- Mä taidan sitten olla superluuseri, jonka kaikki yritykset minkä tahansa asian suhteen epäonnistuu.... 🤪
- Niin mä vähän muistelin. Ei sun tarviikaan alkaa kenenkään kanssa yhtään mihinkään, jos et itse halua. Niin mäkin oon tehny.
Täällä palstalla on ollu parin päivän aikana muutenkin aikamoista draamaa, joten en ton enempää viitsinyt sun asioita alkaa kertomaan, ja mitäpä teidän keskinäiset välit Pujiksen kanssa kenellekään kuuluu ton enempää. Mutta ajattelin sen verran sanoa, ettet ole ns. vapailla markkinoilla suhdepuolella, vaikka sinkku oletkin. - Sillähän on se oma säätönsä Pujiksen kanssa, että veikkaan sen riittävän Pirppikselle.
- Hän kertoko on tarkemmin itse jos haluaa, mutta ymmärtäisin hänen olevan transmies naisen vartalolla.
- Vähän samoilla ajatuksilla täälläkin kärvistellään, vaikka mun kohdalla ei välttämättä ole ihan rakastumisesta kyse. Yritän unohtaa siinä onnistumatta. Mun tilanne vaan on hankala sen suhteen, että muista syistä johtuvien omien vähäisten voimavarojen takia en aloitetta halua/pysty itse tehdä tällä hetkellä, vaikka mitään muuta läpipääsemätöntä estettä ei siihen varsinaisesti ole. Saan edelleen häneltä katseita, silloin harvoin kun satumme satunnaisesti kohtaamaan jossain, joten se antaa lisää mietittävää sen suhteen, mistä hänen kohdalla on kyse. Sen tiedän, että pakkeja en antaisi jos hän aloitteen tekisi. Mutta en sitä vaadi tai edes odota näin pitkän ajan jälkeen siitä, kun viellä suhteellisen säännöllisesti näimme toista vuotta sitten, ja sitä aiemmin.
En osaa sanoa muuta, kuin et eiköhän siinä unohtamisessa onnistu lopulta ajan kanssa, jos/kun ei näe tai saa vastakaikua.
En ole varattu, eikä hän tietääkseni ole varattu, enkä ole sama ihminen kahden muun nikin takana olevien kanssa, vaikka yksi ihminen niin tällä palstalla sitä kuvittelee ja virheellisesti tunnistelee. Joten omalla kohdalla EI OLE kyse fantasiasta. Tämä selvennyksenä erään aloituksen kommentissa muutama päivä sitten kyseisen ihmisen väittämään. Pääosin kirjoittelen toisella palstalla, vaikka tännekin välillä osun.
Voimia sulle ap. Yritetään jaksaa jatkaa unohtamista kaikesta huolimatta. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa, ja tapaat ihmisen jolta saat vastakaikua. - Voit lisätä itsesi siihen mielenterveysongelmaisten joukkoon. Kuten myös työnvieroksujien joukkoon, ja niiden jotka ovat kiinnostuneita oudoista seksuaaliasioista pakkomielteineen. Sinähän kuulut samoihin joukkoihin.
Joten paraskin puhuja niistä valittamisen suhteen. Ei sulla yhtään ole jutut parantuneet yön aikana.
Olen sanonut, että jos joku suututtaa mut kunnolla, en sitä anteeksi tule antamaan. Sinä ylitit sen rajan eilen. Enkä tule pitämään suutani kiinni typerien aloitustesi kohdalla. Muista, että mulla on helvetin hyvä pitkäkestoinen muisti, ja jos muistan kristallinkirkkaasti ja yksityiskohtaisesti, jopa valokuvamuistin lailla asioita, mitkä ovat tapahtuneet yli 30 vuotta sitten, niin mitä luulet miten käy hieman tuoreimpien asioiden suhteen?
