purkamista, ja sitten sopivan reagointitavan
valikoimista. Olen ennaltaohjelmoinut/oppinut käyttäytymiskaavoja
kirkkoon, aterioille, ravintoloihin sekä epämuodollisiin,
puolimuodollisiin, muodollisiin tilanteisiin.
Käyttäen näitä ohjelmia naamioitumiskeinoina pystyn
saavuttamaan monia asioita, joita pidetään normaaleina,
menestyksekkäinä, haluttavina. Tämä on kuitenkin suojakuori,
ja sen sisällä olen moukaroitu ja hämmentynyt. Tieto siitä, että
olen assi, on rohkaissut minua valitsemaan kuoren, joka on
valikoivampi ja samalla kovempi."

Niinpä juuri. Ihan tietynlainen kestävä suojakuori meidän assien
pitää kehittää - suojellaksemme itseämme. Meidän pitää tiedostaa
neurotyypillisen eli NT-enemmistön aivojen käyttöjärjestelmän
erilaisuus. Se NT-käyttöjärjestelmä on toiminnassa noin 98 prosentilla
ihmisistä. Se NT-kooditus ilmenee varsinkin sosiaalisessa toiminnassa
eli aina kun ihmiset kohtaavat toisiaan.

Assin pitää tosiaan tavallaan "purkaa" se NT-kooditus, jotta
sosiaaliset tilanteet alkaisivat avautua. Koska assin aivot toimivat
AS-käyttöjärjestelmän mukaan niin onhan siinä monenlaista kitkaa.
Erilaiset aivodatat (NT-data ja AS-data) tavallaan sananmukaisesti
harovat tyhjää eli eivät noin vain ymmärrä toistensa erilaista kieltä.

NT-koodin "purku" on mahdotonta NT-ihmisille niin kauan kuin
he eivät tiedosta olevansa synnynnäisesti sen koodin pauloissa
eivätkä ymmärrä, että autismikirjoisella vähemmistöllä on
aivoissaan synnynnäisesti erilaiset sosiaaliset koodit.

AS-ihminen vääjäämättä törmäilee enemmistön NT-koodeihin
koko elämänsä ajan. Niissä jatkuvissa tilanteissa meidän on
opittava olemaan hereillä. NT-koodit eivät saa tulla ihomme alle ja
tehdä meille pahaa.

Assin on tunnistettava ne itselleen vieraat koodit ja samalla
säilytettävä mahdollisimman hyvä yhteys omien AS-aivojensa
erilaiseen käyttöjärjestelmään.

Assi pystyy avaamaan ja purkamaan kohtaamansa sosiaaliset
NT-tilanteet vain omalla AS-käyttöjärjestelmällään - mutta se vaatii
paljon tietoa autismikirjosta, eri neurotyypeistä ja niiden välisen
kommunikoinnin sudenkuopista ja kielimuureista.

Vaikka NT-enemmistö ympäröi meitä vähemmistössä eläviä
asseja jatkuvasti, meidän assien ei pidä sortua teeskentelemään
NT-koodistoa. NT-koodiston "purkaminen" ei ole teeskentelyä
vaan tiedostamista.

Meidän assien on säilytettävä oma aitoutemme eli toimittava
synnynnäisten AS-koodiemme mukaan. Meidän on säilytettävä
oma itsenäisyytemme eli pidettävä omat jalat tukevasti maassa.
Meidän ei pidä haksahtaa ulkokohtaisesti näyttelemään sosiaalista
NT-koodistoa, koska sellainen teeskentely on sekä itsemme että
muiden huijaamista. Kuka siitä teeskentelystä kärsisi eniten?
Tietenkin me assit, jotka sen myötä ajautuisimme vakavaan
uupumukseen ja tunneromahduksiin.

