- Lue kommenttini myöhemmältä, niin ymmärrät mitä ajoin takaa. Mutta olit asiasta oikeassa. Esimerkki tosin olisi voinut olla sellainen yleispätevällinen, ketään nimeltä mainitsematta. Sitä tarkoitan.
- Mä ajattelen asian näin, että jos on varattuna ihastunut toiseen, mutta välittää ja kunnioittaa omaa puolisoaan niin paljon, ettei ryhdy tekoihin asian suhteen, siis ala tarkoituksella liehittelemään ja iskemään, ei ihastuminen ole pettämistä, vaan luonnollinen reaktio kiinnostukselle, ja joka on saanut aivokemiat yhtymään, näin vertauskuvallisesti.
Siinä Välis on oikeassa, että ihastuminen voi olla tunnepettämistä, ja itse ajattelen sen tunnepettämisen siten, että kun tietoisesti tekee jotain edistääkseen ihastumista entistä suuremmille leveleille, hakeutuen jatkuvasti ihastuksensa kanssa tekemisiiin, flirttaillen täysillä, antaen samalla ymmärtää muutakin olevan edessä sen myöhemmin toteuttamalla, vaikka vielä ei olisi sillä hetkellä fyysistä pettämistä tapahtunutkaan.
Tunteilleen ei kukaan voi mitään, mutta sille jokainen voi tehdä jotain, miten aikoo ne tunteet käsitellä, ja niiden kanssa jatkossa edetä. - Asiasi oli muutoin järkevä, ja osittain olit oikeassa, mutta Lilliksen vetäminen mukaan oli kiusaamista.
- Nyt riittää Välis. Turpa umpeen syyttelyiden sijaan.
- Kyllä mä sen jo kirjoittaessa tiesin ettei mulle ollut, enkä olettanutkaan olevan, mutta silti sanomani pitää paikkansa. Jos vain puhuu ja puhuu ilman että tekee asialle mitään, on se silloin pelkkää puhetta vailla todellisuutta. Tuo pätee asiaan kuin asiaan.
- He ovat jossakin muualla kuin baareissa.
- Nuori en enää ole, kaunis en ole koskaan ollutkaan, mutta elämänkokemusta löytyy enemmän kuin monilla muilla.
Mitä väliä sillä on onko sitä seksuaalista valtaa vai ei, kun tietää varmuudella selviävänsä mistä tahansa eteen heitetystä vastoinkäymisestä.
Ollakko sitten parikymppinen, joka on epävarma itsensä ja oman vartalonsa suhteen. Joka häpeää yhtä sun toista asiaa vartalossaan, ja mahdollisesti inhoaa löytämiään epäkohtia, haluten muuttaa ne toiseksi, vaikka oikeasti mitään virheitä ei edes ole.
Yksi kamppailee painonsa takia, vetäen rääkkilaihdutuksia, unohtaen samalla elää terveellisesti sekä rentoutua välillä, ja kykenemättä hyväksymään itseään sellaisena kuin on, nähden peilistä takaisin katsovan virheellisen minä kuvan. Näkemättä sitä millainen toisten silmissä on.Toinen kamppailee jonkun muun asian kanssa, haluten muutosta niin valtavasti, että kyseisestä asiasta on tullut hänelle pakkomielle, ja kaikki muu unohtuu ohessa.
Ei.
Vartaloni pullottaa sieltä sun täältä. Arpia löytyy toinen toisensa vierestä. On ihonottokohtia, ja vinoa jalkaterää, rumaa ja epänormaalin näköistä kantapäätä. Silti se on kultaakin kalliimpi. Se on kokenut paljon, se on kestänyt vielä enemmän, luovuttamatta. Sille on syynsä miksi vartaloni on mitä on. Se on vartalo, johon voin luottaa elämänmittaisella matkalla.
Nelikymppinen vartaloni on nähnyt elämää. Elänyt elämää. Kokenut muutokset. Selvinnyt isoista asioista.
Ruma arpinen iho, virheitä virheiden vieressä. Silti se on juuri se vartalo, johon olen tyytyväinen, ja jonka kestävyydestä olen varma. Onhan se koeteltu jo useaan otteeseen. Se olen minä. Elämää nähneenä, isoja asioita kokeneena.