Kuvailinhan pari päivää sitten miten, ja millaisella uimapatjalla ja vielä mihinkä aikaan vuorokaudesta onnistuin itseni käräyttämään kesäkuussa 1990, ollessani vasta 10-vuotias. Siis 31 vuotta sitten,
Jos aloitukset ovat mielestäni asiallisia, en niihin puutu enkä kommentoi. Kannattaa ajatella mitä on valmis kestämään, kun aloitusta tehdessä miettii millä sävyllä sen tekee. - Luulis sun saavan helpommin sen pienennyksen julkiselta puolelta ihan niitten sun diagnoosien takia, koska siitä olisi apua myös niihin, kun niskan vastakkaiselta puolelta paino keventyisi.
Sehän olisi entistä tärkeämpää päästä siihen leikkaukseen, ja sitä myötä saada apua kipuihin ja muihin sun niskan ja yläselän ongelmiin.
Nauttikaa landesta, ja palaillaan! - Kannattaa ottaa jos saa. Mulla tehtiin pienennys 9 vuotta sitten, ja olen ollut todella tyytyväinen. Selkäkipuja ei vienyt pois, koska ne johtuvat muista syistä, mutta niskakivut hävisivät ja ryhti parantui. Sekä paitakoko muuttui yhtä kokoa pienemmäksi.
- Tuo mitä sanoit on hyvinkin totta, ja suurin este/hidaste on oman mielen kanssa käyty kamppailu siitä, että pystyy ne esteet muuttamaan hidasteiksi, ja lopulta ylitettyä ne.
Itse kamppailen vastaavanlaisten hidasteiden kanssa, ja osa onkin madaltunut esteistä hidasteiksi. Tällä hetkellä suurin este on toistaiseksi omien voimavarojen vähyys toisesta riippumattomista syistä johtuen. Sen kanssa paini on vielä kesken. Aika näyttää mihin suuntaan vaaka lopulta kallistuu.
Tarkoitan tällä sitä, että jos kertoisin tunteistani, en välttämättä tällä hetkellä pystyisi käsittelemään mielessäni esimerkiksi pettymystä oman jaksamisen rajan ollessa muiden syiden takia lähellä. Se mahdollinen pettymys voisi viedä loputkin voimavarat, ja suistaa rajan yli. Missään nimessä se ei olisi hänen syytään, eikä hän olisi tehnyt mitään väärää. Mulla vaan on muun paljon voimavarojen vievän asian lisäksi viime viikolta todella suuri pettymys takana käsiteltävänä, ymmerrettyäni ettei tämä kesä olekaan viime kesän kaltainen ja tuo helteillä sitä samaa helpotusta voinnin suhteen, jota olin odottanut talvesta ja osittain jo viime syksystä lähtien. Se vie oman aikansa. - Kiitos. Päivä kerrallaan.
- Mulla kuivuu toinen kantapää hyperkeratoosin takia ihan älyttömästi. Rasvaankin sitä dermalogilla, koska muuten iho halkeilisi, ja ne halkeamat ovat kipeitä. Mulla toi hyperkeratoosi on kantapäävamman jälkiseurausta, mutta sitä on joillakuilla myös synnynnäisesti.
- Saanko kysyä mitkä ne esteet ovat? Entä jos ne ei olekkaan esteitä, vaan hidasteita? Ehkä isoja sellaisia, mutta ei välttämättä ylittämättömiä.
- Ja siinä yksi syy miksi täällä kerron rehellisesti menneisyydestä ja sen ongelmista, sekä niiden aiheuttamista ongelmista. Toi on törkeää vähättelyä, mitä silloinen poikakaverisi sanoi.
Oon täällä omasta kipukynnyksestä kertonut muutaman kerran. Mutta koska se antaa aika monelle ihmiselle hyvän vertauskuvan kivun voimakkuudesta, on se edelleen toimiva.
Mulla oli ensimmäiset reiät maitohampaissa, ja kun ne vaihtui rautahampaisiin, ei mulla sen jälkeen ole ollut kuin alkavia reikiä, joiden kasvu on pysähtyneet kokonaan.
Pari vuotta sitten mulla lohkesi hammas, ja koska multa oli siihen mennessä poistettu jo kolme rikkinäistä viisaudenhammasta, oletin automaattisesti senkin olevan viisaudenhammas. Hammaslääkärissä kuitenkin selvisi, ettei kyse ollut viisurista, vaan hampaassa oli niin iso reikä, että koko hammas piti poistaa. Siis ensimmäinen oikea reikä sitten maitohampaiden.