Vaikka me assit olemme selvässä vähemmistössä niin olkaamme
siis joka hetki aitoja itsejämme eli sitä, mitä todella olemme.
Epäaitouden kuilussa me vain rikkoisimme itsemme ja menettäisimme
kykymme käyttää parhaita kykyjämme eli erityisvahvuuksiamme.
Jos autismikirjoinen ihminen ei löydä todellista aitouttaan, lopputulos
on surullista luettavaa. Silloin koko ihmiskunta jää ilman neurobiologisen monimuotoisuuden arvokkaimpia hedelmiä.
Joo, meneeköhän tämä kommentti läpi,
kun lähetän tämän nikilläni (kun anona ei
mikään mene läpi).
Oon ihmetellyt eilisestä lähtien, missä
täällä oikein mättää.
Tosi moni muukin on ihmetellyt.
Viikonloppuna täällä tapahtui suuri muutos -
ihan vaivihkaa.
Nyt kun on maanantai ja suomi24 on
pudonnut puusta ja palannut
"viikonloppuvapaalta" taas töihin niin
jotain selvyyttä asiaan pikku hiljaa ehkä
saadaan.
Tuossa ollaan asian ytimessä!
Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta? kysyy tämä
ketju.

AS:n ymmärtämisen vaikeus on verrattavissa siihen, että
meille eurooppalaisille on vaikeaa saada mitään tolkkua
siitä, mitä japanilaiset ja kiinalaiset kirjoitusmerkit
tarkoittavat. Sanoma ei avaudu meidän eurooppalaisten
aivojen käyttöjärjestelmälle. Tai avautuuhan se lopulta,
jos siihen kunnolla perehtyy mutta harvalla eurooppalaisella
on motiivia kunnolla perehtyä siihen.

Aivan sama tilanne on assittomalla enemmistöllä suhteessa
AS-ihmisiin. Enemmistöltä puuttuu motiivi kunnolla
perehtyä AS-ihmisten synnynnäiseen ja pysyvään
neurobiologiseen tilaan ja siitä avautuvaan
erilaiseen todellisuuteen.

AS-ihmiseksi syntyneellä on luontainen motiivi ottaa
selvää, mitä AS tarkoittaa ja miten se ilmenee jokapäiväisessä
arjessa syntymästä kuolemaan saakka. Yhtä luontevasti
japanilaiset ja kiinalaiset kasvavat pienestä pitäen niitä
meille eurooppalaisille niin vieraita kirjoitusmerkkejään
ymmärtämään, suorastaan sujuvasti lukemaan ja
hyödyntämään.

AS:n ymmärtäminen vaatii motiivia, jotain sellaista, mikä
koskettaa omaa elämää.

Tämä 4 vuotta sitten aloittamani ketju kertoo kaikkein eniten
oikeastaan siitä, mitä jokaisen ASSIN tulisi ymmärtää AS:sta!

Assius altistaa keskivaikeille masennuksille, assiuteensa voi
seota ja assiutensa kanssa voi pahastikin eksyä. Miksi.
Varsinkin siksi, että me assit elämme maailmassa, jossa 98 % ihmisistä
on assittomia ja siksi enemmän tai vähemmän vailla motiivia
opetella ymmärtämään sitä.

Oma kokemukseni on se, että AS-ihminen saa suurinta
apua ja tukea nimenomaan muilta asseilta, jotka ovat
kokemusasiantuntijoita. Monet assit ovat hyvin kykeneviä
antamaan pätevää vertaistukea.

Millainen apu ja tuki sitten on kaikkein parasta.
Sellainen, jonka avulla oppii näkemään AS:n vahvuudet.
Ja kaikkein oivaltavimpia neuvoja ovat sellaiset, joiden tuella
oppii tunnistamaan assittoman enemmistön "hyvää tarkoittavista"
ja jopa utopistiseen "nenttiyttämiseen" tähtäävistä neuvoista ne,
jotka eivät millään lailla perustu asian ymmärtämiseen, vaan
ovat hyödyttömiä, jopa sellaisia, joiden noudattaminen
vaarantaa AS-ihmisen mielenterveyden.