Minä olen minä, iästä viis, seksuaalisesta vallasta viis. Jos en jollekulle kelpaa sellaisena kuin olen, se joku voi painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, etsimään niitä nuoria, mutta elämää kokemattomia ja siten pinnallisia tytön tylleröitä.
Minä kelpaa itselleni sellaisena kuin olen. Elämää nähneenä, vaikeuksia voittaneena. Se että kelpaa itsellensä, ja on itseensä tyytyväinen, on huomattavasti tärkeämpää kuin valta, jota jaetaan jalkoja levittämällä. - Sait hymyn huulilleni. Eilen hain toisen rokotteen, ja pistokoppia ohittaessani huikattiin että rouva voi tulla vaan. Huikkasin takaisin et neiti mä oon, mut kyl mä silti voin tulla. ☺
Hyvää iltaa myös sinulle. 😀 - Joo pitäähän sitä välillä bilettää, ja vetää elämä risaseks... 😂 Eilen vähän shoppailin vaatteita, ja tänään ostin yhden ps4 pelin, kun ei ollut eilen mennyt niin paljoa rahaa mitä mennessä oletin. Tosin enpä juurikaan käy missään, niin ei sitä rahaa mene muualle kuin ruokakauppaan ja apteekkiin. 🙄
Ei vaan, ton yhden juon tälle iltaa ja sit saa riittää. En yleensäkään juo kuin yhden per kerta. Pelinä on Call Of Dutyn Infinite Warfare, ja sen kampanja, eli yksinpeli. Räiskintää.
Eipä mullakaan muuta tullut, kuin että pistoskohta on arka. Mutta niin arka se ei ole mitä ekan piikin jälkeen. Silloin tunsin sen unen läpi kun nukuin käden päällä, mutta tällä kertaa en yöllä sitä tuntenut. Nenä on pikkasen tukkoinen tällä hetkellä, tosin ei niin paljoa ettenkö sen kautta pystyis kunnolla hengittämään, mutta sitä en osaa sanoa onko se piikistä johtuvaa vaiko c-papin nenämaskista, joka tekee samanlaista tukkoisuutta yleensä joka aamupäivä.
Nilkat on kävelystä kipeät, mutta selkä ei ole niin kivulias mitä eilen sen oletin olevan, mutta oon pitäny ihan laiskottelupäivän tänään, mitä nyt pari mattoo pistin sisäkkäin rullalle isän tuloa varten, ja imuroinnu niitten aluset.
Porukat on pessyt siellä omia mattojaan vuoron perään pari päivää, ja äitini kysyi aamulla soittaessaan olisiko mulla pesua vailla olevia. Sovittiin et isä käy ne samalla hakemassa, kun käy hautausmaalla ja heidän kakkoskämpässään kukkia kastelemassa.
Väsyttänyt on jonkin verran koko päivän, kun nukkumaan menin vasta puoli yhdeltä, ja sisäisen kello herätti jo kahdeksalta. - No sitten en osaa sanoa mistä johtuu ettei öttimönkiäisiä ole, vaikka niillä on varsinaiset apajat tarjolla.
Mä tässä tuumailen et pitää vissiin korkata juhannukselta jäänyt breezeri, kun alkaa pelin ohessa tulemaan kuuma. Eihän täällä ole kuin rapiat 26 astetta sisällä. Tai itse asiassa tässä välissä korkkasinkin. - Voi olla että johtuu siitä ettei ole kesäkukkia. Ei mullakaan ole muita orvokkeja laatikossa terassilla, ja sit jotain varjossa viihtyviä (nimeä en muista) ulko-oven vieressä, mutta tuossa on ihan parin metrin päässä pensaita ja naapureilla omia kukkia. Vielä kun maanrajassa olen, niin eksynyt helpommin sisälle.
Mä olen seurannut keväästä lähtien yhtä kimalaista, joka on tehnyt pesänsä tiiliseinän ja ikkunanvieruslaudan väliseen koloon. Ainakin sinne se näyttää menevän, ja taitaa olla vielä sama kimalainen, joka on sinne aikasempina kesinäkin pesänsä tehnyt. - En mä tosta tiedä, mutta sepsis eli verenmyrkytys tappaa hoitamattomana jokaisen siihen sairastuneen. Se on vaarallinen tauti, ja sen voi huonolla tuurilla saada vaikka vain paperin sormeen viiltämästä haavasta. Että jos mikä tahansa itsellä oleva haava tulehtuu, niin suosittelen menemään näyttämään sitä lekurille.