Kun hammaslääkäri kysyi oliko hammasta särkenyt kovastikin, hän katseli hoitajan kanssa suu auki ihmetyksestä, kun kerroin rehellisesti ettei hammasta ollut särkenyt yhtään. Ei mikään ihme ettei tuntunut, kun olin jo vuosia joutunut kestämään kymmenen kertaa kovempaa särkyä ilman yhdenkään kipulääkkeen antamaa lieventävää vaikutusta.
En ole itse synnyttänyt, mutta olen sanonut hermokipujen olevan synnytyskipuja voimakkaampia. Ihmettelen itsekin että olen vielä järjissäni. Jokaisen kivut ovat kuitenkin jokaisen omia pahimpia kipuja, eikä kenenkään kipuja pidä vähätellä.
Olen opetellut sen jälkeen taas näyttämään kipuni julkisesti, kun ylempänä kertomani jääkaappiin nojaaminen oli tapahtunut. Välillä näytän, en kuitenkaan aina. Parhaiten sen näkee silloin, kun se kymppi on todella lähellä. Riippuu tilanteesta näytänkö lievempää kipua. Kuten eilisessä, kun annoin huomion Perikselle omalle voinnille. Siitä oli meille molemmille hyötyä.
Yks syy miksi näistä kerron aika raa'an rehellisesti, annanhan kiusaajille koko ajan lisää materiaalia mitä käyttää mua vastaan, on se että pyrin rohkaisemaan muita oman mielenterveyden ja/tai oman jaksamisen minkä sairauden kanssa tahansa kamppailevia pääsemään siitä tunteesta mikä yleisesti on yhä valloillaan. Että näistä asioista ei tarvitse vaieta, eikä niitä tarvitse hävetä. Ja on ihan ok, että elämä ei ole täydellistä ja pilvenhattaroissa ole kultareunuksia.
Yksi syy joka on aiheuttanut isäni mt-ongelmia, on se etteivät he isänsä alkoholismin takia voineet istua keittiön pöydän ääressä ja puhua ongelmia aiheuttavista asioista, ja selvittää niitä läpikotaisin jokaiselta kantilta.
Painolastia mulla on paljon, ja sen kanssa ei ole helppo kenenkään elää. Ei edes mun itseni, kun muistan jopa yksityiskohtaisesti miten olen toisia ihmisiä loukannut aikanaan. Siksi en halua lähteä hakemaan seuraa netistä, koska on paljon asioita mitkä toisen pitää pystyä hyväksymään jo alkuun, jos haluaa muhun tutustua.
En ole sisimmässäni niin itsevarma, että pystyisin tunteistani yhdelle miehelle kertomaan, ja myös se pitää paikkansa, mitä eilen Valtakunnalle ja AsianVierestä:lle kerroin: en ole tällä hetkellä niin vahva mieleltäni ja jaksamiseltani, että pystyisin edes sitä keskustelua käymään, saati sen tuloksia kuuntelemaan. En uskalla tehdä asiaa, jolla saisi mielenrauhan jatkuvilta omilta pohdinnoilta, koska en pysty siihen, enkä halua ottaa sitä riskiä että koska en ole tarpeeksi vahva, en kestäkään mahdollista pettymystä ja pysty sitä käsittelemään mielessäni, vaan se suistaa mut jaksamisen rajan yli heittämällä, ja päädyn tekemään itselleni jotain.
Jos noin kävisi, niin hänen syynsä se ei olisi missään nimessä. Ei todellakaan. En vai uskalla nykyisen vointini takia ottaa riskiä. Joten case closed. - No huh mikä kokemus. Ja oli hyvä että lähdit pois. Mä en ole itse ollut siinä tilanteessa, että olisin nähnyt jonkun yrittävän itsemurhaa, tai olisin ollut jonkun itsetuhoisen saattajana.