Kaikki AS-ihmiset!
Lisääntyvän ymmärryksen kanssa
yhdessä eteenpäin!
Neljä vuotta sitten kirjoitin ketjuun, jossa aloittaja oli
törmännyt tyttöystävänsä kautta asperger-todellisuuteen
ja kiihkeästi halusi, että "tyttöystävän pitäisi muuttua".

Vimmainen pyrkimys AS-ihmisen muuttamiseen on valitettavan
yleistä ja se johtuu aina siitä, että AS-tietämys on todella
heikkoa.

Asperger ei ole mikään normaaliksi muutettavissa oleva asia.
Asperger on synnynnäinen ja pysyvä.

Jos normikumppani yrittää vääntää asperger-kumppanistaan
normaalia, se on tuomittu epäonnistumaan.

Se, että hetkittäin voi normikumppanin mielestä mennä hyvin,
johtuu siitä, että asperger-kumppani kykenee teeskentelemään
normaalia jonkin aikaa. Sellaisen teeskentelyjakson jälkeen
kuitenkin asperger-kumppani on vääjäämättä niin uupunut että
sulkeutuu kotiinsa eikä halua tavata ketään.
Kotiin sulkeutuminen on asperger-kumppanin mielenterveyden
säilymisen kannalta välttämätöntä.
Jos AS-ihmistä painostetaan teeskentelemään, se on vaarallista
hänen mielenterveydelleen.

Asperger koituu parisuhteessa kohtalokkaaksi ongelmaksi silloin,
kun AS-tietämys ja -ymmärrys puuttuu.
Normikumppanin on mahdoton jaksaa suhdettaan AS-kumppaniin
tasan niin kauan kuin hän on täysin tietämätön siitä, millainen
ilmiö AS todellisuudessa on.
Normikumppanille suosittelen aina normikumppanin etsimistä
silloin, kun hänellä ei selvästikään näytä olevan motivaatiota
päästä AS-tietämättömyydestään.

Sekä normikumppani että AS-kumppani kärsivät, jos eivät voi
hyväksyä toisiaan sellaisina kuin todella ovat. Silloin
AS-kumppanikin on aspergermaisesti hyvin suorapuheinen eli
sanoo suoraan ettei jaksa. Se ei ole tunteettomuutta vaan totuus.

Asperger on käytännössä paljolti juuri uupumisoireyhtymä.
AS-ihmisen uupumisen yleisin syy on liiallinen altistuminen
normi-ihmisten kiihkeälle taipumukselle yrittää väkisin vääntää
AS-ihmisestä sellaista, että hän solahtaa normimuottiin.
Juuri tuollainen "sinun pitäisi muuttua" -vimma on valitettavan yleistä.
Se kertoo aina parisuhteen vakavasta vinoutumasta eikä
sellaisen parisuhteen ennuste ole koskaan hyvä.

Asperger-ihminen voi säästyä uupumisilta vain keskittymällä elämään
todellisten asperger-tunteidensa mukaan eli hyväksymällä oman
erityisyytensä ja kehittämällä asperger-vahvuuksiaan. Se johtaa
hyvin erilaiseen elämään kuin mihin normi-ihmiset ovat tottuneet
mutta se on asperger-ihmisen ainoa tapa säilyttää mielenterveytensä
ja saavuttaa jopa onnellisuus tässä maailmassa, jossa 98 % ihmisistä
on hyvin toisenlaisia eli assittomia.
Vuonna 2012 ilmestyneessä pääosin Heta Pukin
suomentamassa erinomaisessa kirjassa
Naisia joltain muulta planeetalta?
on paljon NT-sosiaalisuuden kirjoittamattomiin
sääntöihin liittyvää asiaa. Siinä assikirjoittajat
kuvaavat osuvasti näitä valitettavan yleisiä ilmiöitä,
joiden kyseenalaisuutta nentit eivät ollenkaan näe,
esim. sivulla 85:

