- Onko sulla uutta puolisoa tai seurustelukumppania? Jos on, niin ehkä kuulostelisin hänen mielipidettään asiaan. Tai ainakin kertoisin rehellisesti, että aiotte tavata...
- Ja itse asiassa, nyt kun innostuin tänne kirjoittamaan, niin sellaista olen miettinyt, että ehkä se ongelmallisuus entisten puolisoiden ystävyydessä liittyy vähän siihen, että se tuntuu ainakin musta vähän sellaiselta ”paluulta vanhaan/menneeseen”, ymmärrätteköhän? Siis että edelleen haluavat tehdä sitä samaa kuin parisuhteen aikana, mökkeillä, harrastaa yhdessä, kunnostaa kesämökkiä. Tulee väkisinkin sellainen olo, että mä en ihan riitä puolisona. Että on asioita, joita kaivataan siinä vanhassa ja sitten mennään hänen luokseen ja tehdään niitä asioita, joita mulla ei ole tarjota. Mut sitten aina heti alan miettiä, että vaadinko liikaa, sidonko nyt toista ihmistä liiaksi itseeni, oonko takertuva? Vai olisko mulla nyt sitten kuitenkin oikeus ainakin tuntea näin...?
- Kiva kun joku oli kysellyt, että miten nyt tilanteen kanssa sujuu? Asiat on edenneet niin, että lukuisten tappeluiden jälkeen vihdoin tapasin tämän entisen puolison. Kävimme elokuussa pikaisesti kahvilla. Kyllä hän siis on ihan tietoinen olemassaolostani. Hänellä oli kova tarve kertoa hänen ja minun nykyisen puolisoni kaikesta hienosta menneisyydestä ja painottaa heidän ystävyytensä syvyyttä ja erityislaatuisuutta. Sanoi, että enkö voisi ajatella että ovat kuin sisaruksia ja että kyllä hänen mielestään on ihan normaalia että eron jälkeen voidaan jäädä läheisiksi ystäviksi ja että mikä tässä nyt on ongelmana... Asetelma oli jotenkin omituinen, koska mua jännitti ja koska oon niin hurjan kiltti, enkä sitten halunnut/osannut sanoa oikein mitään, kun pelkäsin loukkaavani häntä. Eli tavallaan en kyllä saanut itselleni tuosta tapaamisesta oikein mitään. Entinen puoliso vaikutti itsevarmemmalta ja vahvemmalta kuin minä ja oma vika tietenkin se, etten sitten saanut sanottua sellaisia asioita, joita olisin halunnut sanoa loukkaamisen pelossa.
Tämän meidän tapaamisemme jälkeen entisten puolisoiden päivittäinen yhteydenpito tuntuu kuitenkin selkeästi vähentyneen ja esim, hyvän yön viestit ovat vihdoinkin, noin kaksi vuotta heidän eronsa jälkeen ilmeisesti loppuneet. Silti yhteisiä mökkiviikonloppuja vietetään edelleen, vaikka olen tehnyt selväksi, että ne eivät tunnu musta yhtään hyvältä.
Tuntuu että se hetki, kun olen valmis päästämään irti mun elämän suurimmasta rakkaudesta lähenee. Edelleen pelkään tekeväni valtavan suuren virheen, mutta alan myös paremmin ymmärtää, että parisuhteessa ei kuulu säännöllisesti voida huonosti tällaisen tai tietenkään yhtään minkään asian takia. Olen pyytänyt, että heidän ystävyytensä voisi vähitellen muuttua sellaiseksi, kuin mä olen tottunut ystävyyden käsittämään. Että käydään joskus syömässä tai leffassa. Että yhteiset viikonloput yöpymisineen ja saunomisineen lopuisi. Mutta niin ei ole käynyt ja mulle on vaan sanottu että mäkö tosiaan aion ”pakottaa toisen luopumaan ystävistään”. Sellaisia suunnitelmia mulla ei ole, mutta mun kumppani sitten ilmeisesti näkee asetelman tuollaisena.
Palaan aina välillä lukemaan teidän vanhoja viestejänne ja saan niistä vähän vahvuutta ehkä uskaltaa mennä elämässä eteenpäin... Kiitos siis niistä!!! - Kiitos vielä kerran teille kaikille, jotka vastasitte mulle! Oli tärkeetä lukea teidän asiallisia ja viisaita kommentteja aiheesta. Ja edelliselle anonyymille terveisiä, että erittäin hyvä lisäys! En missään nimessä tietenkään ole sitä mieltä, että välit pitää eron jälkeen katkaista, enkä ole itsekään niin tehnyt vaan olen ex-mieheni kanssa ihan asiallisissa väleissä.
Pointtini oli nimenomaan vaan se, että jos ystävyys on noin tiivistä ja jokapäiväistä, niin on varmaan aiheellista voida tavata tätä sydänystävää ja hyvä oli kyllä mun myös lukea kommenttejanne siitä, ettei tämä ystävyys ehkä kuulosta ihan terveeltä intensiivisyydessään. Että ehkä puolin ja toisin ei ihan vielä olla päästy yli edellisestä pitkästä suhteesta ja erosta... - Kiitos paljon kaikille teille, jotka vastailitte mulle! Ymmärrän että nyt ollaan siinä pisteessä, että asioihin pitää saada läpinäkyvyyttä ja että mun pitää voida tämän exän kanssa tavata. Haluaisin kuitenkin edelleen uskoa, että hyvinä ystävinä voi eron jälkeenkin säilyä ja että voisimme saada tämän kuvion toimimaan, jos näin on. Otan asian taas rohkeasti puheeksi. Olemme tästä kyllä paljon jutelleet koko suhteemme ajan, mutta keskustelut päättyvät melko usein riitaan...
- Erosivat kai enemmänkin tämän mun nykyisen seurustelukumppanin aloitteesta, mutta kai jonkinlaisella ”yhteisellä päätöksellä” ja aika lailla samoihin aikoihin kun tapasimme. Kyllä exä tietää minusta, mutta hänellä ei itsellään ole ketään uutta ja ilmeisesti ainakin se saa tämän mun puolison ajattelemaan, että hän pahoittaisi mielensä, jos mua tapaisi...
- En yhtään haluaisi uskoa tota kaikkea... Ja uuh... oon niin valtavan rakastunut. Ei nyt ehkä vakuuta teitä sitten enää se, että viettäessään aikaa tämän entisen puolisonsa kanssa, hän pitää muhun hyvin yhteyttä... Yhteinen menneisyys vaan kuulemma heillä niin vahva ja voimakas henkinen side jne...
- Ja toi äskeinen oli tosiaan mun vastaus, sivusto vaan oli jo kirjannut ulos...