Mä nimittäin olen joka kerta ollut se saatettava, tai sitten se yrittäjä. Useasti. Parikin kertaa on tullu karattua päivystyksestä, kun mut on viety ambulanssilla sinne tiputukseen ja lääkehiiltä saadakseni. Ensihoitajille on tullut valehdeltua et kaikki on ok, kun olen piilotellut viillettyä rannetta samalla selän takana, veitsen ollessa sängyn alla piilossa.
Noista on aikaa se /-20 vuotta, enkä enää ole kertaakaan yrittänyt mitään sitten 2004. Olen opetellut tuntemaan sen jaksamisen rajan, ja aina sen lähetessä opetellut pyytäämään apua. Sekä purkamaan niitä tuntoja, ennen kuin ne ehtii kasaantua liian korkeaksi torniksi, jotka romahtaessaan tuhoavat paljon.
Matka oppimisineen on ollut pitkä, ja vaatinut paljon omaa pohdiskelua oman käytöksen ja niiden takana olevien syiden analysoinnin lisäksi. Kuten myös sen päätöksen tekemisen, etten salaile tai häpeile menneisyyttäni ja sen syitä ja seurauksia. Siksi pystyn vaikeistakin asioista puhumaan suoraan ja rehellisesti. Olen sinut niiden asioiden kanssa.
Oon kertonut täällä lähisuvussani olevasta alkoholismista. Pappani, isäni isä siis, ja setäni olivat molemmat alkoholisteja. En heitä juurikaan tuntenut, mutta muistan lapsuudessa pelänneeni pappaani hänen kännissä saamien raivonpuuskien takia. Koska äitini sairaus oli aktiivisena koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, vietin paljon aikaa Mummulla ja Papalla. Pappa kuolikin ollessani 11-vuotias. Setääni en kovin montaa kertaa tavannut elämässäni, ymmärrettävistä syistä, ja hänkin menehtyi pian lapsuuden maisemiin takaisin muutettuani. Exä joi paljon, ja se varmaan oli yhtenä pääsyynä, että 2009 koitti se hetki, ettei tehnyt enää mieli juoda yhtään alkoholia, vaikken sitä ennen ollut järin kovasti pulloon sylkenyt. Enkä juonut seuraavaan 5 vuoteen pisaraakaan.
Olen saattanut tämän mainita, mutta suvustani löytyy myös mielenterveysongelmia. Yllättäen edelleen isän puolelta sukua. Eli olen ne geenit perinyt. Isäni oli parikymmentä vuotta sitten pari viikkoa suljetulla hoidettavana, kun äitini oli saanut hänet viimein varaamaan ajan psykiatrille, ja menemään vastaanotolle. Psykiatri sanoi vastaanotolla isälleni, että jos hän lähtee minnekään muualle kuin ensihoitajien matkaan, hän soittaa poliisit perään, ja hänet viedään pakolla. Niin huonossa kunnossa hän oli.
Isäni mielenterveys ei ole vieläkään kunnolla hoidossa, ja olen siitä jonkin verran täällä kertonut. Olen kertonut kuinka hän kuvittelee niin tuttujen kuin tuntemattomien nauravan hänelle hänen selkänsä takana asiasta, jonka hän jätti yli 40 vuotta sitten tekemättä. Hän häpeää niin paljon, ettei kehtaa käydä juuri missään. Se taas on aiheuttanut omat ongelmansa. Äitini on lisäksi kertonut isäni juovan välillä salaa häneltä, mutta äitini on haistanut oluen isäni hengityksestä. Äitini, kuten minä itsekin, pelkää isäni joutuvan oman isänsä ja veljensä tielle.
Muutama vuosi sitten kun taas kerran rehellisesti puhuttiin kolmistaan, äitini saatua isäni kertomaan sen hetkisestä ahdistuksestaan, käyttäen samaa metodia mitä hän käytti minuun aikanaan saadakseen minut purkamaan pahan oloni pihalle, mitä en muutoin olisi pystynyt tekemään. Niin hän suututti minut muilla asioilla, ja siten sain purettua pahan olon. Näin hän teki isällenikin, ja sen toimittua puhuttiin kunnolla. Silloin sanoin isälleni tekeväni kaksi asiaa hänen suhteen.