"Meidän näkökulmastamme neurotyypilliseen sosiaaliseen
kommunikaatioon sisältyy usein psyykkisesti manipuloivaa
pelaamista, jonka annetaan ymmärtää osoittavan
hyviä tapoja ja välittämistä, mutta joka voi olla
traumatisoivaa niille meistä, jotka eivät pysty
hahmottamaan sitä...
...NT:t eivät useinkaan sano mitä tarkoittavat, mutta
silti odottavat meidän arvaavan, mitä he todella
tarkoittivat, ja toimivan sen mukaisesti. Jos otamme
heidän sanansa kirjaimellisesti, he suuttuvat meille
huomaavaisuuden puutteestamme...
Kutsujen emäntä sanoo esimerkiksi: 'Älkää toki vielä lähtekö',
ja meidän kuuluu sanoa: 'Kyllä minun täytyy, minun on
noustava huomenna aikaisin', ja sitten lähteä. Jos sen sijaan
jäämme, emäntä harmistuu meihin, koska emme osoita
huomaavaisuutta..."

Juuri tuollaista nenttien 'psyykkisesti manipuloivaa pelaamista' olen assina ihmetellyt koko elämäni. Psykososiaaliset pelit kuuluvat assittoman enemmistön jokapäiväiseen sosiaaliseen ja kommunikoivaan tapakulttuuriin eikä saa sanoa ääneen, että se on hyvien tapojen vastaista, vaikka se kiistatta on sitä!

Onneksi sentään assit osaavat tarkoittaa sitä, mitä sanovat. Miten monilla assittoman enemmistön edustajilla olisikaan paljon oppimista juuri meiltä asseilta!
Vuonna 2012 eräs assi kirjoitti:

"Suurin osa AS-ihmisen kohtaamista vaikeuksista
liittyy sosiaaliseen erilaisuuteen."

Tuo on totta.
Assiton enemmistö ei osaa nähdä AS-ihmisten sosiaalista erilaisuutta
synnynnäisenä pysyvänä ominaisuutena, vaan yrittää - vastoin
totuutta - vääntää sen "tilapäiseksi häiriöksi, jonka korjaaminen
on assittoman enemmistön pyhä tehtävä".

Minusta sanonta "vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa"
kuvaa sekä AS-ihmisten vaikeuksia ymmärtää assitonta
enemmistöä että assittoman enemmistön vaikeuksia ymmärtää
AS-ihmisiä.

Assittomien ja assillisten ihmisten välillä vallitsee
neurobiologinen aivotoimintojen erilaisuus, joka kuuluu
vähintään yhtä suuriin sosiaalisiin muuttujiin kuin
sukupuoli, sosiaaliluokka, etninen tausta, rotu,
seksuaalinen suuntautuminen ja ikä.
Vuonna 2012 eräs ns. assittoman enemmistön edustaja
kirjoitti:

"Meidän normaalien ihmisten ja teidän
AS-ihmisten eroista puhuminen vain suurentaa sitä eroa."

Assina näen selvästi, että tuo ei ole ollenkaan totta.
Mikä sitten on totta.
Totta on tämä:
Jos erojen todellista suuruutta vähätellään ja peitellään niin
silloin koko ongelma suurenee.

Hämmästyttävän usein normaali enemmistö ymmärtää
AS-ihmistä väärin.
Usein tämä väärinymmärrys johtuu siitä yksinkertaisesta
syystä, että normaali enemmistö unohtaa, että
AS-ihmiset ovat normaaliin enemmistöön verrattuna
todella erilaisia.
Erityisen todellista tämä ero on sosiaalisuuden alueella.
Normaali enemmistö ei useinkaan osaa edes
kuvitella, miten eri lailla AS-ihmiset kokevat
sosiaaliset tilanteet.

Kun AS-ihminen sanoo viisaasti "ei" nenttimäiselle sosiaalisuudelle ja
nenttimäisille odotuksille, se tulee nenttimäisen tapakulttuurin
keskellä elävälle normaalille enemmistölle useimmiten
täytenä yllätyksenä.