- Mä jouduin lippiksellä huiskimaan niitä, että sain ne ikkunasta ulos, kun ne pörräsi toinen makkarin katonrajassa, ja toinen valoverhon väärällä puolella.
- Oho. Mulla on tullu vaan kaks perhosta kerralla sisään, mutta niiden mukana tulikin sitten yksi ilkimys: ampiainen. Ei sillä, että en sitä tappanut, enkä ole onneksi niille allerginen, mutta mulla on niistä pelottava kokemus.
Olin päässyt juuri lukiosta, ja syksyllä lähdössä opiskelemaan, joten tavallaan viimeinen kesä ennen omilleni muuttoa oli menossa. Mun huone porukoilla on kesäisin kuin sauna, koska sinne paistaa aurinko suoraa puolesta päivästä eteenpäin auringonlaskuun asti. Eikä sekään yhtään vähennä kuumutta, että huone on toisessa kerroksessa ja päällä on tumma peltikatto.
Siis tuskaista nukkua. Olimme juuri loppukeväästä siivonneet yläaitan, joten muutin aittaan asumaan/nukkumaan kesäksi, koska se oli öisin viileä paikka nukkua.
Siinä kesän aikana sitten ampiaiset rakensivat pesän mun tyynyn yläpuolelle katonrajaan, mutta annoin sen siinä olla. Jonkin aikaa yhteisasuminen sujui, kunnes yhtenä yönä havahduin siihen että ranteeseeni sattuu, ja herättyä tajusin ampiaisen pistäneen. Eipä siinä mitään, jatkoin hetken päästä uniani.
Seuraavana yönä heräsin taas polttavaan tuskaan, ja tajusin heti ampiaisen olleen jälleen kyseessä. Tällä kertaa oli tosin lähellä ettei mennyt henki. Ampiainen kun oli tuikannut piikkinsä mun kaulalle, sentin päähän henkitorvesta. Myöhemmin samana päivänä pesä sai lähteä, sillä en halunnut ottaa riskiä, että saan kolmannen piston seuraavana yönä, ja jonka takia lähtee henki.
On mua senkin jälkeen amppari pistänyt muutaman kerran, joista yhden kerran keskelle selkää, kun nojasin tuolin selkänojaan enkä huomannut siinä nököttävää pörriäistä. - Ei muuta kuin sanoista tekoihin. Ilman toimintaa tuo on pelkkää sanahelinää.
- Kuka sitä jaksaa aina panna, oli keli mikä keli.
- Tämä 😂🤣😂
- Mites on, oletko viime aikoina sammunut näppiksen päälle, ja herännyt aamulla äät ja ööt poskessa? 😉
- Minä taas olen täystuho, joka aina ja kaikkialla onnistuu telomaan itsensä. Eilisestä kaupunkireissustakaan en selvinnyt ilman paria laastaria. 🙈
- Itse asiassa kävelin useammankin ikävuodeltaan 16:sta ja 30:nen välissä olevien nuorten, ja hieman varttuneiden naisten takana, ja pääosin kaikilla oli rintaliivit paitansa alla. Usealla oli jopa selästä avonainen paita, jonka kangaskappaleiden välistä näkyi rintsikoiden olkaimet ja kiinnityshakaset.
Joten olet tuossa asiassa väärässä. Mitä omaan nuoruuteen tulee, B/C/D/E -kuppien (jokainen kuppikoko oli käytössä eri ikäisenä, sitä mukaa mitä rinnat kasvoivat, ja vielä 30 ikävuoden jälkeenkin) rinnat omaavana jouduin pakosta käyttämään liivejä kesähelteillä, ja samoin teki muuten samanikäiset ystävänikin, koska suurin piirtein B-kuppikoosta lähtien rinnat alkavat enemmän tai vähemmän roikkua, oli ikä mikä tahansa.
Ne naiset, iästä viis, jotka eivät käytä paitojen tai mekkojen alla rintsikoita, omaavat pääosin A-kupin tai pienemmät, mutta korkeintaan juuri ja juuri B-kupin täyttävät rinnat, eli onko kuppikoko liian suuri vai ei. Yleisin kuppikoko kaiken ikäisten naisten keskuudessa on B tai C. Ne, joilla isot rinnat ovat kiinteät, on heidän rintansa pääosin silikonia.
Valitettavasti väitteesi on perusteeton. Tälläkin kertaa.