1. Lähisuvulle (vanhempien sisarukset perheineen) en ala valehtelemaan syitä miksi hän ei tule jonnekin, minne aiemmin on mennyt, tai miksei tule mukaan kun kutsu on käynyt. Muille jatkan valehtelua, kuten olen tähän mennessä tehnytkin, ja jota tulen jatkamaan.
2. Oman mielenterveyteni takia en ajattele hänen ongelmia ja psyykkistä vointia silloin, kun olen omassa kodissani. Heillä ollessani ilman muuta ajattelen, ja silloin kun äitini haluaa asiasta puhua ja purkaa omia tuntojaan. En muuten.
Isäni hyväksyi nämä "ehdot" ja näin olen toiminut.
Isäni psyyke on yksi syy miksi en koko totuutta omista kamppailusta, kuten eilinen, heille kerro. Siksi puran pahaa oloa tänne, pyrkien olla tarkoituksella ketään loukkaamatta. Ei mulla ole tällä hetkellä mitään muutakaan paikkaa minne purkaa. Psyk.sh on, mutta kerran kuussa, ja syksystä lähtien nekin näköjään loppuvat. Tämän sain maanantaina tapaamisessa tietää. En kuulemma tarvitse sitä enää. Tai jotain sinne päin. Se selittää muiden asioiden ohella eilistä.
Joten ymmärtänet varmaan miksi olen kiinnittänyt herkästi huomioni sun kertoessa omasta alkoholismista ja mt-kamppailusta. Siksi kiinnitin huomioni eilen suhun, Valtakunnan ja AsianVierestä kanssa toisessa ketjussa keskustelun ohessa.
Yksi sana riittää kuvaamaan syytä: vertaistuki. - ❤
Voisi sanoa että sun eilinen purkautumisesi tuli juuri sopivaan aikaan, jotta sain ajatukset pois omasta pahasta olosta, ja että jouduin tavallaan miettimään mt-asioita kuplan ulkopuolelta. Koska omalta kohdallani tiedän mitä on painiskella mielenterveyden ja jaksamisen kanssa, ne asiat kiinnittävät huomioni. Sillä reagoin sun eiliseen purkaukseen. En vain halunnut lisätä sun ahdistusta kertomalla omista ongelmista tarkemmin. Mutta olit todellakin yksi niistä kolmesta auttajasta. Siksi kerroin, koska halusin antaa kunnian niille kelle se kuuluu.
Mä harvemmin olen viime aikoina kertonut mitä mun olotila todella on ja on ollu. Siksi tuossa kerroin, koska halusin näyttää esimerkillä, miten pystyy keneltä tahansa piilottamaan asioita. Ei sitä mun eilistä oloa kovin moni olisi välttämättä pystynyt mun kirjoitusten perusteella päättelemään. Mutta en yhtään suurennellut eilistä, ja koska todella olen oppinut tuntemaan itseni, ja omat jaksamisen rajat, tiesin tarvitsevani eilen apua. Sillä joitain asioita paljastin eilen, ja sitä myöten sain keinon purkautua ja vaihtaa ajatuksia. Myös niitä oman kuplan ulkopuolisia.
Itse asiassa AsianVierestä eilen kysyikin miten pystyisi auttamaan. Se vastaus minkä annoin hänelle, sopii kenelle tahansa. Antamalla toisen purkaa pahaa oloa ja kuuntelemalla, sekä saada ajatukset hetkeksi aivan muuhun asiaan kuin itseen ja siihen omaan oloon. En erittele mitä ne ongelmat ja olo voi olla, mutta toi on yleispätevä, ja toimiva.
Väsynyt olen itsekin, mutta en enää itkuinen ja ahdistunut. Sillä kipakkuuta löytyikin. Mä inhoon seurata vierestä, kun toisia kiusataan täysin syyttömänä. Etenkin jos on oma lehmä ojassa, ja tiedän asiasta jotain omasta kokemuksesta. Sinä ja Jan, sekä moni muu joka sairastaa ei niin helposti näkyvää sairautta, mutta jotka ovat oikeita, saavat virheellisesti paskaa niskaan sellaisilta, jotka eivät joko itse sairasta tai seuraa läheltä tällaisen ihmisen eloa, joka sitä sairastaa. Eikä kaikki läheltä seuraavatkaan aina ymmärrä, mitä on olla kun ei uskota.