Varsinkin jokaisen normaalin ihmisen todella
tulisi ymmärtää Aspergerin syndroomaa paremmin!
Autismikirjon häiriöistä nykyään suositellaan
käytettäväksi 'häiriöt' -ilmaisun sijasta
ilmaisua autismikirjon piirteistöt tai
autismikirjon tila.

Suositus on selvää edistystä.

'Häiriö'-sana viittaa johonkin sellaiseen
tilapäiseen vikaan, esim. tietoteknisen
laitteen häiriöön, joka on korjattavissa
ja palautettavissa normaalisti toimivaan eli
häiriöttömään tilaan.

Autismikirjohan ei ole tilapäistä eikä
se ole palautettavissa normaalisti toimivaan
tilaan, vaikka neuronormaalit ihmiset eli
'nentit' tietämättömyyksissään kuinka toivoisivat,
että neuvomalla AS-lasta kädestä pitäen he pystyisivät
'parantamaan' eli ns. 'nenttiyttämään' eli saattamaan
hänet neuronormaalin enemmistön kaltaiseksi
'onnelliseksi kunnon ihmiseksi'.
Nykytutkimus tyrmää tällaiset 'nenttien'
tietämättömyydestä syntyneet päiväunet.

Nykytutkimus on todennut:
"Autismi nähdään nykyään enemmän ihmislajin
neurodiversiteettinä kuin patologisena."

Eli nykyään autismikirjo nähdään enemmän
normaalina osana neurologista monimuotoisuutta
kuin tautiopillisena eli sairaudesta johtuvana.

Siis autismikirjo nähdään (kuten tässä ketjussa on
korostettu) synnynnäisenä ja pysyvänä eli
pysyvästi eriytyneenä neurologisena tilana.
Eli autismikirjossa on kysymys
"neurokehityksellisestä divergenssistä"
eli "eliölajin populaatioiden erilaistumisesta
evoluutiossa".

Lopuksi kiintoisa kysymys:
Kuinka paljon autismikirjoisia ihmisiä on?
Nykytietämyksen mukaan autismikirjon
esiintyvyys väestössä on "noin pari prosenttia".
Vuoden 2022 lopussa Suomen väkiluku oli 5 565 519.
Tämä tarkoittaa sitä, että autismikirjoisia ihmisiä
on tällä hetkellä Suomessa "noin 100 000".

Noin suuren ihmisryhmän pysyvän erilaisuuden
ymmärtämistä on todella syytä lisätä!
"Assittomien ihmisten aivot on siunattu assittomuuden puutteella."
Tulipa kirjoitettua tuohon suomenkielen lapsus.
"Assittomuuden puutehan" tarkoittaa assillisuutta.

Piti tietenkin kirjoittaa näin:
"Assittomien ihmisten aivot on siunattu assiuden puutteella."
Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

"Oon törmännyt usein nenttien pelokkaaseen
kuvitelmaan siitä, että AS on 'häpeä'!
Kuitenkaan todellisuudessa erilaiseksi syntyminen
ei ole millään lailla häpeä. Mikä sitten todella on häpeä.
Todellinen häpeä on pelätä erilaisuutta!
Eikä siinä vielä kaikki.
Oon törmännyt usein myös siihen, että enemmistöllä on
outo taipumus tulkita AS:n parhaat ominaisuudet eli
vahvuudet 'heikkouksiksi'!
AS-ihmisen näkökulmasta katsottuna on todella
traagisen koomista se, että niin moni normaali ihminen
tosissaan kuvittelee, että AS-ihmisen ekkot eli
intensiiviset erityiskiinnostuksenkohteet ovat muka
todellisuudessa vain 'pelkkää itsepintaista jumittumista' ja
että assi olisi muka onnellinen, jos pääsisi
ekkojensa 'kirouksesta' irti!!!"

