- Miksi vaivautua, jos hyöty on epävarmaa. Esimerkiksi yhteisön ylläpitämässä Waze sovelluksessa muutokset päivittyvät lähes reaaliajassa.
- Joku muukin keskusteli, vaan ne häviävät bittiavaruuteen.
- Fingrid on mitä luonnollisin valinta kyseiseen, arvoneutraaliin laskentatehtävään, koska sillä on jo muutenkin käytössään tarvittavat lähtötiedot:
"Fingrid Oyj vastaa Suomessa sähköisen alkuperätakuurekisterin palvelusta. Fingrid Oyj on eriyttänyt tämän tehtävän täysin omistamalleen tytäryhtiölle Finextra Oy:lle. Rekisterinpito on viranomaistehtävä, jota valvoo Energiavirasto. Finextran alkuperätakuurekisteri otettiin käyttöön 1.1.2015." - Ei tarvitse sanoa, riittää, että laskee taseet kuntoon. Ja siihen laskentaan nimenomaan Fingrid on oikea taho. Ei laskemiseen mitään tarkoitushakuisuutta liity. Esimerkiksi tuulivoiman tuotanto ja vähittäismyynti on tasattava riittävän pitkältä aikaväliltä. Tuntitason täsmäytys olisi järjetöntä.
- Takin vetoketjussa on jo valmiiksi oikeat välit ketjun hampaita varten. Ruuhkajonossa puolestaan on minimivälit, joihin tunkeminen aiheuttaa hidastusta ja muuta sählinkiä jatkuvan kaistan jonossa. Hieman epäitsekkäämmällä ajotyylillä jonon nykimistä voisi pehmentää. Kehä II lienee paikka, jossa hampaita kiristellään liian tiukalle.
- Sähkön tukkuhinta määräytyy sähkömarkkinoilla, jonka tuote on pelkkä sähkö, ilman alkuperätietoa. Jos sähköstä on niukkuutta, tukkuhintataso nousee ja se kannustaa rakentamaan uusia voimalaitoksia. Kuluttajile myydään myös tietynväristä sähköä, ja Suomessa Fingrid varmistaa, että sen tietynvärisen tuotanto ja myynti kutakuinkin vastaavat toisiaan. Tällä päästän siihen, että sähkönmyyjä ei voi kovin paljon huijata asiakkaitaan. Mutta jos sitä tietynväristä sähköä haluttaisin ostaa enemmän kuin sitä on tarjolla, ei Suomessa ole mekanismia, jolla markkinoilta ohjattaisin lisää rahaa tietyn värisen sähkön tuottajille, jotta nämä rakentaisivat lisää voimalaitoksia. Ruotsissa on hieman eri tilanne, siellä vihreitä sertifikaatteja myydään ja ostetaan, ja tämä korvamerkitty raha ohjautuu niukkuustilanteessa tuottajillekin. Käytännössä Ruotsin sertifikaattimarkkinat toimvat huonosti.
Valtiovallalla on mm. tukipolitiikka käytetttävissään tuotantorakenteen aktiivista ohjailua varten. Sähkönkuluttajat ovat myös äänestäjiä, joten sitä kautta esittämäsi tasapainomuutos voisi toteutua.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Pohjoismainen sähkömarkkinamekanismi on täysin epäonnistunut. - Jos olisi kysymys vaikkapa tietyn merkkisestä kaurapuuropaketista, niin noinhan se menisi, suurella kuluttajajoukolla olisi markkinavoimaa. Mutta kun sähkömarkkinoilla kulutus ja tuotanto on täydellisesti erotettu toisistaan, niin kulutuspäätökset eivät muokkaa tuotantorakennetta.
Sähkön vähittäismyyjä voi toki tehdä kahdenvälisen sopimuksen tuottajan kanssa. Siinä pelataan riskillä, toinen tekee markkinoita paremman sopimuksen ja se toinen huonomman. Mutta miten kävisi tuetun tuulivoiman kanssa? Haluaisiko joku ostaa neljänkympin sähköä yli kahdeksallakympillä? - Ruotsin sähkön sertifiointijärjestelmä lienee rakennettu juuri siksi, että kuluttaja saisi suurinpiirtein sitä, mitä on tilannut. Voimalaitokset silti rakennetaan liiketaloudellisin perustein. Nykyjärjestelmässä kuluttajien valinnat ei siihen vaikuta.
- Valitettavasti sähkömarkkinamme ei toimi noin. Tuottaja myy sähkön tukkumarkkinoille, jolloin sähkön alkuperätieto katoaa. Vähittäismyyntiä harjoittava sähkönmyyjä ostaa sähkön tukkumarkkinoilta ilman tietoa alkuperästä. Esimerkiksi tuulivoimaa tuottavan yhtiön kannatavuuteen ei millään tavoin vaikuta se, haluaako joku ostaa nimenomaan tuulivoimaa. Samoin päätös rakentaa uusi voimalaitos ei mitenkään riipu siitä, mitä kuluttajat haluavat ostaa. Hallitus puolestaan päättää tukipolitiikastaan lobbauksen ohjaamana, ei kansalaismielipiteen perusteella.