Väliksen kommentit ja ylipäätään koko aloitus, on ilkeyksissään tehty. Siinä vaiheessa mun ymmärrykseni loppuu, ja silloin annan palaa.
Koitetaan pitää lippu korkealla. Kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa. ❤ - Voi vittu sun kanssas. Se on sen ongelma kuka siten toimii. Ja se ei kuulu kenellekään. Vähiten sinulle. Miksi minä en pääse eläkkeelle, kun kerran rehellisesti puhun.
Jos sä tulisit mua vastaan kadulla, sä et näkis mitään muuta kuin lihavan naisen rollan kanssa. Kaikki sairaudet eivät näy päällepäin.
Mun kipu ei näy päällepäin, jos en sitä erikseen näytä. Juuri niiden ihmisten takia, kenen seurassa mun piti turvallisesti saada olla romuna, sanoo useasti päin naamaa että "ei sua kestä kattella", ja "tekee pahaa katsoo sua" juuri silloin kun itsellä tuskan kyyneleet valuu silmistä, mutta ääntäkään ei pääse huulilta.
Mitä silloin tekee? Opettelee piilottamaan kaikilta kipunsa, ja päästää ne vain yksin ollessa valloilleen. Oppien niin hyvin piilottamaan, että edes lääkäri, siis terveydenhuollon ammattilainen, ei edes näe että vielä paria tuntia aiemmin oli nojattava seistessä jääkaappiin, että pysyi pystyssä pyörtymättä kivusta.
Ja tuo on täysin totta, ja itselleni tapahtunutta. Suurin osa kipukroonikoista piilottaa julkisesti kipunsa, koska ovat siitä saaneet kuulla kaikilta muilta, että muka feikkaa kipunsa, ja on vain laiska kun ei viitsi jotain tehdä.
Mielenterveysongelmat eivät myöskään näy aina päällepäin. Vai ylipäätänsä tiedätkö miksi ja miten olen saanut vammani? Olistko uskonut jos olisit tavannut mut, että siitä hetketä muutama tunti myöhemmin yritän tappaa itseni? Et. Oloni, ja se kuinka kuohuksissa olin, ei näkynyt ulospäin.
Suurin osa niistä sairauksista ja vammoista, kuten myös muista syistä sille työkyvyttömyydelle, ovat näkymättömiä, joita ei näy päälle päin, mutta jotka ovat olemassa, ja oikeita.
Kyse ei ole nyt siitä, huijaako joku olevansa työkyvytön saadakseen helppoa rahaa. Nyt on kyse siitä, että tahallisesti maalitit ja syytit tiettyjä ihmisiä, jotka vielä nimeltä mainitsit. Se, on törkeää, ja jossa ylitit rajan.
Koko aloituksen, otsikkoa lukuunottamatta, syytit Peristä laiskuudesta, helpon rahan tienaamisesta muka sairauden kustannuksella, ja äitinsä siivellä elämisestä.
Sinä et tiedä mitä kukakin ihminen jaksaa ja kestää, ennen kuin voimat loppuu ja mieli teki tenän. Kun muutin takaisin lapsuuteni maisemiin, muutin suoraan vanhemmilleni, ja asuin heidän kanssa kolme vuotta. Et tainnut tietää sitä. Ai miksi muutin? Siksi, etten olisi fyysisesti enkä psyykkisesti pystynyt asumaan silloin yksin. En pystynyt tekemään ruokaa, en pystynyt siivoamaan, en pystynyt pesemään pyykkiä. Yksinkertaisesti en olisi selviytynyt yksin asumalla. Eikä se nytkään ole helppoa, ollessani tasan tarkkaan samassa kunnossa juuri nyt, mitä 11 vuotta sitten. Sinnittelen päivä kerrallaan.