Niinpä niin. Se, minkä AS-ihminen itse näkee koko syndrooman
suurimmaksi siunaukseksi, voi ollakin erilaisuutta pelkäävien
tavisten tietämättömissä mielissä pelkkä viheliäinen vitsaus. :-)

AS-ihmiset ja assittomat ihmiset näkevät Aspergerin
syndrooman todella hyvin eri tavalla.
Se johtuu tietenkin siitä, että AS-ihmisillä on aidot AS-aivot
mutta enemmistön eli assittomien ihmisten aivot on siunattu
assittomuuden puutteella.
Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

"Se enemmistö, jolla ei ole assiutta, kokee helposti
totuudentorvi-assin ilkeäksi mutta sehän on vain
heikkoa AS-tietämystä ja usein samalla
heikkoa tietämystä siitä,
mikä on totta ja mikä ei.
Totuuden torvena oleminen on
todellisen totuuden ääneen sanomista.
Totuuden torvi ei ole kiusaaja.
Kiusaaja on se, joka ei uskalla olla
totuuden puolella vaan heikkouksissaan
kuvittelee selviytyvänsä, kun
alkaa ladella valheita.
Loppujen lopuksi totuudet voittavat
omalla painollaan. Mutta valheet
tarvitsevat valehtelijan."

Viisaita sanoja!
Assit ovat usein kiinnostuneempia tietokirjoista
kuin fiktiivisistä romaaneista.
Asseilla on omista erityiskiinnostuksenkohteistaan
usein hämmästyttävän hyvät ja paikkansapitävät
tiedot.
Neurotyypillisen enemmistön ("nenttien") läheinen
suhde omiin sosiaalisiin ryhmiinsä voi olla jopa
niin kiinteä, että se vääristää kykyä nähdä
totuuksia. Nenteillä onkin taipumusta sortua
laumasieluisuuteen.
Assit taas ovat selvästi enemmän yksilöajattelijoita,
jotka eivät elä "sosiaalisuus edellä" vaan
"totuudet edellä".
Assit harvoin mielistelevät ketään ja se
kuuluu assiuden vahvuuksiin.
Vuonna 2017 kirjoitin näin:

"Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tajuttuani AS:ni keski-iässä koin elämäni alkavan kuin uudelleen - vankemmalta pohjalta kuin koskaan aikaisemmin. Lukemattomat asiat elämässäni tulivat ymmärrettävämmiksi ja mieleni huojentui todella. Ihmissuhteeni alkoivat karsiintua mutta siitä oli vain suuri apu. Turhat ja jopa haitalliset "ystävät" ja tuttavat eivät olleet antaneet minulle mitään positiivista. Niistä luopuminen oli uuden tietoisuuteni varassa sekä helppoa että valtavan helpottavaa. Saatoin vihdoinkin keskittyä elämässäni asioihin, jotka minua eniten kiinnostivat ja olen päässyt niissä asioissa aiempaa merkittävämpiin tuloksiin. Kun turhasta, jopa haitallisesta ja väärästä, elämässään pystyy luopumaan, esim. liiallisesta kuormittavasta sosiaalisuudesta, voivat sen vaikutukset asperger-ihmiselle olla hämmästyttävän positiivisia. Pääasia, että asperger-ihminen (oman elämänsä kokemusasiantuntija) itse saa tehdä elämässään omat tärkeimmät valintansa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee."
"Kun välitön yhteys maailmaan uuvuttaa liikaa, on
hyvä rauhoittua VÄLILLISEN yhteydenpidon varaan.
Kirjojen lisäksi voi uppoutua omassa tahdissaan
sähköiseen mediaan (netti, sähköposti, tekstarit...).
Välillisten yhteydenpitokeinojen loistava
puoli on se, että ajankäyttö ja kuormitus on silloin
omassa hallinnassa niin kuin
onnellisessa elämässä pitääkin."

Noin kirjoitti assi vuonna 2011.

Sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus todella kuuluu
AS-ihmisen arkielämän perusriesoihin.
Välitön sosiaalinen yhteys muihin herkästi uuvuttaa,
sitä pahemmin, mitä kauemmin siinä ollaan.
Tämä assiuden rajoite, joka on synnynnäistä ja pysyvää,
on mahdollista minimoida juuri yllä kuvatulla tavalla:
siirtymällä ihmisten kanssa VÄLILLISEEN kommunikointiin:
lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Itse asiassa assit ovat usein välillisessä kommunikoinnissa
erittäin hyviä, varsinkin jos assiuteen olennaisesti kuuluvan
jyrkästi epätasaisen kykyprofiilin kykyhuippu on osunut
verbaaliselle alueelle, kuten monilla asseilla on.