- Jos kaista päättyy, muodostuu liikenettä haittaava pullonkaula, minkä vetokykyyn ei juurikaan voi vaikuttaa omilla toimenpiteillä. Päättyvää kaistaa ajaneet jäävät pussiin ja jatkuva kaista vetää. Yhdistyvän vetoketjun periaate suo päättyvää kaistaa ajaneille tilaisuuden liittyä liikennevirtaan, ja tämä tapahtuu jatkuvaa kaistaa ajaneiden kustannuksella. Menettelyä pidetään kuitenkin oikeudenmukaisena. Kehä II:lla ruuhka-aikaan ajavat kuitenkin hyvin tietänevät, milloin etuilevat tahallaan. Viidakon laki vallitsee.
- GPS tekee myös aikamoista virhettä ajoittain. Mutta jos vertaa jatkuvasti GPS-lukemaa oman nopeusmittarin näyttöön, saa aika hyvän käsityksen omasta mittarivirheestä.
- Peltipoliisille jarruttajaa voisi sakottaa automaattisesti. Siinähän a) joko tunnustaa ylinopeutensa tai b) aiheuttaa vaaraa liikenteessä. Kohta b) on toki ehdollinen, jos takana ei ole yhtään ketään, ei vaaraakaan aiheudu, ainakaan muille.
- Jokaisella autolla on oma yksilöllinen mittarivirhe. Suuressa osassa teillämme liikkuvista autoista on suurempi mittarivirhe kuin sinulla. Aika tyypillinen nopeus on 96 km/h, kun mittari näyttää 100 km/h.
- Kysymys ei ole "suorituksesta", vaan tavasta havainnoda ympäröivää nopeusjakaumaa suhteessa omaan nopeuteen. Otanta on tietenkin yhden auton osalta liian pieni luotettavan tuloksen saamiseksi.
Kun tuo suhde on 50/50, ajetaan nopeusjakaumaa keskellä, jolloin onnettomuustodennäköisyys on pienimmillään. Tätä nopeutta kutsutaankin "sopivaksi tilannenopeudeksi". Jos nopeus tästä kasvaa tai hiljenee, onnettomuusalttius kasvaa!
Nim. TheRat kertoo siis "suorittavansa" optimaalisesti 80 km/h nopeusalueella, mutta muissa nopeuksissa hänellä on vielä vara parantaa. - Yhtään millään leveysasteilla tuuli-aurinko yhdistelmästä ei ole maan energiaratkaisuksi. Wärtsilän strategiana on myydä dieselvoimaloita kehitysmaihin tuulivoiman kaveriksi. Kauppa käy kuin häkä. Ja hiilen oksidejahan siinä kehittyy.
- Älyttömältähän kysymys kuulostaa. Mutta kun se on hallituksemme kanta, ja tulee johtamaan Suomessa ennenaikaiseen kivihiilikieltoon. Kulutuksen vähentäminen ei heidän keinovalikoimaansa kuulu, joten hiilellä aiemmin tuotettu energia on jollain korvattava. Ydinvoimaakin piakkoin vanhenee tuhansia megavatteja eikä uusia hankkeita näytä syntyvän.
Maakaasu voisi vähän auttaa siellä, missä verkkoa on, jos sen muut haittavaikutukset ja kustannukset hyväksyttäisiin.
Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy hiili kiellon jälkeen todennäköisesti enemmän kuin hiilen kera, jossa tuotanto on nykyisin yksinomaan yhteistuotantoa.
Tyhmä kysymys muuttuukin ratkaisemattoman vaikeaksi kysymykseksi. - Haluatko tulla vahalla kuvalla kertoa, että ydinvoiman esiinmarssi viime vuosisadalla, joka ei kyllä kuvassa ole mukana, aiheutti fossiilisten käytön huimaa kasvua? Jos niin, niin perustelukin kuuluisi asiaan.
- Me suomalaiset kyllä osaamme sulkea kaikki voimalaitoksemme, mehän saamme sähkömme naapurimaista. Maailmanlaajuisesti asia on toisin. Ydinvoiman lisäys tukee hiilivoiman vähentämistä. Osittainen nollasummapeli, paitsi että kasvukin pitäisi jollain tuotannolla kattaa.
- Helsingin osalta saavuttivat Pyrrhoksen voiton, hiili häviää, mutta kokonaispäästöt todennäköisemmin kasvavat kuin vähenevät. Parhaimmassakin tapauksessa kokonaispäästövähenemä voi olla vain murto-osa vähennetyistä kivihiilitonneista. Hölmöläisen hommaa. Vähäiset resurssimme pitäisi kohdistaa tehokkaammin.
- Ylen uutinen tehonpudotuksesta oli eilispäivältä. Linkin yllä antoi nimim. hieman_alempi