Tiedätkö mitä? Eilen illalla mä olin ekaa kertaa sillä hilkulla sitten vuoden 2004, että olisin ylittänyt oman jaksamisen rajani, ja olisin mahdollisesti tehnyt jotain itselleni. Sinä et ollut yksi niistä palstan kolmesta ihmisestä, jotka auttoivat eilen illalla mua saamaan purettua omaa turhautumista, sekä saamaan ajatukset pariksi tunniksi täysin pois kivusta, ja sitä myötä pystymään myös lataamaan samalla akkujani, jotta sain nostettua jaksamista sille tasolle, että rajapyykki ei ole lähellä ylittyä.
Ne kolme ihmistä olivat Peris, AsianVierestä ja Valtakunta. Isosti kiitos heille. Te pelastitte eilen henkeni. Ilman teitä, luultavasti olisin tehnyt jotain itselleni. Niin romuna olin.
Mitä sinä Välis teit? Intit vastaan muka huumorin avulla. Myös sen jälkeen valitit huumorintajuni puuttuvan, koska se johtuu muka kikkelinpuutteesta, kun juuri olin kertonut sinulle hetkeä aiemmin voimieni olevan todella vähissä, ja että itken kivusta rukoilen tajuttomuutta sitä kuitenkaan saamatta. Silloin kun itken ja tajuttomuutta rukoilen, on kyse yhtä kovasta kivusta, kuin jos raajaa amputoidaan ilman nukutusta, ilman puudutusta, ilman mitään.
Mun ymmärrykseni sua kohtaan on nyt totaalisen loppu. Sinä olet sairas, etkä sitä itse edes tajua.
Me, jotka olemme kokeneet niin psyykkisesti kuin fyysisesti kovia aikoja, siis oikeasti kovia aikoja, näemme sen, ja tunnistamme sen, koska olemme itse olleet samassa tilanteessa, ja saaneemme apua. Silloin kun itse on sairas, sitä ei aina edes itse tajua olevansa sairas.
Olin siinä tilanteessa syksyllä 2004, juuri ennen kuin hyppäsin. En halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen. Mutta eilen oli todella lähellä. Ja se on suurin pelkoni, että olen taas samassa kunnossa, jossa saan pelätä itseäni. Jos en saa nukuttua, tulen tappamaan itseni, ja se ei paskanpuhumista, vaan fakta jonka tiedostan, ja jota pelkään joka päivä. Jota vastaan pyrin myös taistelemaan joka päivä.
Joten jos sanon että olet sairas. Sinä olet sairas. Jätä mut tästä lähtien rauhaan, äläkä vastaa enää. - Kenelle så kuvittelet puhuvasi?
- Niinpä. Ei sitä kukaan ymmärrä ennen kuin se tulee omalle kohdalle, että toinen yrittää muokata itsestään sellaisen minkä haluaa tämän olevan, sanomalla että näyttäisit paremmalta hoikempana, tai ei toi vaate imartele sun naamaa/kroppaa, meikkaa enemmän/paremmin jne. Eikä sitä aina heti edes tajua mistä on kyse, jos se loukkaus ja vaatimus on vaivihkaista ja lieväksi kommentiksi kätketty.
Se, mitä varsinkin kumppani yrittää tehdä tai sanoa muka ajatellen toisen parasta, onkin loppujen lopuksi toisen alistamista omaan tahtoonsa, ymmärtämättä kuinka se saattaa loukata ja varmasti loukkaa toista, ja saa tuntemaan itsensä arvottomalta omana itsenään.
Jos kerran tai pari sanoo jostakin asiasta arvostelevasti, ei se vielä ole paha juttu ja on ymmärrettävää. Mutta jos arvostelee toista säännöllisesti tai piikittelee jokaisesta tämän tekemästä, käyttämästä tai sanomastasanomasta asiasta, aletaan silloin olemaan jo tahallisesta tarkoituksenmukaisessa kiusaamis- tai alistustarkoituksessa tehdystä ilkeydestä. - Kaikista mukavinta olisi kuulla seuraavat lauseet:
"Kelpaat juuri tuollaisena kuin olet, vahvuuksinesi, mutta myös heikkouksinesi, vikoinesi ja puutteinesi päivineen. Riität itsenäsi, ja olet tärkeä sellaisena kuin olet. Älä yritä muuttaa itseäsi minun tai muiden takia, vain itsesi takia ja vain jos itse sitä haluat ilman, että siitä tulee pakonomaista tunnetta." - Nyt sä olet Välis törkeä. Se ei kuulu sulle paskaakaan miten toiset tulonsa saavat. Tiedätkö muuten mitä? Sä unohdit lisätä yhden ihmisen tohon listalle. Arvaappa kenet? Ota silmä käteen ja lue tarkkaan.
"Lauruska
29.06.2021 18:53
UUSI
[p234racing kirjoitti:
En oikein ymmärtänyt pointtiasi.
Mutta jos niin kävisi, etten jatkossa kykenisi jatkamaan nykyisessä työssäni, joka voidaan mieltää kaikesta huolimatta melko helpoksi moneen muuhun työhön verrattuna, niin eiköhän 7 diagnoosillani eläkepaperitkin olisi kohtuu helppo nakki. Tai jos siihen vaaditaan se masennus, niin eipä yksi diagnoosi jonon jatkoksi mitään haittaa.... Lue lisää]
Kuule, eläkkeen saamiseen vaaditaan aikalailla kirjaimellisesti pään kainaloon.
Terv. Vuodesta 2015 työkyvyttömänä työttömänä työnhakijana roikkunut, tuona aikana ainakin kolmesti työkyvyttömyyseläkehakemuksesta (toistaiseksi voimassa olevan) hylsyn saanut."
Sun otsikon kysymyksellä, eli "Ketä palstalaisia vaivaa laiskuus", sä kutsut myös mua laiskaksi. Ja vitut. Tota mä en kattele enää.
Sä itse olet nössö ukko, joka yrittää saada naisilta
ilmaista materiaalia omaksi runkkunostatukseksi kliimaksin saadaksesi. Tärkeilet omien periaatteidesi kanssa niitä jokaiselle tuputtaen, yrittämättä edes ymmärtää muiden erilaisia näkökantoja asioihin. Verhoten tuputuksesi ja utelusi muka huumorina. Ja paskat. Olet utelias, ja ilkeä päällepäsmäri, joka kännissä sekoilee palstalla viimeisenkin järjen hivenen poistuessa viinan tieltä.
Loukkaannu ihan vapaasti, mutta nyt sait mut kunnolla suuttumaan, vähättelemällä normaalia enemmän oikeasti sairaita heidän teoistaan ja tekemättä jättämisistään, ja vielä heidän pahimmilla hetkillään. Juuri silloin isket pikkusieluisuudellasi, kun he eivät enää tarvitsisi uusia vastoinkäymisiä entisten päälle.
NYT JUMALAUTA VÄLIS TURPA TUKKOON! Sä olet ansainnut tän läksytyksen, hyvästä syystä ja juuri siten kuten sen sait. Mikä sinä olet määräämään, mitä toiset saa tai ei saa tehdä. Et ole heidän työnantaja, etkä oikeuden määräämä holhooja. Mieti hetki, ja ajattele jos olisitkin itse heidän tilallaan. Haluatko itse samaa kohtelua, mitä heille ja monelle muulle olet antanut?
Sun kannattais pysyä nyt muutaman päivän poissa palstalta, ja miettiä syitä käytökseesi, miksi teet tai sanot kuten teet ja sanot? Oletko itse pohjimmiltasi se, joka tarvitsee kaikista eniten apua? Kun palaat, jos palaat, pyydät jokaiselta palstalaiselta, jota olet koskaan syyttänyt jostain, anteeksi. Ja vielä niin, että todellakin tarkoitat sitä.
Sä ylitit viimeistään nyt sen rajan, jota voi toistuessa pitää kunnianloukkauksena. Mieti tekojasi. Mieti sanojasi. Mieti miten pystyt muuttamaan asennoitumistasi, jotta hyväksyisit ettei kaikki ole samanlaisia katsantokannaltaan tai huumoriltaan kuin sinä, ja miten voisit käytöstäsi muuttaa, jotta pystyt ottamaan myös toiset huomioon toistuvasti loukkaamatta heitä. Sinä et ole maailman napa, jota muiden on sokeasti seurattava.