Vaikka assiton enemmistö eli nenttien massa elääkin
niin "sosiaalisuus edellä", että jopa uskoo sen olevan
"ainoaa oikeaa elämää" niin AS-henkilöt ovat selvästi
kuin toiselta planeetalta.

Aika paljon köyhempää olisi ihmiskunnan kirjallisuus
ilman assien kirjoittamia kirjoja.

On suuri onni, että lukemattomat ihmiskunnan assit
ovat älynneet siirtyä sosiaalisuuden uuvuttavuudesta
omiin oloihinsa ja uppoutua nauttimaan FLOW-tiloissa
rakkaimmista erityiskiinnostuksenkohteistaan.
Tuloksia saamme ihastella joka päivä: lukemattomia
keksintöjä, lukemattomia taideteoksia, lukemattomia
tieteellisiä innovaatioita...

"Ihmisen pitää olla sosiaalinen", hokevat nentit mutta eivät
ymmärrä, että assien parhaat kyvyt ovat AIVAN MUUALLA.
>>> Kun nentti yrittää ohjata assia
"oikealle" eli nenttimäiselle tielle,
hän pakostikin huomaa assissa outoa
"joustamattomuutta". <<<

Tuon huvittavan osuvan havainnon kirjoitti
eräs assi vuonna 2010.

Niinpä niin. Kun nentit yrittävät kuvata
assiuden erilaisuutta niin he tekevät sen huvittavan
usein ahtaasti "ainoasta oikeasta" eli nenttikulttuuristaan
käsin ja kuvaus on luonnollisesti hyvin negatiivinen.
Siis epänenttimäisyys on lähtökohtaisesti joillekin nenteille
hyvin paha asia. Silloin assiuden erilaisuus saa sellaisia määritteitä
kuin "joustamaton", "häiriöinen", "sopeutumaton" jne.

Kuitenkin todellisuudessa juuri tuo assiuden erilaisuus
eli epänenttimäisyys on antanut ihmiskunnalle
merkittäviä henkilöitä kuten esim. Einstein, Beethoven,
Edison, Goethe, Leonardo da Vinci, Sokrates jne.

Olivatko siis nuokin merkkihenkilöt ahdasmielisimpien
nenttien mielestä epänenttimäisyytensä takia
"joustamattomia", "häiriöisiä" ja "sopeutumattomia" ja
olisiko heitä pitänyt "auttaa" eli olisiko heidän paha
"rikkinäisyytensä" eli epänenttimäisyytensä pitänyt
"eheyttää", jotta heistäkin olisi tullut "kunnon kansalaisia"
eli joustavia ja häiriöttömiä ja ennen muuta kiltin
sopeutuvaisia nenttienemmistön itsekkäälle tahdolle?
Kun saa elää neurobiologisen todellisuuden vähemmistöpuolella,
siis assien puolella, huomaa omaavansa melkoisen terävät silmät,
joilla näkee todellisuuden pysyvän kahtiajakoisuuden.

Turhaan ei tässä ketjussa siita puhuta! Siis siitä, että
neurobiologisesti on kaksi synnynnäisesti ja pysyvästi
erilaista aivojen "käyttöjärjestelmää":

1) neurotyypillinen eli NT-käyttöjärjestelmä, joka on enemmistöllä ja
2) AS-käyttöjärjestelmä, joka on noin 1,7 prosentin vähemmistöllä.

Erilaisuuden pysyvyys näiden kahden välillä on varsinkin enemmistölle
asia, jonka todellinen olemassaolo usein herkästi kokonaan unohtuu.

Assi-slangissa puhutaan "nenttiyttämisestä" (neurotyypillistämisestä)
aina silloin kun NT-enemmistö kuvittelee voivansa muuttaa eli
"eheyttää" eli normaalistaa autismikirjolaisia. Erilaisuuden pysyvyys
siis "nenttipuolella" usein kohtalokkaasti sivuutetaan.

Assimaailman sisälle syntyneenä katselen tätä
neurobiologista todellisuutta täysin AS-silmälasien läpi.
Muita silmälaseja en voi koskaan saada.
Näillä mennään kohdusta hautaan.

Miltä neurobiologinen todellisuus sitten oikein
AS-silmälasien läpi näyttää.
Otan yhden esimerkin.
Nentit eivät tiedä olevansa assien näkökulmasta
aivan eriskummallisia söheltäjiä.
Nentit voivat ihan pokkana sanoa assille:
"Et kehity, ellet opi ponnistamaan
meidän lähtökohdistamme käsin!"
Nentit siis söheltävät, sössivät ja harhaisessa
ylemmyydentunnossaan syyllistyvät
"nenttiyttämisen illuusioon".

Ihan oikein autismikirjosta sanotaan, että siinä
ihminen on ikään kuin itseensä uppoutuneessa tai
vetäytyneessä tilassa.
Mutta assien näkökulmasta katsottuna sellaisessa
samanlaisessa tilassa ovat myös nentit. Siis millaisessa.
Siis omaan nenttimaailmaansa vetäytyneessä tilassa.
Ja koska kysymys on enemmistöstä niin tällaista
nenttimaailmaan vetäytynyttä tilaa ei tiedosteta, vaan
sitä pidetään ainoana oikeana, ainoana terveenä,
ainoana tavoittelemisen arvoisena tilana, johon
assienkin olisi muka hyvä pyrkiä ja johon päästyään
assitkin olisivat muka onnellisia!

Erilaisuuden pysyvyys on se ydin, jonka ymmärtäminen
on selvästi vaikeinta. Jos on syntynyt enemmistöön
niin hyvin herkästi lipsahtaa kuvittelemaan yleisen
mielipiteen "painoarvon" harhaanjohtamana
olevansa AINOA oikea kunnon ihmisen malli.

Mutta turhaan ei puhuta neurodiversiteetistä eli
neurobiologisesta monimuotoisuudesta.
Se on eräs ihmiskuntaa vahvana pitävä voima.
AS olisi evoluutiossa hävinnyt, jos siitä ei olisi
ihmiskunnalle hyötyä.
Se maailma, jossa me assit elämme, eroaa assittoman
enemmistön maailmasta paljon ja aivan tietyllä tavalla.
Maailma on sama mutta kokemuksemme siitä eroavat selvästi.
Aivomme näyttävät samanlaisilta mutta toimivat ja
prosessoivat eri lailla.

Koska me assit elämme keskellä assitonta enemmistöä,
me joudumme pakon edessä elämään tavallaan
hankalaa kaksoiselämää.
Juice osui asian ytimeen laulussaan "Kaksoiselämää":
"Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään/
Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."

Olisiko meillä asseilla paljonkin helpompaa, jos
kaikki olisivat asseja?

Tähän lopuksi sopii harvinaisen hyvin vitsi, joka
löytyi assien alakulttuurin syövereistä:

"Assi hämmästytti taas kerran äidinkielenopettajaansa.
Opettaja oli nentti ja aivan ihmeissään, kun kuuli,
että Assi on ahkerasti opetellut 'assinkieltä'.
Opettaja: - Mitä ihmeen kieltä se semmoinen on? Oletko
muuttamassa johonkin Assilandiaan?
Assi: - En toki. Luin vain erään assin kirjoittamasta
runokirjasta, että paratiisissa puhutaan assinkieltä.
Opettaja: - Mutta kuinka voit olla varma siitä, että pääset
paratiisiin! Kuinkas sitten jos joudutkin helvettiin?
Assi: - Voihan niinkin käydä mutta siltä varalta olen
opetellut nentinkielen."
2 / 5
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt